Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 12, 2007 16:15:06 GMT 2
Nimi: Frida Kutsumanimi: Frida (Fritsu, By: Lilly) Sukupuoli: tamma Säkä: 155 cm Rotu: Suomenhevonen Kasvattaja: Maija Mehiläinen, Suomi Omistaja: Nelli Painotus: harrasteratsu/yleispainote Re: 70 cm Ko: He B Me: 60 cm Frida on mukava suomenhevostamma, jota kaikkien on mukava helliä ja hoitaa. Ainakin niinä päivinä, kun neiti on hyvällä tuulella. Nimittäin on se silloin kestämistä, kun Frida näyttää hapanta naamaa, silloin siis kun on huonoja päiviä. Frida saattaa uhkailla, luimimalla, nostelemalla jalkojaan, irvistelemällä ja näyttämällä muutenkin todella kovalta jätkältä. Satuloidessa aina samat menetelmät, mutta kun Fridalle näyttää ettei aio pelätä, niin kaikki sujuu ongelmitta. Suitsimisessa Frida yleensä nostaa päänsä niin että suitsijan olisi mahdollisimman vaikea saada niitä Fridalle. Ratsastaessa Frida esittää yleensä hermoheikkoa täysiveristä tai sitten on oma itsensä; rauhallinen suomenhevostamma joka tekee työtä käskettyä. Frida yleensä pällistelee joka suuntaan, erikoisesteitä ja etenkin maastossa uteliaisuuttaan katselemassa joka pusikkoon. Kannattaa siis olla maastossa hyvinkin valppaana, nimittäin Frida esittää säikkyä. Frida osaa myös olla ponimainen. Pukittelua ja sen sellaista. Jos joskus tuntuu siltä että menee hermot Fridaan, se taitaa olla ihan normaalia, mutta ainakaan Fridaan ei koskaan voi kyllästyä, ainahan se keksii päänmenoksemme kaikenlaista jäynää. Viikko-ohjelmama - kouluvääntö ti - estesäätö ke - maastosäätö to - vapaa pe - kouluvääntö la - estesäätö/maastosäätö su - vapaa
|
|
|
Post by joanna on Dec 16, 2007 20:46:43 GMT 2
Huomenna, aamulla hoidan loput tarinastani. Anteeksi viivästys. Eli, 17.12 klo. 9.00, aamulla.
|
|
|
Post by joanna on Dec 17, 2007 9:12:40 GMT 2
Tiiän, olen tällainen hieman oikutteleva neiti.
Eli poistakaa yllä näkemänne tarina, sillä aloitan alusta, aktiivisemmin.
|
|
|
Post by J on Dec 19, 2007 8:53:07 GMT 2
Juu, olen Joanna. Päätin että en hoida, ennenkuin Fridan tiedot tulevat, sillä enhän tiedä neidin luonnetta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2007 16:21:03 GMT 2
Joanna, voisin kertoa tässä sinulle Fridan luonteesta, en jaksa mennä kirjoittamaan juuri nyt tuonne Fridan sivuille. ( ;
Frida on siis kaikinpuolin kiltti pieni tamma, joka ei yleensä pure tai potki hoitajiansa. Seurailee hoitajan puuhia, ja haluaisi yleensä antaa vastapalvelusta hoitajalle, eli yleensä alkaa rapsuttaa hellästi hoitajaansakin. Kannattaa tehdä kuitenkin aina tuosta loppu, ettei tyttönen sitten jossain vaiheessa ala näykkiä. ; D
Satuloidessa Frida saattaa alkaa (tai itseasiassa melkein joka kerta) luimia ja nostelemaan takajalkojansa, uhkailuksi. Frida tuskin ikinä kuitenkaan tekee mitään, uhkailee vain. Suitsiessa taas nostaa päänsä ylös, että suitsijan olisi mahdollisimman vaikea suitsia. Satulavyön kiristys on taas melkoista jumpittelua, eli pyörii paikoillaan, luimii ja nostelee takajalkojansa.
Ratsastaessa Frida on reipas ja kiltti, helppo ja nöyrä ratsastaa. Maastovarma, ei hötkyile turhasta. Jos muut hevoset säikähtää, Fridakin, vaikkei tiedäkään yleensä missä mennään. Esteillä ketterä, ja ilmavaraa löytyy yleensä paljon, pehmeät hypyt.
En ehdi nyt kirjoittaa itse, mutta Joanna saat hoitaa kyllä joo Friiduskaa. : ) Itse edelleenkin pääsen hoitelemaan joskus joulun jälkeen, luulisin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2007 19:28:19 GMT 2
Juu, kiitos todella paljon! Nyt osaan sitten tarinoissa kirjoitella luonnettakin, hyvä hyvä. Iloista joulua, Nelli!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2007 12:28:19 GMT 2
Siis, anteeks. Tuon kirjoitti Joanna. Unhodimme kirjautua hänen tunnuksillaan..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 27, 2007 16:23:42 GMT 2
Kiitoksia toivotteluista, ja samoin! : )
Laahustin aamutuimaan hyvinkin unisen pöppöröisenä tallille. En ollut näin joulun aikoina pitkiin aikoihin käynytkään tallilla, mutta tästä päivästä lähtien ryhdistäytyisin. Joku oli veivannut Fridan tarhaan, siellä se köllötti uusi vaaleanpunainen loimi päällään, jonka olin ostanut sille joululahjaksi, tietenkin uusien varusteidenkin kera! Frida ei pahemmin kutsuihini reagoinut, olihan hänellä naamansa edessä iso kasa heiniä. Tallissa oli hiljaista. Joku oli myös ystävällisesti putsannut Fridan karsinankin. Fridalla näytti siis olevan kaikki kunnossa. Päätin odotella hetken aikaa, ennen kuin hakisin Fridan talliin harjattavaksi.
Talutin Fridan karsinaan asti, hain harjat ja riisuin loimen pois. Frida alkoi rapsuttaa minua taas onnellisena tapaamisesta, mutta tein rapsuttelusta lopun. Frida näytti olevan hieman nyrpeissään. Harjauksesta tosin tyttönen nautti taas täysin siemauksin. Fridassa ei ollut paljoakaan harjattavaa, oli se sen verran puhdas.
Nostin satulan syliini ja suitset samoin. Heti satulaa näyttäessäni Fridalle tämä painoi korvansa luimuun ja vilautti minulle hampaitaan. - Frida! murahdin ja nostin uhkailuista huolimatta satulan kaulalle ja li'iutin sen oikeaan kohtaan. Loput satuloinnista menikin mutkitta, mitä nyt Frida satulavyötä laittaessa otti uhkailuksi takistani kiinni, mutta päätti jättää minut rauhaan. Suitsiminenkin kävi helposti, Frida ei edes yrittänyt nostaa päätään, joten suitsimen oli tällä erää helppoa. Laitoin itselleni kypärän ja talutin Fridan tallista ulos kentälle asti. Fridalla oli ongelma tulla kentälle sisään portista, mutta näpäytin hiljaa tyttöstä takamukseen piiskalla niin kyllä tuli. Kiristin vyön ja laskin jalustimet, nousin satulaan. Frida lähti automaattisesti liikkeelle, ja reippaasti liikkui. Vyö meni vielä yhdellä kireämmäksi, ja nyt se oli tarpeeksi kireä.
Olin antanut tyttösen kävellä pitkin ohjin jo tovin, kunnes aloin tehdä pysähdyksiä aina joka toisen kirjaimen kohdalla. Otin myös raviin siirtymisiä. Frida ehdotti myös jossain vaiheessa laukkaakin, mutta käskin sen vain pysytellä ravissa ja käynnissä. Frida ojentautui hyvin nöyrästi muotoonkin, ja kulki pyöreänä. Jätin ravisiirtymiset pois ja kokeilin herätellä Fridaa vielä pysähdyksestä laukannostoon, ja hyvin onnistui tuokin, vaikkakin nosti komeasti väärän laukan muutaman kerran. Sain kehua Fridaa monta kertaa.
Siirtymisien lisäksi väkersimme erilaisia koulukiekuroita, kuten etuosakäännöksiä ja takaosakäännöksiä. Fridalle vaikeampi oli takaosakäännös, mutta selvitti kuin selvitti myös sen. Laatuhevonen kyllä on.
Ratsasteltuani 45 minuutin ajan, tein loppuveryttelyt ja käynnit. Frida oli ollut reipas ja kuuliainen, eikä pahemmin ollut sählännyt mitään omaansa. Päätin mennä vielä kävelemään maastoihin, hieman tutustumaan tallin ympäristöön. Maastossa kävellessäni Fridakin tutki joka kolon uteliaana. Maastot vaikuttivat ihanilta ja monipuolisilta, ja päätin tulla seuraavalla ratsastuskerralla maastoihin, jos uskaltaisin. (sillä etten eksyisi..)
Tallin pihassa laskeuduin satulasta ja löysäsin vyöt ja nostin jalustimet. Vein Fridan sisälle karsinaan, harjailin sen ja laitoin sille vielä kevyen talliloimen päälle. Heitin Fridalle pienen nippusen heinää. Ensitöikseen Frida huomasi viereisessä karsinassa olevan Istelin ja nuuhkaisi tätä, ja Istel vastasi nuuhkaisuun. Frida hirnahti tammamaisesti ja painoi korvansa luimuun. Frida jatkoi heinien mutustelua.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 28, 2007 15:27:42 GMT 2
28.12.2007 - perjantaiaamu Kun saavuin tallille, oli vielä hämärää. Fridaa ei näkynyt pihalla, joten päätin harjata sen ja viedä tarhailemaan, mennä kotiin ja tulla päivemmällä ratsastamaan. Tervehdin iloisesti, kun joku sattui tulemaan vastaan. Frida tervehti minua hörisemällä kovaan ääneen. Taputin tammaani ja riisuin siltä loimen pois. - Kuis sulla on mennyt Istelin kanssa? Mukavalta pikkutammalta se vaikuttaa! Frida luimi heti kun Istelin karsinassa kolisi, Frida oli siis varmaankin eri mieltä kanssani. Istel oli kyllä suloinen.
Harjailin nopeasti mutta tarkasti Fridan ja heitin hieman paksumman loimen sille ulkoilua varten päälle. Laitoin Fridalle riimun päähän ja talutin sen ulos tarhaan. - Nähdään myöhemmin pikku nallekarhuni! Frida syöksyi heti heinien kimppuun.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 28, 2007 20:54:22 GMT 2
28.12.2007 - perjantai-ilta Tallille pääsy hieman venähti, enkä ehtisi ratsastamaan, joten päätin liikuttaa Fridan juoksuttamalla hetkisen sitä. Talliin päästyäni tervehdin, en ehtinyt paremmin vieläkään tehdä tuttavuutta toisten kanssa, joten kipaisin hakemaan Fridan harjat sekä kapsonin ja liinan.
Riisuin Fridalta loimen pois ja harjasin sen huolella. Vasenta takakaviotaan Frida ei suostunut ensin nostamaan mutta nosti lopulta. Pistin Fridalle kapsonit päähän ja suojat, ja talutin kentälle.
Frida liikkui reippaasti käynnissä muutaman kierroksen, jonka jälkeen käskin sen raviin. Jostain kumman syystä, pomminvarma Fridani säikähti hurjasti ratsukkoa joka ohitti yllättäen kentän. Frida heitti mojovat pukit ja paineli laukkaa muutaman kierroksen kunnes sain sen rauhoittumaan. Harvinaista kyllä Fridalta. Kannustin Fridan uudestaan raviin. Vaihdoin suunnan, ja Frida sai mennä kaikkia kolmea askellajia toiseen suuntaan, ja kaikki onnistuikin hyvin.
Frida alkoi heti esittää Istelille itseään tammamaisesti, mutta lopetti sen pian kun päätin sitoa Fridan harjauksen ajaksi karsinaan kiinni. - Nyt saa loppua tuollainen, ärähdin. - Moikka Nelli!, kuulin jonkun sanovan, ja siinähän seisoi Lilly, Fridan karsinan ovella. - Lillyni! syöksähdin Lillyn kaulaan ja ehdotin tätä harjaamaan kanssani Fridaa. - Olit hieman tuossa äsken Fridan kanssa kentällä. Menin siitä ohi, ja sori kun säikytin Fridan. - Ai se olit sinä, hymähdin.
Harjattuamme Fridan, iskin sille kaulaan loimen ja päästin sen vapaaksi karsinaansa. Lähdimme Lillyn kanssa samaa matkaa kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 29, 2007 14:51:34 GMT 2
29.12.2007 - lauantai Tulin tallille ystäväni Meerin kanssa. Olin ehdottanut Meerille, että tämä saisi ratsastaa Fridalla tänään. Olihan siitä aikaa, kun Meeri viimeksi oli istunut tammani selässä. Tallilla tuli heti vastaan Lilly, joka vaihtoi Meerin kanssa vihaiset katseet. Meeri mulkaisi uhkaavasti Lillya ja kiskasin Meerin nurkan taakse ennen kuin olisi syntynyt joku catfight. Lilly ja Meeri eivät oikein sopineet kavereiksi.
Hain nopeasti Fridan harjat ja aloimme hommiin, siis harjasimme Fridan. Meeri hoiti toisen puolen Fridasta ja minä toisen. Frida oli jälleen puhdas poni. Mutta ei se kovin likainenkaan ollut. Harjauksen jälkeen satuloin ja suitsin Fridan, ja jälleen Frida uhkaili kaikin keinoin minua. Käskin Meerin ottaa vielä piiskan, jos Frida keksisi taas jotain päänmenoksi Meerille, nimittäin Fridalla oli taipumusta kokeilla uusia ratsastajia. Meeri painoi kypärän päähän ja talutti Fridan kentälle. Lyhensimme jalustimia muutamalla reiällä, oli Meeri minua hieman lyhempi. Autoin Meerin selkään ja kiristimme vielä vyötä. Frida alkoi heti pyöriä paikoillaan, mutta saimme vyön kiristettyä. Meeri lähti uralle kävelemään pitkin ohjin.
- Et sinä haluaisi hypätä hieman? sain loistoidean kun huomasin muutamia estetolppia ja puomeja. - Noo, voisin mä jotain pikkuesteitä.., Meeri sanoi hieman epävarmana ravatessaan ohitseni. Frida meni todella nätisti, kuuliaisesti. Ratsukolla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia! - Sehän menee todella hienosti kanssasi, hymyilin ja rakensin pienen ristikon alkuun. Meeri lämmitteli Fridaa laukassakin, ja tuli puomien yli jota olin pistänyt pitkälle sivulle. - Kokeilehan tätä ristikkoa! kehotin. Meeri teki ympyrän, nosti laukan ja käänsi kohti ristikkoa. Frida hyppäsi kuin unelma! Oli siitä aikaa, kun minä itsekin olin hypännyt Fridalla. Se taitaisi jäädä ensi viikkoon minun osaltani. Meeri tuli vielä muutaman kerran ristikon, kunnes nostin ristikon 70 sentin pystyksi. Frida lähestyi estettä hyvin, mutta halusi tehdä metkaa; Frida päätti ponnistaa hurjan aikaisin, ja Meeri ei päässyt hyppyyn mukaan. Meeri kiskaisi pahasti Fridaa suusta ja alastullessa mätkähti komeasti alas satulasta. Frida ravasi pörhäkkänä uralla ja pukitteli muutamaan kertaan. - Sattuiko? kiirehdin avustamaan Meerin ylös. - Ei pahemmin, Meeri sanoi tiukkana ja pudisteli hiekkoja itsestänsä. Meerin pahaksi onneksi kentän pohja oli hieman kova, olihan pakkastakin yöllä ollut muutama aste. Saimme Fridan kiinni ja autoin Meerin takaisin satulaan. Meeri ei päättänyt antaa periksi, vaan päätti hypätä uudestaan. Katsoin kentän reunalla melkein silmät kiinni, eihän menoa uskaltanut katsoa, ties mitä Frida keksisi! Meeri tuli hyvin esteelle, mutta Frida päätti kieltäytyä hypystä, ja tiputti Meerin esteen toiselle puolelle. - Voih! riensin jälleen Meerin luokse. - Sattuiko? Meeri nousi ylös ja piteli takamustaan. - Ei pahemmin! Meeri sanoi jälleen, ja autoin hänet takaisin Fridan selkään. - Hyppää este vielä, että Frida ei opi tekemään kieltotemppuja. Voin toki laskea estettä hieman? kysyin varovasti. - Ei tarvitse, Meeri sanoi napakasti ja käski jo Fridan laukkaan ja käänsi esteelle. Juuri ennen estettä Meeri lätkäisi piiskalla Fridaa kaulalle ja Frida hyppäsi todella hienosti! - Hyvä! kehuin. Meeri innostui vielä tulemaan kerran esteen, jonka jälkeen teki loppuveryttelyä. Kun Meeri teki loppuveryttelyä, minä keräsin estetolpat ja puomit oikeille paikoilleen.
Nauroimme mahat kippurassa kun hoidimme Fridaa. - Olisit nähnyt ilmeesi, kun tipahdit esteen toiselle puolen! nauroin vedet silmissä. - Hihhihhii, Meeri tuskin pystyi harjaamaan Fridaa, mutta lopulta saimme Fridalle vielä loimen, ja Meeri talutti Fridan tarhaan. Joku oli ystävällisesti kerrankin jättänyt minulle myös jotain siivottavaa, nimittäin karsinan puhdistuksen. Hain kottikärryt ja muut tarvittavat työvälineet, ja aloin putsata karsinaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 30, 2007 13:49:42 GMT 2
30.12.2007 Sunnuntai
Saavuin tallille aikaisin aamulla, kerrankin. Tunnistin Annen, joka tuli minua tallissa vastaan. Hän tervehti iloisesti, ja tervehdin takaisin. Hain ensimmäiseksi Fridan harjat. Frida hörisi minulle tavalliseen tapaansa. Hyvä että Frida päästi minut karsinaan, kun tämä alkoi etsiä taskuistani nameja. Heitin yhden herkun Fridan ruokakippoon, riisuin loimen ja aloin harjailla. Frida jaksoi kinuta herkkuja harjauksen aikana jatkuvasti, ja yritti jotenkin tunkea turpaansa taskuuni. Viimeiseksi nostin kaviot, eikä niissä ollut ongelmia. - Nyt Nelli lähtee käymään asioilla ja sitten tulee takasin niin käydään pikku käyntilenkillä, pussasin Fridaa turvalle, ja suljin karsinan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 1, 2008 19:22:25 GMT 2
1.1.2008 - Tiistai
Yön juhlien jälkeen aamupäivällä sain itseni tallille, vaikka väsytti niin kovin. Toivottovasti en torkahtaisi Fridan selkään sentään!
- Heippa, Fridaseni! Hyvää uutta vuotta sinullekin! astuin karsinaan ja Frida nousi ylös. Tämä kun oli pistänyt kyljellensä karsinaan. Onneksi Fridalla ei ollut loimea, sillä olisin varmaan joutunut pesupuuhiin. - Nyt mennään ratsastamaan, tyttöseni, aloin harjata pitkin vedoin Fridaa. Frida 'auttoi' minua; tämä ravisteli kaikki purut päälleni. (käytetäänkö Seppeleessä alusina puruja?) - Ärhh, pudistelin puruja yltäni.
Harjauksen jälkeen hain Fridan varusteet. Heti kun Frida huomasi minun tulevan, tämä tiesi saavansa varusteet niskaansa. Frida alkoi luimia ja vilautella hampaitaan. - Tänään mennään ilman satulaa, olet sitten kiltisti! Fridan ilme muuttui heti, kun tämä huomasi ettei minulla ollutkaan satulaa mukana. Suitsin Fridan nopeasti ja valmistelin itsenikin. Ajattelin käydä maastossa. Talutin Fridan ulos.
Frida oli vain sellainen 155 senttinen, eikä selkään pääseminen ollut mitenkään vaikeaa. Ponnistin hieman ja kapusin selkään. Frida ei kyllä pysynyt paikallaan, mikä ei tietenkään ollut kovin harvinaista. Ohjasin Fridan kohti maastoja.
Fridan piti jälleen alkaa tutkia joka kolosta, ja säikähti taasen kerran jotain omiaan. Frida siis lähti villisti pukitellen maastopolkua, ja ihmeen kaupalla pysyin selässä. Kun sain Fridan rauhoiteltua, oli se melko säpäkkä ja halusi jatkuvasti päästä laukkaamaan. Päätin siis laukata, kun sopiva paikka tulisi. Hyvä, tasainen ja suora tie oli hyvä laukkasuora. Kauempana näkyi puunrunko. En edes ehtinyt antaa laukkapohkeita, kun Frida aavisti aikeeni ja lähti nelistäen miltei paikaltaan kohti puunrunkoa. - Hei jotain rajaa! ärähdin ja yritin pidättää. Frida ei kuunnellut, mutta aikani pidätellessä Frida rauhoittui muutamia metrejä ennen puuta. Frida hyppäsi sen korkealta ja ilmavasti, mutta pehmeästi. Taputin nopeasti ja jatkoimme kaahausta. Kyllä lumi pöllysi!
Loppumatka menikin ravaillen ja loppukäyntiä mennen. Oli se hurjaa menoa kyllä. En ole aikoihin istunut tuollaisen Fridan selässä! Tullessamme tallin pihaan, Elli oli tallin edustalla Celen kanssa. - Hei Nelli! Elli tervehti ystävällisesti. - Heippa! tervehdin takaisin ja nousin alas selästä. - Kuinkas teillä on mennyt täällä Seppeleessä Fridan kanssa? - Ihan kivasti. Fridakin näyttää sopeutuneen hyvin uuteen kotiin. Vaikka nyt isotteleekin Istelille, mutta kyllä Frida siihen tottuu, talutin Fridan talliin. Frida puuskutti hieman vieläkin, mutta alkoi jo rauhoittua kunnolla.
Otin Fridaa hieman kostealla pyyhkeellä, tämä nimittäin oli aika märkä hiestä. Laitoin satulan Fridalle. Kavioita puhdistaessani, kavioista löytyi ihan kivat lumitilsat.. Ei se ollut näyttänyt kuitenkaan menoa haittaavan. Mistä lie tyttöselle tullut sellaista energiaa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 2, 2008 13:36:10 GMT 2
2.1.2008 - Keskiviikko
Tulin kävellen tallille. Lyhyen matkan aikana olin lentänyt jo useaan kertaan nenälleni vastasataneen lumen ansiosta. Lumi oli liukasta. Matka oli siis venähtänyt ainakin 45 minuutin pituiseksi, ja jos olisin selvinnyt ilman kaatumisia, olisin ollut varmasti jo vartti sitten tallilla! Vihdoin ja viimein kuitenkin pääsin Seppeleen pihaan. Frida nökötti tarhassa, siellä se katseli minua korvat hörössä. Taisi se höristäkin kovaan ääneen. Frida paistoi itseasiassa todella kauas vaaleanpunainen loimi päällään. Se tosiaankin sopi tytölleni! Aukaisin tarhan portin ja talutin pelkän riimun avulla Fridan tallin käytävälle. Fridassa tuntui yhä olevan energiaa, nimittäin tämä tanssahteli vierelläni kuin joku hermoheikko täysiverinen. Pisti Fridan kiinni käytävälle ja vein loimen kuivumaan, nimittäin se oli märkä. Lumi varmaan kastellut. Samalla reissulla hain harjat. Ajattelin ostaa Fridalle uudet harjat, vaaleanpunaiset. Vanhat voisin viedä omalle tallille, vaikkapa Kehvelille. Ruskeat harjat olivat juuri hyvät oripojalleni. Hullu idea hyppeli ajatuksiini; Fridan voisi astuttaa Kehvelillä! Tai sitten ei. Fridan hermostunut kuopaisu sai minut heräämään haaveistani. - Jepjep tyttöseni, alan harjata, laskin harjakorin lattialle ja otin kumisuan esiin. Aloin hieroa Fridaa sualla pyörivin liikkein. Karvaa alkoi tipahdella tallin käytävälle. - Mitä ihmettä? Nytkö sinä jo alat tiputtaa talvikarvojasi? Kuules neiti, vielä voi pakkaset ilmaantua päivillesi, että jätä nyt karvasi ainakin toistaiseksi jäljelle! karvoja lähti mielinmäärin. Harjauksen jälkeen joutuisin siivoamaan tallin käytävän. Enhän minä sellaiseen kuntoon sitä viitsisi jättää. Samalla kun putsasin kaviot, tarkistin että kaikki kengät olivat paikoillaan. Pistin Fridan hetkeksi karsinaan ja lakaisin tallin käytävän. Jätin harjat karsinan edustalle, vein lakaisuvälineet paikoilleen ja hain varusteet. Tänään Frida saisi jälleen hypätä!
Frida notkui mukanani kun rakentelin esteitä sinne tänne. Tein erikokoisia esteitä, ettei minun tarvitsisi jatkuvasti nousta selästä nostamaan tai laskemaan puomeja. Silloin kyllä oli pakko jos puomit kolisivat alas. Sain aikaiseksi rakentaa ristikon, kaksi pystyä ja okserin. Muutama ravipuomikin oli nähtävästi pitkällä sivulla. Kiristin vyön ja Frida todellakin näykkäisi minua! Niin nopeasti kuin Frida oli kääntänyt päänsä näykkäistäkseen minua, se myös nosti päänsä hetkessä ylös ja muljautteli pelokkaana silmiään. Se tiesi minun suuttuvan. Frida oli ehkä vahingossa ottanut kiinni kunnolla, vaikkei ollut tarkoitus. Loppukiristyksien aikana Frida ei edes uskaltanut uhkaillakaan. Nousin satulaan ja käskin Fridan liikkeelle. Taputin tammaa.
Fridalla oli siis sitä energiaa vieläkin. Se ravasi hyvin ja reippaasti. Tein voltteja, vaihtelin suuntaa ja tulin puomeja pitkällä sivulla. Frida nosteli jalkansa hyvin puomien yli, kuten joskus Frida laahustaa niiden yli niin että kolahtaa. Annoin Fridan kävellä hetken pitkin ohjin ennen kuin aloin nostaa laukkaa ja tulla ristikon yli.
Ensimmäisellä hypyllä Frida ponnisti kaukaa, mitä lie yritti. Pääsin kuitenkin hyppyyn mukaan. Frida pukitti kerran-pari ristikon jälkeen. - Höpsö! Frida välillä intoili turhankin paljon. Frida oli toisinaan melko ponimainen! Otin vielä muutaman kerran ristikon, jonka jälkeen hyppäsin okserin kokeiluksi, joka meni hyvin. Kehittelin jonkinlaisen neljän esteen radan. Ensin tuli pysty - ristikko - pysty - okseri. Ristikolta pystylle oli melko tiukka käännös, mutta Frida selvittäisi sen hyvin, ainakin uskoisin niin.
Nostin laukan ja suuntasin ensimmäiselle pystylle. Se meni hyvin, kuten kaikki muutkin esteet, lukuunottamatta okseria. Frida kielsi okserille, se siitä estetykistä. Itseasiassa vika oli minussa. Minua jännitti hypätä okseri. Toisella kertaa Frida kuitenkin hyppäsi hyvin. Tulin kerran vielä saman radan ja sitten ravailin loppuraveja ja kävelimme hieman Fridan kanssa.
Selästä tultuani korjasin esteet Frida perässäni. Esteet korjattuani talutin Fridan käytävälle ja riisuin siltä varusteet. Vaaleanpunainen fleeceloimi oli yhä kostea, joten otin sitten toisen ruskean fleeceloimen, jonka laitoin Fridalle harjauksen jälkeen. Talutin Fridan ulos tarhailemaan ja huolsin varusteita ja karsinaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 5, 2008 16:09:33 GMT 2
5.1.2008 - Lauantai
Tänään Fridalla olisi vapaapäivä. Harjaisin ja putsaisin karsinaa ja pistäisin Fridan ulos.
Aloin jo tunnistaa tallista porukkaa. Heti ensimmäisenä vastaan tuli Elli, talutti juuri Celeä ulos. Tervehdin ja Elli tervehti takaisin. Matkalla Fridan karsinalle otin mukaani harjat. Ajattelin ottaa Fridan käytävälle harjaukseen. Frida tavalliseen tapaan hörisi minulle iloisena. - Tulehan tyttöseni harjattavaksi! laitoin Fridalle riimun päähän ja talutin sen käytävälle, ja pistin sen kiinni. Taputin Fridaa. Uteliaana se katseli jokaista liikettäni, ja nautti jokaisesta harjausvedosta. Frida oli hieman pölyinen, mutta harjauksen jälkeen se taas oli puhdas kuin mikä. Käytin hieman hännän- ja harjanselvitysainetta, joka huomattavasti helpotti pienten sotkujen aukeamista harjassa. Kavioiden puhdistuskin meni hyvin.
Laitoin Fridalle loimen päälle ja talutin sen tarhaan. Siellä näytti olevan Fridalla kaverikin, jonka kanssa se oli ennenkin tarhaillut. En vain saanut mieleeni hevosta, olihan Seppeleessä niin paljon hevosia!
Aloin puhdistamaan karsinaa. Frida oli viisaasti tehnyt asiansa yhteen nurkkaukseen, niin ettei minun jatkuvasti täytyisi pomppia nurkasta toiseen. Viisas hevonen minulla! Kippasin likaiset aluset pois ja hain hieman puhtaita tilalle. Pistin kaikki karsinan purut keskelle 'vuoreksi', jotta Frida saisi itse levitellä oman maun mukaan aluset karsinaan.
Laitoin Fridalle vielä uuden, omenan makuisen suolakiven karsinaan roikkumaan. Se oli yksi Fridan lempiherkuista.
|
|