Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 16, 2008 16:52:32 GMT 2
Taas pitkästä aikaa olin matkalla tallille. En ollut päässyt vähään aikaan, olihan koulutkin alkaneet, eikä aikaa ole ollut lähipäivinä. Mutta kun pääsi takaisin rytmiin, aloin heti tulla tallille. Frida oli saanut pitkän loman, ja Lilly oli käynyt hoitelemassa Fridaa välillä.
Frida oli karsinassaan, nuoleskeli tylsyyttään likittiänsä, jota oli vielä vähän jäljellä. - Moro tyttöseni! Frida lopetti heti nuolemisen ja vaivautui luokseni. - Mitäs sinulle kuuluu? Anteeksi etten ole pitkään aikaan ollut moikkaamassa sinua, mutta kuten tiedät, koulu vie ajastani paljon aikaa, mutta nyt yritän tulla useammin! halasin Fridaa pitkään, ja kaivoin taskustani namupalan. Frida hamusi sen suuhunsa ja rouskutteli sen tyytyväisenä. Talutin Fridan käytävälle ja hain sen harjat. - Kuinkas olet nauttinut Lillyn harjauksista? hymähdin ja aloin sukia Fridaa kumisualla pyörivin liikkein. Välillä Frida nyökytteli tyytyväisenä ja nauttivana päätään. Fridasta lähti karvaa paljon. Kevään tullessa Fridaa ei ollut niin kiva harjailla. Minun kyllä täytyisi lakaista tallin käytävä takaisin entiseen kuntoon, nimittäin Fridan karvat seikkailivat käytävillä. Saisin pian lentää tallista ulos, ellen siivoaisi jälkiäni, itseasiassa Fridan. Tongin harjapakista sakset ja tasoittelin hieman häntää sekä harjaa, mutta harja jäi silti suht pitkäksi, tarkoituksella. Frida näytti edestäpäin niin suloiselta, kun otsaharja oli tasoitettu. Selvittelin sakseilunkin jälkeen lisää paksua ja tuuheaa harjaa. Kavioiden puhdistuksen yhteydessä tarkistin, että kaikki kengät olivat kunnolla paikoillaan, jospa vaikka Frida olisi jotain riehunut. - Kuinkas Istelin kanssa sujuu? kysäisin Fridalta. Vastausta en kyllä saanut. Pahimmat karvat ja jouhet otin käsin pois käytävältä, mutta ratsastuksen jälkeen siistisin sen toiseen kertaan. Jätin harjat Fridan harjat karsinan edustalle ja hain varusteet. Frida painoi heti korvansa luimuun kun nostin satulan sään päälle, samaten tämä nosti takajalkansa ikäänkuin potkaistakseen jotakin, tyhjää. Laitoin vyön kiinni. Seuraavana laitoin ohjat kaulalle ja suitsin Fridan. Ihme kyllä, suitsiessa tyttönen ei yrittänyt yhtään mitään. Laitoin itsellenikin kypärän päähän, otin koulupiiskan kainaloon ja liinan juoksuttaakseni Fridaa. Voisin epäillä, että Fridalta löytyisi energiaa loman jälkeen, jota se oli viettänyt yli viikon. Frida purkaisi energiansa taatusti minuun ja lennättäisi minut selästä muutamaankin kertaan. Ei huvittanut tipahtaa. Kentällä kiristin vyötä ja otin ohjat kokonaan pois, laitoin tilalle liinan. Frida alkoi kiertää ympärilläni reippaassa käynnissä. Ihme, ettei tämä jo ravannut! Kun Frida oli hetken aikaa mennyt käyntiä molempiin suuntiin, käskin tätä ravaamaan. Ehdin sanoa 'raviin', niin Frida ampaisi täyteen laukkaan, ja hyvä ettei lähtenyt käsistä. Ponimainen rouva siinä minulla. Frida jatkoi kilttinä tyttönä ympyrällä. Kehuin.
Oli aika nousta selkään. Laitoin Fridalle ohjat takaisin ja vein liinan kentän reunalle. Juoksutus oli mennyt loppuosilta ihan hyvin.
Aluksi menin käyntiä ja tein muutamia pysähdyksiä. Frida meni nätisti ja kuuliaisesti, eikä yhtään yrittänyt temppuilla. Energiaa kyllä tuntu riittävän, mutta Frida ilmeisesti tahtoi odottaa saavansa purkaa sen johonkin, kuten minuun. Nostin laukan ja Frida yritti ampaista samalla tavalla matkaan kuin liinassakin. Olin arvannut kuitenkin tämän ja sain käännettyä sen ympyrälle. Frida jatkoi melko rauhallisena laukkaa ympäri kentän muutaman ympyrän kera.
Tein kaikenlaista (wnb) koulukiemuraa, vaikka Frida välillä ryöstikin minne mihinkin suuntaan. Välillä liian ponimainen suomenhevoseksi. Selästä tulin alas jo kentällä, löysäsin vyötä ja nostin jalustimet. Otin liinan mukaan ja talutin Fridan talliin. Onneksi kukaan ei ollut ehtinyt vielä putsata käytävää, niin se saisi jäädä minun tehtäväkseni.
Ensimmäiseksi hoidin Fridan kuntoon. Sen jälkeen putsailin käytävän hyväksi. Putsaamisesta putsaamiseen, siis varusteiden huoltoon. Varusteet kaipasivatkin hieman hoitoa. Taino itseasiassa lähinnä suitset, nimittäin Fridan satulat olivat synteettisiä, minä kun pidin niistä niin kovasti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2008 16:20:41 GMT 2
(mihinkönän hitsiin se yks hoitotarina katos? , ja sori, en ole ehtiny käydä hoitamassa vähään aikaan) 30.1.2008 - keskiviikkoTulin kävellen tallille. Oli entistä liukkaampaa kuin silloin viimeksi, ja olin lentänyt rähmälleni jo aivan tarpeeksi monta kertaa. Olin iskenyt aivan liian monta kertaa nenäni jäiseen maahan, ja nenäni oli aivan tunnoton. Olisin voinut luulla, että nenääni ei enää edes ollut olemassakaan, ehkä se irtosi siinä kaatuessani viidennen kerran. Kun sitten vihdoin melkein pääsin tallin ovesta sisään, lensin selälleni ovelle. Juuri sillä hetkellä Anne oli tulossa ulos. "Sattuiko?" Anne kauhisteli ja auttoi minut ylös. Ärtyneenä sopersin jotain ja kiittelin kysymästä. Raivostuttavaa, pitäisi varmaan hankkia itselleenkin hokit. Ajatuskin nauratti, mutta tottahan se oli. Hain saman tien harjat ja vein harjat Fridan karsinan luokse. Lilly oli käynyt kuulemma viemässä samalla reissulla Fridan tarhaan kun oli vienyt Bertin. Frida köllötti siellä aika kamalan näköisenä, nimittäin aivan räjähtäneenä. Karvanlähtö oli vain pahentunut. Frida hörisi tavalliseen tapaan ja se alkoi jo silmissäni muistuttamaan lähinnä pöllöä. Alitin aidan ja nappasin Fridan, joka antoi helposti kiinni. Talutin Fridan käytävälle. (jatkan huomenna!)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2008 15:25:20 GMT 2
(en älynny, että tarinat meni toiselle sivulle:D Mut nyt jatkan tota eilistä mikä jäi kiireessä kesken..)
jatkoa.. 30.1.2008
Fridalla ei lainkaan ollut loimea yllä, olihan kelikin muuttunut melko märäksi ja vielä plussan puolelle! Että se siitä talvesta taas. Ihan suretti, että talvet nykyään menivät vain muutamissa viikoissa. Ennen niistä sai nauttia ainakin pari kuukautta! Ei aina jaksaisi kesää. Olin ihan uppoutunut miettimään ilmastonmuutosta kun Lilly säikäytti minut. - Oletko transsissa? Lilly naurahti. - E-en ole, kunhan mietiskelin, naurahdin takaisin. Aloitin (yritin) harjaamisen kumisualla, josta ei sitten meinannut tulla yhtään mitään, sillä Frida aikoi ilmeisemmin luovuttaa kaikki karvansa minulle. Puolentunnin harjaamisen jälkeen Frida alkoi näyttää jo paljon enemmän hevoselta. Kavioissa olleet tilsatkin olivat ehtineet sulata pois, talliin taluttaessa Frida oli kävellyt kuin korkokengillä, tuskallisesti. Päätin siistiä Fridan vuohiskarvatkin pois, tyttönen alkoi myös muistuttaa jo enemmän rodun puolesta tinkeriä kuin suomenhevosta. Leikkelin kaikki 'ylimääräiset' vuohiskarvat pois. Frida oli suloinen otus, parhain hevonen mitä ikinä tiesinkään. Olin melko reippaalla tuulella, kuten Fridakin. Päätin pysyä maastossa Fridan kyydissä, ja ajattelin että Frida haluaisi vähän irroitella, joten satuloin sen. Luonnollisesti Frida alkoi heitellä päätään ja levottomana pyöriä käytävällä kun nostin satulan sen selkään. Uhkaavana se nosteli takasiaan korkealle ja yritti kaikin tavoin lennättää joko satulan pois selästään tai minut jonnekin hornan tuuttiin. Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun sain vyön kiinni. Suitsiminen olikin sitten paljon helpompaa, Frida ei edes yrittänyt nostaa päätään vaan otti kiltisti kuolaimet suuhunsa. Talutin Fridan ulos, ja tallin pihassa näytti olevan myös Lilly ja Bert. - Minnekäs matka? kysäisin. - Ajattelin mennä kentälle, tylsää koulun vääntöä, Lilly murahti. - Miksi et tulisi meidän kanssa maastoon? kysyin samalla kun kirisistin ainakin kolmella reiällä ylös vyötä. Nousin selkään. - No.. Mikä ettei, vaihtelu virkistää! Lähdimme Lillyn kanssa maastoon, hän saisi näyttää minulle parhaimpia maastoreittejä.
Sainkin matkan aikana nähdä monia reittejä. Yksi oli se, missä Frida oli painellut viime kerralla minä selässään puun rungon yli. Onneksi Fridalla oli tasaiset askeleet. Kauhistelin, jos Frida olisi ollut iso puoliverinen, ja sillä olisi ollut pomppivat askeleet. Sen matkan aikana olisin tippunut ainakin kymmenen kertaa. Frida oli hermoheikko, ja luultavammin leikki täysiveristä. Ainakin se yritti käyttäytyä samalla tavalla. Kun laukkasimme samaista reittiä kuin silloin viimeksi, Frida heitti pukkia melkein joka askeleella kymmenen metrin aikana. Toki, enhän ollut ratsastanut liikaenergioita pois sitten vähään aikaan. Frida pysyi juuri ja juuri käsissä. No, olihan tämä energian purkaminen joskus tehtävä, ja joskus kestettävä.. Annoimme hevosten kävellä pitkän matkan pitkin ohjin, olimme laukkailleet ja ravailleet sen verran paljon. Fridakin oli aivan hikinen.
Tallissa pesin hieman Fridaa ja kuivailin. Laitoin sille talliloimen päälle ja jätin sen käytävälle siksi aikaa kun hoitelisin karsinan. Karsinakin oli melko siisti, mutta levittelin sinne kuitenkin likaisten alusten tilalle puhtaita. Frida pääsi nyt puhtaaseen karsinaan. Pesin vielä suolakiven ja ruokakipon ym. Huolsin myös satulan sekä suitset. Ne kaipasivat myös hieman kunnostusta. Vähäisen käytön jälkeen satula oli ollut ennen ratsastusta hieman pölyttynyt, ihan vähän. Mutta nyt se taas loisti kuin uusi! Olin ostanut myös Fridalle upean otsapannan, sellaisen, missä keskellä pantaa oli ikäänkuin kolmio alaspäin, ja tietty siinä oli timantteja!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 5, 2008 16:16:22 GMT 2
5.2.2008 - tiistai
Tällä kertaa pääsin isäni kyydillä tallille. Tiet olivat liukkaita yhä, ja auto olikin matkan aikana heittelehtinyt tiellä useaan otteeseen. Sain koko ajan pelätä, etten pääsisi Fridan luokse, vaan löytyisin jostain ojan pohjalta, nimittäin kun auto olisi suistunut ojaan. Pääsin kuitenkin melko turvallisesti tallin lämpöön. En ollut ollenkaan käynyt kotona koulun jälkeen, joten vaihdoin farkuista ratsastushousuihin. Ratsastushousut olivat upouudet, kokopaikkaiset, vaaleanvihreät, ruudulliset. Olin ostanut syntymäpäivärahoilla housut sekä uudet ratsastussukat. Ratsastussukat olivat mustat, ja niissä luki Horze. Tietenkin, Horze oli mitä parhain hevostarvikekauppa mitä ikinä tiesinkään. Vedin vielä jalkaan tavalliset melkein päivänsä nähneet tallikengät. Äiti oli monesti jo uhonnut heittää rähjäiset kengät roskikseen, mutta aina olin onnistunut pelastamaan kengät, ne olivat ihanan lämpöiset ja mukavat. Kun ihastelin rähjäisiä ihania kenkiäni, Lilly ilmaantui toimistoon. - Täälläkö sä vaihdat aina tallivaattees? Kaikkihan näkee sut melkein puolialasti, etkö sä yhtään mieti? Mieti nyt, jos vaikka Jaakko ilmaantuisi paikalle? Lilly kauhisteli. - No tämän kerran joudun vaihtamaan, vessaan en jaksa mennä, kun ei ole sinne muuta asiaa. Nopeastihan se vaihtaminen tässä hoituu. Ja eihän se Jaakko edes tänne ilmaantunut, nauroin. - No silti, Lilly yhtyi nauruun. - Aattelitko taas puunata Fridan varusteet? Mä nimittäin uitin ne just äsken tuolla lantalassa, Lilly valehteli nauraen. - No hahhah. Voisinhan mä ne puhdistaa.. Viime puhdistuksesta onkin melkein viikko.. Ainakin Fridan koulusatula kaipaa saippuaa ja vettä, taidankin samantien mennä puhdistaan sen, Frida saa nyt hetken odottaa. - Joo no millonkas sä et puhdistais Fridas varusteita? Mäkin taidan tulla puhdistaan Bertin varusteita. Haimme hevostemme varusteet, itse otin Fridan koulusatulan sekä toiset suitset. Huonoksi onnekseni huomasin, että saippua oli loppumaisillaan. - Sähän oot hyvä kuluttaan tota saippuaas, Lilly naurahti. - Saahan sitä aina kaupasta lisää, vastasin tyhmänä. - Juu niin saa, Lilly nauroi itsekseen.
Tuntui, että varusteiden puhdistukseen olisi mennyt aikaa ainakin puolitoista tuntia, sen takia kun olimme nauraneet ja tehneet paljon muutakin kuin puhdistaneet varusteita. Nauraminen oli yksi yleisimmistä asioista mitä teimme. - Hei muistatko sillon viikko sitten Irenen? Lilly hihitti. Räjähdin suorastaan nauruun. Samassa toimiston ovi kävi. Anne tuijotti meitä ovella kuin hulluja. Lilly katsoi hölmistyneenä Annea. - Onkohan teillä kaikki OK? Anne naurahti itsekin. - Mikään ei vois olla tän paremmin kun nyt, Lilly hihitti. Nauroin itsekin.
Harjailin Fridaa, itseasiassa jynssäsin sen kiiltäväksi. Puolentunnin harjauksen jälkeen vein sen tarhaan hillumaan ja puhdistin karsinan, suolakiven ja muut kipposet ja kapposet. Oli myös aika tehdä talvisiivo harjapakille ja harjoille. Vein ne ulos, irroitin karvat ja ajattelin ottaa ne kotiin mukaan jotta voisin rauhassa pestä ne. Otin myös mukaan muutaman satulahuovan sekä loimen, ja lähdimme samaa matkaa Lillyn kanssa kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2008 16:10:33 GMT 2
6.2.2008 - keskiviikkoTulin Lillyn kanssa samaa matkaa tallille. Olimme suunnitelleet, että menisimme kentälle, koulua vääntämään. Fridakin saisi tällä kertaa tehdä työtä. Ros ja Chao tulivat meitä hevosillaan vastaan tallin pihalla. Olivat kuulemma maastoon menossa. - Äh, en saa sitä yhtä söpöä poikaa mun mielestä, Lilly itki. - Jaaniin se fruide? Koulussamme oli yksi todella söpö poika, kieltämättä. Lilly suorastaan voisi palvoa kyseistä poikaa. - Sua taitaa odotella yks poika tuolla tallissa, sanoin. Teimme pikaharjaukset 'poneillemme', ja varustimme ne ratsastuskuntoon. Lilly lähti Bertin kanssa edeltä ja me nöyränä seurasimme heitä Fridan kanssa kentälle. Lilly meni Bertin kanssa kentälle ensiksi, ja minä perässä ja suljin samalla myös portin. Kiristelin naamaansa vääntävän Fridan vyötä, ja tämä nappasi minua takinpielestä ja tönäisi kovaa turpansa avulla. - Ärh! Nyt kyllä lopetat, ärähdin kiukuttelevalle tammalleni. Sain noustua selkäänkin, tosin Frida ei tavalliseen tapaan pysynyt paikoillaan, vaan lähti riepottelemaan minua käynnissä, tosin nätisti se lähti uralle. Fridalta löytyi kyllä niitä huonoja tapoja jos vain odotti. Olimme kävelleet jo pitkän aikaa, ja aloimme ravailla. Ensi töikseen Frida aloitti kamalan rodeoesityksen antaessani vähän pohjetta. Frida pomppi joka suuntaan pää alhaalla kiitäen pitkin pitkää sivua. Lilly katseli meitä kuin hulluja, mutta samassa Bertikin innostui Fridan myötä pomppimaan minkä kerkesi. Lilly pysyi hienosti selässä, mutta minä lensin kaaressa kentän pohjalle. Tunsin kuinka kylmä lumi tunki takin alle ja housuihin. Raivostuttavaa. Frida jatkoi pukitteluaan iloisena eteenpäin. Lilly oli saanut Bertin rauhoittumaan pukeista, vaikka ori peruutti villinä. Lilly sai napattua Fridankin ja toi sen luokseni. - Sattuuko? Lilly kysyi. - No ei kyllä, mutta lumi tunkee joka paikkaan, voihkin ja aloin riisua takkia. Niskaa pitkin selkään valui kylmää lunta joka alkoi vähitellen sulaa. Näin kuinka Lillyn kasvoilla oli virne. - No mitä? Tää ei kuules ole naurun asia, murahdin. - Näytät niin fiksulta, Lilly naurahti. - No ainahan mä! ärähdin ja heitin lumet niskastani pois. Nappasin Fridan itselleni ja toruin tammaa todenteolla. Frida alkoi heti peruuttaa säikähtäneenä ärähtäessäni, silmät vilkkuen. Sain noustua selkään ja Fridahan meni todella nöyränä, eikä yrittänyt mitään ihmeempiä käskeässäni sen raviin. Taputin. Ravailimme molempiin suuntiin ja menimme myös kahdeksikkoa, tietenkin varoten toisiamme. Nostimme myös kahdeksikolla laukkaa, ja Bert vielä intoili jotain, ja ilmeisesti yritti kaikin keinoin saada Fridan mukaan leikkiin. Frida ei kuitenkaan uskaltanut. Olinhan minä melkoinen Ismo (:DD) kun suutuin, minun kanssani ei kannattanut Fridan leikkiä. Teimme myös paljon muita koulukiekuroita ja muita kiemuroita. Hevoset olivat aivan hikisiä lopetellessamme, ja ajattelimme mennä pienen maastokierroksen loppukäynneiksi. Ros tuli ystävällisesti avaamaan meille kentän portin, ja kiitimme tietenkin. Ratsastimme vieretysten maastossa, mitä nyt välillä Bert yritti filrttailla äkäiselle Fridalleni. Fridaa ei kiinnostanut oikein miehet, ihan hyvä vain. Frida sai oikean kauneushoidon. Jaloille vettä, vähän kastelua muualtakin ja hyvän kuivauksen. Selvittelin suihkeen kanssa jouhia ja Frida itseasiassa kiilsi oikein mallikkaasti.. Paitsi että se näytti räjähtäneeltä siltikin. Vihasin karvanlähtöaikoja, ne olivat inhottavia! Puin Fridalle vaaleanpunaisen loimen päälle ja se sai taas olla nättinä. Veimme 'ponit' tarhoihin, ja tulimme puhdistamaan karsinoita. Teimme sillätavalla, että minä puhdistin Bertin karsinan ja Lilly taas Fridan. Karsinat olivat melkein vastapäätä. - Kyllä miehet ovat paljon sottaisempia kuin naiset, mutisin itsekseni kun puhdistelin Bertin karsinaa. - Anteeksi mitä? Lilly tivasi. - Ei mitään, vastasin nopeasti ja jatkoin toimiani. Olimme molemmat selviytyneet toistemme hevosten karsinoiden puhdistuksesta, ja molemmat olivat tyytyväisiä. Hilluimme vielä pitkään tallilla, ja minulla oli jälleen pakkomielle puhdistaa Fridan varusteet..
|
|
|
Post by Johanna on Feb 7, 2008 14:16:11 GMT 2
saat turpiis huomenna kun tuun kouluun mur samuillaan taas / ot.
tuutteko fritsun kanssa ens kerralla estetunnille? rataa mennöön.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 7, 2008 15:26:36 GMT 2
Juu Lilly tullaan rataa hyppiin Fridan kanssa. (: /ot' samuilut jäi tältä päivältä, nyyh.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 14, 2008 13:07:50 GMT 2
14.2.2008 - torstai
Minulla oli Fridalle kaksi kuivatettua munkkia! Pitihän Fridaa muistaa Ystävän päivänä. <3 Frida varmasti pitäisi niistä. Olin toki myös varannut itselleni pari munkkia, tosin ei kuivatettuna ja niissä oli kaikenlisäksi vielä sokeria päällä. Olimme päässeet aikaisin tänään koulusta, ja vähän epäilin, että tallilla ei hirveästi olisi porukkaa. Anne ja Jaakko näyttivät ainakin olevan. Molemmat tervehtivät ystävällisesti tullessani talliin. Hain Frida harjat ja vein ne Fridan karsinalle. Hain Fridan tarhasta karsinaan. - Mussukkaiseni, mulla ois sulle vähän herkkua täällä taskussa.., aloin rapistella pussia ja Frida alkoi heti tunkea turpaansa taskuuni. - Et mahdu sinne kuules, ootas kun annan, heti kun sain pussin auki ja munkin käteeni Frida nappasi sen ja rouskutteli sen samantien ja etsi lisää munkkeja. - Senkin herkkupeppu! Ja annoin toisenkin munkin Fridalle. - Loppu! taputin tammaani ja riisuin siltä loimen pois. Laitoin loimen epämääräiseen myttyyn karsinan ulkopuolelle ja aloin sukia Fridaa sualla. Frida taisi nauttia. Viimeisimpiä irtokarvoja alkoi lähteä Fridasta. Frida oli kumma, kun aloitti karvanlähdön niin aikaisin. Minulla oli ainakin hirmu kylmä ulkona, kamala viima. Frida ei oikein jättänyt minua rauhaan munkkien suhteen vaan tarkisti minut läpikotaisin piilomunkkien varalta. - Ei ole, usko jo, yritin uskotella Fridalle, mutta Frida ei millään uskonut. Tänään Frida saisi juosta liinan päässä, nimittäin jäätyisin melkovarmasti selkään. Menisin vielä varmuuden vuoksi maneesiin, vaikka sielläkään ei kovin lämmin olisi. Kunpa kesä olisi jo! Ja kesäloma!
Harjattuani Fridan laitoin sille suitset, koska itsehän en omistanut kapsonia. Otin suitsista ohjat pois ja laitoin liinan kuolainrenkaaseen kiinni. Talutin Fridan maneesiin. Aukaistessani maneesin oven Frida säikähti ääntä ja nousi hieman pystyyn ja loikkasi sivuun. Frida oli melkein kuin hermoheikko täysiverinen, joka säikähti pienintäkin rasahdusta. Oli siinä minulla varma suomenhevonen. Tai sitten Frida vain esitti, niinkuin joskus tapahtuikin. Frida tuli muka niin säikkynä perässäni maneesiin ja maneesiin päästyä pinkaisi ohitseni ja kai ilmavirran mukana kaaduin. Muutama ruma ärräpää lennähti suustani, kun katselin Fridaa joka laukkasi pitkin maneesin yläpäätyä takapää nousten. Tyypillinen suomenhevonen. Nousin ja suljin maneesin ovet. - Nyt kyllä riitti, Frida! Nyt et saa ensi vuonna munkin munkkia, etkä myöskään joululahjoja! Äärärärääär, murahtelin. Frida ravasi minua noin kymmenen minuutin aikana karkuun, eikä antanut millään kiinni ennenkuin pääsin yllättämään sen. Lensin ainakin kaksi kertaa, kun 'viisaana' päätin pysäyttää Fridan astumalla liinan päälle, ja kun Frida lähti niin minultahan lähti jalat alta. Hyvä minä. Pääsimme jotenkin Fridan kanssa yhteisymmärrykseen, ja tulin siihen tulokseen, että ne munkit olivat olleet Fridalle vähän liikaa. Käskin Fridan isolle ympyrälle.
Frida ei temppuillut enää maneesissa, kai se oli jälleen kerran huomannut, kuinka vihaiseksi oli minut saanut. Frida oli kyllä melkoinen kauhukakara, ainahan se sitä oli myöskin ollut. Onneksi en omistanut Fridaa silloin kun se oli nuorempi, melkoista touhua varmaankin ollut silloinkin. Nyt ymmärrän, miksi Fridan entiset omistajat olivat kyllästyneet Fridaan. Minä tosin en kyllästyisi tammaan ikinä.
Maneesimenojen jälkeen harjailin Fridaa vielä, ja se näytti nauttivat siitä. En kyllä antanut edes leivänmurustakaan enää Fridalle, kiittäköön itseään temppuiluistaan. Tosin minua alkoi jo hymyilyttää ne, ja naureskelin jo itsekseni karsinassa. Laitoin Fridalle lopuksi vielä paksumman loimen ja vein sen tarhaan. Siivosin karsinan ja laittelin uusia alusia sinne. Täytin heinäverkon puolilleen ja putsasin suolakiven ym. kupit. Lopuksi putsasin vielä harjat.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 15, 2008 17:24:48 GMT 2
Frida saa nyt hiihtoloman vapaata, en nimittäin pääse ollenkaan hoitamaan hiihtolomalla!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 25, 2008 17:01:01 GMT 2
maanantai 25.2.2008Onnea Celelle vauvasta! Vieläpä syntyi samana päivänä kuin minä! :> Lilly oli varoittanut minua puhdistamasta tänään varusteita, joten päätin pysyä kaukana niistä. Ainakin satulasta. Kun tulin tallin pihaan, ensimmäiseksi huomasin Fridan pihalla. Ja missä kunnossa Fridan vaaleanpunainen loimi olikaan. Tai siis "vaaleanpunainen". Loimi nimittäin oli yltäpäältä kurassa ja kaikenlaisessa töhnässä. Olisi siinä minulle illalla puuhasteltavaa. Otin samantien Fridan sisälle ja toruin koko matkan ajan tammaani, kuinka se oli sotkenut hienon ja kalliin loimensa. - Jos tämä ei lähde puhtaaksi niin..., aloin uhota. - Heippa Nelli! Frida on nähtävästi laittanut uuteen kuntoon loimensa, Ros naurahti. - Kehheh, joo.., vilkaisin vihaisena Fridaa. Aina se keksi jotain kivaa pääni menoksi. - Katopas, Frida. Eiköhän osallistuta kenttäkisoihin? Parasta laittaa vauhtia kinttuihis sitten kisoissa, Frida, ilmoittauduin kenttäkisoihin heti aivan innolla. Tosin Fridasta ei koskaan tietänyt, minkälaista kisoissa tulisi olemaan. Melkein jokaisissa kisoissa olin lentänyt Fridalta. Toivottovasti minulla olisi onnea mukanani 5.3. Frida sai seistä käytävällä. Sulloin likaisen loimen muovipussiin. Että saattoi välillä ketuttaa Fridan kolttoset. Raivostuttavaa. Frida oli lopettanut karvanlähtönsä, onneksi, siis ainakin melkein. Frida alkoi olla silkin pehmeä. Tein Fridalle kunnon harjauksen. Tavalliseen tapaansa Frida nosti päänsä yläilmoihin kun yritin hellävaraisesti pestä sieraimia ja silmänympäryksiä sienellä. Sainhan minä ne sitten lopulta puhdistettua.. Vein Fridan takaisin tarhaan harjausten jälkeen, koska tänään en ehtisi ratsastamaan. (Enkä kyllä huomennakaan..) Puhdistin karsinan ja vein sinne uusia alusia tilalle. Samoin puhdistin suolakiven, ruokakipot jne. Otin karsinasta loppuun nuollun linimentin pois ja heitin sen roskikseen. Frida kaipaisi uutta herkkua. Vein kottikärryt ja muut tavarat paikoilleen ja nappasin loimen mukaani ja lähdin.
|
|
|
Post by Johanna on Feb 26, 2008 15:45:32 GMT 2
26.02.2008 Haukottelin makeasti astuessani talliin. Käpyttelin kaikessa rauhassa koululaukku olkapäälläni Bertin karsinan eteen ja silittelin harmaata turpaa.
- Peppu hei. Mä ilmotin meiät kenttäkisoihin oikein isompien luokkaan, niin näytetään muille, että soot paras, eiks nii? kysyin ponilta, joka selvästi ymmärsi joka sanan kuikuilemalla ulos karsinastaa.
- Sori poika, hoidan eka Fritsun ja sitten sut ja sitten Kamun, pussasin harmaata turpaa hymyillen. Toiselta puolen tamma kurkisti uteliaasti karsinasta. Se oli kuullut oman nimensä. Talsin toiselle puolelle ja rapsuttelin tovin sitä toistakin turpaa, kunnes heitin koululaukkuni yläkerran kaappiin ja haeskelin aikani Nellin kaapista Fridan harjaämpäriä, kunnes ymmärsin ehkä sen olevan satulahuoneessa muiden kera. Tallissa oli yllättävän hiljaista. Joko porukka ei vielä ollut raahautunut kotoansa tai olivat koulussa. Tai jotain muuta.. pohdin.
- Heipsa tyttö! Kai sä mut muistat? hymyilin tammalle kun siirryin karsinassa sen oikealle kyljelle sukimaan karvaa. Nelli oli maininnut irtokarvan loppumisen, mutta siitä huolimatta tammasta lähti karvaa kasa päin. Naapurikarsinan Istel aivasti.
- No huh huh! Tais sulleki tulla nenää pari karvaa, virnistin valkoiselle ponille ja aivastin itsekin. Taputin Fridaa takapuolelle ja siirryin sen takaa toiselle kyljelle. Tamma oli onneksi niin kylmän rauhallinen, kuin Bert, ettei potkaissut. Itseasiassa, ei korvaansakaan lotkauttanut. Tyydyin hymähtämään kun ripeästi harjasin rusehtavaa kylkeä. Siirsin harjaa vähitellen vatsaa kohti ja harjasin pyöreän massun saman tien.
- Sulla kyllä tota massaa on, naureskelin hölmistyneen näköiselle tammalle vaihtaessani kaviokoukkuun. Fridalla taisi olla nyt känkkäränkkäpäivä kun Nelli ei tullutkaan, ja se tiukasti nojasi painoaan vasemman puolen etujalkaan, jota yritin nostaa.
- Jaa sä haluut pelata kovilla vai? mulkaisin tammaa ja nojasin siihen niin lujaa kuin pystyin. Lopulta paino hellitti, ja Frida nosti jalan. Kehuin heti ja tammakin tyytyi kohtaloonsa. Kaviot nousivat kuin paskat karsinasta, jota seuraavaksi nostelinkin vihellellen. Fridan olin laittanut käytävälle siksi aikaa.
- Mitä jos vähä ratsastettais? Mä en kato menny sul koskaan, ähkin tammalle puhdistaessani karsinaa. Frida tyytyi vain osoittamaan tylsistyneisyyttään kuopimalla maata. Naurahdin ja lähdin viemään kärryjä lantalaan päin.
Seuraavaksi pomppaammekin Fridan satuloimiseen, joka oli yhtä painajaista. Ponihan loikki kuin aropupu vältellen puumaa! Olin saanut satulan kaulalle, kun Frida otti äkkiloikan vasemalle, päälleni. Kaaduin siihen Kamun karsinan ovelle ja ruuna hamusi hiuksiani onnellisena. Räkätin siinä aikana lattialla, kunnes hevoset olivat tarpeeksi hämmentyneitä. Nellin vekuritammakin tuntui olevan transsissa, joten sysäsin kiireesti satulan selkään. Frida unohti oikein pullistaa, ja teki sen ihan liian myöhään.
Laskin riimun kaulalle ja autoin peukullani Fridalle kuolaimet suuhun. Nahka kiilsi, kuten aina. Kuulin epämääräistä kaivelua satulahuoneesta, ja hetken päästä wear ilmestyikin tallin käytävälle rapsutellen päätään.
- Missähän ne Taigan kaikki huovat on? Lilly, tiiät sä? tyttö kysyi päästäen ilmoille makean röyhtäisyn. Kikattelin siinä itsekseni kiinnittäessäni Fridan turpahihnaa.
- En, mutta tiiän, että noi röyhtäilyt on aika huvittavia, hekottelin edelleen ja ja kävelin wearin ohi satulahuoneeseen hakemaan varusteitani. Siellä vilkuilin turvaliiviäni, ja varmuuden vuoksi heitin tuon inhottavan kapistuksen niskaani. Frida ei saisi vammauttaa minua nyt kun kisatkin on tulossa!
Suuntasin aropupun kanssa maastoesteille, lämmittelimme kentällä aluksi. Noustessani selkään, sain ensin roikkua puoli kierrosta jalustimessa Fridan nykäistyä ohjat minulta ja sen jälkeen arvon neiti antoi minun nousta satulaan asti huomatessaan tällaisen painavan ja epämääräisen ulokkeen kyljessää. Ärräpäitä lensi taas ja kalliolle suuntaava wear katseli kummastuneena Taigan selästä. Ei se ollut kai mitään huopia löytänyt kun pelkällä ratsastusloimella ratsasti.
- No niin tyttö, mutisin kiristäessäni ohjia. Olimme menossa jo kymmenettä minuuttia käyntiä, ja päätin nostaa ravin. Frida oli herkkä ja totteli välittömästi, mitä nyt ravi oli vähän velttoa. Lämmittelin hevosen myös laukassa, jonka jälkeen suuntasin maastoesteradalle. Nelli ei ollut aiemmin ilmeisestikään käynyt tällä radalla, sillä Frida hyppäsi korvat hörössä. Ei se edes puskajusseja pelännyt.
Tallissa harjailin iltapäiväkaurojaan mutustelevaa Fridaa, joka nuokkui puoliunessa. Se olisi voinut millä hetkellä hyvänsä tukehtua kauroihinsa, joten katsoin parhaaksi vähän venytellä sen jalkoja. Tämäkin (aijai nelli!) oli Fridalle uusi toimenpide, joka otettiin innolla vastaan.
Vähittelen kohdistin askeleeni Fridan karsinan eteen ja moiskautin pienen pusun sen turvalle. Voisin ehkä joskus toistekin tuurata Nelliä..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2008 15:34:56 GMT 2
Kiitoksia Lillylle. (::: Saatkin tuurailla, sillon kun muo ei kuulu. 27.2.2008 - keskiviikkoSukkani olivat aivan märät astuessani talliin. Kamala keli, mitä inhottavin. Vesi oli pyrkinyt nähkääs kengistä sisään, ja sukat olivat läpimärät. Tätä myöden vilustuisin vielä. Kello oli noin 15.15. Olin ehtinyt käydä kotonakin hakemassa Fridan kuivuneen loimen. Se oli lähtenyt puhtaaksi rankan pesun jälkeen. Pesukoneessa ei kaikki lika ollut lähtenyt, joten olin joutunut käsin puhdistamaan loput tahrat. Seuraava loimi saisi kyllä olla musta, ehdottomasti, kun tammani näytti olevan melkoinen sottapytty. - Heipsanssaa! tervehdin vastaantulevaa Rosia. Ros vastasi ja katosi satulahuoneeseen. Vein Fridan loimen paikoilleen ja hain harjat. Frida oli ilmeisesti karsinassa, koska ulkona en sitä nähnyt. Frida hörähti heti kun astuin karsinaan sisään, ja nousi nopeasti ylös. Frida nimittäin oli pötkötellyt onnellisena siihen asti kun keskeytin neidin kauneusunet. Pistin Fridalle riimun ja laitoin sen käytävälle. - Tänään kuules käydään pikku kävelylenkillä, ilman satulaa, mutta lujaa ei mennä, ettäs tiedät! Aloitin harjaamisen kumisualla, pyörivin liikkein. Fridan toinen kylki oli aivan turpeessa. Onneksi se oli kuivaa, ja lähti helposti harjaamalla. Frida luovutti hieman karvojaan yhä. - No olikos Lillyn kanssa eilen hauskaa? taputin tammaani kaulalle. Kuin vastaten Frida nyökytti päätään muutamaan kertaan ja nosti ylähuultaan nauttivasti kun rapsuttelin sitä mahasta. Harjattuani Fridan oikein perusteellisesti, laitoin sille suitset ja itselleni laitoin kypärän. Kenkiä en jaksanut vaihtaa, kerta ilman satulaa olin menossa. Kunnon lenkkareilla mentiin! Hyppäsin selkään vaivattomasti ja kun menin tarhojen ohi, joissa yhdessä Leevi mutusteli onnellisena heinää, alkoi Frida tanssahdella Leevin edessä. - Kehheh, ajattelitkos iskeä Leevin? naurahdin ja annoin pohkeita, jolloin Frida keskittyi olennaiseen ja jatkoi matkaa. Olimme maneesin kohdalla, ja hieman kauempana edessämme polun yli hypähti orava. Frida sai tietenkin sätkyn ja loikkasi sivulle ja kääntyi ympäri. Frida yritti pinkoa takaisin tallille minkä jaloistansa pääsi, ja onnistuikin siinä muutaman metrin ajan, mutta sain käännettyä juuri ja juuri Fridan menosuuntaan. - Nyt kuules. Mammalla menee kohta hermot, ja tiedät hyvin mitä siitä seuraa! vihaisena toruin tammaa ja jatkoimme matkaa ilman "rabiesoravia". (by: lilly) Eikös suomenhevosten pitänyt olla rauhallisia ja niin edelleen? No Frida ei ainakaan ollut koskaan kuullut rauhallisuudesta. Vaikka pitikin vain mennä käyntiä koko lenkki, niin Frida oli niin rauhaton, että oli pakko päästellä laukkaamalla. Frida laukkasikin minkä jaloistansa pääsi siihen asti kunnes iskeydyin ilopukin myötä ojaan. Frida jatkoi matkaansa riehaantuneena. Muutama ruma kirosana taisi ojanpohjalta kuulua. Jatkoin matkaani yksin tallille.. märkänä. Vartin rämpimisen jälkeen pääsin tallille. No ei ihmekään kun Fridalla oli niin kova kiire tallille; siellä se keimaili Leevin edessä. Onneksi Leevin omistaja, Carkki sai Fridan kiinni. Carkki ei ensin huomannut tosin minua ja ehti ihmetellä hetken Fridan suhteen. Frida oli hiestä märkä ja tietenkin rauhattomasti pyöri Carkin ympärillä. - Sieltähän taitaa tulla Fridan ratsastaja? Carkki katsoi kauhuissaan minua. - Jep, kiitos että sait junttini kiinni. Että kun menee välillä hermot tähän Fridaan, kiitoksia vielä kerran. Frida taitaa tykätä tosta sun oripojastas. - No niinpä taitaakin, Carkki hymähti. Vein Fridan takaisin talliin. Frida taisi aistia vihani, nimittäin tämä rauhoittui aika nopeasti. Ensimmäiseksi kun astuin talliin, Lilly katsoi hetken minua ovella ja hajosi. - Kuis sä tollaseessa kunnossa oot? Viskasko Frida sut johki? Lilly ei pystynyt pidättämään naurua. - No juu, ojaan tietty. Ja eikä viittiny ees oottaa, tuli vaan kiireellä Leevin luokse, nauroin siinä itsekin, ja vein Fridan karsinaan. Pesin hieman Fridaa rätillä ja kuivasin sen jälkeen. Puin Fridalle loimen ja vein sen ulos, onneksi kuitenkin Leevi oli melko kaukana Fridasta. Mutta mistä ikinä Fridasta tiesi, jos se säntäisi Leevin luokse. Puhdistin karsinaa ja vein tilalle hieman jälleen puhtaita alusia. Sittenpä lähdin kotia kohti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2008 15:20:44 GMT 2
28.2.2008 - torstai
Samanlainen sää jatkui, loskaista. Onneksi kohta olisi kesä. Tosin silloin huolena oli kaikenlaiset ötökät.
Ennenkuin menin edes talliin, otin Fridan tarhasta ja vein Fridan karsinaan. - Mmmmmoi Nelli, Lilly ilmaantui karsinalle. - Terve Lillyseni, mitäs sä? - No mitäs mä, et viittis hoitaa Bertiä ens keskiviikkona ja sit sitä seuraavalla, jos hoitaisin Fridan sunnuntaina? Lilly kysyi. - Noo.. Hmm.. Mikä ettei, otin Fridan loimen pois ja tyrkkäsin sen Lillyn syliin. - Niin siis jos viet tän paikoilleen, naurahdin. - Tää teettää sulle kyllä vielä kolmannenkin hoitokerran Bertille! Lilly leikki.
Aloin harjata Fridaa pölärillä tällä kertaa ensimmäisenä. Frida seisoi karsinan ovella pällistellen käytävän menoja. Bert katseli myös uteliaana ja hörisi viereisessä karsinassa olevalle Ristolle. Täytyihän Bertillä juttuseuraa olla. Selvittelin selvitysaineella häntää, joka oli melkoisessa takussa. On kyllä Frida saanut riehua oikein kovasti, että on saanut sellaiseen kuntoon häntänsä. Tasoitin hännän siistiksi, samoin otsaharjan. Muu harja sai vielä kasvaa paljon. Kisoihin ajattelin laittaa Fridalle hienon verkkoletin, koska sykeröt eivät sopineet Fridalle sitten lainkaan! Kun puhdistin kaviot, tarkistin että kengät olivat kaikki kunnolla kiinni. Vasemman takajalan kenkä oli hieman irti. Kysyin Annea apuun, mutta päädyimme sitten soittamaan kengittäjän paikalle. Ei ihmekään, että Frida hieman ontui taluttaessani sitä talliin. Hurjat leikit ollut tarhassa kyllä.
Sillä välin kun odottelin kengittäjää puhdistelin satulahuoneessa varusteita. Puhdistin molemmat satulat sekä suitset. Ne kiilsivät taas kuin uudet!
Kengittäjä teki työnsä ja kiitin, tietty. Päätin käydä kävelyttämässä tällä kertaa Fridaa maastossa, katselemassa vaikkapa maastorataa. Puin Fridalle suitset ja otin ohjat pois ja niiden tilalle riimunnarun. Fridasta kun ei koskaan tiennyt, saisin paremmin hallittua tyttöstä suitsien avulla.
Frida kulki rauhallisena, ei yhtään hermoheikkona kuin täysiverinen, kuten yleensä. Frida tosin ihmetteli paljon kaikenlaisia mörököllejä mitä puskissa saattoikaan vilistä, mutta muuten Frida meni todella todella todella nätisti. Kävimme vähän maastoradalla katsomassa esteitä ja Frida nuuhkaili niitä oikein innostuneena ja hieman hämmästyneenä katsoi erikoisimpia esteitä. - Tulisimmeko tälläisiä hyppimään joku päivä? taputin Fridaa ja lähdimme takaisin tallille.
Laitoin Fridalle loimen takaisin päälle ja vein sen takaisin ulos. Ensin puhdistin karsinan ja siellä kaikki olevat tavarat. Sen jälkeen menin ulos puhdistamaan harjat. Otin vielä harjat mukaan, koska pitäisihän nekin puhdistaa. Jos muistaisin, toisin ensi kerralla Fridalle uuden linimentin, oikein herkullisen sellaisen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 29, 2008 15:44:00 GMT 2
29.2.2008 - kouluvääntökertomus Frida oli aluksi laiskanpulskea, laahusti kuin mikäkin etana. Joku sai kuitenkin Fridan innostumaan, ja alkoi Frida mennä jo reippaasti. Frida oli jälleen kerran aivan erilainen ratsastaa kuin toissapäivänä; herkkä ja reipas mutta ei rauhaton. Laukkasin paljon Fridan kanssa keskiympyrällä. Ja teimme myös kaikenlaisia koulukiemuroita, kahdeksikkoja, loivia kiemuroita jne. Fridaa sai taas jälleen kehua useasti. Frida oli itseasiassa aivan loistava. Eikä minkäänlaisia pukkikohtauksia tullut. Ehkä Frida oli jo unohtanut Leevin, kun Leevi ei ollut kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota. Toivottovasti.[img src="[/img] "]
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 3, 2008 16:09:36 GMT 2
3.3.2008 - maanantai
Lunta sitä vaan tulla tuprutti. Alkoi jo tuntua siltä, että kauan odottamani kesä ei koskaan tulisikaan. Se olisi hirveää.
Fridaa ei näkynyt pihalla. Ennen kuin edes pääsin talliin, aloin kaivella Fridalle kassistani uutta nuolukiveä. Fridan lempimaku; omena! Kuitenkin ensin suunnistin toimistoon, olin saksien tarpeessa. En millään haluaisi käyttää paleltuneita sormiani paketin aukaisemiseen. En ollut ikinä ostanut nuolukiveä, joka oli näin tarkasti pakattu. Järkyttävä muovi päällä. Kirosin muovit, kun en löytänyt ilman Lillyn apua saksia. - Mitäs sä täällä tällä kertaa riehut? Lilly kauhisteli. - No kun tää samperin nuolukivi on pakattu tälläseen tyhmään muoviin enkä löydä saksia täältä mistään, yhyy, oon todellinen seksiseppo! käytin jo hampaitanikin hyväksi. - No katsos hyvä ystäväiseni, tässä, nenäsi edessä olisi tälläiset sakset. Kelpaako? - Kuulolaitteen lisäksi mun kannattaa varmaan hankkia rillit.., ähkäisin ja sain vihdoin saksien avulla muovit pois lnuolukivestä ja sen sellaiseen kuntoon että voisin laittaa sen Fridan karsinaan. - Ikinä en muuten toiste osta tällästä nuolukivee joka on pakattu näin. Jonain päivänä kyllä vielä haistattelen tän pakkaajalle, murahdin. - Aika tyypillistä sua, Lilly naurahti. Minä taas katosin Fridan karsinalle.
- Hei Nellin oma Kullannuppu! Frida oli kauneusunillaan ja heräsi heti uteliaana ovelle. - Katopa mitä toin sulle! Uuh, uuden omenan makuisen nuolukiven, namnam! - Hahh, mitäs sä täällä pervoilet Fridalles? Lilly ilmaantui paikalle ja oli myös halukas maistamaan nuolukiveä. Frida kuitenkin sai ylähuulellaan pudotettua nuolukiven maahan. - Katos nyt, nyt se on ihan turpeessa, et kai sä tällästä halua nuolla? Argh, puhdistelin kiven ja ripustin sen paikoilleen.
Kun olin saanut nuolukiven paikoilleen, hain Fridan harjat ja hain myös suitset. Ajattelin mennä ilman satulaa - tällä kertaa kuitenkin maneesissa! Laitoin Fridan käytävälle ja aloin harjata. Frida oli jälleen kerran alkanut luovuttamaan karvojansa. Juuri kun minä ehdin unelmoida siitä, että se aika olisi ohi!
Puolentunnin jynssäyksen jälkeen pistin Fridalle suitset ja lähdin kohti maneesia. Lilly tuli pihalla vastaan. - Lenkkareillako sä aiot painella? Lilly nauroi. - Joo-o, ilman satulaahan olen menossa, minulla oli nimittäin adidaksen verkkarit ja 'entiset valkoiset' lenkkarit. Mutta kun kerta ilman satulaa olin menossa niin... - ei kai se haitannutkaan.
Maneesissa oli jo Chao Sipensä kanssa. Sipe meni todella hienosti, ja Chao moikkasi laukatessaan maneesin 'portin' ohi. Talutin Fridan sisään ja nousin selkään. Jätin uran vapaaksi ja kävelimme Fridan kanssa sisäuralla. Kun Sipe meni ohitsemme, Frida painoi korvansa luimuun ja irvisti. Ei ollut Fridan tapaista olla tuollainen muille hevosille. Frida olikin ollut lähiaikoina hieman känkkäränkkä, ehkäpä sillä oli kiima.
Kokosin ohjat, mutta edelleenkin menin sisäuralla, vaikka Frida yrittikin valua innokkaana uralle. - Kuules nyt.., painoin ulkopohkeen kylkeen. Frida totteli heti. Taputin tietenkin. Tein muutaman pysähdyksen ja käskin Fridan raviin. Frida ravasi mallikkaasti ja reippaasti. Sipe siirtyi kävelemään sisäuralle joten itse sain uran vapaaksi, joten siirryin sinne.
Kun maneesin katolta tippui lumia, Frida ja Sipe säntäsivät täyteen laukkaan. Frida sai jälleen kerran pudotettua minut maneesin pohjalle ison pukin myötä. - Voi perk.., mutisin suu täynnä hiekkaa. Kun Chao oli saanut Sipen rauhoitettua, tämä tuli luokseni kysyen, oliko kaikki kunnossa. - Juu on, on, on, on, on, mutisin epämääräisenä syljeksien hiekkoja pois suustani. Frida katseli kummastuneena minua ja hamuili yhtä kirjainta maneesin seinästä. - Jos sä sen tuhoot niin sitten ei sulle hyvää seuraa! Pitääkö sut makkaratehtaalle viedä, häh?! raivosin tavalliseen tapaan Fridalle. Kun lähestyin Fridaa, tämä ravasi kauemmaksi, mutta tarpeeksi kiusattuaan se antautui ja nousin takaisin selkään. Kun ratsastin kulman ohi, mistä lumet olivat tippuneet, Frida yritti jälleen riistäytyä käsistä, joten ohjasin Fridan uudestaan kulmaan ja pysäytin sen siihen. - Nyt mamilla menee seuraavaksi taasen hermot.., sanoin hiljaa ja vihaisena.
Lopputunnin Frida meni oikein kiltisti, ja vaikka se olikin kettuillut alkuun Sipelle, sille tuli ilmeisesti ikävä Sipeä, kun Chao poistui maneesista hevosensa kanssa. Frida alkoi nimittäin säätää ja hirnua epätoivoisena Sipen perään.
Tallissa putsailin karsinaa sen jälkeen kun olin vienyt Fridan ulos. Ja samoin käperryin jälleen puhdistamaan Fridan varusteita. - Hei Nelli..., Lilly aloitti. - NO? tiuskaisin, olin nimittäin vieläkin hermona Fridan tempuista. Lilly katseli hetken aikaa kauhuissaan. - Siis kerro, sanoin jo rauhallisemmin. - Mull ois kato sellane vuonis, Jussi.. Ja kato kun sille ei oo paikkaa ja aikaa enää nii jos.., Lilly katseli minua epätoivoisena hetken aikaa. - Juu tuo se Toukolaan, kaupat on tehty jo, sanoin nopeasti ja jatkoin suitsien puhdistelua. - Ok.., Lilly hymähti ja katsoi parhaakseen lähteä paikalta.
Lähtiessäni tallilta Frida mutusteli onnellisena ja iloisena vaaleanpunainen loimi päällään tarhassa heiniään.
|
|