Post by Viveka on Aug 1, 2018 17:27:32 GMT 2
vivekan kaappi | |
polinan päiväkirja - pinterest - linkki | |
Viveka Omeltsenko, tuttavallisemmin Viki, syntyi tähän kylmään ja karuun maailmaan vuoden 2003 maaliskuun 10. päivänä livvinkarjalaisen Alex-isän, suomalaisen Susanna-äidin ja näiden esikoisen Olivian muodostaman perheen jatkeeksi. Vikille tämä maailma ei kuitenkaan ole koskaan ollut kovin kylmä saati karu, vaan hänen lapsuutensa oli varsin onnellinen. Edes vanhempien ero tytön ollessa ensimmäisellä luokalla ei pahemmin koetellut tuota onnea, sillä molemmat ovat edelleen hyvissä väleissä niin toisiinsa kuin tyttäreensä. Kyllä häntä jokin eroratkaisussa silti vähän tympii - tavaroiden krooninen katoileminen Vikin vaihtaessa kotiaan kahden viikon välein. Vivekan neljä vuotta vanhempi isosisko Olivia muutti jo pari vuotta sitten omilleen ja mainitsi yhden syistä olleen juuri edellä mainittu ongelma. Onneksi molempien vanhempien kodit sentään sijaitsevat lähellä toisiaan - ja myös lähellä monia Liekkijärven alueen talleja. Tallien läheisyys on ollut Vikille helpotus 9-vuotiaasta lähtien, jolloin hän aloitti ratsastuksen. Ratsastuskokemusta löytyy siis tällä hetkellä huimat kuutisen vuotta. Delilah, eli Vikin viimeisin hoitohevonen ennen Polinaa, oli koulupainotteinen, mutta sitä ennen kaikki Vikin hoidokit olivat olleet esteponeja. Tytöllä oli jo ehtinyt tulla esteratsastusta ikävä, sillä niin kivaa kuin kouluratsastus voikaan olla, voiko mikään todella päihittää sitä esteen ylittämisen jälkeistä adrenaliinin hyökyaaltoa ja onnistumisen tunnetta? Vivekan mielestä ei. Esteiden jälkeen heti kakkosena ratsastuksen ”lempilajeissa” tulee Omeltsenkon listalla maastoileminen. |
sisäisesti | |
a ray of f*cking sunshine | |
Negatiivinen julkisuus on myös julkisuutta, vai miten se sanonta nyt menikään – enivei, tämän sanonnan tyttö tuntuu allekirjoittavan, sillä tämä viittaa kintaalla kaikille pukeutumistyylinsä arvostelijoille. Tämä heijastaa oikein erinomaisesti Vivekan (välillä vähän liiankin) optimistista elämänasennetta. Hänen pyrkimyksensä nähdä jokaisessa pilvessä kultareunus voi aiheuttaa paitsi naiiveja virhearviointeja, myös närkästystä joissain kanssaeläjissä. Vaikka tyttö tulee toimeen melkeinpä kaikkien kanssa, tämän optimismi ja sosiaalinen luonne saattavat joskus pänniä joitain häntä vähemmän sosiaalisista ja positiivisista henkilöistä. Ja pitää ottaa huomioon, että tämän planeetan asukkaista noin yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia ovat vähemmän positiivisia ja sosiaalisia kuin Viveka. Vivekaan kolahtava musiikki sekä huumori on paljon synkempää, kuin tämän melkein ällöttävän söpöstä habituksesta ja Hymytytön arvoisesta asenteesta voisi olettaa. Tytön korvista noin 24/7/365 roikkuvista nappikuulokkeista pauhaa yleensä raskasta rockia purkkapopin sijaan ja tytön vitsien aiheina pyörivät huolestuttavan usein kuolema, alapäähuumori tai näiden kahden yhdistelmät. Ja koska naisenalku on luonteeltaan sellainen niin sanottu ”kaikkien kaveri” ja haluaa, että kaikilla on kivaa, jotkut olettavat, että tätä on helppo määräillä. Heitä odottaa ikävä yllätys, sillä Vivekalla ei yleensä ole mitään vaikeuksia pitää puoliaan – eikä varsinkaan muiden puolia. Hänen edessään jollekulle ilkeily on sama asia kuin sonnin edessä punaisen lipun heilutteleminen. |
ulkoisesti | |
straight outta fairy tales | |
Viki erottuu kirkkaana väripilkkuna ruskean ja mustan eri sävyihin pukeutuneiden tallilaisten massasta sinisissä ratsastussaappaissaan, mintunvärisessä fleecetakissaan, vaaleanpunaisissa ratsastushousuissaan sekä housujen kanssa sävysävyyn mätsäävien hiustensa kanssa. Hänen tallipukeutumisensa ei kuitenkaan ole mitään hänen arkiseen pukeutumiseensa verrattuna. En tiedä, voiko "arkista" edes käyttää hänen vaatetuksensa kuvailemiseen, sillä yleensä "arkisella pukeutumisella" viitataan siihen, kun joku pukeutuu ”tavallisiin” ja mukaviin vaatteisiin, panostamatta niihin erityisemmin. Vivekaa ei voi ainakaan panostamisen puutteesta haukkua. Jotkut vaatteistaan hän on itse valmistanut, tai ainakin tuunannut. Suurin osa on kuitenkin ihan netistä tilattuja, mutta kyseessä eivät ole mitkään Henkkamaukan sivuilta kympillä ostetut rytkyt. Koska Vikin tyylimaku on aika harvinainen, useimmat vaatteista pitää tilata kaukaa ulkomailta ja niistä saa postikuluinensa kaikkinensa pulittaa pitkän pennin. Mutta kai se aherrus ja rahanmeno ovat kuitenkin sen arvoisia, sillä tyttö kuulemma näyttää pastellinsävyisissä ja röyhelöin koristelluissa vaatteissaan kuin joltain ”keijulta” (terveisin naapurin 5-vuotias poika), ”herttaiselta” (terveisin Vivekan isoäiti) tai jopa siltä että ”joku yksisarvinen on oksentanut ton muijan päälle” (terveisin tuntemattomat ala-asteikäiset pojat bussipysäkillä). Lyhyehkö pituus (abauttiarallaa 163 cm), sirot kasvon piirteet ja luonnollisesti korkea ääni ovat kyllä omiaan vahvistamaan keijukaismaista mielikuvaa – mikä on aika metkaa, sillä tytön pukeutumistyyli on ottanut paljon vaikutteita fairy kei -nimistä japanilaista tyylisuuntauksesta. |
∞.