|
Post by Elkku on Oct 4, 2010 15:37:26 GMT 2
Kesän arki114HM Kyl mä täst viel reipastun.. Toi kuva piti aikoja sitten lisätä, mutta unohtui sekin sitten.. ):
|
|
|
Post by Elkku on Oct 6, 2010 18:54:10 GMT 2
6.10.2010115HM Watercoloureilla on harmillista tehdä, sillä paperi kuivuu tuollaiseksi, kun sen kastaa siveltimellä. ):
|
|
|
Post by Elkku on Oct 17, 2010 16:03:34 GMT 2
Janus ja Eppu116HM Lisäisin tän Januksenkin päikkyyn, mut se on lukitettu.. ._. Pikapika piirros. (Aukaisin Januksen päikyn, oli mystisesti lukkiintunut..)Ok. (: Voieiiii!! Kirjotin kuvaan vahingos ekku enkä eppu. x'D Tallillamme sattuu olemaan hevonen nimeltä ekku. :')
|
|
|
Post by Elkku on Oct 18, 2010 21:53:53 GMT 2
Pellolla117HM Minä heräileen.. ((: en ehtiny panostaa paljoa mut iha sama. ;p
|
|
|
Post by Elkku on Oct 31, 2010 17:25:22 GMT 2
Syksyinen ja märkä halloween118HM Tätä tosi kauan töhersin ja halloween teema tuli vasta lopuksi mieleen. ((; Eppu niinku laukkaa vaikkei se siltä näytäkkää.
|
|
|
Post by Elkku on Nov 15, 2010 17:26:07 GMT 2
Talli hommia Jokerin kanssa
Automme takapenkillä oli kiitettävän ahdasta, kun Ilun ja minun välissä sähläsi Jokerin koira Radda. Ilu oli juuri soittanut Jokerille, että mitäs hänen koirallensa tehtäisiin, kun me molemmat haluttiin tallille. Tai oikeastaan kumpikaan meistä ei olisi halunnut jäädä yksin kotiin vikisevän koiran kanssa..
Auto pysähtyi Seppeleen pihalle. - Kiitti kyydistä, kiitin äitiä ja nousin autosta. Jokeri ilmestyi tallin sisältä ja Radda meinasi kuristua pantaansa, kun halusi niin kovasti emäntänsä luo. - No heii Raikula! Tuliko jo pikkusella ikävä? Joooooo, Jokeri löpersi samalla, kun koira nuoli innoissaan hänen kasvojaan. - Mitäs tehtäisiin? kysyin. - Voitais varmaan puhdistaa karsinoita, Jokeri ehdotti. - Mä meen kyllä ratsastaa, Ilu lisäsi. - Mä en taida keretä, kun varusteita pitäis puhdistaa, muistin.
Ilu meni hakemaan Tiiaa ja sillä aikaa me menimme lämpimän tallin sisälle. Ulkona satoi, joten ratsastus (maneesista huolimatta) ei innostanut. Radda katseli epäilevästi hevosia hakiessamme kottikärryjä ja talikkoja. Puhdistimme karsinoita omaa tahtiamme ja juttelimme kaikenlaista.
Aika kului nopeasti ja molemmat oli pian valmiita. Radda oli löytänyt mukavan paikan nukkumista varten ja nukkui täydessä unessa. - Mennääks satulahuoneeseen puhdistaa varusteita? kysyin, kun olimme hetken aikaa rapsuttaneet Raddaa. - Ei kannattais, se on täyteen tungettu, kun monet ovat niin halukkaita hoitajiksi, Pipsa varoitti. Hänellä taisi olla kokemusta.. - Satuloiden kuuraaminen taitaa jäädä, vinkkasi Jokeri. Olin samaa mieltä. - Mennäänkö sitten vaikka juoksuttaa Eppua? heitin idean. - Joo, ei Floorulaa viittis, kun se tuppaa vähän liikaa hössöttää, Jokeri myöntyi.
Haimme Epun tarhasta, pistimme sille suitset ja pitkän liinan kuolaimiin kiinni. - Viittisiks sä juoksuttaa välil, kun mua alko yhtäkkii himottaa päästä Epulla ratsii? kysyin liiotellun anelevalla äänellä. - Joo, voinhan mä, Jokeri suostui. - JOS ens kerralla autat mua, kun yritän Flooraa juoksuttaa? Jokeri heitti ehdon. - Joo, joo, tottakai! Mennään jo, hoputin.
Pitkät alkulämmittelyt, ravailut ja sitten laukkasinkin jo Epun selässä onnellisena nauraen kädet pääni päällä, kun haastoin tasapainoni.
119HM Yli tylsä tarina. ;p
|
|
|
Post by Elkku on Nov 27, 2010 17:38:17 GMT 2
Jäätävää pakkasta ja kuumaa kaakaota
Käänsin Epun Seppeleen tallipihaan. Olin ollut Pipsan ja Siken sekä Lexien ja Liinun kanssa pitämässä hauskaa lumisella pellolla ilman satulaa ja tippumiselta en ollu välttynyt. Nyt olimme kaikki aivan jäässä, koska pakkasta oli ollut yli kymmenen astetta. Lunta oli niskassa, paidassa, housuissa ja kengissä, mutta pakkohan hevoset oli hoitaa.
Kun hevoset jäi harjattuna ja tyytyväisenä karsinaan loimi päällä, kiipesimme kaikki hytisten oleskeluhuoneeseen lämmittelemään. Oleskeluhuoneessa oli Fiia, Alina, Maiss ja Jokeri. - O-onko kaakaota? kysyin kalistellen hampaitani. - Lämmittäkää mikrossa maitoa, Alina ohjeisti. - M-mä otan myös, Lexie ilmoitti ja oli jo ehtinyt kääriytymään sohvalla viltin sisälle. - Mäkin, Pipsa tilasi.
Kaadoin kolmeen mukiin maitoa ja pistin mikroon. Otin myös kaakaojauheen esille ja kuuntelin Fiian ja Alinan keskustelua. Otin mukit pois mikrosta ja lisäsin niihin reilusti kaakaojauhetta sekä sekoitin lusikalla. Tarjoilin ne Lexielle ja Pipsalle.
Istuuduin Jokerin viereen ja aloimme juttelemaan niitä ja näitä uusista hoitajista, koulusta ja kaikenlaisesta. Hörpin samalla kaakaota, joka virtasi kurkusta alas niin lämpimänä, jopa polttavana. Ruumiinlämpöni nousi ja tunsin olevani taas elävien kirjoissa.
- Nyt sais tää velttoilu riittää, sanoin Jokerille samalla, kun nousin ylös sohvalta ja venyttelin käsiäni. - Vois puhdistaa karsinoita ja lähtee sit kotiin, Jokeri ehdotti. - Sopii, vastasin.
Haimme yhdet kottikärryt ja kaksi talikkoa, koska olimme sopineet, että puhdistamme yksi karsina kerralla, jotta voimme jutella. Aloitimme Flooran karsinasta ja jatkoimme Janukseen, koska molemmat oli tarhassa. En tiedä kuinka kaun kestäisi Janukselta ja Leeviltä hoksata joku pakotie oritarhasta..
- Hei rakas.. Viempäs sut tarhaan kavereitten luo, lörpöttelin Epulle ja lähdin taluttamaan sitä hyisen kylmässä ilmassa tarhalle. Jouduin heiluttelemaan ja pyörittelemään riimunnarulla, jotta Topi ja Toivo ei ryntäisi tarhan ovesta ulos. Ne ymmärsivät viestin, vaikka niillä oli suuri halu karata ja aiheuttaa kaikilla pään vaivaa. Eppu meni suoraan lajitovereittansa luo, kun päästin sen irti. Onneksi se tuli hyvin toimeen uusien kumppaneidensa kanssa.
- Sori et kesti, pahoittelin Jokerille. - Et saa, Jokeri sanoi ja esitti loukkaantunutta. Nauroimme molemmat, kun Jokerin pokka ei pitänyt. Siivosimme Epun karsinan puhtaaksi ja päätimme lähteä yhdessä bussilla kotiin.
120HM
|
|
|
Post by Elkku on Nov 28, 2010 17:33:47 GMT 2
Koko Seppele!121HM No täs on koko Seppele, kaikki hevoset ja kaikki hoitajat ja hevosenomistajat. (: Koko päivän tätä tein ja tää piti itseasiassa lisätä vasta the 2.12, kun alotin täällä, mutta en malttanut odottaa. ^^ Sori kököt hepat ja tikku-ukot... :'D
|
|
|
Post by Elkku on Dec 3, 2010 18:58:27 GMT 2
Reissussa122HM Tää kuva liittyy Emmun eiliseen tarinaan, Jokeri ja Emmu tulevat Reinon kanssa, kun Ilu ja minä odottelemme heppojen kanssa. Ja sehän johtui siitä, kun Jokke tippu Flooralta. (; Mä pidän Floorasta kiinni ja Ilu Epusta ja Tiiasta (jonka kroppa peittyy sopivasti aitan sivuun....) ja ikäänkuin sijaitsemme aitan ja tarhan takaa. :'D mikä selitys......
|
|
|
Post by Anne on Dec 14, 2010 11:14:34 GMT 2
JäähdyttelyäSennutunnin jälkeen iso Eppu-vanhus oli vielä hikinen ja hengästynyt, joten Jossu marssitti hevosen ratsastajineen vielä loppukäynneille. Tuntiratsastajalla oli kuitenkin kiire lähteä, ja niinpä Epun selkään nousikin sen luotettava hoitaja Elkku. Pimeässä illassa, lumen narskuessa hoitaja ja hoidokki tekivät rauhallisen kävelyretken.Spessu Elkulle! Vasta kuvan valmistuessa huomasin, että muistuttaa kovasti tuota Regsu&Myde-kuvaa. =D Noh, näitä sattuu..
|
|
|
Post by Elkku on Dec 27, 2010 15:25:31 GMT 2
Kiitos ihan kamalasti Anne! Tosi hieno ja tunnelmallinen! ((: 2v vuotta Epun kanssaKävelin valkoisessa tyhjyydessä. En tiennyt missä olin. Äkkiä eteeni tupsahti upea hevonen. Sillä oli sametin pehmeä turkki, kun kosketin sitä. Myös kauniit vitivalkoiset siivet, jotka kiilsivät. Sehän oli Eppu!PirrrHamuilin herätyskelloani yöpöydältä, jotta voisin sammuttaa sen. Hieroin silmiäni ja nousin ylös sängystä. Kaappasin kamalan herätyskellon ja sammutin sen. Puin päälleni ratsastushousut ja muut tallikamppeeni. Otin turvaliivin ja kypärän mukaan, kun juoksin bussipysäkille. Bussi pysähtyi, otti minut kyytiin ja ajeli omaa vauhtiaan Seppeleeseen. Hyppäsin bussista ja se jatkoi matkaansa. Kiirehdin jättämään tavarani Epun karsinan eteen. Sen jälkeen menin hakemaan Epun. Kaksi vuotta sitten olin hakenut sen ensimmäistä kertaa tarhasta. Jotenkin tuntui, että aika oli mennyt tosi hitaasti, mutta toisaalta myös nopeasti. Kaksi vuotta sitten olin ollut 11 vuotias pikku kääpiö. Varmasti lähes joka ikinen, joka oli nähnyt minut taluttamassa Eppua nauroi mielessään. Eppu tuntui yhäkin järjettömän isolta ja minä niin pieneltä. Olin mietiskellessäni ehtinyt tehdä söpön pikku letin Epun otsaan. Avasin tarhan oven ja lähdin taluttamaan hoitsuani talliin. Eppu pysähtyi vierelläni, kohotti päätänsä ja katsoi jonnekkin korvat hörössä. Satuloin ja suitsin Epun. Olin jopa kahdessa vuodessa oppinut pistämään Epulle pintelit jalkaan, joka oli minunlaiselleni loistotulos. Pistin kypärän päähäni ja turvaliivin päälleni ja lähdin taluttamaan Eppua maneesiin. Maneesissa oli pari estettä pystyssä ja kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa.. Ratsastin Epulle vielä kymmenen minuutin loppukäynnit. Eppu oli minusta loistohyppääjä, harmi vain, että minun kanssani se ei ole päässyt taitojansa näyttämään, koska en uskalla 60cm korkeempia esteitä hyppiä. Taputin Eppua kaulalle, pysäytin sen ja laskeuduin sen selästä alas. Tallissa olin vienyt Epun pesuboksiin, koska halusin putsata sen kiiltävän kirkkaaksi. Sienellä ja rätillä olin putsannut sen kropan, etenkin valkoisissa sukissa oli hinkkaamista. Harjan ja hännän selvittämiseen käytin aikaa. Lopuksi öljysin sen kaviot ja tadaa! Eppu oli upea näky silmilleni, vaikka olihan karamellihepo aina näyttänyt mielestäni hienolta. Jätin Epun karsinaan ohuen loimen kera, koska sen turkki oli hivenen kostea. Lähdin oleskeluhuoneeseen etsimään Miinaa, mutta jäinkin sinne, koska siellä oleili niin paljon hyvää juttuseuraa. 123HM Hihii, sain kuin sainkin tälläsen aikaan. ^^
|
|
|
Post by Elkku on Jan 1, 2011 2:34:51 GMT 2
Heppojen uusi vuosi..124HM Yli kaks tuntii myöhäs.. ^^
|
|
Jaana
Uusi ihmettelijä
Ava ?: Anne
Posts: 12
|
Post by Jaana on Sept 28, 2011 8:35:03 GMT 2
28.9.-11I'm happy like a fool.
This is gonna be a good life, this is gonna be a good life, this could really be a good life. Good good life. Istuin bussissa väristen odotuksesta. Tänään olisi ensimmäinen päiväni Seppeleessä! Maltoin tuskin odottaa bussin pysähtymistä, kun jo hyppäsin ulos. Heilautin laukkuni olkapäälleni ja lähdin kävelemään tietä pitkin. Kävellessäni mustat ajatukset kuitenkin valtasivat mieleni. Otettaisiinko minut porukkaan? Olihan Seppele kuuluisa hyvästä tallipiiristään, mutta silti. Olin nähnyt liian monta tallia, missä minut oli jätetty täysin ulkopuolelle. Olin kai liian friikki normaalien ihmisten läheisyyteen. Tai ehkä se oli jotain muuta, kuka tietää. Lopulta näin tallin katon kohoavan metsän ylle. Jännitykseni kohosi huippuunsa, ja mieleeni pulpahteli aina vain uusia kysymyksiä. Pärjäisinkö tallilla? Pystyisinkö hoitamaan ja ratsastamaan niin isoa hevosta kuin se, mikä minua Seppeleessä odotti? Löytäisinkö sen tarhasta? Eksyisinkö talliin? Päälimmäisenä tunteenani oli kuitenkin lähinnä se, että kohta näkisin hoitohevoseni, Episode II:n. Puristin laukkuni hihnaa ja melkein juoksin tallin pihalle. Tallin pihalla tunsin itseni hyvin eksyneeksi. Paikalla hyöri paljon porukkaa, ja kaikilla tuntui olevan jotain tekemistä. Seisoin paikallani ja tarkkailin tilannetta. Rukoilin, että joku tulisi kertomaan minulle, mitä tehdä. Onneksi rukouksiini vastattiin. Tomeran näköinen nuori nainen käveli minua kohti hymyillen. ”Moi, minä olen Seppeleen pääomistaja Josefiina. Voit rauhassa kutsua minua Jossuksi, niin ne kaikki tekevät”, Josefiina sanoi ja vinkkasi silmää. ”Mitä etsit? Näytät hieman eksyneeltä.” ”No mä tota...” Punastuin ja aloin änkyttämään. Saamari! Miksen voinut olla iloisen suorapuheinen, niinkuin Josefiina? ”Mä tulin tota Eppua hoitamaan.” ”Aa, sä olet siis Jaana! Hienoa, että nyt saa Eppukin taas hoitajan, se kun on ollut ilman jo vuodenvaihteesta asti”, Josefiina hymyili ja lähti kävelemään tallia kohti. ”Tuuppa perässä, näytän sulle tallia.” Josefiina vei minut tallikierrokselle tutustumaan talliin. Seppeleen tallirakennus oli hieno, siisti, mutta kuitenkin kodikas. Panin merkille myös hyvin järjestetyn satulahuoneen. Kierroksemme päättyi kansliaan, missä Josefiina istui työtuolille ja katsoi minuun. ”Noniin, etköhän sinä ole valmis aloittamaan hoitamisen”, hän sanoi reippaasti. ”Muista sitten, että minä olen aina käytettävissä, jos tulee joitain kysymyksiä. Ja kaikki täällä pyörivät tyypit osaavat varmasti vastata joihinkin, kysy vain.” Nyökkäsin Josefiinalle hymyillen ja lähdin toimistosta. Nyt oli aika mennä katsomaan Eppua! Astuin ulos tallista ja katselin ympärilleni. Jossu oli näyttänyt minulle Epun tarhan, joten lähdin kävelemään sitä kohti. Tässä vaiheessa jo unohtunut jännitykseni nousi uudestaan. Kohta näkisin unelmieni hevosen... Lopulta olin tarhan portilla, ja näin kauempana seisovat hevoset. Yritin tunnistaa niistä Epun, mutta ne olivat liian kaukana. Otin tarhan edustalla riippuvista riimuista sen, jossa luki ”Eppu”, ja menin tarhaan. Hevoset katsoivat minuun ja lähtivät tulemaan lähemmäs. Nyt tunnistin Epun, sen vaalea karva erottui joukosta. Henkäisin tahtomattani sen nähdessäni – se oli uskomattoman kaunis. Eppu käveli rauhallisesti luokseni muitten jäädessä taka-alalle. ”Oletpa sinä kiltti poika, ei sinua tarvinnut metsästää ollenkaan”, höpöttelin Epulle. Samassa huomasin ongelman, Eppu oli todella iso. Vaikka se ei pakoillut riimua, sen pää oli käsieni ulottumattomissa. Tämä ei kylläkään ollut mikään uusi ongelma, olin kohdannut sen monta kertaa ennenkin. Päädyin vanhaan temppuuni. Kaivoin taskustani pienen porkkananpalan ja pidin sitä alhaalla. Eppu tietenkin kurottui nappaamaan sen, ja samalla sain sujautettua riimun sen päähän. Taputin sitä ja talutin sen tarhasta. Astelin Eppu perässäni talliin. Käytävällä oli muutama ihminen, luultavasti hoitajia, tekemässä hommiaan. Muutama heistä nosti päänsä tullessani sisälle, ja tervehti. Näin uteliaisuutta heidän kasvoillaan, olinhan uusi kasvo. Tervehdin heitä nopeasti kävellessäni ohi. Vein Epun sen karsinaan, ja riisuin riimun. Eppu katseli minua kiinnostuneena, ja näytti niin suloiselta, että minun oli pakko jäädä rapsuttelemaan sitä hetkeksi. Näin, kuinka se rentoutui ja sen pää alkoi nuokkua. ”Älä nyt siihen nukahda, senkin höpsö”, nauroin. Eppu oli ihana! Kävelin satulahuoneeseen hakemaan Epun harjoja. Päätin samalla, että tänään vain harjailisin ja tutustuisin siihen. Ratsastus saisi jäädä myöhempään kertaan. Ehkä seuraavalla kerralla sitten? Löysin Epun pakin ja kannoin sen karsinalle. Eppu seisoi karsinassa yhä nukahtaneen näköisenä. Hymyillen otin pölyharjan käteeni ja menin karsinaan. Eppu ei ollut mutainen, mikä oli suorastaan saavutus näillä keleillä. Harjailin sitä kaikessa rauhassa puhellen. Samalla tarkkailin Epun käytöstä. Vaikka se oli suuri hevonen, se tuntui erittäin rauhalliselta. Se vain käänteli korviaan puheeni suuntaan ja välillä vaihtoi lepuuttamaansa jalkaa. Hermostuneisuuteni katosi kuin tuhka tuuleen. Pidin juuri tällaisista hevosista; järkähtämättömistä ja elämää nähneistä. Samassa näin tuntemattoman naisen kurkistavan karsinaan. ”Päätin minäkin tulla moikkaamaan Epun uutta hoitajaa”, hän sanoi. ”Minä olen Anne, tallin toinen omistaja.” Tervehdin häntä ja kerroin päätöksestäni olla ratsastamatta tänään. ”Se on hyvä valinta, tutustut Eppuun paremmin”, Anne hymyili. ”Niin, sitä pitikin vielä sanoa, että kun lähdet, niin sinun ei tarvitse viedä Eppua enää ulos, ne ruokitaan pian.” Nyökkäsin ja katsoin hänen peräänsä kun hän käveli pois. Harjailin Eppua vielä muutaman minuutin. Se kiilsi ja näytti tyytyväiseltä. Taputin sitä hymyillen lavalle ja lähdin karsinasta. Heitin harjan pakkiin ja vein sen takaisin satulahuoneeseen. Päätin lähteä kotiin, sillä tänään pitäisi vielä jaksaa lukea huomisiin kokeisiin... En malttanut lähteä kuitenkaan moikkaamatta Eppua, joten kävin vielä pikaisesti sen karsinalla. Se oli saanut ruuan ja söi hyvällä ruokahalulla. Lähdin tallilta vapautuneesti vihellellen, tänään kaikki oli mennyt hyvin. J&E ~ 1HM
|
|
Jaana
Uusi ihmettelijä
Ava ?: Anne
Posts: 12
|
Post by Jaana on Oct 2, 2011 13:39:15 GMT 2
2.10.-11First connect Vedin tallin oven auki ja tunsin sieltä hyökyvän lämpimän ilman. Ulkona oli talven tuntua ja siellä oli alkanut jo hämärtää, vaikka kello oli vasta viisi. Puhalsin jäätyneisiin käsiini. Ehkä pelkällä hupparilla liikuminen lokakuussa ei ollut järin järkevää... Suljin oven ja vilkaisin tallinkäytävään. Siellä muutamat hoitajat juorusivat toistensa kanssa samalla hoitaen hevosiaan. Huokaisin. Oli varmaan ihanaa, kun voi mennä tallille ja tietää, että siellä on juttukavereita. Samassa pudistin päätäni ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Kyllä minäkin tähän porukkaan sopisin, pitäisi vain mennä rohkeasti juttelemaan. Lämmittelin hetken satulahuoneessa, ja joutilaana vein Epun harjapakin karsinan eteen. Lopulta päätin uhmata kylmää ja lähdin kävelemään reippaasti tarhoille. Tällä kertaa hevoset olivat portilla, ja sain Epun nopeasti kiinni sen etsiessä maasta viimeisiä syötävän rippeitä. Se seurasi minua lauhkeasti talliin. Hoitaessani Eppua karsinassa, näin Annen kävelevän käytävää pitkin luokseni. ”Jaana, Jossu oli viimeksi unohtanut antaa sinulle kaapin”, hän kertoi. ”Tässä on avain, kaappisi on numero 9.” ”Oi kiitos, tämä auttaakin sen tavaravuoren kanssa, joka pitää joka ratsastuskerta raahata tallille”, sanoin hymyillen. Anne nauroi ja oli jo lähtemässä omille teilleen, kun muistin, mitä minun piti kysyä. ”Hei Anne!” huudahdin. Anne käännähti kannoillaan ja katsoi minuun. ”Ajattelin tänään tehdä Epun kanssa vähän maastakäsittelyjuttuja”, kerroin. ”Missä voisin tehdä niitä?” Anne näytti miettivältä hetken aikaa, kunnes vastasi. ”Kentällä pyörii näin viikonloppuisin aika paljon ihmisiä, joten jos rauhaa kaipaat, niin voisit mennä maneesiin.” Hymyillen nyökkäsin hänelle ja jatkoin hoitamista. Epun vaalea karva kiilsi kauniisti viedessäni sitä maneesille. Olin niin uppoutunut ajatuksiini tämän päivän treeneistä, että melkein törmäsin kottikärryjä työntävään mieheen. ”Heei, varo vähän! Täällä on muitakin liikkujia!” mies huudahti. Huomasin käveleväni keskellä tietä. Ohittamiseeni olisi tarvittu erikoistaitoja – ei suuria ja painavia kottikärryjä. Punastuin häpeästä. Miksen koskaan voinut tarkkailla ympäristöäni samalla kun ajattelin jotakin? ”A-anteeksi, olin ihan ajatuksissani...” sanoin hiljaa. ”Huomasin”, mies sanoi huvittuneena. ”Kukas sinä muuten olet? En ole tainnut nähdä sinua ennen. Epun uusi hoitaja vissiin?” hän jatkoi ja taputti Eppua. ”Joo, mä olen Jaana”, sanoin. ”No tervetuloa Seppeleen iloiseen joukkoon!” mies nauroi. ”Mä olen Jaakko, tämän mestan tallimääster.” Samassa Jaakko näytti muistavan, että hänellä oli hommia. Hän tarttui kottikärryihin ja lähti puolijuosten kohti tallia. ”Olipa siinäkin tyyppi”, mietin, kävelin loppumatkan (tarkkaillen tiiviisti ympäristöä) maneesille ja painuin sisään. Sytytin maneesiin valot ja katselin ympärilleni. Maneesi oli suuri ja pohja hyvä. Tyytyväisenä kiinnitin katseeni Eppuun. Se katseli minuun niin kysyvän näköisenä, että purskahdin nauruun. ”Kyllä sinä kohta saat selville, mitä minä aijon kanssasi tehdä”, kerroin vakavana Epulle. Se pärskähti tyytymättömän näköisenä ja minä repesin uudestaan nauruun. Epullahan on huumorintajua! Talutin sen maneesin keskelle, jossa irrotin riimunnarun sen riimusta. Eppu lähti lönkyttämään hiljalleen ympäri maneesia. Henkäisin, otin jykevän asennon ja heilautin riimunnarua Eppua kohti. Samassa maneesin ovi aukeni ja Anne astui sisään. Hän sulki oven perässään ja katsoi minuun. ”Anteeksi jos häiritsen, mutta herätit uteliaisuuteni puhumalla maastakäsittelystä. Jos sopii, voisin tarkkailla, mitä teet Epun kanssa”, Anne sanoi. ”Sopii kyllä”, virnistin. ”Aion tehdä join-upin, sen minkä Monty Roberts on opettanut maalliselle kansalle.” Anne nyökkäsi hyväksyvästi ja meni päädyssä olevaan kansliaan/tuomarinkopiin, josta näki maneesiin. Minä sen sijaan käännyin jälleen Epun puoleen. Hätistin sen laukkaan, ja se lähti hieman vastahakoisesti laukkaamaan ympäri maneesia. Heilautin vielä narua ja lähdin seuraamaan Eppua. Olin arvellut, että Eppu haluaisi kyllä tulla nopeasti ihmisen luokse. Olin oikeassa, jo muutaman kierroksen jälkeen se laski päänsä ja käänsi sisäkorvansa minua kohti. Jatkoin ajamista vielä puoli kierrosta, jonka jälkeen luovuin hyökkäävästä asennostani. Käänsin selkäni Epulle ja tunsin vanhan jännityksen hyökyvän mieleeni. Tulisiko Eppu luokseni? Sain tehdä kaikkeni, etten kääntynyt katsomaan. Tuntui kestävän kymmenen tuntia, ennen kuin kuulin askelten töminää selkäni takaa. Tunsin Epun hengityksen niskassani. Riemu valtasi mieleni, tämä oli toiminut! Lähdin kävelemään ristiin rastiin, mutta Eppu seurasi kuin varjo. Lopulta käännyin ja silitin Epun päätä. Se puhalsi käsiini. Helpottuneena onnistuneesta yhteyden luomisesta palasin talliin ja vein Epun karsinaan. Siellä se kiersi karsinan kerran ympäri, mutta jäi sen jälkeen katselemaan minua. ”Senkin höpsö poni”, höpöttelin rauhassa. Jäin rapsuttelemaan Eppua vielä hetkiseksi, ennen kuin suuntasin kohti bussipysäkkiä ja kotia. Jännitys kuitenkin nousi pintaan, seuraavalla kerralla ajattelin ratsastaa… J&E ~ 2HMMerkki erityisen syksyisestä suorituksesta ansaittu: =) Anne
|
|
|
Post by Anne on Oct 5, 2011 10:48:54 GMT 2
5.10. Koulutunnille menossaSpessu Jaanalle!
|
|