|
Post by Dreamer on Jan 22, 2008 0:10:00 GMT 2
Tutustumista ja vauhdittelua
Aurinko oli yhä korkealla kun Seppeleen siluetti siinti edessäni, kylmä ilmä tuntui hirveältä lämpimän bussin jäljiltä ja vannotin itseäni vaihtamaan heti pois ohuet kouluvaatteet. Hymyilin itsekseni minusta tulisi mainio näyttelijä, ainakin olin tarpeeksi vakuuttava koulun terveydenhoitajalle valitellessani olematonta pahaa oloa päästäkseni pois ruotsin tunneilta.
Tallissa tervehdin ohi mennen Pikkua ja ruuna hörähti minulle tunnistavasti, maassa olevista harjoista päättelin että olin kerrankin sattunut samaan aikaan Maikun tai Xenin kanssa. Rapsutin hieman ruunan otsaa ja jatkoin matkaani vintille, jossa kaivoin ensimmäisenä jääkaapista joskus ajat sitten sinne jättämäni limsan ja kaaduin sohvalle. Henkäisin pitkään ja lepäsin hetken ennen kuin heitin limsan takaisin kaappiin jälleenkään avaamatta sitä.
Blade katsoi minua hieman hölmissään kun astuinkin sen karsinaan harjojen kanssa, enkä kävellytkään ohi. "Terve neiti, muistatkos minua?" hymyilin tammalle ja sujautin sille porkkanan, josta olin itsekkin puraissut pari palaa, "Ole onnekas meinasin syödä itse koko porkkanan." rapsutin hieman tamman kaulaa. Juttelin tammalle kaikkea mitä sylki suuhun toi ja Blade tuntui kuuntelevan, se käänsi tummat korvansa minua kohti ja alkoi nuuhkia hanskojani jotka olin laittanut karsinan oveen roikkumaan. Harjasin pitkin vedoin tummaa karvaa, vaikka se tuntuikin hieman hyödyttömältä sillä edellinen tuntilainen oli ollut näköjään kovin tunnollinen harjan käytössä. Puuhatessani huomasin jonkun taluttavan Pikun ulos ja hymyilin itsekseni, eipähän sattunut päällekkäisyyksiä hoitovuoroissa.
Kun Blade näytti entistä puhtaammalta ja sen karva loisti kuin kupillinen oikein vahvaa kahvia nostin harjat turvaan lattialta ja nostin mukaan ottamani varusteet lähemmäs ja aloin pukea tammaa, odotin koko ajan että saisin hieman vastustusta kun pyysin Bladea ottamaan kuolaimet suuhunsa tamma kiltisti antoi minun ujuttaa lämmitetyt kalikat suuhunsa. Rentouduin hieman ja yritin nostaa satulan mustan tamman selkään, mutta nyt sainkin hieman vasta rintaa ja minun oli pienenä kaverina ängettävä satula jotenkin Bladen selkään ja alettava asetella sitä paremmin. Loput sujuikin mutkitta ja pian talutin Bladea kohti maneesia, ilmeisesti Maikku tuli vastaan meitä Pikun kanssa tervehdin tyttöä ohi mennen sillä minulla aika työ pidellä Blade hetkikään paikallaan.
"Sinulla taitaakin olla paljon energiaa, etkö ole päässyt päästelemään kunnolla höyryjä?" hymyilin tammalle samalla koettaen keksiä nopeinta keinoa ängetä itseni selkään huonoine jalkalihaksineni. "Ajattele että minulla on melkein 20 senttiä korkeampi tamma kotona ja minulla on vieläkin vaikeuksia päästä Pikkua korkeampien hevosten selkään." nauroin itselleni kun lopulta olin täysin hengästyneenä selässä. Pyysin tammaa eteen päin ja Blade tottelikin, tosin hieman liiankin innokkaasti hypähtäen eteen päin. "Rauhallisesti nyt Blade, minun pitää totutella sinuun hieman Pikku on sen verran sinua pienenmpi." kävelin hyvän tovin tamman kanssa ja pian myötäilinkin jo hieman luontevammin mustan tamman laajoja liikkeitä.
Kannustin tamman raviin ja minulla oli kädet täynnä töitä pidellä Blade täysin hallinnassa, vaikka ravi meinasi silti muuttua välillä laukaksi. Lopulta sain tamman ojennukseen ja tein voltteja aina kun tumma tamma yritti jälleen rynniä. Lopulta kun Blade taipui kokonaan komennukseeni annoin sille luvan nostaa laukan pääty ympyrällä, tamma päästelikin innokkaasti vauhtia ja annoinkin sen hetken päästellä liikoja höyryjä. Lopulta kokosin tamman ja sain sen hidastamaan laukkaansa tasaisemmaksi ja mukavaksi istua. Hetken laukattuamme, vaihdoin suuntaa ja annoin tamman kävellä hetken ja venytellä. Lopuksi teimme samat toiseenkin suuntaan ja annoin tammalle pitkät ohjat ja nostin jalustimet ylös. Vasta nyt huomasin että maneesiin oli kertynyt aika joukko katsojia, pääosin nuorempia ja uudempia kasvoja. En voinut olla punastumatta, no johan, olinjan minä ennenkin esiintynyt ihmisille. Naurahdin itselleni ja pyysin lähintä tyttöä avaamaan maneesin oven että voisin jäähytellä Bladea lyhyellä kävelylenkillä tallin ympäri.
Tallissa kuivattelin tammaa ja laitoin sille loimen ettei se vain vilustuisi. Sitten tarkastelin jalkoja ja tarkistin etten ollut unohtanut mitään kun rapsutin tammaa hyvästiksi, sen jäädessä seisomaan tyytyväisen näköisenä karsinaan nuokkumaan. Rapsuttelin hetken Pikkuakin ja jätin sitten ruunan omaan rauhaansa. "Oletpas sinä punainen!" Nelli huudahti nähdessään minun kapuavan vintille. "En kai nyt niin? Tulin juuri ulkoa Bladen kanssa." kauhistelin ja koettelin kuumia poskiani. "Joo siitä kuulinki, annoit kuulemma aikamoisen näytöksen." Nelli vitsaili, nauroin "No en halua kehua.. Mutta se ei ollut varmaankaan kovin näyttävää katsottavaa." sanoin kellahtaen sohvalle ja hypäten samalla ylös. "Jos haluan keretä kotia syömään niin minun on paras hävitä tällä sekunnilla!" sanoin jo kiitäessäni portaita alas, vasta tallin puolella muistin että koulutarvikkeeni olivat jäänee ylös. Lopulta kun pääsin ulos sain todella juosta että ehdin pysäyttää bussin.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 22, 2008 17:11:52 GMT 2
Lokottelua ja tallitöitä
Koulun loputtua olin päättänyt kävellä tallille, huono idea lunta pyrytti niin ettei eteensäkään nähnyt ja jo kilometrin jälkeen luovutin ja hyppäsin bussiin lähimmältä pysäkiltä. Pian olinkin jo Seppeleen pihassa ja tervehdin tarhassa olevia hevosia.
Tallissa kävin heti tervehtimässä Bladea, rapsuttelin sen tähteä ja kertoilin sille päivän suunnitelmista. "Tänään saatkin minun osaltani vapaa-päivän, sen verran kovasti eilen vedättelit." samalla tarkastelin tallia, käytävillä oli muutama vieraanpi kasvo, joku oli jo ehtinyt tarttua harjan varteen ja lakaista käytävän. Jätin Bladen rauhaan ja kävin tarkistamassa tarvittiinko tammaa vielä tänään tunneille, ei tarvittu viimeinen tunti Bladelle oli puolen päivän maissa ja sekin talutustunti. "Jaa meinaatko liikuttaa tänään Bladea tai Pikkua?" Bella kyseli minulta niin yllättäen että melkein kirkaisin. "Hui, tulitpa sinä hiljaa. En ole ainakaan Bladea liikuttamassa ja Maikkukin taisi eilen sen verran verkkaisesti touhuta Pikun kanssa että antaa senkin lepäillä rauhassa." sanoin hymyillen. "Anteeksi ei ollut tarkoitus säikyttää, meinasin vain Amin kanssa maastoon ja etin kaveria." Bella sanoi pyydellen anteeksi. "Ei se mitään, olen muutenkin aika säikky." sanoin naureskellen itsekseni. "No joo minä jatkan etsimistä." Bella hymyili ja oli hujahduksessa jo kadonnut vinttiin. Hymyilin tytön perään ja hain Bladen harjat, mennessäni tervehdin Pikkua jolla oli aivan luminen selkä. "Sinä sitten piehtaroit ja tuntikin sinulla kohta, jollakin on hommaa tuon lumen kanssa." hymyilin ruunalle ja jatkoin matkaani Bladen luo.
Bladen karva oikein pöllysi kun liikuntin pölyharjaa sen karvalla pitkin vedoin, tamma kuunteli tarkkaavaisena puhettani ja kurkki minua aina kun puheeni taukosi. "Olet tainnut jotenkin päässä piehtaroimaan täällä, olitko vähän hikinen tunnilta tullessa. Tiedätkös minulta menee ääni jos minun pitää koko ajan puhua sinulle, eikö kävisi jos antaisin aina välillä äänen levätä?" tamma nyökyttelin hieman ja jatkoin harjaamista hiljaa. Pian Bladen tumma karvapeite kimalteli tallin valossa kauniisti, aloin setviä tamman harjaa ja etenin aina häntään kunnes kaikki takut oli setvitty. "Tämä oli kyllä vähän turhaa kun vien sinut kuitenkin kohta ulos, mutta eikö tunnu mukavalta olla edes hetki aivan puhdas." puhelin taas Bladelle asetellessani riimua.
Ulkona tamma päästi oikein kimakan tervehdyksen kaikille, muutamat tarhassa olijat vastasivat. Humu ja Mari eivät ollenkaan noteraaneet Bladea, vasta kun tamma päästeli iloisena ympäri tarhaa toiset yhtyivät sen menoon ja pian koko tarhallinen hevosia päästeli ympäri tarhaa, seurasin vähän aikaa niiden menoa ja menin sitten sisälle.
Tarkastettuani ja puhdistettuani Bladen varusteetkin minut valtasi hirveä tekemättömyys. Lakaisin vintin lattian ja seurasin vähän aikaa meneillään olevaa tuntia, lopulta tallustin bussipysäkille juuri sopivasti bussin kanssa.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 23, 2008 15:22:35 GMT 2
Myöhemmin palasin tallille, oli jo pimeää ja kello löi kohta viittä. Avasin tallin oven ja hymyilin kun Blade jo tuntui tunnistavan minut. "Heippa tyttöseni, oletko saanut purettua energiaa tunneilla? Mitäs sanoisit pienestä rauhoittavasta kävelylenkistä, ei tekisi pahaa ainakaan minulle." nauroin ja muistelin valtavaa juuri syömääni ateriaa. Kävin tarkistamassa minkälainen päivä tammalla oli ollut ja huomasin että päivemmällä ollut aikuistunti oli ollut Bladen ainoa tunti päivälle, tosin huomenna olikin hieman raskaampi päivä. Huomasin myös että Pikku oli juuri nyt päivän ensimmäisellä tunnillaan. Otin Bladen harjat mukaan ja palasin tallin puolelle.
Tamma jo höristi korviaan kun lähestyin karsinaa, "Ehei, tänään ei hurjastella sinulla on huomenna raskas päivä edessä, vain hidas kävelylenkki." sanoin kaivaessani harjoja käteeni. Blade tuhahti ja sulki silmänsä nauttien harjaamisestani. Selvitin hieman harjaakin, mutta häntään en enää jaksanut koskea ja se näyttikin ihan siistiltä. "Minä nyt vähän huijaan, älä kerro kellekkään." hymyilin tammalle ja kurkotin mahankin alle harjaamaan, Blade hieman huiskaisi hännällää kun osuin kutiavaan kohtaan. Lopulta asettelin riimun päähän ja vedin pipon päähän. Ilmoitin Ellille meneväni lyhyelle kävelylle.
Metsässä oli rauhoittavan hiljaista ja kuulin vain Bladen hengityksen omani lisäksi, tamma käveli kiltisti vierelläni ja korvat kääntyilivät kuunnellen puhettani. Huomasin taas höpöttäväni kaikenlaista tammalle ja vasta takaisin tallille tullesssa lopetin ja Blade tuntui huokaisevan kiitollisena vaikenemisestani. "Ai et tykännyt vai, voin puhua lisääkin." sanoin hymyillen ja rapsutin pientä tähteä mustassa otsassa. Tallissa tarkistin tamman kunnon ja harjasin Bladen rauhassa. Sitten livahdin kotiin huonetta siivoamaan.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 24, 2008 19:16:02 GMT 2
Hoitamista ja kaakaota
Tarvoin lumihangessa kohti tallia, lunta oli tullut niin että monet tietkin olivat tukossa, bussikin oli ilmoittanut noin kilometriä ennen tallia ettei pääsisi enää eteenpäin. Lumi pyrytti niin että tuskin eteensä näki ja kilometrin matka tuntui kymmeneltä lumessa tarpoessa. Lopulta tulin kuitenkin Seppeleen tielle joka oli ajettu ilmeisesti Jaakon toimesta traktorilla auki. Vedin lakkia paremmin päähän ja kokosin loppuja voimiani tien tarpomiseen loppuun.
"Huh mikä lumimies sieltä tulee." Maikku nauroi lumen vaalentamia hiuksiani ja vaatteitani tullessaan vastaan ovella, ilmeisesti lähtö mielessä. "No joo, bussi teki tenän kilometrin päähän ja piti kävellä, voit kuvitella miltä se tuntui kymmenen sentin hangessa vastatuuleen." hymyilin puistellessani lumia ja kysyin: "Ai oletko Pikkua käynyt hoitamassa?" samalla kun märät hiukseni saivat kylmät väreet juoksemaan selässä. "Joo, perusteellinen hoito ja liikutus, kaikki tunnit on peruttu kun tiet ovat kutakuinkin tukossa, tosin sitä tuskin tarvii sinulle kertoa." Maikku selitti auttaen minua samalla lumien kanssa. Lähetin Maikin matkaan lumipyryyn ja suunnistin itse vintille vaatteiden vaihtoon, luojan kiitos minulla oli edes ratsastusvaatteet kaapissani märkien tilalle. "Oletko menossa ratsastamaan?" Elli kysyi hieman hämillään nähdessään minut täysissä varusteissa, "No ehkä myöhemmin, nyt etin vain jotain kuivaa päälleni." sanoin samalla kuivaten hiuksiani pyyhkeeseen jonka olin myös ihmeekseni löytänyt.
Lopulta lämmenneenä palasin tallin puolelle Bladen harjojen kanssa, tervehdin myös mennessä Pikkua joka katsoi minua hieman syyttävästi ohi kävelystä. "No äläs yritäkkään Pikku-kulta, kyllä sinä olet päässyt liikkumaan tänään. Oletpas sinä puhtoinen." kehuin ujuttaen kimolle porkkanan pätkän. Blade hörisi hieman nähdessään minut, "Oletko iloinen vai haistoitko jo porkkanat taskussani." sanoin hymyillen rapsuttaen samalla tamman otsassa olevaa pientä tähteä. Liu'utin harjaa pitkin Bladen tummaa karvaa ja kohta tunsin niskassani lämpimän ilmavirran ja turvan, joka laski niskasta selkään ja alkoi kyhnyttää minua huulillaan vastapalvelukseksi huomiosta. "Ai tykkäät vai, tästäkö kutittaa?" kyhnytys jatkui hetken mutta kun siirryin tamman huulten ulottumattomiin harjatessani Blade sulki silmänsä ja keskittyi nauttimaan hoidosta. Kavioita puhdistaessani sain todella tapella tilsojen kanssa, tamma oli tietysti tullut ulko lumet jaloissan ja taputellut ne kokoon, "Mun täytyy hankkia sulle kunnon kaviokoukku, nää harjan kanssa varustetut vain taipuu näitten lumien kanssa." sanoin ähkien ensimmäisen kavion kanssa, lopulta luovutin ja hain Pikun koko rautaisen koukun ja johan lumet alkoivat liikkua! Lopulta letitin tamman hieman liian pitkäksi kasvaneen hännen jottei se sotkeutuisi aivan hieman sohjoon lumeen maneesille kävellessä. "Tuota häntää täytyy lyhentää Blade-tyttönen, pitää muistaa se huomenna jos on hyvä ilma niin hoidan homman ulkona niin emme sotke aivan koko karsinaa sinun jouhiis." sanoin hymyillen tammalle, samalla kiertäessäni pinteliä patjan ympärille viimeisen jalan kanssa. Jatkoin puhelua ottaen kuolaimet käteeni lämmittäen niitä, "Nyt ei otetakkaan satulaa, taidan kokeilla hieman tasapainoani." sanoin samalla ujuttaessani lämmenneitä kuolaimia Bladen suuhun. Tamma ottikin kuolaimet kiltisti ja kilisteli niitä hieman hampaitaan vasten.
Nappasin penkin ulkoovelta mukaani, nyt se sai olla minulle avuksi. Yllättävän ketterästi pääsin Bladen selkään ja totuttelin hetken satulattomaan selkään. Sitten kannustin tamman liikkeelle ja etsin tasapainoni käynnissä, lopulta olin tarpeeksi varma kannustaakseni tamman raviin. Ravissa aloin tehdä suunnanvaihtoja ja lyhyille sivuille laukkaympyröitä. Yllätin itseni positiivisesti pysymällä selässä vauhdin lisääntyessäkin ja kiitin onneani että Bladen liikkeet olivat niin joustavat ja pehmeät. Tamma tuntui nauttivan satulattomasta liikunnasta ja puuskutti innokkaasti korvat eteen päin suunnattuna, lopuksi kokeilin väistöjä käynnissä. Blade olisi halunnut vieläkin vain puksuttaa eteenpäin, mutta muutaman yrityksen jälkeen onnistuin molemmin päin ja päätin lopettaa tähän onnistumiseen. Annoin tamman kävellä rauhassa uraa ympäri ja jäähdytellä itseään, itse huomasin vasta liian myöhään että olin pahasti kallistunut vasemmalle ja liu'uin alas selästä hölmistyneenä. Blade käveli hetken ja pysähtyi sitten yhtä hölmistyneenä katsomaan taakseen kuin kysyäkseen "Mihis se matkustaja nyt katosi? Mitä sinä siellä maassa teet?", nauroin ja puhdistelin hieman itseäni ja otin tamman kiinni. Nousin vielä selkään hetkeksi ettei Blade saisi väärää kuvaa työstään ja venyttelin itsekkin hieman jalkojani.
Tallissa riisuin Bladen ja vietin vielä hetken karsinassa samalla rullaten pinteleitä ja avasin tamman hännästä tekemäni letin. Puhdistin vielä lumet tamman jaloista ennen kun kokosin tavarat ja suuntasin vintille. Vintillä oli suht' täyttä kaikki kynnelle kyenneet ja tallille tiensä raivanneet istuivat lämmittelemässä, itse ahtauduin sohvalle Wearin viereen ja otin minulle tarjotun kaakaon. "Hirveä pyry ulkona ja tuntuu koko ajan pahenevan." sanoin Wearille joka juuri taisteli keksipaketin herruudesta, "Totta, ei ratsastamaankaan haluta kun lunta tulee aina vaan." kuului keksin tuoksuinen vastaus. Juteltuani hetken ja naurettuani mahani kipeäksi, päätin kysellä mahdollista pois pääsyä kotiväeltä, sainkin kyydin ja päätin vaihtaa vaatteeni. Ennen lähtöäni kävin vielä rapsuttelemassa Pikkua ja Bladea, kummatkin tuntuivat olevan oikein tyytyväisiä oloonsa.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 25, 2008 21:33:39 GMT 2
Maastoilua Lumisade oli tosiaan ollut kova, teitä oli vieläkin tukossa, onneksi perheen farmariauto selvisi sinne minne bussit eivät päässeet. Pian saavuimmekin Seppeleen pihaan ja hyppäsin alas autosta, näin juuri parahiksi Taigan katoavan Wearin kanssa maneesin taakse, eikä ihme ilmakin oli mitä kaunein ja juuri otollinen maastoilulle. Pikku nosti päätään tarhassa kuullessaan ääneni ja tulikin aidalle höristen tervehtimään minua, "No heippa poika, onko leppoisa aamu. Ole vain rauhassa sinut hoitelen myöhemmin." puhenlin ruunalle samalla rapsuttaen hieman sen otsaa. Pian kimo palasi ravaillen tarhakaveriensa luo ja minä käännyin mennäkseni talliin. "Hei otatko Pellan ja Humun sisälle niillä on kohta tunti, sain just siistittyä niiden karsinat." Jaako vinkkasi minulle tallin ovelta ja ojensi minulle riimunnarut, "Niillä pitäs olla riimut päässä, ei niitä ainakaan täällä näkyny." mies ehti lisätä ennen kuin nyökkäsin ja käännyin palatakseni tarhoille. Pian näinkin tammat, Pella tuli portille jo vastaan, mutta Humu hääsi kilpailijat nopeasti pois namien toivossa. Otin tamman kiinni ja Pella joka oli jäänyt lähelle norkoilemaan ei jaksanut värkätä vaan antoin minun kiltisti kiinnittää riimunnarun riimuun. Pian kummatkin tammat olivat innokkaiden tuntilaisten käsissä, samalla kun minä suunnistin toimistoa kohti katsomaan olisiko tämän vuoden tuntilistoja hoitajille vielä laitettu esille. Estetunneista oli, ja olimmekin jo eräällä tunnilla mukana Bladen kanssa. Blade oli täysin lumen peitossa kun talutin sen ovista sisään, onneksi tammalla oli ainakin loimi mutta harja ja häntä olivat täynnä jäätä. "Olet tainnut piehtaroida, no eiköhän me saada suurin osa lumesta pois." sanoin samalla kiinnittäen tamman käytävälle. Aluksi puhdistin hännän ja selvitin takuttomaksi, sitten hieman lyhensin sitä ettei se laahaisi maata. "No niin nyt ei ole huolta tuosta hännästäkään." tokaisin tammalle katsellen työni tuloksia, aikaa säästääkseni päätin hoitaa tamman loppuun käytävällä. Harjasin Bladen läpikotaisin ja kavioiden tullessa vastaan hymyilin ja etsin reppuni käsiin, tovin kaivettuani vedin esiin koko rautaisen kaviokoukun. "No niin eiköhän nuo lumet ala nyt lätkimään noista kavioista." sanoin palaten tamman luo ja tarttuen kavioon. Pian Blade oli täysissä varusteissa ja valmiina lähtöön, ilmoitin karsinoiden kanssa yhä huhkivalle Jaakolle lähteväni maastoon ja ottavani kännykän jos tulee asiaa, "Ole varovainen." kuulin viimeisenä kun talutin Bladea ulos maastoon. Aurinko paistoi ja lämmittikin hieman, jos oikein oli hyväntahtoinen parempaa säätä ei voisi talvella toivoakkaan maastoiluun. Tutkiskelin rauhassa Bladen kanssa maastoja ja pian huomasin tulleemme laukkasuoralle, "No mitäs sanot tyttöseni mitä jos nauttisimme hieman elämästä?" kysyin tammalta antaen sille luvan nostaa laukan. Blade pärski ilosta ja annoin sen laukata rauhassa, itse nautin vauhdin hurmasta ja suoran lopussa taisimme kumpikin olla haluttomia hiljentämään, mutta tiesin ettei tie hetkeen sopisi näin talvisin kovemmalle vauhdille. Saapuessamme aukiolle pellolle näin ketun meistä muutaman metrin päästä, Blade hidasti vauhtiaan hieman epäröiden ja jännittyi selvästi allani. Pyysin sitä eteen päin ja rohkaisin tammaa ja lähestyessämme kettu katsoikin parhaaksi pötkiä pakoon ja tunsin jännityksen satulan alla hellittävän ja Blade laski huokaisten päänsä taas alas. Takaisin metsään päästyämme annoin tamman hieman purkaa hermostuneisuuttaan ravilla. Saapuessamme tallipihaan näin Annen kävelevän juuri maneesia kohti ja tervehdin, "Ai hei, en huomannutkaan. Oliko mukava lenkki?" nainen nosti päätään hymyillen "Blade on ainakin hiessä oikein mukavasti, sillä taisi olla tänäänkin rokulipäivä tunneista hyvä vain että saa purettua tuota energiaansa." hän jatkoi silittäen ajatuksissaan tamman hiestä tummaa kaulaa. "Joo, sillä olikin nyt energiaa, näin muuten ketunkin tuolla pellolla hieman ennen laukkasuoraa jos täältä päin katsotaan, ihan kuin ei olisi ihmistä ollenkaan pelännyt. Lähti pakoon vain Bladen takia." sanoin ja hyppäsin selästä alas. "Kettuko? Se on varmaan se jota kaikki täällä ruokkivat, pelkkää harmia tulee jos se alkaa tukkia tänne säikyttelemään hevosia." Anne sanoi hetken mietittyään, pian nainen jatkoi matkaansa ja minä omaani taluttaen Bladea kohti tallia. Kun tamma oli onnellisena ja hemmoteltuna karsinassaan, nappasin tavarat mukaani ja päätin suunnata seuraavaksi Pikun luo.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 28, 2008 22:57:59 GMT 2
Reipasta ajelua ja juttuseuraa
Koulu oli ollut yllättävän väsyttävä, olin kaiketi tulossa kipeäksi oli hieman vetämätön olo mutta mieluummin olin tallilla kuin kotona pomputettavana ja käskytettävänä. Taivas oli pilvetön ja pakkasta aikalailla. Tallille tullessani päätin heti ensimmäisenä vetää vielä yhden paidan päälleni, tosin uskoin etten muistaisi koko lupausta itselleni avatessani tallin ovea. Lopulta Seppeleen rauhaisa piha tuli esiin puiden joukosta ja näin juuri pitemmän puoleisen ponijonon marssivan kohti maneesia, Pikku oli ainoa jonka tunnistin varmuudella jo näin kaukaa ja poni marssikin jonkun vierellä kiltisti ja valmiina huhkimaan, ainakin toivoin niin ihan tuntilaisen puolesta. Bladen tummaa hahmoa en ainakaan huomannut kenenkään käsissä, sitä ei kaiketi oltu tarvittu.
Pihassa huomasinkin tamman katsovan hieman huolestuneen oloisena yksinään tarhassa, Siiri piti Pampulan kanssa seuraa mustalle hevoselle mutta tämä ravaili ympäri porttia haluten muiden perään. "Rauhoituppas nyt rouvaseni, turha sinun on alkaa riehumaan sinut taidettiin unohtaa tänne yksikseen. Ja sinä hätäännyt vaikka näköetäisyydellä on ainakin kaksi mukavaa seuralaista." puhelin tammalle rauhoittavasti ja otin sen kiinni. Talliin astuessamme Elli juuri lopetteli Bladen karsinan kanssa ja katsahti meitä "Ai sinä toitkin sen jo sisälle." nainen katsoi hämmästyneenä. "Joo, Bladea ei oikein tyydyttänyt Pampulan ja Siirin seuraan ja ajattelin ottaa sen sitten sisälle ettei ihan hulluksi tule." sanoin hymyillen ja taputin tammaa kaulalla.
Karsinaan päästyään Blade rauhoittui ja tervehti Anttua vastakkaisessa karsinassa, "Oho, ompas Blade tänään puheliaalla päällä." kuulin Anitan äänen karsinasta. "Joo se haluaa varmistaa ettei aivan jokaikinen kaveri päässyt karkaamaan maneesiin." naureskelin kaivellen kaviokoukkua harjojen seasta "Ja minun pitäisi selvästi oppia laittamaan tavarat sotilaalliseen järjestykseen, ei ihme etten ikinä löydä mitään." tokaisin vielä perään kun aloitin koko sekasorron purkamisen. "Nääh, muista ettei sinun järjestelmällisyytesi riipu tähän mitenkään vaan niiden muiden." Annika sanoi silmää iskien minulle ja katsoi hetken harjoja käsissäni "Bladen nimi on näköjään alkanut kulua noista muovisista harjoista, kannattaisi vahvistaa tai ne laitetaan väärälle hevoselle, Antun kumisuka ainakin lähti liikkeelle kun nimestä ei enää saanut tolkkua palasi kotiin vasta kun Wear totesi Taigan harjat ylilukuisiksi." loppu selityksestä jäi minulta kuulematta kun Anita katosi takaisin silmäteränsä karsinaan. "Joo tottahan se on... Oletko muuten maastoon lähössä?" kysyin mietteliäänä harjaten Bladen päätä samalla, "Olen joo, tuletko mukaan? Olisi mukava saaha seuraa." Anita kysyi jälleen kurkaten meihin päin. "Joo, täytyy vain tarkistaa liikeneekö Blade lenkille. Tosin ratsastamaan en kykene oli tänään hiihtoa koulussa, ei leipälajini. Voisin kyllä ajaa Bladella." sanoin kävellen kohti toimistoa. "Oletko ennen ajanut?" Anita kysyi kun olin jo ovella, "No suoritin TETtini ja kesätyöni ravitallilla, mitäs luulet." sanoin samalla kadoten toimiston puolelle.
"Bladella ei ole ollenkaan tunteja tänään, tämä on vaikka kuinka mones päivä jo näin, eilen oli tunteja mutta muuten olen saanut aika tarkasti omia melkein koko tamman." sanoin palaten tallin puolelle pian kaivettuani kypäränikin käsiini. "No joo Blade on vielä sen verran nuori ettei sitä voi ihan joka tunnille antaa, mutta eiköhän sekin kohta muutu kun niitä tuntilaisia oikein tuppaa sitten kaikki hevoset joutuvat töihin. Antullakin on ollut nyt hiljasempi kausi." Anita sanoi kun minä lopettelin aikaisemmin aloittamaani harjausta, hymähdin jotakin vastaukseksi ja keskitin ajatukseni Bladeen, tosin tamma nuohkahteli jo puoliunessa.
Lopulta puolen tunnin uurastuksen jälkeen, olimme kumpikin melkein lähtövalmiita. "Hetko vielä kiinnitän tämän neitin vielä ettei tämä lähe ilman minua Antun perään." sanoin tarkistaen vielä valjaat ja hyppäsin rekeen, "No niin." sanoin ja otin ohjat käsiini. Anitan ja Antun johdattamina lähdimme metsään, "Niin ei voidakkaan mennä mitään pikku polkuja."Anita naurahti Antun selästä kun ruuna yritti kääntyä pienelle polulle kohti laukkasuoraa jos oikein ajattelin, "Tuosta me yleensä hiukan oikastaan ku kumpiki haluaa päästellä höyryä. Bladehan kulkee kiltisti." Anita sanoi vilkaisten hieman taakkseen. "Joo niin kulkee, mukavaa kun ei kokoajan paina ohjille niinkuin useimmat ravureista. Ja kuuntelee mukavasti ääntä." hymyilin ja pyysin tammaa hieman hidastamaan käyntiään. Retki sujui mukavasti minun ja Anitan jutellessa ja nauraessamme niin ettei Anita meinannut pysyä selässäkään. Lopulta kun olimme ravailleet ja kävelleet aina välillä huomasimme palanneemme Seppeleelle, "Miten me jo täällä ollaan, ei ehitty ees häähyttelemään näitä vetureita." kysyin nauraen Anitalta. "No joo kävellään hetki tuolla kentällä, mutta sinne ei taida päässä reen kanssa.." Anita aloitti, "Mutta minulta menee hetki riisua Blade valjaista ja vaihtaa sille riimun. Olin katsos niin viisas että varasin rekeen mukaan sen kaiken varalle." nostin hymyillen riimun ilmaan.
Lopulta kun Blade oli karsinassaan onnellisena ja olin käynyt viemässä Anitan avustuksella reen paikalleen, lysähdin sohvalle. "Aaaah, vihdoin vain voin istua ja nautiskella olostani, tai no niin tein kyllä äskenkin mutta nyt ei tarvi huolehtia että ohjat luistavat käsistä." sain lisättyä lauseeseen kun Anita kohotti hieman toista kulmaansa kuullessaan alotukseni. Pian vintille alkoi kerääntyä hoitajia ja muuta väkeä virtanaan, kuka vaihtoi vaatteita ja kuka puheli onnistuneesta tunnista. Tunti pyörähti nopeaa kun keskustelu poukkoili jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja puheen kääntyessä muotiin pakenin paikalta.
"Heippa tyttö, oliko mukava päivä tänään? Toivottavasti ei jäänyt ainakaan kovin paljoa energiaa niin et valvo turhaa." kuiskailin Bladelle kun rapsuttelin sitä päästä ja korvista, hetken puheltuani tamma työnsi päänsä syliini ja sulki silmänä. Pysyin hetken paikoillani mutta bussi pakotti minut pian jättämään tämän karsinaansa ja tervehdin vielä karsinassaan syömässä ollutta Pikkua ennen kuin kävelin ulos pakkaseen.
|
|
|
Post by Dreamer on Feb 7, 2008 19:49:30 GMT 2
Esteitä
Suorastaan juoksin tallille kun pääsin ulos koulun ovista, naputtelin jaloillani lattiaa jopa bussissa kun lähestyimme kituuttavan hitaasti seppelettä. Lopulta olin niin kiireessä juoksemassa ulos että tavarani melkein jäivät penkille, mutta minua vain nauratti koeviikko oli viikko oli vihdoin ohi ja vaikka olinkin luultavasti pärjännyt nippa nappa en voinut olla iloisempi: Pääsisin vihdoin tallille!
Tallissa kävelin suoraan Bladen luo ja tamma käänsi mustan päänsä puoleeni samalla tervehtien minua lämpimällä hörinällä, aivan kuin kysyäkseen "Missäs sitä on luuhattu kun neitiä ei näy?". Hymyilin tammalla ja rapsuttelin sitä, "Mitäs sanoisit jos hyppisimme hieman esteitä tänään? Pitäisi vain tarkistaa onko sinulla töitä tänään vai saanko omia sinua hieman." kyselin Bladelta ja tamma tuntui nyökyttelevän päätään kiinnostuneen kuuloisena.
Kipaisin nopeasti vaihtamassa vaatteet ja tarkistin tuntilistat, Blade oli ollut talutustunnilla aikaisemmin päivällä mutta muuten tamma oli kohtuuden rajoissa täysin käytössäni. Ihmettelin hieman koska tänään oli ainakin kaksi pienenpää esteryhmää eikä tamma ollut kummassakaan, mutta jos olisin tarpeeksi nopea ehtisin käydä välissä Bladen kanssa silti maneesissa. Talli oli yllättävän hiljainen vaikka päivä oli todella kaunis, tosin kohta seuraavat tuntilaiset purkautuisivat käytävälle.
Olin pian saanut Bladen tumman karvan kiiltämään kuin öljyn ja olin kieltämättä tyytyväinen itseeni, sitten kävin jouhien kimppuun. "Turha sitten kuvitella että pääset nyt löysäilemään." sanoin tammalle olleessani sen hännässä kiinni. Koska olin kovin kiireessä en ehtinyt keskittyä jouhiin tavalliseen tapaan, mutta tammasta tuli silti siistin ja kauniin näköinen ilmestys.
Ratsailla huomasin että meillä oli katsojia mutta päätin jättää ne omaan arvoonsa, olin ollut kovin iloinen huomatessani että edellinen ryhmä oli jättänyt esteensä paikoilleen. Lämmitteni Bladen ja tammalla tuntui olevan rutkasti energiaa ja sainkin tuta muutaman ilopukin sen nähdessä esteet. "Nooh, tyttö äläppä ota tuota tavaksi." sanoin nostaen pään ylös ja ajaen eteenpäin. Vielä kun nostin ravin koettaakseni muutamaa pientä lämmittely estettä Blade yritti nykiä ohjia päästäkseen ryntäämään, ensimmäinen lähestyminen oli minun mielestäni hyvä ja annoin tammalle hyvin ohjaa että se pääsisi hieman venyttämään. Kun olimme kummatkin totutelleet esteisiin ja mittailtuani kaikkia katseellani aloitimme kunnon työt, ihmeekseni emme pudottaneet yhtään estettä. Tosin Blade oli aluksi niin innoissaan että liioitteli korkeudessa ja lopuksi hypyt olivat juuri sopivia yli pääsemiseksi, viimeisen esteen jälkeen Blade yritti taas ilopukkia mutta nyt ehdin estää sitä ajoissa ajamalla hieman eteen. Lopuksi annoin tamman rauhassa venyttää kaulaansa ja kävellä uralla.
Tallissa muutama tuntilainen tuli kehumaan meitä ja punastuin korviani myöten ja yritin selitellä että eihän se ollut kuin harjoitusta ja Blade vain piti niin paljon esteistä ettei se niin vaikeaa ollut. Lopulta sain rauhassa puhella tammalle ja riisua sitä varusteista, sitä olinkin kaivannut. "Huomenna varmaan kiristää oikein kunnolla lihaksia." sanoin tähtipäälle nostaen satulan käsiini. Laitettuani satualan syrjään kyykistyin ottaakseni suojat pois tamman jaloista ja samalla tarkistin että kaikki oli kunnossa, ei ollut kuumotusta tai muuta totesin tyytyväisenä. Vein varusteet paikalleen ja palatessani tervehdin Pikkua, jota joku tuntilainen harjaili uutterasti. Puhelin hieman tytön kanssa ja rapsuttelin ruunaa samalla luvaten sille tulevani huomella takaisin. Sitten jatkoin Bladen luo ja silittelin tammaa vielä hetken ennen lähtöäni. Lopuksi kiirehdin bussiin.
|
|
|
Post by Dreamer on Feb 14, 2008 22:13:07 GMT 2
Maastoilua Pikun ja Bladen kanssa
Tulin oikein pirteänä tallille, melkeimpä autuaan hullu ilme, kerrankin olin saanut nukuttua yöni kunnolla eikä nuhakaan vaivannut. Siksi olinkin ylireippaalla tuulella ja koulustakin oli lähetetty kotia kun opettaja totesi ettei minusta ollut ylivilkkaana kuin harmia muille ja opetukselle.
"Terve tyttöseni, onkos ollut ikävä?" kyselin hymyillen Bladelta joka tutkaili minua hieman ymmyrkäisenä karsinastaan. Rapsuttelin hieman tammaa "Mites sinua ei ole viety ulos?" ihmettelin tutkaillen muita tyhjiä karsinoita Antun ja Pikun karsinoita lukuunottamatta. "Miten te täällä vain oletta?" ihmettelin hevosilta ääneen. "Ne oli menossa maastotunnille, mutta se peruuntu, olin just viemässä Antua ulos." Jaakko selitti minulle ovelta, en ollut edes kuullut miehen tuloa "Aijaa, no onko Bladella ja Pikulla muita tunteja tänhän?" kysyin samaan syssyyn. "Eeei, maaston piti olla niin pitkä että niille ei varattu muita tunteja. Mites sinä muuten täällä tähän aikaan?" Jaako selvitti minulle selvästi pinnistäen muistiaan. "Ööh.. Tuota opettaja päätti ettei minusta ole koulussa istujaksi näin yliaktiivisena." selvitin hieman punastellen, "Ai ihan opettaja.." mies mutisi silti epäileväisesti sovittaen Antulle riimua päähän.
Kävelin toimistoa kohden ja suunnittelin tätä päivää, ilma oli kaunis ja mukavan leuto valoa riitti useiksi tunneiksi, toimiston ovella kurkistin sisään ja näin Annen lukevan lehteä. Kolkutin oven karmiin ja astuin sisään, Anne nosti katseensa edessään olevasta lehdestä äänen kuullessaan ja hymyili leveästi nähdessään minut "No hei, mites sinä täällä tähän aikaan?" nainen kysyi hieman ihmetellen. Vastasin että pitkä juttu, "Joo, tosin pitikin kysyä jos voisin lähteä Bladen kanssa maastoon, vai paikkaako se tänään jollakin tunnilla?" kyselin hieman ujostellen, "Tottakai, Blade tarviikin liikutusta muuten se hyppii huomenna seinille tunnilla." Anne sanoi hymyillen mielikuvalle tammasta. Olin jo kääntymässä takaisin talliin kun muistinkin "Tuota, käviskö jos ottaisin Pikun mukaan? Siis käsihevoseksi." lisäsin hymyillen. Anne nosti hieman hämmästyneen katseensa ja sitten hymyili "Tottakai, mutta ole varovainen. Jos veisit ne ulos vierekkäin ku harjaat niin ne saa totutella toistensa seuraan samalla." Anne lisäsi vielä ennen kuin ehdin kadota näkyvistä.
Pikun pieni turpa kosketteli Bladen tummaa kaulaa kun kummatkin olivat tutustuneet toisiinsa ja tuhisivat toisilleen, kuitenkin vaikka ruuna yritti kuinka tehdä vielä läheisempää ystävyyttä se sai aina kuitenkin liian tungettelavksi tullessaan selvän merkin tammalta. Niin tapahtui nytkin Blade luimisti korviaan ja muuta ei tarvittukkaan kimon varoitukseksi.
Maastot olivat hyvässä kunnossa ja ilma oli mitä täydellisin, ajatukseni katkesi kun Pikku tökkäsi jalkaani turvallaan. "No joo, olet täysin oikeassa eiköhän lisätä vauhtia." sanoin ponille kannustaen Bladen hiljaiseen raviin jottei Pikun tarvitsisi juosta kuin heikkopäinen suuren hevosen perässä. Kummatkin ravasivat iloisesti korvat hörössä ja minä tyytyväisenä hölskyin Bladen mukavien askelten tahtiin. Kun palasimme seppelettä kohti sekä Pikku että Blade olivat hiessä.
Tallilla hinkkasin kummatkin kuiviksi ja puin loimet päälle että kummatkin pääsisivät ulkoilemaan lämpimästi leudossa ilmassa. Pikku ei jaksanut paljoa esitellä itseään vaan seurasi kiltisti perässäni kun talutin sitä ponitarhaa kohti, hellyyden kipeänä poni työnsi päänsä kainalooni kun olin irrottamassa lukkoa. "Voi ukkoseni, jää sinä vain tänne syömään." rapsuttelin kimoa hymyillen ja silitin kaulaa vielä hyvästeiksi. Sitten hain Bladen, jolla olikin hieman enemmän intoa ja energiaa ravailla tarhassaan muiden kanssa, se innosti koko tarhallisen hevosia hetkeksi laukkaamaan ja lopulta kun jokainen oli rauhoittunut omalle taholleen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja läksin kotia kohti.
|
|
|
Post by Dreamer on Feb 25, 2008 17:38:07 GMT 2
Hankilaukkaa
Pikun juoksutettuani ja hoidettuani lampsin Bladen karsinalle jossa tamma mutusteli muutamaa heinänkortta jotka oli löytänyt ja höristi korviaan nähdessään minut. "No heippa vain neitiseni, olisiko energiaa lähteä pienelle lenkille maastoon?", kyselin tummalta tammalta asettaessani varusteita odottamaan ja kaivaessani oikeita harjoja esille. Tulkitsin kuopimisen myöntymiseksi ja astuin karsinaan. Harjasin mustaa karvaa pitkin vedoin, onnekseni tamma ei ollut kovin likainen sillä Anita jo virnisteli karsinan ovella kysellen milloin voisi "pukea" Antun. Pian asettelinkin jo suojia Bladelle ja piikittelin Anitaa kimon hoitsun vaikeuksista, "Äläs yhtään onhan sullaki Pikku." tyttö vastasi nauraen, "Niin onki, mutta Pikku onki Pikku ei ole vaikee pitää puhtaana ku kaikki tuntilaiset lellii sitä muutenki, tosin paino se ongelma onki.", sanoin iskien silmää nostaessani satulaa syliini.
Pian jatkoimme keskustelua hevosen selässä, puhe poukkoili hoitamisesta kisaamiseen ja lopulta kiistelimme ruotsista ja ratsastuksen opetuksesta. Vaikka en itse tiedäkkään paljoa mitään kummastakaan nauroimme ratketaksemme aina välillä ja ajan kulu katosi mielestä. "Ohhoh ollaanko me jo täällä." Anita huudahti kimon ruunan selästä ja kääntyi sitten hymyillen minuun päin "Eka metsänreunassa on voittaja." ja kannusti Antun raviin ja siitä laukkaan. En minäkään kauaksi aikaa istumaan jäänyt ja annoin laukkapohkeet Bladelle joka nostikin suoraan laukan nähdessään Antun viilettävän jonkin matkan päässä. Lumi pöllysi kun laukkasimme hangessa ja tarrauduin lujasti tamman tummaan harjaan etten vahingossakaan tippuisi sen pyrkiessä korkein hypyin Antun rinnalle. Hanki hidastikin ruunaa sopivasti että pääsimmekin sen rinnalle kun liimauduin Bladen kaulaa vasten kuin mikäkin ammatti jockey. Se saikin tamman kiristämään vauhtia ja kummatkin hevoset revittelivät sydämmensä pohjasta korvat hörössä ja hengitys höyryten kohti metsän reunaa. Anitan huomattua kirimme hänkin liimautui Antun valkoiseen kaulaan joka lisäsi vauhtia, Blade ei kuitenkaan antanut kaverin karata kauas vaan lisäsi sekin vauhtia. Kummatkin olivatkin yhtä aikaa metsänreunassa "Ohhoh eipä uskoisi että Antulla on tollanen moottori." naureskelin hiljentäen vauhtia, "No tältä pojaltahan ei vauhtia puutu mutta että sinusta kuoriutuu tollanen huippujockey ja Blade koki kanssa muodonmuutoksen laukkaratsuksi.", nauroi ja taputti ruunaa kaulalle kiitokseksi kyydistä. Loppumatkan kävelimmekin tallille ja hevosilla ei ollutkaan vastaan sanomista.
"Huh olipas lenkki." sanoin nousten tamman selästä ja taluttaen sen talliin, "Kukas toi hevonen on?", kysyin osoittaen vaaleaa suomenhevosta käytävällä. "Se on Risto, Annen uus hevonen ihan mukava pakkaus ja hirmu sulonen" Wear sanoi kävellen harjojen kanssa käytävällä. "Aa, no ei ihme. Kuulin että Celeki on nyt varsonu." sanoin laittan Bladen karsinaan, "Juu, aivan ihana oripoikahan sieltä tuli." Wear sanoi hymyillen ja kuvaili varsaa minulle samalla kun riisuin mustaa tammaa varusteista ja irrotin suojia.
Kun Blade oli tyytyväisenä karsinassaan ja mutusteli porkkanaa annoin sen olla rauhassa ja kävin kurkkaamassa pienoista varsaa ja olihan se, kuolettavan suloinen ori torkkui Celen jaloissa. Hymyilin ja palasin talliin hakemaan tavarani ja lähdin kotiin pakkaamaan loput laatikot.
|
|
|
Post by Dreamer on Feb 28, 2008 22:38:46 GMT 2
Ruuhka "Onko Blade taas tunnilla?" Wear katsoi minua samalla ihmetellen ja osaaottavasti istuessaan viereeni katsomoon, "No on!" ähkäisin aika äänekkäästi tutkaillessani tuntilaisia. "Monesko tunti tää on tänään?" Magnet kysyi toiselta puoleltani, "Kolmas, varmaan tulee neljäski ku Celekään ei voida nyt käyttää, tuoretta äitiä nyt tunnilla olis siinä Kampsulla tekemistä." sanoin jo hieman hilpeämmin ajatellessani Celen pientä ruunikkoa ori varsaa jota lähes kaikki kutsuivat ties millä hellittelynimillä. "Kampsu? Siksikö sää kutsut minun kultaani?" Sari kysyi naureskellen lösähtäessään Magnetin viereen, "Se on kuules kaikkein järkevin kutsumanimi jonka tulet kuulemaan, mä oon kuullu jonku kuttuvan sitä Kampaksi, Kaputsuksi, sun muuksi." sanoin naureskellen. "Onko toi taas Blade joka tuolla tunnilla on." Sari sanoi seurattuaan hetken tuntilaisia, "On." sanoimme Magnetin ja Wearin kanssa yhtäaikaa.
Lopulta tunti oli ohi ja odotin jännittyneenä jatkaisiko Blade tunnilla, "Hei Anne meillä on taas hevosvajausta, ainoo ois jos laitan muutaman vapaa päivältä töihin." kuului Jaakon vastaus ennen kuin Anne ehti edes kysymään mitään, "Äh, sesonkiaika. Ei niitä voi ku ne teki eilen niin julmatun raskaan päivän, kysytkö yksärien omistajilta jos vaikka Fridaa tai jotain muuta vois käyttää tunnilla, Blade ja Jambo on menny jo kolme tuntii peräkkäin." Anne sanoi huokaisten ja katseli mittaillen hoitajien pitämiä hevosia, itse pidin Bladea paikalla ja kuiskailin sille kaikenlaista samalla odottaen tuomiota.
Lopulta Anne huokaisi syvään ja avasi suunsa "No ei sitä kait muuta voi ku Humu jää, Mari jää - Miltä se Blade tuntuu onko kovin hiessä Driimi?", Anne katkaisi listansa ja jäi katsomaan minua. "Noh" aloitin ja katsoin tähtipäätä tarkemmin "Se on aika hiessä.." jatkoin ja sitten kokeilin jalkoja "Ei tää voi jatkaa tän jalat on ihan kuumat." huokaisin lopulta huolestuneena ja katsoin Annea. "Voi ei, vie se sitten sisään ja hoida ne jalat jos et tiedä niin kysy Jaakolta." Anne sanoi myös huolestuneena ja jatkoi sitten kyselyä muiden hevosten tilasta.
"Ei tää onneksi oo paha, mutta jos tuut huomenna niin tarkasta noi jalat ja jos ei niin lisää tota limimenttiä." Jaakko sanoi hymyillen ja vasiten sanoi viimeisen sanan muka murtaen, "Joo onneksi ei mitään, aikamoinen ruuhka nytte." sanoin ja käänsin kaiken huomioni Bladeen. Vaikka jalat olivatkin varmaan hieman kipeät tamma tuntui muuten oikein virkeältä ja omalta itseltään. Ja se tuntui oikein tyytyväiseltä lähtiessäni tallilta.
|
|
|
Post by Dreamer on Mar 1, 2008 14:27:34 GMT 2
Lokottelua ja venyttelyä
Tulin aamulla hyvissä ajoin talliin, olin eilen käynyt vain pikaisesti kun en kotona ollut pystynyt kauaa istumaan ja ajattelemaan Bladen jalkoja, onneksi jalat olivat eilen tuntuneet ihan hyviltä. Silti Anne oli pyytänyt eläinlääkäriä tarkistamaan, että jalat olivat varmasti täysin kunnossa "Ei sitä hyvää hevosta kannata pilata jos laitetaan liian nopeaa töihin." nainen oli sanonut näppäillessään lääkärin numeroa.
Tänään eläinlääkärin oli siis määrä tulla ja hän olikin juttelemassa juuri Annelle astuessani toimiston puolelle, kummatkin katsahtivat minua kuullessaan oven avautuvan. "Ah, hei Dreamer sie tulitki, oltiin just menossa tarkastaan se Blade." Anne katsoi minua hymyillen ja sitten kääntyi taas eläinlääkärin puoleen "Tässä on siis Dreamer Bladen hoitaja." Anne täsmensi hänelle. "Hei, aika erikoinen nimi tytölle." nainen sanoi hymyillen ja kätteli minua, "Joo, onhan se mutta minkäs teet kun äiti on ja oli John Lennon fani." sanoin hymyillen. "Joo eiköhän nyt katota sitä tamma, tuskin se mitään vakavaa on." lääkäri sanoi katsahtaen kelloonsa.
"Joo ei tässä mitään, ainakaan enää hyvä vain että annoitte levätä. Ei ole turvotusta tai kuumotusta ja muutenki tosi hyvä kuntoinen tamma." eläinlääkäri selitti samalla koetellen ja tunnustellen jalkoja käytävällä. Blade seisoi lauhkeasti, hieman vain kummastellen kaikkien kiinnostusta sen jaloista, "Ja oikein mukavan luontoinenki vielä, lupaas Anne mulle että jos joskus myyt niin kerrot mulle." nainen nauroi iskien meille silmää. "Okkei ei tällä mikään ole, pitäkää vielä tämä päivä levossa, pieni kävelylenkki ettei aivan puuduta." hän sanoin meille pakaten tavaroitaan "Mutta nyt minun täytyy kyllä mennä on pari lehmää hoidettavana."
Kun tähtipää oli jo valmiiksi käytävällä päätin harjata sen kunnolla, aloitin harjasta ja hännästä ja vasta sitten jatkoin pölyharjalla kaulaan ja muualle vartaloon. "Tänään käydään pikku lenkki juuri niinkuin eläinlääkäri suositteli" puhelin tammalle samalla kun kurottauduin harjaamaan selän päältä. Huomasin kun pieni tuntilainen talutti juuri Pikkua ulos kohti maneesia huokaisin ja käännyin taas tamman puoleen "Ilmeisesti Pikku ei tule mukaan." sanoin sille hymyillen ja vaihdoin pääharjaan. Ilma oli hyytävä, joten vedin Bladelle loimen päälle lämmikkeeksi ja lähdimme talsimaan metsän siimeksiin.
"Miten meni lenkki?" Sari kysyi kun näki meidän palaavan lumen vaalentamina tallin pihaan, "Hyvin, Bladea ei varonu jalkoja ollenkaan eikä ne nytkään ole kuumat tai turvoksissa." selitin iloisena ja katsahdin itseäni. "Oho olempas minä lumessa ja hiuksetki näyttää vaaleilta." nauroin ja talutin tamman talliin jossa riisuin loimen ja vahdoin sen ohuempaan ja puhdistin toisen lumesta ja ripustin kuivumaan. "Hei hei muruseni." hyvästelin vielä tähtipään ja lähdin kotia kohti.
|
|
|
Post by Dreamer on Mar 13, 2008 19:45:44 GMT 2
Maastoilua
Tulin lauleskellen talliin, enkä voinut olla paremmalla päällä oli leuto ilma ihan kuin kevät olisi hieman ajoissa. "Ohhoh ollaampa sitä hyvällä päällä." Annen ääni kantautui toimistosta josta nainen kurkisteli tulijaa, soin toimistoon häikäisevän, tai ainakin kovin leveän, hymyn "Joo on vaan niin mahtava päivä tänään mulla." huikkasin astellen toimistoon. "No hyvä että sinä olet mutta Blade ei, sillä on kiima vikuroi tänään tunnilla niin että jouduttiin vaihtamaan Anttu tilalle." Anne selitti samalla kun selasi ilmeisesti huomisen tuntilistoja ja jatkoi "Onneksi huomenna on kokeneempien tunteja, mutta tänään se ei oo päässy kunnolla liikkeelle että jos pärjäät sille niin jos viittisit liikuttaa sitä. Vie vaikka maastoon tai kentällä, maneesissa on Ellin tunti just nyt." nainen jatkoi selittämistään. "Okei me lähetään maastoon, tehdään sellanen pitempi lenkki, että turha enää yhestä kiimasesta tammasta huolehtia. Mutta mitäs luulet alkaako muutki kohta "oirehtimaan" ku yks on kiimassa." muistutin Annea joka katsahti minua kerran, "Voi taivas! Luojalle kiitos ruunista." nainen huudahti ja päätin jättää hänet pohtimaan ratkaisuja.
"No ohhoh, Anne ei kyllä yhtään liiotellu." ihmettelin katsellessani luimivaa tähtipäätä, en kuitenkaan jänistänyt vaan astuin rohkeasti tamman karsinaan. "No sooo tyttö, äläppä viitti mie se tässä vain." puhelin Bladelle aloittaessani harjaamisen, aluksi tamman häntä viuhtoi, se luimi ja tepasteli paikallaan mutta kun en reagoinut sen värkkäämiseen se ei kauan jaksanut touhottaa. Pian tähtipää seisoi paikoillaan tyytyen vain mököttämään korvat luimissa ja aina välillä nostelemaan takajalkojaan harjatessani. "Ohhoh onko tuo tosiaanki Blade?" Ada ihmetteli nähdessään luimivan ja häntäänsä viuhtovan otuksen kurkatessaan karsinaan, "No on ja sillä on kiima." puuskahdin lyhyesti samalla puhdistaen tamman takakaviota, "Blade nyt rauhotu." sanoin vähä tiukemmin kun sain naamalleni ikävän osuman hännästä. Tähtipää rauhoittuikin hetkeksi ja toljotti minua hetken haastavasti, "Siivoa tapas tai ainaki yritä hillitä noita sun pirun hormoonejas." naurahdin nostaessani satulaa tamman selkään. Sain osakseni ikävän irvistyksen kiristäessäni vyötä ettei satula jo nyt keikahtaisi.
Ulkona Blade tepasteli yrittäessäni punnertaa selkään, mutta karjaistessani sen mitä ähkimiseltä onnistuin ja tamma jäikin hieman häpeillen seisomaan paikalleen. Selässä teutarointi kuitenkin jatkui mutta sai minut niin sisuuntumaan että meissä oli varmaan katsomista kun peruutimme metsään, Blade oli nimittäin päättänyt ettei lähde mihinkään ainakaan suoraan. Vasta metsässä pääsimme yhteisymmärrykseen ja aloimme yhteistuumin tutkia maastoja. Vasta tullessamme liekkikallioille tajusin kuinka kauas olimme päässeet, näkymä oli uskomaton ja jäimmekin hetkeksi ihailemaan sitä vaikka Blade tanssahtelikin allani, ei olisi voinut olla täydellisempää kun aurinko paistoi. Sitten vaelsimme takaisin, Blade oli täpinöissään nähdessään laukkasuoran ja annoinkin sille luvan laukata. Kirpeä ilma pisteli hieman kasvoja ja kyyneleet kirposivat silmiin vauhdin hurmassa ja ensimmäistä kertaa koko päivänä näin Bladen korvat hörössä. "Hieno tyttö." kehuin tammaa vuolaasti hidastettuamme ravin kautta käyntiin.
Tallilla Blade oli selvästi rauhoittunut ja entisellään saatuaan purettua turhaa energiaa vähemmäksi, enää se ei luiminut vaikka jouduin käyttämään paljon aikaa ja voimaa saadakseni kovettuneen lumen kavioista. Yhtäkkiä Wear sämähti paikalle leveästi hymyillen ja selitti minulle välejä tuhlaamatta kisojen tulosten ilmestymisestä ja lopetti puhevirtansa yksinkertaisesti hihkaisten "Me oltiin Taigan kanssa toisia!", hymyilin ja onnittelin innostunutta tyttöä "Katoitko miten meillä meni?" kysyin ennen kuin tyttö ehti kiiruhtaa muualle, "E-en mulla melkein pimeni ku näin että mä ja Taiga oltiin todellaki toisia." tyttö sanoi hymyillen ja katosin yksityisten karsinoiden suuntaan. "Jaa pitäiskö käydä kattomassa minkälainen nöyryytys se meille oli." vitsailin Bladelle rapsuttellen samalla tamman kaulaa.
Listan edessä oli vino pino ratsastajia, sekä osallistuneita ja muuten vain uteliaita ja kuului vain hirmuinen supina ja Fiia näytti kuin olisi niellyt kokonaisen banaanin, niin leveä tytön ilme oli. "Hei kuka tolla Bladella on menny?" joku oudompi tuntilainen kysyi kaveriltaan kun aloin itsekkin sivakoida listaa alhaalta ylös ja kuuntelin puolella korvaa tyttöjen keskustelua. ""Dreamer" mikä nimi seki on?" toinen kysyi tavattuaan nimen jostain kohtaa listasta, "Onko se oikeesti joku nimi, mutta hyvä se kait on ku on päässy Bladen selkään." pienenpi tytöistä jatkoi, minua hymyilytti kovin vaikka en yleensä pitänytkään siitä kuinka nimeni aloitti aina hirveän kysymysten tulvan. "No joo näköjään, mie pääsin kerran Bladen selkään mutta ei se mennykkää niin hienosti ku aina nille muilla tunneilla, se vaan ravas ympäriinsä tosi nopeaa ja lopulta Anne määräs mulle taluttajan." tyttö selitti ja samaan aikaan osuin nimeni kohdalle. "Me me mekö voitettiin!" huudahdin melkeimpä kauhistuneena ja kaikki kääntyivät toljottamaan minua, punastuin ja hymyilin samalla vilahtaen takaisin tallin puolelle nyt jo hymyillen. Marssin takaisin Bladen karsinalle ja halasin tammaa, joka katsoi minua hieman hölmistyneenä "Me voitettiin." selvensin tammalle ja halasin sitä uudelleen. Hetken hehkutettuani kokosin itseni ja marssin täysin tyynesti vintille jossa muutama onnitteli minua, juttelimme hieman jotakin vaikka en kuunnellut puoliakaan vaan päässäni surrasi. Lopulta vaihdoin vaatteet ja läksin kotiin päin leveästi hymyillen, että äitini luuli minun jo syöneen jotain sopimatonta.
|
|
|
Post by Dreamer on Mar 28, 2008 23:19:05 GMT 2
Hoitamista ja rauhallinen maastolenkki
Tulin tallille vihellelle ja avasin tallin oven, sisällä oli hirmuinen hulina ja tuntilaisia juoksenteli ympäriinsä. Ainoa karsina jonka ympärillä ei ollut hulinaa oli Bladen karsina, totesin ettei yksikään tuntilainen kannellut sen satulaa tai harjoja. Tamma itse tuskin loksautti korvaansa hälinälle ja hörisi matalasti nähdessään minut. Hymyilin tähtipäälle ja rapsuttelin sen otsaa, "Taisit ilahtua." höpisin tammalle hiljaa ja tutkailimme hetken aikaan kahdestaan ees taas kiiruhtavia tuntilaisia. Blade tökki minua hellästi kuin herätellen minua, "Joo joo, en minä sinua unohtanut vaikka rapsutus loppuikin." sanoin ja nappasin harjasta irtonaisen heinän korren.
Palatessani Bladen karsinalle Magnet huikkasi minulle Humun karsinasta ja menin hieman lähemmäs, "Oletko maastoon menossa? Vai joutuuko Blade tunnille?" tyttö kysyi harjaillen Humua. "Ajattelin ilman satulaa mennä, loimi vain selässä että tuo neiti saa edes jostain lämpöä. Eihän Blade nyt taida tunneilla ollakkaan käytössä kun kisauraa kaavailtiin, ainakin siitä Anne mainitti tuossa pari päivää sitten." sanoin tutkaillen Bladen puisia harjoja jotka tarvitsivat kipeästi vahvistusta nimen kohdalle kun kirjaimista oli jäljellä enää B, A ja D kunnolla näkyvissä, loput olivat kuluneet pois. "Onnentyttö, Humu vaan töksöttää tunneilla menemään." Magnet sanoi hymyillen, "Mutta tulen sanomaan kun oon valmis jos mentäis yhessä." tyttö jatkoi kun huomasi minun olevan jo jatkamassa matkaa karsinastaan kurkistelevan Bladen suuntaan.
"On se kumma miten Blade onki muuttunu, ikinä ei ole astellu näin allensa." sanoin istuessani selässä ja tutkailin tamman askeleita, "No se on kuule nyt oppinut tamma." Magnet sanoin nauraen kurkaten kuolaimella kulkevaa tammaa olkansa yli, "No on, saavat kohta ruveta minua kouluttamaan." kikatin ja annoin tähtipään rauhassa taas venytellä kaulaansa. "Just, oletko muuten hypänny vielä korkeempia esteitä sillä?" Magnet kysyi muistaen Bladen nykyiset kyvyt, "En ole, mutta Chaon valmennukseen olisin menossa. Olis kyllä meille kummallekki hyvä käydä kouluvalmennuksissaki." totesin hymyillen. "No mutta nyt kuitenkin ravataan." keskeytin ajatuksen kulkuni ja Magnetin ravailtua hieman matkaa, annoin pitkä koipisen Bladenkin irroitella. Tottuttelin askeliin ja vaikka kyyti olikin aluksi hieman vaikeaa istuttavaa mutta nautin vauhdista täysin palkein. Laukkasimme myöhemmin pitkän mutkan ja palasimme takaisin päin välillä hitaasti ravaillen ja käyskellen tallia kohden, nauroimme ratketaksemme ja melkein putosin selästä kun Blade pukitti riemusta, sain kuitenkin loimesta tukevan otteen ja pysyin selässä. "Olet täysin oikeassa kultaseni, tämä vasta elämää." kuiskasin tammalle tämän seisoessa taas kaikilla neljällä jalallaan.
Tallilla päästin energisen tamman vielä irti hetkeksi maneesiin, kun tunneissa oli pieni tauko. Blade iloitsi vapaudestaa ja laukkasi ympäri maneesia villisti pukitellen ja heilutellen päätään, olin vain onnellinen etten ollut nyt selässä. Samalla kun puhdistelin hieman hiestä hieman kostunutta loimea, tumma tamma ravaili kaula komeasti kaarella ja häntä ilmaa viskoen ympäriinsä ja sitten piehtaroivan nautinnollisesti kuivassa hiekassa. Ihailin tähtipään esitystä hetken ja kutsuin sen sitten luokseni, tamma tulikin yllätyksekseni lähes heti kuulleessaan nimensä lauhkeasti tuuppimaan minua ja kerjäten rapsutuksia. Pujotin sille päitset takaisin päähän koska olin huolimattomuuttani unohtanut ottaa riimun mukaan maneesiin. Karsinaan päästessään tamma puhisi tyytyväisyyttään, kuivasin hien ja puhistin hiekan pois karvasta. Kävin koko hevosen varmaan viiteen kertaan läpi ennenkuin olin täysin varma ettei hiekanjyvästäkään jäänyt hankaamaan karvan sekaan, Blade vain nautti toimituksesta silmät ummessa. Tarkistin kaikki jalat, mikään ei tuntunut kuumalta tai turvonneelta vaan juuri täydellisiltä terveelle tammalle, hymyilin kun Bladelle joka nuuhki minua kummistellen hiplailujani. Asettelin kuivan loimen tamman lämmikkeeksi, ettei se vain olisi vilustunut hikisenä. Jätin tähtipään rauhassa uinumaan karsinaan ja palautin harjat ja kostean loimen paikalleen. "Heihei kullanmuru." hyvästelin Bladen ja kurkistin vielä Pikunkin karsinaan jossa poni näytti viihtyvän erinomaisesti "Heippa vain sullekki ukkeli." hyvästelin kimon hymyillen ja rapsutin sitä otsasta. Sitten astelin jo tummenevaan iltaan.
|
|
|
Post by Dreamer on Apr 4, 2008 23:52:31 GMT 2
Sievistelyä kuralätäköissä
Vauhdikkaan estetunnin jälkeen tulin ensikertaa vähän aikaan käymään tallilla, ei ehkä paras ratkaisu kun Bladella on nykyisin entistä enemmän energiaa pohdiskelin mielissäni hyppien lätäköiden välissä yrittäen säästää jo muutenkin vedestä kärsineitä tallisaappaitani. Ei auttanut, tallilla minulla oli taas vaihdettavana märät sukat ja kengät toisiin, vedin villasukat ja toivoin että ratsastussaappaat kestäisivät edes vähän vettä.
Blade kurkisteli korvat hörössä karsinastaan, olin kuullut Elliltä että tamma oli ollut muutamalla vaativammalla este- ja koulutunnilla että se saisi tarpeeksi liikuntaa, minut nähdessään se hörisi matalasti. Hymyilin tähtipäälle sen etsiessä herkkuja housuistani, "Turhaa etit, ei siellä ole mitään. Saat sitten töiden jälkeen." lupasin sille ja rapsutin otsasta tamman nostaessa päätään kuullessaan ääneni. Menin satulahuoneeseen ja otin tamman harjat esille, kaivoin repustani mustan ja ainakin pakkauksen mukaan veden ja kulutuksen kestävän tussin jolla aloin parannella harjoihin merkittyjä kirjaimia. "Blade" ja "Black Blade" vuorottelivat, ilmeisesti toinen kirjoittajista oli ollut vähän laiska ja säästänyt tilaa pelkällä kutsuma nimellä. Raapustelin muutamaan uuteen tuomaan harjaani tamman nimen ja tarkistin nahkaisten varusteiden ja pinteleiden kunnon, kaikki oli kunnossa ja hymyilin tyytyväisenä ottaen harjat ja varusteet mukaani takaisin Bladen karsinalle.
"Tänään mennäänkin kuule koulua." ilmoitin Bladelle harjaillessani sen suhteellisen puhdasta karvaa vielä kiiltävämmäksi. "Voitais loppujäähdyttelyksi käydä pikku lenkki maastossa kävelemässä, on niin kaunis ilma. Mitäs sanot?" kyselin Bladelta vaihtaessani harjaa, tamma vain puhisi minulle vastaukseksi. "Äh päätit sitten tiputtaa kaikki talvikarvat kerralla." ähkäisin kun harja oli täynnä karvoja vasta vedettyäni sen muutaman kerran tamman mahan alta. Puunasin tähtipään niin tarkasti kuin pystyin ja silti pelkällä käden vedolla karva näytti taas likaiselta kaikkien irtokarvojen noustessa pintaan. "Äh miten voi tummassa hevosessa näkyäkkin pöly näin hyvin." ähkäilin nostaessani satulaa tummaan selkään. "Nyt taitaakin olla kevät." Jaakko tokaisi hymyssä suin käytävältä kuullessaan mutinani, "Kappas mistä niin päättelit, saitko kalenterin vihdoinkin oikealle vuodelle?" kysäisin vähän piikikkäästi yrittäessäni ujuttaa suitsiä tammalle. "Eikun sen näkee ilmeestä." mies tokaisi vieläkin hömppä ilme kasvoillaan, "Jaa kenen vai?" utelin jo hieman kiltimmin ja nolostellen. "No teän hoitajien tietysti, kyllä muuttuu ääni kellossa kun hevonen ripottelee karvansa joka paikkaan ja kenen päälle hyvänsä." Jaakko selitti nähdessään typertyneen ilmeeni, "No just niin, kuulin muutin miten sait ton kuhmun päähäs. Ei tainnut mennä niin kuin sinä kaikille rehentelet." hymyilin veikeästi ja jätin miehen harja kädessään ihmettelemään vihjailujani ja katsomaan perään kun talutin Bladen ulos.
Pihalla minulla oli kova työ pidellä tamma käsissä sen muka väistellen kuralätäköitä, todellisuudessa se vain räiskytteli kaiken kuran minun tai itsensä päälle ja sitten vielä sievisteli ylimilisesti kun yritin saada sitä maneesiin, joka tarkoitti taas järkyttävän ison lätäkön läpi kahlaamista. Lopulta kuitenkin maneesissa änkesin itseni jotenkuten selkään ja aloitin "työt". Blade taipui ja kuunteli hyvin, ainakin tuntui siltä, käynnissä onnistuivat sekä kiemuraura kuin väistötkin. Sitten puristin hieman pohkeilla tamman kyljistä ja annoin sen aluksi vapaasti ravata, tilaa oli yllinkyllin kun koko maneesi sattui olemaan kerrankin täysin tyhjillään, sitten otin taas ohjat käsiin ja aloin ratsastaa. Heti kun homma meni vaikeammaksi Blade alkoi luistaa ja värkätä, aluksi se veti päänsä alas ja pukitti, mutta kun nostin pään ylös ja ajoin eteen alkoi homma taas pelata. Tamma pukitti muutamaan muuhunkin otteeseen kun pyysin siltä jotain vaikeampaa tekemistä, ihmeen kaupalla pysyin selässä "No niin akkaseni, käytäppä niitä aivojas välillä." ähkäisin ajaessani eteenpäin ja pyytäessäni tehtävää uudelleen. Laukassa me kummatkin intouduimme pitämään vauhtia yllä, mutta lopulta saimme muutaman laukkaympyrän ja kiemuran suoritettua. Lopuksi vielä pyysin tähtipäältä kunnon peräänantoa ja sainkin sellaisen, taputin tammaa kiitokseksi ja annoin pitkät ohjat. Suuntasin maastoon, lenkki oli juuri sitä mitä me molemmat kaipasimme. Palatessamme Blade ei ajatellutkaan sätkyvänsä lätäköistä. Tarhassa Leevi kutsui viettelevästi kaikkia, silläkin oli ilmeisesti kevättä rinnassa, Blade hirnui hiljaa takaisin löysätessäni satulavyötä. "Äläppä yritä, ei tarvita kuule enää yhtään varsaa, varsinkaan tuollaisia suokin- puoliverisen risteytyksiä." ilmoitin ankaraan sävyyn mustalle tammalle.
Tallissa irrotin suojat ja kannoin kaikki varusteet ja harjat satulahuoneeseen, sitten palasin Bladen luo ja tarkistin jalat ja heitin loimen lämmikkeeksi. Autoin Jaakkoa vielä hevosten ruokinnassa ja autoin muutaman karsinan siivoamisella ennen kotiinlähtöä.
|
|
|
Post by Dreamer on Apr 6, 2008 1:07:13 GMT 2
Lumen vankeina
Ulkona oli oikea koiranilma, sinne ei ollut menemistä. Vielä aamulla sää oli ollut ihan hyvä, mutta nyt suurin osa tallille tulleista oli loukussa, Seppeleeseen tuleva tie oli tukossa, lunta oli tullut vaikka kuinka ja lisää tuli. Väki vaikersi kohtaloaan vintillä, jaksoin hetken kuunnella jonkun pähkäillessä huomisesta kokeestaan, joku mietti milloin tie avattaisiin ja joku kyseli puhelinta että saisi ilmoitettua ongelmasta kotiin. Anne taas pähkäili toimistossa kuumeisesti miten saisi ihmiset kotiin lumen keskeltä, "Uskomatonta, ensin hellettä ja sitten tulee vettä kuin aisaa." kuulin naisen ihmettelevän outoa säätä Ellille ohi kulkiessani. Satulahuone oli priimakunnossa kun kaikki hoitajat olivat puhdistaneet ja hanganneet hoitsujensa varusteet puhtaiksi kun olivat saaneet muut hommansa valmiiksi. Itsekkin olin tehnyt saman, mutta Blade oli ollut ulkona joten tamman harjaaminen oli jäänyt, nappasin harjat mukaani ja marssin Bladen karsinalle ja nappasin tamman riimun mukaani.
Ulkona näki tuskin eteensä, mutta portilla minua odotti kaksi loimitettua tammaa, toinen hörisi minulle hiljaa tervehdykseksi. Hymyilin Bladelle jonka erotti helposti valkoisesta taustasta, mutta Mari olisi helposti uponnut maisemaan ilman loimeaan. Päätin napata Mari-raukankin tuiskusta sisään, se olikin helppoa tammat kun asuivat vierekkäin. "No niin elävät lumikasat aika päästä lämpimään." puhelin kummallekkin kun kiinnitin Marin riimuun ja otin Bladen päitsistä kiinni, karvakasa ponit tuojottelivat minua viereisestä tarhasta kun talutin hevosia sisään.
Tallissa heitin Bladen nopeasti omaan karsinaansa ja sitten vein Marin omaansa. Vaihdoin kimon loimen kuivaan ja sitten palasin mustan tamman luo ja riisuin märän loimen kuivaamaan. Aloitin harjaamisen, pian Bladen karva välkehti kuin musta kulta. Letitin hännän ja harjankin ennen kuin palasin vintille juuri sopivasti kun Anne kuulutti pienelle joukkiolle jatkosta. "Okei, eli nyt kävi vähän niin että kaikki kunnan aura-autot on käytössä ja ne kerkeää tänne hyvässä lykyssä illalla, mutta saattaa käydä niin että tie saadaan auki vasta aamulla. Minulla on talolla patjoja, makuupusseja ja vilttejä, jotkut mahtuvat talolle yöpymään ja jotkut joutuvat jäämään tallille elleivät sitten halua Jaakon viereen nukkumaan." Anne piti tauon hieman hymyillen ja jatkoi, "Mutta toivotaan nyt että tie saadaan auki niin kenenkään ei tarvi uhrautua." hän lopetti hymyillen ja kaatoi itselleen kahvia. Pulina alkoi taas lyhyen hiljaisuuden jälkeen, minäkin istuin tällä kertaa alas, nyt ihmiset jo vitsailivat ja jotkut jopa toivoivat etteivät aurat tulisi ennen huomista. Ilta alkoi pimetä, mutta auroja ei kuulunut, kaikki auttoivat hevosen ruokinnassa. Kun hevoset oli ruokittu monet alkoivat jo hankkiutua yöpuulle, kaikki paikat talosta oli jo varattu ja vaikka pelkkä ajatus tallissa nukkumisesta kolotti selkää en olisi mistään hinnasta kömpinyt Jaakon mieleen, varasin vintin sohvan ovelasti itselleni tajutessani että kaikki ryntäisivät taloon. Sysäsin vilttini ja tyynyni sohvalle ja vaihdoin tallivaatteet puhtaaseen t-paitaan jonka löysin yllätyksekseni kaapistani, muilla kuitenkin kesti talon puolella, ties mitä juoruilivat ajattelin hymyillen.
Hiippailin tallin puolelle Bladen karsinan luo, kylmä ilmavirta osui jalkoihin, kurkistin tamman karsinaan. Tähtipää söi vielä viimeisiä heiniään ja nosti päänsä kummaksuen huomatessaan minut, matala tervehdys ja hellä tökkäys tamman osalta saivat minut hymyilemään, "Joo tykkääthän sie minusta, vai herkkujako vain kerjäät?" puhelin tammalle. "Jaa täällä sitä ollaan hiipparoimassa." Jaakon ääni kaikui käytävällä, hyppäsin säikähdyksestä melkein metrin ilmaan "No joo minä täällä, mutta mitä sinä hiipparoit?" kysäisin saadessani henkeä. "No tulin iltatarkastukselle, pitää tarkistaa että yksityisillä on kaikki hyvin, ovet on lukittu ja että kaikki pelaa." mies alkoi luetella tehtäviään, "Joo joo, saitko sitten muuten ketään viereen halinalleksi." kysyin samalla sulkien Bladen ovea, "No en, ellei sulla ole varattuna mitään paikkaa, siellä tapellaan kynsin ja hampain viimisistä paikoista." Jaakko vihjaili ja kummastui kun minulle ei tullut kiirettä varaamaan omaani. "Joo niinkait sitten, puhuttelin vain Bladea tässä mutta sitten kömmin omaan punkaani vintille tallin parhaimalle paikalle. Ehkäpä Pampula suostuis luopumaan karsinastaan ja kömpimään sinun vierees." sanoin hymyillen, "Tarvitko apua?" tajusin kysyä kun mies alkoi lukita ovia. "En ainakaan parimetriseen kokis-paitaan pukeutuneelta tytöltä, mee vaan nukkumaan." Jaakko hymyili ja työnsi minut toimiston suuntaan. Painuinkin suoraan pehkuihin vaikka muut vielä pähkäilivät nukkumapaikkaansa.
|
|