|
Post by Dreamer on Apr 8, 2008 20:52:40 GMT 2
Ei enää niin lumen vankeina (vol. 2 ) Aamulla olin viimeisten joukossa hereillä, muut jo häärivät kokoillen tavaroitaan ja sain sen verran selville vielä puoli unisena, että tie oli vihdoin auki. Jotkut häärivät ja suunnittelivat kouluun lähtöä, minun ei tarvinnut kuin muistaa että päivä alkaisi kahdella ruotsintunnilla ja tein jo päätöksen missata yhden päivän. Muutama muukin lintsari jäi makoilemaan patjoilleen, itse torkuin vielä tovin ennen kuin nousin saadakseni kahvia. Kahvin ja nopean pukeutumisen jälkeen laskeuduin alas vintiltä ja suunnistiin toimistoon jossa Elli penkoi ilmeisesti tuntilistoja. "Huomenta, tarviiko aamuruokinnassa apua?" kysäisin naiselta peittäen oikein makean haukotuksen, "Joo voisin tarvita, Jaakolla on aamu vapaana ja se varmaan kuorsaa pitkälle kahteentoista ja Anne lähti kuskaamaan vankejansa." Elli nosti katseensa hymyillen. Blade oli jo syönyt kaikki mahdolliset rehunsa kun saavuin sen karsinalle harjojen kanssa, tamma nuoli jo valmiiksi putipuhdasta astiaansa varmistuakseen että kaikki oli paremmissa mahoissa ja vasta sitten nosti päätään tervehtiäkseen minua. "No on se ainakin hyvä että ruoka maittaa." hymyilin tammalle ja purin edellisenä iltana tekemäni letit, joudet olivat pienoisella sykkeröllä mutta oikeni hieman pian sen jälkeen kun selvitin takut pois. Sitten aloin tavalliseen tapaan harjata tamman mustaa karvaa. Kaviot olivat suht' puhtaat jo valmiiksi joten minun tarvi vain harjata ne ja sitten kiinnittää suojat, "Mitäs tänään tehtäisiin? Nautittaisiinko talvipäivästä maastossa vai jotain pikku esteitä?" kyselin tähtipäältä kumminkaan vastausta saamatta, "Jo esteitä meinaatte niin mennään yhtä aikaa, määki ajattelin Pellan kanssa." Fiia huikkasi käytävältä, "Se on sitten päätetty." mutisin tammalle hymyssä suin "Joo ok me ollaan ihan hetikohta valmiita." ilmoitin Fiialle kovemmalla äänellä. "Täällä onki valmiina." kuulin Fiian ilahtuneen äänen kun tyttö asteli edeltä Pellan kanssa maneesiin, "Ai onko? Minkä kokosia?" kyselin takaa. "No suurimmat on melkein 60 senttiä ja pienimmät pelkkiä maapuomeja." tyttö selitti vaikka itse jo näinkin esteet. Punnersin Bladen selkään vaivoin ja ähkin vielä penkkiin istuttuani, tamma tuntui innostuneen kun näki esteet. Lämmittelimme hevoset ja samalla puhelimme siitä missä olisimme jos tie ei olisi mennyt tukkoon. Sitten oli aika aloittaa hyppääminen, Pella pysyi rauhallisesti Fiian käsissä ja hyppäsi helposti pienen ristikon jolle tyttö sen ohjasi. Suuri ero Bladeen verratuna mietin kun hiki hatussa pidättelin tammaa rauhallisessa ravissa ympyrällä, lopulta neiti päätti että antaa kirpun päätää mitä vauhtia pidettiin ja tähtipää alkoi myödätä kauniisti kädelle ja minulle tuli hieman helpompaa. Sitten suuntasin katseen ensimmäiselle esteelle Blade nosti korvansa pystyyn ja ponkaisi komeasti yli, ilmavaraa varmaan jäi paljon ajattelin. Sitten suuntasin katseen ristikolle ja Blade riuhtaisi päätään niin että hyppy jäi hieman vajavaksi. Alas tulossa en kuitenkaan tippunut kiitos ihmeellisten käsivoimieni. Hidastin hetkeksi käyntiin ja rauhoittelin Bladea, sitten ajattelin ottaa muutaman maapuomin ravissa. Ensimmäisen kohdalla Blade vain stoppasi ja minä liu'uin kaulaa pitkin maahan, siinä minä istuin kummastuneena maassa ja tähtipää toljotti vuorotellen minua ja puomia ja päätti sitten antaa myönnytyksen ja astui puomin yli. "Joo nyt sitten vain." mutisin ja änkesin takaisin satulaan, seuraavalla kerralla sama juttu tamma vain toljotteli typertyneenä puomia. Terästin pohkeeni ja ensimmäisen kohdalla en antanut sen hiljentää milliäkään, sitten se menikin. "No niin hyvä tyttö." mutisin hymyssä suin ja taputin Bladea kaulalle, Fiia joka oli nauranut jo tippumiselleni niin ettei satulassakaan meinannut kysyä hekotteli meille. "Hah on siinä estehevonen metri ja risat kyllä menee ku vettä vain mutta apua puomeja miten ajattelit että yli pääsen." Fiian nauroi ja minunkin oli pakko myöntää että jo vain. Loppua kohden hyppäsimme vielä hieman mutta sitten päätimme yhteistuumin käydä pienellä maastolenkillä. Palatessamme hevoset olivat jäähtyneet ja minun tarvi vain kuivata suurimmat hiet pois, heittää loimi päälle ja Blade oli valmis tarhaan. Autoin Ellia Fiian kanssa vielä muutaman muunkin hevosen tarhauksessa ja sitten talsin bussipysäkille jossa jo tuttu kuski hidasteli nähdessään minun kiitävän tietä pitkin.
|
|
|
Post by Dreamer on Apr 14, 2008 19:10:11 GMT 2
Kaikki tunnit joilla olemme Bladen kanssa olleet:
2.2 koulutunti Olin tallilla hieman ennen tunnin alkua, hirveässä kiireessä, vasta tallissa tajusin että minulla oli ainakin tunti aikaa. Istuskelin vintillä kun Maikku kiikutti tuntilistan esille, kaikki tuntilaiset olivat heti siinä kiinni jopa minä lyhimmäisenä yritin kurkkia. Tarkastelin Maikun listaa minulla oli Blade, lisäksi samalle tunnille tuli viisi muuta mutta heitä en ehtinyt tarkemmin tarkastaa vaan kiiruhdin leveästi hymyillen hakemaan Bladen varusteita. Olin ensimmäisenä valmis ja silmäilin käytävää jossa kukin tuntilainen viipotti eestaas kuka minkin perässä. Lopulta Blade hermostui odottamiseen kuitenkin niin paljon että minun oli talutettava se jo edeltä maneesiin, pian muutkin seurasivat perässä ja Maikun kirkas ääni kuului selvänä käskien kaikkia riviiin. Pääsin yllättävän helposti tamman selkään ja käänsin sen kierrokseen, olin aluksi itse hieman vetelä satulassa mutta kun Maikku käski minun nostaa käteni terästäydyin ja Blade tuntui aavistellen pidentävän askeltaan. Sitten aloimme tehdä pysähtymisiä, peruutuksia ja voltteja, Blade tuntui vastaavan heti aluksi yllättävän hyvin kaikkiin pyyntöihini ja peruutuskin pysyi suht' suorassa korjattuani sitä hiukan. Tamman lämmetessä se alkoi kuitenkin vaatia lisää vauhtia ja nyki ohjia, mutta sain sen asettumaan vaikka Bert olikin edessämme kovin vauhdikkaan oloisena. Ravin nostosta tulikin vauhdikas operaatio kun Blade ehti ottaa iloisena jopa muutaman laukka-askeleenkin, mutta rauhoittui pian ympyrälle. Lämmittelyn jälkeen kokoonuimme hetkeksi Maikun ympärille joka kyseli vastalaukasta, nostin käteni muutaman muun mukana ja sainkin vastausvuoron. Vaikkei vastaus ollutkaan täydellinen tajusin asian, vaikka Seppelettä edentäneistä ratsastuskoulu ajoistani oliki aikaa. Sitten aloitimme harjoitukset siistissä jonossa, minä olin Bladen kanssa perän pitäjänä, näin Antun vaihtavan laukan lennosta ja Jambon pukittavan muutaman kerran ja pian olikin meidän vuoromme. Blade nosti laukan heti pyynnöstäni ja vaikka luulin etten tehnyt tarpeeksi loivaa uraa tamma ei rikkonut laukkaa kertaakaan. Lopuksi annoimme hevosten verrytellä ja kun ne eivät enää puuskuttaneet veimme ne talliin.
21.2 estetunti Noustessani Bladen selkään lähes nauroin osan ottajien sekalaisuudesta, oli kaksi isompaa hevosta Eppu tietysti omissa korkeuksissaan, oli Pella joukon pieninpänä ja sitten oli kaksi suomenhevosta siitä välistä. Jaahas mitenköhän tää menee, mietin hymyssä suin tarkistaessani satulavyön toiseen kertaan ja lyhentäen jalustimia. Sitten vain käyntiin.
Bladella tuntui olevan hyvä päivä tänään ja minun ei tarvinnut hoputtaa tammaa kertaakaan, tähtipää vain käveli korvat hörössä pitkin uraa. Kokosin tamman pyydettäessä ja ihmettelin kuinka helposti se taipui, samalla kuuntelin Lilyn ohjeistusta Nellille temmon vaihtelusta.
Sitten olikin töiden vuoro ja minä ensimmäisenä, pysäytin Bladen hetkeksi että pystyisin kuuntelemaan ja painamaan ohjeet mieleeni. Ja naiset pystyvät muka moneen asiaan yhtä aikaa nauroin mielessäni nostaessani ravia. Kavaletin jälkeen Blade päättikin nostaa laukan, ihmeekseni kuitenkin reagoin melkein heti eikä tamma päässyt pitkälle. Kuitenkin kun saimme luvallisesti nostaa laukan, tosin aluksi väärän laukan huomasin itsekkin sen kun Lily huomautti minua. Vaihdoin vanhasta tottumuksesta suoraan laukassa ja tajusin sen vasta Bladen vaihdettua.
Kaasujalka oli kuitenkin pohjassa ja tähtipää hyppäsi ristikot yhdellä loikalla, vaikka toinen tippuikin minua vain hymyilytti: "Sehän oli hyppy! ", mietin keskittyen kuitenki uudestaan ja pidätin kunnolla ja selkeästi seuraavalla kerralla, nyt ristikot menivätkin yksitellen. Taputin tammaa tyytyväisenä kaulalle ja annoin tilaa seuraavalle.
Lopputunnin tein aiemmin mainittuja temmonvaihteluja ja seurasin muiden menestystä, Leevistä olin täysin vakuuttunut ori ei välittänyt vaikka Frida kuinka liehitteli sitä ja lisäksi meni sarjan ongelmitta. Hymyilin ja totesin Carkille saman äänen tämän tuleessa uralle hymyssä suin, tyttö vain iski silmää "Suokki sen olla pitää." nauraen ja ohjasi orinsa kauemmas Fridasta.
Tallissa oli rento meininki, Peppu nautti huomiosta ja sai uuden lempinimensä ansiosta kaikki hymyilemään ja pian koko talli hyvitteli oria "Peppu parka." kuului käytävillä. Itse tyydyin juttelemaan Bladelle kaikenlaista hoitaessani sitä.
26.3 estetunti Olin jo hyvissä ajoin valmis ja harjannut Bladen, muut tuntilaiset vasta alkoivat valua tallille kun olin valmis. Tammalla oli sen verran energiaa että ajattelin jo edeltä mennä maneesiin lämmittelemään. Tähtipää meinasi jo käynnissä räjähtää käsiin ja mietin että luoja mitäköhän tästäkin tulee, olin vain kiitollinen että olin päättänyt laittaa martingaalit tammalle. Muita alkoi pikku hiljaa kokoontua maneesiin, lopulta myös Chao asteli kentälle. Ensimmäisillä esteillä olin vain matkustajana yritin välillä hieman hillitä kulkua mutta kun se tuntui vain enemmän häiritsevän tammaa päätin istua mahdollisimman hiljaa. Korkeammilla esteillä se ei tietenkään toiminut, Chao ohjeistikin minua mutta Blade oli sen verran kuumunut ettei pieninkään pidättely tepsinyt. Kuitenkin sain pidettyä tamman aisoissa ja selässä pysyttiin. Esteistä ei kaikista kuitenkaan jäänyt muita kuin polttopuut.
3.4 vaellus Ah, tietenkin aurinko oli pilvessä, kohta alkaa tietysti hirmuinen räntäsade ja tuuli, ajattelin katsoessani aamulla ulos bussin ikkunasta. Tottakai silloin kun melkein kaikki olivat aikeissa laittaa itsensä alttiiksi aina laavulle asti, mutta pikku viimahan ei Seppeleläisiä hidastaisi vannoin mielessäni ja tarkistin vielä hieman epävarmana laukkuni, joo ylimääräinen takki mukana, jos ei muut niin ainakin minä uhmaisin räntäsadetta.
Tallilla oli vasta Carkki hoivaamassa Leeviä oikein touhukkaasti, tytön ilme kirkastui siihen malliin että arvasin meillä olevan jotain tekemistä. "Siehän se autakki minua eväitten kanssa!" Carkki huudahti ja todisti minun olevan vähintäänkin amatööri mitä ihmistuntemukseen tulee, "Joo tottakai, mie pelkäsin jo että me joudutaan raahaamaan paaleja laavulle tai jotain muuta hullua.", naurahdin, "Ei kai me jouduta kuitenkaan niitä eväitä raahaamaan?" kysyin näytellen kauhistunutta. "Nääh, mehän tungetaan kaikki Chaukin ja Epun kannettavaksi." Carkki hymyili minulle kettumaisesti ja iski silmää, "No sitten ehdottomasti. Laitan vain Bladen eka sellaseen kuntoon että tarvii vain heittää kamppeet päälle." sanoin ja läksin toimiston puolelle.
Blade hörähteli minulle nähdessään minun lähestyvän harjapakin kanssa, talliin oli hujauksessa ilmestynyt lisää ihmisiä ja vilinä oli melkoinen. Harjailin tähtipäätä rauhassa ja seurailin muiden pähkäilyä suojista ja muista kimpsuista ja kampsuista. Lopulta kun olin valmis kokosin harjat pakkiin, "Eikä sitten piehtaroida, mulla on kuules neiti luottotehtävä nyt ja karsinassaan rypeny hevonen ei auta asiaa." muistutin tammaa sulkiessani karsinaa.
Carkin kanssa eväiden teko sujui nopeaa tahtia, tosin kurkut lentelivät minne sattuivat aina kun saimme naurukohtauksen. Chao hyppelehti myös jossain vaiheessa hoitajien huoneeseen mutta me saimme ammattimaisesti tytön poistumaan sekoittamasta soppaamme enempää. Pian leivät olivat valmiit ja päätimme tunkea ne Epun satulalaukkuun sitten kun Chao olisi selässä. Satuin kurkkaamaan ulos, kappas vain jollakin on parempi tuuri kuin minulla; taivas oli selkeä ja pilvetön.
Blade oli ratsastajaa vaille valmis, kun pakkailimme viimeisiä eväitä Chaon kantamuksiksi. Jaakolla näytti olevan aika rauhaton olo kun musta tamma irvisteli pojalle aina kun tämä yritti käskettää kunnian arvoisaa leidiä, Bladen korvat kääntyivät takaisin pystyyn kun vapautin poika-rukan tappaja hevosen kynsistä, "Teillä ei ainakaan tunnu kemiat toimivan." ihmettelin Jaakolle samalla kun punnersin selkään omalla omaperäisellä tyylilläni. Tietenkin unohdin säätää jalustimet maasta, nyt sain tasapainotella selässä kun tamma kiersi kehää ja välillä suoritti täydellisiä etuosakäännöksiä ja pidentää estetunnin jälkeisiä jalustimia. Sitten kaikuikin Chaon tomera huuto ja kaikki lähtivät matkaan, itse melkein kirosin ääneen kun tajusin että olimme koko jonon keskimmäisiä.
Blade tuntui myös olevan kovin pettynyt paikkaansa ja ilostui kovin kun Leevi suoritti spurttinsa jonon vetäjäksi, minulla oli täysityö pitää oma apinani paikallaan kun katsoni orin menoa. "Tuo ei ainakaan pysähy ennen laavua." tokaisin katsellen kaksikon menoa, pian kuitenkin Carkki palasi paikalleen eteemme. Sain myös Bladen kuriin ja järjestykseen, tosin heti laukan jälkeen steppasimme loppu matkan laavulle aivan yhtä hyvässä järjestyksessä, se siitä kurista sitten.
Laavulla pystyin vain ajattelemaan kuumaa kaakaota. Join mukillisen ennätys ajassa ja nakersin sitten leipääni, loppu aika menikin leivän tuhoamisessa. "Hei, unohin makkarat täysin." huomasin kun olin taas punnertanut Bladen selkään, mutta sitten olikin aika lähteä. Tähtipää oli selvästi saanut setvittyä ajatuksiaan ja käyttäytyi paremmin, pääsin jopa nauttimaan laukasta eikä tarvinnut paljoa pidellä. Tallilla kaikki raahautuivat vintille heti kun saivat hevoset hoidettua, minäkin olin aivan puhki, kuivasin Bladen, heitin loimen selkään ja jätin sen purkamaan loppuja energioitaan tarhaan. "Miten sie jaksakki? Laavulle ja takasin ja neiti haluaa silti päästä ryntäilemään tarhassa." taivastelin tähtipäälle avatessani tarhan porttia, sinne se sitten ryntäsikin. Sai villittyä vielä Antunkin menoon mukaan. Hah ja nyt sohvalle, enkä nouse ainakaan hetkeen siitä ylös, ehkä sitten kun lähdetään taas uudelle samallaiselle reissulle, ajattelin hymyillen lösähtäessäni sohvalle.
|
|
|
Post by Dreamer on Apr 19, 2008 20:38:21 GMT 2
Suruaika Tallustelin tallille lievässä räntäsateessa, tietysti olin myöhästynyt linkasta ja juuri tänään kun akoimuksenani oli käydä hyvästelemässä Sipe ennen huomista. Avasin tallin oven ja odotin että käytävä olisi täynä ryntäileviä ihmisiä mutta ainakin tallin hevosten puolella ei ollut ristinsielua. Blade hörähti minulle tavalliseen tapaansa huomatessaan minut, "Missä kaikki on tiäkkö?" kyselin tammalta ja rapsuttelin sitä hetken ja suuntasin sitten yksityisten puolelle Sipen karsinan luo. Polveni melkein pettivät kun näin kaikki muistokirjoitukset karsinan ovessa, varsinkin kun näin Annen kiinnittämän lapun Sipen poismenosta, "16.4.." mutisin hiljaa lukiessani kaikkien hyvästejä korteista ja lapuista. Sipe oli poissa, tamman karsinasta työntyi nyt Riinan utelias pää kerjäämään rapsutuksia. "Ai niin sinä et ole tainnut kuullakkaan." kuului Chaon ääni ihan vierestäni, käännyin katsomaan tyttöä ja näin itkusta punaiset silmät, "Sipe ei jaksanu enää, eläinlääkärikään ei ehtiny se oli laitumella Riinan kanssa viimeiseen saakka." tyttö selitti hieman tärisevällä äänellä. En keksinyt mitään sanomista tulin yhtäkkiä kovin surulliseksi pelkästään katsoessani kaikkia kortteja, mitä tässä voisi muka sanoa. "Mutta onneksi sulla on kuitenki vielä Riina." kuulin itseni sanovan jotenkin oudolla äänellä aivan kuin itkua olisin pietellyt "Olin just tulossa hyvästelemään Sipeä." selitin kun tajusin Chaon varmaan ihmettelevän läsnäoloani. Chao yritti hymyillä minulle mutta yritys muuttui pian irvistykseksi ja näin selvästi kuinka tyttö pidätteli itkuaan, päätin jättää hänet rauhaan minunkin itkustani ei olisi apua koska tiesin että itkisin jos Chaokin alkaisi.
Palasin Bladen karsinalle, automaattisesti noudin harjat ja varusteet karsinalle ja harjasin tähtipään mustaa karvaa. Blade seisoi paikallaan kiltisti hiljaisessa yhteisymmärryksessä, pian olin valmis ja siirsin harjat syrjään, nappasin suojat lattialta ja asettelin ne paikoilleen. Nostin satulan Bladen selkään ja tamma avasi suunsakin suitsia varten jo valmiiksi. Talutin tähtipään pihalle ja kipusin sen selkään, Jaakko kysyi ohimennen mihin olin menossa ja vastasin tarvitsevani maastolenkin. Blade ihmetteli selvästi puhumattomuuttani, se käänteli siroja korviaan ympäriinsä kun ohjasin sen metsän siimekseen. Vasta laukassa tuuli kirvoitti kyyneleet silmiini, mutten ollut varma oliko se vain tuuli "Hyvästi Sipe." ajattelin hymyillen hieman miettiessäni että tammalla oli nyt kaikki hyvin ja se voisi taas nauttia laukasta jossain kaukana. Tunnustelin Bladen vahvoja ja pehmeitä liikkeitä, tamma tuntui aistivan mielialani eikä temppuillut sen kummemmin kuin heitti muutaman ilopukin laukatessaan. En voinut olla hymyilemättä, ei ole parempaa murheen poistajaa kuin pitkä maastolenkki oikean hevosen selässä ajattelin.
Tallille palasin jo paljon iloisemmin mielin, Blade asteli allani varmasti ja rauhallisesti, se oli saanut rauhassa päästellä ja tamman kurainen karvapeite kertoi kaiken. Liu'uin alas satulasta ja talutin tamman talliin, karsinan sijasta sidoin sen käytävälle ja vein varusteet paikoilleen. Irrotin tähtipään ja talutin sen pesuboksiin, suurin osa ravasta oli vielä aivan märkään ja vesi huuhteli sen helposti pois, mutta kuivuneet kohdat veivät enemmän aikaa. Lopuksi tamman-retale kehtasin vielä ravistella vedet päälleni "Blade!" huudahdin ja kuivasin kasvoni vedestä, tähtipään ilme sai minut kuitenkin heltymään sen katsoessa minua kuin sanoakseen "Älä luulekkaan että olen ainoa pesun tarpeessa oleva." olisin voinut vannoa että se hymyili minulle, tai pikemminkin nauroi minulle.
Kuivattuani ja loimitettuani uuden koomikkoni parhaani mukaan päästin sen rauhassa nauttimaan välipalaksi saamastaan omenasta ja suuntasin itse bussipysäkille ennen kuin haikea mieli saisi minut taas valtaansa, tallilla tuntui oleva suruaika Sipen muistolle hoitajat olivat kovin vakavina ja yksikään tuntilaisista ei touhunnut niin kiireisenä kuin yleensä, tai se vain tuntui siltä.
|
|
|
Post by Dreamer on Apr 27, 2008 21:39:15 GMT 2
25.4 Näyttelypäivä "Toivottavasti nyt muistin kaikki." ähkäilin kuumeisesti Ellin tutkiessa karttaa ja hymyillessä sössötykselleni, "Hetkinen on paperit, harjat, riimu.." laskeskelin puoliksi ääneen ja puoliksi itsekseni. "Kuule eiköhän kaikki ole mukana vieläki niinku viis minuttia sitten kanssa ja mieki osaan kohta koko listan ulkoa.", Elli keskeytti yksinpuheluni ja sysäsi kohta kartan syliini, "Oleppa nyt näennäisesti hyödyksi ja kerro milloin käännyn." nainen jatkoi nauraen ja hiljeni odottaen ohjeitani. "No usko vain olen paljon parempi listojen kanssa, laita minut kartturiksi ja me löydytään parin viikon päästä nauru saarilta myymässä tikkuja että päästään kotiin." vastasin käännellen karttaa käsissäni lopulta päätin että se on oikein päin ja aloin tutkia paperia. "Ei nauru olis niin paha, siellä olis lämmintä ei loskaa tai lunta.", Elli kommentoi väitettäni ja jatkoi vilkaisemattakaan minuun, "Piät sitä väärin päin." ja käänsi kartan oikein päin käsiini.
Noin tunnin harhailun jälkeen saavuimme viimein näyttelypaikalle, tosin käännyttyämme kahdesti väärästä risteyksestä ja hairhailtuamme pitkään maalaistiellä jossa ei trailerin kanssa päässyt kääntymään kuin unissaan. "Huh selvittiimpä." Elli ähkäisi venytellen makeasti ja vetäen keuhkoihinsa kirpeää kevätilmaa, "Niinpä, taitaa Bladeki tarvita jaloittelua." sanoin ja kuin vastaukseksi tähtipää päästin kuuluvan huudon vaatien pääsyä ulos. "Ota vain seki ulos jaloittelemaan, saa samalla tutustua paikkaan. Käyn kysymässä voiko Bladen laittaa johonki karsinaan siksi aikaa kun käydään ilmottautumassa." nainen neuvoi minua ja suuntasi kulkunsa kohti tallirakennusta jos oikein päättelin.
"No niin neitiseni aika tulla jaloittelemaan." ilmoitin Bladelle joka kiinnostuneena yritti kurkkia sivuovesta ulos muita hevosia. Peruutin tamman ulos muutaman tallitytön avuliaina avatessa takaluukun, "Vau, ompa kaunis." eräs nuorempi tyttö ihaili Bladea, hymyilin aurinkoisesti tytölle ja katselin hieman ympärilleni huomasin myös muutaman muun tallityttö tutkailevan Bladea vähän matkan takaa. Osalla oli kasvoillaan ihaileva ilme tähtipään stepastessa innokkaana pitkän seisoskelun jäljiltä, osalla taas näkyi kasvoillaan selvästi kateellinen ilme kasvoillaan mutta onneksi vain harvalla. Bladella oli paljon energiaa ja se ilmoitti läsnäolonsa selväksi niillekin jotka eivät sitä nähneet kimeällä hirnunnalla, jolle kuului muutamia hajanaisia vastauksia tarhoista. Varsinkin eräässä tarhassa ravaili kovin kiihtyneen oloisena aidan vierustaa musta shetlanninponi, "Se on Maksi, se ei tykkää ku se ei pääse isottelemaan vieraille." Bladea äsken ääneen ihastellut tyttö selvensi minulle. "Ahaa, ompas se täynnä itseään." naurahdin kun ori esitteli itseään kovaan ääneen ja nousi pystyyn esitelläkseen itseään, "Bladelle on karsina valmiina ja se pääsee jonku Maksin tarhaan, sain sen erityisluvalla kun tultiin näin aikasin. Käskivät myös pysyä kaukana kuitenkin sen shettiksen tarhasta kunnes hakevat sen sisälle." Elli saapui pulisten kiireesti. Seuraavan puolen tunnin ajan sain seurata esitystä jossa olivat pääosissa Maksiksi osoittanut poni ja pieni joukkio tallityttöjä, pieni orii oli päässyt pihalle irti ja nyt kiusasi kiinniottajiaan innokkaasti, lopulta mukavan näköinen nuorempi nainen talsi päärakennuksesta pihalle ja katseli hetken eteensä avautuvaa näkyä, "Ettekö te vieläkään ole saaneet sitä vintiötä sisälle?" nainen lopulta kysyi hymyillen ja nappasi lähimmältä tytöltä riimunnarun ja asteli määrätietoisesti poniorin luo. "Äläppäs nyt jaksa mamin iloksi, siellä tallissa tytöt kaipaavat miestään suojelemaan hirmuiselta mustalta tammalta." nainen sopotti pienelle ponille ja näppärästi kiinnitti orin naruun, ojensi narun tallitytölle ja käveli sitten hymyillen luokseni "Sie varmaat olen sen tamman omistaja?" nainen kysyi aluksi ja minä hymyilin "Eikun hoitaja, mutta mie sen täällä esitän tänään." korjasin. "Oih, no melkein oikeassa minä ainakin olin, voit nyt viedä sen tammasi tarhaan, vai luuletko että se livahtaa näistä meidän ponien aidoista ulos?" nainen jatkoi sukkelasti hymyillen yhä leveämmin, "Ei se, se on vähän liian laiska sellaseen, jos siellä on heinää ja mukavat oltavat niin eikhän se siellä pysy." vastasin mittaillen aitaa.
Kun olin Ellin avulla hoitanu kaikki ilmottautumiset ja muut kunnostin Bladen. Harjasin karvasta ne vähät pölyt mitä se oli tarhassa kerännyt, selvitin hännän ja pyöritin harjan hienoille sykeröille. Tein jopa shakkikuvion tamman mustalle lautaselle, Elli tuli ihailemaan saavutuksiani. "Wow, ikinä ennen ole nähny Bladea noin pyntättynä." nainen kehui hymyillen ja ojensi minulle numeromme. Loputki kilpailijat olivat saapuneet ja tuomarit olivat jo valmiina kehässä. "Voi ei nyt hermostuttaa mitä jos tää hyppeleeki siellä ku mikäki pöljä!" hermostus iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta ja maalailin Ellille kauhukuvia Bladen esiintymisestä, "No älä höpsi Blade on järkevä neiti. Muistat vain että yritä saada se seisomaan suoraan tuomareihin, älä mene eteen missään vaiheessa ja reipas ravi!" Elli rohkaisi minua ja jakeli viime hetken neuvoja. "Nyt rohkeasti vain, seisota sitä tuolla pihalla vielä niin voin neuvoa sinua jossakin." nainen vielä lisäsi astellen edeltä ulos. "Muista kanssa käyttäytyä." kuiskasin tähtipäälle sen katsellessa minua suurilla viattomilla silmillään.
"No osaathan sinä tämän, olisi pitänyt ottaa Cele tänne sinun esitettäväkses." Elli hymyili tutkaillen otteitani Bladen kanssa, musta tamma seisoi kauniisti korvat hörössä ja jokainen jalka vakaasti maassa. "Muistat vain että jos se vaikka pukittaa niin yritä olla kuin et huomaisikaan ja pyydä sitä eteenpäin." nainen lisäsi vielä meidän jo astellessa kehään.
Tuomari tutkaili tarkasti liikkeitäni, hermostuin uudelleen mutta yritin keskittyä Bladeen ja sen käytökseen. Tamma tutkaili muita kehässä olijoita mutta seisoi silti paikoillaan. "Juoksuta sitä tuonnne ja takaisin." tuomari pyysi ja tein työtä käskettyä, aluksi Blade ravasi kauniisti ja tasaisesti, yhtäkkiä se pukitti oikein komeasti ja muistin Ellin neuvon. Maiskautin tammalle ja tämä jatkoikin ravissa, huomasin tuomarin nyökyttelevän ja hymyilevän Bladen tempaukselle, sitten hän supatti jotakin sihteerille jonka käsi alkoi vinhasti raapustaa tekstiä paperiin. Seisotin Bladea ja tuomari katseli tammaa tarkasti ja supatti taas sihteerille jotakin joka kirjoitti.
Lopulta kun kaikki muut olivat toistaneet saman perässä, ilman pukittelua, oli aika valita järjestys. Näin Ellin pitävän peukkuja kehän reunalla tuomarin katsellessa kilpailijoita. Hän karsi hevosia ja odotin samaa kohtaloa hänen tullessa kohdallemme, mutta ei. Jäin katsomaan typertyneenä tuomaria tämän heittäessä ulos neljänneksi viimeisen hevosen joka kaunis kimo arabi. Blade oli kärkikolmikossa, en voinut uskoa sitä enää oli vain järjestys arvoituksena. Tuomari otti sihteerin ojentamat ruusukkeet ja tutkaili meitä vielä kerran, käveli minun ja Bladen luokse ja ojensi kolmannen ruusukkeen, EO-sertin ja arvostelun käteeni ja kuiskasi minulle "Jos tämä tamma olisi ollut rauhallisempi se olisi voinut voittaa." ja jätti minut sitten seisomaan suu sepposen selällään kunnes Elli tuli luokseni hihkuen "Kolmansia!" nyt kotiin hehkuttamaan.
"Wow, femiini, hyvä kaula, runko, erinomainen päänmuoto, upeat liikkeet, plussaa lihaksista. Esiintyminen innostavan energinen." luin arvostelua puoleen ääneen ja katsahdin välillä ratissa olevaan Elliin joka hymyili tyytyväisenä. "Anne ilostuu takuula." Elli sanoi hymyillen, mutta tuskin kuulin mitään olin niin syventynyt arvostelun lukemiseen.
|
|
|
Post by Dreamer on May 10, 2008 1:12:17 GMT 2
Iltamia Oli jo myöhä kun tönäisin pyöräni seppeleen tallin seinustalle, koulukiireet tutkielmat, kokeet ja muut tehtävät olivat vieneet tuhottomasti aikaa. Alkoi olla jo ikävä Bladea, nytkin tavallaan laiminlöin koulutyötäni kun oli livahtanut tallille heti kun vanhempien silmät välttivät. Blade hörähti nähdessään minut, "No terve sinullekkin, onko ollut ikävä?" kysyin tähtipäältä tämän hieroessa otsaansa minuun ja puhistessa tyytyväisenä. "Sinulla onkin näköjään kaikki hyvin, olet varmaan uloskin päässyt ja liikkumaan." puhelin tarkastellessani mustaa tammaa hieman tarkemmin.
Harjat noudettuani ryhdyin toimeen, ne vähäiset pölyt joita tamman karvasta löytyivät katosivat olemattomiin ja Blade hohti kuin kahvi tallin valossa. Vasta nyt tajusin että talli oli yllättävän rauhallinen, vain muutamaan tuttuun olin törmännyt hakiessani harjoja. "Kohta sulavat loputkin lumet pois ja päästään kentälle huhkimaan." iloitsin kevään tulosta tammalle, "Ja tulvat tulevat, hyvällä tuurilla meiltä ei pääse kouluun voin notkua kaiket päivät tallilla." selittelin tähtipäälle hieman talomme sijainnista ja Blade kuunteli korvat kääntyillen. Välillä se hörisi minulle vastaukseksi tai puhisi myötäillessään sanojani.
Puhelin pitkän tovin tammalle vielä valmiiksi tullesani, mutta se ei haitannut kumpaakaan. Olin unohtanut stressata kouluhommista ja Blade tuntui nauttivan seurasta. Lopulta kuitenkin puhelin soi vaativasti, äiti halusi tietää missä olin ja olinko ajatellut päästä joskus ihan luvalla pois kotoa. Oli siis pakko lähteä. Hyvästelin tammaa pitkän tovin, rapsuttelin ja puhelin sille, mutta lopulta nostin pyörän seinustalta ja hyppäsin satulaan.
|
|
|
Post by Dreamer on May 16, 2008 23:12:48 GMT 2
Nauttimista keväisestä päivästä Huh kyllä nyt taas aurinko lämmitti, asteita oli enemmän kuin olisi odottanut tähän aikaan vuodesta. Siksi olinkin alentunut pyörän selkään, minä maailman laiskin ihminen, mutta minkäs teet kun ei ole rahaa linkkuun. Seppele alkoi häämöttää, työnsin pyörän tallin seinälle ja menin sisään. Hirveä tohina, kaikki säntäilivät kukin mihinkin. Lopulta nappasin Wearia kädestä, "Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" kysäisin hymyillen. "No mistä alottais, Sentti tulee tänään ja Cele astutetaan." Tyttö selitti. "Mitä Sentti tänne tulee? Astuuko se Celen?" Kysyin hieman pyörällä päästäni, "Ei kun Kotikolo lopettaa, Anne osti Sentin tänne ja samalla Janne tulee astumaan Celen." Wear selitti rauhallisemmin. "Aaa, sitten. Jatka vaan hommias." Sanoin nauraen tytön kiireiselle ilmeelle, joskin vähän aikaa kumpikin naureskeli ja jatkoi kumpikin omaan suuntaansa. Itse tarkistin ilmotustaulua, Blade ei ollut millään tunnilla. "Ohhoh, nyt on menny maailmankirjat sekasin." naurahdin ja tarkistin tuntilistan uudelleen. "No ei aivan, Bladeako etsit? Ei se sieltä löydy, mitä nyt kokeneemmilta tunneilta. Mutta muuten kuule saat jakaa neitin Ellin kanssa, Elli alkaa kisaamaan sillä." Anne huudahti toimistostaan, käveleskelin toimiston ovelle. "Ai ihan kisaamaan, no sehän tarvii sitten lihaksia." sanoin hymyillen, kumpikin tiesi vallan mainiosti mitä lihaksia tähtipäältä löytyi, "Just, sano se niille tuntilais-raukoille joilla on ollu hirvee työ pitää se neiti käsissä. Saat silti liikuttaa sitä, nyt ku Sentti tulee niin meiltä menee aikaa senki liikutukseen." Anne sanoi ja tuntui tajuavan katsoa kelloa, "Se tuleeki kohta." nainen sanoi alkean työntää papereitaan mitä mihinkin mappiin. "Okei, sait sitten hankittua oriinkin tänne. Bladella alkaa varmaan heti kiima iskeä päälle." ajattelin tammaa viime kiiman kourissa, Annekin katsahti minua tietäväisen näköisenä "Just uusi ori saa varmaan muutki innostuneiksi." sitten Anne nousi ja kaatoi itselleen kahvia ja katsahti minuun "Haluatko sie?" ojentaen suuntaani kahvimukia. "En mie nyt, join jo aamukahvin ja koulusta kipasin vähän luvattomilla teillä kahvilla." Hymyilin naiselle ja jätin hänet rauhassa valmistautumaan Sentin tuloon, "Mie meen liikuttamaan sitä hurjimusta." sanoin naureskellen. Blade katseli tallin touhuja laitumella, "pyh turhaan hötkyilevät" se tuntui ajattelevan. "Huvittaako tulla töihin?" Kysäisin tammalta, sain pelkästään tervehtimis hörähdyksen ja laiskan hännän viuhahduksen. "No kuules nyt, liikuntaa tarvii että saat pitää noi jumalaiset muotos." maanittelin tammaa, saadessani uuden pärskähdyksen vihelsin ja heiluttelin porkkanaa. Johan alkoikin tulla liikettä, se koski myös muita. Pian portilla kerjäsivät koko tammalauma, Mari kurotteli jostain aidan alta, Palmikko oli ominut portin ja uudempi tuttavuus Henrietaksi tietämäni tamma yritti kurkotella jostain kaukaa. Bladekin alkoi ihmetellä tungosta ja tunki itsensä portille. "En minä teitä kaikkia kaipaa, vain tuon yhen leidin tosta." Totesin laumalle, myös tähtipää oli sitä mieltä että olin sen ihminen, jolla oli porkkana, eikä muiden kuuluisi kuokkia. Pitkän ähinän, luimistelun ja häätämisen jälkeen muut olivat yhä aidan sisäpuolella ja Blade kulki kiltisti riimussa vierelläni, tosin hieman mököttäen kun ei ollut saanut kuin osan nahistuneesta juureksesta. "Jestas mikä pölymagneetti!" Jaakko huudahti nähdessään Bladen, koko musta tamma oli aivan harmahtava pölystä ja mudasta. "Joo-o mulla on töitä." naurahdin kiinnittäessäni tammaa käytävälle. "Siihenkö meinaat sen jättää?" Jaako kysyi epäileväisesti, "Älä huoli, me mennään tästä ennen ku kuuluisaakin kuuluisampi Sentti-herra saapuu." vinkkasin silmää pojalle ja aloin harjata. Kovan työn päätteeksi olin itse aivan pölyn peitossa. "Huh, mikäs resupekka meillä täällä on, sinuaki näkee." Ellin pää ilmestyi Bladen karsinalle, "Tää on kuules ilmotettu vaikka kuinka moneen näyttelyyn, Annelle iski näyttelykuume." nainen jatkoi hymyillen ja rapsutteli tähtipäätä. "Haluatko lähtee taas jonaki päivänä ku pääset mukaan, pääsisit taas esittämään Bladea. Mie oon enemmän esteratsastaja, Anne tietysti osaa ja hyvin osaaki mutta on meillä tää talliki pyöritettävänä. Vai kestääkö se maha enää toista kertaa?" Elli kiusoitteli ja kumpikin nauroivat, hyvin olivat muistissa viime kertaiset pysähtymiset minun takiani. "Joo, mutta pusikkoihin en enää haluu, en syö kyllä mitään jos joskus taas lähetään. Oletko ilmottanu estekisoihin vielä?" kysäisin naurultani pystyessäni, "En vielä, pitää meidän vähä tutustuakki ensin." punapää sanoi ja jäi vielä hetkeksi seuraamaan toimiani. "Mitäs meinaat? Lähetkö maastoon?" nainen kysyi lopulta kun olin jo suojiin ehtinyt, "Nääh, vaikka kaunis päivä onki, koulua ajattelin tuossa kentällä vai joko tunnit on siirretty siihen?" selitin hikipäissäni. "Ei, saattaa siellä joitaki yksäreitä olla, niin kaunis päivä että kaikki haluaa olla tallilla. Ite ajattelin jotaki Celen kanssa touhuta ennen.." ,Elli piti tauon aivan kuin olisi muistanut jotakin, "Siis tiäthän sie että Cele taas astutetaan, Jannella sillä kotikolon vanhemmalla orilla ja.." keskeytin ennen kuin kuulisin asiasta kolmannen kerran. "Joo ja Shaikujin tuopi samalla Sentin." jatkoin hymyillen, "Hyvä ostos, minusta se oli tosi mukava silloin ku sillä menin, varsin ihastuttava tapaus." sanoin ja Bladen vilkaistessa minua nauroin ja jatkoin, "Kuten tää neiti tässä." ja rapsutin tammaa säästä. "Joo, Anne sanoki että tosi mukava, mutta "ihastuttava" puhukko sie oikeasti noin." Elli sanoi naureskellen sanavalintaani, "Mutta nyt jätän sinut rauhaan, muut pitääki sinut hyvin ajantasalla." ennen kuin ehdin avamaan suutani vastaukseen näin vain punaisen pään viuhahtavan karsinan reunamilla ja Elli oli jo mennyt. "Nopeaa toimintaa." tokaisin Bladelle, joka oli jäänyt toljottamaan reippaan naisen perään. "Niinpä" tähtipää tuntui vastaavan kun katsahti minuun. Kentällä ei ollut ainakaan vielä ketään, olin kyllä kuullut muutamien puhuvan sinne menemisestä, joten päätin ottaa tilasta heti kaiken irti. Ensin vain yritin kammeta itteni jotenkin selkään, lopulta se onnistuikin omalla omaperäisellä tyylilläni. Kuulin taputusta ja katsahdin kentän reunalle Carkkihan se siellä. "No en minä aploodeja kaipaa, vielä." sanoin hymyillen, "Noin komea tyyli ja työ pelkästään satulaan pääsystä on pakko palkita." Carkki vastasi, jep pisteet omaperäisestä tyylistä. "Älä nyt naurata, mie tipun täältä vielä alas ja sitten sie saat hilata minut takas omalla omaperäsellä tyylilläs." Sanoin leveästi hymyillen, tyttö elehtikin pysyvänsä hiljaa muttei kestänyt kauaa. "Oleko sie tulossa Leevi kanssa tänne?" kysäisin kiertäessäni alkukäyntejä, Blade tuntui laiskalta vähän väliä piti pyytää eteen. "En mie, sillä oli eilen vähä raskaampi ja jos se Sentti tulee niin en ole varma mitä se sanoo siitä." Carkki sanoi ja katseli ratsastusta hetken, "Voisin kyllä täällä huomautella tosta istunnasta." tyttö ei voinut olla lisäämättä. "Ai tarvit tekemistä, missä sie oot aina ku hyppään esteitä?" Kysyin anovasti ja nauroin, "Joo sano vaan jos menee huonoksi, ehkä jopa opin jotaki tässä samalla." nostin ravin ja johan neitiin tuli vauhtia. Ravissa aloin tehdä voltteja pitkille sivuille, käyntiin hiljentämisiä lyhyillä. Aina välillä Carkki huuteli huomautuksia istunnastani, se tuntuikin toimivan. Samalla kun tähtipää alkoi kuunnella minua, minä mietin istuntaani. Sitten vaihdoin voltit kiemurauraan, toiselle pitkälle sivulle otin laukan. Laukanvaihtoakin kokeilin ja tuntui sujuvan. Sitten vaihdoin suuntaa ja sama sinne päin. Lopulta otin vielä väistöjä, jotka olivatkin tunnetusti ne hirveimmät kompastuskivet minulle ja Bladelle, Carkkikin huomautti siitä. Mutta viimeisimmät eivät olleet enää pahoja, lopuksi annoin tähtipään purkaa hieman energiaa. Laukkaa kumpaankin suuntaan pääty-ympyröillä. Sitten annoin tamman kävellä rauhallisesti uralla ja tasoittaa hengitystään. Samalla juttelimme Carkin kanssa uusimmasta tulokkaasta. "Oikeastaan aika outoa että Sentti tulee takas, tuliki vähä ikävä sitä silloin valmennusten jälkeen." Selitin aitaan nojailevalle tytölle, "Nii ja ihana saada taas varsa tänne. Siitä tulee varmaan söpö." Carkki vastasi. Puhelu jatkui vielä tallissakin samaa rataa ja tyttö auttoi minua viemään Bladen laitumelle ilman että koko muu marttakerho pääsisi villiintymään. "Sie puhut tolle sun prinsessalles paljon, ihan ku teillä olis joku salakieli." Carkki nauroi minun taas leperrellessäni tammalle, "Hahaa, mistä sie tiät ettei ole, me ajateltiin vallata koko maailma." nauroin pahisnauruani, ihan kuin suoraan piirretyistä ylinäyttelemistä. Sitten Kotikolon kuormuri saapui ja Sentti valtasi koko pihan persoonallaan, tosin sai kovan vastuksen Jannesta. Kaikki olivat kokoontuneet pihalle seuraamaan saapumista. "Muistakaas nyt ne etäisyydet hei." Anne kuulutti kovaan ääneen pidellessään Senttiä riimusta tämän ilmoittaessaan saapumisestaan. "Hei tytöt onko orilaitumella ketään, jos päästetään tää kuumakalle sinne purkamaan energiaa." nainen puhui meille ja me tietysti tottelimme, "Ei oo ketään. Tie on vapaa." Carkki vastasi minun viittoiltuani portilta. Pian harmaa ori jo päästelikin höyryjään, tutustui kotiinsa ja hirnui korvia vihlovasti. Totta kai marttakerhon suunnalta kuului kirkas vastaus, "Joo eiköhän jätetä se poika nyt rauhaan ja järjestetään Jannelle ja Celelle romanttinen ilta." Anne kuulutti hymyillen joukkiolle pihalla, ihan kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi mutta kun lause päättyi kaikki alkoivat taas viuhahdella kuin kanat ruuan perässä. Itse iskin pyöräni kimppuun ja ajoin kotiin ja sieltä jatkaisin Teemun syntymäpäiville. Silloin se iski, ajoin melkein ojaan "Mitä ihmettä mie laitan päälle?" kysäisin itsekseni kääntyessäni isommalle tielle. ( tuli aikamoinen romaani, sori)
|
|
|
Post by Dreamer on May 18, 2008 4:00:24 GMT 2
Kevättä rinnassa
Kylläpä taas oli kevättä rinnassa vähän kaikilla, joillakin linnuilla oli jo jälkikasvua pesässään. Pyöräilylle ei ilma ollut mikään paras, järjetön vastatuuli aina kun rekka tuli vastaa vauhti melkein pysähtyi. Onneksi oli enää muutama mutka jäljellä, sitten Seppele häämöttäisi suoran takana. Kymmenen minuuttia myöhemmiin saavuin ähisten tallin pihaan.
Magnet sattui juuri katsahtamaan ovelle astuessani sisään, tytön silmät levisivät kun hän näki punaisen naamani. "Mitä sä oot tehny? Onko sulla joku allergia?" Kuului kysymys melkeimpä heti, "Ei mitään sellasta, kauhee vasta tuuli vain tallille, varsinki pyörällä tuntu että vaikka kuinka polkis niin pysyis paikoillaan." selitin pyyhkien hikeä otsaltani, "Huh, taidan kyllä vähä lepäillä ennenku kiikun ton duraselilla käyvän neidin selkään." tokaisin ja katsahdin Bladeen joka kurkistikin jo karsinastaan matalasti höristen. "Jaa tuliko Driimi?" Kuului heleä ääni Antun karsinasta ja sitten Anitan pää ilmestyi. "Sinuaki näkee." sanoin hymyillen tytölle, "Voisi kyllä sanoa toisinpäin, ei olla kaiketi satuttu samaan aikaan." Anita vastasi ja yritti estää kimoa ruunaa tunkemasta päättään eteen. "Oletko maastoon menossa maastoon?" Magnet pisti väliin, "Antun kanssa ajattelin mennä juu, tuleko sie?" tyttö kysyi minulta. "En mie nytte, ajattelin ihan jotain esteitä ottaa. Emmie ole edes aatellu." tokaisin hymyille. "Mie tuun mukaan, kuhan saan Humun laitettua." Magnet ilmoitti reippaasti ja katosi siinä samassa Humun karsinan suuntaan. Itsekkin menin tervehtimään Bladea, tamma oli koko keskustelun katsellut minua kuin hullua. "Laitappa asiat tärkeysjärjestykseen tyttö!" se tuntui sanovan kun en ollutkaan tervehtinyt sitä ensin.
Päätin että olisi hyvä päivä kokeilla satulatta hyppäämistä, joten aloitin harjaamalla tähtipään niin hyvin kuin osasin. Puhelin tammalle kaikkea mitä mieleen putkahti, kuulumisia. Välillä ohi käveli ties kuka, osa jopa jäi kuuntelemaan satuiluani Bladelle. "On sulla jutut." Anita lopulta huomautti käytävän toiselta puolelta, "Unia matkalaukuista joilla voi matkata ajassa?" tytön pää ilmestyi karsinan ovelle hymyillen, "Eli et ole lähössä, onneksi Magnet lähtee sillä on aivan yhtä päättömät jutut." Anita jatkoi pyheluaan minun ähkiessä kavioiden kimpussa. "Miten Blade oli muuten sisällä." kysäisin suoristaessani naksuvan selkäni. "Se taisi olla kokeneempien tunnilla." Anita vastasi, mutta oli jo puolimatkassa ulos Antun kanssa. Hymyilin kurkatessani pariskon perään, siinä menee todellinen ihanne parisko kaksi vaaleaa nappi silmää.
Kentällä ei taaskaan ollut, ketään, mutta tiesin että ainakin Karoliina oli tulossa Marin kanssa esteitä kokeilemaan. Tällä kertaa kentän laidalla ei teitenkään ollut ketään, sain itse raahata esteet paikalleen ja koota niistä mukavia että ainakin pysyisin selässä ja Blade viitsisi vielä hypätä. Karoliinakin saapui kun sain esteet pystyyn, Blade joka oli seurannut hommaa sivusta alkoi innostui. "Ja tuon selässä meinasit pysyä?" tyttö kysyi katsahtaessaan tähtipäätä, "No sanotaan nyt vaikka näin että mie en ajatellu alaskaan täältä tulla." naureskelin ja aitaa hyväksi käyttäen kiikuin mustan silkkiturvan selkään.
Bladella olikin into pinnassa, aluksi ei löytynyt jarrua sitten millään. Yritinkin paljon siirtymisiä ja muutaman väistönkin sain aikaiseksi. Karoliina lämmitteli myös, mutten paljoa ehtinyt katsoa heitä kun käsissä tuntui olevan ruutisäkki. Kuintenkin tähtipää pysyi käsissä ja aloitimme hyppäämisen. Mari hyppäsi helposti pikku esteiden yli, samoin Bladekin, ratsastajalla oli vain kovatyö pysyä selässä. Muutaman hypyn jälkeen aloin kuitenkin päästä jyvälle ja viimeiset hypyt menivät jo mallikkaasti. "Olipa hyvä kun tehit noin pieniä, ei tarvinnut alkaa korjailemaan." Karoliina naureskeli kimon selästä jäähdytellessään sitä aluksi ravissa ja sitten käynnissä. Blade oli ehdottomasti sitä mieltä että jossain oli pakko olla isompiakin esteitä, lopulta se tyytyi kävelemään rauhassa. Pihalla Sentti käveli vastaamme ja neidit aivan kuorossa tervehtivät uusinta komistusta, "Onpas Sentti tänään suosittu." naurahdin oria taluttavalle Lilylle, vaikka epäilinkin tytön kuuroutuneen sen vastauksesta tammoille. "Joo näköjään, taitaa kuulo mennä ennemmin kuin pääse tarhoille. Siellä näyttäisi norkoilevan valmiiksi aikamoinen marttakerho." tyttö vastasi hymyillen ja vilkaisin portille, siellähän kauniissa rivissä ne kököttivät. Jopa ponitarhassa olevat pikku tammat loivat harmaaseen tuttavuuteen katseita. Kaikilla tosiaan oli kevättä rinnassa.
Tallissa oli tuntilaisia, ilmeisesti toinen tunti oli aluillaan. Ihmisiä vipelsi sinne tänne, huokaisin hymyillen ja kävelytin hikisen tähtipään karsinaansa. Eipä mennyt aikaakaan kun jo kuivailin tammaa heinätupolla. Blade oli torkahtamisen rajamailla, jouduin kuitenkin herättelemään sitä. "Hop hop, pääset ulos nukkumaan lämpimään aurinkoon ja flirttailemaan Sentin kanssa." sepitin tähtipäälle taluttaessani sitä ulos. Tarhan portilla tamma valpastuikin ja spurttasi vauhdilla keskelle marttakerholaisia päästessään irti, en voinut kuin naureskella yleiselle sekasorrolle.
Sitten pitikin palata kotiin ja tuulikin oli kääntynyt taas vastaiseksi. "Täydellistä, mitä vielä olisiko rengas puhjennut." mietin polkiessani hikipäässä päätielle.
|
|
|
Post by Reega on May 26, 2008 22:35:10 GMT 2
Eka hoitokerta
Pitkästä aikaa hyppelin Seppeleen kapeaa hiekkatietä pitkin kohti tallia. Hoitsun vaihdos tuntui hyvältä, pääsisin kokeilemaan hieman eri heppoa, Blade sitä paitsi olisi hieman haastavampi tapaus kuin tuo Jambo. Uskon että neiti olisi kuitenkin rauhallisempi kuin Reni.
Aurinko ei enää juuri paistanut kun ilta alkoi piakkoin nousemaan ylle, mutta ehtisin valoisan aikaan olla edes muutaman tunnin tallilla. Se lohdutti, voisin ehtiä ainakin harjaamaan Bladen, siivoamaan sen karsinan ja ruokkia. Siinä olisi ainakin tarpeeksi tekemistä yhdelle illalle, sitä paitsi meneehän noissa jo jonkin verran aikaa.
Astuin vielä muutaman ison askeleen, tai harppauksen, ihan kummin vaan, ja olin Seppeleen tallin oven edessä. “Hetkonen, mitä mä tässä oikein seison!” ajattelin kun olin jäänyt ajatuksiini seisomaan ovelle. Kirosin tyhmyyttäni ja avasin tallin raskaan oven. Hevoset totta kai reagoivat ensimmäisinä oven narahduksiin, ja hirnahduksia sateli sieltä sun täältä. Mitään erityisiä tallikamoja minulla ei ollut mukanani, sillä tiesin että en ehtisi ratsastamaan enää tänään. Mutta huomenna voisi, ellei Dreamer ehtisi neitiä ulkoiluttamaan.
Reippain askelin astelin satulahuoneelle, ja pistämäni ‘ihanat’ saparot lensivät (no mitä lensivät, kun niin lyhyet kuitenkin ovat) olkapään yli ja takaisin. Pian hermostuin kun ne olivat kokoajan tiellä ja vedin ponnarit pois. Vedin vyötäisilläni olevan huvini ja sidoin sillä hiukseni taakse. Kun hiuksi asiat olivat selvitetty, nappasin Bladen harjapakin ripeästi ja suhahdin äkkiä tallikäytävälle. Marssin ylpeästi Bladen karsinan luo… Ja takaisin satulahuoneeseen sillä kiitos aivottoman toimintani en ollut muistanut katsoa, oliko tamma sisällä vai ulkona.
Riimunnarut kädessäni marssin jälleen idioottiuttani kiroten, tammalaitumen viereen. Siellähän se kiiltävä musa möykky mennä viipotti, ja hieman jäljessä nelisti Mari, joka näytti varsin tuhdilta kun varsua kantoi mahassaan. Kutsuin Bladen luokseni, ja neitokainen pomppi sulavasti luokseni. Blade oli jo puolimatkassa talliin kun minä en ollut saanut vieläkään riimunnarua riimuun. Bladella oli hieman sellainen katse että “Nyt mennään eikä meinata!”, joten vauhdikkaasti ‘lensimme’ talliin.
Tamma ei paljoa harjailuja kaivannut, sen musta karva kiilsi kauniisti tallin lamppujen valossa. Kävin sen kuitenkin nopsasti läpi, ja kaviotkin piti hieman tarkemmin putsata. Pakkasin kaiken harjapakkiin, ja vein sen riimun kera takaisin satulahuoneeseen. Vielä olisi karsina puhdistettava.
Miksi olen jälleen näin järkevä? Miksi hain Bladen ensin sisälle, vaikka olisi ollut paljon järkevämpää siivota karsina ensin? Hitsi, no eipä jaarittelu paljoa auttanut, oli toimittava. Hain siis kottikärryt ja talikon, ja supernaisen lailla lähdin puuhaan. Laiskasti nostelin kakkikikkareet kottikärryihin ja täynnä olevat kottikärryt kippasin lantalaan. Tavarat paikoilleen vietyäni menin vielä Bladen luokse.
Tamma oli aivan ihmeissään, että miksi sitä ei tullutkaan tuttu Dreameri hoitamaan, vaan joku tällainen täyspölvästi joka ei osaa mitään? Kuiskasin Bladelle että kyllä Dreamerkin sitä hoitaa, mutta tästä lähin myös minä. Annoin tammalle karkin, hevosille se on kyllä silkkaa roskaruokaa, mutta tykkääpähän ainakin. Pussasin Bladea turvalle ja lähdin kävelemään pihalle. Pian äidin auto kaarsikin pihaan ja hyppäsin iloisesti, outo virne naamallani, autoon…
-Oona ja Blade-
Hiukkasen lyhkänen, seuraavana pidempin (olen vain niin hidas kirjoittamaan)...
|
|
|
Post by Reega on May 27, 2008 10:52:55 GMT 2
Toista kertaa nähdään No niin, nyt ollaan menossa hoitamaan toista kertaa tätä upeaista hevosta, nimittäin Bladea. Aamu oli vielä aika varhainen, mutta aurinko paistoi täydeltä terältä ja kesä oli kovaa vauhtia saapumassa. Pian kesälomatkin alkaisivat, ja meillä olisi vain typerä muutto. Onekksi sain sentään toirstain vapaaksi muuttoa varten, joten enään muutama päivä koulussa ja sitten ala-aste olisi suoritettu loppuun. Eihän minulla ollut periaatteesssa ainakaan numerossa mitään pelättävää, välitodistuksessakin oli pelkkiä kiitettäviä (okei, no melkein) ja keskiarvoksi sain 8,8. Ihan hyvähän se on eniten jänniittää sitten miten saa kavereitä siellä uudessa koulussa... Äh, mitä ihmettä mä taas poikkean aiheesta No niin, eli minulla oli taas Rodi mukanani, ja koira mennä viipotti tottakai missä sattuu. Joistain pusikoista se keräsi itselleen keppivarastoa vaikka siltä varalta että tekisimme nuotion. Jätin koiran koltiaisen ulos nuotiota tekemään ja itse hipsin talliin. Tallissa ei ollut juurin ketään, muutama aikainen hoitaja siellä vielä touhusi. Kamun kuolema oli selvästi useille kova pala, itse en juuri heppaa tuntenut mutta ainahan se kuolema koskettaa. Kaikki olivat selvästi vaisumpia, saatoi se johtua soin siitäkin että ei enää jaksettu käydä loppuun viimeistä viikkoa. En jäänyt siihen sen enempiä ihmettelemään vaan kävin hakemassa Bladelle heiniä, kun sitä ei kukaan näyttänyt olleen tehnyt. Avasin Bladen karsinan oven ja heitin heinät karsinan nurkkaan. Rauhallisesti se kävi mussuttamaan niitä, ja itse suuntasin kulkuni kohti satulahuonetta. Nopeasti otin Bladen harjapakin ja tungit itseni ulos huoneesta Wearin tullessa vastaan ovella. Vaihdoimme vain pikaiset kuulumiset ja jatkoimme molemmat puuhiamme. Minä suuntasin takaisin Bladen karsinalle ja avasin sen oven. Blade hörähti minulle jälleen ystävällisesti, aiva kuin olisimme jo vanhoja tuttuja. Laskin harjapakin karsinan pohjalle ja otin sieltä harjan. Bladella oli tosi lyhyt karva Jamboon verrattuna, aika lailla samaa pituusluokkaa kuin Rensulla. Puhelin tammalle rauhallisesti sitä harjatessa ja Blade nautti vain heinistään ja harjauksen tuomasta rennosta tunteesta. Se oli ihanan kiltti, kuin itse satujen hevonen. Minun oli pakko päästä ratsastmaan sillä! Tosin en välttämättä ehtisi ihan tänään, mutta koskaan ei ole huonoa toivoa. Ehkä jopa ehtisinkin. Kuitenkin, neiti oli pian harjattu ja puhdas, tai olihan se puhdas jo muutenkin, lukuun ottamatta muutamia pölyläikkä kyljissä. Vein harjapakin paikoilleen ja kävin siivoamassa Bladen karsinan. Olin sen eilen illalla jo siivonnutkin mutta ei yli siisteys pahaakaan taida tehdä. Melkein täydet kärryt kävin tyhjentämässä lantalaan ja hain uusia kuivikkeita tilalle. Blade nuuhki ja pyöri karsinassaan tutkien kuivikkeita. Naurahdin ja katsoin kelloa. Se ei ollut vielä juuri mitään, joten päätin vähän ratsastella tammalla, kun vielä ehdin. Kipaisin satulahuoneelle hakemaan Bladen varusteet, ja sitten takaisin tamman luokse, joka hieman levottomana pyöri karsinassaan. Heitin sille satulan selkään ja kiristin satulavyön. Suitsien soljet pistin oikealle kireydelle ja suitset tamman kaulalle. Lähdime tamman kanssa ulos, ja sinne päästyämme näin kuinka Rodin koltiainen oli haalinut itselleen kasan keppejä ja nautti niistä auringon lämmössä maaten. Jätin koiran keppiensä lumoihin ja talutin Bladen kentän laidalle. Onneksemme kentällä ei ollut ketään saisimme omia sen kokonaan. Pistin kypärän päähän ja vedin ratsastushanskat käteen. Talutin Bladen vielä keskemmälle kentää ja nousin selkään. Kannustin tamman käyntiin ja reippain askelin se lähti eteenpäin. Sillä oli pehmeä ja miellyttävä askel, tuntui kuin se olisi tanssinut jossain pilvien päällä. Pari lämmittely kierrosta otimme ja vaihdomme suuntaa. Blade nosti melkein automaattisesti ravin, ja nätisti sen ravasi kaikki kiemurat ja ympyrät minne sen ohjasin. Vielä loppulaukat vedimme, ja Blade innoistui oikein kunnolla. Lentävät laukat menimme muutaman kierroksen ajan, ja ohjasin tyttösen pois kentältä. Lopuksi kävimme vielä maastossa hieman jäähdyttelemässä. Hyppäsin alas tamman selästä ja talutin sen talliin. Heitin kypäräni Bladen karsinan viereen ja otin neidiltä satulan ja suitset. Vein ne paikoilleen satulahuoneeseen, ja nopsasti vielä pyyhin harjalla tamman läpi. Harjat vielä paikoilleen, heippasin uuden hoitsuni ja kävelin ulos. Kutsuin Rodia ja koira juoksi iloisesti luokseni, 'muutama' keppi suussaan... -Oona ja Blade-
|
|
|
Post by Dreamer on May 28, 2008 20:28:49 GMT 2
Maastoilua
Oli taas juuri sopivan aurinkoinen päivä minulle kömpiä pois koulusta ja sohvan pohjalta, pyörä nitisi kuin olisi juuri hajoamassa käsiin. Seppele onneksi siinsi jo edessä joten hajoamisesta ei olisi enää haittaa. Silti en olisi toivonut kuulevani viheltävää ääntä renkaastani, pian kumi jo töpötti aivan tyhjänä. "No voi..." kirosin kuin karpaasi, teksti ei olisi julkaisukelpoista jos alkaisin liian tarkasti puhettani kuvailemaan.
Siinä sitä sitten raahattiin pyörää ja kiroiltiin. Lopulta sain kuitenkin heivata romun jonnekkin tallin seinustalle, huokaisin syvään ja astelin talliin.
Tallissa oli melkein aavemmaisen hiljaista kun kaikki hevoset olivat ulkona, silti katsahdin Bladen karsinan suuntaan. Tyhjähän se tietenkin oli. Haukkottelin makeasti, koulu oli ilmeisesti lopullisesti mädäntänyt aivoni ja tietenkin juuri kuin lopullinen vapaus ysiltä olisi vain parin päivän päässä! Kurkkasin toimistoon, tyhjä, nyt aloin jo ihmetellä paikan hiljaisuutta. "No jo on." mutisin ja kiikuin vintille, sieltä löytyikin sitten muutama tuttu naama. Wear hymyili leveästi nähdessään minut, "Cele ja Blondi on saanut varsat!" olikin sitten ensimmäinen asia joka korviini kaikui. "Onko? Milloin?" kysyin silmät pyöreinä, tietenkin jotain tälläistä tapahtui kun oli hetkenkin poissa, "No tällä viikolla melkeimpä." tyttö jatkoi innostuneena mutta sitten hymy katosikin, "Kamu on kanssa kuollu." hän jatkoi apealla äänellä. Minä myös jähmetyin, liinakon läsnäoloon oli jo tottunut, talli ei ollut entisensä ilman sitä, "Onko?" kysyin, mutta en odottanut vastausta. "Lilylla mahtaa olla hirveää." mutisin puoleen ääneen. Keskustelu jatkui siitä, pian se vaihtui takaisin varsoihin kun kaikki nyyhkintä oli saatu pois alta.
Blade tervehti minua matalasti höristen, "No terve vain sullekki, mitä neiti on touhuillu? Kuulin että sait uuden hoitajan. Onko mukava?" puhelin tammalle joka oli tuntunut jo valmiiksi odottelevan minua tarhan portilla. Nappasin neidin kätevästi kiinni siinä samalla, tähtipää katsahti narua välissämi hieman ihmeissään aivan kuin kysyäkseen "Mitä näin helpostikko sinä minut sait?", nauroin tamman ilmeelle "Joo näin helposti." sain hekotettua tammalle.
Sidoin tähtipään puomiin kaikkien siihen kantamieni tavaroiden viereen, sitten aloin harjata. Samalla puhelin tammalle kaikkea mahdollista, jopa simpsonien viimeisimmästä jaksosta. Eipä Bladessa paljoa harjattavaa ollut, siisteimpiä neiti-ihmisiä joita olin tavannut. "Mitäs sanoisit maastolenkistä tänään?" kyselin tähtipään mielipiteitä päiväjärjestyksestä. Laitoin harjat sivummalle ja nostin päitset käsiini, Blade oli oikein mieluusti ottamassa kapuloita suuhunsa. Minua hymyilytti kun tamma yritti napata niitä jo ennen kuin olin saanut kaikkia remmejä aseteltua.
Lopulta tuli aika ängetä tamman selkään, jonka suoritin hyvin omaperäisellä tyylillä. Blade oli onneksi jo tottunut näihin omaperäisiin suorituksiin, selkään kuitenkin päästiin ja siellä aioin pysyäkkin, vaikkei satulaa ollutkaan. Ohjasin tähtipään kohti metsää, heilutin leiriläisten mökkejä viimeistelevälle Jaakolle hyvästeiksi ja katosin metsään.
Ilma oli tosiaan täydellinen, oli kuuma mutta kylmähkö tuuli kuitenkin viilensi meitä. Silti ohjasin Bladen rantaa kohti, tamma taisi itsekkin tajuta että lisää viilennystä oli luvassa ja annoin sille luvan ravata. "Pelkästään saat vähän jalkoja liottaa turha kuvitellakkaan että mennään syvemmälle." muistutin tammaa siinä hölskyessäni. Tähtipää hörähti minulle kuin olisin ollut ärsyttävä kärpänen vaivaamassa sitä.
Rannalla hidastin meidät käyntiin, katselin lämpimän näköistä vettä ja rapsuttelin mustaa karvaa. "Onpas kaunista." ehdin huokaista ohjatessani Bladen rantaveteen. Tamma päättikin että minunkin piti kastella vähintään varpaat, yritin olla kirkaisematta kun kylmähkö vesi osui jalkoihini. Ohjasin tamman rantaan ja hyppäsin alas, "Kiitos vain, nyt pysyn kyllä ihan rannalla, ole sinä vain siellä." sanoin minua pällistelevälle Bladelle tekoankarasti.
Hetken räpiköityään houkuttelin tähtipään pois vedestä, Blade tuntui oikein iloiselta saatuaan leikkiä vedessä. Aurinko paistoi täydellä lämmöllä ja minä ähkin taas päästäkseni märkään mustaan selkään. Paluu matka olikin leppoinen, ellei oteta huomioon laukkoja. Annoin Bladen päättää vauhdista laukkasuoralle tultaessa, tuuli vain vihelsi korvissa tamman pudotellessa tietä pitkin vakain askelin. Pellolla hidastimme, "No kuivuitko jo?" kysäisin, oma juuri lyhemmäksi leikottu tukkani ainakin oli aivan kuiva, ainakin se osa mitä kypärän alta näkyi.
Tallilla meitä katsottiin pitempään, mutta minä vähät välitin olin saanut selviteltyä päätäni ja muistin Kamun poismenon vasta kun kävelimme sen entisen tarhan ohi. Laskeuduin alas Bladen selästä ja katsahdin tähtipäätä arvioiden, se ei ollut enää niin märkä mutta kaivoin silti pyyhkeen esiin ja aloin hangata. Kohta olinkin hikinen ja karvainen, mutta ainakin Bladen karva alkoi olla ihan kuiva. Harjasin äkkiä karvat järjestykseen. "Pitäisikö taas lyhentää tuota sinun harjaas? Ei tietenkään otsatukkaa, mutta häntä ainaki alkaa olla villiintynyt." pölisin omiani, Bladea kiinnosti sillä hetkellä vain tarhan heinäpaalit ja niiden ympärille kokoontunut marttakerho.
"No okei, okei, mene vain." Sanoin päästäen mustan tamman valloilleen tarhaan, sinne se laukkailikin, suoraan keskelle marttalaisia. Kävin tervehtimässä samalla Pikkua, pieni ruuna katsahti minua kummaksuen. "No äläs nyt mie vain lopetin sinun hoitamisen kai sinua kattomassa saa käydä." naurahdin ruunalle. Sitten kaivoin kännykän kasvostani ja soitin Teemulle, kellekkäs muullekkaan. "Joo mie täällä hei voisitko tulla hakemaan minut seppeleestä? Saatko mistään autoa pyörä pitäs saaha pois. No en! Se on rikki, no niin justiinsa." ärähdin puhelimeen loput sanoista, yksinpuheluani seuranneet ponitkin taisivat kauhistua ärinääni. Kyydin varmistuttua nappasin varusteet sun muut ja raahasin ne sisään, kiinnitin oman muistokorttini Kamun karsinaan. "Aina muistoa vaalien, Seppele ei ole kokonainen ilman sinua. Dreamer & Blade." kortti oli hyvin yksinkertainen, olin sen vintillä ollessani kehitellyt.
Ulos astuin juuri parahiksi nähdäkseni Teemun tulevan pihaan punasella lava-autolla, "No kukas tuo on? Veli vai?" Jaakko vitsaili kantaessaan paaleja mihin päämäärään hyvänsä ja vilkaisi ajajaa. "Joo just, toivot vain. Kai sie Teemun muistat?" naurahdin kivutessani jo autoon samalla kun kuski itse köytti pyörääni lavalle. Sinne jääpi seppele ilman Kamua ajattelin, mutta samalla silti entistä täydellisempänä Celen ja Blondin varsojen ansiosta, ajattelin onnellisena kääntyessämme moottoritielle.
|
|
|
Post by Dreamer on Jun 3, 2008 2:56:22 GMT 2
joo alotin tarinan kirjottamisen mutta en keksiny kunnon loppua joten piirtelin sitte tuollaisen koneella.
|
|
|
Post by Reega on Jun 9, 2008 22:27:11 GMT 2
Joku aivopieru XD
|
|
|
Post by Reega on Jun 29, 2008 12:20:13 GMT 2
Päätin kokeilla Gimpiä. Aika sukka tuli, toi puu ei sovi tohon eikä toi valo... Ja hevosesta ei puhuta mitään.
|
|
|
Post by Dreamer on Jul 3, 2008 16:39:39 GMT 2
|
|
|
Post by Dreamer on Jul 5, 2008 2:56:10 GMT 2
Iloja ja suruja
Pyöräilin hurjaa vauhtia tallille, leirin jälkeen oli ollut setäni hautajaiset, isän veli oli kuollut mahasyöpään äkkinäisesti ja kesäkuu oli mennyt hautajaisten järjestelyssä, leiri oli tuonut juuri sopivasti tekemistä minulle. Pian turvallisen tuttu Seppeleen talli näkyi tien päässä ja kiristin vauhtia entisestään, jos se nyt enää oli mahdollista. Ilma oli aivan liian kylmä ollakseen heinäkuu, peräti kahdenkymmenen asteen alle tippunut lämpötila varjossa. Työnsin pyöränromuni tallin seinää vasten ja astelin ensimmäisenä laitumelle, Blade tulikin iloisesti tervehtimään ja nuuhki hetken minua varmistaakseen näköhavaintonsa. Rapsuttelin hetken tammaa, mutta sitten pakottauduin talliinkin, olin kuullut linja-autossa ihan sattumalta muutaman minulle tuntemattomamman tallitytön puhuneen Celen tapauksessa, en itse ollut tammaan ikinä sen paremmin tutustunut mutta silti jotain tuntui puuttuvan tallista. Xenin muistin hyvin, olinhan hoitanut Pikkua hetken tämän kanssa, en osannut edes kuvitella miltä hoitohevosen menetys voisi tuntua, enkä halunnut edes ajatella.
Tallissa hääräsi Magnet, ilmeisesti keräili Humun tarvikkeita kunnostusta varten. "Hei, sinuaki näkee." tervehdin tyttöä hymyillen, Magnet nostikin päätään kuullessaan ääneni "Hei vain, joko olet kuullu Celestä?" tyttö kysyi mutta näki vastauksen jo ilmeestäni. "Xeni hoitaa nyt Humua kanssa, Anne ajatteli että se auttas surussa, varsinki nyt ku on Humuliiniki." Magnet jatkoi sitten hieman iloisemmin, "Humuliini?" kysyin hieman kummaksuen, ajattelin aluksi että tyttö tarkoitti Marin varsaa, mutta asia selkiytyi pian "Etkö tienny että Humu on varsonu? Se on Marin kanssa varsalaitumella." Magnet selvensi asiaa. Puhelimme hieman vielä samalla kun Magnet tarkasti ja puhdisti Humun varusteita, lopulta tajusin että minulle tulisi kiire jos haluaisin vielä ratsastaakkin, otin Bladen tavarat mukaan tallista ja jätin ne puomille.
"Tuleppas neitiseni, jos hypättäis vaikka esteitä." kutsuin tähtipäätä, joka myöntyikin ihmetyksekseni varsin helposti kiinni otettavaksi. Kiitin tammaa ja sidoin sen kiinni puomiin puhellen niitä näitä, Humuliinista, Skinssistä ja jopa setä-vainajastani. Samalla harjailin mustaa tammaa pitkin vedoin, halusin saada turkin hohtamaan. "Minä en pääsekkään nyt viikkoon hoitamaan ja viikon päästä mulla alkaa kesätyöt, silloinki pitää varmaan koettaa käydä vapaapäivillä sinua kattomassa." selvitin puoliveriselle selvitellessäni harjaa, jonka voisin taas lyhentää syksyllä. Pohdiskelin lomaa ja muistin sitten että joutuisinkin sitten kesän loputtua lukioon pänttäämään.
Ihailin hetken työni tulosta, edessäni seisoi auringon valossa kauniisti hohteleva Blade. "Mitäs jos lähdetäänki maastoon näin kauniina ilmalla? En mää jaksa esteitä alkaa näpräämään." kysyin tammalta ja otin puhinan myöntävänä vastauksena. Kapusin tähtipään satulattomaan selkään, olin ajatellut koetella tasapainoani ja hypätä satulatta, ja kannustin tamman metsän siimekseen.
Maasto olikin oikea ratkaisu, tähtipää kulki rauhallisesti ja ilma oli juuri sopiva pikku retkelle. Blade ei edes yrittänyt lisätä vauhtia, tamma ravaili verkkaisesti tietä pitkin, korvat hörössä ja aurinko siivilöityi juuri sopivasti puiden lomasta polulle. Pellolle tultaessa aloin olla jo paljon iloisempi, äskeinen melankolinen olo oli tiessään ja laukkasuoralle tultaessa kannustin mustan tamman laukkaan. Blade nostikin innoissaan laukan ja annoin sen rauhassa etsiä sopivan rytmin. Tamman lämmin selkä tuntui mukavalta istua ja pieni ote harjasta esti jalkoja jännittymästä liikaa.
Paluu matka sujui yhtä leppoisissa tunnelmissa, ilmeisesti kukaan muu ei hyödyntänyt loistavaa päivää, vastaan ei tullut ristinsielua. Se sopikin minulle hyvin, olin koko eilisen päivän joutunut olemaan yltiösosiaalinen ja kuuntelemaan kaikkien tuntemieni ja tuntemattomienkin sukulaisten voivottelua ja kantamaan nenäliinoja kaikille. Ainoa joka ei ollut itkenyt oli ollut mummo, isän ja sedän äiti, joka on kasvattanut kummatkin lapsensa ilman miestä varmaan yhtenä suomen ensimmäisenä yh-äitinä joka ei ikinä ole mennyt naimisiin. Hautajaiset saavat muutenkin olon tuntumaan tyhjältä, rauhallinen maasto ja edes jokin normaali toiminta ilman että joku oli heti itkemässä muistoille helpottivat paljon oloa. Oli hyvä olla välillä rauhassa.
Blade tuntui tajuavan olotilani hyvin, eikä edes viitsinyt alkaa tavalliseen tapaansa kiiruhtamaan kotiin päin. Tallin piha kuitenkin tuli näkyviin väistämättä muutaman mutkan jälkeen, laskeuduin tamman selästä. Tähtipää ei ollut edes hionnut lenkillä kuin hiukan, kuivasin tamman huolellisesti ja hetken rapsuteltuani sitä päästin sen rauhassa piehtaroimaan laitumelle. Hetken katselin näkyä hymyillen, sitten keräsin tavarat ja vein talliin. Nyt pitäisi palata takaisin harmaaseen tunnelmaan kotona, sedän vaimo ja lapset olivat asuttautuneet meille hautajaisten jälkeen ja lähes aina joku itki nähdessään kuvankaan. Pitemmän päälle se kävi väistämättä raskaaksi.
|
|