simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Sept 2, 2013 20:17:11 GMT 2
Tämmöinen päiväkirjan kansi. Jos Anne pystyy Kismetin viestiin muokkaamaan, mutta jos ei niin antaa olla (: Minä vasta nyt tajusin, että Pampula on ollu yksäri joskus, hui - aijaa pilasi laadun totaallisesti.. Ei ole pakko laittaa jos nyt ei tuota, öh - kelpuuteta? (: Kuvat (c) Anne.L & Muokkaus. Simona
|
|
|
Post by Anne on Sept 11, 2013 19:08:23 GMT 2
Syysmaasto
Simona ja Clara poneillaan sänkkärilaukassa. Spessu Simonalle ja Claralle!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Sept 22, 2013 13:17:58 GMT 2
// Kiitti kuvasta! Upeaa työtä taas! (:
Ja lehdet lentää
Tartuin ponin punaoranssista, melko kuluneesta ja rähjäisestä riimunnarusta kiinni jonka kullanhohtoinen lukko oli muuttunut hyvin ruosteiseksi talven jäljeltä, okei - olihan naru kokenut jo kovia vuosien varrella. Maiskautin hellästi ja vieressäni oleva rautias poni lähti hitaasti liikkeelle. Syksyinen iltapäivä oli ehkä yksi parhaista mitä tiesin. Ei ötököitä, esimerkiksi ärsyttäviä paarmoja tai kärpäsiä hevosten silmien ja pään luona pörrimässä - ei liian kylmä, eikä liian kuuma - juuri sellainen ihana iltapäivämeininki seitemän tunnin koulupäivän jälkeen. Pampulalla oli vapaapäivä, Clara ei ollut tallilla eikä Inkeriäkään näkynyt - heidän hoitoponinsa jäivät minitarhalle kun Pampula matkasi yhteiseen kotikoloon, poniboksiin. Elettiin Syyskuun iltapäivää, kello oli puoli neljä - päivämääräkin oli 19. syyskuuta. Oli kulunut tasan 90 päivää kun Anne oli ilmoittanut, että minut oli valittu pirtsakan tynnyriponin hoitajaksi, silloin riemulla ei ollut loppua. Ponin kaviot kolahtelivat lattiaa vasten. Aukaisin poniboksin oven, joka oli siivottu varmaankin aamulla. Talutin Pampulan karsinaan ja käänsin sen niin, että sen pää oli oven suuntaisesti. Hellitin otettani oranssista narusta ja sidoin sen heikolle vetosolmulle. Nappasin mustan, punakantisen harjapakkini jossa luki selvästi valkoisella tussilla 'Simona ♥ Pampula'. Tiesin, että joku päivä joutuisin joko kynsilakanpoistoaineella tai kellertävällä, pehmeällä sienellä hinkkaamaan Pampulan nimen pois pakista, tiesin, että joku päivä hoitajalistalla ei lukenut nimeäni Pampulan kohdalla, mutta nyt menee jo liian surulliseksi ja harmittavaksi, se ei kuulu minun tyyliini - kuten iloisuus ja pirtsakkuus. Kumarruin ja katselin harjapakin valikoimaa. Harjojen seasta löytyi punainen piikkisuka jolla ryhdyin ensimmäiseksi vetelemään ponin punertavaa kylkeä, okei se oli ruskeaa - ei lähellekkään punertavaa, kai. Kaivoin sitten kumisuan ja harjailin sillä. Olin ostanut Pampulalle luonnonharjan, pölyharjan jota kokeilin heti. Pölyä ei ollut paljoa, mutta kyllä näin, että harja teki tehtävänsä! Harjaamisen ja jouhien selvittelyn jälkeen kaivoin vielä vihertävän kaviokoukun josta oli lähtenyt suurinosa väristä. Nostin ponin vasemman etujalan ja puhdistin kaikki loput kaviot, sitten olin valmis. Vetäisin riimunnarusta ja se aukesi hiljalleen. Aukaisin riimun lukon ja otin sen pois tamman päästä. - Mennäänkö ilman satulaa? kysyin Pampulalta aika hiljaa. Poni vain mutusteli heiniään, eihän se tietenkään minua ymmärtänyt. Suljin karsinan oven hitaasti ja asetin ruskean riimun paikoilleen. Lähdin kävelemään normaalein ihmisaskelin kohti satulahuonetta. Aukaisin vähän painavan ja tiukan oven, ja astuin sisälle huoneeseen. Katsahdin suitsirivistöön josta oli poissa muutamat suitset. Kurkotin kädelläni ylänaulakkoon ja nappasin Pampulan ruskeat, turparemmittömät suitset. Lähdin hymysuin kävelemään kohti tallikäytävää kun törmäsin Nadjaan. - Moi! huikkasin tytölle. - Moi, Simona! Nadja hymyili. - Minne matka? Nadja lisäsi. - Maastoon, sanoin ja hymyilin. Sanoimme heipat ja lähdin kohti poniboksia. Nyt olin hieman tyhmä enkä laittanut riimua kaulalle, mutta suitset ne vain olivat. Aukaisin poniboksin oven ja asetin ruskeat ohjat kaulall hellästi. Tarjosin hopeanhohtoisia kuolaimia tammalle, mutta selvitin ne pienellä taistelulla. Laitoin vielä leukaremmin ja se oli siinä! Talutin tamman tallipihalle ja nousin heti selkään. Annoin pitkät ohjat ja lähdin kävelemään kohti pientä polkua. Menisin pyöstinvuoren ympäri, yksin! Olin mennyt sen kerran Loviisan ja Nadjan kanssa ja kerran Claran kanssa, mutta ei olisi varmasti haittaa jos menisin sen kerran yksin, olisi kiva saada mielenrauhaa. - Ei minulle kävisi mitään, epävarmuudeni vuoksi laskeuduin nopeasti selästä, olin unohtanut raipan karsinalle. - Clara! hihkaisin iloisesti. Hymyilin. Clara oli harjaamassa mustaa shetlanninponihoidokkiaan, Walmaa. - Minne sä oot lähössä? Clara kysyi karsinasta. - Maastoon, pyöstin vuoren ympäri - en mä halua mennä yksin, sanoin. - Ja nyt sä tulit pyytämään mua sun kanssa maastoon? Clara kysyi naurahtaen. - Joo-o! sanoin. - Okeiokei, haen nopeesti Walman suitset, Clara sanoi. Sain odotella siinä hieman kun Walma tunki niitä suitsia hoidokkinsa päähän, sitten tyttö ilmoitti olevansa valmis, aika kuuluvalla äänellä. Talutimme ponit tallipihalle ja nousin uudestaan hieman hämmentyneen Pampulan selkään, yälläerää liilakultainen raippa kädessäni. Maiskautin ja lähdin kävelemään kohti polkua, Walma sai mennä Pampulan takana nyt, kun oli niin kapea polku. Polku johti kohti tielle, jolla pystyimme ratsastamaan vierekkäin. Otin ohjat tuntumalle kun huomasin Clarankin ottavan, ja maiskautin hieman reippaamman vauhtiin. - Kun mä lopetan Pampulan hoi.., sain sanotuksi ennenkuin Clara keskeytti minut. - Lopetaksä?! tuo kysyi ihmentyneenä, - En, tyhmä! Sanoin kun mä lopetan Pampulan hoitamisen, kukakohan alkaa hoitaa sitä? kysyin. - Älä nyt tommosia mieti, oot Seben nuorin hoitaja, Clara naurahti. Se oli totta, olin nuorin. - Joomutta, noh - ihan sama - mun on pakko ravata kun mietin liikaa noita asioita, sanoin. Clara maiskautti ja Walma lähti raviin. Maiskautin ja Pampulakin lähti, luultavasti siksi koska rotutoverikin teki niin. Hölskyin selässä, mutta en välittänyt, oli kivaa istua pienen ponin kyydissä! Ravailimme ja menimme käyntiä, kunnes tunnistin laukkasuoran. Vilkaisin Claraan. - Laukataan! hihkaisin. - Okei sitten, Clara sanoi ja naurahti. Siirsimme ponit raviin ja hetken päästä laukkaan, kunnes Pampula teki melkoisen ilopukin ja lensin kaulalle, poni oli kuitenkin siirtynyt ja aika kovaan laukkaan ja suoristin itseni ja olin lentää selälle, oikeasti - kuka hullu menisi näin? minä, minä olin hullu. Laukkasuoran jälkeen hidastimme raviin ja käyntiin. Menimme pyöstin vuoren ohi ja.. Pian näkyi Seppeleen kotitalli. Annoimme pitkät ohjat ja ohjasimme ponit tallipihalle. Taputin tammaa sen hikiselle kaulalle ja halasin sitä, ihana hoitoponini! Hymyilin ja talutin tamman omaan karsinaansa. Claran kanssa riisuimme ne ja harjasimme, kunnes veimme ne takaisin ulos. Sitten sanoimme heipat ja minä lähdin kävelemään bussipysäkille. > lopussa tuli kiire..Simona ja Pampula 16 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Sept 24, 2013 14:12:42 GMT 2
Yöpöydän päiväkirja Pöydällä lojui punakantinen Mikrokulmasta ostettu parin euron vihko. Sen kannessa oli tulostettu kuva rautiaasta shetlanninponista, jonka vieressä oli melkein oranssitukkainen, lettipäinen tyttö. Kannessa oli valkoinen kohta johon olin kirjoittanut 'Pampula'. Se oli oikeastaan oma ponipäiväkirjani johon kirjoitin kaikkea maan ja taivaan väliltä, aiheena oli aina tallielämä Seppeleessä tai muualla. - En oo aikoihin kirjottanu tohon vihkoon, vois vilkasta mitä sielläkin on, mutisin ja nostin yöpöydältäni vihkon.
Avasin sen ja huitaisin sivut niin, että ensimmäinen kirjoitelma näkyi. Olin rustannut sinne jonkinlaisen miniesittelyn Pampulasta. 'Nimi.. Frozen Princess, mistäköhän mä oon löytäny tonkin kuvan Pampulasta ja Loviisasta.. kai se on jostain netistä' sanoin ja käänsin sivua.
Naurahdin hieman. Taisin olla muuttunut hieman niistä ajoista kun sain Pampulan hoitoponikseni. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä en tuntenut Claraa tai Inkeriä, en kyllä pahemmin muitakaan Seppeleen hoitajia. Noh, seuraava sivu! Taas tylsää tekstiä. Skippasin hieman sivuja ja sitten yksi osui..
Tutustuin Claraan! En muistanut ilman vihkoa niitä aikoja kun en ollut edes sanonut moi Claralle, nykyään moikkaan jokaista vastaantulevaa Seppeleessä käyvää ihmistä. Läpertelin sivuja ja minun eteeni osui vielä tyhjä sivu. Liimasin siihen kuvan mikä oli minusta, Pampulasta ja Clarasta ja Walmasta sänkkäripellolla sekä seuraavalle sivulle muutaman muun kuvan. Ja sitten heitin kynän pöydälle ja suljin vihkon. Nyt tallille! Simona & Pampula 17 HM!
// Käytin nyt vähän Annen kuvia, toivottavasti ei haittaa! (: Piti rajata, että sai oikean kokoseks, joten copyt jäi pois :c Kiva, monipuolinen hoitomerkintä, hauska idea!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Sept 28, 2013 19:45:13 GMT 2
Tummaa vai vaaleaa? - Joo, joo! tiuskaisin äidilleni. Tuo oli taas alkanut tiedustelemaan oliko minulla tarpeeksi päällä, etten vain vilustuisi. Huokaisin kuuluvasti ja suljin valkoisen kotiovemme, jessus. Kylmä, huurteinen sää ja kirkas, valoisa, mutta aika kylmä lauantaiaamu oli yksi parhaista mitä tiesin, jes. Kävelymatka tosin olisi kylmä, mutta kaipa ihanan ponin luo piti nähdä jonkinlaista vaivaa! Kävellessäni sitä oikotietä pitkin, tulin ajatelleeksi olisikohan Inkeri tallilla. Reilusti minua vanhempi Inkeri oli vielä aika vieras, joskus olin vain moikannut kun poniboksissa oltiin törmätty. Oikeastaan, olin vain tutustunut - äh, Claraan ja Nadjaan! Näin pian kolmen kuukauden hoitajataipaleen aikana olisi pitänyt varmaankin tutustua jokaiseen hoitajaan ja yksäriomistajaan, mutta - nojaa. Tallin punainen seinusta tuli esiin näköpiiriini. Väänsin pakollisen hymyn huulilleni. Pampula oli jo tuotu näköjään sisälle, kuten suurinosa muistakin. Walma, Siiri ja Pampula mutustelivat heiniään karsinassa. Pian Siirin takaa pilkisti vaaleiden hiuksien peittämä pää. - Moi Inkeri! hihkaisin tunnistaessani kasvot. - Moi Simona! tuo sanoi. - Mitä teet tänää? kysyin. - Aattelin mennä maastoon, ei oo kyllä ketään mukaantulijaa, Inkeri sanoi. - Mä voin! kiljahdin ja laitoin sitten äkisti käteni suun eteen, taisin huutaa vähän liian kovaa. - Kiva! Satulalla vai ilman? tuo kysyi. - Ilman! snoin ja höpöttelimme siinä hetken vielä. Lupauduin hakemaan molempien ponien suitset satulahuoneesta. Saavuin varusteiden täyttämään huoneeseen. Otin tutulta paikalta Pampulan suitset ja vähän kauempaa Siirin suitset ja lähdin köpöttelemään taas takaisin poniboksille. - Tässä, sanoin ja ojensin tytölle suitset. - Kiitti! Inkeri hihkaisi ja laittoi ohjat kaulalle. Siiri otti melko hyvin kuolaimet kun katsahdin sivusilmällä, minä jouduin taas taistelemaan vähän saadakseni kuolaimet ponille. - Menoksi! Inkeri sanoi ja lähti taluttamaan ponia kohti tallipihaa. Minä seurasin Pampulaa taluttaen ja nousin Inkerin jälkeen selkään. Lähdimme Siiri ja Inkeri edellä kohti jonkinlaista polkua, minkä tyttö näytti tietävän ulkoa. - Muuten, kuinka kauan sä oot hoitanu Siiriä? kysyin. - Kohta kaks vuotta, tyttö vastasi. Saavuimme pienelle aukeamalle missä oli hiekkapohjainen polku. Inkeri pyysi Siiriltä ravia ja sitten minäkin. Ravailimme kapeaa metsäpolkua pitkin kunnes eteen avautui suurempi polku. Inkeri pyysi tottuneesti laukkaa poniltaan, minä sitten perässä annoin laukkapohkeet. Pampula otti ensin pienen spurtin kunnes lähti normaalia tahtia.. Laukkasimme tutulle polulle mistä olin mennyt ennenkin. Siitä oikaisimme ja Inkeri näytti menevän pidempää reittiä. - Tästä tulee muuten liian lyhyt reissu, mennään tätä tietä! Inkeri sanoi ja minä nyökkäsin ja venäytin taas sen hymyn kasvoilleni. Loppumatka sujui muutaman ravipätkän kanssa ja saavuimme melko pian takaisin Seppeleen pihaan. Talutimme ponit talliin, ja minä riisuin Pampulalta suitset, tai - kyllä inkerikin niin teki. Lopuksi puhdistin kuolaimet ja asetin suitset siististi omaan paikkaansa. - Moikka Pampula, nyt on kiire - me lähdetään jonkun iskän serkun häihin, moikka! sanoin Pampulalle. Simona & Pampula 18 HM!
Inkeri ja Siiri laukkaamassa polkua pitkin.
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Oct 29, 2013 16:16:22 GMT 2
Nostin punaisen pölyharjan kulahtaneesta, tummanpunaisesta Equestrian PRO:n harjapakista ja katsahdin kiinnilaitettuun Pampulaan joka mutusteli rauhallisesti heiniään. Naurahdin kevyesti ja ryhdyin vetämään rauhallisia vetoja pitkin tamman kylkiä ja selkää. - Et ole tänään kovin kurainen, sanoin rauhallisesti ja katsoin tamman karvaa. Normaalisti Pampula oli yltäpäältä kuivuneessa, ruskeassa kurassa ja kura oli vaikeasti irroitettavaa. Pampula jatkoi heiniensä syömistä ja minä harjailin pölyjä pois ponin selästä. En tiennyt mitä tunteja tänään olisi Pampulalle tarjolla, mutta muistaakseni neljältä alkoi puolentunnin miniponitunti. Pääosin keskittyisin nyt, että Pampula olisi hyvin hoidettu. Näki niitä tuntiratsastajia, mitkä harjasivat joskus ponin alle viidessä minuutissa ja eivät keskittyneet hevosen perushoitoon. Pudotin pölyharjan takaisin pakkiin. En välittänyt missä kunnossa koko harjakatras oli, mutta tiesin, että pian pitäisi oikeasti lähteä harjaostoksille, jos haluaa ehjännäköisiä ja laadukkaita harjoja hoitoponilleen. Valitettavasti kaikki kuluu aikanaan. Katsahdin Pampulaan joka korvat hörössä seurasi tallikäytävän liikennettä. Minä otin ponilta hetkeksi riimun pois, ja hakisin sen varusteet sitten tallin satulahuoneesta. Vetäisin punaisen riimunnarun auki ja avasin riimun kullanhohtoisen lukon. Otin valkoisen pehmusteriimun pois ponilta ja asetin omaan naulakkoonsa karsinan ulkoseinämälle. - Tuun kohta, sanoin ja laitoin poniboksin oven kiinni. Lähdin kävelemään normaalivauhtia kohti satulahuonetta. Avasin hieman narisevan oven ja eteeni ilmeni huone, mikä oli täynnä satuloita, suitsia ja kaikkea muuta tarvittavaa. Hetkinen. Olin unohtanut, että olin tyystin unohtanut laittaa itselleni ratsastussukat päälle. Olin tullut tallille valkoisissa pikkusukissa, kun ratsastussukkani olivat jääneet kaappiini, Ryntäsin yläkertaan jossa hoitajakaapit olivat. Aukaisin nopeasti kaappini ja istahdin penkille. Puin nopsakasti ratsastussukat jalkoihini ja tungin valkoiset sukat kaappiin. Käteni osui kuitenkin johonkin kovaan.. - Auts! tuuskahdin ja katsahdin mikä kova-asia se olisi voinut olla. Kyseessä oli punakantinen valokuva-albumi jossa luki päällä 'ponit'. Katsahdin ihmettyneenä albumiin ja päätin katsahtaa, mitä se sisältäisi. PELLAPella on kaksikymmentävuotias gotlanninrusstamma. Pella ei ole minulle ollut erityisen tärkeä poni, mutta erikoiselta väritykseltään se on aina huomioinut minut. Pellalla olen ratsastanut yhden kerran ja silloin oli toinen miniponitunti. Miniponitunneilla on tuntiponeina Siiri, Pampula, Pella ja Walma. Ensimmäinen kuva on aika vanha. Löysin sen Seppeleen kotisivuilta. Toinen kuva on Pellasta miniponitunnilla, joka on otettu kun pelasimme viestiä. Olen kuvassa, mutta minua ei näy. SIIRI
Siiri on yksi ehdottomista lempiponeistani Seppeleessä. Se on kiva väritykseltään, ja se on kymmenenvuotias shettistamma. Siirillä olen saanut ratsastaa yhden kerran. Senkin miniponitunnilla. Ensimmäisessä kuvassa Siiri pukittaa miniponitunnilla, melkein lensin. Toinen kuva on Seppeleen kotisivuilta, ja tiedän vain, että kuvassa on ehkä Siirin hoitaja Inkeri. PAMPULA
Tietenkin näiden joukossa on myös Pampula! Pampula on hoitoponini. Aloitin sen hoitamisen 30. päivä Kesäkuuta. Pampulalla olen ratsastanut - tai ainakin monta kertaa! Pampula on tottakai yksi suosikeistani! Kuvassa en ole minä, vaan Loviisa. En saanut vihkoon Pampulasta kuvaa, jossa minä olisin. ROTTARotta ei ole poni, mutta kuitenkin hevonen jolla olen ratsastanut. Yhden kerran tosiaan, hoitajakurssilla joskus kesäkuussa. Rotta oli silloin kussihevoseni - ja aivan ihana vaikka menimme vain käyntiä! Minusta ja Rotasta ei ole kuvaa yhdessä, joten otin Seppeleen kotisivuilta kaksi kuvaa. Katsoin vielä vihkon niinsanottua etusivua. Siellä oli pieni tekstinpätkä.
"tästä vihkosta löytyy kaikki ponit, joilla olen ratsastanut. Vihkoon merkkaan myös vähän tekstiä niistä!'.
Huomasin samalla ainakin Edin puuttuvan listasta. Huokaisin. Hymyilin kuitenkin hieman, ja suljin sitten albumin. Tungin sen takaisin kaappiini ja lähdin kohti satulahuonetta ja katsoin sitten puhelimestani kelloa. - Puoli neljä! henkäisin, nyt tuli kiire! Pampula & Simona = 19 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Nov 2, 2013 22:16:26 GMT 2
Syystalvea pelästyneesti Pampula tallusteli käyntiä allani. Pehmoinen karva oli lämmin ja minä henkäisin kirpeässä pakkasilmassa. Oli Lauantai ja minulla oli vihdoin kunnolla aikaa, jolloin voisin lähteä yksin hoitoponillani vaikka maastoilemaan. Yht'äkkiä jossain räsähti. Luulin sen olevan ensimmäiseksi jokin oksa, johon olisi tippunut jotain, mutta katsahdin sitten taakseni. Edessä oli jotain ihmeellistä, jotain välkkyvään. - Maisk, hop! sanoin kevyesti ja maiskautin vielä, jolloin poni ravasi sinne, mistä olimme tulleetkin. Pomppasin pois vähän yli metrin korkuisen shetlanninponin selästä ja katsahdin maassa lojuvaa ranneketta. Nostin sen ylös. Ranneke oli punaruskea ja se oli punottu, ja siinä oli pieni messinkinen kyltti, jossa oli kaksi hevosenkenkää ja hevosen pään muotoinen, erillinen messinkinen palikka. Henkäisin. Ranneke ei ollut minun, mutta luulin, että olisin huomannut messingin kimmellyksen jo kaukaa, kun tulin. Pampula pärskähti. - Pampula, tää on tippunu joltakin. Otan sen taskuun, ehkä se on jonkun seppeleläisen, sanoin ja pompahdin uudestaan Pampulan selkään. Lähdimme käynnissä eteempäin. Pampula pysähtyi äkkinäisesti. Se tuijotti metsään, jossa ei tuntunut olevan mitään. - Mitä sä nyt näät? kysyin, mutta maiskautin ja painoin pohkeeni ponin kylkiin jolloin tamma lähti reippain askelin eteempäin. Siirryin raviin. Edessä oli muutama oksa, mitkä olivat kuitenkin sen paksuisia, että ne voisi luokitella kavaleteiksi. - Mitäs sanot, hypätäänkö vähän? sanoin ja silitin rennosti Pampulan karvaista kaulaa. Siirsin ponin ravista laukkaan, joka oli enemmin tuskaa kuin ihanaa. Shettislaukka ilman satulaa, jeah. Pampula oli rikkoa raville, mutta maiskautin ja nojasin hieman eteempäin. Pampula niinsanotusti hyppäsi ensimmäisen laiskasti ja toisen reippaammin. Kolmas oli kauempana, mutta sekin selvisi hyvin. Jatkoin laukkaamista metsätietä pitkin, kunnes eteen avautui suuri lehtiaukio. Olimme joskus syyskuussa Inkerin ja Siirin kanssa olleet täällä. Aukio oli syksyisien lehtien peitossa ja henkäisin, aukio oli hyvin kaunis. Sitten Pampula pukkasi hieman. Se jäi taas tuijottamaan kohti metsää. - Mikä sun oikein on? kysyin ja käännyin varulta takaisin. Metsästä kuului lehtien hapinaa ja tuuli oli näköjään alkamassa. Samassa huomasin aukion lopulla sumun. - Sumu leviää pian, ehkä mennään nyt, ennenkuin tulee pimeä, sanoin ja maiskautin ponin raviin. Pampula lähti laiskaan raviin ja sitten laukkaan. Nojasin eteempäin oksissa ja siirsin ponin sitten raviin, ja lopuksi käyntiin. Muistin rannekkeen. Kaivoin taskuani ja hämmästyksekseni se ei ollut siellä. Minun mielestäni olin laittanut vetoketjun kiinni. Valossa välkähti. Katsahdin sammalpäällysteiseen kiveen ja hämmästyin. Nousin alas selästä. Otin rannekkeen käteeni ja hengähdin pelosta. Rannekkeessa oli hevosen ja hevosenkenkien kuva, mutta nyt myös teksti. 'Ikuinen ystävä'. Tiesin, että rannekkeessa ei lukenut tuota aijemmin. Laitoin sen käteeni ja nousin taas Pampulan selkään. Tälle pitäisi löytyä luonnollinen selitys.. Pampula & Simona = 20 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Nov 3, 2013 11:46:29 GMT 2
Mustia pelkoja.. Halloween - tapahtuman maksu Olin vielä normaalivaatteissa kun hain Pampulan tarhasta. Se ei ollut niin kurainen, kuin luulin, mutta silti siinä oli likaa ja pölyä yltäpäältä. Ohjasin ponin sisälle poniboksiin ja laitoin oranssihtavan riimunnarun kiinni renkaaseen. - Missä Clara on? mutisin kun huomasin Walman ilman hoitajaansa poniboksissa. Musta shettistamma oli putipuhdas, Clara oli siis todennäköisesti hakemassa varusteita tai pukua tai mitä nyt hakikaan. Minä lähdin vetelemään tamman kylkiä kumisualla pyöritellen. Se hörähteli Siirille ja Walmalle, kunnes Inkeri ja Clara tulivat varusteita kantaen käytävältä. - Nyt sä vihdoin tulit! Me luultiin, että tuut aikasemmin kuten aina, Clara sanoi minulle. - Joo! En melkein löytäny meiän asua ja sitte mun piti kävellä, pyh ja hyh tuolla ilmassa! sanoin. - Uskon! Mut nyt, haluutko, että mä haen vaikka nopeesti Pampun varusteet, et pääset nopeemmin? Onhan tässä aikaa, mut Pampu.. öh, on aika likanen, Inkeri sanoi. - Apu on aina hyvä! Kiitti! sanoin ja katsahdin Claraan joka kaivoi jotakin poniboksin ulkopuolelta. Otin jouhiharjan ja rupesin selvittämään takkuja Pampulan harjasta. - Teenkö letit vai en? kysyin Claralta joka tunki saappaitaan jalkaan. - Riippuu miks pukeudut, Clara sanoi naurahtaen. - En mä sitten tee, sanoin ja otin kovaharjalla viimeisimmät kurat pois tamman selästä. - Kiitti Inkeri! Mä haen vielä pari juttua satulahuoneesta! sanoin ja otin riimun pois tamman päästä. Kipitin pikavauhtia satulahuoneeseen ja muistin laittaneeni puvun kaappiini. Hermostuneena ohitin toimiston oven ja siirryin portaikkoon. Avasin kaappini ja otin sieltä mustan loimen, jossa oli valkoiset raidat sekä muutama niinsanottu veriläikkä. Otin vielä punaiset, rikkinäiseksi leikatut pintelit [jotka olivat kyllä alkuantaakin rikki] ja oman pukuni. Saavuin poniboksille jossa Inkeri ja Clara olivat jo puvustaneet poninsa. He katsoivat uteliaana minua, kun heitin mustan, valkoreunaisen ratsastusloimen tammalle ja sitten ruskean yleissatulan ponin selkään. Kiristin satulavyön kakkosreiälle ja laitoin punaiset pintelit tamman jalkoihin. - Simona, ootko ite klipannu noi reiät noihin pinteleihin? Clara kysyi. - Osan, nää oli ennestään jo ihan mäsänä, sanoin Claralle. Tyttö nyökkäsi vastaukseksi. Laitoin riimun tamman kaulalle ja tarjosin kuolaimia tammalle, joka rupesi heiluttelemaan päätään. Muutaman tiuskauksen jälkeen tammalla oli suitset päällään ja minä laitoin ohjat jalustimen alle. - Käyn vessassa! sanoin nopeesti ja nappasin puvustukseni mukaan. Laitoin vielä jollain naamaliidulla itselleni veriläikät ja mustalla luomivärillä sen pelottanan "meikin" joka meni vähän pieleen, mutta nyt ihan kelvolliselta se näytti. Juup, näytti ihan. Avasin letit jolloin hiukseni olivat täysin kiharat ja otin kypärän käteeni jossa olivat myös hanskat. Mustat ratsastushousut ja viitta, joka oli lyhyt ja sopiva ratsastukseen selässäni. - SIMONA! Inkeri katsahti minuun. - No? sanoin naurahtaen. - Näytä sun tukkaa! Clara sanoi. - Joo, mä laitoin sen auki! sanoin naurahtaen. Me kaikki nauroimme. Pistin kypärän päähäni ja hanskat käteeni, jolloin me kaikki lähdimme kohti kentää. - Oottakaa, unohdin mun otsalampun! sanoin ja kävin hakemassa sen poniboksilta. En laittanut sitä vielä päälle, vasta kentällä. Hevosia oli paljon. Ratsastajien joukossa oli myös niitä, jotka eivät olleet hoitajia tai yksäriomistajia, mutta minun mielestäni oli vain kivaa, että muutkin kuin me 'sisäiset' sebeleiset päässivät osallistumaan tällaisiin tapahtumiin. Walma lähti shettisjoukosta ensimmäisenä. Huijarikin lähti, Gitta, Patron. Hymyilin Patronin ja Emmyn asulle. Harry Potter oli oivallinen valinta parille! Hestian ja Emmyn kummitusasukin näytti todella hyvältä, minä pidin Gitan ja Jennyn inkkariasusta.. vau mitä ideoita! Sitten oli minun vuoroni. Laitoin otsalamppuni päälle ja suuntasin maneesille. Pujottelin ravissa ja nostin laukan huomatessani esteet. Nojasin eteempäin ja viittani vain liehui samalla kun Pampula karautti esteiden ylitse hyvin vauhdilla. Suuntasimme kolmosrastille jossa Kasper oli mustan padan kanssa. Sain Kasperin kädestä pullon, ja Kasper sanoi, että minun pitäisi täyttää pullo. Laskeuduin Pampulan selästä ja täytin pullon, jolloin suuntasin laukassa kohti nelosrastia. Pullon vihreä neste oli lopussa, enkä tiennyt minkälainen kohtalo siitäkin odottaisi. Pullo liuskahti kädestäni ja neste valui maahan, jolloin minun oli pakko vain naurahtaa. Nappasin pullon maasta ja lähdimme taas vauhdikkaasti kohti nelosrastia. Ojensin tyhjän pullon Ellille joka katsoi tyhjää pulloa hämmästyneenä. Sitten hän sanoi minulle numerosarjan. - 77234579, Elli sanoi ja minä yritin painaa numerosarjaa mieleeni. Seitsemänseitsemänkaksineljä, vai kaksikolme.. äh! Sitten vitosrastille. Mahdollisimman nopeasti käänsin pulleropampulan tötteröradan läpi, mutta olin tippua yhdessä vaiheessa tamman spurttaessa. Siirryin kevyeeseen raviin ja lausuin numerosarjan Annelle. - Öö. 7724562, sanoin ajatuksissani. Tiesin sen menevän väärin ja laskeuduin selästä. Taputin tammaa kaulalle ja talutin sen poniboksiin, missä olivat jo Walma ja Clara. Inkerillä ja Siirillä menisi, koska he olivat lähteneet viimeisimpien joukossa. Riisuin Pampulalta varusteet ja asetin ne poniboksin ulkopuolelle. Otin kypärän pois päästäni ja asetin hanskat sinne sisään. Nappasin satulan, suitset, ratsastusloimen ja pintelit pois ja vein ne satulahuoneeseen ja kaappiini, jolloin oma lihapullapampulani odotti poniboksissa, sillävälin Inkeri ja Siiri olivat tulleet. - Kello on viittä vaille yheksän, mennäänkö? kysyin. - Joo! Clara ja Inkeri sanoivat melkein yhteenääneen, nyt lähdettäisiin vintille! Pampula & Simona = 21 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Nov 9, 2013 22:02:44 GMT 2
Syysmaastoa shettisjengillä - LAUANTAI! kiljaisin kun kuulin herätyskelloni paukkuvan hirnuntaäänen. Hieroin silmiäni ja katsahdin yöpöydälleni, jossa oli hevosenmuotoinen herätyskelloni, matikankirja ja Pampulan kuva kehystettynä. Nyt olisi lauantai, ihana lauantai jonka saisin viettää Pampulan kanssa. Viikonloput olivat parasta koko viikossa! Nousin ylös sängystäni ja avasin valkoiset kaapinovet. Otin nopeasti teknisen alusasun, ratsastushousut ja sopivan paidan ja heitin ne sängylleni. Sitten kaivoin muovisista IKEA-koreista ratsastussukkani ja paiskautin kaapinovet kiinni. Istahdin sängylleni ja tunkaisin tekniseen alusasuun kuuluvat housut jalkaani. Ratsastushousut saisivat odottaa, koska äiti ei pitänyt siitä, että aamupalalle tultiin hevosteluvaatteissa. Tunkaisin pyjamahousut päälle ja laitoin vielä paidan, jolloin suuntasin takkutukkana portaat rymisten norsuvauhtia alas olohuoneeseen. Sohvalla istuskeli isosiskoni ja hänen ystävänsä, Martta joka oli tullut eilen meille yöksi. Martallakin oli oma poni, oikeastaan hevonen - iso, valkea arabiristeytys. En tiennyt hevosesta enempää, mutta kuulin kuinka ystävykset juttelivat siitä, että Selma - isosiskoni tilastoponitamma vaihtaisi pian tallia. - Haluisin viedä sen Sebeen, siis Seppeleeseen, jossa pikkusysteri hoitaa jotai shettistä, mut siellä on paikat täyn. Vien sen varmaa sit enon kaverin yksityistallille, joka on jossai metässä, Sera sanoi sohvalta. En kuullut mitä Martta vastasi, koska suuntasin keittiöön, missä äiti paistoi kananmunia ja isäni luki kahvikuppi kädessään Uusimaata. - Otatko kananmunan? äitini kysyi. - Ei kiitti. Mä tyydyn sämpylään ja kaakaohon, sanoin ja nappasin voirasian ja kevytmaitotölkin jääkaapista. Asetin ne pöydälle isän lehden eteen ja rupesin kaatamaan maitoa lasiin. - Hups! sanoin kun maito liuskahti hieman yli isän lehdelle. - Ole hieman varomaisempi Simona! Laita aamupalasi tuolla! isä sanoi hieman hermostuneena tiskipöydälle. - Joo, joo, sanoin ja siirsin tarvikkeet tiskipöydälle. Rupesin ripottelemaan suklaanruskeaa kaakaojauhetta maidon sekaan. Siirsin lasin ja voitelin sämpylän. Tungin väliin ylikypsää kinkkua ja istahdin pöytään lukemaan aamulla tullutta hevoslehteä. - Aijotko sinä tänään mennä tallille Simona? äiti kysyi selaillen samalla keittokirjaa. - Joo, tietty! vastasin suu täynnä sämpylää. - Älä puhu ruoka suussa! Ja hyvä on, muista sitten jos tulet kotiin kesken päivän, me olemme kuuteen asti ostoksilla ja Sera ja Martta lähtevät ratsastamaan, äiti sanoi. - Joop, sanoin. Minua ei kiinnostanut, halusin olla mahdollisimman nopeasti tallilla! Söin aamupalani loppuun melko nopeasti, ja laitoin astiani vain tiskialtaaseen. Sitten juoksin rappusiin. Juoksin ne ylös ja avasin rykäisten huoneeni oven. Riisuin pyjamahousut päältäni ja laitoin ratsastushousut ja vielä ruudulliset ratsastussukat jalkaani. Sitten kipaisin eteiseen. Martta oli siellä, Sera jossain muualla. Martalla oli valkoiset ratsastushousut, tummansininen, varmasti malttaita maksanut ratsastustakki ja kiiltävät saappaat. Tunsin hänen katseensa, kun hän katsahti vaatteitani. Nuhjuinen fleecetakki, ruskeat - heinänkorsien täyttämät ratsastushousut ja kuraiset kengät voivat olla tuollaiselle aikamoinen katastrofinäky. Martta piti suunsa kiinni ja minä nappasin tallikassini. Sitten suuntasin ovesta ulos ja kävelin autotalliin jättäen tallilaukun ulkoportaisiin. Hain pyöräni ja laitoin punamustan pyöräilykypäräni päähän, sekä tallikassin ohjaustangolle. Rupesin pyöräilemään ääretöntä vauhtia pois pihalta hiekkatielle, joka poikkesi sitten metsätiehen. Pian olisin tallilla! Asetin pyöräni ruostuneeseen pyörätelineeseen jossa oli minun pyöräni lisäksi kaksi muuta pyörää. Avasin satulahuoneen oven ja poikkesin sitten poniboksille, missä Inkeri oli puunaamassa Siiriä. Minua vastaan tuli Clara, joka yllätyksekseni talutti Pampulaa ja Walmaa. - Anne sano, että jos toiset ponitki haetaan sisälle, nii voin hakee Pampunkin, Clara sanoi kun huomasi minut. - Aa, okei! sanoin hymyillen ja otin vastaan Pampulan riimunnarun, mitä Clara tarjosi minulle. Talutin ponin karsinaan ja laitoin vetosolmulla kiinni. Olin tuonut Pampulalle poniboksin juureen oman harjaämpärin. Se oli RobinHoodista ostettu euron ämpäri, joka oli väritykseltään valkoinen ja siihen oli kirjoitettu permanenttitussilla 'PAMPULA'. Ämpärissä oli kumisuka, piikkisuka, kaviokoukku, pölyharja, suka, kaksi kovaharjaa ja harjakampa. Nappasin kumisuan ämpäristä ja rupesin pyörittelemään sitä ponin kylkiä vasten. - Mitä aijotte tehä tänään? Inkeri kysyi keskeyttäen palavan hiljaisuuden harjaustuokiossamme. - Emmä oikein tiiä, onko sulla suunnitelmia? kysyin Inkeriltä ja vilkaisin samalla Claraa. - Ei oikeestaan, onko sulla Clara? Inkeri kysyi. - Noup, mut.. mehän voitais lähtee kolmistaan maastoon! Clara ehdotti hymyillen. - Joo! Me kaikki, hyvä idis! sanoin ja Inkeri nyökkäsi sanoen samaa. Sovimme, että menisimme maastoon ja kaikilla olisi aikaa harjata ja satuloida ratsunsa loppuun puolentunnin kuluessa. Minä rupesin harjaamaan sitten punaisella piikkisualla, ja huomasin, että Pampulan karvapeitteestä lähti karvaa aika paljon. - Älä huoli, Walmastaki lähtee tommosia tuppoja! Clara sanoi taputtaen minua olkapäälle, kun huomasi huolestuneen ilmeeni. - Onkse siis normaalia? sanoin tietämättömänä. - Juup! Mut nyt mennään hakee kamat, eiks niin? Clara kysyi katsoen samalla Inkeriä ja minua. - Oota, mä otan vaan tän puolen vielä, sanoin ja siirryin oikealle puolelle. Otin piikkisualla kurat ja liat, ja nappasin sitten riimun pois Pampulan päästä. Lähdimme kaikki kolme kävelemään käytävää pitkin kohti satulahuonetta. - Minne matka? vastaantuleva Nadja sanoi kantaen Aristolle kuuluvaa harjapakkia. - Maastoon! Inkeri sanoi ja jatkoimme matkaa. Pian Clara avasi satulahuoneen oven ja minä ryntäsin ensimmäisenä hakemaan Pampulan turparemmittömiä suitsia. - Pampulla on vihdoin uudet ohjat! sanoin katsahtaen Pampulan suitsissa oleviin ruskeisiin ohjiin. - Menikö ne vanhat rikki vai miten? Inkeri kysyi. - Joo, sanoin Annelle ja se sano, että jotkut poniohjat pitäis olla täällä, tämmöset ne nyt on! sanoin. Ohjat eivät olleet ihan samaa väriasemaa kuin suitset, mutta ruskeaa kuitenkin. Nappasin ne olalleni ja suuntasin satulatelineitä kohti. Sitten otin Pampulalle kuuluvan ruskean yleissatulan punaisella satulahuovalla varustettuna käsivarsilleni ja lähdin Inkerin ja Claran perässä kohti poniboksia. Nostin nostettavan satulapidikkeen ylös ja asetin satulan siihen. Otin riimun naulastaan pois ja laitoin suitset siihen, jolloin laitoin riimun raudikon shetlanninponin päähän. Poni ei huomioinut minua, vaan pureskeli ohutta heinätuppoa. Laitoin Pampulan vetosolmulla kiinni ja nostin satulan poniboksin seinämältä. Nostin sen sitten Pampulan selkään, ja katsahdin Siiriin ja Walmaan. Walmalla oli täysvarustus ja Inkeri taisteli Siirin kanssa kuolaimista. Laskin ruskean satulavyön ja laitoin sen heti kolmosreijälle, niin minun ei tarvitsisi kiristää satulavyötä kentällä. Sitten laitoin riimun kaulalle ja nappasin turparemmittömät suitset. Asetin ohjat tamman kaulalle ja tarjosin hopeanhohtoisia kuolaimia ponille, joka suureksi yllätyksekseni otti ne melkein heti suuhunsa. Taisi Pampula haluta reissulle, jos ei - niin sitten se oli sairas. Laitoin leukaremmin omalle kohdalleen ja nostin ohjat pois tamman kaulalta. Otin riimun pois ja laitoin sen omalle paikalleen naulakkoon, missä suitset olivat äsken olleet. - Ootteko valmiita? kysyin Claralta ja Inkeriltä tunkien samalla hieman liian pientä kypärääni päähän. Pitäisi ostaa uusi, mutta nyt äiti keskittyi vain löytämään uutta tallipaikkaa Seran omalle ponille, huoh. Laitoin hansikkaat käteeni ja otin raipan käteeni, ja kuulin samalla Inkerin sanovan, lähdetäänkö. Minä nyökkäsin hymyillen ja lähdin letkan ensimmäisenä kohti kenttää. Seuraavana oli Walma ja perällä Siiri. Talutin tammaa mutavanan yli aidatulle ratsastuskentälle, jossa käänsin sen kaartoon. Laitoin raipan satulan ja huovan väliin, ja ponnistin itseni selkään. Tiesin, että Pampulalla meni usein lyhyitä ihmisiä, joten jouduin säätämään hopeanhohtoisia turvajalustimia vain kaksi reikää, ja sitten aloitin kiertämään uraa käynnissä pitkin ohjin. Pampula ei tuntunut reippaalta, se katsoi ponikavereitaan, joista Clara oli saanut jalkansa jalustimeen ja lähtenyt kävelemään. Pian Inkerikin ryhtyi alkukäynteihin ja menimme noin viisi minuuttia kaikki siinä. - Verrytellääks poneja hetken? Clara kysyin. - Joo, verkataan vaan! Inkeri sanoi ja minäkin vastasin samankaltaisesti. Otin ohjat tuntumalle ja pyysin tammalta ravia, jolloin rupesin keventämään. Muutaman kierroksen ravipätkien jälkeen Hyperion ja Britta sekä Aristo ja Nadja saapuivat kentälle. - Meiän oli tarkotus mennä koulua, Britta sanoi hymyillen. - Joo, me verkattiin vaan poneja ja lähetään vaikka nyt sinne maastoon! sanoin katsoen Claraa ja Inkeriä jotka nyökkäsivät. Ratsastimme kaikki kolme ponit pois kentältä ja katsahdin taakseni. - Pidetäänkö yllä tää järkkä? Pampu eka, sitte Walma ja perämatona Siiri? Clara kysyi. - Joo, mulle sopii, sanoin ja Inkerikin nyökkäsi. Minä pyysin tammalta keskittymistä ja reipasta käyntiä, jolloin lähdimme poniletkana kapeaa metsäreittiä pitkin kohti. Syksyinen ilma oli ihana. Syksyn, oikeastaan Marraskuun ihana tuoksu ja lehdet maassa toivat loistavan tunnelman! Lehtiä oli niin paljon, että ne kuin lensivät eteen kun Pampula ja muut ponit töykkäisivät niitä. Pian eteemme tuli aukio, ja katsahdin sammalpäällysteiseen kiveen, mistä olin löytänyt oudon korun. Kylmät väreet tuntuivat selässäni. Mutta nyt en saanut ajatella sellaisia! - Ravataanko? Inkeri kysyi Siirin selästä. - Joo! Clara sanoi. - Okei! sanoin ja maiskautin. Pyysin Pampulalta ravia ja rupesin keventämään. Menimme metsänreunaa pitkin hiekkatielle, jolloin katsahdin taakseni. - Laukataan! sanoin kovaa, että perässä tulevat Clara ja Walma sekä Inkeri ja Siiri kuulisivat. Pampula lähti hieman vastahakoisesti löysään laukkaan, jolloin kuulin laukkakavioiden kopinaa takaani. Nojasin eteen ja hymyilin. Mikä olisi ihanampaa, kuin lauantaiiltapäivä omalla hoitoponilla, joka oli shetlanninponi? Ei mikään, tämä syksyinen maastopätkä tulisi olemaan ikimuistoinen. Kunnes Pampula pysähtyi. Tunsin lentäväni ojaan ja tunsin märät ratsastushousuni. Kuulin herkästi tieltä kavioiden kopinaa, kunnes ne loppuivat.. - Sattuko suhun? Inkeri sanoi ja kapusi ojaan. - Vähän.., missä Pampu on? kysyin. - Clara pitelee kaikkia poneja tuolla. Pystytkö ratsastaa vai sattuuko sua johonkin paljon? Inkeri sanoi. - Voin mä kai, sanoin hiljaa ja koitin nousta ylös. Katsahdin hieman murheellisena Inkeriin. Pampula oli nähnyt jotain, tai tuntenut etten keskittynyt. Pahemmin olisi voinut käydä. - Tässä, Clara sanoi tarjoten Pampulan ohjia minulle. Hymyilin pienesti ja nousin satulaan. - Mennään hetki ihan vain käyntiä? Inkeri sanoi. - Sopii! sanoin jo hymyillen. - No hyvä, että et menettäny pirtsakkuuttas! Clara sanoi ja me nauroimme, ja nauroimme muuten kovaa - koska ohikulkenut lenkkeilijä katsoi meitä aika tuimasti. Simona & Pampula = 22 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Nov 12, 2013 9:40:29 GMT 2
Ostoksia ja auttelemista
Katsahdin hevostarvikeliikkeen hyllyjä hämmentyneenä. Olin luullut kauppaa melko pieneksi, koska entisen asuinpaikkani molemmat hevosliikkeet olivat olleet hyvin pieniä ja valikoima oli ollut todella huono. Nämä hyllyköt ja osastot olivat kuitenkin täynnä niin ponitarvikkeita kuin varmasti isoille työhevosille mahtuvia satuloita ja suitsia, riimuja ja pinteleitä – kaikkea mitä halusikin! Katsahdin yhden aivan ihanan satulahuovan hintalappua. - Kallista, mutta onneksi olen säästänyt, sanoin nopeasti. En kuitenkaan aikonut ostaa huopaa, koska sitä ei löytynyt ponikokoisena. Asetin huovan takaisin paikalleen ja keskityin katsomaan muita asioita. Katsahdin nopeasti ylöspäin, missä oli laattoja. Siellä oli ohjeistuksia osastoille. - Satulat, suitsitarvikkeet ja hoitotarvikkeet! hihkaisin ja suuntasin isoille koreille, missä oli harjoja ja muita hoitovälineitä. Samassa sain pienen idean mieleeni. Nopeasti katsahdin myyjään joka asetteli uusia hevosten tonttulakkeja hyllykköön. - Hei! Onko teillä muuta jouluaiheista tavaraa? kysyin nopeasti ruskeatukkaiselta myyjältä. - Itseasiassa, en ole ehtinyt purata vielä kaikkea. Olen asetellut vasta nämä lakit. Etsitkö jotain erityistä? myyjä kysyi minulta. - Haluaisin hoitoponilleni sopivankokoisen lakin, joulupintelit sekä loimen, sanoin nopeasti. - Minkä rotuinen hoitoponisi on? myyjä kysyi minulta. - Shetlanninponi, vähän yli metrin korkuinen, sanoin. - Pintelit ovat tässä, jouluriimut ovat viimejoululta tavallisten riimujen joukossa, myyjä sanoi ja osoitti riimuosastoja. - Minulla on jo jouluriimu, valkoinen pehmusteriimu, sanoin nopeasti. - Ai! Tässä on ponikokoinen lakki, ja karvapehmusteinen kulkusloimi löytyy myös loimiosastolta, myyjä sanoi. Sain käsiini punavalkoisen joululakin, pintelit ja lähdin ottamaan loimea. Nyt oli parasta aikaa käyttää Seran antama syntymäpäivälahjakortti näin! Pian se menisi umpeen, mutta nyt käyttäisin sen!
Nappasin loimen hyllyköltä ja tarkistin sen olevan samankokoinen. Hinasin varusteet kassalle, jossa sama ruskeatukkainen naismyyjä asetteli kulkusotsapantoja esille. - Haluaisin ostaa nämä! sanoin ystävällisesti ja asetin tuotteet kassalle. Nainen nyökkäsi ja otti viivakoodit laitteella ja viikkasi ne siististi. - Haluatko pussin? myyjä kysyi. Minä nyökkäsin vastaukseksi. Myyjä laittoi tuotteet siististi muovipussiin jossa luki punaisin kirjaimin liikkeen nimi. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa! sanoin ja myyjä hymyili. Tanssahtelin ulos liikkeestä muovipussi heiluen. Lähdin kävelemään asvaltoitua jalkakäytävää pitkin ja tarkastin, että minulla oli bussikortti mukanani. Juoksin nopeasti bussipysäkille ja istahdin maalatulle, kuluneelle penkille näpräten samalla kuittia, minkä sain. Pian kaksinumeroinen, sininen bussi pysähtyi pysäkilleen ja menin sisään näyttäen bussikorttiani. Kuljettaja nyökkäsi ja istuin ensimmäiselle, ikkunapaikalle pahoinvointini vuoksi. Bussi lähti käyntiin ja minä katsahdin ketä muita kello kolmen bussissa oikein oli. Takapenkeillä oli kolme meidän koulun yläluokkalaista, joita en kumminkaan tietänyt nimeltä. Bussi pysähtyi tutulle pysäkille ja hyppäsin ulos bussista. Kiitin bussikuskia hymyilemällä ja lähdin juosten kohti parkkipaikkaa. Hidastin tavalliseen kävelyyn tien kohdalla ja näin jo kaukaa tallirakennuksen, jonne suuntasin. Astelin ovesta sisään näin ilmoitustaululla pikkutyttöjä, jotka nähtävästi olivat menossa miniponitunnille.
- Mä sain Walman! Jes! yksi tytöistä sanoi. - Mä oisin halunnu Pampulan! Sain Pellan, tyhmää! yksi tytöistä sanoi. Muut näyttivät tyytyväisiltä. Katsoin, kuka menisi Pampulalla. - Hmm, kuka teistä on Elsa? kysyin. - Minä! Vaaleatukkainen tyttö sanoi. – Mä meen Pampulalla! Elsa jatkoi. - Okei. Mä oon Pampulan hoitaja ja haluutko, että autan sua harjaamaan Pampun? Se on aika kuranen, sanoin. - Joo! Elsa sanoi ja nappasi kypäränsä, turvaliivinsä ja ratsastushanskansa mukaan, jolloin minä hain nopeasti Pampulan suitset. Elsa haki harjaämpärin ja kävelimme sitten yhdessä poniboksille. Clara selvitti Walman harjaa ruskeatukkaisen tytön kanssa. Inkeri taas opetti erästä tyttöä puhdistamaan Siirin takakavioita. Minä annoin Elsan laittaa itse riimun Pampulalle, mutta tyttö laittoi ponin kiinni normaalilla solmulla. Katsos, tee näin. Vetosolmu on helpompi, jos sattuu jotain – vaan tästä narunpäästä vetämällä solmu aukeaa, sanoin ja tyttö yritti vetosolmua – joka onnistui. Elsa hymyili leveästi ja otti piikkisuan, jolla lähti irrottamaan kuivunutta kuraa ponista. Pian Anne tuli ilmoittamaan, että oli aika suitsia ponit. Minä kysyin Elsalta, osasiko hän laittaa suitset, mutta Elsa pudisti päätään ja sanoi, että hän ei muistanut. Neuvoin Elsaa laittamaan ensin ohjat kaulalle, ja sitten kuolaimissa. Pampula ilkikurisena ponina ei suostunut ottamaan kuolaimia, joten Elsa pyysi minua laittamaan ne. Hän katsahti ihmeissään, kun minäkin sain juuri ja juuri kuolaimet ponille. Clara naurahti. Minä hymyilin. Walma otti kuolaimet hyvin, toisinkuin minun hoitoponini Pampula. Elsa laittoi turvaliivin, kypärän ja mustat hanskansa päälleen. Minä laitoin suitset loppuun, eli vain leukaremmin ja otin riimun pois kaulalta ja asetin sen omalle paikalleen poniboksin ulkopuolelle. Elsa lähti taluttamaan Pampulaa Siirin perässä kentälle, ja Walman ratsastaja talutti sitten perällä. Seurasimme Inkerin ja Claran kanssa tyttöjä kentälle, jolloin Pihla liittyi seuraamme. Koska Pella oli hieman korkeampi kuin shetlanninponit – Pihla punttasi Pellan ratsastajan selkään. Siirin ratsastajalla näytti olevan vaikeuksia selkään pääsyssä, joten Inkeri kävi auttamassa hänet selkään. Sitten poistuimme talliin.
- Viimeviikon minaritunti oli sitte paras, Clara sanoi hymyillen. - Niin kyl oli! Sain kokeilla Pellaa! sanoin nopeasti ja Inkerikin hymyili. - Ostin muute tänää Pampulalle joulujuttuja, sanoin. - Simona! Eletään Marraskuun alkuu! Clara sanoi naurahtaen. - No, ainakaan ei pidä ostaa niit joulutungoksessa! hihkasin. - Se on totta, näytä mitä ostit! Inkeri sanoi. Hain muovipussin hoitajakaapistani ja näytin paaleilla istuville Inkerille ja Claralle ensin pintelit, jossa oli karvapehmuste ja joulukuvioita. Näytin sitten samaa sarjaa olevan loimen ja sitten joululakin. - Uu! Mäkin haluun Walmalle tommoset! Clara sanoi. - Mun mielestä mun kotona on Sirpalle jonkinmoiset pintelit ja joululakki! Inkeri naurahti. - Onko teillä eväitä mukana? Clara kysyin kaivaen eväsrasiaa laukustaan. - Joo on mulla, sanoin ja Inkerikin nyökkäsi. Sovimme, että menisimme syömään eväämme oleskeluhuoneeseen. Kävelimme huoneeseen ja istahdin penkeille, ja ryhdyin murskaamaan Belvitan välipalapatukkaa. Avasin samalla Vitalin mehujuoman ja katsahdin Claraan, joka mutusti Paussipatukkaa. - Meil on tunti aikaa tehä ponien kanssa jotain, mennäänkö taluttelee vähän? Mennään kentälle taluttelee! Clara sanoi. - Joo, sopii! sanoin. - Mä en pääse, mun pitää lähteä kotiin, Inkeri sanoi. Hän laittoi rasiansa laukkuun, mutta jäi istumaan vielä meidän kanssamme pöytään. - Aa, okei, sanoin ja asetin oman rasiani laukkuun. Odotimme Claraa joka vihdoin laittoi roskansa roskikseen ja sitten lähdimme alas poniboksille, missä Elsa oli taputtelemassa Pampulaa. - Se on tosi kiva poni! Walma on silti mun lemppari! Elsa sanoi. Clara naurahti ja minäkin hymyilin. Annoin Elsan riisua suitset, ja tuo vei ne kuolaimien puhdistuksen kautta satulahuoneeseen. Elsa sanoi minulle ja muille heipat ja lähti kiireisenä kotiin. - Oota, katon viestit! Clara sanoi ja kaivoi kännykkänsä taskustaan. - Noh, mitä? kysyin nopeasti. - Sori Simona! Äiti sano, että mun pitää mennä – kun mummi ja pappa tuli syömään, moikka! Clara sanoi. Minä nyökkäsin ja katsahdin Pampulaan. - Mäkin varmaan lähden, moikka! sanoin ja annoin pusun tamman turvalle. Kaivoin harjapakista porkkananpalasen ja annoin sen Pampulalle, joka jäi rouskuttamaan palasta tyytyväisenä, minä taas kävelisin kotiin!
Pampula & Simona = 23 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Nov 19, 2013 9:23:00 GMT 2
TIISTAITA JA HULLUUTTA
Viimeinen oppitunti oli noin puolivälissä, ja kello oli varttia vaille kaksi. Minulla oli äidinkielenkirja esillä ja pöytä täynnä likaisia kumeja ja huonoja lyijykyniä. Opettajamme selitti möreällä naisäänellään jotain niin tuttua ja helppoa, joten minä ja vieruskaverini Alina olimme hyvin pitkästyneitä. - Mitä sä teet koulun jälkeen, Simona? Alina kysyi minulta. Alina harrasti balettia läheisellä tanssikoululla ja oli voittanut monia palkintoja, joskus jopa yrittänyt ylipuhua minuakin aloittamaan tanssiharrastuksen, mutta ei. - Meen tallille, sanoin nopeasti. - Miks? Ootko sä koskaan missään muualla kuin tallilla? Alina kysyi ihmeissään. Tyttö ei ollut hevoshullu, hän suorastaan melkein inhosi ja yritti välttää hevosia kaiken mukaansa. Se oli kyllä Alinalle vaikeaa, koska tuon vanhemmat olivat juuri ostaneet kaksi suomenhevosruunaa – joilla Alinan ”pitäisi” ratsastaa. - Koska mulla on hoitoponi Seppeleessä. Se on vähän päälle metrinkorkuinen ruskee, Pampula, mä meen hoitaa sitä, sanoin.
Opettajamme sanoi vielä läksyn ja kello soi kirpeästi. Alkoi hirveä mölytulva ja tuntui kuin Afrikan norsulauma olisi juossut yhtä aikaa ulos luokan pienestä ovesta. Minä otin repun selälleni ja sanoin heipat Alinalle. Tuo katsoi nyrpeästi perääni, ja minä puin vielä vihreän takkini päälle ja laitoin mustat talvikengät jalkaani. Tallilla pärjäsi näinkin, tallikengät ratsastushousuja myöten olivat hoitajakaapillani. Avasin koulun painavan oven ja lähdin kävelemään kohti pyörätelineitä, jotka olivat täynnä pyöriä. Jopoja, merkittömiä pyöriä ja tuunattuja. Minun pyöräni oli perus musta pyörä, ei ollut maksanut kuin satasen, mutta oli kyllä hyvä – koska minä en halunnut mitään jopoa. Nousin pyöräni satulaan ja lähdin polkemaan kohti Seppelettä. Jouduin pyöräilemään hankalaa reittiä, ja myös pitempää reittiä koska oikopolku oli tieremontissa, olisi ollut todella helppoa mennä vain nopeasti läpi siitä hiekkatiestä, mutta kaupunki oli päättänyt asvaltoida sen – sinänsä helpompaa ajaa, mutta silti.
Pian Seppeleen tallirakennus pyörähti näkyviin. Hidastin vauhtiani, koska tarhoissa oli erilaisia hevosia ja jotkut saattaisivat säikkyä nopeasti kulkevaa pyörää. Ryhdyin taluttamaan kävellen ja talutin pyöräni metallisten pyörätelineiden luokse. Telineiden joukossa ei ollut muita pyöriä, joten otin reunapaikan mikä oli yleensä varattuna, koska se ei ollut niin jäykkä kuin muut. En laittanut pyörääni lukkoon, koska eihän tuota romujaskaa kukaan haluaisi, vanha – käytetty vain sadaneuron pyörä. Olihan se paljon rahaa, mutta ylihintaa tuollaiselle pyörälle. Katsoin minitarhalle, taisiis – sinne missä se oli ennen. Nykyään shettikset tarhailisivat ponitarhassa kuten muut ponit. Tanssahtelin yläkertaan sinisille hoitajakaapeille ja kaivoin avaimen repustani. Avasin nopeasti kaapin ja nappasin ruskeat ratsastushousut ja pohjalta mustat turvakengät. Laitoin nopeasti housut jalkaani ja tungin kesäkengät jalkaani, pitäisi ehdottaa äidille, että hän ostaisi minulle vaikka Equestrian PRO:sta uudet talvijalkineet. Vaatteet vaihdettuani lähdin kävelemään reippaasti kohti ponitarhaa, missä Sikke, Taiga ja Venna olivat shettisten lisäksi. Pampula nökötti mutaliejun päässä ja ruokaisin. Päätin kuitenkin yrittää viheltää ja taputtaa vähän, mutta poni ei kiinnittänyt minuun minkäänlaista huomiota. Otin punaisen riimunnarun puupölkystä ja avasin sähkölangalla varustetut portin varoen, en halunnut sähköiskua turhasta huolimattomuudesta. Suljin portin ja kävelin nopeasti ja reippaasti Pampulan luokse. Päättäväisesti mutakaistaleen yli, olihan minulla tallikengät jotka saisivat mennä likaiseksi. Esimerkiksi koulukengillä ei olisi voinut kävellä tästä. Pampula oli laiskalla tuulella, joten sen kiinniottaminen oli todella helppoa. Maiskautin kevyesti ja Pampula lähti kävelemään laiskasti perässäni. Poni reipastui paljon huomatessaan jäniksen metsännurkassa ja lähti hinaamaan minua tarhan reunaa kohti, mutta minä päättäväisesti ohjasin shetlanninponia portille ja avasin sen. Poni tanssahteli ulkopuolelle ja yritti taas temppuilla, mutta käskin sitä sulkiessani portin. - Voi sua, aina samalla tuulella, sanoin ja naurahdin kevyesti nähdessäni Pampulan hullun ilmeen. Harjaisin sen katoksen harjauspuomeilla, koska Anne oli ilmoittanut hoitajakokouksessa, ettei poniboksissa tulisi turhaan vaaratilanteita. Toki olisin voinut mennä poniboksiin, koska siellä ei ollut nyt ketään, mutta varmuudeksi päätin mennä harjauspuomeille. Kävin hakemassa Pampula kädessäni harjapakkini poniboksilta. Talutin sitten shetlanninponin katokseen ja laitoin vetosolmulla kiinni puiseen harjauspuomiin. Avasin nopeasti jäykän harjapakkini ja otin sieltä kumisuan, joka oli violetti ja joskus ostettu Equestrian PRO:sta. Lähdin pyörittelemään kumisukaa Pampulan karvaisia kylkiä pitkin ja karvaa irtosi aika paljon. Sitten punainen, vääntynyt piikkisuka joka oli karvanpoiston tarpeessa, huokaisin. Pitäisi pitää vaikka Lauantaina tai Sunnuntaina jonkinlainen siivouspäivä, mutta ei yhtään huvittanut. Toki puhdistin Pampulan varusteet nopeasti aina viimeisen tunnin jälkeen, mutta en koskaan niin kunnolla – paitsi kerran viikossa, mutta ne likaantuivat aina uudelleen. Otin kaviokoukun harjapakista ja puhdistin kaviot. Selvitin kevyesti hännän, mutten harjaa – paitsi suurimmat takut. Tänään Pampula menisi miniponitunnille sekä kello kuuden jatkotunnille. Vihdoin kavioiden kopinaa kuului. Tuttu musta poni pilkisti katoksen takaa Clara vanavedessään, Walma oli ilmeisesti riuhtonut riimunnarusta ja päässyt karkuteille, mutta Clara nappasi nopeasti riimunnarun käteensä ja katsahti minuun. - Moi Simona! Walma vähän temppuili, Clara sanoi ja sitoi vetosolmulla Walman kiinni harjauspuomiin. Tuo ryhtyi harjaamaan ja juttelimme siinä hetken. - Tiiäksä sen Alinan? kysyin. - Kuka? Tunnen aika monta Alinaa, Clara sanoi. - Se meiän luokkalainen, olikohan Alina Wälström, sanoin. - Joo, kyl mä tiiän sen, Clara sanoi. - Se kokoajan yrittää ylipuhua mua alottamaan baletin Lehdon tanssikoululla, sanoin. - Alotaksä? Clara kysyi hämmentyneenä. - En todellakaan! En mä halua missään vaaleanpunaisessa silkkipuvussa tanssia kuin joku joutsenprinsessa, sanoin naurahtaen. - Totta! Clara sanoi ja me molemmat nauroimme.
Pian kello tuli puoli neljä. Miniponityypit pyörivät ympäri pihaa, kunnes kaksi tyttöä saapuivat meidän luoksemme. - Moi! Clara sanoi ja minä sanoin tytön perässä. - Moi! molemmat tytöt sanoivan yhteenääneen ja silittivät hellästi poneja. - Ketäs te ootte? minä kysyin. - Mä oon Vilma ja mun kaveri on Lina, mä menen Pampulalla ja Lina menee Walmalla, Vilma sanoi. - Okei, tuu Lina vaan tänne! Clara sanoi ja laittoi ponin kaulalle riimun. Minä tein samoin ja ojensin suitset Vilmalle. - Haluatko kokeilla laittaa itse? kysyin. - Joo! Vilma sanoi ja laittoi heti ruskeat ohjat kaulalle. Minä hämmästyin kuinka noin kahdeksanvuotias tyttö sai muitta mutkitta nopeasti kuolaimet paikalleen ja leukaremmin. - Hyvä! Sitten riimu pois Pampun kaulalta, minä sanoin hymyillen. Vilma otti ohjat pois kaulalta ja sitten riimun, jolloin ojensi riimun minulle nopeasti. Hymyilin ja otin riimun vastaan. Laitoin sen harjapakkiini hetkeksi ja lähdin Vilman vierellä katsomaan, kun hän talutti Walman edellä Pampulaa kentälle. Siirin ratsastaja oli jo selässä kuten Pellankin, ja nopeasti Anne punttasi Linan ja Vilmankin Pampulan ja Walman selkään. Minä lähdin nopeasti viemään harjapakkia poniboksille, mutta veinkin sen nopeasti hoitajakaapeilleni ja nappasin repusta eväsleipäni jonka kuljetin oleskeluhuoneeseen. Robert ja Britta istuivat sohvalla ja he katsoivat Britan kännykästä jotakin juttua. Katsahdin heihin ja tirskahdin hieman, jolloin se vääntyi pakolliseen nauruun. Tunsin Robertin ja Britan katseen selässäni. Lopetin heti ja otin lautasen kaapista, jolloin istahdin penkille ja asetin lautasen pöydälle. Sitten Clarakin pamahti Inkerin kanssa suoraan ovesta ja meinasi heittäytyä sohvalle, kunnes huomasi Britan ja Robertin siinä. Clara nolona tuli minun luokseni ja Inkeri vain höpötti jotakin, niin hauskaa ja tuli seuraamme. - Miten te ette huomannu niitä! sanoin hiljaa. - Nokun me automaattisesti aina juostaan sohvalle ja meinattiin pompata niiden päälle, aattele nyt jos.., Inkeri sanoi kunnes Nadja ja Salma ilmestyivät huoneeseen. Salma istahti Britan viereen ja halusi katsoa myöskin Britan kännykkää, uteliaasti jäi myös sitä seuraamaan. Nadja tuli meidän luoksemme ja laittoi lihapiirakkansa mikroon lämpeämään. - Mitäs te? Nadja kysyi vahtien samalla mikroa. - Hyvinhän tässä, Torstaita ootellessa, sanoin. - Mikä juttu sit on? Inkeri kysyi. - Ponien vapaapäivä urpo, sanoin naurahtaen. Robert sanoi jotain englanniksi ja poistui huoneesta. Britta lähti hakemaan kaapista jotain ja Salma selitti jotakin outoa, jolloin sohva vapautui. Minä, Inkeri ja Clara pomppasimme sohvalle ja Nadja katsoi meitä huvittuneina. - Mitä toi oli? Nadja kysyi nauraen. - Me istuttiin sohvalle, Clara sanoi viattomana. - Öhöm. Istuitte, te loikkasitte, Nadja selitti. – Toi ois pitäny ottaa videolle, Nadja sanoi ja otti lihapiirakkansa pois mikrosta. - Se oli kieltämättä aika kivaa, minä sanoin ja Inkeri ja Clara nyökkäsivät. Nadja lähti piirakan syötyään harjailemaan Aristoa, joten me jäimme kolmistaan sohville. Sitten katsahdin kelloon joka oli viittä vaille viisi. - TYYPIT! Meiän pitää mennä! huudahdin ja lähdimme kaikki pistämään kenkiä jalkaan kävelimme alas ja muut olivat tulossa. Pampulan satula oli valmiiksi nostettavassa telineessä karsinan ulkopuolella ja laitoin sen nopeasti ponitamman selkään ja lähdin jäähdyttelemään sitä ulos. Löysästi taluttelin sitä käynnissä ja poni päästi höyryjään ulos, kunnes näin muutaman auton lähtevän parkkipaikalta. Hymyilin ja katsahdin hoitoponiani. - Onneksi mulla ei ole enää tylsiä päiviä! Torstaina tehään jotain kivaa! sanoin ja hymyilin. Pampula hörähti ja minä annoin sille suukon turvalle.
Pampula & Simona = 24 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Dec 1, 2013 18:15:59 GMT 2
LUUKKU 1 - Tervetuloa Joulukuu, me odotettiin sua!
Sunnuntai oli sitten ihana päivä, kaiken kukkuraksi olin saanut avata suklaakalenteristani ensimmäisen luukun, joka merkitsi Joulukuun alkamista! Joulu oli ehdottomasti yksi tunnelmallisia tapahtumia vuodesta, rakastin sitä ja nyt saisin viettää sen hoitoponin kanssa, ei määräilevää isosiskoa ja lumenvalkoista tilastoponia - vaan pippurinen, rautias shetlanninponi ja ihanat tallikaverit! Pyöräily oli kipristävää, mutta en saanut kyytiä tallille äidin ja isän ystävysten tullessa meille. Isosiskoni Sera oli tallilla ja minä menin kuluneella maastopyörälläni Seppeleeseen.
Tallilla oli kohinaa. Ponit olivat vielä tarhassa ja minä päädyin menemään ensin tallin oleskeluhuoneeseen ja oven takaa kuului raikuvaa naurua. Avasin ruskean puuoven ja katsahdin, ketä kaikkia huoneessa oli. - Moi! hihkaisin ja katsahtin violetilla sohvalla istuvaan kolmikkoon. Kirsikka, Salma ja Britta katsahtivat minua hymyillen ja jatkoivat sitten katsomalla jotakin kuvia Salman kamerasta. Minä istahdin pöytään, jossa Nadja, Loviisa, Clara ja Inkeri supattelivat. - Moi, Simona! Nadja sanoi ja muutkin katsahtivat minuun. Istahdin pöytään, ja mietin minkälainen sade tänään olisi tulossa. - Mitkä Joulukalenterit muuten teillä on? Loviisa kysyi äkisti. - Mulla on tavallinen, öh joku suklaakalenteri, sanoin. - Mulla on Dumble, Nadja sanoi. - One Directionin suklaakalenteri, Inkeri sanoi. - Kinder! Clara hihkaisi. Loviisa naurahti ja sanoi myös omistavansa Dumble kalenterin. Nadja katsahti kysyvästi ulos. - Haetaanko me hepat sisään? Nadja kysyi niin, että koko oleskeluhuoneen ihmiset kuulivat sen. - Haetaan vaan! Pipsa sanoi ja nousi ylös sohvalta. Lähdimme kaikki laittamaan kenkiä jalkaamme ja minä lähdin ensimmäisenä kohti alakertaa. Sitten minä, Inkeri ja Clara lähdimme kohti ponitarhaa. Pipsa ja Salma tulivat hieman jälkeempäin ja huomasimme Pihlan aitan luona. - Tuutko hakemaan poneja sisälle? Clara kysyi. - Joo! Pihla sanoi ja tuli hymyillen luoksemme. - Fiia ei tuu tänään, kuka ottaa Elmon? Inkeri sanoi. - Ei Robertkaan kai tuu, eikä Anthoniakaan käy, Pipsa sepitti. - Mä voin ottaa Taigan, sehän asuu kans aitassa, Pihla sanoi. - Joo, sopii. Entä Elmo ja Venna? Pipsa sanoi.
- Mä voin ottaa Vennan, sehän asuu poniboksin vieressä, Inkeri sanoi. Pipsa nyökkäsi. - Mä voin ottaa Elmon, sehän asuu poniboksin vastapäätä, minä piipahdin. - Okei, Pipsa sanoi ja avasi portin. Minä otin Pampulan oranssin riimunnarun ja lähdin kävelemään kohti torkkuvaa ponia. Tamma ei reagoinut kun napautin riimunnarun lukon riimuun kiinni, ja lähdin ottamaan kiinni Elmoa. Napsautin narun kiinni ja lähdin kohti porttia. Walma ja Clara tulivat perässä ja samoin Salma ja Bonnie. Lumi narskui kenkien alla ja tuuli hieman, joten pipo oli hyvä pitää päässä. Lähdimme kävelemään kohti tallirakennuksia. Inkeri talutti Vennaa ja Siiriä, ja laittoi kipakan ponitamman ensimmäiseksi karsinaansa. Sitten Siiri joka oli nähtävästi saanut hieman liikaa nameja lapsilta. Minä laitoin ensimmäiseksi Pampulan karsinaansa ja sitten Elmon, joka rauhallisesti ja tottelevaisesti pysähtyi kun minun piti laittaa Pampula.
- Mä sain idean! Nadja sanoi Ariston karsinasta. - No? Inkeri sanoi ja kaikki käännyimme katsomaan brunettea tyttöä, joka harjasi Aria. - Mennään yhdeltä maastoon, Joulukuun ensimmäisen kunniaks! Nadja hihkaisi. Päätimme mennä, minä päätin mennä ilman satulaa - kuten myös Inkeri ja Clara. Nadjakin sanoi menevänsä ilman satulaa, ja hetken päästä saimme houkuteltua Loviisan Frankilla mukaan sekä Pihlan Pellalla. Suunnitelmissa oli rauhallinen maastolenkki vain yhdellä laukkapätkällä. Päätimme harjata ponit katoksen harjauspuomeilla, kuten edellisessä hoitajakakookessa oltiin ilmoitettu. Ymmärsin, koska vaaratilanteita kolmen ponin kanssa samassa karsinassa oli aika paljon. Talutimme reippaasti kaikki ponit harjauspuomeille ja kannoimme harjapakkejamme samalla. Minä jouluisena ihmisenä lupasin hakea kaikkien ponien suitset, sillä ehdolla, että Clara katsoisi Pampulaa kun se oli kiinni puomissa. Astelin käytävien läpi nopeasti, mutta rauhallisesti ja nappasin kaikkien ponien suitset käteeni. Pampulan ja Siirin turparemmittömät sekä Walman suitset. - Tossa noin, sanoin ja ojensin Inkerin hoitoponin suitset blondille. Sitten ojensin vielä Claralle Walman suitset, ja itse asetin puomin päätyyn Pampulan suitset. Aloitin harjaamisen piikkisualla, vaikka ponissa olikin vain vähän niinsanottua kuraa ja tuplasti vähemmän pölyä. Halusin nyt harjata ponin kunnolla, joten ajankuluksi laitoin sen häntään tämännäköisen letin. - Valmista! Clara hihkaisi ja katsahdin häneen. Inkeri oli ottamassa vielä viimeistä kaviota Siiriltä, ja minä nappasin suitset puomilta. Laitoin riimun kaulalle ja samalla myös ohjat, ja tarjosin hopeanhohtoisia kuolaimia ponille. Laitoin sormeani hammaslomaan ja Pampula antautui kuolaimille, joten sain laitettua vielä leukaremmin. Otin ohjat pois kaulalta ja sitten riimun, ja laitoin ohjat uudestaan kaulalle. Riimu sai jäädä puomille. Inkeri lähti taluttamaan Siiriä kentälle ensimmäisenä, sitten minä keskimmäisenä ja Clara peräpäässä. Pian tallista saapuivat myös Loviisa ja Frank sekä Nadja ja Aristo. Pihlakin ilmaantui gotlanninrusstamman kanssa aitalta, joten kokoonnuimme kaartoon kentälle. Selkäännousi vähänpäälle metrin korkuisen shettiksen selkään oli helppoa. Olin nopeasti jo kaviouralla kuten muut ponilaisetkin, Pihla mukaanlukien. Loviisa ja Nadja ottivat parhaakseen mennä jakkaralle, mikä oli kentän yhdessä kulmassa. Pian kaikki me, Clara & Walma, Inkeri & Siiri, Nadja & Aristo, Pihla & Pella ja Loviisa & Frank olimme valmiita, alkukäyntejä myöten. Lähdimme etenemään Frank kärjessä, sitten Aristo, Pella, Siiri, Walma ja minä ja Pampula peräpäänä. Jatkuu luukussa 3!
Simona & Pampula = 25 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Dec 2, 2013 19:07:40 GMT 2
LUUKKU 2 - Jouluinen ratsastusloimi, tonttulakki ja ripaus taikaa! - Sä näytät oikeelta jouluponilta! Vielä kun saisin äitiltä sen ponien tonttulakin, niin sä oisit täydellinen jouluponi! Aattona puetaan nää samat, sanoin ja tungin kypärän päälle mahtuvan lakin päälleni. Oli vasta Joulukuun toinen, mutta olin täysin innoissani. Kello oli jo sen verran, ettei poni mennyt tunneille. Pihalamppujen valossa näki sen verran, että näki testata uusia asusteita..
Pampula & Simona = 26 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Dec 4, 2013 20:14:27 GMT 2
LUUKKU 3 - Maastoprosessille jatkoaSiinä jo kymmenisen minuuttia reissaillessa ilmoitettiin ravia. Pampula siirti muiden mukana pyytämättä ja rupesin keventämään ponin nopeiden askelien tahdissa, mutta sitten Pampula sai päähänsä kiskaista päänsä alas ja nostaa peräpäänsä ylös, pukitella meidän sanojen mukaan. Ohjat lensivät kädestäni ja yritin pysyä pukkien mukana, mutta sitten oli vain pakko pudota. Maa ei ollut vielä edes melkein luminen, jäinen vain. Hevosletka ehtii ravata ja sitten joku huomasi Pampun. - Simona! Inkeri huudahti ja kääntyi katsomaan taakseen. Siellähän minä kävelin ja otin ilkikurisen ponin kiinni. - Mitäs se? Pihla kysyi. - Rupesi pukkaamaan, ihan tyypillistä Pampulle, sanoin ja naurahdin hieman. Nousin takaisin selkään ja sanoin itselleni, että olisin päättäväisempi nyt. Jatkoimme etenemistä ravissa, mutta pian eteen tuli laukkasuora. - Sopiiko kaikille laukkaaminen? Loviisa kysyi Frankin selästä. - Tottakai! sanoin. - Jep! Nadja sanoi ja naurahti perään. Loviisa siirsi Frankin rauhalliseen laukkaan ja pian koko letka lähti etenemään samaa askelajia, tosin shettikset ja Pella vähän hitaammin kuin kärjessä marssivat isokokoiset hevoset. Pampula yritti vetää pukkeja, mutta lopetti pian temppuilun sikseen. Tunsin, kuinka toinen jalustin irtosi jalastani, joten sain kokea laukkapätkän ilman toista poljinta. Luulin, että pienessä kaarteessa laukka loppuisi, mutta ei. Pampula oli kuin raviradalla laukaten ja teki tosi kovan käännöksen, jonka jälkeen kiskaisi ohjat uudestaan kädestäni. - Pampu! sanoin ja nappasin ohjat nopeasti tuntumalle. Loviisa oli ehtinyt jo hidastaa käyntiin, mutta Pampula senkuin laukkasi jonon ohi. Yritin pysäyttää ponia, mutta sitten se vetäisi sivulle, mutta pysyin selässä. - Tällä on joku pelleilypäivä, sanoin palatessani jonon päähän. - Sen kyllä huomaa, Clara sanoi ja katsahti Pampulaa.
Tallille saapuessa riisuin nopeasti Pampulan. Olin tavanomaisesti saanut isosiskolta tekstiviestin, että isovanhemmat tulisivat syömään ja kotona pitäisi olla. Muuten sai huudot niskaansa ja arestia, milloin ei pääsisi tallille.. LUUKKU 4 - Mitä pölyisestä kaapista löytyykään..
- Mä aijon pitää tänään siivouspäivän, tokaisin Inkerille. - Aijaaha, mitäs se sellanen? Inkeri sanoi naurahtaen. - Järjestelen mun kaapin, pyyhin pölyt, siistin harjat ja noin. Isompi siivouspäivä tulee Joululoman ekana päivänä, sanoin. - Mullakaan ei ole mitään erityisempää tekemistä, voin mä sun seuraan liittyä, Inkeri sanoi. Nyökkäsin hymyilen. Sitten kännykkäni pirahti ja katsahdin tulleita viestejä. 'En pääse tänään tallille. Voitko kattoo, että Walma saadaan laitettua tunnille tarvittaes? - Clara' Vastasin sitten samantien näpytellen kosketusnäyttöä. 'Sillä on vapaapäivä :'DD - Simona' Hetken päästä sain Claralta vastauksen. 'Aijaa, no hyvä :DD - Clara'
Suljin sitten kännykän ja katsahdin Inkeriin. Lähdimme kohti kaappeja ja nappasin kostean rätin mukaani. Avasin sitten kaapin ja yskäisin. - Tätä ei oo ees avattu aikoihin, sanoin. - Arvaa onko mun, Inkeri naurahti perään. Ladoin kaikki tavarat penkeille ja rupesin rätillä pyyhkimään pölyjä kaapista. Likakerros oli näkemisen arvoinen, ja tehtävän tehtyäni heitin rätin penkin päähän. Kaivoin laukustani kaksi Pampulan kuvaa, jossa toisessa oli Vaelluksella minä ja Pampula uittamassa ja toisessa minä ja Pampula ilman satulaa niin, että kaikkia kypäräsääntöjä vastaan minulla oli vain kukkaseppele ja valkoinen mekko. - Näytä mullekki! Inkeri sanoi ja katsahti kuvia. - Toi toinen on vaellukselt ja.. kuka ton mekkokuvan on ottanu? Inkeri kysyi. - Clara. Anne piti saada taivuttelemaan tohon, mut sanottiin, että otetaan tää kuva nopeesti ja vaihan kypärän ja kunnon vaatteet päälle. Eihän me koskaan niin tehtykään, mutta mä menin vain ravia ja käyntiä ruohikossa, sanoin naurahtaen. Inkerikin naurahti ja minä asetin tavarat paikoilleen. Albumi, ratsastussukat ja sadetakki, kypäräpussi, hupparin ja varasukat. Sitten vielä kännykän varalaturi ja nappasin suklaapatukan roskat ja tyhjän jaffapullon pois ja heitin roskikseen..
Piirtelen kuvat ja ne tulevat piakoin! =)
Simona & Pampula = 27 HM!
|
|
simona
Perustallilainen
Avatar - Anne L
Posts: 244
Hoitoheppa: Walma
Oma heppa: Pampula
|
Post by simona on Dec 10, 2013 20:47:31 GMT 2
- Mä tiesin tän! huudahdin äidilleni naama punaisena. Läpinäkyvät kyyneleet olivat kastelleet poskeni ja äiti katsoi minua vihaisena. Olimme juuri riidelleet minulle hyvin vakavasta asiasta, minun pitäisi ehkä lopettaa Pampulan hoitaminen kokonaan, koska äidin mielestä poni oli minulle liian tärkeä, eikä koulutyöhön jäänyt aikaa. Paiskasin ulko-oven mennessään ja laitoin toppatakin vetoketjun loppuun. Lähdin kävelemään pakkassäässä kohti Seppelettä, oli pakko päästä moikkaamaan sitä tuttua ja turvallista Pampulaa. Shetuilla oli tänään vapaapäivä, oli tosi kiva päästä viettämään sitä tällaisilla merkeissä. Huokaisin sitten kuuluvasti ja jatkoin matkaani hiljaa, joskus saatoin vilkaista lumista maata, mutta nyt minulla ei ollut joulufiilistä ollenkaan. Tallin lähestyessä potkaisit kiven mennessäni. Ponit olivat ulkona ja siellä lotkottelivat näköjään vain shettikset. Tummanruskeahko Siiri, vaaleampi Pampula ja noenmusta Walma. - No moi, sanoin ja katsahdin aidalla torkkuvaa Pampulaa. En tiennyt pitikö ponit hakea sisälle vai ei, mutta minä päätin äkisti vain napata Pampulan riimun ja laitoin sen ponille pikaisesti. Tunsin, oli pakko tehdä jotakin kerrankin yksin. Sujautin poniriimun Pampulan päähän ja napsautin hopeanhohtoisen lukon kiinni. Lähdin taluttamaan Pampulaa punaisesta narusta ja suljin nopeasti sähkölangoilla varustetun portin. En halunnut tartuttaa pahaa tunnetta hoitoponiini, mutta tuntui vain, että kaikki olisi turhaa, ei kiinnostanut melkein mikään juuri sillä hetkellä. Talutin Pampulan karsinaan vastoin Annen sääntöjä. Eihän siellä ollut muita poneja, joten voisin huolta häivää laittaa ponin kuntoon siellä. Kello oli yksi, meillä oli loppunut tänään aikaisemmin koska Perjantai olisi vapaa. - Jos mä menetän sut niin mä ihan sataprosenttisesti pärjään koulussa huonommin, sanoin nopeasti ja rupesin pyörittelemään kumisukaa tamman karvapeitteellä. Oli rutkasti aikaa, joten nappasin Pampulalta riimun pois ja asetin sen karsinan ulkopuolella olevaan naulakkoon. Lähdin kävelemään kohti satulahuonetta, haluaisin mennä yksin maastoon - ihan yksin. Pääsisin rauhassa miettimään asioita, enkä todellakaan halunnut, että ehkä viimeinen vapaapäivä Pampulan kanssa voisi olla tämä. Kuljetin Pampulan varusteet sen karsinalle. Nostin nostettavan satulatelineen ylös ja asetin suitset riimun paikalle ottaen riimun samalla pois naulasta. Asetin sen uudestaan ponin päähän ja nostin satulan ponin selkään. Laskin satulavyön ja tarkistin, että Pampulan valkoinen sydänhuopa olisi suorassa. Se oli ehtinyt jo hieman ruskestua, mutta pesun jälkeen se olisi taas lumenvalkoinen. Laitoin satulavyön tiukalle, koska Pampu olisi pullistellut kentällä vielä pahemmin. Sitten laitoin riimun kaulalle ja nappasin suitset karsinan ulkopuolelta. Laitoin ruskeat nahkaohjat tamman kaulalle ja tarjosin hopeanhohtoisia kuolaimia Pampulalle. Se tunsi tajuavan mruheet ja otti ne melkein ilomielin suuhun. Olin tottunut taistelemaan tamman kanssa kuolaimista, mutta ihan hyvähän tuo. Laitoin leukaremmin paikoilleen ja otin ohjat pois kaulalta, samoin riimun. Nappasin raipan käteeni ja lähdin taluttamaan tammaa tallipihalle, jossa Britta ja Emmy tulivat minua vastaan. - Moi, Simona! Emmy sanoi. - Minne oot menossa? Britta kysyi jatkoksi. - Maastoon, sanoin ja hymyilin hieman. Kapusin tamman selkään ja säädin jalustimet nopeasti, eikä niitä paljoa tarvinnut säätääkkään. Maiskautin ja lähdin pitkin ohjin kohti maastotietä. Walma ja Siiri olivat vieläkin tarhassa. Otin pian ohjat tuntumalle. Rupesin hetken puhelemaan itsekseni ja silitin Pampulan ruskeaa kaulaa. Mietin vain, että miksi äiti oli huutanut minulle niin paljon siitä, että olin saanut kutosen englanninkokeesta, koska äiti ei itse ollut ehtinyt minua työkiireidensä ohella auttaa. - Sinun pitää vain lopettaa sen ponin hoitaminen! äiti oli huutanut viimeiseksi, ennenkuin olin poistunut talosta. Pian kännykkä rupesi värisemään taskussani ja minun oli pakko katsoa kuka se oli. Sera, isosiskoni joka omasi punaisen tukan ja vieläpä oman ponin, soitti minulle. En olisi halunnut vastata puhelimeen, mutta tunsin, että asia oli tärkeä. - Simona? Seran heikko ääni kuului taustalta. - Mitä nyt, Sera? sanoin nopeasti. - Sun on tultava kotiin, heti! Sera sanoi. Kuuli selvästi, että hän oli itkenyt. - Mitä nyt? toistin. - Äiti ja iskä on eroomassa, Selma pannaan myyntiin! Sera sanoi itkien. - Mä tulen kun mä voin, anteeks mun puolesta, mutta mä en voi käännyttää Pampua takas tallille kesken maastoilun, sanoin nopeasti. Sera vastasi normaalilla 'okeillaan' ja minä mietin huoliamme. Kyyneleet vierivät kasvoilleni. Isä ja äiti olivat minulle tärkeitä. Jos Selma laitettaisiin myyntiin, Sera ei olisi ollenkaan oma itsensä. Poni oli ollut koko tytön elämänkaaressa mukana. Sera oli viisitoista ja Selma kymmenen, ja Selma oli ollut Seralla alle yksitoistavuotiaasta asti. Toivottavasti emme muuttaisi, koska sitten minun olisi pakko lopettaa Pampulan hoitaminen.. Torstain [5 päivän] luukku. Ei ole ollut aikaa luukkuja tehdä, ja tämä toivottavasti korvaa 5-10 päivän luukut. 11 päivälle tulossa jatkoa tälle Pampu & Simbe = 29 HM!
|
|