Post by Loviisa on Nov 17, 2010 19:48:14 GMT 2
TAVALLINEN PÄIVÄ TALLILLA
”Äiti tuu jo!” huudan eteisestä.
”Tulen kunhan löydän autonavaimet!” äiti vastaa.
Juoksen ulos räntäsateeseen. Äiti astelee ulos autonavaimet kädessä. Matka tallille voi alkaa.
Katson auton ikkunasta ulos pimeyteen. Tänään on kait turha ratsastaa. Maneesissa on arkipäivisin tähän aikaan tunnit.
”Minä jätän sut tähän tienpäähän. Käykö?” äiti kysyy.
”Joo!” vastaan samalla kiittäen kyyydistä. ” Ei tarvii tulla hakee, ku Jossu tuo mut!”
Kipaisen ulos kirpeään pakkaseen. Liukastelen kumppareillani pitkin talliin vievää tietä.
Pakkasasteita ulkona on reilusti yli viiden. Onneksi minulla on päällä tuulihousut ja talvitakki.
Tanssahtelen lämpimään talliin. Vien evääni omaan kaappiini. Sitten lähden katsomaan Pampua.
”Heipä hei pallero!” tervehdin ponia.
Siiriä ei näy missään. Luultavasti Maiss on sen kanssa ratsastamassa.
”Tänään aattelin siivota sun karsinan ja sitten pestä sun satulan ja suitset. Miltä kuulostaa?”
Siirrän Pampulan käytävälle ja haen kottikärryt. Alan puhdistaa karsinaa. Se on täynnä pieniä kikkareita.
”Äh! Näitä ei saa ees talikkoon!” kiroan.
Jokaisen lantakikkareen saa ottaa yksitelleen. Samassa tallin ovi aukeaa ja sisään syöksyy punaposkinen tyttö.
”Ilu! Heippa!” huudahdan.
”Moikka! Vihdoin pääsin tulemaan! Tuolla sataa ihan hirmusesti räntää.” Ilu puuskahtaa.
”Mä yritän saada näitä pikku kokkareita pois! Mitä aattelit tehä?”
”En ainakaan mee ratsastamaan. Maaneesissa on nimittäin tunti menossa, enkä aijo mennä ulos ratsastamaan!” Ilu myöntää.
”Joo en mäkään. Pampula ja Tiia oli ainakin tämän päivän alkeistunnilla. Kävin kattoo ilmotustaululta.” totean.
”Varmaan puhdistan eka karsinan ja sitten varusteet.” Ilu miettii.
Ilu suuntaa kohti Tiian karsinaa ja minä jatkan siivousta. Meilkein kaikki sonnat olen saanut
ponien karsinasta.
”Ja viimein menee siinä.” hihkaisen ylpeänä.
Vien kottikärrryt lantalaan ja haen vähän purua karsinaan. Siirrän Pampulan boksiin ja annan sille porkkanan hyvästä käytöksestä. Sen jälkeen suuntaan kohti satulahuonetta. Siellä ei ole kuin muutama tyttö.
”Heippa!” tervehdin kaikkia.
Otan naulakosta Pampulan suitset ja samalla otan satulasaippuan. Haen ämpärin ja laitan siihen haaleaa vettä. Sitten istun penkille ja alan purkamaan suitsia. Laitan soljet pöydälle.
Otan sienen kastan sen haaleassa vedessä ja hieron siihen saippuaa. Sitten vain puhdistamaan.
Kun viimein olen saanut pestyä kaikke soljet pitää ne tietysti koota.
Yritän olla tarkka mutta aina joku hihna menee väärin.
Ovelle tulee tutun näköinen nainen.
”Jossu!” joku tytöistä huomaa.
”Sua just aattelinkin! Mä en saa millään näitä suitsia oikein!” hihkaisen Jossulle.
”Katsotaan miten ne oikein on!” Jossu auttaa.
Koomme Jossun kanssa yhdessä suitset ja Jossu opastaa myös muita tyttöjä.
Seuraavaksi on vuorossa satula. Puhdistan sen. Se onkin paljon helpompaa.
Kun saan varusteet pestyä kipitän olesketilaan.
”Tälläinen päivä tänään tallilla.” ajattelen.
Aika kökkö loppu.
29 HM
”Äiti tuu jo!” huudan eteisestä.
”Tulen kunhan löydän autonavaimet!” äiti vastaa.
Juoksen ulos räntäsateeseen. Äiti astelee ulos autonavaimet kädessä. Matka tallille voi alkaa.
Katson auton ikkunasta ulos pimeyteen. Tänään on kait turha ratsastaa. Maneesissa on arkipäivisin tähän aikaan tunnit.
”Minä jätän sut tähän tienpäähän. Käykö?” äiti kysyy.
”Joo!” vastaan samalla kiittäen kyyydistä. ” Ei tarvii tulla hakee, ku Jossu tuo mut!”
Kipaisen ulos kirpeään pakkaseen. Liukastelen kumppareillani pitkin talliin vievää tietä.
Pakkasasteita ulkona on reilusti yli viiden. Onneksi minulla on päällä tuulihousut ja talvitakki.
Tanssahtelen lämpimään talliin. Vien evääni omaan kaappiini. Sitten lähden katsomaan Pampua.
”Heipä hei pallero!” tervehdin ponia.
Siiriä ei näy missään. Luultavasti Maiss on sen kanssa ratsastamassa.
”Tänään aattelin siivota sun karsinan ja sitten pestä sun satulan ja suitset. Miltä kuulostaa?”
Siirrän Pampulan käytävälle ja haen kottikärryt. Alan puhdistaa karsinaa. Se on täynnä pieniä kikkareita.
”Äh! Näitä ei saa ees talikkoon!” kiroan.
Jokaisen lantakikkareen saa ottaa yksitelleen. Samassa tallin ovi aukeaa ja sisään syöksyy punaposkinen tyttö.
”Ilu! Heippa!” huudahdan.
”Moikka! Vihdoin pääsin tulemaan! Tuolla sataa ihan hirmusesti räntää.” Ilu puuskahtaa.
”Mä yritän saada näitä pikku kokkareita pois! Mitä aattelit tehä?”
”En ainakaan mee ratsastamaan. Maaneesissa on nimittäin tunti menossa, enkä aijo mennä ulos ratsastamaan!” Ilu myöntää.
”Joo en mäkään. Pampula ja Tiia oli ainakin tämän päivän alkeistunnilla. Kävin kattoo ilmotustaululta.” totean.
”Varmaan puhdistan eka karsinan ja sitten varusteet.” Ilu miettii.
Ilu suuntaa kohti Tiian karsinaa ja minä jatkan siivousta. Meilkein kaikki sonnat olen saanut
ponien karsinasta.
”Ja viimein menee siinä.” hihkaisen ylpeänä.
Vien kottikärrryt lantalaan ja haen vähän purua karsinaan. Siirrän Pampulan boksiin ja annan sille porkkanan hyvästä käytöksestä. Sen jälkeen suuntaan kohti satulahuonetta. Siellä ei ole kuin muutama tyttö.
”Heippa!” tervehdin kaikkia.
Otan naulakosta Pampulan suitset ja samalla otan satulasaippuan. Haen ämpärin ja laitan siihen haaleaa vettä. Sitten istun penkille ja alan purkamaan suitsia. Laitan soljet pöydälle.
Otan sienen kastan sen haaleassa vedessä ja hieron siihen saippuaa. Sitten vain puhdistamaan.
Kun viimein olen saanut pestyä kaikke soljet pitää ne tietysti koota.
Yritän olla tarkka mutta aina joku hihna menee väärin.
Ovelle tulee tutun näköinen nainen.
”Jossu!” joku tytöistä huomaa.
”Sua just aattelinkin! Mä en saa millään näitä suitsia oikein!” hihkaisen Jossulle.
”Katsotaan miten ne oikein on!” Jossu auttaa.
Koomme Jossun kanssa yhdessä suitset ja Jossu opastaa myös muita tyttöjä.
Seuraavaksi on vuorossa satula. Puhdistan sen. Se onkin paljon helpompaa.
Kun saan varusteet pestyä kipitän olesketilaan.
”Tälläinen päivä tänään tallilla.” ajattelen.
Aika kökkö loppu.
29 HM