|
Post by Shinqua on Jun 5, 2009 9:02:42 GMT 2
5.6.2009 - Jonkinlaista meininkiä ja menoa
-Paljon onneaa vaan, paljon onneaa vaan, paljon onneaa CÄPÄ, paljon onneaa vaan! lauloi kuoro seppeleläisiä CÄpälle, joka hoiteli Piccoloa. Tänään oli hänen syntymäpäivä ja päätimme oikein kunnolla laulaa hänelle. Cäpä kiitteli meitä, kun annoimme hänelle lahjoja. Minulta tyttö sai ratsastuskäsineet. -Voi kiitti tosi paljon, Cäpä vastasi ja halasi kaikkia nopeasti. Sitten kaikki istuivat paikoillensa ja minä ikkunan viereen töllistelemään poneja laitumella.
-Hei hei hei! Pihaan ajaa kuljetusvaunu. Eikä kukaan oo puhunu mitään, huudahdin ja joukko Seppeleläisi juoksee pihalle katsomaan, mitä vaunusta tulee ulos. Jaakko ja Jossu hyppäävät autosta ulos ja kukaan ei voi olla näkemättä Jossun ilkikurista pilkettä silmäkulmassaan ja hymykin on leveä. -Jossu! Sä et oo sanonu meille tästä miiitäään, Nana huudahtaa ja painottaa tarkoituksella viimeistä sanaansa. Katselen kuljetuskoppia ja kuulen Jaakon pari kiivasta sanaa ja pian kopista astelee uljas ruunivoikko ruuna. Katselen tätä komistusta päästä häntään ja hyväksymme joukoll uuden tulokkaan. Ruuna saa jo kutsuja laitumelle, joihin se vastaa hirnuen.
-Hyvät ihmiset, tässä on uusi seppeleläinen jätkä, huumorintajuinen, viekas keppostelija Think's Trajanus eli Janus. Tervehtikääpä nyt tallin uutta connemaraponia, Jossu kehotti. Kävimme innokkaasti ruunaa rapsuttelemassa. Myös joukko tallityttöjä tulee Jossun luokse ja rupeavat kinumaan jo uutta hevosta hoidokiksi. Jossu kertoo että ruunalla on jo hoitaja. Asia on sellainen joka saa suumme loksahtamaan auki. -Kuka ? -Alina, Jossu vastaa lyhkäisesti ja antaa riimunnarun Alinalle, joka hymyillen vie ruunan talliin.
Minä säntään Pipsan ja Nanan kanssa hakemaan poneja treeniä varten haasta. Sipsutan Humun hakaan ja pyytelen tammaa minttukarkilla luokseni. Pian tamma sipsuttaa luokseni ja saan sen kiinni ja annan sitten tammalle namin. Vien Humun hoitopuomille ja laitan sille suitset. Itselleni etsin uuden tummansinisen kypäräni ja sitten lähdimme shettistyttöjen kanssa pomppimaan ilman satulaa esteitä kentälle.
51HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 6, 2009 18:30:10 GMT 2
6.6.2009 - Se on menoa
-Humpsuu...Tääl ois porkkanaa, Huudan juuri tammalle, joka iskee turpansa ruohomättääseen. Tämä se puuttuikin. Tammaa ei saisi tuosta pois mitenkään. Lösähdän maahan istumaan. Pian kuitenkin huomaan että tallilta päin ollaan tulossa, sekä laitumelta. Innokas poniryhmä lähtee kaasuttamaan kohti porttia. Säikähdän ja menen nopeasti aidan ali. Kauempana kuulen naurua. -Hyvä suojautuminen, Kinkku, Josefiina huudahtaa ja hänen perässään kulkee kaksi muutakin henkilöä, Pipsa ja Alina. Tulivat varmaan hakemaan Hillaa, Pellaa ja Sikkeä haasta, ajattelen. -Toi ponijoukko hieman hullaantui, vastasin pääjehulle ja puhdistelin pöksyjäni hiekasta. Tummat ratsarini eivät muuttaneet väriä, joten hain muiden mukana tammoja haasta. Nappasin Humun ja annoin sille ei ansaitun porkkanan. Jonossa lähdimme kohti tallin hoitopuomia ja laitoimme tammat siihen kiinni.
Hain omassa tahdissa Humun kamat varustehuoneesta ja kuskasin ulos. Aloitin Humun harjaamisen harjan alta pitkä harjaksisella pölyharjalla. Humu oli lievästi sanottuna piehtaroinut ja pöly nousi ylös ja tippui taas tamman karvalle uudestaan. Huokaisin ja jatkoin voimakkain vedoin Humun kesäkarvan sivellystä. Pölyharjan jälkeen otn käyttööni vielä pehmeänharjan, kovanharjan, pääharjan ja pyyhkeen. Pyyhkellä viimeistelin tamman ja sitten putsasin vielä tamman punaisella kaviokoukulla kaviot, joissa ei paljon mitään ollut. Laittelimme kaikki neljä tytöille varusteet ja valmistauduimme lähtöön. Määränpäätä en edes tiennyt. -Minne me muuten mennään? kysäisin hölmistyneenä Jossulta. -No mentäiskö vaikka vierailulle Artsilaan? Alina heittää. -Ehkä sieltä löytys joitai ravihmiehiä. Narahdamme kaikki Alinan ehdotuksille, mutta Pipsa sanoo: -Voishan se ollakki kiwaa. Sinnehän Ros vie tänään uuden shettisravurinsa. -No mennää sitte, vastaan ja lähdemme lepsolla käynnillä kohti Artsin ravitallia.
Kyllähän Artsille oli matkaa. Matkasimme seuraavat 1½ tuntia teitä pitkin miehen ravitallille. Matkalla otimme myös vähän laukkaa sekä ravia, mutta emme viitsineet poneja ihan loppuun kuluttaa. Pian saavuimme Artille. Huokaisimme syvään ja nousimme ponien selästä. Kat ilmestyi tallista täyttä lantakuormaa työntämässä. -Mutta jopas, Seppeleläisiä vieraita tulossa, Kat kajauttaa ja saa äveriään miehen ulos tallista. -Mitä hemulia, mies täräyttää ja näkee Jossun ilmeen, joka on näkemisen arvoinen. -Siis..ööh...Tervetuloa tänne pienelle ravitallimme. -Minnekkäs ponit voi laittaa siksi aikaa, kunnes tutustumme tallisi tiloihin. Katsos haluan tietää, minkäslainen naapuri meillä onkaan, Jossu kysäisee ja saa miehen näyttämään poneille paikan aidan vierestä. Kiinnitämme ponit riimuilla ja riimunnaruilla, jotka otimme mukaan.
Menimme tutustumaan talliin, joka oli mielenkiintoinen näky. Talli oli suht. siisti, Katin ja Hinan ansiosta. Tappi tuli Foxin karsinasta taluttaen tätä komistusta. -Ompa se komea ja korkea, Pipsa saa suustaan ja Kat ilmestyy hänen vierelleen. -Kumpi? Fox vai Tappi? Kat kysäisee ja saa Pipsan naaman punaiseksi. -Hevosta...tietenkin, Pipsa yskäisee sanat suusta ja minä ja Alina lähdemme tarhoille. Talli oli kiva ja muutenkin mielenkiintoinen. Vähän ajan kuluttua lähdimme tallilta poneilla. Huiskutimme käsiä Katille, Hinalle ja Tapille. Artsi ei toista kertaa meille vaivautunut näkymään. Kävelimme poneilla metsää pitkin, kunnes fasaani lennähti eteemme. Hilla säikähti ja lähti kaasottamaan kohti tallia. Humu sai myös sätkyn, kuten Sikke ja Pellakin. Pian joukko ryöstäviä poneja laukkasi hiekkatietä pitkin. Nojasin Humun kaulalle ja lyhensin ohjia. Istuin vähitellen satulaan ja näin nopeasti, kuinka Pipsa ja Alina hillitsivät jo hevosiaan. Jossulla oli vaikeampaa. Istuin satulaan ja vedin vähitellen ohjista. Tama hyppäsi pari askelta ja meni raville. Käänsin tammaa ja sain sen vihdoin hiljemmällä tasolle.
Hilla alkoi myös jo kyllästyä ja hiljensi vauhtiaan. Tamma ihmetteli kauempana, minne muut olivat jääneet ja pysähtyi kuin seinään, että Jossu lensi tamman kaulalle. Hihitimme Josefiinan hassulle näylle ja tyttö korjasi asentonsa. -Jo oli. Ja mää luulin et tällä kertaa ei sattuis mitään, Jossu puuskahti, mutta jatkoimme rennoissa fiiliksissä kohti tallia.
52HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Jun 9, 2009 17:27:22 GMT 2
Kesäloman toinen viikko oli juuri alkanut. Ja minua vaivasi tylsyys. En olisi millään jaksanut nousta ylös sängystäni. Mutta en voinut koko päivää niinkään käyttää. Siispä hyppäsin ylös sängyltäni ja kipitin alakertaan maistelemaan äidin leipomia sämpylöitä. Ne maistuivat taivaallisilta. Kävin huoneessani vetäisemässä tallikamppeet päälleni. Tein itselleni pari sämpylää eväksi ja mehua pulloon. Hyppelehdin tallille iloisesti, vaikken herättyäni kovin iloiselta vaikuttanutkaan.
Tallilla oli vilinää, sillä moni muukin oli päättänyt ottaa tilanteen käytettäväksi ja lähteä hyvällä säällä ratsastamaan. Minä astelin laitumelle ja kutsuin Humun luokseni, se antautui kiinni aika helposti. Talutin sen talliin ja harjasin sen. Puin sille satulan ja suitset. Menimme sen kanssa pihalle ja hyppäsin sen selkään.
Ratsastin Liekkijärvelle asti. Siellä oli hiljaista ja kaunista. Hyppäsin alas satulasta ja kiinnitin humun riimunnarusta kiinni puuhun. Itse istahdin kivelle ja kaivelin evääni repussa. Nautin niitä täyden hiljaisuuden vallitessa. Vähän ajan kuluttua huomasin jonkun ratsastavan liekkijärven rantaan. Se oli joku todella söpö poika. En tuntenut häntä. Hän kiinnitti myös hevosensa ja tuli istumaan luokseni.
- Moi, olen Ryan, hän esitteli itsensä. - Ai moi, minä olen Shina, esittäydyin ja jatkoin eväiden syömistä. Kun olin pakkaamassa tavaroita ja lähdössä pois Ryan ehdotti: - Mitä jos ratsastettaisiin yhdessä? - Mikäs siinä, olen menossa Seppeleeseen, vastasin. - No siinä tapauksessa ratsastan samaan suuntaan kanssasi vähän yli puolet matkasta, hän sanoi.
Lähdimme ratsastamaan kohti seppelettä. T-risteyksessä Ryan sanoi: - Nyt minun pitää lähteä tästä vasemmalle, mutta oli kiva tutustua. - Samoin, olisi kiva nähdä toistekin, sanoin ja ojensin hänelle lapun johon olin raapustanut puhelinnumeroni. Hän lähti ratsastamaan omaan suuntaansa ja minä omaan suuntaani…..
23Hm
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 10, 2009 9:57:46 GMT 2
10.6.2009 - Ponin hoitoa, rakkautta ja puhelinsoitto
-Shinaaa! Mä tunnen ton ilmeen. Sä oot ku oisit nähnyt Johnny Depin, vai mikä se olikaan, sanoin Shinalle, joka rupesi hymyilemään ja lopetti Humun harjauksen. -Mä arvasin et tässä on jotain mätää. No, kuka se on? -Yks Ryan. Se on tooosiii söpö, tyttö sanoi ja esitin kyllästyvää. Shinalla oli ollut vaikka minkälaista ihastusta. Mutta kuka tämä Ryan oli? -Kuka se yksinkertaisesti on? kysäisin malttamattomana ja nostin tamman kavion korkeuksiin ja poistin sieltä punaisella kaviokoukulla kaikki töhnät. -Emmä vaan tiiä. Sillä oli hevonen ja sanoi nimekseen Ryan. Sit ratsastettiin vähän matkaa ja erottiin siel risteytyksessa, Shina kertoi hiljalleen. -Eli te jo menitte kihloihin ja erositte parin minuutin kuluttua? kysäisin heti melkein tytön lauseen päädyttyä. -Tyhmä, Shina huudahti. -Sä tiedät mitä mä tarkoitan. -Joo joo, mutta laitetaan tää poni nyt kuntoon sitä tuntia varten.
Jatmoimme tamman harjaamista ja varusteiden laittoa. Tallin on vallannut joku poikadiili, että jokaisel omat kundikaverit. Noh, mä en sellasta ainakaan vähään aikaan hanki. Paitsii,... Selvitin Humun harjaa, kunnes näin Annen ja Kristerin tulossa autollaan kohti tallia. Pian pariskunta nousi autosta. -Terve! huudahdin ja Anne lähti tulemaan kohti meitä. Miesystävänsä perässään. -No moi. Humuhan näyttää oikein hyvältä. Minne se on menossa? Anne kyseli ja hämmästeli Humun "hoikkaa" ulkomuotoa. -Tunnille. Ollaan sitä Shinan kanssa jo tunti puunattu, kun ei oo mitään tekemistä. -Kukas tuo poika muuten on Nanan seurassa. Empä olisi Nanasta uskonut, Anne päivitteli. -Miro. Kristianin paras kaveri, kerroin ja pian pikku tyttö tuli hakemaan Humua tunnille. Me taas Shinan kanssa häippäsimme hoitajien huoneeseen.
-Nana, Anne jo kerkes päivitellä meille, miten sie poikien kaa oot ruennu liikkumaan, sanoin Nanalle joka kyhjötti Miron vieressä poikaan nojautuneena. Miro punastui, samoin Nana. -No tuota, Nana alkoi mutta kerkesin sanoa hymyillen: -ei tarvi vastata.
Vähän ajan kuluttua puhelimeni soi. Soittajaa ei näkynyt joten vastasin luontevasti. -Shinqua. -Joona täällä moi. Muistatko? kysyi tuttu pojan ääni puhelimesta. Häkellyin ja kipitin lokeroiden luokse. -Joo. Totta kai. Mitä sulla oli asiaa, kysäisin hermoromahduksen partaalla. -öö, tota...noin...MITÄ meille tuli läksyksi, poika kysyi hermona. -Joona...Nyt on ke-sä-lo-ma, kerroin pojalle ja virnistin puhelimelleni kummallisesti. -Hitto. Kouluaikana tää ois ollu helpompaa, puhelimesta kuului hiljaa, mutta kuulin ne itse oikein hyvin. -Mikä olisi helpompaa, kysäisin. -Ei mikään. Mis sä oot? Poika kysäisi. -Tallilla. Sä? vastasin. -Mun mummun ja vaarin maatilalla. Tääl ois paljon mukevempaa jos ois seuraa, poika sanoi. -Mä lupaan hoitaa asian. Voidaan tulla vaikka ratsain sun luokse. Kerrot vaan sit minne, kerroin pojalle ja tunsin hymyilevän. Poika selitti reitin ja muistin hyvin sen. Kerroin Joonalle että muutama toinenkin jätkä varmaan tulisi ilomielin mukaan. -mutta hei nyt, poika sanoi. -Hei hei, vastasin ja pian puhelimesta kuului vain "piip, piip", puhelu oli loppunut.
Tulin huoneeseen ja sanoin; -Mulla on meille kesäsuunnitelmia!
53HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 17, 2009 17:03:12 GMT 2
17.6.2009 - SE ON......
Napsautin kotipihalla mp3-soittimen päälle, ja uusi "hitti" alkoi soimaan korvakuulokkeista. Laitoin ne korviini ja kaurautin pyörälläni tielle, koska olin menossa tallille.
Tulit kaupungil mua vastaan (Oh Shit!) Jouduin huokasta, pää meinasi pudota olkapäilt Tuijotin sua ja kävelin tolppaa päin (Aii!) Oli pakko vaan lähteä seuraamaan Harvoin sunlaistasi seuraa saa Jotenki sainki sut jätskille Oi ku pääsis jo kertomaan jätkille Mul oli vaikeuksia pysyy tuolilla Ku tuijotin sun hymykuoppia Puhuttiin muodist, juomist ja huolista Ku oltas jo tunnettu vuosia Yhtäkkiä sun oli mentävä Kysyin et ehkäpä myöhemmin tänää (Älä) Sit pudotit sen yllärin Sul on poikaystäväs synttärit
-------------------------------------
Pian olin tallilla. Piha oli kesäinen ja Josefiinan istuttamat kukkivat. Anne oli Palmikolla kentällä menemässä tammalla kouluratsastusta. Aikoi varmaan treenata tammaa vähäsen. Ponitytöt, Nana ja Pipsa, köpöttelivät Pampulalla ja Siirillä ilman satulaa tiellä. Tulivat juuri takaisin lenkiltä. Tervehdin tyttöjä ja menin tarhalle. Tammat laidunsivat rauhallisesti ja Humun haasta hoidettavaksi.
Pian jo harjasin tammaa rennoin vedoin ja katselin pihan tapahtumia. Samalla harjauspuomilla oli myös Veronica ja Manki, Ilu ja Tiia, sekä Elkku ja Eppu. Talllille oli tullut hirveästi uutta porukkaa, joita yritimme ottaa vastaan avosylin, mutta määrä oli alkanut...suurentua. Eihän se minua ainkaan haitannut! muista en tiedä. Varustoimme hevoset ja nousimme selkään. Matkatoveriksi saimme myös Palmikon ja Annen.
-------------------------------------
Pääsimme polleilla pellon laidalle, joka oli tuttu kiitolaukoista. Päätimme ottaa kunnon laukan päästä päähän. Ravasin ensin humulla ympyrän ja nostin heti Palmin perään laukan. Tamma oli täyttä ruutia. Pidättelin tammaa kiihtyneessä laukassa ja pian pellon pää tuli vastaan. Hiljensimme käynnille. Vähän ajan päästä hevoset rauhottuivat. -Saamari! Kuka toi on! Elkku huusi ja osoitti metsän laitaan, jossa meni paksu puuaita. Hevoset pörisivät ja katsoimme elkun osoittamaan suuntaan. Siellä hortoili, aidan päällä, joku ukkeli, jonka kädessä oli pullo. -Se on PÄÄTÖN RATSUMIES! Kiljaisin ja sain muut värähtelemään kunnes kuului pelkkä; -PAKOON!
Laukkasimme pitkin teitä ja mantuja. Annekin oli nähtävästi nähnyt sen. Nyt ei auttanut aikuisten vähättelyt, mutta ei väliä. Pian olimme tallilla. Pihalla nousimme selästä, rauhoittelimme hevoset ja kerroimme kaikille asiamme. Mutta piän tieltä tuli sama henkilö, joka hortoili aidalla. Nyt emme säikkyisi. Ukko tuli lähemmäs ja lähemmäs. -Mishä on lisääh shitä phontikkaa...HIK, ukkeli mörisi. -Saapelin ARTSI, Anne karjaisi ja menin miehen luokse. Artsi-"parka" vietiin päärakennukseen ja me muut saimme siitä oivat naurut!
54HM
Ukit kertoo niitä parhaita tarinoita <33 ; )
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 18, 2009 10:34:40 GMT 2
18.6.2009 - Haassa kiva ollaa ...55HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 21, 2009 19:56:46 GMT 2
21.6.2009 - Laukkailua viheriöllä56HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 24, 2009 20:37:15 GMT 2
24.6.2009 - Kesäruno
Kuin kesäkukkanen, on kinkku sukkanen. Hänellä on päässä punainen tukka, ja jalassa ummehtunut villasukka.
Laitumel on poni ja kaksi, kaikki menee paremmaks. On Humu, Taiga, Pellakin, omassa haassa tietenkin.
Aurinko se jaksaa paistaa, ja pian se porkkanoitakin maistaa. Humu on silti hyvä poni, eikä lainkaan syvä koni.
Eli tälläsen tein ulkona : D tänään paperille. Sattumoisin on lyhytjänteinen. merkkaan silti. Jossu poistaa jos ei riitä.
57HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 26, 2009 15:34:43 GMT 2
26.6.2009 - Ohjasajoawww.youtube.com/watch?v=5FAYoTc60c0 - Poikkeus SääntöönKannoin ohjausajovälineitä Humun karsinalle. Olin sopinut Josefiinan ja Hinan kanssa, että harjoittelisimme tammoilla ohjasajoa kentällä yhdessä. Humu oli jo karsinassa harjattuna. Pikkusysterini Essi oli tullut tallille mukaan ja oli harjannut hiekkaista tammaa kanssani. Laitoin Humulle vielä suitsien remmit kiinni ja pistin kypärän päähäni. --- Saavuin kentälle, jossa muut jo odottivat, eli Jossu ja Hina, Kamuliinin ja Hillan kanssa. Pysäytin Humun ja menin kauas sen taakse pitelemään ohjia, joilla sitä ohjaisin. Jossu meni edellä Hillalla, jonka jälkeen menivät Hina ja Liina. Kun he olivat kulmalla, maiskautin ja annoin Humun lähteä kävelemään. Tamma kulki välillä muodossa, mutta sitten se taas heitti päätänsä ja asettui. Pian vaihdoimme porukalla suuntaa. Otimme hiljattain voltteja, sekä pysähtymisharjoituksia. Ohjasajo oli minulle uutta, joten Josefiina sai luvan neuvoa minua aina välillä. Hinalla ja Liinallakin meni hyvin ja Hillakin pysyi rauhassa. Humu tykkäsi mennä välillä erillaisia juttuja, joten tämä oli vaihtelua tammalle. --- Pian Essi ja Aimie tulivat kentän aidalle. -Toi näyttää tosi kivalta, Essi huudahti. -Täähän on, vastasin siskolleni. -Saanko määkin koettaa? Sisko kysyi minulta silmät tuikkien. Tuo katse raivostutti minua, aina! -No tuu sitten, vastasin ja pian Essi olikin jo luonani. -Aimie! Sää voisit kokeilla Liinalla, jos haluat, Hina sanoi Essin seurassa olleelle tytölle, joka tuli hieman ujosti tämän luokse. Autoin Essiä ja pian Humun ja hänen yhteistyö alkoi pelittää. Humu keksi kyllä välillä omiakin reittejä uralla. Piakkoin kentälle tuli ratsukko. Kat ja Sera. -En kai mä häirinny vaan? Kat kysyi. -Aattelin tulla Seralla treenaamaan hiukan koulua. -Ei se mitään. Tässähä'n ollaan menty tätäkin lajia jo puoltuntia, eli ihan hyvin voitte tulle, Josefiina sanoi tytölle ja aloimme lähteä kentältä. --- -Mennään ylös limsalle, Hina ehdotti ja suostuimme koko poppoo, eli Essi, Aimie ja Jossu, sekä minä. Hyppelimme portaat ylös ja napsautimne itsellemme limsat, kunhan rahat oli työnnetty koneeseen. Hörpimme limukkaa, kunnes lähdimme Essin kanssa kotia kohden. 58HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 29, 2009 12:14:27 GMT 2
29.6.2009 - Treeniä Huvitti piirtää ja uus kamera on niin nam <3
59HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Jun 29, 2009 12:36:21 GMT 2
”Lähdimme Humun kanssa maastoon ratsastamaan ja päätimme mennä uimapaikkaa katsastamaan. Sidoin Humun puuhun ja laitoin sille porkkanan suuhun.
Oli erittäin kaunis ilma, joten uimaan tuli myös naapurin Vilma. Siellä sitten polskimme rantavedessä ja amppari pörräsi Humun turvan edessä. Sitä Humu säikkyi ja vettä minun pyyhkeelle läikkyi. Se ei haitannut minua, joten tuskin myöskään sinua.
Kun lähdimme ratsastamaan kohti tallia, Humu menikin melkoista rallia. Sitten se pukitteli ja minä lensin kaulan yli maahan, ja Humu kysyi minulta: Saanhan tehdä niin, saanhan? Lupaa en sille voinut antaa, joten se väänsi ison kasan lantaa. Vaikkei ollut mitään hoppua, päätin että tämä reissu saisi tähän loppua!”
24HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jun 30, 2009 17:45:33 GMT 2
30.6.2009 - Humauksen Taika60HM
|
|
|
Post by Sini on Aug 26, 2009 19:59:53 GMT 2
Sekavia ajatuksia - 26.8.20091. hoitokertaOvi narahti hiljaa astuessani sisään Seppeleen tallirakennukseen - niin monta kertaa olin tänne tullut, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Humun hoitajana. Kyllä, suomenpienhevostamma-Humun hoitaja astui ovesta sisään, eikä ollut vielä sisäistänyt asiaa täysin. Eilinen puheluni Josefiinan kanssa oli ollut täynnä kyyneliä, mutta silti huomattavan paljon helpotusta. Olin lopettanut Tiian hoitamisen innostuksen puutteen takia ja Jossu oli heti kysynyt, miltä Humu näyttäisi minun silmissäni. Tamman nimen kuultuani olin hieman hämilläni. Humu! En ollut ikinä edes ajatellut suokkia sillä tavalla, mutta nyt kun hieman pähkäilin, niin tämä tammahan vaikutti juuri sopivalta minulle. Mukavan vauhdikas ja persoonallinen ja kaiken lisäksi ponikokoinen. Innostukseni hiipui kuitenkin hieman ajatellessani Tiiaa. Se on hieno hevonen ja tulee aina olemaan yksi suosikeistani, mutta omatuntoani oli soimannut niin kovasti jaksamattomuuteni takia, että halusin tammalle jonkun minua aktiivisemman hoitajan - sellaisen hoitajan, jolle Tiia sopii. - Sini! Miten menee, pirteä Keikki saapasteli minua vastaan tallin käytävällä ja katkaisi ajatukseni. - Mites tässä... Mumisin vastaukseksi jotain hyvin epäselvää Keikin kummastellessa käytöstäni. - Kaikki ei oo nyt kohdallaan, mä tunnistan ton ilmeen, Keikki meni hämilleen ja istutti minut vierelleen. Sitten annoin kaiken tulla ulos. Pitkän (todellakin pitkän) juttelutuokion jälkeen tepastelin Humun karsinalle Keikin suunnatessa Blondin luokse. Siinä se nyt oli. Hieman takkuinen harja, heinänkorsi suunpielessä ja turvetta kyljillä - täytyy sanoa, että ensivaikutelma ei ollut mikään paras mahdollinen. - Heippa hupsu, hymyilin touhukkaalle tammalle, joka alkoi pukkailemaan minua hellästi päänsä kanssa astuttuani sisään karsinaan. Laskin hakemani harjapakin karsinan nurkkaan ja nappasin pölyharjan käteeni. Humu yritti narskutella harjoja päivälliseksi, ja juuri silloin Ilu sattui käymään karsinalla. Ilu oli hyvää hoitajaseuraa ja tytön ja Tiian kanssa oli kiva puuhailla. Shinakin tulisi varmaan olemaan yhtä hauskaa seuraa, ajattelin hymyillessäni Ilun jutuille. Ilun lähtiessä yläkertaan, yritin saada pölyä pois Humun jaloista. Se tuntui koko ajan haluavan vain hyöriä ympäriinsä. Hymyilin itsekseni. Humu toisi varmasti paljon piristystä harmaille ja syksyisille kouluilloilleni! - Noniin, melkein täydellistä, sanoin itsekseni ylpeänä lopputuloksesta. Humu seisoi puunattuna karsinassaan, mutta minusta tuntui, että jotain oli unohtunut. Katsoin ponia hetken tarkemmin, ja kävin nopeasti nappaamassa kostean heinänkorren sen suunpielestä roikkumasta. Noin, nyt oli parempi. - Mites uuden hoidokin kanssa sujuu? Jossun yht'äkkiä ilmestyneet kasvot kurkkasivat karsinan ovenraosta sisään. - Hui, mä pelästyin! Hihitin. - Hyvinhän tän kanssa, sain tän sottapytyn oikein kiillotettua, sanoin ja viitoin käsilläni Humun puhdasta karvaa. - No kiva että onnistuu, Jossu hymyili. - Ja voit tietty aina mennä Tiialla tunneilla ja sen sellaista jos vain mieli tekee, hän sanoi vielä ennen toimistoon lähtöään. Nuori nainen kääntyi kannoillaan, mutta pysähtyi kuullessaan hiljaisen äänen jostain karsinan perukoilta: - Jossu, piipersin. Syntyi hetken tauko. - Kiitos, sanoin ja loin merkitsevän katseen Josefiinaan. Tämä hymyili ymmärtäväisesti ja palasi sitten paperihommien kimppuun. - Noniin, Humu! Lähdetääs tästä tarh... KÄÄK! Karjaisuni kaikui ympäri tallin ja uteliaat katseet tuijottivat minua karsinoista. - HUMU! Mitäs hiivattia sä sinne menet?! Tomera ääneni kantautui käytävän päässä olevan kauraämpäriin turpansa tunkeneen ponin korviin. Lähestyessäni sitä varmoin askelin, se katsoi minua viattomilla silmillä. Murahdin jotain sopimatonta ja nappasin Humun riimusta kiinni. Pienet alkeiskurssilaiset olivat menneet karsinoiden ovien taakse piiloon ja jonkun isot silmät tuijottivat minua pelokkaasi. - Onko vaara ohi? Heiveröinen ääni kuului sanovan. - Juu! Eipä hätiä mitiä, jatkakaas vaan... Sanoin tytöille jotka lähtivät hakemaan varusteita. Itse lähdin viemään Keikin kanssa hoitsujamme tarhaan - Keikin tietenkin räkättäessä äskeistä esitystämme - ja päästimme ne kummatkin ulkoilemaan. - Hihiihi... Oisit nähny ilmees kun Humu olikin siellä! Unohdit vissiin karsinan oven auki kun juttelit Jossulle. Hehhee, se oli niiiin hauskaa! Keikki selitti innoissaan minun nauraessa vatsa kippurassa vierellä. - Ei olis voinut olla enää vauhdikkaampi päivä, hekotin vedet silmissä. Päivän alussa olin ollut hieman hämilläni hoitsunvaihdoksesta, mutta hyvät ystävät ja Humun iloinen olemus saivat oloni heti varmemmaksi. (:
|
|
|
Post by Sini on Aug 29, 2009 15:34:57 GMT 2
Harjat kateissa - 29.8.2009 2. hoitokerta
Pyöräilin hengästyneenä tallin pihalle ja parkkeerasin kiireellisesti pyöräni tallin seinää vasten nojaamaan. Ilmassa ei enää ollut sitä samaa lämpöä, mitä vielä pari viikkoa sitten oli saanut tuntea ulkona ollessaan. Illat pimenivät sekä kylmenivät ja syksy teki tuloaan. Kietouduin lämpimästi paksun hupparini alle ja tepastelin varustehuoneeseen. Se oli yhtä tyhjä kuin tämänhetkinen kukkaroni, joten istahdin mukavasti varustearkun päälle. Nyt kun Humukin oli alkeistunnilla, niin päätin putsata sen harjat uuteen uskoon. Nappasin Humun harjakorin ja kiikutin sen ulos. Otin mukaani myös ämpärillisen mäntysuopaista vettä ja aloin pölyttämään harjoista irtokarvoja ja muuta likaa irti. Metallisuan kanssa sain hyvin suurimman osan pölystä pois. Pölyttämisen jälkeen upotin jokaisen harjan saippuaveteen ja hieroin niistä vielä loputkin liat irti. Asettelin harjapakin sisällön pyyhkeen päälle kuivumaan ja pyyhkisin vielä itse harjakopan. Pari pölyistä porkkananpalaa ja hevosnamia sen pohjalta löytyikin, mutta nyt pakki näytti reilusti paremmalta.
- Moi Sini! Roosa huikkasi minulle taluttaessaan Flooraa pois alkeistunnilta. Moikkasin Roosalle ja etsin sitten katseellani Humua tuntilaisten joukosta. Ihmettelin hetken kun tammaa ei näkynyt missään, mutta pian sen hörinä kaikui korviini jonon perältä. Humua talutti pienikokoinen, mutta tomeran näköinen tyttö. Hänellä oli silmälasit, vaaleat saparot sekä vaaleanpunainen asukokonaisuus. Tyttö katseli ympärilleen tietäväisen näköisenä ja talutti Humun omaan karsinaansa. Kävin nopeasti kurkkaamassa karsinan oven ylitse pärjääkö tyttö yksin, mutta hän näytti olevan täydellisesti solmussa ohjien ja jalustimien kanssa. - Tarviitko apua? Sanoin ja en voinut olla hymyilemättä tytön onnettomalle ilmeelle. - Noh... Jos vain viitsit? Hän inahti ja sai ohjat vielä enemmän solmuun. Pyöritin tytön pois ohjien seasta ja tämä hymyili kiitollisena. - Muista aina avata nämä kaks remmiä ennen kuin otat suitsia pois päästä. Muuten syntyy aikamoinen solmu, selitin hymyillen tytön seuratessa tarkasti vierellä. - Entäs tämä vyö sitten? Hän kysyi. - Avataan nämä kaks solkea ja sitten liu'utetaan se tuolta mahan alta, kas näin, opetin. Näytin alkeiskurssilaiselle vielä riimun laiton ja suitsien ristittämisen ja sitten lähdimme kantamaan varusteita satulahuoneeseen. Sen jälkeen tytön äiti kävi hakemassa tämän kotiin, mutisten jotain ruoka-ajasta ja hevosten vaarallisuudesta. Tuhahdin itsekseni ja etsin katseellani Humun harjoja hyllystä. Kummallista, ei niitä näkynyt missään. Tarkistin asian vielä kolme kertaa, mutta Humun harjat olivat jollain mystisellä tavalla kadonneet.
- Onko joku lainannut Humun harjoja? Huutelin tallikäytävällä. Kaikki pudistivat päätänsä ja tarkistivat vielä ottaneensa oikean hepan harjat. Kävin hämilläni kurkkaamassa Humun karsinan, josko harjat olisivat olleet siellä - ei yhtikäs mitään! Aloin pikku hiljaa huolestua ja juoksin pihalle. - Ootko nähnyt Humun harjakoria? Kysyin juuri tallille saapuneelta Pipsalta. - Mmm, tarkotatko sitä vaaleanvihreää? Pipsa kysyi tietty virne kasvoillaan. - Joo! Mikä toi virne nyt on? Kakista ulos! Sanoin hämmentyneenä. - Aika paljon pahvia sieltä pääkopasta täytyy löytyä jos ei muista jättäneensä hoitohepan harjoja pihalle kuivumaan pesun jälkeen, Pipsa vinkkasi silmää ja nyökkäsi nurkan suuntaan. Ai niin! - Miten mä saatoin unohtaa!? Marisin Pipsan lähtiessä hekottaen talliin. Korjasin kuivuneet harjat nopeasti takaisin koppaan ja palasin sitten kärsimättömästi odottavan Humun luokse. Olin jo nyt ihan poikki, mutta kova urakka oli vasta edessä!
Sini & Humu
|
|
|
Post by Sini on Sept 5, 2009 17:10:15 GMT 2
Ja syksy saapuu... - 5.9.20093. hoitokertaItse olen erittäin tyytyväinen. Panostin kovasti ja ahersin tämän kanssa monta tuntia, ja mielestäni lopputulos on sen arvoinen. Tunnelmasta tuli mukava ja taustakin onnistui ihan hyvin. Sini ja Humu
|
|