|
Post by Nana on Jan 31, 2009 21:45:29 GMT 2
~ Mahakas 31.01.09
Ärräpää lensi suustani, kun lumi petti alta ja vajosin pillifarkuissani polviin asti. Nopeasti kopistelin lumet pois ja jatkoin matkaa. Kaverit olivat kysyneet kaupungille, mutta ei – varsa syntyisi pian ja sitä en jättäisi näkemättä, en koskaan. Lisäksi tallissa odottaa erittäin huomionkipeä tamma, jota kukaan ei ole paijaillut muutamaan päivään – menoksi!
Hengityksen huuru nousi taivasta kohti, kun kipitin reippaasti tarhoille. Sentti hirnui komeasti ja Leevi nousi pystyyn, kun Siiri ravasi lähemmäksi porttia. ''Hei kulta.'' lepersin ja painoin karvaisen pään syliini. Maha oli suuri, ja sitä peitti mammutinkarva.
Tuntui pingviiniltä, kun seisoskeli edes paikallaan – yli kahdenkympin pakkasraja oli ylittynyt helposti tänään, ja se tarkoitti ainakin tuplavillasukkia ja kerrospukeutumista. Takaani kuului toiskatin tennareiden narskuntaa, ja iloisesta hihkaisusta päätellen se oli Pipsa. ''Ihan kauhee pakkanen, mutta saapahan hevoset vapaapäivän.'' selitti tyttö innoissaan. Nyökkäsin, ja nostin Siirin roikkuvan, takkuisen harjan pois shetlanninponin silmiltä.
''Mitä jos mentäs kahville?'' sanoo Yuff työntäen kätensä olallemme. ''Hui, älä säikyttele..'' Pipsa huokaisee, ja tallustelemme talliin sisään. Oleskeluhuoneessa tuoksuu tuore pulla, ja pikaisen katsauksen jälkeen sitä mutustelevat Loviisa, Wire ja Wear. Anne työntää käteeni voipullan, ja iloisesti mussuttelen sen syvälle ruuansulatukseeni.
''Tänään onkin sitten siivousta tarjolla, kun ei ole tuntilaiset tulossa.'' Anne sanoo ja nostaa lämpimän pullakorin pöydälle. Nyökkään, ja pompin alakertaan. Nappaan tyhjästä tallista talikon, ja alan lapioida lantaa tamman suuresta poniboxista. ''Täällä on pian pikku-varsa, joka on niin söpö että..'' haaveilen, mutta ajatuskuplani puhkaisee Pellaa taluttava Fiia. ''Moiks Nana! osallistutko leirille?'' tyttö kyselee.
''Mille leirille?'' kysyn ja silmäni pyöristyvät lautasen kokoisiksi. ''Kevättalven leirille, ilmoitustaululla.'' Fiia sanoo, mutta ennen kuin tyttö lopettaa lauseensa, olen jo sännännyt kirjoittamaan nimeni. ''Valmista tuli.'' huudahdan ja Fiia vie viimein Pellan aittaan.
''Hui miten paljon pakkasta!'' hämmästelen, ja kävelen sitten tarhoille. Suljen silmäni, ja hengitän raikasta ilmaa. Me olemme yhtä. Siiri ja Nana, eli Siina. ''Kyyti kutsuu, pärjäile pakkasessa!'' kuiskutan ponille ja rypytän tämän fleeceloimea. ''Niin, ja pidä tulokkaasta huolta.''
Nana & Siiri
|
|
|
Post by Nana on Feb 1, 2009 13:26:51 GMT 2
Pakkanen jatkuu - loma jatkuu 1.2.09
Tarhasta sisälle hakemassa. takana pukittelee pampula, vaikka en saanut sen väriä erityisemmin tehtyä. harjoittelin tuota valon suuntaa. 45hm.44hm
|
|
|
Post by Nana on Feb 5, 2009 20:49:46 GMT 2
Siiri ei anna satulaa laittaa, mutta tuplaruokamäärä maittaa. Nopeasti selkään pomppaan, ja Siirin askeleita komppaan. ''Hepat hereille ja puhtia'' pohkeilla hoputan ponia tuhtia. Rodeaponi se laukkaa vetää, ei anna armoa, ei säästä setää.
Mutta pian rauhassa astuu, on mulla Siiristä nyt vastuu. ''Pohkeet päälle'' mä luisuin käskyjen jäälle.
Tunti sujui loistavasti, vaikka tamman käytöksestä suuri rasti.
|
|
|
Post by Nana on Feb 13, 2009 23:01:49 GMT 2
~ Kun ei mieti epäonnen päivää, ei ole huolen häivää.
''EN JAKSA ODOTTAA!'' kiljaisen ja juoksen yhä lujempaa rinkiä pullean shetlanninponin ympärillä. Wear rauhoittelee minua, mutta miten voisin pysyä paikallani – mitä jos SE heti jää näkemättä? Ei auta kuin odottaa.
Tuuli puhaltaa kylmänä puhuririntamana niskaan, sinne minne takki ei juuri yltänyt. Nopeasti kalastan hupun sormienpäihini ja nostan sen pääni päälle suojaamaan. ''Nyt kulta lähetään sisälle paleltumasta'' sanon ja nappaan ei-niin-ilkikurisen-kakaran-kun-on-äitinä kiinni. Tamma pärskähtää ja odottaa makupaloja, joita olen sille usein syöttänyt tänä hetkenä. ''Ei nyt, että saat joskus nuo varsakilot pois.''
Sisällä odottaa nurkassa kyyköttäviä hoitajia talikot aseinaan. ''Iisisti, älkää uskoko siihen soopaan.'' huokaisen. Kuinkahan monta kertaa tuo on kaikille selitetty? Muut kaikkoavat ympäriltäni. Vaistonvaraisesti harjailen taas Siiriä rauhassa, mutta nopeasti. ''Voi vitsi kun sen äidin pitää olla aina niin ankara.'' nyrpistelen.
''Heihei kulta, näin tälläkertaa, kaikilla hoitajilla on joskus lyhyempi hoito'' huutelen, ja moikkaan viellä paikallaolleet hoitajat, jonka jälkeen kiirehdin parkkipaikalla kärsivällisesti odottavaan autoon.
Nana & Siiri
|
|
|
Post by Nana on Feb 14, 2009 11:08:22 GMT 2
47 hoitomerkintää
|
|
|
Post by Nana on Feb 18, 2009 21:35:14 GMT 2
Runo :l
Siiri viimeisimmillään odottaa, ja minä kuin kuuta nousevaa. Syntyis varsa jo, niin tyhjentyis kukkaro.
Ori vai tamma, tamma vai ori? No varmaa on se, että tulee Siirille herkkukori.
Kaikki menee varmasti hyvin, kun on tamman kohtu kaikista syvin. Tunkeutuu hetkeen auringon säe, mutta sitä ei kunnolla näe.
Rakasta tammaa mä harjaan, en sekoita lehmiin, en lihakarjaan.
Siiri palaa tuntipolleksi, joku tietämätön kutsuu sitä Rolleksi. Päitset poni päähän sai, Nana ne sille laitto kai.
|
|
|
Post by Nana on Feb 20, 2009 23:04:41 GMT 2
~ Söpöilyä by Siiri & varsa 20.2.09
Päivä oli vasta puolessa, ja kadunvarrella juoksi innokas tyttö katselemaan varsaa. Tietysti se oli nähty jo eilen, mutta sen katselemiseen ei koskaan voinut kyllästyä, - eikä tietenkään myöskään sen kuvankauniin emän. ''Kultsipuppeliiiit! miten voitte tänään?'' kuiskin karsinaan. Pörröinen pikkutamma nostaa varovaisesti päätään, mutta luikkii sitten takaisin emänsä taakse. Siiri hörisee minulle pehmeästi. ''Sie teit sen.'' hymyilen.
''Mikäs ois siulla hyvä kutsumanimi?'' kysäisen, ja poni kallistaa heleästi päätään. ''Tanja?'' ''Asta?'' ''Vai joku erikoisempi ja söpömpi.. hmm..'' mietin kallistellen päätäni puolelta toiselle ja tarkkaillen varsaa päästä varpaisiin. Siiri tunki pienen päänsä syliini huomion merkiksi. ''En oo unohtanu sua, höpsö.'' kujertelin ja rapsutin hienoa ja pulleaa tammaa.
Elämä oli tällä hetkellä vuoristorataa – masennuksen partaalla ja sitten kaksi suloisinta otusta maailmassa halittavana. Elämä alkoi kääntyä posiitiviselle puolelle. vihdoinkin.
Hitaasti astuin varovan askeleen lähemmäksi kohti pienoista. Koskettelin sen ruumiinosia rauhassa ja se ei aristanut mitään. ''Hienoa, tyttö!'' kehuin shetlanninponivarsaa. Emä eli Siiri sai palan raikkaasta omenasta.
''Mitä jos mie jättäisin teidät nyt tänne lepäilemään'', sanoin huomatessani sen, että Siiri etsi hyvää paikkaa makoilla. Suljin karsinanoven ja kurkkasin viellä poniboxiin seinän yli. Sitten kipitin nopein askelin hoitajien huoneeseen.
''Kastanja on ihana!'' huokaisi sohvan perimmän nurkan vallannut Dreamer. Hymyilin iloisesti ja reippaasti menin ottamaan limuautomaatista haluamani virvoitusjuoman, - eli sanotaanko lempparini Fantan.
''Hei miten olis karaoke?'' ehdotti Wear aivan yllättäen. Hämmästyin, mutta nyökkäsin iloisesti. Hoitajien huoneeseen oli vähän aikaa sitten rahdattu Jaakon vanha guitar hero sekä karaokelaitteet. ''Yy.. ja kaa.. ja yy kaa koo nee!'' rytmitin ja tyttökuoro yhtyi lauluun;
Hetki lyö viimein hetki lyö aikaa lahjomaan ei käydä voi, milloinkaan het-ki lyö, viimein hetki lyö
Itse repesin kesken esityksen 'Apina-Abbyn' pelleilylle ja nauroin maha kippurassa sohvalla kun tytöt eläytyivät lauluun.
Taas huomennaa.. olen surullinen.
|
|
|
Post by Nana on Feb 22, 2009 14:24:21 GMT 2
Kolmen kopla 22.2.09 Olen tyytyväinen! (: varsinkin siiriin. 50hm
|
|
|
Post by Nana on Mar 3, 2009 22:22:50 GMT 2
~ Mitä ikinä teetkin, minne ikinä meetkin 3.3.09
''En usko.'' Intin ankarasti vastaan kun Wear väitti että Cassu olisi tullut takaisin, ja Pampula olisi nyt Seppeleen. Että vanhojen kävijöiden parivaljakko olisi lähtenyt. Että kaverit olisivat lähteneet. Niin, mitä oikein tarkoittaa kun menettää ystävän? Mariel nyyhkytti punaisena Luyn karsinan edessä. Rutistin tyttöä olan takaa ja kurkotin laskemaan pääni tämän olkapäälle. ''K-k..kiitos kaikesta. Ilman sua Caralla ei ois ollu mitään.'' nyyhkäisin ja vetäisin kyyneleet pois silmiltäni hupparinhihalla. ''Show must go on.'' sanoin ja peitin vahvana tyttönä kaiken murtavan surun.
Siiri hirnahti kimeästi kuullessaan minun lähestyvän. ''Voi kastanja ja Siiruli ihanaispallerot!'' hihittelin ja rapsutin erittäin huomionkipeitä tammoja. ''Tiedetään, prinsessat, hoitaja EI SAA olla kipeä, vaan pitää tulla kuolemantaudissakin harjaamaan Siiriä.'' puhuin. Sikke alkoi kuopia mustasukkaisesti. ''Nyt ootat!'' kajautti Pipsa melkein tyhjän tallin lomasta.
Tirskahdin pahaenteisesti. ''Mentäskö me tarhaan harjauksen jälkeen, arvon neidit?'' saneerasin. Siiri nyökytteli hiukkasen happaman näköisenä, mutta siitä ilmeestä minulle tuli mieleen vain yksi asia – mitä jos mamma opettaisi vauvalle heti huonoja tapoja? Siitä ei hyvää seuraisi.
''Mun aika on tiukalla, kulta.'' sanoin pussaillen tämän harmahtavaa, pehmeää turpaa jota peitti pitkät viiksikarvat. ''Lynn.'' kutsuin norkoilevaa tallityttöä. Salamannopeasti auttajatar oli paikalla. Annoin pölärin lettipäälle ja tämä kieritti kättään ympäri pulleaa mahaa. Minä seisoin tottuneesti normaalisti, mutta Lynn kyykisteli ähisten ja puhisten. Hekottelin, kun kuvittelin Lynnin Siirin selässä.
Laitoin kastanjan päähän ensimmäisen narun, minkä löysin (huom! ei riimun, narun). Tamma joutui pakokauhun valtaan ja päätin hallita pientä pelkästään harjastaan käsin. ''Ihana bihana pallero pikkuinen!'' sanoin ja kaivoin taskustani kännykän.
''Yksi viesti vastaan otettu. Lähettäjä: Anne +35968035
Heip Nana! Kastanjaa kokeiltiin käyttää eilen tarhassa, oli hienosti. Voit oikein hyvin viedä tamman tänäänkin tarhaan. Mutta ratsastaisitko Siirillä hiukan? Kunnon täytyisi kohentua. Toki ensin tarhassa varsan kanssa, vaikkapa ilman satulaa jos haluat kokeilla pullealla mahalla istuskelua! Anne''
Kun kiharainen kastanja oli tarhassa, viritin Siirille Lynnin tuomat suitset, ja istuin pitkästä aikaa selkään. Kun huokaisin ja suljin silmäni, shetlanninponi viipotti kohti aitaa tuoreen varsan kanssa ja minä jytkyin selässä kuin mikäkin perunasäkin korvike. ''Et ole muuttunut yhtään, mutta se on hyvä, kultamussu.'' ehdin sanoa, ennen kuin Siiri pukitti. Pysyin ovelilla harjaantarrautumiskeinoilla kyydissä.
''Ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaaa-aa!'' kiljaisin maailmalle, joutuen jälkeenpäin häpeämään sitä nähdessäni Katin ja Tapin romanttisella kävelyllään.
|
|
|
Post by Nana on Mar 10, 2009 15:57:52 GMT 2
..
Varsa hirnahtaa innokkaasti, sen eilinen kiljunta hermoja raasti. Siirille hyvä ois kisatreeni, onkohan varsalla emän riehuntageeni? Kissat ne miukuu ja joulupukilla on sata ja yks tiukuu Mut Siiri on omaa luokkaa, ei sitä maailman suurin mahti muokkaa.
Aidat, sankot, seinät muut tukkii muiden ponejen suut. Mut prinsessani mun läpi työntää, ja Nana hävinneensä myöntää.
Silti toisiaan rakastavat, hieroo hoitaja pään ja lavat. Temppuileva shetlanninponi, ei sitä ehkä rakasta moni, mutta ainakin yks joka aikoo ostaa uuden kypärän syksyks.
Pärjää Siirille kuka vaan, jos saa sen hallintaan.
Ei toista hoitajaa peliin mukaan, ei Nanan mustasukkaisuudelta säästyis kukaan. Tähän loppuu runo tämä, jota sävytti riimit nämä.
/aktiivistun taas. (= jos inspis iskee niin teen ehk tänään viel tarinan!
52hm
|
|
|
Post by Nana on Mar 16, 2009 17:19:55 GMT 2
yön juoksijat =DD
|
|
|
Post by Nana on Mar 22, 2009 15:05:05 GMT 2
Heppailua 22.3.09
''Siiiiiiiiriiiiiiii! Janeeeeeeeeeee!'' kutsuin kaukana loikoilevia shetlanninponeja. Siirin uniset silmät olivat vasta raottuneet auki, mutta Jane laukkasi jo pitkin tarhaa. ''On siinä meillä varsa, hah.'' Fiia yllätti minut takaapäin.
''On on, kaunein varsa kaikista'' hymähdin. ''Jokos oot nähny muuten Kiiran?'' Fiia kyseli. ''Kiira ...?'' kysyin varovaisesti. ''Palmin varsa, tyhmä!'' Fiia huusi ja yllytti minua kilpajuoksuun kohti tallia.
Tottahan se oli, Palmikon karsinassa könötti turpapilkun omistava, kaunis tammavarsa. Katsoin ihaillen ja ylistäen varsaa, mutta sanoimpa viellä päälle: ''mutta ei Janeen verrattavissa.''
Hiippailin takaisin laitumelle, kuin saalistava sapelihammastiikeri. Siiri varoitti kimeällä hirnahduksella hoitajasta, joka halusi ottaa varsan kiinni. Olin kuitenkin ovelampi ja nopeasti sainkin älykkyysosamäärättömän Siirin kiinni. Jane tuli tietysti heti äitinsä pepussa.
Kun tartuin pehmeään harjaan, Jane perääntyi äkillisesti. Rohkaisin sitä luokseni pienellä omenanpalalla, ja painoin harjan karvaan. ''Kas näin, ei ollut pelottavaa!'' rauhoittelin ja suin sitten harjaa aivan oikein elkein, yhtään varomatta. ''Hieno, hieno tyttö!''
Siiri nautti harjauksesta, jos ei lasketa, sitä, että se potki ovea ja yritti repiä riimunnaruaan ilkeästi irti. Mennessäni komentamaan Siiriä tämän lopettaakseen puuhansa, tuli rumaa jälkeä sormeeni. ''Hyi sua, tyttäreskin on kiltimpi!'' sisimmässäni kuitenkin tiesin, ettei Siiri olisi ilkeä.. mutta ilkikurinen sitäkin enemmän.
Harjauksen ja kavionpuhdistuksen jälkeen (raahasin!) vein tammat laitumelle leikkimään, ja näpsin muutamia kuvia. Sen jälkeen kiiruhdin hoitajien sunnuntaikokoukseen, jolla ei oikeastaan ollut mitään ideaa, - vain se, että hoitajat halusivat rupatella jopa tuntikaupalla.
''Nanaa!!'' Brenna ja monet muut hyökkäävät välittömästi tuhansilla sanoilla kimppuuni. ''Moi.'' sanon yksinkertaisesti. ''Janepa osaa olla jo harjauksessa!'' jatkan kuitenkin yhä iloisemmaksi muuttuvana.
Nana, Siiri & Jane
|
|
|
Post by Nana on Mar 26, 2009 16:53:59 GMT 2
Yhteishoito// s-tarina 26.3.09 (erinlaista matskua väliin)
|
|
|
Post by Nana on Mar 31, 2009 20:53:02 GMT 2
”Kolme pientä porsasta” 31.3.09
''Siiri senkin possu älä pure sitä seinää!'' karjaisin vasta lakaistun lattian halki toiselle laidalle. Tamma tuijotti minua ilkikurisesti ja tyytyi pärskäisemään hiukan vihaisesti. Nopeasti Wear pomppasi kaulaani. ''Maastoon?'' hän kysyi. ''No, kyllä se käy, mutta Taigallahan on varmaan tunteja..'' selvitin asiaa. ''Et oo tienny?'' tyttö ihmetteli. ''Taiga on MUN, MUN JA MUN!'' Wear innostui, ja tanssimme ympäri käytävää. ''Sopii, kysyppäs vielä Pipsulia niin on kaikki possut koossa.'' keskeytin riemuntanssin.
Pipsa suostui ilomielin, ja ryhtyi harjaamaan loskan peittämää Pampulaa. Siiri tuhisi hermostuneena, mutta eihän tuo ihmekkään – nuori äiti oli juuri menettänyt lapsensa. Toisaalta, Siiri oli itsekkin aika kakara. Mutta siirrytäämpä syvällisistä pohdinnoista itse tarinaan.
''Valmis!'' huusi Pipsa pampulan karsinasta, kun itse vasta pähkäilin Siirin solmussa olevien ohjien kanssa. ''Hetkipieni, hae wertsu..'' sihisin, ja kiristin turparemmin.
Itse keikuin uudelta nahkalta tuoksuvassa satulassa, kun taas Wear ja Pipsa olivat valinneet luonnollisemman vaihtoehdon, eli ilman satulaa menon. Selvitimme ajatuksiamme ja viimeaikaisia tapahtumia, ja lenkki venyi ja venyi.. ''Tota.. missä me ollaan?'' Pipsa keskeytti.
''Ei hajua..'' Wear piipitti. Itse olin kauhusta kankeana kuultuani puskasta hyvin epämääräistä rapinaa. Taiga säikähti jopa niinkin kokeenena tuntipollena sitä, ja lähti vetämään täyttä nelivetoravia. Siiri lähti täysillä perässä, ja pikku-Pampu ei halunnut jäädä yksin. Päädyimme nelistämään, noh, sinne minne ponit päättivät meidät viedä.
''Huh.'' huokaisin kun läähättävät kauramoottorit puhisivat allamme. ''Josko käveltäs kotiin.. ja ei ainakaan Siiri ekana!'' hihkaisin, ja ohjasin tamman jonon perälle.
''Taiga senkin possu.'' Wear säesti meidän muiden toruja poneillemme. ''Mutta elämä olisi tylsää ilman näitä!'' Pipsa jatkaa lausetta.
Tallilla tartuin nopeasti talikkoon, ja siivosin lauleskellen (erittäin!) sotkuisen karsinan, jonka pohjalla lojui porkkananpaloja sekä karvan jäänteitä Janesta. ''Sie näät neidin vielä joskus, mie.. lupaan sen. Ehkä mulla on vielä joskus koko perhe, sie, Jane ja Tuitsu?'' raportoin.
Punainen auto tööttäsi pihalla, ja sisältä kuului vihainen huuto: ''Ei oo koko päivää aikaa!''. Siinä samassa suoristin selkäni ja kävelin pois. ''Nähdään aprillipäivänä, eli huomenna!''
Nana & Siiri kiireisenä päivänä
|
|
|
Post by Nana on Apr 14, 2009 14:51:40 GMT 2
EPÄAKTIIVISUUTENI. Mutta siirin hoidon jälkeen kiirehdin kotiin muokkamaan ottamaani kuvaa, ja...
|
|