12.6.2024 Koulutunti: Welcome To The Jungle

[Anne]

Miltei trooppinen Annen pitämä koulutunti.

Jusu - Lexie
Sisu - Susu
Vilda - Puhvi
Krista - Abrianna

Kesätunnit pyörivät normaalituntien ohessa, joten extratunnit pidettiin milloin maneesissa, milloin treeniaukiolla tai vaikkapa tasaisemmalla tarhamaalla. Koulutunti olisi nyt treeniaukiolla, jonne Hannes jostain syystä oli raahannut viidakkoaiheisia lavasteita
“säilöön”. Noh tulisipahan tästäkin uusi kokemus: ilmakin oli hiostava, Anne mietti. Welcome to the Jungle!

Tunti aloitettiin hyvin pitkällä käynnillä, jossa pikkuhiljaa koottiin hevosia, kun ne ensi oli saatu pärskähtelemään ja hieman eteen-alas. Käynnissä jatkettiin hyvin hidasta ravia, hevonen miltei piaffimaisesti koottuna. Lavasteet säpäköittivät hevosia ja lyhyessä ravissa haettiin asetusta sisään ja ulos kuitenkin pitäen hevonen suorana. Anne harvoin piti tällaisia tunteja, yleensä tarve oli ratsastaa hevosia enemmän eteen, mutta tämäkin oli hauskaa vaihtelua.

Lyhyen ravin jälkeen siirryttiin hetkeksi käynyiin, ja hevoset saivat rentoutua. Sitten tehtiin sama: hevosia koottiin ja nostettiin lyhyt laukka. Laukkaa jatkettiin kahdeksikolla, jossa tehtiin laukan vaihto ravin kautta keskellä. Onneksi tunnilla oli vain muutama osallistuja, joten kolareitakaan ei tullut. Lopuksi vielä uralla haettiin hevosia pätkittäin avotaivutukseen ja sen jälkeen ravatiin isosti kevyessä ravissa hevoset pitkänä loppuravit.

Jusu - Lexie
Lexie oli varmasti tottunut erilaiseen työskentelyyn ja osoitti sen hännän huiskauksilla. Jusu hikoili hevosen selässä, joka olisi halunnut liikkua isosti koko ajan ja oli selvästi koulutettu rennommassa muodossa työskentelyyn. Oikea laukka oli hevoselle vaikeampi ja epätasaisempi. Laukanvaihdo siihen suuntaan epäonnistuivat ja Lexie kyllä osasi vastalaukassakin tasapainon pitää.

Sisu - Susu
Susulle lavasteet olivat hieman liikaa ja se oli oikeastaan koko tunnin jäykkänä , ylikuumuvana ja kireänä. Sisulla ei ollut helppoa ja pieni kyynelkin taisi naiselta päästä lopputunnista. Tai sitten se oli hikeä. Ainakin Susu osaisi passagea, jos vain haluaisi.

Vilda - Puhvi
Puhvia ei jostain syystä poikkeuksellinen miljöö häirinnyt. Sillä oli kuitenkin oikean kokoamisen kanssa haasteita, vaikka nokka miltei ryntäissä oliskin lähtökohtaisesti. Vilda sai ratsastaa voimakkaasti istunnalla pidättäen ja pohkeella aktivoiden. Laukanvaihdot ravin kautta olivat todella haasteellisia.

Krista - Abrianna
Kaikkien toiveponi Abrianna oli tänään myöskin melko säpäkkänä ja osa sen jähemästä rauhallisuudesta oli poissa. Asetuksiin se ylireagoi ja Kristakin istui liikaa eteen, jolloin poni lähti kiilaamaan. Laukkatyöskentelyssä Krista ei edes yrittänyt koota, vaan nautti vauhdista välittämättä äitinsä ohjeista.

[Anne]

Abrianna säpäkkänä asetuksissa.

[Vilda]

Kuumaa, kosteeta ja vaikeeta



Keli oli mitä mainioin rantakeli. Tällä ilmalla olisi kaikkien pitänyt olla loikoilemassa rennosti rannalla virvokkeita nauttien. Pyyhin hikeä otsaltani ja olin jo likomärkä hiestä vaikka vasta satuloin Puhvia. Tosiaan olin menossa koulutunnille tässä kelissä kun paikkani olisi ollut rannalla muiden seurassa. Myös Puhvi vaikutti siltä, että sekin olisi halunnut viettää aikaa jossakin muualla kun kanssani harjoittelemassa kouluratsastusta. Kun hevonen oli satuloitu, vaihdoin omat lenkkarini ratsastussaappaisiin ja lippalakin ratsastuskypärään.


Tunti olisi poikkeuksellisesti treeniaukiolla viidakkolavasteiden seassa ja Anne oli etukäteen varoitellut, että Hanneksen lavasteet eivät ehkä olisi hevosista yhtä harmittomia. Toisaalta kyllähän hevosten oli hyvä tottua menemään tiikerien seassa. Siinä kun muut hevoset, varsinkin Susu ja Abrianna totesivat lavasteiden olevan liikaa ei Puhvi tuntunut edes huomaavan niitä. Nousin hevosen selkään ja annoin sen heti kävelle pitkin ohjin, sillä totesin ettei hevosella ollut aikomustakaan välittää lavasteista.


Aloitimme työskentelyn käynnissä ja työstimme sitä pitkään kooten hevosia aina vain enemmän ja enemmän. Vaikka Puhvi sinänsä edestä kerikin itseään rullalle, se oli hyvinkin tyhjä ohjalle ja takajalat olivat erittäin vaike saada astumaan syvälle hevosen alle. Se mielellään astui suorilla takajalan askelilla ja enemmän vyöryi etujaloilla. Jouduin työskentelemään todella paljon, jotta sain hevosta oikeasti tuntumalle ja nousemaan edestä ylös ja ottamaan takajalat käyttöön. Hitto kun osasi olla vaikeaa. Yhtään ei myöskään auttanut porottava aurinko, joka jo itsessään vei kaiket voimat.


Ravityöskentely oli vähintään yhtä vaikeata kuin käynti. Siinä oli samat ongelmat, vaikka varmasti vähän helpottikin se, että olimme jo käynnissä työskennelleet samaa asiaa. Minulla oli kuitenkin haasteita saada Puhvi ravamaan ponnekkaasti takajaloilla astuen syvälle alleen ja pitämään etuosa ylhäällä ja kevyenä, mutta silti tuntumalla ja hevosen nenä luotiviivalla. Puhvi tiputti päänsä todella helposti ryntäisiin ja ravaili takajalat jossain kaukana horisontissa. Toivoin laukkatyöskentelyn olevan helpompaa, mutta lyhyiden välikäyntien jälkeen totesin, että yhtä vaikeaa ellei vaikeampaa sekin tulisi olemaan.


Laukassa oli tarkoitus tehdä myös laukanvaihtoja ravin kautta ja jostakin syystä ne tuottivat aivan hirveästi haasteita. En meinannut saada laukasta raviin siirtymisiä tehtyä hyvässä tasapainossa, joka johti siihen, että laukan jälkeinen ravi ei ollut hyvää, joka johti siihen, ettei uusi laukannosto uuteen suuntaan meinannut onnistua. Lisäksi Puhvi tuntui poikittavan aina nostoissa, joka lisäsi haastetta kun minun piti pitää myös hevonen suorassa. Parin viimein onnistuneen vaihdon jälkeen saimme lopettaa vaihdot siihen, jotta molemmille jäisi hyvä mieli ja teimme lyhyitä pätkiä avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Yllätyksekseni nämä sujuivatkin jo yllättävän hyvin ja Puhvi tuntui ajoittan jopa todella kivalta.


Tunti oli kiva lopettaa hevosten venyttämiseen isossa kevyessä ravissa. Puhvi venytti itseään rennosti eteen-alas ja liikkui nyt myös kivasti jo takaosaakin käyttäen. Itse olin aivan lopen uupunut. Puhvi oli kuitenkin yrittänyt hienosti, vaikka tänään ei ehkä meidän päivä ollutkaan loistaa ja olihan tämä ensimmäinen kerta sen selässä. Ehkä kesän aikana voisimme vielä keksiä jotain tekemistä yhdessä, mietin.


Tunnin jälkeen riisuin Puhvilta satulan ja lähdin vielä kävelyttämään siitä taluttaen lähimaastoon. Parinkymmenen minuutin päästä tulimme takaisin ja huuhdoin hevosesta hiet vedellä ja vein sen ulos. Keli oli yhä edelleen paahteinen ja itse aivan litimärkä, joten päätin lähteä itsekin uimaan ja vilvoittelemaan.



xoxo Vilda