Vaula
Uusi ihmettelijä
Posts: 10
Oma heppa: Moona
|
Post by Vaula on Apr 23, 2024 21:26:13 GMT 2
Mon Amie 'Moona'2022 syntynyt oldenburginhevostamma, kouluratsu omistaja Vaula Hernepuro Seppeleessä pihattopaikka 23.04.2024 ⇢ omille sivuille / tallin sivuillle
|
|
Vaula
Uusi ihmettelijä
Posts: 10
Oma heppa: Moona
|
Post by Vaula on Apr 23, 2024 22:24:58 GMT 2
23.04.2024 Hämärähommia - saapuminen Seppeleseen
Ilta oli juuri hämärtynyt, kun laina-auton moottori hyrähti sammuksiin. Vähän joka olomuodossa taivaalta tullut sade oli viimein taittunut tihkuksi Vaulan astuessa Bemarin penkiltä parkkipaikan poljettuun santaan. Suorastaan jäätävä viima puski heti luihin asti, ja nenä alkoi tippaista trailerin ramppia avatessa. - Vaula, hei! jostain takaa kantautui huuto, jota säesti kiireesti lähenevät askeleet. Vaula jätti rampin sikseen ja kääntyi katsomaan tulijaa. - Emmy tulee pian perässä, se laittaa nopsasti takkia päälle. Olin jo pukeissa niin ennätin heti kun laitoit viestiä, Anne virnisteli ja värjötteli tuulipuvuntakista huolimatta. Ulkovalojen hämyistä keltaista loistetta vasten pystyi huomaamaan, että tihku oli yltymässä sateeksi. Anne kävi rampin toiselle puolelle ja alkoi irrotella salpoja, ja pian se kumahti maahan naisten laskemana. Sisältä kuului kahahdus, ja vanerilattia tömähti kavion alla. - Hei Moona, Vaula höpötti tammalleen, jotta tämä tietäisi tuttuja olevan vastassa. - Onpa iso, paikalle liittynyt blondi, Vaulan olettama Emmy, tuumasi pian kaksikon viereen liittyneenä, ja niin he seisoskelivat kaikki rivissä, katselivat loimitettua hevosta. - 174 centtimetriä, Vaula myhäili, ja lähti kiertämään pikkuovelle. - Laitetaan hei se nyt yöksi ensin karsinaan niin se saa levätä matkan jäljiltä. Katsotaan huomenna sitä pihattoon usuttamista voinnin mukaan ja ovat muutkin hevoset sitten hereillä, Emmy ohjeisti pihalta, ja Vaula huikkasi takaisin jotain myöntyvää. Ihan reilu suunnitelma. Moona nuuski varovaisesti naisen hiuksia ja huppua, hamuili sokerilta tuoksuvia käsiä niiden irrotellessa naruja. Pian kimo olikin valmis peruuteltavaksi, ja hieman jäykin jaloin se lähti taaksepäin maiskautuksesta ja pienestä tuuppauksesta ryntäille. Ramppi tutisi notkuvien polvien alla, ja sitten Moona seisoi Seppeleen parkkipaikalla koko mitassaan; puuskutellen se kuunteli sateeseen ja yön lähestyvään pimeyteen piiloutunutta ympäristöä, otti askeleen taaksepäin mutta kiltisti lähti seuraamaan Vaulaa käskystä Emmyn ja Annen johdattelemana. Vaulan väsyneissä silmissä pimeällä kuljettu reitti unohtui karsinalle ehdittyä, ja koleasta kelistä johtuen nainen päätti jättää loimen puoliverisen suojaksi. - Mites ennätät huomenna paikalle? Emmy varmisteli. Vaula irvisti ja hieraisi otsaansa. - Toivottavasti kymmeneen mennessä aamulla, Vaula virkkoi lopulta. - Annetaan levätä siihen asti jos ei erityisesti ala kävelemään karsinan seiniä pitkin. Tuuppa vielä ennen lähtöäsi katsomaan nää meidän tilat ja ruokinta-asiat kuntoon... Emmy tuumaili, ja lähti jo harppomaan kohti sivuhuoneita. Vaula vilkaisi vielä karsinan suuntaan; Moona nojasi vasempaan takanurkkaan, nuuskutti sen lautoja. Tamman olemus kieli väsymyksestä, ja kuiskauksena esitettyjen lupauksien jälkeen Vaula lähti Emmyn ja tätä seuranneen Annen perään.
|
|
Vaula
Uusi ihmettelijä
Posts: 10
Oma heppa: Moona
|
Post by Vaula on Apr 26, 2024 23:18:06 GMT 2
25.04.2024 Takaisin satulaanSää vaihteli taas mieltään Vaulan kävellessä kohti pihattoa. Kaksi päivää oli hurahtanut kaksion sängyn pohjilla kuumeesta toipuessa, ja horkassa soitettu puhelu oli onneksi tavoittanut Emmyn heti keskiviikkoaamuna. Poikkeuksellisesti Emmy oli lupautunut tutustuttamaan Moonan pihattoon, ja läheisen tarhan kautta tehty siirtyminen oli onneksi mennyt kaikin puolin erinomaisesti. Asiaan toki vaikutti se, että Moona oli jo Saksassa tarhannut melko ympärivuorokautisesti tamma- ja ruunalaumassa, ja Vaula oli vakuutellut Elle-Noran kertoman pohjilta, että Moona oli oikea lapanen, eikä taatusti uskaltautuisi tukkanuottasille. Ajatuksiensa siivittävänä Vaula oli jo ehtinyt pihaton puolelle, ja tervehti muhkeaa cobia muistuttavaa hevosta. Se oli ennättänyt pihatosta ensimmäisenä vastaan, ja pian myös laumasta suurin kimo köpötteli muilta anteeksi pyytelevästi sille tutun ihmisen luo. Pieni ja pörröinen poniruuna irvisti sille kuin kiusatakseen, ja Moona-rukka kutistui ihan silmissä olemukseltaan. - Moona, senkin säälimys, Vaula naurahti tammalleen ja kaiveli taskuistaan sokeripaloja; yhden omalleen, ja yhden rautiaalle jytkylle. - Kuules poninretku, jos Moona olis yhtään häijympi, olisit pelkkä märkä tahra, blondi ei voinut vastustaa kiusausta höpötellä ruunan suuntaan, joka tuhahti moisiin puheisiin. Melko huumorintajuton kaveri, Vaula ajatteli, ja lähti ohjaamaan Moonaa riimusta kohti pihaton sisäänkäyntiä aitauksen puolelta.
Räntäsade oli alkanut tihutella sillä välin, kun Vaula suki tammastaan isoimmat pölyt ja irtokarvat ja varusti sen Elle-Noralta mukaan ostetuilla varusteilla. Satula kaipaisikin tämän ratsastuskeikan jälkeen hellää öljyn kosketusta, eikä öljyrätti varmaan tehnyt pahaa suitsillekaan. Kypärä istui tukevasti päässä, ja Vaula talutti rauhallisen ratsunsa ulos tallista. Tänään sekä maneesi että kenttä olivat varattuja pitkälle iltaan, joten Emmy oli suosiolla ohjeistanut treeniaukiolle asiasta tekstailevan Vaulan. Takatalven märkä uhittelu ei erityisesti houkutellut ulkoratsastukseen, mutta minkäs teet, hevosta oli kuitenkin liikutettava. Erityisesti tuleva sunnuntai painoi päälle, sillä siihen oli ilmoittauduttu ensimmäisiin kotimaan kisoihin, tosin harjoitteluluokkahan se oli. Moonan kaviot seurasivat kiltisti vierellä koko matkan aukealle, jonka reunukseen oli painunut aikojen saatossa ura. Parisen metriä sisääntulon pullonkaulasta Vaula pysäytti Moonan, ja vauhdikkaasti ponnahtaen nousi satulaan ilman jakkaraa. Jalustimien säädöissä meni taas tovi, sillä jämäkkä saksalainen koulusatula ei vieläkään ollut Vaulasta ihan ideaali, mutta aika ja kuluma varmasti auttaisi asiaa. - Okei. No, nyt mentiin, nainen puheli ehkä enemmän itselleen kuin ratsulleen, joka ohjautui myötäpäivää kohti uraa. Laahaava käynti lähti tutusti etenemään, ja Moonaa sai kannustaa reilusti taas ennen sen virkistymistä. Ei se tuntunut erityisen työintoiselta, mutta alkoi käyttää ja nostaa jalkojaan eri tavalla. - Hop hop, Vaula kannusti tammaa pian raviin, joka lähti melko kivuttomasti. Kevennykset asettuivat mukavasti ja yhteinen rytmi vei kierros kierrokselta lämmittelyjä eteenpäin, ja poikkeuksellisesti nainen antoi pian laukka-avut, joka sekin pyörähti ihanan lennokkaasti alle. Ahkera Saksan valmennuskuukausi siis kantoi hedelmää eikä Tulip Carnevalissa jo nähty sileä vaihto ollut pelkkää sattumaa, vaan Moona tosissaan kehittyi. Vaula sai tapansa mukaan pitää tammaansa kuitenkin melko tiukin käsin, sillä lipsahdus rikkoi heti kauniin siluetin ja toinen pää uhkasi alkaa kulkemaan omaa tahtiaan, mutta näihinkin tulisi harjoituksen ja iän karttuessa varmasti muutosta. Taivas oli kirkastunut, ja laukka vaihtui harjoitusraviksi, jota sunnuntain rataohjelma sisälti kyllästymiseen asti. Vaula ja Moona harjoittelivat tuokion verran pidennyksiä muistelun vuoksi, ja pari isoa puoliympyrää rullasi ratsukon ravatessa pitkiä sivuja. Moona tuntui nyt mukavan rauhalliselta ja keskittyneeltä, miellyttämisenhaluiselta. Pari lepopäivää pitkän ja jännittävän suurkisareissun jälkeen tekivät selvästi tammalle terää, ja vaikka alun lämmittelyt olivatkin tuntuneet epäilyttävän unisilta, suuri kimo vastasi istuntaan ja pohkeelle hyvin pienestäkin. Ehkä viikonlopulta uskaltaisi toivoakin jotain.
Puoli tuntia vierähti varsin nopeasti, ja siinä, missä Moona parani joka minuutilla, Vaulan olo alkoi tuntua heikommalta. Poskia helotti, ja kuumeinen olo oli palannut särkylääkkeestä huolimatta. Vaulan oli myönnettävä, että loppukäynnit olisivat ihan paikallaan. Nainen päästi ratsunsa vauhdin hiipumaan ensin keskikäyntiin, sitten vapaaseen muotoon. Kaulaa venytellen Moona tuntui tyytyväiseltä lyhyeen jumppaan, ja jostain räntäsadepilven reunan takaa laskeva aurinko saavutti aukion. Sitä seurasi kuitenkin heti seuraava tummanharmaa taivaanmittainen pilvi. Tallin pihavalot räpsähtivät päälle iltaseitsemän valomerkiksi, ja muutamaa koko uran mittaista käyntikierrosta myöhemmin Vaula ratsasti loput jäähdyttelyistä pihatolle. Jalat tuntuivat löysiltä niille laskeutuessa ja varustehuoneeseen jätetty vesipullo suorastaan huusi Vaulan nimeä, mutta Moona oli riisuttava ensin. Onneksi se ei ollut erityisen hikinen tai pölyinen kevyen treenin jäljiltä, ja varusteet sai pian kiikuttaa paikalleen Moonan odotellessa ketjussa. Vesihuikka toi hetkellisen helpotuksen tukalaan olotilaan. Se öljyäminen taisi jäädä seuraavaan kertaan, ja Vaula vannotti itseään paikalle aikaisemmin, jotta ratsastuksen jälkeen ehtisi käsitellä satulan. Koleaksi yöksi oli tammalle laitettava loimi, ja vaaleanpunainen kevyttoppa tarttui Moonan lokerosta kainaloon. Loimitus oli onneksi parilla tarralla ja muovilukolla ohitse. - No niin, tulehan, nainen sai lopulta irrottaa tammansa ketjuista, ja samassa sumussa se oli jo taluteltu pihaton puolelle ja päästetty lauman sekaan, joskin Moonalle tyypillisesti se seisoi varsin orpovarsan näköisenä katsellen muita ja miettien, kuka sen kaappaisi omakseen. Muhkea tamma teki työtä kuin käsketysti, ja kävi noukkimassa kimon itselleen. Näky rentoutti Vaulan jännittyineitä hartioita, mutta kuumeisen kipeää oloa ei saisi mikään muu kuin tuju yrttitroppi parannettua.
|
|
Vaula
Uusi ihmettelijä
Posts: 10
Oma heppa: Moona
|
Post by Vaula on Apr 29, 2024 12:34:49 GMT 2
28.04.2024 VoittajafiilisSjöholman pihalla riitti hulinaa huolimatta harmaista taivaanrannasta vyöryvistä pilvistä. Ilmassa leijui kostea kevät, verryttelyalueelta kantautui töminää ja puheensorina virkisti trailerien täyttämää parkkialuetta. Vaula sääteli taas jalustimia, ja näpersi satulahuovan punottua reunaa. Moona keskittyi onneksi rentoutumiseen, ja laiskasti kuunteli satunaisia isompia kolahduksia ja naurahduksia, joita tuuli mukanaan toimitti. Kello lähestyi puolta, ja tasan maissa starttaisi ensimmäinen ratsukko. Vaula ja Moona suorittaisivat lähtölistan mukaan puolivälissä kymmenen osallistujan luokkaa, joten paikalla oltiin valmiina ihan liian aikaisin. Vaula kaiveli matkapakista koukun ja alkoi koputella tammansa kenkiä läpi aikansa kuluksi.
- Seuraava ratsukko voi siirtyä maneesiin! Vaulaa tärisytti; jännitys ja kylmäksi muuttunut ilma pilvien saavutettua ilmatilan. Moona sen sijaan askelsi varsin rennosti, kuljetti ohjattua reittiä maneesin oville, ja pysähtyi heti Vaulan pyytäessä. Edellisen ratsukon poistuminen hallista oli hitaanlaista, ja Vaula ehti jo ajatella kääntyvänsä niillä sijoillaan, vaikka Suomen ratojen debyytti olikin pikkuruisissa harjoituskilpailuissa. Moona kuitenkin seisoi hievahtamatta, katse suunnattuna eteenpäin, ja viimein suomenhevosratsukon tehtyä tilaa tamma nytkähti pyytämättä rakennukseen. Nyt ei ollut paluuta, ja Vaula henkäisi suoristaen selkäänsä ja laskien tutisevia nyrkkejään. Harjoitusravi lähti rullaamaan ja keskihalkaisija nieltiin ennen oikeaa käännöstä. Vaula toivoi muistaneensa oikein, ettei ohjelmaan kuulunut pysähdystä. Harjoitusravilla jatkettiin aaltoilevalle kiemurauralle. Hallissa kaikuivat kimon kaviot, ja ratsastaja oli hyperventiloida itsensä pyörryksiin. Jostakin takaraivosta muistui mieleen askeleen pidennys H:n ja E:n väliin hieman myöhässä lähtien, mutta tulipahan kuitenkin. Raviosiota seurannut käynti antoi Vaulan kerätä ajatuksiaan ja hengitellä rauhassa; Moonankin sai päästää pitkille ohjille, ja alkushokki rapisi harteilta pitkien askelten aikana. Tutuksi käyneen H:n kohdilla nainen kokosi taas ratsunsa, ryhdistäytyi ja raviavut nostattivat tamman jalkoja. Ikkunoista loistavat valonsäteet näyttivät pölisevän hiekan ja siihen tallautuneet reitit, jotka näkyivät yhtä kirkkaasti Vaulan ulkoa opettelemassa rataohjelmassa. Puolikas ympyrä tulikin ulkomuistista, ja istunta ohjasi Moonan kevyeeseen, sille ominaisesti hieman rymähtelevään laukkaan.
- Vaula Hernepuro ja Mon Amie, Vaula, tulethan palkintojenjakoon, kiitos, kuulutus särähteli. Blondille tuli kiire; kisakahviosta juuri siepattu kahvikuppi jäi tarjoilupöytään, kun kypärä kainalossaan nainen lähti hölkäten trailerille, jonka sisällä Moona nyhti heinäverkkoa. - Nyt Moona mennään äkkiä, nainen pahoitteli tammalleen koppiin pujahtaessaan. Sormet eivät tuntuneet saavan auki millään puomiin sidotun narun klipsejä, ja hansikkaat tipahtelivat matkalle peruuttaessa hevosta trailerista. Kypärän Vaula heitti jotenkin sinne päin päähänsä, ja lukko napsahti kiinni vasta satulaan nousun jälkeen. Ratsukko kiirehti reipasta käyntiä kohti hallin ovia, jonka edessä jo joku järjestäjän värväämä herra huiskutteli. - Onnea, onnea, äkkiä sinne niin! Mies virnisteli, ja Vaula unohti kysyä, että mihin sinne pitäisi oikein asettua. Kaksi muuta ratsukkoa odottelivat jo sievässä rivissä. - Öö, mihin tuota jäädään? Vaula kysäisi palkintoruusukkeita ja arvostelupapereita pitelevältä naiselta, joka käski ratsukon keskimmäiseksi rautiaan suomenhevostamman ja uteliaan, tuttavuudenhaluisen puoliveriorin väliin. - No niin! Nyt on luokkavoittajakin paikalla, eli aloitellaas nämäkin! Eli luokka ykkösen kouluratsastusohjelman voittajapari Vaula Hernepuro ja Mon Amie prosentein 76,731, onnittelut! tuomaristoa edustava, papereita ja palkintoja tasapainotteleva nainen kuulutti raikuvin äänin, ja jostain sivusta riensi apuun teini-ikäinen tyttö ruusukkeita kiinnittämään. Moonaa säpsäyttivät palkinnon kutitteleva samettipinta, mutta Vaulan paijaava käsi tamman kaulalla tyynnytti kimon. Vaulalla meni kaikki muu ohitse; heitä oli juuri tituleerattu luokkavoittajiksi!
|
|