Ebba - Hoitokirja

[Anne]

Lille Ebenholts
"Ebba"





- Seppeleen sivu
- Oma sivu
- Ebba on liisauksessa Seppeleessä

[Anne]

17.1.24

- No kun Vappu jää lomalle ja tarvitaan poni tilalle, Hannes selitti Emmylle ja piti hentoisesti käsi ristissä niin, että sormenpäät hivelivät takin kyynärpäiden mokkapaikkoja.
- Mutta se on ollut kisaponina, ei mitään tietoa, soveltuuko tuntihommiin, Emmy yritti, mutta katsoi söpöä keltaista russia hempeästi.
- En mä sitä ostanut, liisasin vaan, sen saa vietyä sitten takaisin. Mutta olen markkinoinut nyt keväälle ponikursseja, talutusratsutusta, ponilaskettelua, ponivaljakkotrioa, ja duunaa mun poni-kurssia.
- Ponilaskettelua?
- Jeps, Tervamäelle mennään ponien kanssa ja Krister tuo omat vaellusponit mukaan.
- En ymmärrä, Emmy huokaisi.

- Se selviää sitten, Hannes naurahti. - Mainos on huomisessa lehdessä.
- No eihän tohon sekoiluun lähde kuin vakioporukka, jos saat yhdenkin tuntilaisen tai muun ostamaan kurssin, teen vaikka mitä. Vaikka menen Artsin kanssa treffeille ja jätän suuhygienistin.

- Sovittu!

[Enni]

Eka hoitopäivä.. tai jotain

Kirottu talvi ja kirottu mopo. Olin vielä varmaan ainakin kuukauden isän tai veljen kyytien varassa ja en pitänyt siitä. En päässyt tallille silloin kun halusin ja se vitutti. Olin tammikuussa aloittanut estetunnit Seppeleessä ja olin tykännyt. Hevoset ja ponit olivat yllättävän tasokkaita ja opetus hyvää. Maneesikin oli uusi ja tilava, vaikka muuten talli oli aika… noh.. vanha.

Odotin, että isän auto katosi tiellä tarpeeksi kauas ja sytytin sitten tupakan. Vetelin sauhuja tallin nurkalla ja katselin harmaata maisemaa. Oli pilvistä ja sumuista, taivaalta satoi jotain lumen/rännän/veden sekoitusta. Joku tuntilainen tai ehkä hoitaja, mulkaisi tupakointiani ja mulkaisin takaisin, menisi muualle siitä tuomitsemasta. Tumppasin tupakan ja poimin tumpin taskuuni, en pitänyt ihmisistä, jotka jättivät tupakan tumppeja maahan.

Astuin sisälle talliin ja ravistelin rännän ja lumen pois vaatteistani. Vaeltelin hetken epämääräisesti käytävällä ja pysähdyin rapsuttamaan Hallaa. Se oli minun estetuntien suosikkiponi, vauhdikas ja tosi hyvä hyppääjä. Harmi, että Hallalla oli jo hoitaja ja Abriannalla, joka oli toinen suosikkituntiponini. Olin kysellyt muutama viikko takaperin molempien hoitajuutta, mutta Emmy oli infonnut, että niillä oli jo hoitajat. Sitten hän oli tarjonnut minulle Ebbaa, tallin uusinta tulokasta, vaaleata russponia. Russit oli tosi kivoja, joten otin tarjouksen vastaan ja nyt olin siis virallisesti myös hoitaja Seppeleessä, mikä oikeutti oletettavasti suurempaan tallillanorkoiluaikaan, näin ainakin olin asian isälle esittänyt, kun hän oli valittanut, että olin liikaa tallilla. Ihan kuin olisi mahdollista viettää liikaa aikaa tallilla, pyh.

Norkoiluni käytävillä ei tuottanut tulosta ja en löytänyt Ebban karsinaa. En ollut mennyt sillä vielä millään tunnilla, joten en ollut varma missä se majaili. Joten oli pakko kysyä. Pysäytin vaaleatukkaisen työtön.
- Hei tota, tiiätkö missä Ebban karsina on? aloitan sen hoitajana ja en löydä sen boksia mistään, sanoin
- Joo, se ei ookkaan täällä tallissa, vaan autotallissa Ponin kanssa samassa karsinassa, tyttö selitti ja mittaili minua katsellaan.
- Aa okei, kiitti, sanoin ja käännyin kannoillani takaisin ulos räntäsateeseen.

Muistelin, että autotalli oli jossain kentän vieressä. Karsina löytyi mutta se oli tyhjä, oletettavasti koska Ebba oli vielä tarhassa. Räntä ulkona oli muuttunut vedeksi ja vedin takin hupun narut hieman tiukemalle. Vesisade yltyi ja kiirehdin ponitarhalle. Tiirailin sumuisen sateen läpi poneja. Kaikilla oli sadesään takia loimet, joten oli vaikeampi erottaa niitä toisistaan. Lopulta bongasin Ebban vaalean harjan tarhan keskeltä heinäkasalta, lähdin tamman luokse. Ebba tuli minua uteliaana vastaan ja ojensin paljaan käteni sen haisteltavaksi. Silitin ponin pehmoista turpaa.
- Hei tyttö.. tuleeko meistä kaverit? sanoin sille hiljaa

Ebba oli kiltti hoidettava ja hyvin utelias. Sitä kiinnosti kaikki taskuni ja kaikki takin ja paidan liepeet, sekä harjakopan sisältö, jonka se iloisesti levitteli pitkin karsinaansa. Minua touhu hymyilytti ja annoin ponin tutkia, kai minun pitäisi opettaa hoitajana sille parempia käytöstapoja, mutta olin kuullut, että tamma oli erityiskiltti lapsien kanssa, joten en jaksanut vaivautua, aikuiset yleensä ansaisivatkin pienen kiusan.

En halunnut lähteä ulos sateeseen, joten vietin Ebban kanssa aikaa sen karsinassa ja yritin opettaa sille temppuja. Ebba oli aika fiksu ja hoksasi pari melko nopeasti. Myös pienet kylkivenyttelyt onnistuivat ponilta aika notkeasti. Olin oitis tykästynyt poniin ja meillä tulisi varmasti kivaa yhdessä. En malttanut odottaa kevättä ja sitä, että pääsisin tänne periaatteessa joka päivä.

Kävin katsomassa oliko Ebba menossa pian tunneille, mutta sillä oli vielä hetki tuntien alkuun, joten päätin hakea sille kuivan loimen ja viedä ponin takasin ulos. Sää ei selkeästi osannut päättää mitä se sataisi ja oli taas vaihtanut sateen tiskirättiä muistuttaviin räntähiutaleisiin, jotka mätkähtelivät märkinä kasvoille. Painoin katseeni, jotta ne ei lentelisi minua silmiin ja kävelimme kuraisen, jäisen ja lumisen sekaista tietä pitkin takaisin ponitarhalle. Päästin Ebban tarhaan ja se lähti löntystelemään heinäkasoille. Halla oli portilla ja sillä oli sen tyypillinen ”anna muija niitä herkkuja” -ilme. Toki en voinut tuollaista ilmettä vastustaa, joten syötin Hallalle pari porkkanaa, joita se mutusteli tyytyväisenä ja yritti etsiä hihoistani lisää.
- Nähdään Halla toivottavasti ens kerralla estetunnilla, sanoin sille ja silitin tamman tummaa päätä.

Tekstasin isälle, että voi hakea mut kun kerkiää. Iskä tekstasi takaisin, että oli lähtenyt työkeikalle. Joten tekstasin isoveljelleni, joka sanoi että pääsee ehkä tunnin päästä. Raahasin siis perseeni takaisin sisälle ja yläkerran olohuoneeseen odottelemaan veikan autokyytiä.

[Enni]

Mutapaakku..

Ebba etsi tuoreen lumen osin peittämästä maasta jotain syötävää. Päiväheinät taisi olla jo tuhottu. Ebba oli ulkona ilman loimea, koska keväinen aurinko lämmitti jo mukavasti pilvettömältä taivaalta. Kohta olisi kesä. Se ei silleen ollut mun suosikkivuodenaikaa, koska silloin oli liian kuuma pitkille hihoille ja hupuille, mutta ihan kivaa silti. Syksystä tykkäsin ehkä enemmän, silloin ei ollut niin paljon hyttysiä tai punkkeja. En tykännyt punkeista.
Kun Ebba ei löytänyt haluamiaan välipaloja, se kuljeskeli pitkin tarhaa turpa maassa. Yhdessä erityisen mutaisessa ja auringon sulattamassa kohdassa se koukisti polvet ja kierähti kyljelleen.
- Ei…. totesin hiljaa ja nojasin aitaan. – Et viittis piehtaroida.
Mutta Ebbaa ei sen kummemmin mun toiveet kiinnostanut vaan se pyöriskeli hetken hyvin nauttivan näköisenä mudassa ja nousi sitten ylös ja ravisteli itsensä puhtaaksi. Onneksi osa mudasta lähti ravistelulla, mutta kyllä minulle jäi silti aika paljon puunattavaa.
Otin Ebban narun ja riimun ja avasin portin. Lähdin tennareissani kohti ponitarhan keskustaa, jossa Ebba tyytyväisenä odotteli minua. Se oli kiinnostunut tulijasta ja tutkaili minua kun yritin väistellä pahimmat mutalätäköt.

- Oliko pakko? kysyin Ebbalta kun pääsin sen luokse. Ebba vain killitti minua ruskeilla silmillään ja alkoi tarkastelemaan takkini taskuja.
- Okei, kiitos. totesin ja laitoin Ebballe riimun päähän.
Mutavauriot olivat sen verran mittavat, että ajattelin ainakin jalat huuhtaista pesarilla, joten lähdin taluttamaan Ebbaa kohti päätallia.
Putsasin kaviot Ebbalta ja käänsin sen sitten pesupaikalle. Huuhtaisin jalat lämpimällä vedellä ja hieman mahanalusta myös. Ebba ei tykännyt suihkuttelusta vaan steppaili puolelta toiselle ja kalisutteli kiinnitysketjua. Kuivasin ponin huolellisesti ja lähdimme sitten autotallille harjattavaksi. Tunnit alkaisivat kohta, joten ajattelin säästää tuntilaisen tuskaa ja alustavasti harjata tämän mutakylpijän.