27.12.2023 Kuplahallin koulutunnit

[Anne]

Artsin ravitallin raviradan kuplahallilla, Seppele Cupin jälkimainigeissa, järjestetään välipäivien ruohopohjatunnit.

Hevoset ratsastetaan paikan päälle, hokit on oltava kunnossa sekä maastossa että ruohopohjalla. Tarvittaessa Artsi katsoo nämä ennen tuntia vielä kuntoon pilttutallissa.
seppele.piirroshevoset.com/cupkartat.php

Ilmottaudu tasosi mukaiselle tunnille, tunnista maksetaan perinteinen maksu, jokainen osallistuja saa yksilöllisen kommentin. Tunnit pitää Anne.

Tunnit ratsastetaan kisavarustuksen apuvälinein, ensimmäisellä tunnilla saa olla raippa. Helppo B:ssä kannukset halutessaan/ei raippaa. Viimeisellä tunnilla kannnukset pakolliset ja kankikuolaimet voi laittaa.



Klo 10-11:15 Jatko-Helppo C
-

Klo 11:30-12:45 Helppo B

Teemana oli "Hevoset raamiin, Annen lempiteema"

Lyyti - April
April nosteli jalkojaan ja varoi uudenlaista pohjaa. Lyyti sai käynnissä hevoseen tasaisen otteen, mutta ravissa se katosi. April pälyili ison viheriön sivustojen esteitä ja olisi halunnut hypätä niitä. Laukassa hevonen rentoutui, Lyytin istuntakin oli parempi ja sai veivattua itseään kouluratsastajamaiseen asentoon.

Riinis - Isa
Isa kulki Annen mielestä hieman laiskassa muodossa näin yksityiseksi hevoseksi. Paketti olisi saanut olla tiiviimpi, eikä esteratsastajamaisen miellyttävä. Riinis ratsasti aivan liian lyhyin jalustimin, ajatus ties missä. Ohjastuntuma olisi saanut olla sen kymmenen senttiä lyhyempi ja tuntiin olisi voinut suhtautua kunnioituksella. Olihan se kalliskin. (80vEuron spesiaalitunti) Ehkä Riiniksellä oli rahaa?

Kiri - Maagi
Maagi näytti säpäköityvän uudessa ympäristössä ja pikkutamma kokosi itseään sen verran, että näytti jopa oikealta hevoselta. Kirin rentous teki tehtävänsä ja parivaljakko kiisi ympäri tekonurmea kuin paraskin gp-ratsukko. Ehkä Kiri kuvitteli olevansa tuhatpäisen yleisön edessä, ties mitä? Maagi ainakin toimi toisin kuin tavallisella tunnilla.

Sisu - Fredi
Sisu oli istutettu jälleen Fredin selkään. Piskurinen poni kaipasi treeniä ja hieman tanakampi ratsataja, vaikkakin näytti hassulta ponin selässä, sai pientä alistuvuuttaa ponissa aikaan. Fredin muoto ei ollut ihan helppo B-tasoa, mutta Sisu sai pidettyä sen tasaisena. Ponilla oli liikaa uutta ympärillä ja ihme, että selvisi näinkin hyvin, kun ensimmäinen uudenvuoden paukku jo poksahteli ilmaan tunnin lopussa.

Klo 13.00-14.15 Helppo A - Vaativa B
-

[Milla-Riina]

Echoes in my mind

Joulun alla Eveliina Kajukorpi on soitellut. Pikainen puhelu vain, jossa se on kysellyt Isan kuulumisia ja miten meillä on mennyt. Se on ehdottanut, että voisin osallistua Isan kanssa muutamille koulutunneille, että se tekisi varmasti molemmille hyvää, ja että hän voisi ne kustantaa.

Niinpä me ollaan Isan kanssa Artsilan kuplahallissa, jossa Annen pitämä koulutunti on juuri alkamaisillaan. Mun lisäksi tunnille on saapunut Lyyti, Kiri ja Sisu – ei siis ketään varsinaista kaveria, johon tukeutua. Sillä juuri tänään mulla on sellainen olo, että todella tarvitsisin tukea.

Anne selittää ennen tuntia jotain, mikä lipuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä mun päässä kaikuu vain juuri ennen tuntia puhuttu puhelu ja Eveliina Kajukorven sanat.

Anteeksi että taas soittelen, teillähän oli tänään se koulutunti? Rupesin vain katselemaan noita teidän viime vuoden kisoja ja tuli mieleen pari asiaa.

Isa kulkee tahmeasti alkukäynneissä. En tiedä, alkaako vauhdikas vuosi verottaa sitäkin, vai peilaako tamma vain mun turtaa ja sumuista oloani. Annen kulmat kurtistuvat jo alkuminuuteilla, mutta se ei vielä sano mitään.

Teillähän oli hyvä kausi. Olihan teillä alkukankeutta, mutta mitä lähemmäs vuoden loppua mentiin, niin suorituksetkin vain paranivat. Teillä selkeästi keskinäinen kemia pelittää hyvin.

“Nyt on vähän turhan laiskan näköistä menoa Milla-Riinalla ja Isalla. Ratsasta sitä hevosta rohkeasti muotoon, nyt näyttää siltä että siellä mennään aivan vapaamatkustajana!”

Annen kommentti kaikui kuplahallin seiniä pitkin ja sai mut puremaan hampaita yhteen. Isa nakkasi päätään tyytymättömänä ja jostain syystä mun naamaa punoitti – en tiedä johtuiko se ärtymyksestä vai häpeästä, kun edellä ratsastava Kiri kääntyi katsomaan muhun päin.

Isallahan on potentiaalia, Riinahan kisasi pääsääntöisesti 130cm-luokkia, ennen kuin... Niin, tiedäthän, ennen kuin halvaantui. Jos rehellisiä ollaan, niin nuo 120cm-luokat voisi jo jättää taakse, kun minun mielestä se on jo hevosen haaskausta, jos jäädään vain niitä nuohoamaan.

“Onko Milla-Riina kuulolla ollenkaan?”

Havahduin ja käänsin pääni Annen suuntaan. Nainen alkoi näyttää jo selkeästi ärtyneeltä, sen huulet olivat puristuneet tiukalle viivalle, kun se pudisteli päätään.

“Nyt voisi vähän laittaa ajatuksia tähän tuntiin. Kuuntelitko ollenkaan äskeistä tehtävänantoa?”

Pudistin päätäni lähes huomaamattomasti ja Anne huokaisi. Pettymys ja ärtymys kuulsi sen äänestä, kun se toisti ohjeistuksen ja jäi katsomaan mun ja Isan suoritusta selkeästi aiempaa kriittisempien lasien lävitse.

Ja Riinasta puheenollen... Kuntoutus ei ole edennyt halutulla tavalla. Tämä on ollut raskasta meille kaikille ja etenkin Riinalle, olihan ratsastus kuitenkin hänelle kaikki kaikessa... Lääkärit ovat sitä mieltä, että Riina ei tule kävelemään enää koskaan.

Isa tahmaili jälleen. Lyyti ja April, jotka olivat kirineet meidän taaksemme, olivat Isan mielestä liian lähellä. Tamma vingahti ja potkaisi takajalallaan korvat niskaan liimattuna – Annen hermo ei enää kestänyt.

“Ja nyt ihan totta! Jos tällainen pelleily jatkuu, voitte suoraan jättää tunnin kesken. Olisi suotavaa nähdä edes jonkinlaista keskittymistä, Milla-Riina!”

Minun mielestäni voisitte nyt tulevalla kaudella lähteä kokeilemaan sataaneljääkymppiä. Teillä on mennyt nyt hyvin ja suhteellisen tasaisesti sadassakolmessakympissäkin, joten kyllä te pärjäätte. Tehän olette käsittääkseni harjoitelleetkin korkeampia ratoja muutamaan otteeseen? Voin myös antaa valmentajasuosituksia, mikäli on tarvis.

Tunnin loputtua olo oli vetämätön ja ahdistunut. En olisi halunnut katsoa Annea silmiin, mutta yrittäessäni poistua kuplahallista, Anne pysäytti mut tiukalla ilmeellä.

“En tiedä, mikä teillä tänään oli, mutta jatkossa pyydän, että mikäli vielä osallistut minun tunneilleni, osoittaisit edes jonkinlaista kunnioitusta sitä kohtaan. Tämänpäiväinen esitys ei sitä ollut.”

Nyökkäsin samalla, kun katsoin hieman lasittuneesti Annen olan yli sen selän takana siintävään kuplahallin seinään, ennen kuin lähdin taluttamaan Isaa ulos. Tamma pureskeli kuolaimia kuulostaen lähes yhtä tyytymättömältä kuin Anne.

Katsos, tässä tilanteessa en näe muuta mahdollisuutta kuin myydä Isa, ja mielellään saisin siltä näyttöjä korkeammista luokista ennen sitä. Riinan tämänhetkisessä tilanteessa tämä on paras ratkaisu kaikille. Ymmärrät varmaan.

[Sisu]

Juuri aurattu luminen hiekkatie rahisee hevosten kavioiden alla, kun joukko alkaa lähestyä Artsilan ravitallin tiluksia. Ilmassa voi aistia odottavaa jännitystä, niin hevosissa kuin ratsastajissakin. Neljä reipasta ratsastajaa on ilmoittautunut Annen pitämälle koulutunnille läheiselle kuplahallille, joka kohoaa jo heidän edessään kohti taivaankantta kuin luminen vuori. Sisu vilkuilee jättimäistä rakennelmaa kohti jännittyneenä ja alkaa huomata Fredissäkin hermostumisen merkkejä. Ruuna ottaa sivuaskeleen ratsukoiden tullessa kuplahallin edustalle ja korskuu Sisun alla niin, että tämä on hetken aikaa vähällä keikahtaa alas satulasta sen kylkeä pitkin. Annen avustuksella poni saadaan kuitenkin lopulta sisään kuplahalliin muiden hevosten perässä ja tunti voi alkaa.

Verryttelyt on jo saatu hyvin alulle tulomatkan aikana, joten tuntilaiset saavat samantien siirtyä uralle ravaamaan. Fredi on Sisun alla dynamiittia, se tuntuu kyttäävän jokaista nurkkaa eikä syvälle kulmaan ratsastaminen tule kuuloonkaan, vaikka poni on ainakin vielä silminnähden hallinnassa. Sisu yrittää pitää oman mielentilansa vakaana ja rauhallisena, jotta ei pahentaisi ratsunsa jännittyneisyyttä, mutta pakosti alkaa ratsastajaakin pian pänniä, että suoran uran sijasta poni kiemurtelee kuin onkimato koukussa. Edellä ratsastavan Riiniksen puoliveritamma Isa mulkaisee kiukkuisena taakseen, kun se näkee Fredin tulevan lähelle ja luimistaa korviaan varoitukseksi. Fredi tuntuu ymmärtävän yskän eikä enää kiihdytä tahtia, vaan tyytyy tekemään Sisun aloitteesta ylimääräisen voltin ja ravaamaan jännittynein askelin jonon perälle Lyytin ja Aprilin perään.

Sisu pitää Fredistä, vaikka se onkin vielä melko tuore tulokas Seppeleessä eivätkä he ole ehtineet tutustua kuin muutaman ratsastuskerran verran. On mukava saada välillä vaihtelua Susun kanssa treenaamisesta, vaikka kisakautta ajatellen olisikin ehkä tehokkaampaa työskennellä yhden hevosen kanssa kerrallaan. Sisu ei kuitenkaan halua enää lähteä suorittamaan harrastustaan; hän on saanut siitä tarpeekseen jo kauan sitten. Nyt kilpailut ovat hänelle lähinnä tapoja mitata omaa kehittymistään ja saada uusia kokemuksia sekä tietenkin viettää aikaa hoitohevosensa kanssa. Fredissä on ehkä lopulta jotain samaa kuin Susussa; sopivasti haastavuutta ja luonnetta, mutta enemmän joustavuutta. Nyt Fredin laukatessa pitkin luonnottoman kirkkaanvihreää ruohokenttää Sisusta tuntuu siltä kuin hän olisi hetken ajan palannut taas lapsuuteensa, karvaisen shetlanninponin selkään verryttelyareenalle äidin kiljuessa ohjeita sen laidalta. Sisu ei osaa sanoa, onko muisto varsinaisesti hyvä, mutta Fredin säikähtäessä ulkoa kuuluvaa paukahdusta on hänen taas palattava takaisin nykyhetkeen.
- Mitä hittoa, pamautteleeks joku raketteja tuolla? ruunikon Maagin selässä keventävä Kiri huudahtaa epäuskoisena. Kaikki neljä hevosta ovat reagoineet yhtäkkiseen pelottavaan ääneen loikkaamalla ulos uralta, Fredin jäädessä pyörimään ympyrää silmämunat vilkkuen ja pää kuplahallin kattoa hipoen. Sisulla on täysi työ saada ruuna rauhoittumaan, ja paikallaan seisoessaankin hän tuntee ponin kylkien yhä kohoilevan kiivaasti.
- Idiootit, Riinis murahtaa ärsyyntyneenä kääntäessään Isan takaisin uralle. Hänen keskittymisensä on jo tarpeeksi pohjamudissa ilman tällaisia turhia lisänumeroita.

Tunnin loputtua Sisulla on allaan edelleen jännittynyt, kuitenkin nyt hieman pidemmällä sytytyslangalla varustettu dynaamitti. Fredi ei ole täysin toipunut raketinpaukahduksesta, vaan korskuu levottomasti paikallaan Sisun ottaessa huikan hänelle ojennetusta vesipullosta. Anne antaa ratsukoiden kävellä loppukäynnit sillä aikaa, kun hän sanoo hoitavansa nopean puhelun kuplahallin ulkopuolella. Sisu haluaisi potkaista jalustimet pois jaloistaan ja pyöritellä nilkkojaan, mutta Fredin oikaistessa reilusti seuraavasta kulmasta hän katsoo parhaaksi rentoutua vasta kotipihassa. Tunti on ollut haastava, mutta ainakin pari hyvää ja tasaista pätkää oli Annekin onnistunut bongaamaan heidän suorituksestaan.