Post by Salma on Jul 9, 2023 12:40:54 GMT 2
Hanneksen Muistelovaellus 2023
3.-8.7.2023 / tapahtuma
Hanneksen muistelovaelluksella vierailtiin Hanneksen lapsuudenpaikoissa, joista hänelle on kertynyt muistoja. Hevosilla totta kai ja suuren suuressa seurueessa! Tapahtumasta roolipelattiin 24/7-tyylillä koko vaelluksen ajan. Tässä tiivistelmä tapahtumista.
Paikalla mm.
Hannes
Liinu
Milla-Riina
Matthias
Iiris
Salma
Aleksanteri
Juli
Krista
Valtteri
(Pyry)
Sisu
(Anni)
Vili
Jasmiina
Fiia
Kiri
Sartsu
Krister
Eedi
(Artsi)
(Evge)
(Miilo)
Maanantai 3.8. - Junavarikko
Fiia pakkaa kuumeisesti viimeisiä vaellustavaroita vanhempiensa ullakkovarastossa. Koska kyseessä on Seppeleen vaellus, on varauduttava helteeseen, sateeseen, ukkoseen, räntään, hikeen, kyyneleisiin ja varmaan vähän vereenkin.
Liinu on sännännyt tallille jo aamuvarhain lässyttämään Whinnylle ja Wallulle sekä juoksuttamaan Sylvin sen isännän ollessa mussukkansa luona Norjassa. Perinteiseen tapaan vinkunut ennen vaellusta Markukselle ettei lähdekään, koska tietäähän sen että sanomista tästäkin reissusta tulisi mutta Make taas tsempannut toisen paremmalle mielelle.
Jasmiina on taas kerran pakannut ihan liikaa tavaroita mukaan ja se koittaa neuvotella, mahtuisiko jonkun toisen ratsun kyytiin ehkä yksi ylimääräinen laukku. Jasmiinasta alkaa tuntua, erttä kesän melkeinpä ainoa lomaviikko olisi kannattanut käyttää mielummin vaikka ulkomaan matkaan tai festareihin,m utta voitti satulassa istuminen kuitenkin ankealla toimistolla kykkimisen!
Edellisen vuoden vaelluksesta viisastuneena Kiri tarkistaa tuhat ja yksi kertaa kaksi tiettyä asiaa: 1, onhan sillä sadetakki mukana? 2, onhan sen puhelin vähintään FBI-tason salattu pinkoodeineen ja sormenjälkitunnisteineen?
Viimein päästään matkaan! Artsi katselee hevosletkaa, jota vetää Hannes. Artsi ei vielä ratsastuksesta tiedä mitään, mutta ei ole vakuuttunut Hanneksen istunnasta. Onneksi pientä vesitaukoa pitempää hetkeä ratsikoululaiset eivät vietä Keilopellolla. Artsi voi kyllä halukkaille tiputtaa pari tippaa kirkasta juomapulloihin, menisi vaellus sujuvammin. Hannes haisee ötökkäsuihkeilta, paksu hiuspehko kypärän alla hiostaa ja miehen niskaa pitkin valuu kaksi hikinoroa.
Iiriksen vaelluskamat ovat kunnon glamping-settiä, ja Vappu näyttää ratsastajineen kuormajuhdalta kulkiessaan letkassa. Iiriksen mukana hevosten liinassa kulkee koira, joka on joutunut kunnon tulikokeeseen täksi viikoksi; onneksi Vappu ja vinttikoira tuntevat toisensa ja tulevat hyvin toimeen. Sisun lähellä Aaro ja Sasu jolkottelevat tottuneesti hevosletkan vierellä, ne nauttivat erityisen paljon metsässä kävelystä ja tutkivat uteliaina jokaisen puunjuuren, kuitenkaan erkanematta liian kauas porukasta.
Iiris flirttailee Evgenin kanssa hevosten juodessa ensimmäisellä juottopisteellä kuin pesusienet konsanaan. Liinun tekisi mieli melkein hukuttaa Iiris vesiämpäriin.
Juli ei ole saanut Agia kävelemään jonossa koko alkumatkan aikana. Hevonen on pääasiassa stepannut ja yrittänyt hypätä ojan yli. Ne on madelleet jonon loppupuolella niin, että isoimman osan ajasta Agi on kulkenut vinottain muuhun letkaan nähden. Pysähdyspaikalla Juli mankuu Aleksanteria vaihtamaan hevosta kanssaan. Nyt Aleksanteri istuu vähän epäluuloisessa lysyssä Agin selässä samalla, kun Juli heiluttelee sääriään Maagin kylkiä vasten.
Vili keikkuu pilkullisen Ailenin selässä, vihellellen kovaan ääneen jotain biisiä, joka oli sattunut tulemaan radiosta muutama päivä sitten. Vaellukset ovatkin niin kivoja! Varsinkin kun matkakumppanina on Vilin uskollinen ratsu Ailen.
Alkaa sataa. Iiris kitisee ja vetää mustan sadetakin päälleen. Sen kiharat muuttuvat kosteudesta niin vallattomaksi pehkoksi, että se vetää myös hupun päähän myrtyneenä. Se halusi lähteä vaellukselle, mutta unohti sellaiset asiat, kuten sään ja luonnon ja hyttyset. Onneksi junavarikko häämöttää jo puiden välistä. Hannes kannustaa Oilia reippaampaan käyntiin. Varikko näyttää hiukan aavemaiselta, Hannes arvelee sen johtuvan sateesta.
Sisu värisee Susun selässä. Mitä lähemmäs junavarikkoa joukko pääsee, sitä viileämmäksi ilma muuttuu. Vai kuvitteleeko Sisu vain koko jutun? Susu vaikuttaa kuitenkin etenevän rauhallisesti ja koiratkin hölkkäävät vieressä innokkaina ja energisinä. Ehkä Sisu vain potee traumatakaumia edellisen vuoden vaellukseen...
Sade ärsyttää Jasmiinaa. Haikeudella se muistelee edellisen vaelluksen Pitkäjärven etapin ihanaa hiekkarantaa ja täydellistä hellesäätä. Siihen verrattuna vanha junavarikko on surkeuden huipentuma.
Vaellusseurue kokoontuu junavarikon toiseen päähän, jossa raskaan metallioven takana on iso, kolkko makuusalimainen huone. Sisällä on kylmä — on selvää, ettei varikkoa ole tehty asumista varten. Sade ropisee varikon isoihin ikkunoihin.
Ilta koittaa. Sisu makaa patjallaan tiiviisti kahden koiran välisessä puristuksessa. Aaro kuorsaa niin että koko varikkorakennuksessa kaikuu, ja Sasun kuono kutittaa käsivartta. Sisua haukotuttaa sen samalla miettiessä, kestäisikö katto niiden pään päällä aamuun asti. Iiris on hereillä ja kääntelee kylkeään jatkuvasti. Sade rummuttaa kattoon väsyttävästi, mutta särkylääke ei ole vielä alkanut toimia ja Iiriksen lonkkaa kolottaa kuin vanhalla mummolla. Iiris on vallannut rauhallisemman nurkan junavarikolta vanhasta kopista, joka on varmaan joku toimisto; koira nukkuu oman peitteensä päällä vanhan, puisen ja täyteen piirretyn työpöydän alla.
Monikaan ei saa unta. Aleksanteri, Sisu, Matthias, Iiris, Juli ja Kiri päättävät lähteä tutkimaan varikkoaluetta. Sade on vihdoin laantunut tihkuksi. Juli kuvaa varikosta ulos tulevia tallilaisia kummitusfiltterillä.
Iiriksen lihakset ovat jumissa. Matthias kertoo epävarmasti olevansa urheiluhieroja ja lupaa auttaa. Se ei usko, että Iiris haluaa sen koskevan siihen, minkä Matthias ymmärtää. Sitä vain haittaisi, jos ei olisi edes tarjoutunut. Iiris koittaa olla irvistämättä Matthiaksen ehdotukselle ja jättää vastaamatta sillä varjolla, että muut alkavat tulla ulos.
Iiris kertoo kummitustarinan pulsusta, joka katosi Kaljakulmasta ja tapettiin varikon vieressä olevaan suljettuun junatunneliin. Äijän kaverit olivat alkaneet ihmetellä, miksei tätä näy, ja käyneet tarkistamassa Häkäpolun asunnon: näytti siltä, että pulsu ei ollut lähtenyt sieltä tarkoituksella. Eräänä päivänä junaraiteilta oli löydetty ranteesta kirurgisen tarkasti katkaistu ihmisen käsi. Kummitustarina saa osan joukosta varpailleen. Kiri toteaa Hanneksen joskus kertoneen, että junatunnelissa kummittelevat viisaat sielut. Juli pilaa Iiriksen tarinan ilmoittamalla, että haluaa ottaa kuvia.
Iiris jää vähän matkan päähän muista myrtyneenä, sillä oli niin hieno juoni tarinaan. Se jää potkimaan yhtä kiveä pitkin raiteita, sen kolisee kun sekava kasa seppeleläisiä kulkee kohti pimeää tunnelia. Matthias ottaa pari upeaa kuvaa Julista ja lopulta myös Iiriksestä. Tähän hommaan se on tottunut. Vaihtunut on vain se kenen pikkusiskosta on kyse. Matthias miettii pimeillä junanraiteilla, että vaelluksesta saattaisi tulla sen paras kesäkokemus ikinä. Paitsi kun Taylor Swift tuli Ruotsiin ja se pääsi Linnéan kanssa keikalle. Mutta eihän sitä voinut verrata.
Juli haastaa Matthiaksen ja Aleksanterin juoksukilpailuun. Iiris kuvaa suoritusta. Matthias katsoo kameraan kuin Officessa ja kiusaantuneena näyttää peukaloa ennen kuin kääntyy ympäri ja lähtee toisten perään. Juli kaatuu raiteille, mutta ei satuta itseään. Se pyytää Iiristä kantamaan itsensä varikolle ja Iiris tekee työtä käskettyä. Viimein päästään yöpuulle.
Tiistai 4.8. - Pitkäjärven satama
Sisu keikkuu Susun selässä kuolemanväsyneenä odottaen matkan jatkumista. Yökukkuminen junanraiteilla oli ehkä huonoin idea ikinä tietäen, ettei se kuitenkaan saisi unenpäästä uudestaan kiinni ja nyt edessä olisi koko päivän mittainen vaellus Pitkäjärven satamaan. Onneksi matkalla pysähdyttäisiin Suurkorven laavulla syömässä lounasta, aamupalakaan ei ollut maistunut. Koirat sen sijaan olivat kuorsanneet pitkälle aamuun tyytyväisinä, ja pyörivät nyt tallilaisten paijattavina.
Julin nilkassa ja reidessä on iso mustelma yöllisen kaatumisen jälkeen.
Junavarikko jää taakse. Iiris istuu epämukavasti satulassa vaihdellen koko ajan asentoaan. Sen lonkkamalja tuntuu olevan tulessa, koko oikea jalka ja reisi on jäykkä ja särkevä. Iiristä vituttaa, että sitä särkee jo toisena vaelluspäivänä.
Alkuillasta Pitkäjärven satama on tavoitettu. Hevoset ja ratsastajat ovat väsyneitä. Sisun vatsa kurnii, Suurkorvella syödystä lounaasta on jo hurahtanut monta tuntia. Ilmassa leijailee savukalan tuoksu, ja lokit kirkuvat auringossa kiiltelevän veden päällä. Susu kuulostelee metelöiviä lintuja epäileväisenä pää ylhäällä, kun Sisu laskeutuu satulasta ja taluttaa tamman väliaikaiseen aitaukseen muiden perässä.
Hevosten hoidon jälkeen Aleksanteri istuu laiturilla syömässä savumuikkuja. Liinu haluaisi uimaan muttei kehtaa mennä, koska Aleksanteri on laiturilla.
Matthias katsoo kalliita veneitä ja toivoo sydämensä kyllyydestä ettei Juli saa jollain keinolla avainta niihinkin. Oli suorastaan ihme ettei pääsiäisenä rikkoutuneesta veneestä ollut tullut laskua perässä.
Juli tasapainottelee kädet harallaan pienessä laituriin kiinnitetyssä soutuveneessä. Aleksanteri käy hakemassa sen pois. Nyt Aleksanteri kuljeskelee pitkin oranssein lampuin valaistua rantabulevardia märän Julin kanssa.
Sisu menee uimaan. Liinu on luovuttanut uintisuunnitelmiensa kanssa ajat sitte koska ei ole kehdannut mennä sinne Täydellisten Vartaloiden sekaan.
Fiia istuskelee satamassa ja seurailee vesilintujen touhuja. Päivä on ollut aurinkoinen ja mukava. Toivottavasti yöstä tulisi rauhallinen - hän on niin vanha, ettei jaksaisi kovin montaa yötä olemattomilla unilla. Onneksi tämänöinen majapaikka vaikuttaa mukavalta, toisin kuin edellinen tai useimmat aiempien vaelluksien majoituksista.
Matthias istuu rannalla huljuttamassa sen varpaita vedessä. Se kuuntelee toisella korvalla Hanneksen selitystä rantakivien erityisestä voimasta, esittäen aina kohteliaissa välissä kysymyksiä. Auringonlasku sulautuu oranssista vaaleansiniseen ja hetken kaikki on ihan hyvin.
Hannes antaa Matthiakselle sinisen kuukiven, jonka kertoo tuovan mielenrauhaa, ja sanoo Matthiaksen kyllä tietävän, haluaako pitää tämän kiven vai jättää sen jotakuta muuta varten. Matthias googlaa kiven merkityksen: 'Kuukivi on hedelmällisyyden ja feminiinisen energian kivi. Se tuo äidillistä suojaa ja toivoa, vahvistaa herkkyyttä, intuitiota ja selvänäkökykyä, sekä hillitsee ylireagointia. Kuukivi tasapainottaa hormonitoimintaa ja tunnekuohuja, jonka vuoksi siitä voi olla apua esimerkiksi murrosiän kynnyksellä sekä kuukautisten tai vaihdevuosien aikaan. Se sopii myös tukemaan raskautta, synnytystä, imettämistä ja hedelmöittymistä.'.
Matthiasta oksettaa vähän, aika paljonkin, ja se sulkee puhelimensa. Se miettii oliko Hannes antanut kiven jonkinlaisena viestinä. Pahoinvoivana se sujauttaa kiven taskuunsa, vaikka sen tekisi mieli heittää se veteen. Hannes toistaa, että Matthias voi heittää kiven pois, jos se ei puhu hänelle. Hannes tarjoaa Matthiakselle savukvartsia. Matthias ojentaa kuukiven takaisin ja sanoo ettei imetä, kuukivi on imetystaikakivi. Hannes ottaa kuukiven takaisin ja hautaa sen maahan. Hän lupaa lainata Matthiakselle mielenkiintoisen kivikirjan, jos Matthias on kiinnostunut. Matthias koittaa katsoa tarkasti jos Hanneksen ilmeestä paljastuisi, että se tiesi jotain Matthiaksesta, mutta sanoo voivansa lukea kivikirjan.
Yhtäkkiä Matthiasta surettaa Hanneksen puolesta. Ehkä mies oli vain tehnyt aidon erehdyksen antaessaan kuukiven. Tai niin kuin Hannes sanoi, ehkä kiven kutsu piti tuntea. Matthias ei tuntenut kuukivestä kuin mahdollisen uuden uran kuulantyöntäjänä. Hannes lupaa esitellä Matthiakselle muutamia merkittäviä kiviä, joita hänellä on kotona. Hannes on asiasta pikkuisen tohkeissaan. Se olisi kivaa, vastaa Matthias miettien, mahtoiko Hannes olla kauhean yksinäinen.
Matthias tunnustaa Hannekselle, että Maria ei pidä Eediä ammattitaitoisena valmentajana, mutta Matthias on pyytänyt Eediä silti valmentamaan häntä.
Matthias osuu vahingossa sileään rantakiveen, se on ihan tavallinen kivi Matthiakselle mutta sileä. Matthias ojentaa kiven nolona Hannekselle ja kysyy, oliko kuukivi viesti. Hannes sanoo uskovansa avoimeen kommunikaatioon. Hänestä he eivät ole vielä salaisten viestien tasolla.
Kiri vie Paahtiksen kahlailemaan rantaveteen, mutta Paahtis päättää mennä uimaan. Kiri hyppii perässä seuraten samalla sivusilmällä Matthiaksen ja Hanneksen keskustelua rantahiekassa.
Aleksanteri istuu rantapubi Raakun terassilla ja juo kokista. Liinu ja Fiia liittyvät seuraan. Aleksanteri on Liinun mielestä ihan siedettävä, vaikka edelleen vähän gigolo. Fiia kertoo istuskellessaan iltaa rannalla, koska ei millään jaksaisi kertoa, että soitti ensin pitkän puhelun Patrikille Yhdysvaltoihin, sitten itki vähän, ja lopulta tuijotteli katsomassa sorsaperheen polskuttelua laiturinlaidalla. Liinu on aiemmin illalla vetäytynyt telttaansa, koska tunsi olonsa ulkopuoliseksi.
Hannes ja Matthias juttelevat rannalla vielä hetken. Lähtiessään Matthias miettii, että aikoo googlata yöllä monta kiviasiaa, että voisi puhua Hannekselle paremmin kivistä. Olihan se selvästi toiselle tärkeää.
Iiris on nukahtanut laiturille ja herää sieltä kahden aikoihin yöllä. Sillä olisi omakin teltta, mutta se änkeää Julin telttaan nukkumaan. Sillä ei ole siellä kunnon peittoa tai makuupussia, joten se nukkuu Julin takki peittonaan. Juli heittää kädet ja jalat Iiriksen päälle, ja kun sitä alkaa palella, tunkee nukkumaan Iiriksen alle.
Keskiviikko 5.8. - Mustavuori
Mustavuori on iso, jos sitä vuoreksi voi kutsua. Se on useamman kilometrin pituinen kaistale kohoavaa, männikköistä kalliota, jonka päällä jököttää harmaasta kiiltokivestä rakennettu näköalatorni. Sartu on istunut kevyessä istunnassa jo varmaan kaksi tuntia helpottaaksen Muhkun taivallusta. Puut harvenevat ja pienenevät pieniksi männynkäppyräisiksi, joita kiertää miltei turkoosi jäkälikkö. Sartsua alkaa pelottaa, jostain syystä hän ei edes halua nähdä tornia. Miksi Hannes on tuonut heidät juuri tähän paikkaan?
Liinu on kiivennyt näköalatornin huipulle ja laittaa sieltä fiilistelykuvan Makelle. Onhan torni vähän hienompi ja korkeampi kuin lintutorni, mutta kyllä Liinu sillä hetkellä olisi mieluummin siellä heidän "piilopaikassa" Maken kanssa kuin remuavan seppelejengin kanssa Mustavuorella.
Iiris ei ole kiipeillyt näköalatorniin; sen jalkoja särkee, tynkä tuntuu kiehuvan proteesisukassa ja kaikki on huonosti. Iiris istuu kalliolla yksin, koska se on jo räyhännyt ja räjähtänyt niin monta kertaa päivän aikana muille vaeltajille, että jopa Iiristä itseään hävittää. Sisu menee kysymään, onko Iiriksellä kaikki ok. Iiris toteaa, että sen jalkaa särkee ihan vitusti.
Matthias on kiipeämässä tornin huipulle. Kiipeily polttaa reisissä oudon miellyttävästi ja jokin Matthiaksessa toivoo, että joka päivä voisi olla yhtä täynnä hevosia, ihmisiä ja ulkoilmassa urheilua kuin mitä vaellus oli tähän mennessä ollut. Hannekselta saatu savukvartsi on kulkenut päivän sen taskussa ja siellä se on yhä. Matthiasta surettaa, kun kaikki tuntuvat välttelevän Hannesta.
Matthias ottaa Eedille kuvan nätin auringonlaskun rippeiden värjäämästä pilvestä. Eedi on surullinen, kun ei ole vaelluksella. Se, Matthias ja Aleksanteri sopivat käyvänsä maastolenkillä ensi viikolla valmennuksen jälkeen.
Torstai 6.8. - Penttilän hylätty motelli & carting
Jossain kohtaa yötä Make on lähettänyt Liinulle kuvan Liekkijärven lintutornin huipulta, sellaisen, jossa yrittää mahdollisimman tarkasti matkia Liinun kuvan poseerausta ja ilmettä. Kuvan taustalla näkyy, että Make on sprayannut lintutornin kopin kärsineeseen takaseinään ison sydämen ja sen keskelle L-kirjaimen.
Sisu istuskelee näkötornin takana, ja sekoittaa pikakaakaotaan hajamielisenä. Jauhe ei sekoitu veteen kunnolla vaan jää kellumaan sen pintaan epämääräisiksi möykyiksi. Sylissä sillä on pahvilautanen, jossa on puoliksi syöty kroissantti ja mandariininkuoria. Aurinko on noussut ylös taivaalle jo kauan aikaa sitten, ja paistaa lämpimästi yön aikana viilennyttä kalliota vasten. Tälläseen maisemaan vois herätä vaikka joka päivä, Sisu ajattelee itsekseen antaessaan katseensa vaeltaa utuisessa aamussa. Kaukana vuoren alapuolella, loputtomien puurivistöjen ja ruohomättäiden seasta, saattaa juuri ja juuri erottaa Hiljalan myllyn ääriviivat, jos katsoo oikein tarkkaan. Sisua värisyttää.
Mustavuorelta päästään matkaan. Aleksanteri istuu taas Agin selässä. Juli keventää tyytyväisenä Maagin satulassa monta hevosta edempänä. Korkealla taivaalla aurinko paistaa violetinmustien pilvien välistä.
Hanneksen taakse ratsastamaan "ajautuneet" Kiri ja Iiris juttelee kovaan ääneen siitä, miten huippulahjakas ja upea Vapun ja Paahtiksen varsasta tulisi. Varsinainen täydellisen suomenhevosen perikuva ja satavarma ruusukehai! Paahtis ei ehkä kuuntele, sillä se on uppoutunut yhteen suosikkivaellusharrastuksistaan: polunvarsikasvuston keräily. Ehkä Paahtis suunnittelee kokoavansa kasvion hampaisiinsa jääneistä rehuista? Iiris selittää juuri kovaan ääneen siitä, kuinka Paahtiksen ja Vapun varsa näyttäisi Seppeleen energian olevan kohdallaan koska sieltä syntyy kauniita terveitä suomenhevosia, kun Vappu yrittää tunkea samalle ruohotupsulle kuin Paahtis ja Vappuvanukkaan tulevat vanhemmat jakavat seesteisesti tupsun. Iiris ottaa kuvan ja lähettää sen Hannekselle. Ihan muuten vain. No reason.
Hannes hymyilee pilvien taakse vetäytyvälle auringolle ja kallistaa päätään. Kuunteleeko hän, mistä Iiris ja Kiri juttelevat? Vai kuuleeko Hannes korvissaan jo Penttilän motellin cartingautojen äänet vuosien takaa…
Motellille on saavuttu ja hevoset hoidettu yöpuulle. Iiris on lähtenyt tutkimaan aavemaisia, tyhjiä motellihuoneita... Jotkut on sisäpuolelta tukittu, ikkunoita on rikki ja oudon ruosteenpunaisia roiskeita löytyy sieltä täältä...
Jokin on kuullut Iiriksen tutkiskelun ja lähtenyt juosten pois Iiriksen tutkiman huoneen viereisestä huoneesta. Iiris varmasti kuulee askeleet ja oven narahduksen. Käytävän lattiaan on jäänyt muutamia tuoreita punaisia pisaroita... Jos kuuntelisi oikein tarkkaan voisi kuulla miten askeleet pysähtyvät kulman taakse ihmeellisen suhisevan äänen alkaessa pian sen jälkeen...
Matthias on löytänyt tiensä hylättyyn varastotilaan, jonka pölyisistä ikkunoista pääsee juuri ja juuri tarpeeksi valoa näkemiseen. Perimmäiseen nurkkaan on kasattu käytettyjä renkaita pinoiksi. Lattiaa peittää roska, kuivuneet lehdet ja muutama kaljatölkki siellä täällä kaatuneena. Matthiaksen tietämättä sitä tuijottaa pari kiiluvia silmiä rikkinäisen cartingauton alta... Kiri seuraa Matthiasta varastoon.
Hylätyn varastotilan nurkassa räsähtää, ihan kuin joku olisi astunut kuvian risukasan päälle. Räsähdys saa Matthiaksen hätkähtämään ja auton alta pinkoavan karvamöykyn juoksemaan Matthiaksen ja kirin jalkojen läpi. Möykky koittaa matkalla ulos puraista Kiriä. Viime tingassa Matthias ehtii juuri nähdä vilauksen valkoisesta hännänpäädystä. Kettu. Kiri on tuntenut jonkun purukaluston jalassaan, mutta onneksi kettu on osunut vain sukanvarteen.
Jossain räsähtää rikki menevä ikkuna vanhan ruokapöydän tuolin lentäessä siitä läpi.
Iiris kuljeskelee yhä motellissa. Erääseen seinään on kirjoitettu vielä märkänä valuvalla punaisella MEE POIS. Räsähdyksen suunnaltaa kuuluu, kun joku huudahtaa kivusta.
Krister on pistänyt teltan pystyyn syrjemmälle ja miltei lukinnut Kristan sinne sisälle. Tyttö ei epämääräiseen, puolihomeiseen motellirakenukseen astuisi. Paikka on kuin Irvokas sekoitus Kristan pelaamaa Five Nights at Freddysiä ja lahoavaa Visulahden mopo-rataa. Hevosetkaan eivät tykkää paikasta, Krister on eniten huolissaan niistä. Eikä ihme: homepilkkujen peittämä pingviini-mainoshahmo katsoo nelijalkaisia maanisesti ja joku on piirtänyt sille spray-maalilla pippelin.
Iiris ja paikalle ilmaantunut Juli lähtevät selvittäämään, kuka Iiristä on pelotellut motellissa. Iiris kääntyy motellin taakse ja katsoo palotikkaita, lähtien seuraamaan satunnaisia tippoja punaista maalia metsänreunaan. Muutaman kymmenen metrin päässä männyn kaarnaan on maalattu kirkkovene.
Kristerin chapsien vyöllä roikkuu vasara ja bootseissa kilisevät reippaankokoiset kannukset. Mitä lie tässä paikassa tapahtuisikaan, hän on valmis, porukka vaan tuntuu kadonneen jonnekin. Ja missä on Hannes?
Matthias pyytää Aleksanterin katsomaan, onko Kirin ketunpurema vaarallinen. Iho on vain vähän rikki ja Kirillä on rabiesrokotus (sen jäljiltä kun Juli puri Kiriä), joten kaikki on kunnossa. Kiri tarjoutuu lähtemään vajasta, jos Matthiaksella ja Aleksanterilla on jotain... kahdenkeskisiä asioita. Matthias punastuu vähän Kirin ehdotellessa että sillä ja Allulla on jotain kaksinkeskeistä. Se kääntää päänsä visusti kohti seiniä, se ei saa mitään sanottua. Mitä ihmettä Kiri? Aleksanteri kysyy, oliko Matthiaksella ja KIRILLÄ jotakin kahdenkeskistä. Matthiaksesta tuntuu ettei se ymmärrä mistä Kiri ja Allu puhuvat. Allu sitä paitsi tiesi Kirin olevan Miilon kanssa.
Kiri lähtee. Voi olla, että Kiri on joskus tottunut vähän liikaa olemaan juuri se, jota ei haluta mukaan, ja muisto painaa tällä hetkellä enemmän kuin tieto siitä, että se tulee kyllä enemmän (Matthias) tai vähemmän (Allun) hyvin juttuun kummankin kanssa. Kirin mentyä Matthias kysyy, onko Aleksanterilla ja Kirillä jokin ongelma. Aleksanteri kertoo Kirin lyöneen sitä vuosi sitten pääsiäisenä.
Iiris repii vanhan perunakellarin ovea auki, satavarmana että maalihyypiö meni sinne. Juli on kyllästynyt Iiriksen salapoliisileikkiin, ja lähtenyt paikalta - Iiriksen suureksi epäonneksi, sillä kun Juli on lähtenyt, saa Iiris viimein perunakellarin oven auki ja livahtaa sisään tutkimaan, mitä hylätyssä, kellarin hajuisessa läävässä on; ainakin vanha patja ja vanhoja pulloja, tyhjiä spray-pulloja... Iiriksen tutkiessa puhelimen taskulampun valossa lävähtää ovi selän takana kiinni, maanisen teinipojan käkätyksen säestämänä.
Liinu pyytää Eediä hakemaan Maken luota kuukautissiteitä ja viinipullon, koska Maken piti tuoda ne motellille mutta se joutuikin töihin. Eedi on kiskonut jomottavat lihaksensa ylös sohvalta ja napannut oleellisimmat tavarat mukaan soittaessaan samalla Makelle. Kiitollinen Liinu kipittää kiireen vilkkaa parkkikselle, kun Eedin auto kurvaa sinne. Liinu kutsuu Eedin katsomaan paikkoja.
Aleksanteri ja Matthias etsivät Kirin, ettei tämän tarvitsisi olla yksin. Kolmikko lähtee Aleksanterin ehdotuksesta kiertämään vajaa. Eedi ja Liinu tulevat kysymään, mitä he tekevät. Aleksanteri jää seisomaan keskustelun ajaksi nokkosiin.
Iiris saa tekstattua muille olevansa kellarissa jumissa. Juli ja Aleksanteri tietävät, missä kellari sijaitsee. Holmat, öö, hoitaa homman, toteaa Matthias, ja sitten koko joukkio lähtee metsään.
Perunakellari löytyy, mutta sen ovi on jumissa. Lopulta Eedi saa oven auki.
Hannes kuljeskelee metsässä muistellen menneitä ja kääntää kurssiaan meteliä kuullessaan. Hän ilahtuu. Tallilaiset pitävät toisistaan niin paljon, että taitavat juhlia taas.
Liinu kaivelee sidepussukkaansa. Siteiden lisäksi siellä oli toki suklaata ja Satisfyer Pro lapun kera, missä lukee "Jos tulee liian ikävä ❤️ ". Valitettavasti suklaalevyn kulma osuu Satisfyerin ON-nappiin ja pussista alkaa kuulua värinää. Naama punaisena Liinu alkaa hätäisesti sammuttamaan koko vekotinta, mutta saa vain paniikissa levitettyä pussin sisällön mustikkavarpujen sekaan muiden nähtäväksi. Kaikki etsivät äänen lähdettä, toiset enemmän ja toiset vähemmän tietoisina mikä sellaisen äänen aiheuttaa. Liinu yrittää saada Satisfyeria käsiinsä ja onnistuukin siinä, mutta paniikissa vain pitää pienen jonglöörausesityksen edelleen iloisesti surisevalla vekottimella ja se lentää vain kauemmas maahan.
Matthias alkaa keräämään levinneitä siteitä varpujen seasta. Se koittaa olla katsomatta Liinun Seksilelua. Miksi se oli ottanut sen mukaan? Eikun pussihan oli tullut Eediltä? Niin Liinu oli sanonut- Miksi Eedi toi Liinulle seksileluja hevosvaellukselle...?? Kiri yrittää myötäpaniikissa peittää Liinun lelun jotenkin, mutta sillä on kädessään vain juomapullo, ja niinpä: 1) juomapullo ei auta peittämään mitään, ja 2) se osuu kurssille syöksyneeseen Juliin eikä kapineen eteen. Juomapullo kumahtaa Julia suoraan otsaan. Juli läimäisee käden kasvoilleen, ynähtää auts ja jää hetkesi kyyryyn, ennen kuin hyvin hitaasti suoristautuu ja jää tuijottamaan Kiriä huulet yhteenpuristettuina. Juli ottaa pari askelta kohti Kiriä ja yrittää tönäistä sitä olkapäähän. Aleksanteri harppaa Julin perään ja tarraa sen käsivarteen niin, että Juli nytkähtää kyllä kohti Kiriä, mutta isoin osa tönäisyn voimasta valuu hukkaan. Se pitelee Julia, kunnes Juli rauhoittuu.
Liinu nappaa siteet Matthiakselta, suklaalevyn maasta ja lopulta saa sullottua myös pirun lelunkin takaisin pussiin. Hävetti. Ihan hirveästi. Melkein meinasi itkettääkin, mutta saa kuitenkin hillittyä kyyneleensä. Markus olisi velkaa ainakin sata viinipulloa tästä hyvästä. Ja saisi leikkiä itse Satisfyeria kunhan Liinu kotiutuisi! Kiri kuiskaa Liinulle jotain sensuuntaista, ettei äskeisessä ollut mitään hävettävää.
Hannes liittyy seurueeseen, kun aletaan palata motellille. Matthias kysyy, onko Hannes löytänyt kivoja kiviä. Hannes ei ole -- mutta hän on ajatellut sitä kun oli neljätoista, ja kaikkea sitä, mitä täällä tapahtui. Matthias punastuu Hanneksen puhuessa nauttimisesta ja samalla sekunnilla Matthias päättä olla miettimättä mitään nautintoa enää missään yhteydessä. Paitsi ehkä alkoholin nauttimisessa. Hannes lupaa kertoa myöhemmin mitä tapahtui hänen ollessaan teini. Hän tarjoaa Liinulle ja Matthiakselle äsken poimimiaan voikukkia. Matthias ottaa voikukan ja laittaa sen korvansa taakse, ja Hannes seuraa esimerkkiä.
Matthias tarjoaa toista voikukkaa Aleksanterille. Aleksanteri ottaa ilahtuneena kukan vastaan. Kiri pyöräyttää itsekseen silmiään Hanneksen kukille, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tiedä miten muuten reagoida.
Liinu yrittää tehdä voikukista seppelettä mutta niitä on niin vähän ettei siitä isoa tule. Viinipullon kaulus sai söpön ja vähän vinksallaan olevan seppeleen.
Jokin joukkion takana päästää aavemaisen äänen. Pöllö lehahtaa aivan joukkion päiden yltä matkallaan hiirimetsälle. Hannes kohottaa katseensa kohti pöllöä. Voikukka tippuu hänen korvalliseltaan, mutta Hannes ei sitä juuri nyt huomaa. Jostain syystä Kiri huomaa Hannekselta tippuvan voikukan, ja jostain syystä se kumartuu noukkimaan sen ylös. Taputtaessaan Hannesta varovaisesti olkapäähän ja ojentaessaan voikukan sille Kiri osaa jo nimetä syyn: huono omatunto. Hannes näyttää yllättyneeltä, mutta kiittää Kiriä ja sanoo tämän olevan ystävällinen. Hannes tasaa askeleensa Kirin tahtiin ja jää kävelemään tämän rinnalle. Kiri yrittää kävellä vähän nopeammin eikä katso Hannesta, mutta Hannes pysyy tahdissa hyvin.
Viimein päästään sisälle motelliin. Seinälle on maalattu sanat VITTUJÄRVI ja GTRKT. Äkkiä aulan nurkan takaa kuuluu korviasärkevän kovaa mölyä, melkein kuin joku huutaisi täyttä kurkkua. Sitten, aivan yhtä nopeasti kuin alkoikin, se loppuu. Juli kiljuu yhtä kovaa kuin möly. Matthias säikähtää niin, että lyö vahingossa olkansa seinään, joka oli väistöliikkeen tiellä. Se pitelee nopeasti kipeytyvää olkaansa ja päästää pienen kivun inahduksen. Eedi ilmoittaa lähtevänsä kotiin. Kiri hätkähtää ja törmää Hannekseen. Sitten se hätkähtää uudelleen, kauemmas. Hannes nostaa kevyesti ja nopeasti kätensä Kirin hartialle, kun Kiri törmää häneen, sanoo kaiken olevan kunnossa ja puristaa hartiaa ystävällisesti. Kiri liukuu pois Hanneksen käden alta kuin ankerias.
Liinu säikähtää niin, että tipauttaa viinipullon lattialle ja se pirstouutu pieniksi palasiksi. Tarkkakuuloinen saattaisi kuulla nurkan takaa tukahdutettua naurunkiherrystä.
Eedi toden totta lähtee kotiin. Tilanne on sille liikaa, ja kaiken lisäksi sillä on töitä aamulla.
Kulman takaa kuuluu aivan hipihiljaista ääntä, kuin jonkun vaatteet kahisisivat seinää vasten. Allu, Matthias ja muut ovat jo melkein niin lähellä, että voivat nähdä nurkan taa. Sitten kuuluu tömähdys ja poispäin täysillä pinkovien askelten töminää. Kukaan ei lähde juoksemaan perään. Juli kuvaa tapahtumia kauempaa.
Naama kalvenneena Kiri kurkistaa kulman taakse. Siellä ei ole ketään -- on pelkästään yksi valtava ja epämääräisesti sisustettu tila -- tässäkö sitä cartingia on ollut? -- ja avonainen ovi huoneen toisella laidalla. Se johtaa jonnekin pimeään. Aivan nurkan takana on kolme esinettä, jotka näyttävät paljon vähemmän kymmenen vuotta hylättyinä muhineilta kuin kaikki muu koko motellissa; spraymaali-tölkki, avattu toffeelikööripullo ja raippa. Matthias kerää liköörin ja raipan. Koko joukko päättää lähteä nukkumaan.
Perjantai 8.7. - Liekki-Leiskan pienlentokenttä ja kesämarkkinat
Motelli on jäänyt taakse. Matthias kumartelee oksien ali Rutun kavutessa ylämäkeen. Sen satulan taakse on kiinnitetty epämääräinen telttakangasmöykky, joku oli käynyt rikkomassa teltan aamupalan aikana eikä Matthias tiennyt kenen tekosista oli kyse. Pääepäilyksenä oli viimeyön öykkärit, jotka olisivat voineet tulla etsimään pulloaan, mutta saattoiko siitäkään olla varma. Pullo ei ollut kuitenkaan kadonnut mihinkään. Ja joka tapauksessa teltta oli nyt roskiskamaa, onneksi se oli ollut halpa. Mutta missä sitä nukkuisi ensiyön?
Seppeleen hevosletka matkaa ohi ruuhkassa jumittavan karavaanarimeren. Pikkulapset roikkuu ulkona ikkunoista ja kiljuu innoissaan hevosten perään. Kiri on viettänyt unettoman yön, sillä sen makuupussi katosi kuin tuhkana tuuleen sillä aikaa kun Kiri kävi pesemässä yöllä hampaansa. Samalla katosi myös mukaan motellirakennuksesta otettu spraymaalitölkki.
Iiris näyttää lapsille keskaria. Jonkun faija huutaa sille. Iiristä vituttaa, sen upean teltan päälle oli kaadettu yöllä maalia ja sen ulkona olleet kengät oli pöllitty, ja nyt Iiris ratsastaa ihan himorumissa crocseissa jotka sai lainaan.
Karavaanariperheen lapsi on heittänyt Iiristä punaisella crocsilla, Kiriä tikkarilla (se oli kuolassa ja tarttui satulahuopaan). Toinen lapsi heitti Sisua räkäpaperilla mutta se tippui maahan. Lapsi sylki perään mutta sylkikin tippui maahan. Paperimöykky jää Iitan kavioon kiinni. Iiris haluaa kotiin.
Seppeleen hevoset höristelevät korviaan ja pian ihmisetkin voivat kuulla kesämarkkinoiden metelin. Lentokenttä häämöttää jo.
Hetken kuluttua Matthias on kiertelemässä vielä aukiolevia kojuja. Se on jotenkin päätynyt ostamaan 3 avaimenperää, Liekkijärvi-magneetin ja hatun. Kiri yrittää edelleen irrottaa tikkaria Paahtiksen satulahuovasta. Se ei nimittäin huomannut sitä tarpeeksi ajoissa, ja auringon paahteessa tikkari suli oikein kunnolla kiinni kankaaseen.
Matthias tekstaa Aleksanterille ja Eedille kysyen, tahtovatko nämä avaimenperät. Kumpikin haluaa. Vähän myöhemmin Aleksanteri hypistelee Matthiakselta saamaansa avaimenperää iloisena.
Kiri kysyy Seppeleen Whatsapissa, olisiko kellään ylimääräistä makuupussia. Matthias kertoo, että siltä on rikottu teltta, ja Kiri kutsuu sen nukkumaan omaan telttaansa.
Matthias löytää kesämarkkinoilta kojun, jossa myydään käsintehtyjä tilkkutäkkejä. Kiri pyytää sitä ostamaan täkin ja Matthias tekee työtä käskettyä. Hetken päästä se laittaa viestin, jossa kertoo, että selitti tilanteen ja sai myyjämummolta paljon alennusta ja keksejä -- nyt peitto maksoi vain 75 euroa. Kiri ei tajunnut, että peitto voisi maksaa niin paljon, mutta se ei todellakaan kehtaa olla lähettämättä summaa Matthiakselle Mobilepayssa enää nyt, kun on jo pyytänyt sen ostamaan ja vielä saanut joltain mummolta keksejä. Kiri aikoo jakaa keksit Matthiaksen kanssa ja ehkä mahdollisesti syödä tilkkutäkin sitten kotona, kun ruokarahat on loppu.
Matthias sai vahingossa vaihdettua Naiset Haluavat Minua Kalat Pelkäävät Minua -hatun kotitekoiseen viinaan. Tilanne hämmästyttää sitä ja nyt se hartoilee ympäriinsä hölmistyneenä. Liekkijärven papat ja setämiehet olivat jotain toista, eikä Matthias tiennyt halusiko se edes tietää miksi miehet olivat nauraneet hatulle niin, että melkein puoliväkisin pakottivat vaihtoon.
Matthias löytää tiensä Kirin teltalle mukanaan pullo, jonka kotikutoisessa etiketissä lukee isoilla harakanvarpailla KILJUA. Kiri on pystyttänyt ikivanhan telttansa ja varmistanut, että kyllä siihen ihan hyvin mahtuu kaksi nukkumaan ilman, että menisi oudoksi. Matthias ja Kiri maistavat kiljua ja alkavat syödä mummon kaupanpäälliskeksejä. Koska kilju on pahaa, he avaavat myös eilen motellista löytyneen toffeelikööripullon.
Matthias ja Kiri kutsuvat tallilaiset telttabileisiin. Liinu haluaisi mennä Kirin telttaan muttei kehtaa ennen kuin sekä Matthias että Kiri laittavat hänelle henkilökohtaisen viestin. Iiris ja Aleksanteri ilmestyvät myös epäilyttävään hauskanpitotelttaan -- Matthiaksen viesti tulkaa Kirin telttaan, jos haluatte pitää hauskaa on herättänyt ainakin Iiriksessä monimielisiä tulkintoja. Matthiasta nolottaa kun Iiris kiusaa sitä, mutta se ei kehtaa sanoa mitään. Se juo kiljua ja naurahtaa katsoen pois päin. Kiri kysyy nauraen, kuka helvetti mainostaisi orgioita tallin Whatsapissa.
Teltassa aletaan pelata 2 totuutta, 1 vale -peliä. Kiri ei meinaa keksiä totuuksia ja Iiris sanoo, että Kiri voi kertoa lisää sen ja Roosin Brokeback Mountain -fantasiasta. Matthias vastaa kulmat kurtussa Kirin olevan Miilon kanssa. Kirikin toteaa, että fantasia kuulostaa enemmän Iiriksen fantasialta. Lopulta Kiri sanoo yhtenä valetotuusvaihtoehtonaan, että on tullut kerran hypnotisoiduksi. Tämä on totta -- Hannes on yrittänyt joskus hypnotisoida Kirin, vaikka se ei onnistunutkaan ihan täysillä.
Kiri on alkanut tekstailla Miilon kanssa ja ehdottanut, että tilkkutäkistä voisi tulla Toffon sänky. Kiri kertoo Matthiaksen löytäneen täkin markkinoilta. Miilo sanoo että siitä on kiva, kun Kiri ja Matthias ovat kavereita. Kiri on iloinen, että Miilo jutteli Matthiaksen kanssa kissanristiäisyönä menneenä viikkona. Keskustelu kääntyy telttailuun -- Kiri sanoo vievänsä Miilon myöhemmin telttailemaan, kun se sitä vähiten odottaa.
Aleksanteria alkaa nukuttaa. Matthias lupaa, että teltassa voi kyllä nukkua. Iiris ja Liinu lähtevät omiin telttoihinsa, mutta Aleksanteri jää. Matthias tarjoutuu, että Aleksanteri ja se voivat nukkua saman makuupussin alla päät eri suuntiin. Aleksanteri pelkää, että sen sukat haisisivat, joten se asettuu Matthiaksen viereen samoin päin kuin se. Matthias haluaisi sanoa että varmaan kierii vahingossa kiinni Alluun tai jotain mutta se ei jaksa miettiä mitä sanoja sen pitäisi käyttää. Teltassa haisee kaljalta ja kiljulta.
Kiri on valunut makaamaan silmät kiinni tilkkutäkkinsä alle. Sen puhelin on pudonnut sen naaman päälle ja jäänyt hetkeksi siihen. Vaellusbileet ovat olleet Kiristä hyvät.
Matthias nukahtaa äärimmäisen nopeasti käsi epämääräisesti Allun paitaan takertuneesti. Aleksanteri on ehtinyt nukahtaa pariksi minuutiksi, kunnes se yhtäkkiä herää siihen ymmärrykseen, että Matthias pitää sitä paidasta. Aleksanteri makaa täysin liikkumatta teltan kattoon tuijottaen, uskaltamatta liikahtaa tai katsoa Matthiasta, kunnes väsymys viimein voittaa ja se nukahtaa.
2 totuutta, 1 vale
| Iiris | oon käynyt yli 50 maassa (totta) | mulla oli lapsena Pokemon-korttikansio (totta) | oon ollut lapsena mainoksessa, joka tuli telkkarista (vale) |
| Kiri | oon käynyt sivarin (totta) | oon tullu kerran hypnotisoiduksi (totta) | oon käynyt läpi maailman noloimman wannabe-cowboyfanivaiheen junnuna (vale) |
| Liinu | Whinny on mun ensimmäinen hevonen (totta) | sain parhaat yo-paperit meidän vuosikurssilta Liekkijärven lukiosta (totta) | mulla on kaksi veljeä (vale) |
| Aleksanteri | mulla on hiihtopokaali (totta) | oon ollu lentokonerakennuspaikassa (totta) | mulla oli ennen hamsteri (vale) |
| Matthias | mulla on ollut kaksi koiraa (totta) | olin kerran lehdessä (totta) | oon allerginen mansikoille (vale) |
Lauantai 8.7. - paluu Seppeleeseen
Puoli kymmenen aikaan, kun telttoja pakataan ja hevosia varustetaan, Aleksanteri luikahtaa Matthiaksen luo ja sanoo, että tämä piti Aleksanteria paidasta. Matthias näyttää hetken hölmistyneenältä, se on sitomassa teltanrämää satulasäkkiviritelmään eikä se ymmärrä heti mistä Allu puhuu. Se pyytää anteeksi ja lupaa, ettei enää tee niin. Se ei muista pitäneensä Allusta mitenkään kiinni.
Aleksanterille tulee huono omatunto. Ei asia haitannut, Matthias saisi kyllä pitää sitä paidasta jos haluaisi. Aleksanteri ei vain ole tottunut siihen, että koskee ystävään, kun nukkuu. Matthias säikähtää tajutessaan, että koski Aleksanteriin. Se sanoo, ettei se tarkoita mitään. Aleksanteri sanoo että asia on hyvä, koska Robert... ja Aleksanteri oli ajatellut, että oliko se -- mutta asia ei kuitenkaan haittaa. Matthias on hämmentynyt, se ei ymmärrä mistä Aleksanteri puhuu. Ku Robert pussas mua, kuiskaa Aleksanteri.
Aleksanteri sanoo, että Matthias on sen parhaita ystäviä. Sä myös mun, vastaa Matthias ja hymyilee aidosti mutta ihan vähän surullisen oloisesti. Sen hymy ei ylety ihan silmiin.
Iiris herää entistäkin pahantuulisempana ja kaiken lisäksi kiljukrapulaisena. Sen jalantynkä on eilisen ja yön aikana alkanut kipuilla myös levossa ollessaan ja iho on kuumunut ja mustelmainen ja verestävä. Iiris on irvistellen laittanut kuitenkin proteesin paikalleen ja hypännyt Vapun satulaan, ratsastaen joukon perällä väärässä ratsastusasennossa toispuoleisesti vältellen painon laittamista oikealle jalalle. Jos Hanski näkisi sen nyt, se tekisi Iiriksen selkänahasta itselleen uudet ratsastussaappaat.
Matka Seppeleeseen sujuu joutuin. Kiri kuuntelee puheensorinaa, hevosletkassa aletaan hiljalleen lähestyä tuttuja maisemia. Vaellus on jo melkein ohi, olo kaikin puolin ryvettynyt. Kiri rapsuttaa Paahtiksen säkää haikeana. Tuntuu, kuin se olisi lähdössä Liekkijärveltä paljon pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi hassuksi kuukaudeksi.
Viimein vaellusletka on palannut tallille! Salma taputtaa Bonnieta tyytyväisenä tallipihalla. Se on iloinen hienosta viikosta ja odottaa jo pääsevänsä talliin tapaamaan Blisiä ja muita hevosia. Hanneksen muistelovaellus on tullut päätökseen!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!