5.6.2023 Kesäkoulua HeD-HeB

[Anne]

Helpon tason koulutunti, mukaan mahtuu 6 osallistujaa, tunnin pitää Anne.


Tunnilla harjoiteltiin taivuttamista loivalla kolmikaarisella uralla ja myöskin täydellä kaarella. Käynnissä ja ravissa. Laukassa ratsastettiin pitkän sivun alkuosasta toiselle pitäkälle sivuvlla puoliympyrä tehden ja hevosta taivuttaen.

Sisu - Susu
Susua häiritsivät kesän ötökät ja se oli levottomalla tuulella. Susulle on helpompi taipua enenmmän kuin vähemmän ja niinpä loiva kolmikaarinen tuntui aiheuttavankin päänvaivaa ratsastajalle. Sisu sai pitää apunsa hyvin maltillisina ja kepeinä, ulko-ohja kuitenkin tukien. Kokonaisuuteen tarvitaan rentoutta ja laukkataivutukset menivät hieman kontrolloimattomasti läpi.

Salma - Bliss
Bliss liikkuu jo mukavan pyöreähkössä olomuodossa, ainakin selstään ja neuvonkin Salmaa pitämään hyvin rennon tuntuman edestä, Bliss kun kuuntelee istuntaa hyvin. Laukassa varsinkin rentoutui ja otti takasiaan hyvin alle. Kolmikaarinen on vaikea oppineillekin hevosille, mutta Bliss taipui oikein sopivasti.

Vili - Ailen
Ailen-mama oli viime aikoina päässyt helpommalla tehden paljon western-tunteja. Niinpä nyt se joutuikin oikeisiin töihin ja oli hieman äreällä päällä. Vili sai ottaa tiukemman otteen koko ratsastukseen: kantapäät nousivat ylös ja poika tuntui lähinnä hymyilevän aidan takan tuntia seuraaville teineille. Laukassa Ailen väisti kaikkea mahdollista ja olisi halunnut jolkotella western-moodissa.

Krista - Koopa
Koopan kanssa ei tylsä päivää oltu tunneilla nähty kevään mittaan. Tasainen hevonen keksi välillä omia juttujaan ja teki yllätyspysähtymisiä, jos työskentely ei kiinnostanut. Nytkin se jolkotteli kaula pitkänä ja Krista sai rutistaa tosiaan, että punainen hevonen taipui yhtään mihinkään. Laukka oli löysää ja rikkonaista: Koopa heitti raville aina käännöksissä.

Tunnin alussa kaarrossa.

[Sisu]

Hiekkapöly kutittaa kurkkua, kun hevosjono ravaa alkukesän korventamaa kenttää ympäri kierros toisensa jälkeen. Susun edessä askeltava Ailen viskoo häntäänsä edestakas kärsimättömänä, kun Vili pyytää sitä eteen lyhyen sivun kulmassa. Mä terästän apujani varmuuden vuoksi, sillä tamman korvat painuvat luimuun sen nähdessä Susun parin hevosenmitan päässä. Meitä on onneksi tunnilla vain neljä, joten turvallisiin välimatkoihin on rutkasti tilaa.

Mä en ehdi kauaa ihmetellä Ailenin kiukuttelua, kun Susu yhtäkkiä pysähtyy pitkän sivun keskellä ja alkaa polkea takajalkaansa kiukkuisena. Korviin kantautuu pahaenteinen paarman surina aivan korvan vieressä, ja ennen kuin mä olen ehtinyt reagoida mitenkään, se on laskeutunut Susun kupeelle. Seuraavassa sekunnissa mä tunnen heilahtavani satulassa ja tarraavani kiinni niin Susun harjasta kuin käsistä irtaantuneista ohjanperistä, kun Susu tekee äkkilähdön eteenpäin. Mä roikun tammani kaulalla yrittäen pitää huolen siitä, että en ainakaan putoaisi lähestyvää kentän aitaa ja sen takana lymyäviä pahaa-aavistamattomia lapsia päin. Mä kuulen Susun laukatessa ohi lasten kauhistuneita ja dramaattisia huokaisuja, joku t-paitaisista lapsista ehkä kuvaa videota mun suorituksestani parhaillaan.
Tilanne on onneksi nopeasti ohi, ja viimein kentän toisessa päässä Susu pysähtyy puhisten ja ravistellen itseään voimakkaasti. Mä kerään vähän nolostuneena ohjat takaisin käsiini ja toisen jalan jalustimeen, ja käännän Susun jonon perimmäisen Koopan perään. Perhanan paarmat, olis voinut purra mieluummin vaikka mua kuin hevosta.

Paarmat ja muut iljettävät ötökät eivät suostu jättämään hevosia rauhaan. Susun mielestä koko tunnin saisi tunkea niin syvälle kentän hiekkaan kuin menee, ja siksi meidän välillä vallitsee koko ajan jonkinlainen konfliktinkipinä. Mä yritän pitää itseni rauhallisena enkä provosoitua Susun niskuroinnista, onhan sillä oikeasti ihan syykin sille tällä kertaa. Anne ei kuitenkaan salli lorvailua silmiensä alla, vaan tykittää mua ohjeilla toisensa perään ja käskee takaisin uralle, kun Susu meinaa jäädä jumittamaan nurkkiin. Kaarevat urat etenee tahmeasti, kun Susu puskee sisäänpäin ja meidän kolmikaari muistuttaa enemmänkin lattialle levinnyttä vappuserpentiiniä. Joudun muistuttamaan itseäni koko ajan siitä, että avut on pidettävä kevyinä siitä huolimatta, että Susu vastustelee niistä joka toista. Tunnin loputtua mä huokaisen helpotuksesta, ja samoin vaikuttaisi tekevän Susukin.

Tunnin päätteeksi Susu tuntuu edelleen jännittyneeltä ja huonotuuliselta, ja mä tyydyn pitämään hellittelyt ja jälkihuollot minimissä, että tamma pääsisi takaisin talliin huilaamaan. Pari aiempaa tuntia seurannutta lasta juoksee joukkona mun luokse kyselemään, onko Susu hullu hevonen ja jatkaisinko mä sen hoitamista, vaikka se melkein tappoi mut. Mä huomautan rasittaville ipanoille, että kaikki hevoset säikkyy joskus eikä Susu yrittänyt mua tappaa, mut oon aika varma että sanat kaikuu kuuroille korville. Mä hätistän lapset pois Susun karsinan edestä, ja lähden itse kohti taukotupaa kuvitellen jo mielessäni virkistävän sitruunalimsan ja suklaapikkuleivät, joita joku oli sinne ystävällisenä tuonut alkuiltapäivästä.