26.5.2023 Kitin leikkitunti

[Sisu]

Kiti Kokko on nuori ratsastuksenohjaaja, joka matkustaa kesän ajaksi työssäoppiin Liekkijärven naapurikaupunkiin. Kotipaikkakunnallaan pohjoisessa Kiti harjoittaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja tutustuttaa asiakkaitaan lännenratsastuksen saloihin. Rahoittaakseen oman hevosensa Milon ylläpitoa vieraassa kaupungissa, on Kiti päättänyt tarjota palveluitaan paikallisille talleille erilaisten ratsastustuntien muodossa.

Perjantaina 26.5 Kiti vierailee Seppeleessä pitämässä tallin väelle kevytmielisen leikkitunnin. Tunnin päätavoitteena on hauskanpito niin ihmisille kuin hevosillekin! Mukaan mahtuu enintään 8 ratsukkoa.

---

Leikki #1: Munalusikkaviesti

Joukkue 1 Sisu - Koopa Lucia - Ailen Iiris - Agi Sartsu - Muhku

Joukkue 2 Salma - Bliss Aino - Arktik Valpuri - Abrianna Sebastian - Kari

Ratsukot jaetaan kahteen joukkueeseen, ja kummallekin annetaan ruokalusikka, jonka päällä on kananmuna. Joukkueet muodostavat jonon, ja perinteisen viestileikin mukaisesti lähtömerkin saatuaan etummaiset ratsastajat lähtevät liikkeelle, suorittavat annetun tehtävän ja palaavat takaisin tiiminsä luokse. Tehtävältä palaava ratsukko ojentaa munalusikan jonossa seuraavalle, joka lähtee tekemään tehtävää.
Lähtevän ratsukon tehtävä on ensin pujotella neljän kartion välistä kaatamatta tai tallomatta niitä. Tämän jälkeen ratsukko kiertää kaksi päällekkäin pinottua heinäpaalia, ja lopuksi palaa suoraa linjaa joukkueensa luo. Tehtäväradan saa suorittaa haluamassaan askellajissa, mutta jos kananmuna putoaa tai hajoaa radan aikana, joukkue saa virhepisteitä. Joukkue, jonka viimeinen ratsastaja palaa tehtävältä nopeiten muiden luo vähemmillä virhepisteillä, voittaa.


Leikki #2: Peili

Yksi ratsukoista valitaan peiliksi. Peili asettuu hevosensa kanssa maneesin päätyyn kasvot seinää kohti tai vaihtoehtoisesti laskeutuu ratsunsa selästä ja antaa hevosensa Kitin pideltäväksi. Muut ratsukot asettuvat riviin maneesin vastakkaiseen päätyyn. Perinteisen leikin mukaan peilin ollessa selin muita kohti, ratsukot saavat edetä haluamassaan askellajissa eteenpäin. Kun peili kääntyy ympäri, on ratsukoiden pysähdyttävä ja pysyttävä paikallaan. Mikäli peili havaitsee jonkun ratsukoista liikkuvan, tämä putoaa pelistä. Ensimmäinen peilin tavoittava ratsukko voittaa.


Leikki #3: Hevospallo

Joukkue 1 Aino - Arktik Sisu - Koopa Sartsu - Muhku Salma - Bliss

Joukkue 2 Iiris - Agi Lucia - Ailen Sebastian - Kari Valpuri - Abrianna

Ratsukot jaetaan kahteen joukkueeseen, ja maneesin päätyihin kootaan estetolpista maalit. Kiti tuo pelikentälle ison jumppapallon, jota hevosten on tarkoitus puskea vastajoukkueen "maalitolppien" läpi. Peli päättyy, kun yksi joukkueista saa kaksi maalia tai kun peliaika loppuu.


Leikki #4: Temppurata

Kiti kokoaa maneesin keskelle monipuolisen temppuradan, jonka jokainen ratsukko suorittaa itsenäisesti vuorollaan. Nopeiten radasta suoriutunut ratsukko palkitaan pienellä yllätyksellä (20 v€ lahjakortti Horses in Flames -hevostarvikekauppaan). Voittaja arvotaan myöhemmin tunnille osallistuneista ratsukoista.

Tehtävä 1: maahan levitetyn muovipressun ylittäminen
Tehtävä 2: maapuomeista kootun mutkittelevan käytävän ratsastaminen
Tehtävä 3: pienen ristikon yli hyppääminen
Tehtävä 4: heinäpaalin kiertäminen
Tehtävä 5: maapuomeista kootun neliön sisään pysähtyminen
Tehtävä 6: estetolppien välistä pujottelu
Tehtävä 7: suklaapatukan poimiminen korista ratsain ja maaliin ratsastaminen

Temppuradan tulokset:

1. Lucia - Ailen
2. Sebastian - Kari 
3. Valpuri - Abrianna
4. Aino - Arktik
5. Sartsu - Muhku
6. Iiris - Agi
7. Sisu - Koopa
8. Salma - Bliss

---

Ilmoita alla osallistuvan hahmon nimi sekä mahdollinen hevostoive. Hevos- ja joukkuejaot tulevat myöhemmin!

Osallistujat 8/8

Iiris - Agi
Sartsu - Muhku
Salma - Bliss
Lucia - Ailen
Aino - Arktik
Valpuri - Abrianna
Sisu - Koopa
Sebastian - Kari

[Anne]

Sartsu ja Muhku temppuradalla. Sartsu oli iloissaan, että sai lainata tunnille western-satulaa. Muhku tykkäsi myös!

[Sisu]

Mä puristan Koopan ohjia käsissäni ja kohennan istuntaani satulassa, samalla kuunnellen tarkkaavaisesti Kitin latelemia ohjeita meidän seuraavasta pelistä. Mä olin ilmottautunu leikkitunnille viime tingassa enkä siks ollu ehtiny kunnolla lukea ohjelmaa läpi, mut ainakin tähän asti sekä mulla että Koopalla on ollu hauskaa. Munalusikkaviesti oli aiheuttanu vähän eripuraa tiimien välillä, koska Sebastian oli väittäny Iiriksen sabotoineen suoritustaan ja siitä oli syntyny ihan jäätävä riita, jota Kitikin oli joutunu lopulta ite rauhottelemaan. Mua se oli lähinnä naurattanu, koko tilanne toi mieleen leirikesät lapsuudesta ja ne lukemattomat draamat mitä leirihoitsujen jako joka kerta aiheutti, ja miten leikkitunneillakin laitettiin porukan sisällä ratsastajia johonkin järjettömään ranking-taulukkoon sen mukaan miten joku oli pärjänny jossain pusuhipassa.

Kiti raahaa maneesin keskelle jättimäisen jumppapallon, ja kaikkien rivissä seisovien hevosten korvat kääntyy antenneina sen suuntaan.
“Hevoset saattaa vähän oudoksua tätä, joten muistakaa sit varovaisuus. Ei törmäillä toisiin eikä kaahailla, tavoitteena ois pitää sekä teidät, hevoset että pallo ehjinä vielä pelin jälkeenkin”, Kiti selittää kävellessään maneesin halki tietäväinen katse kiertäen meissä ratsukoissa. Koopan vierellä seisova Arktik kuopii maata kärsimättömänä, ja sen selässä istuva Aino näyttää vähän pelästyneeltä.
“Arktik on vaan innoissaan”, mä kumarrun sanomaan ja hymyilen rohkaisevasti. “Se on nähny ja kokenu paljon eikä sitä mitkään pallot hetkauta.”
“Mut entä jos mä tipun?” Ainon kasvot näyttää edelleen huolestuneilta tytön hypistellessä ohjia käsissään.
“Et sä tipu”, mä rohkaisen ja silitän Koopan kaulaa. “Meet vaan ihan rauhassa, Arktik tietää mitä tekee.”
“Okei”, Aino sanoo hiljaa nielaisten. Mä en oo varma onks se kovin vakuuttunu mun sanoista, mut mä en ehdi jatkaa meidän keskustelua pidemmälle kun meitä aletaan jo jakamaan kahteen joukkueeseen.

Mut laitetaan Ainon, Sartsun ja Salman kanssa samaan tiimiin, ja me siirrytään maneesin pitkälle sivulle riviin. Mä vilkuilen salavihkaa sekä omaani että vastajoukkuetta. Mun katseeni kohtaa Iiriksen kanssa, joka istuu ison kimon Agin selässä virnistellen mun suuntaan. Mä näytän sille kieltä ja käännän katseeni takasin Kitiin, joka parhaillaan kertaa meille pelisääntöjä. Kitin olemus on rento, mut aiemmasta opittuna mä tiedän et sillä on myös tarkat rajat sille miten paljon perseilyä se sietää silmiensä alla. Mä nyplään ohjanperiä hajamielisenä ja puren huultani, kun meidän joukkueet asettuu hitaasti omien maalitolppien eteen, ja jokaisen katse kiinnittyy kentän keskellä olevaan jumppapalloon. Osa hevosista kurkkii sen suuntaan uteliaina, kun taas Agi vaikuttaa hermostuneelta ja mä näen Iiriksen kasvoilla kasvavan huolen sen yrittäessä kääntää päätään viskovaa tammaa takasin riviin. Kiti huomaa saman ja menee hätiin tarttuen kiinni Agin ohjista selittäen Iirikselle jotain mistä mä en saa selvää. Koopan vieressä seisova Muhku on tänään huomattavasti normaalia energisempi, ja Sartsu sen selässä keikkuu kylmäverisen satulassa kasvoillaan niin aurinkoinen ilme et se melkein kilpailee maneesin ikkunoista hiipivän ilta-auringon valonsäteiden kanssa. Yleistunnelma tunnilla on ollu yllättävän positiivinen, ehkä myös tunnin luonteen kannalta kun sekä hevoset että ratsastajat saa kerrankin kuntorääkin ja suorituspaineiden sijaan keskittyä perusratsastukseen leikin kautta - tai ainakin osa meistä. Mä rapsutan levotonta Koopaa harjantyvestä ja juttelen sille hiljaa lähinnä itseäni rauhotellakseni.

Koopa, Ailen ja Muhku rakastaa jumppapalloa. Ne kävelee reippaina harmaata pyöreää esinettä kohti ja alkaa tuuppia sitä turvillaan eteenpäin. Mun, Lucian ja Sartsun jalat meinaa kolista toisiinsa jatkuvasti kun kaikki kolme hevosta yrittää päästä puskemaan jumppapalloa samaan aikaan. Ailen tuntuu puolustavan löytämäänsä aarretta erityisen aggressiivisesti, ja se nostaa uhkaavasti jalkaansa sivulta lähestyvälle Blissille. Meitä ihmisiä hevosten käytös lähinnä naurattaa, ja lopulta Kiti käy vierittämässä pallon kohti maneesin reunaa et muutkin sais mahdollisuuden osallistua. Koopa pureskelee kuolainta levottomana mun joutuessani pidättämään sitä, se jää vähän vastahakoisesti seisomaan paikalleen ja odottaa jännittyneenä mun näyttävän taas vihreetä valoa pohkeiden muodossa. Sebastian ja Iiris luo toisiinsa tulisia katseita, kun Agi ja Kari kävelee hetken ajan rinnakkain pallon perässä ja mä oon ihan varma et kohta niiden välille puhkeais satavarmasti uus riita jostakin, vaikka ne onkin tällä kertaa samassa joukkueessa. Agi saa pallon haltuunsa ja lähtee epäröiden vierittämään sitä eteenpäin, sen perässä tuleva Kari seuraa kaula pitkänä enkä mä osaa sanoa onko se ehkä kiinnostunut pallosta vai pelkästään Agista.

Abrianna ja Valpuri saa lopulta ekan maalin kunnian itselleen. Mä seuraan hymyillen miten tuttu ponikurssilainen riemuitsee saavutuksestaan heittämällä kädet ilmaan ja halaamalla Abriannaa tiukasti.
“Häviäjä tarjoaa seuraavat Fleimissä”, Iiris toteaa mulle nauraen ravatessaan Koopan ohi, ja mä tyydyn nyökkäämään alistuvana. Mä kumarrun satulassa eteenpäin niin lähelle Koopan päätä kuin voin, ja varmistan ettei kukaan lähellä oleva kuule.
“Me näytetään niille”, mä kuiskaan ponille hymyillen ja annan sille merkin lähteä eteenpäin. Mä tunnen jännityksen valtaavan koko kehon päästä varpaisiin, kun me lähestytään määrätietoisesti Sebastiania ja Karia, jotka parhaillaan kuljettaa palloa kentän keskikohdilla kohti meidän maalia. Koopalla menee vain hetki tajuta et se on taas vapaa menemään, ja poni ottaa muutaman pitkän raviaskeleen saaden Sebastianin hetkeks keskittymään pallon sijasta meihin. Melkeen kolmenkymmenen sentin säkäkorkeusero saa kaksikon taistelun pallon haltijuudesta näyttämään koomiselta, kun Koopa kiilaa Karin kylkeen ja puskee sitä kauemmas samalla keplotellen jumppapallon etujalkojensa väliin. Mä ehdin hetken pelätä et ruuna kompastuu palloon, mut Koopa on fiksu poni ja pakittaa varovasti parin askeleen verran saaden samalla pidettyä Karin ja Sebastianin loitolla takapäänsä avulla. Me lähdetään ripein käyntiaskelin kuljettamaan palloa kohti vastajoukkueen maalia. Koopa luimistelee sitä kohti lähestyvää Agia, ja kiihdyttää tahtia mun antaessa sille varovasti lisää ohjaa kuitenkaan yllyttämättä sitä liikaa.
Ailen ja Lucia on kova vastus, ne seuraa mua ja Koopaa kuin hai laivaa. Pari kertaa niiden onnistuu päästä niin lähelle et Koopan keskittyminen herpaantuu ja pallo on vierähtää väärään suuntaan, mut Sartsun ohjatessa paksun Muhkun Koopan ja Ailenin väliin, meidän missio on turvattu. Koopa tuuppaa pallon sulavasti kahden tolpan välistä maaliin, ja mä valahdan ponin kaulalle halaten sitä tiukasti.
“Hyvä me!” mä kuiskaan onnellisena ja taputan Koopan kaulaa Sartsun näyttäessä meille peukkua. Me ravataan takaisin kentän keskelle Kitin hakiessa pallon takaisin kentälle, ja peli jatkuu.

Hevospallomatsi päättyy lopulta meidän joukkueen häviöön, kun Lucia ja Ailen saa viimeisen peliminuutin loppulaskennan aikana ratkaisevan maalin. Me lyödään kättä sovinnon merkiksi, ja mä huokaisen raskaasti tajutessani olevani jälleen juoman velkaa Iirikselle. Mä vilkaisen kimon tamman selässä ilakoivaa naista, joka luo muhun pikaisen voitonriemuisen katseen ennen kuin Kiti käskee meidät takaisin uralle siksi aikaa, että saa rakennettua maneesin keskelle seuraavaa tehtävää. Mä potkaisen jalat irti jalustimista ja pyörittelen puutuneita nilkkoja poissaolevana. Koopa venyttää kaulaansa eteen ja laahustaa hevosletkan keskellä pitkin askelin. Ajatukset karkaa hitaasti maneesin pöllyävästä hiekasta ja rapistuneista seinistä tulevaan kesään, ja sen tuomiin odotuksiin ja suunnitelmiin.

[Aino]

Aino kauhusta kankeana ORIN selässä hyppäämästä ristikkoa temppuradalla. Pelotti, vaikka ei se sitä myönnä, jos kysytään.