Hallamaan rinneviikonloppu 24.-26.3.2023
May 5, 2023 4:11:48 GMT 2
via mobile
Anne, Salma, and 2 more like this
Post by Piritta on May 5, 2023 4:11:48 GMT 2
LYNN KERTOO:
"Ja laukkaa!"
"Laukka!"
"Laukataan!"
Ei taas, mä ajattelin, kun letkan kärjestä taaksepäin välittyvä käsky tavoitti mun korvani. Poni allani töpsöttii vielä tasatahtista ravia, mutta äkkiä sille tuli kiire, kun muut edellä keinahtelivat laukkaan.
Terttu ei keinahtanut. Se kiihdytti holtittomasti raviaan. Sitten sen etuosa painoi tonnin, kun se vyörähti laukalle. Pukituksin se alleviivasi omaa epätasapainoaan ja koetteli minun. Ponin pukit eivät olleet kummoisia, mutta kyllä se aina vain onnistui nykimään takalistoani irti satulasta, ja epäilin, että oli vain ajan kysymys, milloin vuosikaudet säännöllisestä ratsastusharrastuksesta vieroittunut kroppani väsähtäisi ja tulisin yllätetyksi.
Miten noloa, että olin sentään ratsastuksenohjaaja ja entinen kenttäkilparatsastaja. Tässä sitä podettiin riittämättömyyttä pyylevän ponin selässä.
Ja jäätiin taas kerran jälkeen muista, vaikka poni kuinka laukkasi ja laukkasi ja laukkasi, ja jouduin ties monettako kertaa huutamaan:
"Odottakaa!"
"Ootetaan Terttua!" kaiku kiritti epätoivoviestiäni pitkässä letkassa eteenpäin, jotta se kuuluisi kärkeen asti.
Silti oli loputtoman mukavaa heppailla taas.
Mukavalta tuntui myös tavata vanhoja tuttuja. Ja kun mä sanoin vanhoja, tarkoitin sitä myös. Tuntui hurjalta istua samassa pöydässä Fiian ja Cellan kanssa tai käydä rinnekahvilassa Pyry seuranani tai jutella ennen nukkumaanmenoa Emmyn kanssa, ja ajatella miten me oltiin kaikki kasvettu. Elämäntilanteetkin olivat muuttuneet, toisilla enemmän (mä olin 31-vuotias avioeron kokenut hevoseton yksinhuoltaja asiantuntijatyössä, how did that happen) ja toisilla vähän vähemmän (Cella leikki edelleen Allun ja Lionelin kanssa).
Jonakin yöllisenä tuntina joku huokasi ääneen, että monet asiat olivat olleet yksinkertaisempia kun me oltiin oltu teinejä tai varhaisparikymppisiä tai muuten vaan nuorempia.
"Draamat oli pienempiä."
Koska se ei ollut minusta totta ja koska olin öljynnyt kielenkantojani alkoholilla, vastalause putosi suustani ensimmäisessä päähäni pälkähtäneessä muodossa:
"Daniel petti. Silloin nuorena kun kaikki oli muka niin yksinkertaista."
Se laski pöytään syvän, helisevän hiljaisuuden.
Ne ei uskoneet, mä näin. Enkä mä ihmetellyt, sillä olin ylläpitänyt kulissia vuosikausia.
Mutta kyse oli enemmän siitä, etteivät muut sisäistäneet asiaa kuin siitä, etteivätkö he olisi uskoneet. Hetken asiaa sulateltuaan ne reagoivat kukin luonteenomaisella tavallaan:
"Mokoma paskapää! Mä olen tykännyt siitä ihan turhaan", kiekaisi Cella.
"Eikä", sanoi Fiia samalla.
Pyry ei sanonut mitään, vaan näytti siltä että sillä oli hankala olla, ja sitten sille tuli äkillinen tarve lähteä vessaanm
"Niin että ei ennen kyllä ollut yhtään sen vähemmän draamaa. Aika vaan kultaa muistoja."
"Mikset sä koskaan kertonut?"
Niin, miksen.
Tuhannesta syystä, jotka kuittasin olankohautuksella ja yrittämällä kuumeisesti keksiä kevyempiä aiheita, jottei illan ja koko reissun tunnelma menisi yhtä peruuttamattomasti pilalle kuin mun suhde Daniel Susinevaan.
"Ja laukkaa!"
"Laukka!"
"Laukataan!"
Ei taas, mä ajattelin, kun letkan kärjestä taaksepäin välittyvä käsky tavoitti mun korvani. Poni allani töpsöttii vielä tasatahtista ravia, mutta äkkiä sille tuli kiire, kun muut edellä keinahtelivat laukkaan.
Terttu ei keinahtanut. Se kiihdytti holtittomasti raviaan. Sitten sen etuosa painoi tonnin, kun se vyörähti laukalle. Pukituksin se alleviivasi omaa epätasapainoaan ja koetteli minun. Ponin pukit eivät olleet kummoisia, mutta kyllä se aina vain onnistui nykimään takalistoani irti satulasta, ja epäilin, että oli vain ajan kysymys, milloin vuosikaudet säännöllisestä ratsastusharrastuksesta vieroittunut kroppani väsähtäisi ja tulisin yllätetyksi.
Miten noloa, että olin sentään ratsastuksenohjaaja ja entinen kenttäkilparatsastaja. Tässä sitä podettiin riittämättömyyttä pyylevän ponin selässä.
Ja jäätiin taas kerran jälkeen muista, vaikka poni kuinka laukkasi ja laukkasi ja laukkasi, ja jouduin ties monettako kertaa huutamaan:
"Odottakaa!"
"Ootetaan Terttua!" kaiku kiritti epätoivoviestiäni pitkässä letkassa eteenpäin, jotta se kuuluisi kärkeen asti.
Silti oli loputtoman mukavaa heppailla taas.
Mukavalta tuntui myös tavata vanhoja tuttuja. Ja kun mä sanoin vanhoja, tarkoitin sitä myös. Tuntui hurjalta istua samassa pöydässä Fiian ja Cellan kanssa tai käydä rinnekahvilassa Pyry seuranani tai jutella ennen nukkumaanmenoa Emmyn kanssa, ja ajatella miten me oltiin kaikki kasvettu. Elämäntilanteetkin olivat muuttuneet, toisilla enemmän (mä olin 31-vuotias avioeron kokenut hevoseton yksinhuoltaja asiantuntijatyössä, how did that happen) ja toisilla vähän vähemmän (Cella leikki edelleen Allun ja Lionelin kanssa).
Jonakin yöllisenä tuntina joku huokasi ääneen, että monet asiat olivat olleet yksinkertaisempia kun me oltiin oltu teinejä tai varhaisparikymppisiä tai muuten vaan nuorempia.
"Draamat oli pienempiä."
Koska se ei ollut minusta totta ja koska olin öljynnyt kielenkantojani alkoholilla, vastalause putosi suustani ensimmäisessä päähäni pälkähtäneessä muodossa:
"Daniel petti. Silloin nuorena kun kaikki oli muka niin yksinkertaista."
Se laski pöytään syvän, helisevän hiljaisuuden.
Ne ei uskoneet, mä näin. Enkä mä ihmetellyt, sillä olin ylläpitänyt kulissia vuosikausia.
Mutta kyse oli enemmän siitä, etteivät muut sisäistäneet asiaa kuin siitä, etteivätkö he olisi uskoneet. Hetken asiaa sulateltuaan ne reagoivat kukin luonteenomaisella tavallaan:
"Mokoma paskapää! Mä olen tykännyt siitä ihan turhaan", kiekaisi Cella.
"Eikä", sanoi Fiia samalla.
Pyry ei sanonut mitään, vaan näytti siltä että sillä oli hankala olla, ja sitten sille tuli äkillinen tarve lähteä vessaanm
"Niin että ei ennen kyllä ollut yhtään sen vähemmän draamaa. Aika vaan kultaa muistoja."
"Mikset sä koskaan kertonut?"
Niin, miksen.
Tuhannesta syystä, jotka kuittasin olankohautuksella ja yrittämällä kuumeisesti keksiä kevyempiä aiheita, jottei illan ja koko reissun tunnelma menisi yhtä peruuttamattomasti pilalle kuin mun suhde Daniel Susinevaan.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!