Pupun päiväkirja

[Emmy]

Blue Velvet
"Pupu"

[Lotte]

Olen saanut uuden hoitohevosen nimeltään Pupu. Pupu on kolmas oma hoitohevoseni. Ja ensimmäinen, jolla on ravitaustaa. Tänään tapaan sen ensimmäistä kertaa. Tallilla tapaan ensimmäisenä Emmyn. Hän esittelee minulle hieman paikkoja ennen kuin johdattaa minut karsinaan, jossa seisoo keskikokoinen rautias. “Tässä on Pupu. Se on tollanen 8v ex-ravuri tamma. Aika ihana tytteli.” Nyökyttelen pupun kauneudesta haltioituneena.

Emmyn lähdettyä jään silittelemään Pupua. Se on heti tunkemassa päätään minun syliini. “Odotanhan hetki” Sanon sille ja menen hakemaan harjapakin satulahuoneesta. Palatessani Pupu odottaa minua jo naama kiinni karsinan ovessa korvat höröllä. “No hei. Alaks sie minun kaveriksi” Kysellen siltä harjatessani uskomattoman pehmeää karvaa huolellisesti ja hitaasti. Tänään minun on tarkoitus vain tutustua uuteen hevoseen. Ajattelin mennä sen kanssa kentälle pyörimään, mutta ensin harjaan Pupun oikein perusteellisesti.

Vielä kentälle mennessäkin Pupu tunkee turpaansa minua vasten. En ole aivan varma luuleeko se, että minulla on herkkuja, vai onko se oikeasti näin hellyyden kipeä. Mukanani minulla on liina ja ajattelin juoksuttaa Pupua hetken. Kiinnitän liinan ja pyydän Pupua liikkeelle. Se ymmärtää homman nimen heti. Annan sen käveleskellä hetken, ennen kuin pyydän siltä ravia.

Pupu ei kuitenkaan ilmeisesti tykkää raivaamisesta sillä se nostaa suoraan laukan ja minun pitää pyytää sitä useamman kerran sitä hidastamaan, ennen kuin pääsemme yhteisymmärrykseen askellajista. Lopulta sekin kuitenkin onnistuu ja pääsemme loppukäyntejen kautta lopettelemaan.

Pupu oli tänään oikein reipas, eikä jännittänyt minukaan melkein ollenkaan. Tai ainakaan se ei vaikuttanut jännittävän. Tulen ilomielin jatkossakin hoitamaan Pupua ja odotan innolla, mitä kaikkea tulevaisuus meille tuo.

[Emmy]

9.2.2023 - jumppailua

Pupu oli tullessaan ollut lihakseton, hontelo ja tasapainoton eläin, jolla tuntui olevan aivan liikaa jalkoja hallittavaksi. Nyt se oli melkein kaikkea sitä, paitsi että oli saanut vähän lihasta ja massaa. Se oli silti melko tasapainoton ja välillä ei tiennyt minne olisi asettanut koipensa. Meidän ratsastuskoulutus eteni kuitenkin pienin askelin eteenpäin ja muutamalle tunnillekin Pupu oli päässyt koikkelehtimaan. Olin luvannut kokeneemmille tuntilaisille alennusta tunnin hinnasta, jos ne ottaisivat alleen Pupun. "Kyllä tästä ehkä vielä ratsu tulee.." tuumasin mielessäni, kun jumppailin Pupun kanssa aamusella ennen tuntien alkua. Tamma oli aina hyvällä tuulella ja innoissaan lähdössä ihan kaikkeen mukaan, joten en osannut sanoa, että ainakaan katuisin tamman hankintaa. Eikä tietysti pidä unohtaa, että Hanneksen mielestä Pupulla oli hyvä energia, joka paransi koko tallin ilmapiiriä, joten pakkohan se oli pitää!