Seppeleen uusivuosi 2023

[Salma]

Seppeleen uusivuosi 2023

Seppeleläiset kerääntyvät hienon vuoden jälkeen viettämään yhteistä uuttavuotta Olkinuoran maalaishenkisessä majatalossa. Luvassa on ratsastusretki majatalolle ja iloista illanviettoa maalaisromanttisissa tunnelmissa. Seuraavana aamuna, puolenpäivän jälkeen, ratsastetaan omakustanteisen brunssin jälkeen takaisin Seppeleeseen.

Lähtö Seppeleestä on uudenvuodenaattona kello 15. Hevosia varten on varattu majatalon tallirakennus. Itse majatalossa on yllin kyllin nukkumatilaa: Seppele kustantaa yömajoituksen, ja huoneita varataan osallistujamäärän mukaan. Paluu Seppeleeseen on seuraavana päivänä kello 13. 

Tapahtuma on K-18 ja avoinna kaikille seppeleläisille sekä heidän sub-hahmoilleen. 

---

Uuttavuotta vietetään roolipelaamalla Discordissa 1.1.2023 klo 17-23 ja 2.1. klo 17-. 

Ilmoittaudu tapahtumaan alla, kerro hahmosi nimen lisäksi 1-2 hevostoivetta. VIP 31.12., minkä jälkeen hevosjako lyödään lukkoon. Mukaan on mahdollista hypätä Discordin puolella myös ilman ilmoittautumista.

---

Osallistujat
Salma - Bonnie
Aleksanteri - Maagi
Juli - Rösti
Sisu - Abrianna
Eedi - Ruttu
Anna - Muhku
Ada - Agi
Valtteri - Sirius
Krister - Nemo
Manny - Arktik
Riinis - Isa
Anton - Sylvi
Liinu - Whinny
Iiris - Vappu
Kiri - Paahtis 
Anni - Koopa
Fiia - Iisi
Hannes (autolla)
Cepsu (autolla)
Miilo 
Henri

[Sisu]

Uusivuosi Olkinuoran majatalossa tuntuu kutkuttavalta. Vaikka en koskaan ole kuullutkaan kyseisestä tyypistä, ajatus reissusta uuteen paikkaan kuulosti liian hyvältä väliin jätettäväksi. Jännitys kipristelee vatsanpohjassa, kun mä istun itselleni vieraamman Abriannan selässä hevosletkan keskivaiheilla. Tamma on paljon pienempi kuin mihin mä olen tottunut, onhan se ihka-aito newforestinponi. Se oli karsinassa näyttänyt vähän happamalta, mutta sukkajalkainen pikkuponi oli siitä huolimatta hurmannut mut useaan kertaan jo ennen tätä ratsastusretkeä. Mä rapsutan sen kaulaa siistityn tumman harjan alta, ja nojaan satulassa hieman taaksepäin. Edellä kulkevan hevosen takamus keikkuu edestakas tasaiseen tahtiin, ja välillä Abriannan korvat kääntyvät kysyvästi taaksepäin kuin kuunnellen tarkkaan jokaista liikettäni sen selässä.

Abrianna on herkkä. Se ei siedä minkäänlaista sähläystä ohjien päässä, ja auta armias, jos erehdyt puristamaan pohkeita sekuntia kauemmin kuin on tarve. Sen sain oppia kantapään kautta, kun tallipihasta lähdettäessä tamma oli kiivastunut pitkittyneestä pohjeavustani niin, että oli työntänyt pään etujalkojen väliin ja yhdellä kevyellä liikkeellä heittänyt mut selästään lumihankeen. Onneksi pudotus oli ollut pehmeä eikä vauhtiakaan ehtinyt kertyä juuri lainkaan, joten ainoat putoamisesta koituneet vahingot olivat iskeytyneet mun egooni. Arvokasta oppimateriaalia, mä olin ajatellut ja noussut nöyränä takaisin ponin satulaan aiempaa viisaampana.

Ponin ravissa on yllättävän helppoa keventää, vaikka askeleet ovat paljon lyhyempiä ja nopeampia kuin helposti kiihtyvän Susun. Abrianna osaa olla vauhdikas, ja pienellä laukkaosuudella mä joudunkin ottamaan tukea sen harjasta, kun poni ampaisee tykinkuulana edellä menevän Siriuksen perään. Onneksi isompi hevonen toimii myös oivana stopperina, kun on aika hidastaa, ja tamma jää sieraimet suurina puhisemaan ruunan taakse. Kylmä tuuli on saanut silmät vuotamaan, ja viima alkaa tunkeutua villasukkien verhoamiin varpaisiin asti. Onneksi majatalon katto siintää jo pienen ylämäen takana, ja kohta päästäisiin sisälle lämmittelemään ja aloittelemaan uudenvuoden varsinainen juhlinta.

Mä en ole koskaan juhlistanut uuttavuotta isommalla porukalla, mutta Seppeleen tuntien luvassa olisi varmasti yllätyksellinen ja draamantäyteinen yö.