Post by Piritta on Oct 15, 2022 11:11:16 GMT 2
Avoimia tunteja
Eri tasoisia perjantaitunteja matalalla kynnyksellä ja rennolla otteella. Hyppää mukaan varaamalla paikka ja ratsu hahmolle sopivalta tunnilta! Sitten vaan vapaasti kirjoittelemaan ja piirtelemään
Lynn on 30-vuotias pitkän linjan ex-seppeleläinen. Hän työskenteli teini-ikäisesti asti Mallaspuron ratsastuskoululla ensin tallityöntekijänä, sitten oppisopimuksen kautta ratsastuksenohjaajana. Viimeisimmät vuodet ovat kuitenkin kuluneet korkeakoulututkinnon suorittamisen ja "aikuisten töiden" parissa. Välillä Lynniä on nähty Seppeleessä liikuttamassa Kaspian Franssin kouluruuna Lassea; huhu (ja muistavat vanhat tallitutut) tietää kuitenkin kertoa, että aktiiviisimpina harrastusaikoinaan Lynn kisaili kenttää parin omankin ponin ja hevosen voimin.
Lynn kertoo
Flunssakausi ei ollut mikään kepoisa vitsi. Tänäkin vuonna se niitti väkeä sairastamaan sohvan tai sängyn pohjalle, ja sattuipa niin, ettei Seppeleessä ollut eräänä perjantaina kynnelle kykenevää ratsastuksenopettajaa. Ennen tuntienperumisviestin laittoa Emmy kuitenkin muisti olemassaoloni ja sen historiallisen seikan, että minullakin oli ratsastuksenohjaajan koulutus ja useamman vuoden kokemus ratsastuskoulun tuntitoiminnasta. Kaipa voisin yhden perjantai-illan tuurata tuntienpitäjää, ja jos vielä lauantaina tarvitsisi johtaa maastotuntia, mikäs sen mukavampaa, oikeastaan. Seppeleen ympäristö oli minulle niin tuttu, että maastotunnin vetäminen raikkaassa syyssäässähän kävisi mukavasta maastolenkistä.
Vaan ensin piti tietysti selviytyä perjantaista. Katselin päivän ohjelmaa ja hevosjakoa, jonka olin tuntilaisia ja nykyistä tuntihevoskantaa paremmin tuntevia vanhoja tuttuja konsultoiden laatinut. Kyllä tämä tästä!
16-17 alkeistunti
Valikoin neljälle vakiotuntilaiselle ja viidennelle rästiläiselle ratsut pomminvarmimmasta päästä, sillä en kaivannut turhaa säpinää ja meininkiä päiväni kärkeen. Alkeistuntilaiset eivät paljon vaatineet ollakseen viihdytettyjä: kaivoin vanhasta muistista esiin ikiaikaiset hitit, kuten pienet, tötsin ja estetolpin merkityt pujotteluradat ja pari käynnissä ylitettävää maapuomia. Muhku ja Rösti löntystelivät puoliunessa, Gekko oli hyvässä vireessä eikä jumitellut ja Akkakin toimi ryhdikkään pikkuratsastajan alla niin hyvin, että varmuuden vuoksi alkutunnista mukana kulkenut taluttaja saattoi pian irroittaa riimunnarun ja vähän aikaa rinnalla käveltyään hiipua kentän keskelle sokeripalan päälle istuskelemaan ja odottelemaan, tarvittaisiinko apua vielä. Ei tarvittu, Akan kanssa siis - Peckillä sen sijaan oli välillä konnuudet mielessä, kun se huomasi voivansa vedättää ratsastajaansa ja haahuilla minne halusi. Kaiken kaikkiaan tunti oli kuitenkin sangen onnistunut.
17-18 helppo C
Jokunen uusi hevonen virtasi maneesiin, ja edellisen tunnin ratsuista vain Muhku ja Peck jäivät maneesille. Melkein teki mieli vaihtaa Peck Gekkoon, kun edellistunnin edesottamukset vielä olivat tuoreena mielessäni, mutta maltoin mieleni ja kieleni. Jospa toinen tunti uuden ratsastajan kanssa pistäisi russin ruotuun.
Värikäs Ailen ja siro Susu olivat minulle uusia tuttavuuksia. Myöskään Abriannaa en tuntenut erityisen hyvin, mutta sillä olin sentään yhden kerran jollakin irtotunnilla ratsastanut. Sen sijaan suuri, kovasti vaalentunut Laila oli minulle mitä tutuin. Tasaantunein elkein se esiintyi helppo C -tunnilla, jossa hyödynsimme edellistuntia varten esiin kaiveltuja tötteröitä erilaisten ratsastusradan teiden hiomiseen ja täsmällisen siirtymien harjoitteluun.
18-19 este 60-70 cm
Perjantain esteryhmä oli jo harjoitellut hyppäämistä jonkun aikaa, mutta saamani briiffauksen mukaan helpot perusharjoitukset maltillisella korkeudella palvelisivat porukkaa erityisesti nyt, kun vakioratsastajia oli niin ikään flunssan takia poissa ja ryhmässä vieraampia rästijöitä.
Hevoskaarti ei esteiden koosta hätkähtänyt: Abrianna, Pinja, Perle, Kari ja April olivat hypänneet runsain mitoin isompiakin esteitä, eikä edellistunnilta Abriannan kanssa jatkava Susu sekään kompuroinut puomeihin. Enimmäkseen ratsut hyppäsivät helppoja tehtäviä hyvin ja varmasti, vaikka joitakin kaukaa nähtävissä olleita, kiemurtelevia ja linjalta sivuun avautuvia ohimenojakin nähtiin. Ne olivat vaarattomia ja korjaantuivat pienellä lisänapakkuudella ratsastajilta, jotka olivat ehkä keskittyneet muuhun tai luottaneet liikaa siihen, että tuntihevoset olisivat virkaintoisen ahkeria ja menisivät omia aikojaan yli esteistä.
19-20 helppo A
Sen illan viimeiseen tuntiin (sillä aivan viimeinen oli peruuntunut saman päivän aikana tulleiden flunssaperuutusten vuoksi; jäljelle olisi jäänyt vain yksi ratsastaja, joka pääsi esteryhmään rästimään) mennessä oli muinainen ratsastuksenopettajuuteni jo sillä tavalla alkanut tuntua luonnolliselta, etten sitten jännittänytkään tallin taitavimpiin kuuluvien ratsastajien ohjaamista. Etukäteen oli vähän mietityttänyt, paistaisiko minusta kilometrin päähän, etten ollut muutamaan vuoteen ratsastustuntia pitänyt ja että omakin ratsastusharrastukseni oli ollut enemmän tai vähemmän satunnaista jo pitkään.
Oli kuitenkin mukavaa päästä työskentelemään ratsukoiden kanssa vähän syvällisempää oppia ammentaen. Ryhmän ratsastajia pystyi jo haastamaan itsekin pohtimaan ratsastustaan ja johdattelemaan heitä eteenpäin "miltä se tuntui? Mitä olisit halunnut muuttaa? Mitä voisit tehdä, jotta se muutos tapahtuu?" -henkisillä pienillä kysymyksillä.
Kari, April, Pinja ja Perle saivat kavereikseen vielä Hallan ja Rutun. Täyden kuuden ratsukon tuntiryhmän opettaminen ei tuntunut loppujen lopuksi lainkaan niin kiireiseltä kuin olin etukäteisjännityksessäni ehtinyt pelätä. Toivoin, että ratsastajillakin oli sellainen olo, että heitä oli ehditty tunnin aikana huomioida ja opettaa henkilökohtaisesti. Sillekin oli tilansa, että sai itse pohtia ja ratkoa asioita, mutta ratsastus oli niin arvokas harrastus, että toivoin visusti antaneeni sille rahalle vastinetta, vaikka kuinka kertaluontoinen tuuraaja vain olinkin.[/i]
Eri tasoisia perjantaitunteja matalalla kynnyksellä ja rennolla otteella. Hyppää mukaan varaamalla paikka ja ratsu hahmolle sopivalta tunnilta! Sitten vaan vapaasti kirjoittelemaan ja piirtelemään
Lynn on 30-vuotias pitkän linjan ex-seppeleläinen. Hän työskenteli teini-ikäisesti asti Mallaspuron ratsastuskoululla ensin tallityöntekijänä, sitten oppisopimuksen kautta ratsastuksenohjaajana. Viimeisimmät vuodet ovat kuitenkin kuluneet korkeakoulututkinnon suorittamisen ja "aikuisten töiden" parissa. Välillä Lynniä on nähty Seppeleessä liikuttamassa Kaspian Franssin kouluruuna Lassea; huhu (ja muistavat vanhat tallitutut) tietää kuitenkin kertoa, että aktiiviisimpina harrastusaikoinaan Lynn kisaili kenttää parin omankin ponin ja hevosen voimin.
Lynn kertoo
Flunssakausi ei ollut mikään kepoisa vitsi. Tänäkin vuonna se niitti väkeä sairastamaan sohvan tai sängyn pohjalle, ja sattuipa niin, ettei Seppeleessä ollut eräänä perjantaina kynnelle kykenevää ratsastuksenopettajaa. Ennen tuntienperumisviestin laittoa Emmy kuitenkin muisti olemassaoloni ja sen historiallisen seikan, että minullakin oli ratsastuksenohjaajan koulutus ja useamman vuoden kokemus ratsastuskoulun tuntitoiminnasta. Kaipa voisin yhden perjantai-illan tuurata tuntienpitäjää, ja jos vielä lauantaina tarvitsisi johtaa maastotuntia, mikäs sen mukavampaa, oikeastaan. Seppeleen ympäristö oli minulle niin tuttu, että maastotunnin vetäminen raikkaassa syyssäässähän kävisi mukavasta maastolenkistä.
Vaan ensin piti tietysti selviytyä perjantaista. Katselin päivän ohjelmaa ja hevosjakoa, jonka olin tuntilaisia ja nykyistä tuntihevoskantaa paremmin tuntevia vanhoja tuttuja konsultoiden laatinut. Kyllä tämä tästä!
16-17 alkeistunti
Valikoin neljälle vakiotuntilaiselle ja viidennelle rästiläiselle ratsut pomminvarmimmasta päästä, sillä en kaivannut turhaa säpinää ja meininkiä päiväni kärkeen. Alkeistuntilaiset eivät paljon vaatineet ollakseen viihdytettyjä: kaivoin vanhasta muistista esiin ikiaikaiset hitit, kuten pienet, tötsin ja estetolpin merkityt pujotteluradat ja pari käynnissä ylitettävää maapuomia. Muhku ja Rösti löntystelivät puoliunessa, Gekko oli hyvässä vireessä eikä jumitellut ja Akkakin toimi ryhdikkään pikkuratsastajan alla niin hyvin, että varmuuden vuoksi alkutunnista mukana kulkenut taluttaja saattoi pian irroittaa riimunnarun ja vähän aikaa rinnalla käveltyään hiipua kentän keskelle sokeripalan päälle istuskelemaan ja odottelemaan, tarvittaisiinko apua vielä. Ei tarvittu, Akan kanssa siis - Peckillä sen sijaan oli välillä konnuudet mielessä, kun se huomasi voivansa vedättää ratsastajaansa ja haahuilla minne halusi. Kaiken kaikkiaan tunti oli kuitenkin sangen onnistunut.
17-18 helppo C
Jokunen uusi hevonen virtasi maneesiin, ja edellisen tunnin ratsuista vain Muhku ja Peck jäivät maneesille. Melkein teki mieli vaihtaa Peck Gekkoon, kun edellistunnin edesottamukset vielä olivat tuoreena mielessäni, mutta maltoin mieleni ja kieleni. Jospa toinen tunti uuden ratsastajan kanssa pistäisi russin ruotuun.
Värikäs Ailen ja siro Susu olivat minulle uusia tuttavuuksia. Myöskään Abriannaa en tuntenut erityisen hyvin, mutta sillä olin sentään yhden kerran jollakin irtotunnilla ratsastanut. Sen sijaan suuri, kovasti vaalentunut Laila oli minulle mitä tutuin. Tasaantunein elkein se esiintyi helppo C -tunnilla, jossa hyödynsimme edellistuntia varten esiin kaiveltuja tötteröitä erilaisten ratsastusradan teiden hiomiseen ja täsmällisen siirtymien harjoitteluun.
18-19 este 60-70 cm
Perjantain esteryhmä oli jo harjoitellut hyppäämistä jonkun aikaa, mutta saamani briiffauksen mukaan helpot perusharjoitukset maltillisella korkeudella palvelisivat porukkaa erityisesti nyt, kun vakioratsastajia oli niin ikään flunssan takia poissa ja ryhmässä vieraampia rästijöitä.
Hevoskaarti ei esteiden koosta hätkähtänyt: Abrianna, Pinja, Perle, Kari ja April olivat hypänneet runsain mitoin isompiakin esteitä, eikä edellistunnilta Abriannan kanssa jatkava Susu sekään kompuroinut puomeihin. Enimmäkseen ratsut hyppäsivät helppoja tehtäviä hyvin ja varmasti, vaikka joitakin kaukaa nähtävissä olleita, kiemurtelevia ja linjalta sivuun avautuvia ohimenojakin nähtiin. Ne olivat vaarattomia ja korjaantuivat pienellä lisänapakkuudella ratsastajilta, jotka olivat ehkä keskittyneet muuhun tai luottaneet liikaa siihen, että tuntihevoset olisivat virkaintoisen ahkeria ja menisivät omia aikojaan yli esteistä.
19-20 helppo A
Sen illan viimeiseen tuntiin (sillä aivan viimeinen oli peruuntunut saman päivän aikana tulleiden flunssaperuutusten vuoksi; jäljelle olisi jäänyt vain yksi ratsastaja, joka pääsi esteryhmään rästimään) mennessä oli muinainen ratsastuksenopettajuuteni jo sillä tavalla alkanut tuntua luonnolliselta, etten sitten jännittänytkään tallin taitavimpiin kuuluvien ratsastajien ohjaamista. Etukäteen oli vähän mietityttänyt, paistaisiko minusta kilometrin päähän, etten ollut muutamaan vuoteen ratsastustuntia pitänyt ja että omakin ratsastusharrastukseni oli ollut enemmän tai vähemmän satunnaista jo pitkään.
Oli kuitenkin mukavaa päästä työskentelemään ratsukoiden kanssa vähän syvällisempää oppia ammentaen. Ryhmän ratsastajia pystyi jo haastamaan itsekin pohtimaan ratsastustaan ja johdattelemaan heitä eteenpäin "miltä se tuntui? Mitä olisit halunnut muuttaa? Mitä voisit tehdä, jotta se muutos tapahtuu?" -henkisillä pienillä kysymyksillä.
Kari, April, Pinja ja Perle saivat kavereikseen vielä Hallan ja Rutun. Täyden kuuden ratsukon tuntiryhmän opettaminen ei tuntunut loppujen lopuksi lainkaan niin kiireiseltä kuin olin etukäteisjännityksessäni ehtinyt pelätä. Toivoin, että ratsastajillakin oli sellainen olo, että heitä oli ehditty tunnin aikana huomioida ja opettaa henkilökohtaisesti. Sillekin oli tilansa, että sai itse pohtia ja ratkoa asioita, mutta ratsastus oli niin arvokas harrastus, että toivoin visusti antaneeni sille rahalle vastinetta, vaikka kuinka kertaluontoinen tuuraaja vain olinkin.[/i]
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!