|
|
Post by Emmy on Dec 10, 2021 9:45:54 GMT 2
Perinteinen aattoratsastus 24.12. Matkaan lähdetään kello 15 ja takaisintulomatkalla sytytetään lyhdyt. Ratsastuksen jälkeen tallilla jouluherkkuja, myös hevosille! Askellajeina pääasiassa käynti, muutama ravi- ja laukkapätkä Osallistujat Emmy - Muhku  Saaga - Abrianna Lola - Hilppa Mistel - Tella Kurre - Kari Krista - Akka Liinu - Whinny Eedi - Ledi Cella - Windi Salma - Bonnie Manny - Arktik Riinis - Indi   Emmy ja Muhku odottelemassa, että joukko on kasassa ja päästään lähtemään. |
|
|
|
Post by Anne on Jan 7, 2022 11:04:12 GMT 2
Aattoratsastus 2021 Tella sieti aattoratsastukseen liittyvän lyhtyrumban yllättävän hyvin! |
|
|
|
Post by Anne on Jan 11, 2022 10:00:21 GMT 2
Suljetulla Siwalla Aattoratsastuksen reitti kävi suljetun kyläkaupan ohi. Punapäiset ratsastajat hevosineen. |
|
|
|
Post by Saaga on Jan 23, 2022 14:27:36 GMT 2
 Abriannalta pari pukkia laukkapellolla. |
|
|
|
Post by Cella on Jan 23, 2022 22:31:02 GMT 2
Rakas Joulupukki,
Cella tässä. Tai siis, Ella-Mariana sä taidat mut paremmin tunnistaa, koska mä sain Cella-liikanimen vasta teini-ikäisenä, ja silloin mä en enää kirjoitellut sulle. Sori siitä.
Ei, ei hätää, mä en kirjoita näin jouluaattona enää toivoakseni jotain ihania joululahjoja, taitaisi olla aavistuksen myöhäistä. Mä kirjoittelen, kun mua kiinnostaisi kovasti tietää vähän enemmän tästä sun tuhma-vai-kiltti -algoritmista ja siitä, miten se käytännössä toimii. Se on mulle vähän epäselvää vielä näin 26-vuotiaanakin.
Kun siis, mä olen ollut tämän vuoden tosi kiltti. No, aika kiltti. Oon tehnyt ehkä vähän laiskasti asioita ja juonut vähän liikaa viiniä, MUTTA mä sanoisin että se viinin juonti ei ole mulle miinusta vaan plussaa, koska mä usein viinipäissäni kirjoittelen hauskoja postauksia instagrammiin, ja eikö muille viihteen tarjoaminen ole tosi kilttiä? Salma ainakin aina niistä postauksista tykkäilee, joten ainakin jonkun elämään ne jotain sisältöä tuo.
Mutta sitä mä ihan kaverin puolesta kyselen, että missä kohtaa se vuosittainen tuhmuuden ja kiltteyden mittaaminen katkeaa? Mä laskeskelin, että koska sun pitää kuitenkin valmistaa ja paketoida ne kaikki miljoonat lahjat, ja aikaeroon huomioon ottaen sun pitäisi lähteä reelläsi matkaan jo 23.12. puolella, niin eihän jotain viikkoa ennen jouluaattoa tapahtuneita tuhmuuksia voi enää ottaa huomioon! Ihan tällälailla hypoteettisena esimerkkinä, että jos joku olisi kaatanut ex-poikaystävänsä päähän glögiä pikkujouluissa 19.12., niin eihän se ehtisi mihinkään tämän vuoden rekordeihin?
Mä olen juuri nyt tallilla, ja mielestäni sekin osoittaa mun kiltteyttä, että mä toin Windille joululahjan. Mä toivon että et pidä sitä liiaksi mua vastaan, että mä maistoin IHAN VÄHÄN VAIN mun viinipullosta ennen tänne lähtöä (mä vaan testasin tätä iltaa varten, että olihan se pysynyt hyvänä vaikka se oli avattu jo pari päivää sitten!!!) tai sitä, että näytin Milla-Riinalle keskisormea, kun se sanoi että mun meikki muistuttaa sitä Rocky Horror Picture Showsta. Mä lähden aattoratsastuksen jälkeen tänään suoraan mun kaverille Helsinkiin, ja siksi mulla on meikit ja viinit valmiina. Mä olen kuitenkin koittanut muuten olla suoranainen joulurauhan lähettiläs, ja vältellä Aleksanteria, jonka kanssa sota helpoiten tänään syttyisi (toim. huom. se välttely on kyllä ollut aika helppoa, koska Aleksanteri välttelee mua takaisin.)
Mun pitää ihan kohta mennä, mä aion laittaa Windille sen uuden talviwesternhuovan, siis sen, minkä mä juuri toin sille joululahjaksi. Siinä sillä on lämmin, vaikka meidän aattoratsastusillaksi pakkanen kiristyikin melkein -20 asteeseen.
Hyvää joulua, pukki.
Niin ja sitä vielä, että ihan sääntöjen mukaanhan se ensi joulun kiltteyspisteiden saaminen alkaa vasta ensi vuonna. Niin että älä lähetä niitä kätyreitäsi liiaksi kyttäämään mua aattoratsastukselle, tai, no, minnekään ennen uutta vuotta. Kiitti!
~ Cella
|
|
|
|
Post by Eedi Myllyoja on Jun 22, 2022 10:54:11 GMT 2
Eedi muistelee edellisen vuoden aattoratsastusta, sen ensimmäistä Seppeleessä. Paahtis oli ollut ihana ratsu ja retkikin mukava, mutta Eedi oli ollut vielä uusi Seppeleessä. Silloin talli oli vasta pikkuhiljaa alkanut tuntua kodilta. Vuotta myöhemmin Eedi luovii tallin läpi kuin olisi aina ollut siellä, tervehtien muita ratsastajia, joskin muutamaa varovasti vältellen. Vuosi sitten Noksun omistaminenkin oli ollut vasta tulevaisuutta, mutta nyt ikävä jo pistää Noksua ajatellessa. Onneksi Ledi hörisee innokkaana lähtemään ja Eedi hymyilee karistaen mietteet päästään. Ledi on kiva hevonen ja maastosta tulisi varmasti mukava.
Eedi on oikeassa, maastoretki on ihana. Eedi pääsee tuulettamaan mieltään viime aikojen tapahtumista Ledin ollessa varma ja turvallinen maastoratsu, joka ei paljoa hötkyile ryhmässäkään. Tamma ojentelee jalkojaan laukassa ilman vaaraa pukeista, ja pakkanen nipistelee poskia. Lyhdytkään eivät säikytä tammaa, ja koko retkeä kantaa tasainen puheensorina ympärillä. Aattoratsastuksen tunnelma saa hetkeksi ihmissuhteiden jännitteet sulamaan pois, vaikka tallille palatessa ne jo tuntuvat palaavan seinien sulkeutuessa ympärille.
Pikkupuolella on Eedin ja Ledin lisäksi vain joululauluja tasaisesti hyräilevä Salma, joka harjaa silkkisen pehmeän näköistä Bonnieta. Mietteet valuvat seuraavaan vuoteen, ja Eedi pohtii, millainen seuraavan vuoden aattoratsastus olisi. Millä hevosella Eedi silloin ratsastaisi ja kenen kanssa? Ajatuksiinsa vaipuneena Eedi rapsuttelee Ledin kaulaa ja toivoo rauhallista tulevaa vuotta antaessaan tammalle porkkanan.
|
|
|
|
Post by Anne on Feb 14, 2023 8:24:54 GMT 2
 Krista ja Akka tunnelmoimassa jouluaattoa. |
|
|
|
Post by Salma on Oct 5, 2023 20:13:48 GMT 2
Aattoratsastus on varmaan joka vuonna yhtä tunnelmallinen ja ihana, mutta silti sen aina jollain tavalla ehtii unohtaa. Sitä unohtaa, miten pakkanen puree, miten punaisiksi kaulahuivien alta pilkottavat posket muuttuvat, miten hevosten hengitys höyryää ja miten tunnelmallisilta lyhdyt erityisesti jouluaattona näyttävätkään. Vuoden aikana unohtaa jäätyvät sormet, riisipuuron, lumihiutaleet hevosten harjoissa ja sen, miten tallille palattuamme jostain on ilmestynyt ämpärillinen punakylkisiä jouluomenia hevosille jaettavaksi. Unohtaa joulunpunaiset loimet, talliradiosta soivat joululaulut, kranssit ja piparminttutangot karsinoiden ovissa, kulkuset ohjissa, jalustinheijastimet, suljetun kyläkaupan ohi autollaan ajavan joulupukin, pienen koiran joka päiväkävelyllään pysähtyy katsomaan jouluista joukkoamme. Koko joulun hengen unohtaa hetkeksi, tai ainakin sen, miltä se oikeasti tuntuu. Se muuttuu muistoksi joulusta, kuin kauniiksi kuvaksi jota pysähtyy hetkeksi katselemaan, mutta johon muina vuodenaikoina on liian kiire sukeltaa.
Kunnes joulu tulee, ja sen kaiken taas toden teolla muistaa.
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!