12.1.2022 Estetunti: Perhonen tvistillä

[Anne]

Perhos-harjoitukset jatkuvat! Tunti avoin kaikille, mukaan mahtuu 6 ratsukkoa.

Eedi - Pinja
Lyyti - Paahtis
Kurre - Ruttu


Hanski haastava 12-osaisella harjoituksella, jossa hevonen täytyy saada taipumaan ja vaihtamaan laukaa. Ensin mentiin kavalettikorkeudella, sitten nostettiin 60cm, jonka nämä kaikki ratsukot selvittäisivät. Monimutkaisuudesta huolimatta tehtävässä ei ole montakaan laukanvaihtoa, enemmän kaarteiden ja lähestymisten hallintaa.

Kerro tai piirrä tunnin kulusta.

[Eedi Myllyoja]

Estetunnin alussa Eedillä on melko itsevarma olo, aktiiviset estetunnit ovat auttaneet paljon. Pinja osoittautuu kuitenkin vähän haastavammaksi esteratsuksi tarvitessaan enemmän tukea kuin esimerkiksi edellisen tunnin April. Aluksi Eedi ei osaa ratsastaa tammaa oikein ja matka tyssää kaarteiden jälkeen ennen estettä. Hanskin huutaa tukevasta pohkeesta ja löysäksi jäävästä ohjasta.


Eedi on iloinen ettei tunnilla ole kuin kolme ratsukkoa, joten kaikki ehtivät saada hyvän määrän hyppyjä. Pinjassa on Eedin mielestä jotain samaa kuin Ledissä, vaikka se ei ihan osaa löytää tarkalleen mitä. Hanskin huokaillessa ratsukon toivottomuutta Eedi alkaa soveltaa tätä teoriaa ja löytää vähän toimivamman tavan ratsastaa Pinjaa, joten vaikka tuki ennen estettä edelleen jää Hanskin mukaan liian heikoksi ja Pinja vähän epäröi, Eedi saa kuin saakin tamman luotsattua radan läpi ilman kieltoja. Samalla Eedi huomaa, että harjoitus on oikein mukava, siinä on paljon tehtävää eikä ratsastaja ehdi jäädä miettimään liikoja.


Viimeisellä kierroksella Pinja ottaa taas kiellon yhden tiukan mutkan jälkeen, mutta rauhallisesti Eedi luotsaa hevosen voltin kautta uuteen lähestymiseen ja saa Hanskilta jopa harvinaisen ”Hyvä korjaus” -kehun.

[Anne]

Rutulla oli melko omituinen hyppytyyli ja matalista esteistä huolimatta Kurrella oli haasteita pysytellä hypyissä mukana. Muuten Ruttu kyllä herätti raakuudessaan Kurressa tunteita: tätähän hevosta voisi koulia enemmänkin!

[Lyyti]

Paahtis on Lyytin unelmien hevonen. Siinä on kaikki suomenhevosen parhaat piirteet: se on rehellinen, hyväsydäminen ja työteliäs. Ja niin kaunis. Lyyti istuu orin selässä haaveksiva ilme kasvoillaan. Hän nauttii sen keinuvista askelista ja nöyrästä, kuuliaisesta asenteesta; vaikka orilla on virtaa vauhdikkaaseenkin menoon, se on kuitenkin varsin herkkä kuulostelemaan ratsastajaansa.

Hanski sen sijaan on suomalaisnainen suoraan Lyytin pahimmista painajaisista. Pahantuulinen, tärkeilevä, ja niin tolkuttoman tarkka. Jo alkukäynneissä se kritisoi Lyytin ryhtiä. Kuules sie eukko, myöhän vasta alotellaan, tekisi mieli huutaa, mutta Lyyti nielee katkerat kommenttinsa. Itsehän hän jälleen kerran kiusaa itseään ja ilmoittautui tälle kirotulle tunnille. Ja niin raivostuttavaa kuin se onkin myöntää, Hanskin ilkeissä tihrusilmissä on taitava, tarkka katse, joka tarttuu jokaiseen virheeseen. Hanskin opetuksessa voi kehittyä, jos itsetunto ja kärsivällisyys riittävät – Lyyti ei ole varma siitä, onko hänestä Hanskin oppilaaksi, mutta yrittää olla kuuliainen, vaikka ketuttaakin. Ärsyttää, että tunnilla on vain 3 ratsastajaa, ja saa jatkuvasti tuntea Hanskin harottavan, tuiman katseen niskassaan.

Tunti on haastava Lyytille ja Paahtikselle. Ori ei ole ainakaan Lyytin ohjauksen alla kaikista itsevarmin hyppääjä, ja kaipaa varmaa ja määrätietoista ratsastusta. Lyyti taas on tottunut turbomoottori-Oiliin, jonka kanssa saa enimmäkseen keskittyä vauhdin säätelyyn. Niinpä varsinkin alkuun Paahtiksen ja Lyytin yhteistyö on jäykkää. Lyyti keskittyy liikaa kaarteista selviämiseen, eikä ehdi asettamaan oria tarpeeksi esteille. Ensin vauhtia on liikaa, sitten liian vähän. Kerran Paahtis kieltää ja heittää sellaisen sivuloikan, että Lyyti on tippua selästä. Hanski pyörittelee silmiään, mutta eukon ohjeet ovat kuitenkin hyviä. Ainakin suurimman osan aikaa. Lyytiä hävettää, kun Hanski toitottaa kovaan ääneen, että “Lyyti sinulla on kyllä aika hidas reaktioaika. Laahaat jäljessä ja hevonen hämmentyy. Hereille siellä satulassa!”

Mutta pikkuhiljaa oikea tempo löytyy, ja pari viimeistä rataa sujuvat jo ihan hyvin. Hanskilta Lyyti ei tietenkään saa kehuja, vain välinpitämättömän murahduksen, mutta se ei Lyytin mielenrauhaa heilauta. Hän rapsuttaa ohimennen Paahtiksen hikistä kaulaa tyytyväisenä loppuravien aikana.