Chillyn hoitokirja

[Emmy]

Dyantha's Chilly
sivulle >>

Hoitaja: ?

[Rai]

18/08/2021
Uudestaan hoitajaksi

Rai oli viettänyt kesän lähinnä miettien elämän tarkoitusta (häh, eivätkö kaikki viettäneet kesää niin?) ja hän oli ehkä jopa tullut jonkinlaiseen tulokseen pohdinnassaan. Ainakin se oli varmaa, että Rai kaipasi jotain uutta, ja jostain vanhasta pitäisi luopua. Niinpä Rai oli lopettanut Karin hoitamisen ja oli jo lähtemässä Seppeleestä jatkamaan pohdiskelujaan, mutta kauaa hän ei ollut ehtinyt hoitohevosettomana olla, kun Emmyn kanssa käydyn keskustelun jälkeen hänestä oli tullut Chillyn hoitaja. Rai oli samantien innostunut ajatuksesta, siitä hän saisi uutta puhtia elämäänsä, joka oli ollut aika verkkaista viimeaikoina.

Vaikka Kari olikin ollut Rain mielestä oikein kiva hoitohevonen ja hän oli todella nauttinut Karin hoitajana olemisesta, hän oli ajatellut antaa sen jollekin toiselle, joka oikeasti saisi siitä enemmän irti. Sehän oli edelleen korkealle koulutettu este- ja kouluhevonen, ja Rai sen sijaan oli edelleen ratsastajana puskatasoa, vaikka olikin käynyt Seppeleessä vuoden tunneilla. Tuskin Raista koskaan niin osaavaa tulisi edes villeimmissä unelmissaan, joten Chilly tuntui hänelle sopivammalta kaverilta - se oli ollut ennen ratsastuskouluun tuloaan maastoesteratsu, joten se kuulemma olisi maastossa varmajalkainen ja vauhdikas, sehän ei Raita haittaisi, se sai hänet vain innostumaan. Hän tykkäsi vauhdista, etenkin maastossa, joten hän odotti innolla yhteisiä metsäseikkailuja Chillyn kanssa - toivottavasti meno ei kuitenkaan yltyisi liian hurjaksi, turvallisuus ennen kaikkea.

Chilly olisi kuitenkin aikalailla eriluonteinen ja muutenkin erilainen heppa kuin Kari, joten Raita vähän mietitytti, mitenhän heidän yhteiselonsa mahtaisi sujua. Hän oli kuitenkin ehtinyt Karin kanssa keräämään vähän kokemusta niin hoitajana kuin ratsastajanakin, ja olihan hän ennen Kariakin hoitanut vaikka minkämoista heppaa ja ponia, tädin nelijalkaisista oli löytynyt vähän joka sortin persoonaa - Rai oli siis ihan itsevarma mennessään hakemaan Chillyä ensimmäistä kertaa tarhasta hoidettavaksi.

Karvainen Chilly nökötti tarhassaan pitkän ja tuuhean harjapehkonsa kanssa, Rai ehti jo miettiä oliko se hevonen ollenkaan vai pelkkä karvapallo. Jaloissakin oli massiiviset vaaleat jouhet, niin kuin irlannincobeilla rodunomaisesti oli, sen Rai tiesi vaikkei sellaista koskaan ollut livenä nähnytkään. Mutta nytpä oli, ja hän oli jopa sellaisen hoitaja.

“Chilly, oletan?” Rai kysyi hassunnäköiseltä otukselta. Raita hieman huvitti miettiessään, että itse asiassa he olivat täydellinen match, olivathan he molemmat aika hassunnäköisiä otuksia.

Hevonen antoi laittaa itselleen riimun päähän ja kun Rai talutti sitä talliin, hän huomasi että hänen uusi hoitohevosensa oli todella aika eri maata kuin pitkäaskelinen ja hitaasti lämpiävä Kari. Chilly kipitti Rain vierellä kuin pikkuponi konsanaan ja virtaa hepassa tuntui olevan kuin pienessä kylässä, tuntui että hevonen olisi voinut lähteä lentoon vaikka heti. Kaksikko selvisi kuitenkin talliin asti ilman kolhuja, vaikka meno tuntuikin vähän siltä, että sellaisia olisi saattanut hälinässä aiheutua.

Hoidettaessa Chilly oli aktiivinen tapaus, tietenkin. Se puuhasteli vähän kaikenlaista ja tuntui kiinnostuvan joka asiasta, aina Rain rastoista hoitovälineisiin tai omaan ruoka-astiaansa. Rai keskittyi hoitamiseen sen minkä kykeni, välillä piti keskittyä vain sosialisoimaan tamman kanssa. Se tuntui olevan varsin seurallista sorttia, ja sen mielestä hoitotoimenpiteet olivat tylsiä ilman pieniä jekkuja. Raita ne eivät tosin haitanneet, hän tykkäsi omaperäisestä tammasta jo nyt. Sen pehmeää turkkia ja pitkää harjaa oli hauska rapsutella, ja olihan se muutenkin persoonallinen tapaus, muutenkin kuin ulkonäöltään.

Rai meni pienelle kävelylenkille Chillyn kanssa, ihan vaan maasta käsin, mutta seuraavalla kerralla hän ehkä jo ratsastaisi Chillyllä. Ehkä. Rain mielestä olisi ollut kivaa mennä suoraan jollekin pellolle revittelemään hevosen kanssa, ja se olisi varmaan Chillystäkin ollut hauskaa, mutta Rai päätti olla järkevä eikä tehnyt sitä vielä, hehän olivat vasta tutustuneet. Kannatti ottaa aluksi rauhassa. Ensimmäinen ratsastus olisi varmasti järkevämpää tehdä kentällä, vaikka Rai tunsikin edelleen olevansa enemmän kotonaan maastossa kuin ratsastuskentällä tai maneesissa. Ehkä pitäisi pyytää joku vahtimaan ettei mitään katastofia sattuisi - ei Rai oikeasti uskonut, että mitään sellaista sattuisi, mutta uusi hevonen oli aina uusi hevonen. Mutta hän tiesi jo nyt, että Chilly oli mukava hevonen, joskin hieman yliaktiivinen mutta niin oli Raikin - hän uskoi saavansa Chillystä ajan kanssa hyvän ystävän.

Elokuisessa, aurinkoisessa mutta aavistuksen verran syksyisessä iltapäivässä oli hauskaa heppailla. Ei ollut paahtavan kuuma muttei vielä varsinaisesti viileäkään, juuri täydellinen sää. Chilly kipitti reippaasti Rain vierellä kun he kävelivät ympäri metsäpolkuja. Vasta silloin Rai tajusi kuinka paljon hän oli kaivannutkaan talleilua ja oman hevosystävän kanssa puuhailua. Vaikka he eivät varsinaisesti mitään erikoista tehneetkään, Rain mielestä hetkessä oli ihan tarpeeksi erikoisuutta - hän toivoi saavansa tästä uuden alun hoitajana, ja toivon mukaan hän olisi Chillylle pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa olisi hauskaa kokea yhteisiä seikkailuja.

Väkisinkin Raita alkoi hieman hymyilyttämään, olivathan he melkoinen parivaljakko.

[Anne]

Koulutunnilla



Silva ja Chilly koulutunnilla syyskuun alussa.

[Jessica]

Kun Jessica saapui ensimmäistä kertaa Seppeleen tallille pyörällään, hänen katseensa kiinnittyi heti ihanan näköiseen kirjavaan irlannincobiin; Chillyyn. Se oli ulkona tarhassa kavereidensa kanssa. Jess käveli aidalle, ja Chilly tuli lähemmäs.
- Hei, sä oot varmaan Chilly, Jess sanoi hevoselle. Se nuuhkaisi Jessin kättä ja Jess silitti sitä. Hän katseli ympärilleen etsien katseellaan jotakuta, kuka voisi opastaa hänet alkuun.
- Hei! Sä taidat olla Jessica! Joku huusi hänen takaansa. - Mä oon Salma.
- Hei ja joo olen, Jess vastasi. - Onko tuo Chilly?
- On kyllä, eikö olekin söppänä, Salma vastasi. - Se on entinen maastoesteratsu ja aika vilkas. Näytitte tulevan hyvin toimeen.
- Joo, se on ihana! Jess huoahti innoissaan.
- Voisin näyttää sinulle vähän paikkoja ja hevosia jos haluat, Salma ehdotti ja Jess suostui heti.

    Salma esitteli hänelle tallin, maneesin ja osan hevosista. Sen lisäksi Salma tutustutti hänet muutamaan tallilaiseen, jotka jatkoivat opastuskierrosta omien tai hoitohevostensa parissa. Jessin mielessä pyöri kuitenkin vain Chilly.
- Onko Chillyllä jo hoitajaa? Hän kysyi.
- Ei ole, yksi tyttö, jonka nimeä Jess ei kyennyt muistamaan, sanoi. - Haluaisitko sen hoitajaksi?
- No..se ois tosi kivaa. Se vaikutti tosi ihanalta, Jess vastasi.
- No sitten kannattaa tiedustella asiaa Emmyltä, tyttö sanoi ja viittasi toimistoa kohti. - Emmy on yleensä tuolla.

   Muutaman päivän päästä Jess rohkaistui, meni toimiston ovelle ja koputti. Kesti hetken ennen kuin se avattiin. Emmyn hyväntuulinen olemus ilmaisi Jessin tervetulleeksi.
- Moi mä oon Jessica, Jess aloitti jännittyneenä.
- Moi, mä oon Emmy. Ootko sä se uusi?
Jessica nyökkäsi ja Emmy toivotti hänet tervetulleeksi Seppeleen porukkaan. Hetken juttelun päästä Jess kysyi arasti:
- Oisko mahdollista ruveta hoitamaan Chillyä?


    Viikon päästä Emmy kirjasi hänet Chillyn hoitajaksi. Heti Emmyn viestin saatuaan Jessica pyöräili posket hehkuen tallille, ensimmäistä kertaa Chillyn hoitajana. Jess haki Chillyn riimun ja meni tarhaan hakemaan sitä sisälle.
- Sä oot nyt mun hoitsu, Chilly. Ihanaa eikö? Jess hihkaisi hevoselle. Chilly hörähti ja käveli häntä vastaan.
    Todellakin, nämä kaksi tulevat kokemaan monenlaisia seikkailuja yhdessä.

[Jessica]

Jess ja Chilly kavaleteilla toukokuussa
(Joo siis sori ei ollut kunnon sovellusta millä tehdä, jatkossa teen kyllä paperille. Ehkä tota piirtämistä vois kans harjotella )

Jessin kommentti:
- Chilly oli reipas ja ihana, välillä mentiin jo aika lujaakin ja joutui hissuttelemaan aika paljon. Hoitaessa Chilly oli leikkisä, ja etsiskeli koko ajan takin taskusta namipaloja. Kivaa oli ja Chilly on ihan paras!

[Jessica]

Sadesäätä

Oi kuinka ihanaa, ajattelin. Äiti oli pettänyt lupauksensa viedä minut tallille, kun tuli jotain työkiireitä. Ja ulkona satoi kaatamalla. No, heppahullujahan tässä ollaan, niin mennään vaan. Hain pyöräni vajasta ja lähdin polkemaan.
   
Huono tuuleni haihtui heti, kun näin Chillyn. Se oli ulkona. Lampsin vesilammikoiden läpi Chillyn luo, ja otin sen sisälle. Lyhyessä ajassa, noin kuukaudessa, olin rakastunut tähän tammaan täysin. Joskus tuntui, etten hallinnut sitä, menihän se välillä tosi lujaa, mutta se kuunteli aina, eikä koskaan lähtenyt alta. Alussa oli ollut vähän hankaluuksia, mutta ajan kuluessa yhteistyö oli alkanut pelittää. Ainoa vaan, että olen varmaan nuorin hoitaja, ja kaikki luulevat, että olen joku pikkukakara. Joo, olenhan useimpia yli kaksi vuotta nuorempi, mutta silti.

Olin juuri taluttamassa Chillyä maneesiin, kun kuulin Inkerin tulevan vihaisena tallin käytävällä minua kohti. Luulin jo, että hän tulisi raivoamaan minulle, mutta menikin tallikämppään. Kuulin, kun hän huusi jotain Vilille, Ailenin hoitajalle. Ilmeisesti Ailen oli päässyt karsinastaan ulos käytävälle tai jotain. En jäänyt pohtimaan asiaa, vaan kävelin maneesiin. Toisessa päädyssä oli tunti, joten jäin toiseen päähän Chillyn kanssa. Nousin selkään, jä tamma höristi korviaan. Se oli kerrankin hyvin kuulolla.

- Hei Jess! Anne huusi toisesta päädystä Ja lähti kävelemään luokseni - Ootko menny vielä kertaakaan esteitä Chillyllä?
- Vain kavaletteja, kuinka niin? Vastasin kysyvästi.
- Meinaan toi käynti ja ravi, mitä te menitte näytti tosi hienolta ja rennolta. Oot nyt tutustunut Chillyyn tosi hyvin, niin voisit koittaa ihan esteitä, Anne sanoi päästyään luoksemme.
Poskiani punotti. En ollut odottanut kehuja.
- Kiitos. Voisin kai mennä ensikerralla...

Chilly oli aivan mahtava. Harjasin sitä onnellisena. Tästä ratsastuskerrasta jäi tosi hyvä fiilis. Katsotaan, ensikerralla esteitä. Chilly menee tosi lujaa esteillä, mietin. Yllättäen aloin tärisemään hermostuksesta. Tätä pelkoa olin tuntenut kauan edellisellä tallillani. Entä jos en pärjää, jos tipun, ja kaikki nauravat minulle...olin hermostuksissani. Yhtäkkiä Chilly tökkäsi minua turvallaan ja hamusi makupaloja. Hymy levisi taas kasvoilleni. Ojensin Chillylle porkkananpalan. Se söi sen välittömästi. Silitin sen pehmeää kaulaa ja sanoin sille:
- Tuli mitä tuli, oot mulle silti tosi rakas.