Koulutunti: Mysteeriset mustat 21.5.2021

[Anne]

Tuntihevosina:
Hilppa, Kari, Punkku, Pinja ja Poem

Tasosovellettu tunti ratsukon mukaan. Tunnin pitää Anne. Tuntirunko julkaistaa ja ns. spessutakuu, eli väh. yksi ratsukko saa jonkinsortin kuvan.



Lola - Poem
"Poem pääsi oikeuksiinsa Lolan järkevän ratsastuksen ansiosta. Mentiin helposta vaikeaan ja Poem suorastaan imi tehtäviin. Laukassa se hieman innostui ja lennätti pari ilopukkia."

Lyyti - Kari
"Hyvin tasainen tunti ja Kari tuli loppua kohden pyöreämmäksi ja myötäävämmäksi. Siistejä lyhyitä avotaivutuspätkiä ja hyvä ravi."

Mistel - Punkku
"TT-mittelöiden keskellä Punkku laitettiin Mistelin läpiratsastukseen tälle tunnille. Ilmeisesti Allulla ja Punkulla ei ollut mennyt koululuokissa kovin hyvin. Ja ei ihme, Punkku oli sotkeentua omiin jalkoihinsa jo käyntiväistöissä."


Tuntirunko:

5 min alkukäynnit ja oman istunnan hakeminen
10 min kevyttä ravia, isoja ympyröitä ja loivaa kolmikaarista kiemura-uraa
15 min ratsukon tason mukaan: pitkällä sivulla joko pohkeenväistöä tai avotaivutusta, ravissa ja käynnissä myös muutama siirtyminen väistön sisällä
5 min välikäynnit
15 min ratsukon tason mukaan: laukkatyöskentelyä, suoruuden hakemista, siirtymistä askellajin sisällä sekä käynnin ja ravin välillä
10 min loppuravit ja käynnit

Kuva tulossa!

[Lola]

Kevätpäivä oli lämmin ja aurinkoinen, kun Lola saapui koulutunnille. Anne oli halunnut valita tunnille pelkkiä mustia hevosia, joten Lola oli saanut ratsukseen Poemin, jonka kanssa tyttö oli hiljattain aloittanut yhteistyön. Poemilla tuntui olevan aika paljon energiaa, kun Lola meni hakemaan sitä tarhasta. Ori juoksenteli pitkin tarhaa koreaa, kaunista raviaan häntä korkealla. Ehkä kevät ja tammojen hormoonien hyrräys olivat laittaneet pienen orin pään sekaisin, tuumasi Lola mielessään ja avasi portin.

Pienen kunniakierroksen jälkeen Poem antoi Lolalle nätisti kiinni ja lähti Lolan mukana talliin. Lola päätti laittaa Poemin käytävälle kiinni, jotta se olisi hieman turvallisempi laittaa kuntoon, kuin karsinassa, jossa ori pääsisi enemmän hyörimään. Lola harjasi Poemin huolella, ori oli kerännyt aika paljon pölyä kevätkuivasta tarhasta. Perusteellisen harjauksen jälkeen Poemin karva alkoi kuitenkin kiiltää kauniisti. Lola tuumasi, että Poem oli tosi kaunis hevonen ja odotti innolla sen kanssa aloittamaansa taivalta. Mustissa hevosissa oli se jokin juttu, Lola mietti ja silitti Poemin kaulaa. 

Saatuaan Poemille satulan ja suitset päälle, suuntasi hän hevosen kanssa kentälle, jonka laidalla Anne jo odotteli tuntilaisia. Pian perässä saapuivatkin Lyyti ja Kari sekä Mistel ja Punkku, mustat hevoset olivat koolla. Lola haki penkin ja ponnisti korkean Poemin selkään, ori hieman steppaili paikallaan, kun Lola sääti jalustimia ja vyötä, mutta rauhottui kun pääsi liikkeelle. Poemilla oli letkeä ja matkaavoittava käynti, Lolalla oli hyvin kotoisa olo Poemin selässä ja ori muistutti hieman Lolan vanhaa luottohevosta Espanjasta. Lola kurotti silittämään Poemin kiiltävää kaulaa ja ori pärskähti.

Ravityöskentelyssä Poem oli hyvin lennokkaalla päällä ja liiteli melkoisen upeaa ravia Lolan yrittäessä keskittyä annettuihin tehtäviin, sen sijaan, että olisi vain jäänyt fiilistelemään Poemin mageita liikkeitä. Anne vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä parin työskentelyyn. 
Avotaivutuksissa Lolalla oli hieman hakemista alkuun, mutta kun oikeat nappulat löytyivät, alkoi yhteistyö kukoistaa. Poem taipui nätisti, taivutti kaulansa kauniille kaarelle ja toi takajalat hienosti töihin. Lolasta Poemilla oli hyvin vaivatonta ratsastaa, tuntui kuin ori osaisi lukea Lolan antamat avut täysin oikein, ehkä Lolalla oli avut kohdallaan, mutta ori liikkui kuitenkin Lolan alla niin kauniisti, että jotain muutakin kuin täsmälliset avut, siinä oli. 

Laukassa reipas ori hieman intoitui ja saattoi lennätellä pyllyään ilmaan pariin otteeseen. Lolaa tämä hieman säikäytti, mutta hetken pysähdys ja uudelleen yritys auttoivat nollaamaan tilanteen ja jatkamaan rennolla fiiliksellä eteenpäin. Kaikenkaikkiaan Poemilla oli kuitenkin todella magea laukka ja Lola kerkesi rentoutumaan ja fiilistelemään myös sitä. 

Tunnin lopuksi Lolalla oli hyvin optimistinen fiilis orista ja hänestä tuntui, että tämän kanssa voitaisiin aloittaa ihan uusi ratsastuskausi ja vaihe. Hilpan kanssa oli aina mukava puuhastella ja höntsäillä, mutta kyllä Lola kaipasi todella kunnon kisaamista ja tasokasta ratsastamista.

Loppuraveissa Lolan oli pakko vähän fiilistellä ja lisätä ravia.

[Lyyti]

Kari oli jotenkin huvittava. Hessu Hopomainen hömelö, jotenkin kömpelö ja romuluinen (ainakin Lyytin ratsastettavana – taitavampien ratsastajien alla se kulki kyllä ihan elegantisti). Ja hyväntahtoinen ja kiltti. Lyyti oli ratsastanut ruunalla muutaman kerran ja piti siitä, vaikka ei kokenutkaan erityistä sielujen sympatiaa mustan jättiläisen kanssa. Niinpä hän odotti tuntia ihan positiivisin mielin ja harjaili Karia mielissään. Sitä paitsi, TT-cup oli parhaillaan päällä ja Lyytillä ja Oililla meni hyvin. Lyytistä tuntui, kuin hän olisi leijaillut pilvissä.

Kari oli kuitenkin ihan erilainen ratsastettava kuin Oili. Lyytistä tuntui, että ison ruunan kokoaminen vaati häneltä myös isoa työtä. Hevonen tuntui jäykältä ja raskaalta, etupainoiselta kuin mikä. Oli vaikea jaksaa pysyä itse koko ajan hereillä ja valppaana, kun Oilin selässä kaikki tuntui niin paljon vaivattomammalta. Anne saikin herätellä Lyytiä useampaan otteeseen. Hiljalleen yhteistyö alkoi sujua paremmin ja Karista irtosi lentävämpää, kauniimpaa menoa. Töitä sen eteen sai kyllä tehdä; Lyyti tunsi poskiensa helottavan kirkkaanpunaisina ja hien valuvan selkäänsä pitkin. Mutta Kari taipui! Ja ravasi niin kauniisti, että Anne oikein kehui erikseen.

Oman ratsastuksensa lomassa Lyyti pälyili kiinnostuneena Misteliä, joka oli pyydetty tunnille läpiratsastamaan Punkkua (jonka TT-suoritukset olivat olleet tähän asti traagisia). Mistel oli mysteerinen: ihmeellisen kaunis, erityisen hyvä ratsastaja, ja ennen kaikkea salaperäinen hahmo tallilla. Pidättyvän kohtelias, mutta ei missään nimessä ystävällinen. Ratsastaa Mistel toden totta osasi, vaikka Punkku olikin jostakin syystä aivan järkyttävällä tolalla.

Ja Lola nyt tietenkin ratsasti erinomaisesti.
“Teillähän män hyvin”, Lyyti kehaisi kun tytöt antoivat mustien ratsujensa venytellä kaulojaan loppuraveissa.
“Joo, tää on hieno.” Lola oikein säteili Poemin selässä ja Lyyti mietti, että Lolasta olisi kyllä vaikka ja mihin, kunhan tyttö vain rohkenisi kokeilemaan siipiään.

[Anne]

Mistel oli sen verran hevosihmisiä, ettei ymmärtänyt, miksi tunti piti suorittaa hevosen värin mukaan. Eikä tason mukaan? Noh, olihan hänkin huomannut Tie Tähtiin-kisoissa, että Punkun ja Alksanterin kisaura oli mennyt melko penkin alle ja Annen mukaan Punkku kaipasi nyt lisätreenitä. Mistel haki alkuun ravissa Punkulle suoruutta. hevosen ravi oli todella raakaa ja Mistel hieman sääli hevosta: Pieni ja laiha hevonen on laitettu kantamaan kisoissa isoa miestä, joka ei varmasti pysty sulavasti tässä ravissa istumaan. Ja heti harjoitusraviin istahdettuaan Mistel huomasikin, miten Punkku oli tottunut jännittämään selkänsä mutkalle ja kohotti päätään taivaisiin.

Ei auttanut kuin keventää ja laukassa kevyt istunta oli paras. Kädet alhallaa, vakaa painopiste ja selässä mahdollisimman hiljaa. Kyllä se siitä. Paitsi, että hevonen väsyi helposti. Pohkeenväistöissä se ei selvästikään osannut kaikkea, hermostui helposti ja muutaman pätkän väistöt olivat sille parasta. Avotaivutusta Mistel ei edes lähtenyt kokeilemaan: olisihan hevosen siinä oltava koottuna, että se olisi edes fyysisesti mahdollista.

Siirtymiset eivät myöskään olleet Punkun juttu. Joten Mistel keskittyi laukkaan ja suoruuteen ja rentouteen. Anne nyökkäili hyväksyvästi, kun hevosen olomuoto alkoi pysyä tasaisessa paketissa, vaikka melko pitkällä raamilla sitä piti ratsastaa. Onneksi tunti oli Mistelille ilmainen. Vaikka ei se nyt rahasta kiinni ollutkaan. Mielellään hän kouluttaisi hevosia jatkossakin ja näemmä Seppeleessä oli huomattu naisen ratsastjan lahjat!