27.4.-1.6.2021, Eedin katrillikurssi

[Eedi Myllyoja]

Kevään tehokkaalla katrillikurssilla opetellaan juuri sitä: Ratsastamaan katrilli, joka esitetään tallin väelle kurssin päätteeksi. Tällä kurssilla keskitytään ratsukon ja ratsukoiden välisiin yhteistöihin, tavoitteena saumaton ratsastus ryhmänä

Aika: Tiistaisin ja torstaisin kello 16:00 – 17:00 27.4.-1.6.2021
Osaamisvaatimukset: Hevosen hallinta hyvin käynnissä ja ravissa (noin Helppo B on riittävä, periaatteessa vähemmälläkin osaamisella selvinnee).

Osallistuminen:
- VIP 26.4.
- Kurssille otetaan maksimissaan kymmenen ja minimissään neljä ratsastajaa
- Ratsastajille jaetaan kurssin ajaksi vakiratsu, joten voit esittää hevostoiveen ilmoittautuessasi
- Agia, Lailaa ja Lyyliä ei suositella kurssille potkuriskin vuoksi, niitäkin voi kuitenkin toivoa, ja mahdollisuuksien mukaan katsotaan, pystytäänkö katrilli rakentamaan niin, että kyseinen hevonen kulkee viimeisenä
- Ratsuksi voit toivoa ketä tahansa Seppeleen tuntihevosta, myös omalla hevosella voi osallistua. Laitathan myös kakkostoiveen.
- Voit toivoa myös toista kurssille osallistuvaa ratsastajaa pariksi. Parit jaetaan hevosten yhteensopivuuden perusteella (eli jos itse ratsastat 140 senttisellä ponilla, ja toinen ratsastaja 165 korkealla hevosella, et todennäköisesti pääse toivomasi ratsastajan pariksi).
- Mikäli hahmollasi ei ole esittelyä Seppeleen foorumilla, kerrothan hahmosta vähintään perustiedot ilmoittautuessasi (hevostausta, ratsastajan pituus, nimi ja ikä)
- Kurssi kuitataan kirjoittamalla vähintään yksi kurssitarina tähän topaan tunnin tuntirungon tultua


Osallistujat & ratsut (4/10):
Salma - Bliss
Liinu - Whinny
Lyyti - Roi
Helmi - Perle

Tuntien aiheet
27.4. Hevosten & parien jako, teoriaa ja kuivaharjoitukset (kepparilla, luudilla tai ilman ratsua, tuo oma hevosesi!)
29.4. Oikean ratsun selkään, parityöskentelyä oman ratsastusparin kanssa
4.5. Työskentelyä jonoissa, kaikille sopivan tahdin löytäminen ja säilyttäminen
6.5. Katrillin tehtävien harjoittelu ratsukkona
11.5. Katrillin tehtävien harjoittelu parina
13.5. Katrillin tehtävien yhdistäminen parina
18.5. 19.5. Katrillin tehtävien harjoittelu ryhmänä
25.5. Katrillin ensimmäinen läpiratsastus
27.5. Katrillin kenraaliharjoitus
1.6. Esitys

[Salma]

Salma mukaan! Alle Bliss harjoittelemaan yhteistyön tekemistä, mutta jos homma vaikuttaa liian vaativalta niin tilalle voi laittaa myös jonkun tuntsareista!

[Liinu]

Liinu vois tulla Whinnyn kaa! Toisaalta, vaihtelu virkistää, joten saa nakata jonkun tuntihevosen selkäänkin (ei toiveita).

[Lyyti]

Lyyti tulee! Eedi valitkoon ratsun

[Eedi Myllyoja]

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Eli tässä viimein katrillikurssi!

27.4.

Kurssi aloitettiin keräytymällä luutien ja keppareiden kera kentän laidalle, missä aloitettiin hevosjaolla ja lyhyellä teorialla katrilliratsastuksesta ennen kuivahajoittelua. ”Tästä tuleekin melkoinen kimojen katrilli, Salma ja Liinu omillaan, Lyyti saa ottaa Roin Blissin pariksi ja Helmi sitten Whinnyn pariksi Perlellä.”

”Aloituksen vasempaan jonoon Liinu ja Lyyti, oikealle Helmi ja Salma”, selostin alkuasetelmaa ratsastajien asettuessa asetelmaan radan opettelua varten. Harjoittelutuokio oli melkoisen sekava, mutta sen päätteeksi kaikki hallitsivat radan eri osat kohtuullisesti ilman hevosta,
”Seuraavalla viikolla päästäänkin jatkamaan hevosten kanssa, aloitetaan parityöskentelystä.”


29.4.
Ensimmäinen parityöskentelytunti aiheutti tuskaa kaikille muille ratsastajille, paitsi Liinulle, jonka yhteistyö Whinnyn kanssa sujui koko tunnin hyvin (ainakin verrattuna muuhun vallitsevaan kaaokseen). Yksin suoritettu verryttelyosio sujui kaikilta kohtuullisesti, vaikka Lyyti saikin kannustaa Roita eteen melko runsaasti Perlen hiihdellessä eteenpäin hurjaa tahtia. Ja siinä olivatkin parityöskentelyn pääasialliset hankaluudet. Yhteisen rytmin löytäminen, tänään käynnissä ja ravissa.

Liinu ja Helmi tekivät yhteistyötä hyvin, mutta Perle ei olisi halunnut sopeutua Whinnyn järkevään tahtiin, vaan kiihdytellä sen edelle. Helmillä ja Salmalla sen sijaan oli päinvastainen ongelma, kun Roi olisi kulkenut etanan vauhdilla, ja Blisskin oli ihan hämillään siitä, mitä sen oikein oli tarkoitus tehdä kaverin edetessä vieressä.

Tunnin loppuun mennessä kaaosta oli saatu suitsittua ja kohtuullisesti, ja parityöskentely toimi jo huomattavasti alkua vahvemmin.

4.5.
Tänään ei vielä välitetty siitä, missä tahdissa jonot liikkuivat, kunhan vauhti oli molemmille ratsuille sopiva. Tunti aloitettiin katrillin aloitusjonoissa, Whinny ja Roi sekä Perle ja Bliss.
Nämä parit toimivat melko hyvin, Liinun ja Helmin johtaessa Helmin jono liikkui melko reippaassa tahdissa, mutta sekä Roi että Bliss ottivat seuraajan roolin hyvin, ja Liinu sai kannustettua Roin pysymään Whinnyn tahdissa hyvin. Ponien johtaessa molempia hevosia, Whinnyä ja Perleä, selvästi vähän ärsytti ponien hitaampi tahti, mutta pääasiassa harjoitukset onnistuivat niinkin.

Puolivälissä harjoituksia vaihdettiin parit päikseen. Roi sai kipittää minkä jaloistaan pääsi Helmin yrittäessä pitää Perlen tahdin järkevänä, ja toisin päin Lyyti sai ratsastaa Roita melkoisesti eteen, ettei poniparka jäisi Perlen jalkoihin. Whinny ja Bliss sen sijaan osoittautuivat melko harmoniseksi pariksi, jonka ongelmat rajoittuivat Blissin yllättävään intoon kulkea ihan Whinnyn hännässä.

6.5.
Yksilötyöskentelylle omistettu tunti oli kaikille ratsukoille aiempia paritunteja helpompi suoritettavien tehtävien ollessa yksin pääosin melko yksinkertaisten kaarten, linjojen ja ympyröiden ratsastusta.
Helmi ja Perle keskittyivät tahtiin ja taipumiseen, sekä siihen, että Perle pysyisi rentona koko tunnin ilman ylimääräistä sähläystä.
Liinun ja Whinnyn tuntiin kuului enemmän hienosäätöä, ja Eedi keskittyikin erityisesti siistiin asettumiseen ja Liinun apujen käytön tarkkuuteen sekä ajoitukseen.
Salman ja Blissin kanssa pyrittiin erityisesti rentouteen ja usein vähän kiemuraiseksi muotoutuneiden suorien linjojen suoraan ratsastukseen.
Liinu ja Roi saivat tälläkin kertaa keskittyä erityisesti hyvän yhteisen tahdin löytämiseen, lisäksi pääasiana oli Roin liikkumismuoto ja ruunan etupainoisuuden vähentäminen.

11.5.
Jatkettiin samoja katrilliin kuuluvia yksittäisiä tehtäviä, joita edellisellä kerralla oli harjoiteltu, mutta tällä kertaa pareina. Tunnin teemana oli ratsastajien välinen kommunikaatio ja yhteisen tahdin löytäminen. Koko tunnin työskentelyosuus ratsastettiin käynnissä ja ravissa pareittain vähän vaihtelevalla menestyksellä. Tehtävät itsessään eivät olleet monimutkaisia, mutta molemmille ratsuille toimivan vauhdin löytäminen olikin jo ihan toinen juttu.

Tunnin päätteeksi kaikilla vaikutti olevan hyvä mieli yhdessä työskentelystä, ja suurin osa tehtävistä oli saatu onnistumaan vähintään kohtuullisesti molempien parien kanssa.

13.5.
Ratsastajien ilmeet olivat vähän kauhistuneet, kun tunnin alussa tehtäviä alettiin verryttelyn jälkeen tehdä suoraan parien kanssa ja yhdistellä aiempien kertojen tehtäviä toisiinsa pidemmiksi kokonaisuuksiksi. Tunnin aikana parityöskentelyn varmuus alkoi kuitenkin kohota, vaikka erityisesti Perle olikin hieman hitaalla tuulella ja olisi mielellään jäänyt nukkumaan Lailan rinnalla hölkkimisen sijaan.

Ennen tunnin loppua kaikkien parien onnistui ratsastaa katrilliohjelma kokonaisuutena jokseenkin onnistuneesti, ja mullakin opettajana alkoi olla vähän varmempi fiilis homman onnistumisesta.

19.5.
Tie tähtiin -vaelluksen vuoksi siirtyneellä tunnilla yhdistettiin parit jonoksi (varsin lyhyeksi sellaiseksi) ja alettiin työstämään katrillin yksittäisiä tehtäviä ryhmänä. Alkutunti oli melko kaaottinen hevosten ollessa aivan erimieltä keskenään toistensa ja ratsastajien kanssa kulkutahdista.

Alkukaaoksen jälkeen homma alkoi sujua ihan kohtuullisesti, ja lopputunnista jono pääsi treenaamaan muutamien tehtävien yhdistämistäkin.

25.5.
Verryttelyn jälkeen aloitettiin suoraan yksittäisten tehtävien läpikäynti koko jonona, mikä sujuikin jo pienen tauon jälkeen huomattavasti edellistä kertaa paremmin. Tällä kertaa tehtävien yhdistämisessä oli kuitenkin pieniä ongelmia Helmin unohtaessa ahkerasti yhdistettävät tehtävät ja Roin ollessa lopputunnista varsin kyllästynyt koko touhuun.

Katrillin kokonaisuuden läpiratsastus saatiin onnistumaan ennen tunnin loppua kolmannella yrittämällä.

27.5.
Tällä kertaa tarkoitus oli hioa katrillin kokonaisuutta, joten heti verryttelyn jälkeen ratsastettiin läpi koko katrilli. Homma onnistuikin melkein kokonaan heti ensi yrittämällä, joten seuraava puoli tuntia hiottiin muutamia ongelmia, kuten tahdin säilyttämistä ympyrätehtävässä, eri katrillin osissa.

Viimeisenä katrilli vielä ratsastettiin kahdesti läpi, ja samalla varmistettiin että katrillin esitysvärit (valkoista ja mustaa!) olivat kaikille ratsastajille selvillä.

1.6.
Kovin suurta yleisöä ei paikalle ollut kertynyt, muutama hoitaja ja vähän suurempi joukko tuntilaisia oli kerääntynyt aidan viereen katrillijoukon siirtyessä verryttelemästä maneesista kentälle esiintymään.

Katrilli sujui suurimmilta osin hyvin, pieniä virheitä nähtiin kaikilta ratsukoilta, mutta kokonaisuus vaikutti päällisin puolin siistille. Eedi huokaisi helpotuksesta ratsukoiden siirtyessä loppuverkkaan ja Eedin loppupalautteen antoon.

[Salma]

27.4.
Tänään Bliss ei vielä päässyt tositoimiin - mikä oli ehkä hyvä, sillä ehdin tallille vasta viittä minuuttia ennen kurssin alkua. Poni seisoi tullessani tarhassa karva takkuisena mutapaakuista, jotka kielivät että Bliss oli käynyt tutustumassa omatoimisesti tarhaan kerääntyneeseen kevätlammikkoon. Bonnie seisoi lievästi inhoavan näköisenä häntä supussa jalkojen välissä ja väisteli Blisiä, jos se kulki liian läheltä. Jälkikasvu taisi haista Bonnien mielestä aika kamalalta. 

Hölkkäsin talliluudan kanssa kentälle, jonka pehmeällä hiekalla Eedi ja muut kurssilaiset jo odottivat. Tasasin hengitystäni Eedin käydessä läpi hevosjaon ja selittäessä lyhyesti katrilliratsastuksen perusteet. 

Eedi ohjasi minut Liinun pariksi. Harjoittelimme luutinemme tasaista kulkua kahdessa jonossa - minä ja Helmi toisella puolella, Liinu ja Lyyti toisella. Vaikutti siltä, että yksi jos toinenkin meistä oli saapunut kurssikerralle kiireessä tai oli muuten vain kevätauringon pöllämystyttämä. Eedi sai huudella monta kertaa vasemman ja oikean eroja ennen kuin saimme rämmittyä katrillliratamme kohtuullisen siististi läpi. Mikä onni, että hevoset saivat vielä lomailla tarhoissaan!

Harjoitusten jälkeen olimme kaikki hikisiä ja hengästyneitä luutiemme kanssa juoksentelusta. Ennen kun hain Bonnien ja Blisin sisälle, sulkeuduin hetkeksi tallin yläkertaan piirtämään tallipäiväkirjaani radan, jonka olimme käyneet läpi. Olisi hyvä, että ainakin minä osaisin sen ennen kuin olisi aika nousta Blisin selkään!

29.4. 
Bliss ei vaikuttanut käsittävän, mitä rytmikäs samaan suuntaan kulkeminen kentällä oikein tarkoitti. Se oli kyllä tottunut siihen, että kentällä oli samaan aikaan muita hevosia - mutta yleensä ratsastin toisessa päädyssä isolla ympyrällä sen sijaan, että olisin tuonut Blisin toisten hevosten rinnalle ja vielä pyytänyt sitä kulkemaan samassa tahdissa! Bliss hörähteli miellyttämisenhaluisesti erityisesti Roille ja Perlelle vaikka vaikuttikin pelkäävän niitä heti, jos ne asettuivat millinkin liian lähelle nuorta poniani. Ainoastaan Whinny sai kulkea Blisin rinnalla. Siihen nuori tamma olisikin halunnut liimautua niin, että unohti kuunnella apujani ja ravasi Whinnyn hännässä monta metriä sen jälkeen kun meidän olisi jo pitänyt kääntyä voltille. 

Lopputunnista päätin keskittyä Blisin kanssa ruohonjuuritason perusasioihin: kunhan poni kulki oikeaan suuntaan ja oikeassa tahdissa, ei muulla ollut niin väliä. Bliskin tuntui muuttuvan yhteistyöhaluisemmaksi ja pehmeämmäksi kun minä hellitin, enkä enää vaatinut siltä niin tarkkaa muotoa. Se pärski iloisena ja tuntui paikoitellen jopa oikein rennolta, vaikka huitelikin kaarroksissa miten sattuu ja jumittui kerran kentän keskelle selvästi hämillään siitä, että muut hevoset kulkivat sen ympärillä.

Olin kuitenkin oikein tyytyväinen! Jatkaisimme omissa treeneissämme muodon hakemista, nyt oli tärkeintä että Bliss ymmärsi mitä tarkoitti kun muut hevoset suorittivat sen kanssa tehtäviä yhtä aikaa. Olin niin iloinen siitä, että Eedi oli tuonut katrillikurssin Seppeleeseen, että ostin hänelle kokisautomaatista kokiksen ja lupasin tuoda hänelle seuraavaksi päiväksi tallille keksejä. 

[Salma]

4.5.
Blisiä ei olisi tänään huvittanut. Se seisoi tarhassa häntä minuun päin ja yritti potkaista, kun nostin käteni sen lautaselle ottaessani sitä kiinni. Tallissa se pureskeli mielenosoituksellisesti karsinan puoliovea ja huokasi, kun satuloin sen. Uumoilin, etten tänään voisi odottaa kovinkaan suurta harppausta uudelle tasolle.

Blisin lakoninen mielentila sopi yllättäen melko hyvin tunnin aiheeseen. Kun Blisin tarvitsi vain jolkotella Perlen perässä, se suostui kulkemaan kohtuullisen siististi ja ehdin jopa pari kertaa pyytää siltä tehokkaampaa askellusta tai tarkempaa kaarretta kulmassa. Bliss selvästi nautti Perlen hännässä kulkemisesta. Kun tuli meidän vuoromme johtaa, ponin korvat olivat kääntyneet taaksepäin Perlen suuntaan niin paljon kuin mahdollista. Se kuunteli enemmän takana tulevaa isoa ruunaa kuin minua, mutta kulki kuitenkin siististi ja välillä jopa melkein halukkaasti. 

Kun vaihdoimme pareja ja tuli Blisin vuoro kulkea Whinnyn perässä, se kuroutui tamman häntään eikä suostunut irrottautumaan siitä vaikka kuinka yritin pidättää ja tiivistää sen askelta. Se mupelsi ylähuulellaan tyytyväisenä Whinnyn häntäjouhien tuntumassa välittämättä lainkaan siitä, mitä minä tein. Niinpä otin askeleen taaksepäin ja tyydyin siihen, että tänään minun tehtäväni oli tehdä ponin koulutuksen eteen kaikki se, minkä saatoin tehdä Whinnyn hännän välittömässä läheisyydessä.

Bliss ei tunnin lopullakaan vaikuttanut erityisen ihastuneelta siitä, että olin istunut juuri tunnin sen selässä. Se kuitenkin hörisi Whinnyn ja Perlen perään, kun ne kääntyivät kohti tallia, ja katsoi niiden sisään katoavia hahmoja pitkään kaula korkealla. 

Sillä oli tainnut kuitenkin olla salaa ihan hauskaa. 

6.5. 
Olin odottanut  yksilötuntia innokkaasti, koska Bliss remonttiponina oli huomattavasti muiden hevosten takana kaikessa mitä tuli hallittavuuteen ja rytmiin. Luotin siihen, että Eedi osaisi auttaa minua ja Blisiä löytämään paremman yhteyden. Toki teimme helppo Ö -tason perustreeniä päivittäin, mutta en pistänyt ollenkaan pahakseni että normaalin valmennuskalenterimme lisäksi saisin asiantuntevia mielipiteitä myös Eediltä.

Tunti koostui pääasiassa kaarista, linjoista ja erikokoisista ympyröistä - samoista asioista, joita olin Blisin kanssa hinkannut viime kuukaudet. Bliss liiteli alkutunnista uteliaana ympäri kenttää: se oli kai oppinut  yhdistämään kellonajan ja Eedin muihin hevosiin ja vaikutti olevan ihmeissään, kun ravasimme hiekalla nyt ilman muita. Eedi sai huomauttaa kerta toisensa perään suorien linjojen kiemuraisuudesta: vaikka miten yritin ratsastaa Blisiä pohkeitteni väliin, halusi se mielellään tasapainottaa minua tekemällä pientä korjausliikettä seilaamalla puolelta toiselle. Poni ei selvästi luottanut vielä siihen, että se osasi kantaa ratsastajaa selässään.

Ravailimme paljon tunnin aikana pitkin ohjin, sillä silloin Bliss oli rennoimmillaan ja malttoi kuunnella minua. Se piti tietyllä tavalla huijata yhteistyöhön: jos yritin liikaa se laittoi heti vastaan. Siitä tuli mieleen aivan kuusivuotias Bonnie joka oli kieltäytynyt liikkumasta heti, jos käteni oli aavistuksenkin liian raskas. 

Tunnin jälkeen minulla oli hiki: talliliivi oli selvästi ollut toukokuun alun säihin liikaa. Bliss oli rento ja hyväntuulinen. Vedin ohjat ponin kaulalta, jätin kypärän roikkumaan kentän aitaan ja taluttelin Blisiä pitkään lähimaastoissa. Valkoinen ponini riipi alkukevään vaaleanvihreitä ruohonkorsia, jotka puskivat lumen alta, ja pärski niin että vaaleanvihreää kuolaa lennähti housuilleni. 

Oli selvää, että Bliss piti keväästä. 

11.5.
Tämänpäiväisellä kurssikerralla kiitin niitä tuhansia ja tuhansia tunteja, jotka olin istunut yläkerran oleskeluhuoneessa juttelemassa muiden kanssa. Koko tunti - kaikkine sekasortoineen - muistutti hieman siitä ensimmäisestä kerrasta, kun olimme juoksennelleet luutiemme kanssa pitkin kenttää muutama viikko sitten. Tällä kertaa allamme olivat tosin hevoset, jotka toivat menoon oman pikantin mausteensa.

Vaikka yksittäiset tehtävät alkoivat olla meille kaikille jo melko tuttuja, vaati valtavasti kommunikaatiota että saimme yhdistettyä edelliskerralla itsekseen harjoitellut osiot yhteiseksi kuvioksi. Jouduin muistuttamaan itselleni jatkuvasti kuinka nuori Bliss oli ja että oli tärkeintä, että sillä oli hauskaa: useammin kuin yhden kerran se oli nimittäin juuri Bliss, joka hiihteli kentän keskellä kun meidän olisi pitänyt olla pääty-ympyrällä. Blisillä oli edelleen vimmattu tarve hakeutua muiden hevosten läheisyyteen eikä se tuntunut tajuavan, miksi selässä istuvat ratsastajat eivät pitäneet siitä. 

Lopputunnista yhteistyö sekä ratsastajien että hevosten välillä alkoi sujua. Bliss väläytteli edelleen välillä erikoisia tulkintoja tehtävistä, mutta vaikutti vähitellen ymmärtävän - etenkin käynnissä - mitä siltä pyydettiin. Kyllä tämä vielä alkaisi sujua, mietin taluttaessani tammaa talliin. Vähä vähältä! 

[Salma]

13.5.
Kurssin puoliväli lähestyi jo. Kevät oli saapunut kovaa vauhtia - Bliss oli edelleen se sama hömelö remonttiponi kuin kurssin alussa, mutta nyt se malttoi jo silloin tällöin keskittyä minuun vaikka sulaneen lumen muodostama puro kiemurteli kentän viertä ja pikkulinnut tulivat aitapuomeille sirkuttamaan. 

Vaikka tiesin tehtävien vaikeustason olevan Blisille hieman liian korkea, olin innoissani että pääsimme viimein yhdistämään tehtäviä pareittain kunnon radaksi. Olin joutunut tekemään paljon kompromisseja pikkuasioiden kanssa: Bliss ei aina kulkenut ihan niin siistissä muodossa tai kääntynyt kunnolla kulmissa, mutta pikku hiljaa pystyin pyytämään siltä yhä enemmän ja enemmän. Tänään poni oli riemukkaalla tuulella. Se kiisi isojen hevosten rinnalla niin nopeasti, että oli pari kertaa kompastua jalkoihinsa, ja heitti ilopukit kun tunnin lopulla lähdimme koko porukalla maastoon. 

Maastossa minäkin uskalsin istua Blisin selässä - tuttujen hevosten seura rauhoitti ponia ja se asettui tyytyväisenä lempipaikalleen Whinnyn häntään. Kuljimme heräävässä kevätmetsässä lyhyen lenkin jutellen katrilliradastamme ja kesäsuunnitelmista. Minua hymyilytti. Tällaiset päivät - ne olivat tallipäivien parhaimmistoa!

19.5.
Melkein viikon tauon aikana Bliss tuntui unohtaneen kaiken, mitä olimme harjoitelleet. Oli puolipilvinen päivä, sade ropsahteli silloin tällöin hevosten lautasille ja Blisiä selvästi ärsytti, ettei se saanut olla tallissa. Se nuohosi vielä normaalia tiiviimmin Whinnyn hännässä ja kulki korvat tylsässä luimussa kuuntelematta minua. Whinnykin ärsyyntyi jossain vaiheessa Blisiin ja yritti potkaista sitä. Kun Bliss menetti luottamuksen Suureen Vaaleaan mentorinaan, se seilaili hämillään pitkin kenttää ja jouduin ratsastamaan hetken tyhjässä päädyssä itsekseni että sain Blisin taas kuulolle. 

Tunti ei ollut erityisen onnistunut meidän osaltamme. Bliss ei vaikuttanut saavan keskittymisrauhaa missään vaiheessa: se tuijotteli muita hevosia, pakitti ja jopa pysähtyi hirnumaan Whinnyn perään. Eedin pyynnöstä tein vielä muutamia helppoja siirtymiä yksin toisessa päädyssä, jotta sain Blisiin edes jonkinlaisen kontaktin. Lopputunnista se suoriutui yhdistetyistä tehtävistä kohtuullisesti vaikka oli selvää, että tämä tunti ei noussut ykkösonnistumisten joukkoon meidän yhteisellä urallamme. Mutta väliäkö sillä - Bliss oli vasta nuori  hevonen.

[Salma]

25.5. 
Yllätyin ja melkein pelästyin tajutessani, että katrillikurssista oli enää kolme tuntia jäljellä. Kesä oli saapunut vaivihkaa ja tänään ratsastimme melkein kaikki t-paidoissa. Eedikin kanniskeli vesipulloa kentän keskellä.

Blisillä oli hyvä päivä, samoin minulla. Olin käynyt aamulla taluttelemassa tammaa maastossa Lyytin ja Pyryn kanssa ja nuori poni tuntui nyt puhkuvan energiaa. Sitä oli mukava ratsastaa, ja tällä kertaa sillä ei vaikuttanut olevan juurikaan ongelmia pysyä isompien hevosten tahdissa. Eihän se edelleenkään kulkenut koko ajan aivan siististi, mutta aloimme joka tapauksessa lähestyä tavoitettamme: Blisillä kykeni nyt ratsastamaan muiden hevosten kanssa, jopa samaa tahtia. 

Ja tänään saimme ensimmäistä kertaa ratsastettua katrillin kokonaisuudessaan läpi! Minulla oli hiki ja Blisinkin kaulalle oli noussut kevyt kosteus, mutta se ei haitannut. Koko ryhmän mieliala oli korkealla, kun jalkauduimme tunnin jälkeen talutellaksemme hevosia hetken heräävässä kevätluonnossa. Katrilliesitykseen oli enää muutama päivä!

27.5.
Vasta tänään tajusin, että me todella aikoisimme esittää katrillin parin päivän kuluttua. Jo alkukäyntien aikana minua alkoi jännittää. Oli aivan eri asia kisata tai osallistua valmennukseen, oli siellä yleisöä tai ei - silloin painopiste oli pelkästään suorituksessa. Minusta tuntui, että katrillissa olisi pitänyt osata olla jollain tavalla taiteellinen tai ainakin musikaalinen ja se jännitti minua. Vaikka Eedi olikin todennut lakonisesti ettei esitys todennäköisesti olisi mikään yleisöryntäys, sydämeni alkoi pamppailla kun kuvittelin kentän laidalle kerääntyneen yleisön. Ehkä Anne ja Hanskikin olisivat paikalla, tai Jesse?

Kaikeksi onneksi katrilli kuitenkin sujui hyvin. Ratsastimme katrillin kokonaisuudessaan läpi useamman kerran tunnin aikana ja vähä vähältä minusta tuntui, että kykenin rentoutumaan Blisin selässä. Onneksi meillä oli vielä tänäänkin, kenraalipäivänä, rutkasti aikaa harjoitella yksityiskohtia kuten tahdin säilyttämistä ympyröillä. Bliskään ei liimautunut enää niin usein Whinnyn häntään. 

Loppukäynnit sujuivat iloisissa, vaikkakin melko jännittyneissä merkeissä. Katrilli lähestyi!

1.6.
Pakko myöntää, että olin harjoitellut katrillia itsekseni Blisillä joka päivä kenraalin ja tämän tiistaisen esityspäivän välillä. Pukeutuessani valkomustaan esiintymisasuun mietin, että jollain ristiriitaisella tavalla se vähensi jännitystäni: tuntui melkein siltä kuin olisi valmistautunut kisoihin. Oli outoa saapastella asussa Bonnien sijaan Blisin karsinalle ja alkaa varustaa sitä. 

Yritin parhaani mukaan piilottaa jännitystä, kun ratsastimme käynnissä maneesilta kentälle ja näin yleisön, joka oli kerääntynyt kentän aidan taakse. Eedi oli ollut oikeassa siitä, ettei katsojamäärä ollut päätähuimaava. Tuntilaisia oli kuitenkin kourallinen ja hoitajiakin muutama, erotin ainakin Cellan ja Alviinan nojailemassa aitaan. Olimme koristelleet kentän aidan muutamalla koivunoksalla, joita Bliss tuijotteli hetken mutta suostui kaikeksi onneksi kulkemaan niiden ohi ilman ongelmia. Se näytti hyväksyvän sen, että kentän aita oli yllättäen alkanut kasvaa uutta oksaa.

Olo tuntui hiukan orvolta, kun Eedi ei seisonutkaan tuttuun tapaan kentän keskellä vaan odotti aidan takana muun yleisön kanssa. Kurkkuani kuivasi, kun ratsastimme alkuasetelmaan ja aloitimme ohjelman. Bliss tuntui kevyeltä ja kulki mielellään, vaikka välillä se oli jopa liian lennokas ja yritti ohittaa Roin kun sopiva tilaisuus iski. Parista ympyrästä tuli aika mutkikkaita, mutta kokonaisuudessaan olin niin tyytyväinen Blisiin että minua melkein itketti.

Eedin loppupalautteen aikana poskiani poltteli ilosta. En olisi voinut olla tyytyväisempi katrillikurssiin - ja Blisiin! Miten hieno hevonen siitä vielä kasvaisikaan.