5.1.-9.3.2020 Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

[Eedi Myllyoja]

Oletko kyllästynyt vakavamieliseen puurtamiseen? Tekisikö mieli harrastaa hymy huulilla kevyesti? Tämä kurssi on juuri sinulle! Harjoitukset on suunniteltu niin, että kaiken tasoiset ratsukot voivat toteuttaa niitä omalla tasollaan. Opettajan palaute tällä kurssilla keskittyy erityisesti vahvistamaan ratsastajien/ratsukoiden jo olemassaolevia hyviä puolia, vaikka toki kehitykseen pyritään hauskanpidon ohessa. Kurssilla muunmuassa käydään maastossa, testataan erilaisia ratsastuspelejä ja mennään ilman satulaa.

Aika: Tiistaisin kello 16:00 – 17:00 5.1.-9.3.
Osaamisvaatimukset: Hevosen hallinta kaikissa askellajeissa

Osallistuminen:
- VIP kun kurssi on täynnä, mukaan voi hypätä myös kesken
- Kurssille otetaan maksimissaan kuusi ratsastajaa.
- Ratsastajille jaetaan kurssin ajaksi vakiratsu, joten voit esittää hevostoiveen ilmoittautuessasi. Tarvittaessa osalle tunneista ratsua vaihdetaan. Jos haluat jollekin tietylle tunnille eri ratsun kuin ykköstoiveesi, ilmoitathan ilmoittautuessasi.
- Agia, Lailaa ja Lyyliä ei suositella kurssille, koska ne eivät voi osallistua kurssin neljälle viimeiselle tunnille potkuriskin vuoksi
- Ratsuksi voit toivoa ketä tahansa Seppeleen tuntihevosta, myös omalla hevosella voi osallistua. Laitathan myös kakkostoiveen!
- Mikäli hahmollasi ei ole esittelyä Seppeleen foorumilla, kerrothan hahmosta vähintään perustiedot ilmoittautuessasi (hevostausta, ratsastajan pituus, nimi ja ikä)
- Kurssi kuitataan kirjoittamalla vähintään yksi kurssitarina tähän topaan tunnin tuntirungon/-suunnitelman tultua. Tuntien aiheet julkaistaan ennen kurssin alkua, mahdolliset tarinarungot ja tuntisuunnitelmat viimeistään edellisenä päivänä ennen tuntia.

Osallistujat & ratsut (4/6):
Eedillä maastoissa vetohevosena Halla.
Lyyti - Oili
Helmi - Pinja
Salma - Bliss (reippaaseen maastoon Paahtis)
Pyry - Iita

Tuntien aiheet
5.1. Jumppatunti hevosen selässä
    Venytellään ja tehdään helppoja jumppaliikkeitä hevosen satulassa. Tunti toteutetaan pääasiassa käynnissä, lopputunnista voidaan ottaa myös pätkiä ravia ja laukkaa.
12.1. Rauhallinen maisemamaasto
    Käynti-ravimaasto Liekkijärven upeissa metsä- ja järvimaisemissa. Mukaan voi lähteä myös ilman satulaa!
19.1. Ilman satulaa
    Tehdään mukavia siirtymisharjoituksia ja parannetaan tasapainoa jättämällä satulat naulaan! Jos vakitunturatsun askel tuntuu turhan suurelle, pyydä vaihtohevonen tälle tunnille.
26.1. Miniestetunti
    Hypätään hyvänmielen pikkuristikoita ja kavaletteja. Hypätä saa halutessaan vain ravissa, eikä pakko ole mennä kuin puomeja. Jos haluat mennä vain puomeja tai vain ravissa, ilmoita etukäteen.
2.2. Temppurata ratsun kanssa
    Puomeja, pujottelua, tarkkaa tähtäystä tötteröiden väliin ja lavan ylitystä, kuinka tässä vielä käy? Tunnille voi osallistua kaikissa askellajeissa, vain käynnissä ja ravissa tai vain käynnissä. Jos et halua mennä kaikkia askellajeja, ilmoita etukäteen.
9.2. Reipas maasto
    Tässä maastossa pääsee päästelemään reipasta laukkaa pitkillä suorilla.
16.2. Hevosjalkapallo
    Tutustutaan hevosten kanssa valtaisaan jalkapalloon, ja katsotaan jos päästään vähän pelaamaankin lopputunnista.
23.2. Viestikilpailu
    Tuntilaiset jaetaan kahteen joukueeseen, ja kilpaillaan pienellä radalla.
2.3. Paritunti
    Ratsukot jaetaan pareihin ja tavoitteena on ratsastaa samoja tehtäviä toisiaan peilaten vierekkäin.
9.3. Katrillitunti
    Opetellaan pieni ja yksinkertainen katrillirata hyödyntäen paritunnin oppeja.

Tunnit
5.1. Jumppatunti hevosen selässä
Alkukäynnit tehtiin aivan normaalisti ratsastajan omasta mieltymyksestä riippuen jalustimet jalassa tai kaulalla. Tunnin tavoitteena on ratsastajien venyttelyn lisäksi antaa hevosten tottua kaiken maailmaiseen hääräämiseen selässä, mukaan lukien siihen etteivät ohjat aina ole välttämättä käsissä. Alkukäyntien aikana onkin paras ratsastaa mahdollisimman vähän ohjalla ja tunnustella hevosen päivän mielialaa. Helmiä lukuun ottamatta kaikki tuntevatkin ratsunsa ja varmasti luottavatkin niihin, ja Helmille on jaettu Pinja tamman helppouden vuoksi, eli eiköhän kaikilla mene hyvin.

Tavanomaisten alkukäyntien jälkeen tehdään yläkropan venyttelyä muutamilla eri liikkeillä. Voitte ristiä lomittaa sormet rinnan eteen ja tehdä rauhallista kieroliikettä yläkropalla, venytellä kohti taivasta yhden tai kahden käden kanssa sekä taivuttaa koko yläkroppaa kohti hevosen lautasia tai omia varpaita. Ratsastajat voivat soveltaa venytyksiä oman taitotason ja turvallisuuden rajoissa itselle ja ratsulle mukavaksi. On myös mahdollista ratsastaa kaartoon ja tehdä osaa venytyksistä paikoillaan. Pyryllä näkyy menevän loistavasti kävellenkin, koska Iita ei paljoa näy välittävän, mutta ainakin Salma voisi tehdä pidempiä venytyksiä paikoillaan, koska Bliss näyttää hieman järkyttyneelle tästä touhusta. Ja Lyyti voisi venytysten välissä ottaa ohjia vähän käteen ja ratsastaa rauhallista käyntiä, ettei Oili aivan villiinny vapaista ohjistaan.

Yläkropan venyttelyn jälkeen herätellään vähän itseä ja hevosia ottamalla muutama kierros ravia (Blissillä hyvä tahti, Pinja saisi liikkua vähän enemmän eteen!). Sitten siirrytään pysähdyksen kautta takaisin käyntiin, pysähtyessä jalustimet voi siirtää kaulalle. Testatkaa pysähtyessä myös vähän, kuinka oma ratsu reagoi jalan epätavallisen isoihin liikeratoihin. Tavoitteena on hevosen kävellessä rauhallisesti venyttää jalkaa suoraksi kohti hevosen lapaa kohti sekä koukkuun kohti satulan takakaarta, toki kokoajan säilyttäen oma tasapaino ja rauhallinen hevonen. Bliss näkyykin reagoivan jalkojen liikkeeseen paljon paremmin kuin yläkropan venyttelyyn! Oilin kanssa saat Lyyti sen sijaan vähän varoa, ettei se luule että pyydät eteenpäin.

Kun koko ratsastaja on venytelty, ratsut alkavat jo näyttää siltä, että on muuten melkoisen tylsää kiertää kenttää käynnissä, joten otetaankin hieman ravia ja laukkaa. Jos tuntuu siltä, että hevonen on rauhallinen, voitte siirtyä puoli pitkällä ohjalla raviin. Tehkää myös ympyröitä ja suuntaa saa vaihtaa vapaasti, mahtuu hyvin näin pienellä ryhmällä. Muistakaa liikennesäännöt. Rentoa, kuitenkin etenevää ravia. Pinja menee nyt hyvin, Oili saisi taas ihan vähän jarruttaa. 
Ratsukoiden ravailtua pieni hetki, voidaan ottaa myös vähän laukkaa molempiin suuntiin. Halutessaan saa ratsastaa pienessä kevyessä istunnassa, etenevää rentoa laukkaa uralla. Jos tila meinaa loppua, voi tehdä ympyröitä. Ei mitään hurvittelulaukkaa kuitenkaan, hallittua menoa (- kröhöm, Iita ja Pyry!). Mukavan laukkahetken jälkeen ravailua vielä muutama kierros, ja loppukäynneissä tehdään vielä vähän venyttelyä.

Eedin mielestä kurssin ensimmäinen tunti oli mukavasti onnistunut, vaikka osalla ratsukoista kaikki tehtävät eivät ihan nappiin menneetkään. Mukavan rento fiilis, eli kurssin päätavoite, taidettiin kuitenkin löytää. Toivotaan, että myös ensi viikon maastossa maisema on edelleen mukavan luminen!

12.1. Rauhallinen maisemamaasto
Rauhallinen maisemamaasto oli nimensä mukainen, talvivarusteisiin pakkautuneella joukolla oli varsin rento meininki, eikä kukaan varmaan olisi näissä kerrosvaatteissa kovassa menossa kyydissä roikkunutkaan. Koko porukan yhteisymmärryksellä otettiin yhdellä suorista pieni laukkapätkäkin, rauhallisessa tahdissa sekin. Hanski olisi varmasti höpöttelevän ja ilman tiukkaa järjestystä nähneen joukkion nähdessään kauhistunut, joten kaikkien onneksi häneen ei tällä retkellä törmätty. Maasto venyi 10 minuuttia yliajalle Eedi aikataulutettua rauhallisen maaston hieman väärin nopeudeltaan.

19.1. Ilman satulaa

Ilman satulaa tunti sujui pääosin kommelluksetta, ja kaikki pysyivät ratsujensa kyydissä (osalla tosin saattoi olla pieniä vaikeuksia aika ajoin). Ohjelmassa oli rentoa vääntöä käynnissä ja laajoja ympyröitä sekä kaaria laukassa, tavoitteena rennosti eteenpäinpyrkivä hevonen. Ravia otettiin tänään melko vähän, koska onhan se nyt ilman satulampaa mukavampi laukata. Toki alku- ja loppuverryttelyihin kuului myös sopivat pätkät ravia sekä muutamia siirtymisiä ja laukkasiirtymät sai halutessaan tehdä ravin kautta.

Eedi keskittyi opetuksessa erityisesti rauhalliseen istuntaan, joka ilman turvallisisa jalustimia useilla lähti helposti vähän leviämään. Erityismaininnan hyvästä työskentelystä saavat Pyry ja Iita.

26.1. Miniestetunti
Ensimmäisen estetunnin opettaminen kieltämättä vähän jännitti Eediä, vaikka tavoitteena olikin vain hypätä helppoja ja mukavia melkein maantasalla olevia tehtäviä. Tunti alkoi pääosin omatoimisella verryttelyllä, jonka aikana Eedi kasasi kolmen kavaletin innarisarjan ja valmisteli pari ristikkoa eri puolille maneesia. Esteitä kasatessa Eedi antoi samalla ohjeita ratsukoille sen mitä puomien raahaamiselta kykeni. Pienen Blissin silmissä puomien kantaminen ilmeisesti oli melko kammottavaa, kokeneenpia konkareita se ei näkynyt häiritsevän.

”Noniin, jos kaikki on saaneet hyvin verryteltyä käynnissä ja ravissa, voidaan siirtyä laukkaan. Nostakaa rauhallinen laukka seuraavan pitkän sivun alussa, muistakaa turvavälit. Kun laukka tuntuu hyvältä, voitte nousta pitkiksi sivuiksi esteistuntaan. Muistakaa kuitenkin pitää hevonen rauhallisessa laukassa ja kontrollissa myös sen ajan, kun ette istu alhaalla. Onko esteistunta kaikilla hallussa?”
Ratsukot siirtyivät laukkaan omassa tahdissaan, ja Eedin iloksi kaikkien ratsastajien esteistunta näytti melko hyvälle. Helmi sai muutaman kommentin istunnasta, samoin Lyyti, mutta Salmalla ja Pyrylla hevosineen näytti sujuvan varsin hyvin.

”Ensimmäisenä tehtävänä saatte tulla uran sisäpuolella tolppien luona olevat kaksi puomia ravissa, ja mikäli se sujuu hyvin, nostakaa puomien jälkeen hallittu laukka ja voitte tulla myös nuo kavalettipuomit. Jos ei tunnu riittävän varmalta, toisetkin puomit saa tulla ravissa. Ravissa tullessa pitää vain muistaa ratsastaa ravi riittävän pituiseksi, kun ne on laukkavälillä lasketut.”
Parilla ensimmäisellä kierroksella puomit kolisivat vaihtelevasti kaikilla ratsukoilla ennen kuin askel saatiin sopivaan väleihin. Erityisesti Iita ei näyttänyt jaksavan asetella koipiaan siististi väleihin, vaan rymisteli ensimmäisellä yrityksellä puomien läpi melkoisella kolinalla.

”Okei, eikös se ollut niin että kaikki halusivat tulla kavaletteja ja esteitä? Kaikki esteet pysyvät tänään ihan pikkuisina, eli ei mitään hätää estekorkeuden suhteen”
Myönteisen vastauksen jälkeen harjoitusta muunnettiin pikkuhiljaa nostamalla kavalettipuomena ylös kavaleteiksi alkaen viimeisestä puomista. Kavalettien noustua Eedi muunsi myös kaksi puomia pieneksi ristikoksi, jonka sai oman valinnan mukaan ylittää ravissa tai laukassa.

”Se alkaa riittää, siirtäkää hevoset ravin kautta käyntiin ja hengitelkää ihan rauhassa. Otetaan kohta mukaan myös tuo viimeinen ratsukko, ja kaikki saavat vielä tulla pienen radan yksittäin. Muut voivat sillä välin ratsastaa oman fiiliksen mukaan käynnissä tai ravissa, pysykää kuitenkin poissa suorittavan ratsukon edestä. Suorittava ratsukko aloittaa pitkällä sivulla olevasta ristikosta ja jatkaa siitä kavaleteille uran sisäpuolella. Kavalettien jälkeen jatkakaa syvälle kulmaan, ja tulkaa diagonaalilla oleva ristikko. Sen jälkeen käännös oikealle ja vielä toisesta suunnasta ensimmäinen ristikko. Halutessaan saa ravata tai laukata, pääasiana kuitenkin, että hevonen on hallinnassa ja menossa sinne minne pitää.”
Viimeisen harjoituksen aikana pakka sekosi osalla täysin, toisilla sujui ihan nappiin. Miten teille kävikään?

2.2. Temppurata ratsun kanssa
Tunnin temppurata muistutti vähän gymkhana-radan ja lännenratsastuksen trail-radan risteytystä. Tehtäviin kuului tötteröistä koottu pujottelu, lännenratsastustuntien vuoksi rakennettu matala puusilta, kaareva puomilinja, hatun siirtäminen estetolpasta toiseen ja radan lähtö- sekä maalilinjana toiminut matala kavaletti. Kaikkia tehtäviä harjoiteltiin ensin yksittäin, ja tunnin lopussa kaikki ratsukot saivat suorittaa koko radan haluamassaan askellajissa pariin kertaan. Joitakin esteitä sai halutessaan jättää myös väliin, mikäli ne tuntuivat turhan haastaville.
Lyyti & Oili
Oili oli lännenratsastustaustansa ansiosta aivan omiaan tälle tunnille, tosin pujottelu tuotti ongelmia etenkin raviin siirtymisen jälkeen, ja Lyyti sai tehdä melkoisesti töitä ajoittaakseen avut oikein, jotta tamma ei lipsahtanut tötteröiden ohi.
Helmi & Pinja
Pinja oli hieman hämmentynyt erikoisemmista tehtävistä, ja jostakin syystä erityisesti kirkuvan oranssit pujottelutötteröt olivat aiheuttaa tammalle syvän järkytyksen. Helmi kuitenkin ratsasti tammaa napakasti, ja ratsukko selviytyi pienen alkuvarovaisuuden jälkeen hyvin.
Salma & Bliss
Bliss yllätti Salman rohkeudellaan, kimo tutustui kaikkiin uusiin tehtäviin suurella mielenkiinnolla, joskin silti järkevällä määrällä varovaisuutta. Erityistä mielenkiintoa herätti estetolpan päässä killunut hattu, ja hetkittäin Eedi oli aivan varma, että Bliss nappaa hatun Salman sijaan.
Pyry & Iita
Iita suhtautui tunnin kummallisuuksiin melko lunkisti, mutta ratsastajan puolelta meinasi tällä kertaa mennä vähän sähläämisen puolelle, mikä hämmensi Iitaakin.

9.2. Reipas maasto
Eedi oli saanut tallilaisilta apua reitin suunnittelussa, ja sääkin oli juuri sopiva maastolle. Pieni pakkanen nipisteli poskia, ja reiteillä oli sopivasti lunta ilman liukkautta. Iloinen höpötys täytti tallipihan kun ratsukot valmistautuivat lähtöön, ja pian joukko oli jo liikkeellä. Kuuliaisesti kävelevän Hallan takana Lyytillä oli tekemistä pitää Oili nahoissaan, tamma taisi jo arvata että pääsisi kohta menemään reippaammin. Iita ja Pinja vaikuttivat molemmat Oilin takana varsin rauhallisille, ja viimeisenä (turvavälillä tammoihin) kulkeva Paahtis vilkuili ympäristöä kiinnostuneesti.

Takaisin talliin saapui joukko iloisia ja höyryäviä ratsukoita. Talvikarvaiset hevoset olivat hionneet kevyesti, eikä ratsastajillekaan ollut ehtinyt tulla kylmä pakkasintoisia ratsuja pidätellessä laukkapätkillä. Maisemien ihailuun ei ollut jäänyt paljoa aikaa käyntipätkilläkään hevosten ollessa varsin täpinöissään toiminnasta, ja ainakin Helmi kuului valittelevan seuraavien päivien lihaskivuja jo etukäteen.

16.2. Hevosjalkapallo
Tunti aloitettiin tutustumalla valtavaan palloon maastakäsin, ja vasta hevosten tutustuttua palloon maastakäsin, ratsastajat kiipesivät selkään. Kaikille oli varattu oma pallo, joten ratsukot pääsivät tutustumaan niihin omassa tahdissaan.

Oili paljastui varsinaiseksi lahjakkuudeksi, ja töykki palloa todella kiinnostuneesti alusta saakka. Lyytillä oli enemmän vaikeuksia saada tamma keskittymään välillä muuhun kuin pallon töykkimiseen, ja tunnin päätteeksi ratsukon onnistui jo kuljettaa pallo maneesin toiseen päätyyn suunnilleen suoraan, kääntymisessä oli vielä hiomista.
Helmillä oli selvästi haastavin tunti, koska Pinja oli melko kauhistunut pallosta eikä olisi aluksi mennyt lähellekään. Helmi suorittikin suuren osan tunnista maastakäsin yrittäen suostutella tammaa pallon luo. Lopputunnista tamma saatiin selästä käsin tönäisemään palloa hyvin varovasti, mutta vasta suuren porkkanalahjonnan jälkeen.
Iita suhtautui palloon hyvin välinpitämättömästi, joten Pyryn suurin ongelma oli saada ruunikko motivoitumaan pallosta edes hieman. Tamma ei ollekaan ymmärtänyt, miksi sitä pyydettiin työntämään palloa (tai sitä ei vain kiinnostunut). Lopulta tamma suostui kuljettamaan palloa muutaman metrin ajan omistajansa suureksi iloksi.
Bliss oli utelias, mutta hieman varautunut. Pallon pitämä ääni ja liike selvästi jännittivät sitä, mutta Salma rohkaisi ponia hyvin, ja se uskalsi kuin uskalsikin töniä palloa varovasti ennen tunnin loppua ratsastajansa tuella.

23.2. Viestikilpailu
Alkuverryttely ratsastettiin normaalisti kaikissa askellajeissa Eedin kootessa samalla viestirataa. Radassa oli paljon samoja elementtejä kuin temppurata-tunnilla, joten hevoset olivat jo aiemmin päässeet tutustumaan tehtäviin. Verryttelyn jälkeen otettiin kuitenkin vielä uusintaa tehtäviin tutustumisesta, hevosten ja ratsastajien mielenvirkistykseksi.
Radan aloitti neljän karton pujottelu, josta kaikki ratsukot selvisivät käynnissä ja ravissa hyvin jo harjoituksessa. Pujottelusta jatketaan estetolpalle, jonka päässä roikkuvan hatun joukkueen ensimmäinen ratsastaja ottaa mukaan. Hattu kädessä hypätään pikkuriikkisen kavaletin yli, ja kierretään vasemmalta puolen tolppa kääntyen samalla ympäri. Sama rata ratsastetaan takaisin lähtöviivalle (hatun ottoa lukuunottamatta). Seuraava parin jäsen ottaa edelliseltä suorittaneelta hatun ja aloittaa oman suorituksensa. Hattu tulee jättää pylvään nokkaan menomatkalla, muuten rata on sama. Parit kilpailevat vierekkäisillä radoilla, ja se jonka molemmat jäsenet ovat ensimmäisenä maalissa, voittaa. Pareina Lyyti & Salma sekä Pyry & Helmi.

”Paikoillenne, valmiit, nyt!”.
Ja ratsukot ovat matkassa, Lyyti selvittää pujottelun hienosti, mutta Pyry joutuu hidastamaan tahtia, etteivät kartio lähde matkaan. ”LYYTI SE HATTU, ÄLÄ JÄTÄ HATTUA”. Pyry on ottanut Lyytin kiinni ja on jo ylittämässä kavalettia, koska Lyyti joutui kääntymään ympäri hatun hakuun. Nyt molemmilla on hattu, mutta Pyry on auttamatta karannut johtoon.
Ja Helmi on liikkeellä. Salma saa hatun, mutta Helmi on jo pujottelussa. Pieni Bliss päihittää kuitenkin pujotteluvikkelyydessäään suuremman Pinjan ja kirii eroa kiinni. Oho! Nyt kavaletilla on jotakin hämminkiä. Helmi on lähes pudottanut hatun ja joutunut hidastamaan, joten Salma kirii eroa entisestään. Nyt ollaan jo pujottelun alussa, ja ero on äärimmäisen pieni! Molemmat pujottelevat tehokkaasti, mutta Pinjan pidempi runko taitaa koitua kohtaluksi. KYLLÄ! Kaulan mitalla, voittajia ovat Lyyti ja Salma.

2.3. Paritunti
Paritunnilla jatkettiin viestistä tutuilla pareilla. Alkuverryttelyn ratsukot ratsastivat itsenäisesti, mutta sen jälkeen siirryttiin pareihin. Tavoitteena oli saada hevoset liikkumaan samassa tahdissa siististi sekä vierekkäin että vastakkaisissa liikkeissä, mikä vaati ratsastajilta hyvää kommunikaatiota. Oilin askel vaikutti olevan runsaasti Blissin askelta pidempi, Pinja ja Iita onnistuttiin tahdittamaan melko helposti samaan vauhtiin käynnissä.

Käynnissä tehtävät onnistuivat kaikilta melko hyvin, vaikka Oilia selvästi ärsytti kulkea hieman tavallista hitaammin. Ravissa oli enemmän ongelmia, mutta lopulta yksinkertaiset peilaustehtävät onnistuivat kaikilta melko hyvin myös reippaammassa askellajissa.

9.3. Katrillitunti
Edellisen kerran asioita soveltaen harjoiteltiin minikatrilliohjelmaa ensin osissa ja tunnin lopuksi kokonaisuutena. Osia harjoiteltiin sekä käynnissä että ravissa, mutta kokonaisuus ratsastettiin vain käynnissä. Lyyti ja Salma saivat vetää, näin katrilli ratsastettaisiin lyhytaskelisimman hevosen tahdissa. Järjestyksenä oli Lyyti ja Oili vasemmalla edessä, takanaan Helmi ja Pinja. Oikealla Salma ja Bliss perässään Pyry Iitalla. Salma pyrkii ratsastamaan Blisillä reippaassa tasaisessa tahdissa, Lyyti peilaa Oililla Salman vauhtia. Perässä tulevat pitävät hevosen mitan verran eroa edellä meneviin ja tarkkailevat toistensa tahtia. Ilman ongelmia katrillista ei selvitty, mutta tunti oli silti (ainakin Eedin mielestä) hauska ja mukavaa vaihtelua perusvääntöön.

Minikatrilliohjelma:
Ratsukot aloittavat kääntymällä keskihalkaisijalle pariksi. Keskihalkaisijalta vasen jono kääntyy vasemmalle ja oikea oikealle. Kulma ratsastetaan pehmeällä kaarella jatkaen kaarta kokorataleikkaaksi. Kokorataleikkaa keskeytetää puolivälissä, missä tavoitteena on kohdata oma pari ja suoristua taas ratsastamaan keskihalkaisijalle parina. Ensimmäinen pari kääntyy päädyssä vasemmalle, toinen oikealle. Ensimmäisen parin sisähevonen kääntyy kohdasta H kohti toista sivua, toisen parin sisähevonen kääntyy heti H:n jälkeen samoin. Ensimmäisen ulkohevonen kääntyy vähän ennen kirjainta S, ja toisen kirjaimessa R. Tavoitteena on ratsastaa lomittain ja kohdata oma pari taas kohdassa S/R. Pitkän sivun jälkeen ratsukot siirtyvät takaisin keskihalkaisijalle. Vasen jono ratsastaa keskikohdassa voltin vasemmalle, oikea oikealle. Voltin jälkeen parit jatkavat yhdessä päätyyn, missä jonot kääntyvät omiin suuntiinsa ja pitkältä sivulta kääntyvät kaartoon lomittain.
Apua tämä on sekava, pitäis opetella animoimaan tällaisia tai jotain...

[Salma]

5.1. PUMPATKAA

Välipäivien koulutunti ja sitä seurannut hölkyttely milloin maneesissa, milloin kentällä, oli valanut minuun rutkasti itseluottamusta. Olin värvännyt suunnilleen jokaisen hoitajan ratsastusseuraksi kaakaopalkalla (jotta Bliss-raasu ei luulisi jäävänsä yksin, sitä se ei kestänyt), ja kaikki heistä olivat sanoneet samaa: sehän näytti ihan hyvältä. Edith, jota olin mankunut seurakseni melkein joka päivä, oli jo opetellut ulkoa pitkän rimssun, jossa kehui ensin minua, sitten Blisin liikkeitä ja lopuksi Bonnieta, joka nyhti heinäverkkoaan jossain tallin uumenissa ja nautti siitä, että tenava sai työskennellä sen sijaan. 

Kaikki tähänastinen oli kuitenkin ollut sellaista normaalia ratsastusta, jota jutun jujusta kiinni saanut nuori hevonen osasi odottaa. En ollut hytkynyt, hyppinyt, huutanut tai halaillut pientä ponia, joka varovaiseti haki allani ratsuhevosen liikeratoja. Se oli sopinut meille molemmille hyvin. Minä sain hakea tuntumaa Blisiin rauhassa, poni taas sai ratkoa ilman häiriötekijöitä kysymyksiä siitä, miksi ohjastuntuma oli olemassa ja mitä niihin pohkeisiin nyt vastattiinkaan. 

Tänään pyhänä aikomuksenani oli kuitenkin koetella Blisin hermoja sen minkä ehtisin ja katsoa, kumpi meistä hikoilisi enemmän.

Alkukäyntien aikana noukin jalustimet varovaisesti Blisin kaulalle ja asetin ne lepäämään sen säälle kuin metallisen rusetin. Bliss käänsi korvansa kohti minua tuntiessaan painon kaulallaan, mutta ei väistänyt vaan jatkoi tasaista käyntiä Oilin perässä. Tarkkailin toisella silmälläni sen korvankärkiä, mutta tamma tuntui hyväksyvän jalustimet  vastaväitteittä. 

Yritin aluksi tehdä ylävartalon venytysliikkeitä käynnissä, mutta ehdin tuskin irrottaa käteni ohjista, kun tunsin Blisin jännittyvän allani. Se antoi minun nostaa kädet rinnan korkeudelle, mutta kun yritin ristiä sormia ja tehdä kiertoliikettä, se pyrähti hermostuneeseen raviin. Sain tartuttua sormenpäillä ohjiin ja käännettyä Blisin keskihalkaisijalle, mutta se oli jo nostanut päänsä korkealle ja yritti kuikuilla kaula mutkalla mitä puuhasin sen selässä. Eedin piti tulla hetkeksi pitelemään Blisin ohjasta, jotta sain tehtyä muutaman lilliputtimaisen venytyksen puolelta toiselle. 

Kun palasimme uralle ja kannustimme hevoset raviin, Bliss ampaisi liikkeelle kuin olisi paennut kokonaista laumallista vihaisia hanskeja. Hain kevennyksellä tasaisempaa tempoa ja yllätyksekseni poni kuuntelikin minua melko hyvin. Sain ravissa Blisiin parempaa kontaktia, eikä se enää juurikaan pyöritellyt korviaan, kun hetken kuluttua hidastin sen käyntiin ja aloin työntää jalkojani eteen- ja taaksepäin sen kyljillä. Kaipa se oli niitä hevosia, jotka pelkäsivät enemmän taivaalta hyökkääviä lokkeja kuin vatsan korkeudella vaanivaa puumaa. Kyhnytin tyytyväisenä ponin harjamartoa, kun se jatkoi tasaista käyntiä välittämättä tuon taivaallista sen lapoja hipovista saappaankärjistäni. 

Pidin Blisin tarkasti tuntumalla tunnin loppupuoliskon ravipätkän ajan. Pelkäsin, että se kuumuisi liikaa, eikä muistaisi tunnista mitään muuta kuin järjettömät rallittelut pitkin maneesin hiekkaa. Tein reilusti kaarteita (tai, Blisin tapauksessa, huikentelevaisia serpentiinejä, jossa se kulki kuudella uralla ja yritti hakeutua vielä seitsemännelle) ja keskityin keventämään kuin olisin valtamerilaivan ohjaaja. Bliss pysyi melko hyvin käsissäni jopa silloin, kun kannustimme hevoset laukkaan ja päästimme ne kirmaamaan pitkin maneesin kattovaloissa rantahiekanhohtoisena kiiltelevää hiekkaa. 

Bliss oli tunnin jälkeen hiostunut ja kuumissaan. Taputin sitä tyytyväisenä kaulalle, kun loppukäyntien jälkeen laskeuduin satulasta ja heitin katsomoon valmiiksi varaamani enkkuviltin sen selälle.

"Sehän tais mennä hyvin", tuntia katsomossa seurannut Liinu totesi.

"Mahtavasti", vastasin. "Mä en tippunut eikä Bliss järkyttynyt. Juurikaan."

Poni käänteli jälleen terävähuippuisia pikku korviaan ja katseli pää korkealla maneesia. Sydämessäni läikähti.

Hyvä hevonen siitä tulisi!

[Salma]

JÄISET VARPAAT

"Uskaltaispa ratsastaa ilman satulaa." 

Virnistin Lyytille, joka nojaili tallipihan lumiseen hoitopuomiin enkkuvilttien alla pörhistelevien Oilin ja Blisin välissä. Odottelimme rauhallisen maaston alkamista pakkasessa, jossa kaulahuivit, kypärämyssyt ja rukkaset juuri ja juuri saivat kylmän pahimmat nuolaisut pysymään loitolla. Olin juuri rapistellut taskustani lakupatukan ja puraissut siitä palan. Patukka maistui lakritsin lisäksi yhtä paljon villahuivilta ja sulavalta lumelta.

Sekä Bliss että Oili höristelivät korviaan kohti punamustaa käärepaperia.

"Siun pitää pysyä hyvässä kunnossa", Lyyti sanoi hellästi Oilille kyhnyttäen sen villavaa talvikarvaa. 

"Ens kevään kisoja varten?"

Lyyti puolittain nyökkäsi ja puolittain kohautti olkiaan. Minusta tuntui, että hän oli itsekin yllättynyt voitettuaan Seppele Cupin palkintogaalassa - no, suunnilleen kaiken, mitä yksi ratsastaja saattoi voittaa. Työnsin loput lakupatukasta suuhuni ja aloin sitä pureskellen vetää enkkuvilttiä Blisin selästä.

"Mä oon tosi ylpee susta", sanoin. "Ois kiva joskus treenata yhdessä." 

Lyyti naurahti ja hymyili sitten ujosti. Hän puisteli lunta hanskoistaan ja painoi ne sitten Oilin kaulaa vasten.

"Kaipa sitä vois harkita", hän sanoi ilahtuneen kuuloisena ja laski katseensa Oilin jouhiin.

Pyry, Helmi ja Eedi kopisuttelivat hetken kuluttua hevostensa kanssa tallista ja pääsimme matkaan. Olin vetänyt enkkuviltin tilalle villaisen puoliloimen, koska näillä pakkasilla tuntui suorastaan järjettömältä pysytellä paikoillaan ilman kaikkia mahdollisia lämpökerroksia. Ratsastimme epämääräisessä letkan ja parijonon välimaastossa lumesta raskaiden puiden väliin. Blisin sieraimista kuului lähestulkoon äänetöntä pärinää, kun se tuijotteli valkeiden puunoksien väriin ja yritti kipittää muiden hevosten kylkeen.

Kuljettuamme vähän matkaa käynnissä ratsastin Pyryn ja Iitan rinnalle.

"Miten teillä menee kotona?" kysyin Blisin kaulaa samalla sormenpäilläni taputellen. Pyrystä näkyi kypärän lipan ja huivin välistä vain kaistale nenää ja kauluksen yli pilkistävä letti.

"Inkeri ja Allu yrittää päättää, pitäiskö meidän siivota joka päivä vai olla siivoamatta koskaan", Pyry vastasi hymähtäen. 

"Kuulostaa tyypilliseltä", sanoin. 

"Jep."

Iitan ja Blisin kaviot narskahtelivat lumessa välillemme laskeutuvaan hiljaisuuteen. Hengähdin ja jatkoin sitten:

"Entä muuten?"

Pyry päästi jalkansa jalustimista ja alkoi heilutella niitä Iitan kyljillä.

"Onneksi kohta on jo helmikuu", hän lopulta sanoi. 

Minusta tuntui kurjalta. Olisin halunnut sanoa Pyrylle jotakin hienoa ja avuliasta, mutta en oikein tiennyt mistä aloittaa. Hän teki hommansa tallilla, hoiti Iitan kaviopaiseen kuntoon ja istui omana turvallisena itsenään oleskeluhuoneen nurkassa niin kuin kaikkina vuosina ennenkin. Silti minusta tuntui, että nyt meidän oli määrä tehdä jotain Pyryn eteen. 

Mutta mistä minä tiesin, mistä aloittaa?

"Mä voin tulla auttaan sua joku päivä aamutallissa", sanoin äkillisyyden puuskassa.

Pyry nauroi hiljaa itsekseen ja kääntyi katsomaan minua satulassa.

"Eikö sulla oo aika paljon hommia ihan tallin pyörittämisessä?"

Minua alkoi punastuttaa.

"Mä haluaisin vaan... hengailla."

Se kuulosti hölmöltä omiin korviini, mutta Pyry nyökkäsi.

"Kyllähän se käy. Laita vaan viestiä, kun oot tulossa."

Kun lopulta pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan, Blisistä tuli kuin pieni innokas höyryjuna. Minulla oli täysi työ saada se kantamaan itsensä ja kulkemaan edes suunnilleen oikein. Se yritti heittäytyä avuttomaksi ja kulkea selkä luirona muiden hevosten perässä kuin minua sen selässä ei olisi ollut olemassakaan. Kylmässä pakkasilmassa, maneesin mukavien seinien ulkopuolella, se tuntui unohtavan suunnilleen kaikki muut ohjeet kuin kovaa ja eteenpäin. Pelkäsin jo, että olin pilannut hyvän pohjatyön huitelemalla kuin ensimmäisen oman poninsa saanut kahdeksanvuotias. Onneksi käyntipätkällä kohti tallia Bliss kuitenkin tuntui pehmenneen ja teki pari oikein nättiä pätkää oikein päin. 

Tallissa loimitin höyryävän ponin, juotin sen ja kiiruhdin yläkertaan lämmittelemään varpaitani. Ensi kerralla ottaisin kaakaotermarin mukaan ja kaataisin sen matkan puolivälissä saappaisiini. 

[Salma]

SATULANKAIPUU
19.1.2021

Ennen ilman satulaa -tuntia minua vastaan oli kävellyt tallista surkea näky. Alviina, jonka uteliaasta nenästä (ja vielä uteliaammista silmistä) saattoi olla monta mieltä, oli raahustanut minua vastaan taluttaen riimunnarun päässä hiljalleen klenkkaavaa Charlieta. Olin heilauttanut kättäni Alviinalle, mutta hän oli tuskin vastannut  - jatkanut vain matkaansa kuin minua ei olisi ollutkaan.

Se oli kylmännyt selkäpiitäni.

Tiesin, että Charlien jalassa oli jokin vialla, mutta Alviina oli sykertynyt hevosensa kanssa kuin kukannuppu, joka sulkeutuu suojatakseen itseään. Olin kuullut ohimennen, että Alviina mutisi puhelimeen jotakin niveltulehduksesta, mutta en ollut uskaltanut ottaa aihetta hänen kanssaan esille. En ennen tätä hetkeä. Olin jättänyt suitsitun Blisin karsinaansa, kipaissut toimiston kautta Charlien tyhjälle karsinalle ja läntännyt oveen hätäisesti kirjoittamani lapun: "haluutko jutella t. salma".

Sitten olin hakenut karsinassaan hämmentyneenä seisovan Blisin, pussannut ohikulkiessani Bonnieta turvalle ja taluttanut nuoren tamman maneesiin. 

Ilman satulaa -tunti oli jännittänyt minua etukäteen, koska Bliss reagoi niin herkästi painonmuutoksiin. Sillä oli tapana lähteä kiertämään itseään, kuin se olisi yrittänyt väistää altani pyörimällä yhä pienempää ja pienempää kehää. Tapa oli inhottava. Olin tähän asti yrittänyt hakea tasaista perusistuntaa ponin kapeassa selässä satulalla, ja tunti tuntui jonkinlaiselta tulikokeelta tähän asti oppimastamme. 

Harjoittelin Blisin kanssa päivittäin helppo Ö -tason taitoja, jotka poni oli alkanut jo pikkuhiljaa sisäistää. Siitä huolimatta irvistin jännittyneenä Pyrylle, kun talutin Blisin maneesissa muovikorokkeen viereen ja liu'uin siltä valkeaan selkään. Pysähdyksissä Bliss ei osoittanut erityistä mielenkiintoa siitä, ettei välissämme ollut satulaa (olin lojunut sen selässä poikittain varmaankin useammin kuin putsannut harjakassia koko vuoden aikana). Kun pyysin sen käyntiin, se käänsi molemmat korvansa minua kohti ja lähti haparoiden liikkeelle.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt uuden valmentajan ottamista minulle ja Bonnielle. Milla oli ollut valmentajana loistava, mutta en enää halunnut hevosteni lähelle yhtään ihmistä, joka huusi joko minulle tai niille. Tahdoin valmentajan, joka hoitaisi hommansa ja antaisi minun pitää hevosiani niin kuin halusin.

Joskus mietin, johtuiko Agin haluttomuus siitä, että olin antanut sen Millan ratsastettavaksi niin nuorena ja vihreänä. 

Valmentaja-aatteet palasivat mieleeni, kun hetken kuluttua laukkasin Blisillä loivaa pääty-ympyrää ja yritin pysytellä tasapainossa sen liukkaassa selässä. Tuntui turvalliselta, että Eedi seisoi jossakin selkäni takana kädet rennossa puuskassa ja seurasi meitä. Vaikka hän ei sanonut mitään, minusta tuntui, että tässä nyt todella tapahtui jotakin. Minä en vain ratsastellut Blisillä, vaan todellakin yritin tehdä siitä hyvää hevosta. Joskus yksin treenatessani minusta tuntui, että teinpä mitä hyvänsä, menin aina pikkuisen vikaan. Olin kuitenkin ennen kaikkea esteratsastaja, en estevalmentaja. 

Tunti meni paremmin, kuin olin osannut odottaa. Bliss alkoi loppukäyntien aikana pörhistellä ja viskoa päätään, mutta arvelin sen johtuvan enemmän syttyneistä menohaluista kuin siitä, ettei hevonen olisi viihtynyt. Sen korvat olivat ilahtuneesti hörössä - ja mikä yllättävintä, se ei ollut koko tunnin aikana yrittänyt keikauttaa minua satulastaan. 

Arvelin, että sekin päivä vielä koittaisi, mutta nyt taputin hyvilläni Blisin kaulaa ja annoin ohjien valua sormieni lomasta pidemmiksi. 

[Salma]

IMUSSA
26.1.2021

Jos Eedin hermostuneista käsistä oli aistittavissa, että estetunnin pitäminen jännitti häntä, niin alkukäyntien aikana sama kauhu suorastaan huusi minusta. Olin tehnyt kaikkeni, jotta Blisiä varustaessani olisin ollut niin normaali kuin kuka tahansa estetunnille valmistautuva hevosenomistaja oli. Nuoreen hevoseen se oli mennyt täydestä. Se oli seissyt pää heinätuppoon upotettuna siihen asti, että sujautin kuolaimet sen suuhun, ja tuijotellut sen jälkeen haaveilevasti tallikäytävällä kulkevia jatkotuntilaisia.

Nyt, maneesissa, se kuitenkin sipsutti kuin olisi yrittänyt luiskahtaa pois altani. Vaikka olin juoksuttanut sitä sata kertaa samassa maneesissa ja palkannut suklaapalkalla milloin kenetkin hoitajista raahaamaan puomeja, oli tilanne Blisistä selkeästi tyystin eri, kun istuin sen satulassa. Jouduin pyörimään maneesin hiljaisemmassa päädyssä pitkään, ennen kuin Blisin saapastani vasten hakkaava sydän rauhoittui ja saatoin ratsastaa sillä takaisin uralle. 

Oli minun onneni, että kurssilla oli mukana sellaisia tyynen rauhallisia ihmisiä kuin Pyry, ja että saatoin ratsastaa kaikessa rauhassa hänen ja Iitan perässä hakiessani Blisillä hyvää laukkaa. Seura ei ylipäätään olisi voinut olla sopivampi minulle ja Blisille. Lyyti ja Oili taivalsivat tasaisesti vastakkaisella pitkällä sivulla, ja Pinjakin näytti Helmin alla yllättäen suorastaan viilipyttymäiseltä. Ensimmäisen pitkän sivun jälkeen aloin hakea tasaista esteistuntaa Blisin luisevan selän yllä. 

Ensimmäisellä puomitehtävällä Bliss sekosi jaloissaan, kolautti etusensa puomiin, säpsähti ja pyrähti keveässä laukassa maneesin vastakkaiselle laidalle. Kerran mokattuaan se ei olisi halunnut tulla tehtävälle uudelleen, vaan kiemurteli kuin silakka ja yritti hypätä sivuun. Liimasin ponin tällä kertaa Oilin häntäjouhiin ja sain sen huijattua puomien ylitse. 

Tunne oli hauska. Olin mennyt vastaavanlaisia puomitehtäviä suunnilleen tuhannella hevosella ja hinkannut niitä Bonnien kanssa niin usein, että olisin voinut laskea murtolukuja silmät kiinni ja ohjata meidät silti vaikka varpaillani tehtävästä läpi. Mutta nyt, kun allani oli Bliss, minuun levisi hengästynyt ilo. Kai tämä oli tavallaan meidän ensimmäinen estetuntimme. 

Bliss ei vaivautunut juurikaan hyppäämään, vaan nosteli sirosti jalkansa puomien yli ja jatkoi laukassa kohti uraa pää korkealle nostettuna. Sen tyyneys olisi voinut hämätä, jos ponin kaulalle ei olisi alkanut kertyä ohutta vaaleaa jännitysvaahtoa. Se tuntui olevan kuitenkin hyvin käsissä ja jäi kääntelemään uteliaana korviaan, kun hidastimme käyntiin Eedin selittäessä seuraavaa tehtävää. 

Bliss ei tainnut huomata viimeisen puomin nousseen kavaletiksi ennen kuin olimme jo sen kohdalla. Se käänsi korvansa yllättyneeseen höröön, veti etujalkansa tiukkaan suppuun ja lennähti matalan puomin ylitse kuin puhtaanvalkoinen vappuviuhka. Hyppy oli täysin liioiteltu ja minä olin lyödä nenäni ponin niskaan, mutta siitä huolimatta kehuin ja taputin sitä vuolaasti, kun se laukkasi yllättyneenä pitkälle sivulle ja viskaisi varmuuden vuoksi takajalkansa pari kertaa ilmaan. Minua melkein itketti. Kunpa joku olisi ollut katsomossa ja saanut kuvan!

Koko tunnin aikana Bliss ei tainnut ihan ymmärtää, ettei sen olisi tarvinnut nähdä niin paljon vaivaa hypätessään kavalettien ylitse. Se hikosi ja sinkoili, mutta näytti kaikesa huolimatta viihtyvän hyvin. Päätin jo hyvissä ajoin ottaa viimeisen ratapätkän ravissa, sillä en halunnut ottaa kuumuvan ponin kanssa riskiä täydellisestä räjähdyksestä. Rata meni vähän niin ja näin - loppupuolella, kun tajusin antaa Blisille ohjaa ja antaa sen hyppiä vain hyppäämisen ilosta, homma alkoi sujua. 

Tunnin jälkeen en ollut varma kumpi oli loistavammalla tuulella, Bliss vai minä. 

[Lyyti]

5.1. Jumppatunti hevosen selässä

Jipii, toinen Eedin pitämä kurssi! Lyyti oli nauttinut Eedin heB-kurssista hirmuisesti. Paahtis oli upea, opettavainen ratsu (pakko myöntää, että siinä oli enemmän potkua ja potentiaalia kuin Oilissa), ja Eedin rauhallinen ja tyynnyttävä olemus auttoi Lyytiä pääsemään jännityksensä yli. Joten kun Eedi oli julistanut pitävänsä toisen kurssin, tällä kertaa leppoisemman, oli Lyyti ilman muuta halunnut mukaan. Hyvän mielen ratsastuskurssi, mikäs sen parempaa? Ratsukseen Lyyti oli valikoinut Oilin, sillä cup-menestyksen jälkeen hänellä oli vatsanpohjassaan kutkuttava tunne siitä, että heistä voisi vielä kehkeytyä vaikka ja mitä ratsukkona. Lyytin unelmat olivat varsin maltillisia; hän haaveili vain hauskoista viikonloppureissuista pikkukisoihin. Uskomatonta mutta totta, Lyytiä oli puraissut kisakärpänen. Pieni ja vaatimaton pörriäinen, mutta kuitenkin.

Eedin hyvän mielen kurssin ensimmäinen tunti oli juuri sellainen: hyvänmielinen. Jos sellainen sana oli olemassa. Jumppailu kuulosti hauskalta. Ja hauskaa oli myös se, että Salma osallistui kurssille Blissin kanssa. Lyyti katseli pientä ja virkeää tammaa lämpimästi. Se oli kuin valkea sähikäinen, pyöritteli korviaan ja välillä silmiäänkin vähän hämmentyneenä kaikesta satulassa tapahtuvasta, mutta yritti kuitenkin parhaasti. Miten hieno ratsu siitä vielä tulisikaan!

Blissin kanssa vähintään yhtä eloisa oli Oili, kuten tavallista. Lyytiä nauratti, kun tamma tapansa mukaan tulkitsi kaiken kehotukseksi kiristää tahtia ja liikkua eteenpäin vauhdikkaammin. Eikö Oili koskaan halunnut vain laiskotella, kuten kunnon tuntiratsun kuului?!
Ei, se ei sopinut Oilin luonteenlaatuun. Tamma otti ilon irti pitkistä ohjista ja kaasutteli vaivihkaa. Ja kun Lyyti liikutteli jalkojaan Eedin ohjeiden mukaan, Oili tulkitsi sen tietenkin kehotukseksi hölkätä eteenpäin. Eedi toppuutteli Lyytiä ja Oilia useamman kerran, ja Lyyti nyökkäili nöyrästi. Vaikka minkäs teit. Jokainen pohkeen liikahdus oli Oilille vihreä valo. Se kuitenkin hidasti kauniisti aina pyydettäessä... ja otti tilaisuudesta vaarin heti seuraavan kerran, kun Lyyti ojenteli koipiaan.

Tavallaan oli ihan mukavaa ja rentouttavaa kiertää kaviouraa käynnissä ilman sen suurempia velvoitteita, mutta mukava oli myös laukkailla. Lyyti nautti Oilin tutuista, keinuvista askeleista. Ihme kyllä tunnin kaahailija oli tällä kertaa Iita, eikä Oili. Ehkä alkutunnin venyttely oli oikeasti tuudittanut tamman jonkinlaiseen zen-tilaan.

Tunnista jäi toden totta hyvä mieli, ja Lyyti odotti innolla, mitä kaikkea muuta kurssi vielä pitäisi sisällään. Kai ratsastus sai olla myös hauskaa!

[Eedi Myllyoja]

Sen siitä saa, kun on myös IRL-elämän hankkinut. Pöh, runsaasti myöhässä kaikesta virtuaalisesta. Mutta nyt on loputkin tunnit julkaistu, kiitos kärsivällisyydestä!

[Salma]

TEMPPURATA
2.2.2021 - Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

Viime viikon hyvin menneen miniestetunnin jäljiltä odotin innolla Eedin järjestämää temppuratatuntia. Minun oli pakko myöntää, että tallin pyörittämiseen menevien kiireiden keskellä oli Eedin kurssi muodostunut melko merkittäväksi osaksi Blisin ratsukoulutusta. Tuntui, että asiat loksahtelivat ponin päässä paikoilleen aivan eri tavalla, kun se pääsi kiertämään maneesia Oilin, Pinjan ja Iitan kaltaisten täyspäisten hevosten kanssa. 

Olin odottanut, että Bliss pelkäisi kirkkaanoransseja tötteröitä tai ei suostuisi ylittämään pientä somaa puusiltaa, mutta nuori tamma onnistui yllättämään minut. Kai se huomasi, miten tyynenviileästi muut hevoset suhtautuivat tehtäviin, sillä se kipsutteli korvat hörössä rataa eteenpäin eikä säikkynyt edes silloin, kun töpeksin itse siirtäessäni hattua estetolpasta toiseen ja pudotin sen maahan. Itse asiassa Bliss kiinnostui hatusta niin, että pysäköi sen eteen ja hamuili sitä huulillaan hyvän tovin - ei vain kerran, vaan joka ainoalla kerralla, kun lähestyimme estetolppia ja houkuttelevaa hattua. Se käänsi kaulaansa kuin kirahvi ja yritti kurottaa lörppyvällä ylähuulellaan hattuun, enkä voinut kuin hihittää ratsastaessani edelleen maaliviivan virkaa tekevän kavaletin yli. 

Minun olisi melkein tehnyt mieli kokeilla tehtäviä laukassa, mutta pidin järkeni mukana kypärän alla ja tyydyin ratsastamaan tehtäväradan muutamaan kertaan ravissa. Bliss toimi niin hyvin, että suurimpana haasteenamme taisi olla se, miten minä malttaisin pitää tehtävät riittävän helppoina sen vielä kehittyville aivonystyröille. 

HEVOSJALKAPALLO
16.2.2021 - Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

Ulkona oli niin kirpeän kylmä tuuli, että oli ihanaa päästä sisään maneesiin - jos ei nyt lämpimään, niin ainakin hiukan siedettävämpiin oloihin. Bliss oli ollut koko aamun kuin kiristetty ruuvi. Se oli tullut mörköikään, jossa tuijotteli jokaista tuulenpuhaltamaa lumipöllähdystä ja saattoi rynnätä täyteen laukkaan, jos sen takaa kuului yllättävä ovennarahdus tai kavion kilahdus.

Itsevarmuuteni oli siis kahden loistavasti menneen tunnin jälkeen laskenut hiukan viileämpiin lukemiin. Itse asiassa valtavien pallojen ja muiden hevosten keskellä koikkelehtiminen tuntui sillä hetkellä kaikkea muuta kuin hyvältä idealta. 

Onneksi, onneksi saimme tutustua palloihin maastakäsin ennen selkäännousua. Olin nähnyt mielessäni kauhukuvia, joissa Eedi heittelisi palloja katsomon kaiteen yli hihkuen ja Bliss seilaisi isojen hevosten keskellä kuin jättimäisen raekuuron keskelle jäänyt pikku paatti keskellä valtamerta. Se todellisuus, jossa ratsastajat seisoivat kärsivällisesti hevosten ja pallojen rinnalla yrittäen innostaa niitä tuuppaamaan palloa turvallaan oli kaikeksi onneksi melko kaukana kauhukuvistani. 

Oli selvää, että Pinja ja Bliss eivät olleet niitä hevosia, jotka ryntäsivät ensimmäisenä tarhassa hevosten aktivointipallojen pariin. Kumpikin seisoi häntä supussa oman pallonsa vieressä ja astui järkyttyneenä sivuun, kun minä ja Helmi tuuppasimme saappaankärjellämme palloa puoli senttiä eteenpäin. Bliss suostui nuuhkaisemaan palloa pari kertaa, mutta siitä näki hyvin selvästi, ettei sen mielessä edes käynyt ajatus pallon tuuppimisesta ympäriinsä. Oili sen sijaan töni palloa ohitsemme sekä edestä että takaa. 

Kun olin pukannut palloa saappaallani noin kuusisataa kertaa, suostui Bliss koskettamaan palloa turvallaan yhden ainokaisen kerran. Kosketus oli tosin ehkä väärä termi, sillä poni kurotti kaulansa niin pitkälle kuin pystyi, yritti näykätä palloa etuhampaillaan ja singahti sitten ohjanmitan verran kauemmas. Kun pallo ei hyökännyt takaisin, Bliss jäi kyljet kohoillen tuijottamaan vastustajaansa selkäni takaa. 

Viittä minuuttia ennen tunnin loppua Bliss pukkasi palloa pari kertaa lisää, tällä kertaa hiukan vähemmällä patoutuneella puolustushalulla. Taputtelin sen kaulaa pitkään seuraten samalla, miten Oili vielä kerran tökkäili palloa ohitsemme maneesin toiseen päätyyn.

Toivottavasti mörköikä ei kestäisi kovin pitkään. 

[Salma]

VIESTIKILPAILU
23.2.2021 - Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

Olin helpottunut tunnilla kahdesta asiasta: ensin siitä, että olimme saaneet harjoitella viestikilpailun tehtäviä jo aiemmalla tunnilla ja seuraavaksi siitä, että viestiparinani oli Lyyti. Minun oli pakko myöntää, että olin tiedustellut Eediltä etukäteen tehtäisiinkö temppuratatunnin tehtäviä vielä ja käynyt harjoittelemassa niitä salaa maneesissa viikon mittaan. Se oli tehnyt hyvää Blisille. Hevosjalkapallon jäljiltä se oli hetken aikaa suhtautunut melko epäilevästi viritelmiin, joita rakentelin maneesiin, mutta päivien kuluessa se oli näyttänyt toteavan, etten yrittänyt saattaa sitä hevossairaalan vakiopotilaaksi. Nytkin se katseli tuttuja tehtäviä, kartioita ja estetolppaa, korvat kiinnostuneessa hörössä. 

Olin alkanut pikku hiljaa tottua Blisillä ratsastamiseen. Enää minusta ei kaiken aikaa tuntunut siltä, että roikuin pikkuriikkisen leikkihevosen yllä ja yritin olla rikkomatta sitä - tunne oli enemmänkin kuin olisi ratsastanut aallolla, joka vähä vähältä keräili voimia allani. Nautin siitä, kuinka erilaisia Bonnie ja Bliss olivat keskenään. Bliss toi minulle mieleen kuusivuotiaan nuoren Bonnien, siinä oli samaa terävyyttä joka sen emässä oli nykyään hioutunut yhteistyökyvyksi ja luottamukseksi. 

"Mä en vielä uskalla kilpailla voitosta", huikkasin varoitukseksi Lyytille, kun lämmittelyn jälkeen valmistauduimme varsinaiseen viestikilpailuun. "Yritän vaan saada Blisille hyvän kokemuksen."

"Mun pitää siis ratsastaa tuplavauhtia", Lyyti älähti muka kauhuissaan. 

Virnistin hänelle. Kun Eedi antoi meille lähtömerkin, kannustin Blisin ravissa kohti kartiopujottelua. Iita nytkähti vierellämme harppovaan askellukseensa ja jätti Blisin heti taakseen. 

Puistelin niskassani leijailevaa kilpailunhimoa kauemmas ja yritin sulkea Iitan ja Pyryn näköpiiristäni. Käänsin katseeni Blisin teräväkärkisiin korviin ja annoin sen pujotella kartiot huolellisella pikku ravitikutuksellaan. Se ei vielä kantanut itseään oikein, notkisti selkäänsä ja kupruili kaarteissa.

Mutta ehtisin treenata sen lihaksia kaikessa rauhassa.

PARITUNTI
2.3.2021 - Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

Bliss tuntui pitävän Oilia jonkinlaisena kurssiemänään. Jo edellisen tunnin lopulla, kun löysäsimme satulavöitä kaarrossa, oli Bliss yrittänyt tunkea lähemmäs Oilin kylkeä tehdäkseen tuttavuutta ison tamman kanssa. Kun se nyt huomasi, että pääsi kulkemaan suomenhevosen rinnalla, se oli vähällä kävellä jalkansa solmuun pelkästä ihastuksesta. 

Oli harmi, ettei paritunnilla ollut toista pientä ponia Blisin vastapariksi. Vaikka Lyyti ratsasti Oilia hyvin, näki tammasta, että sitä ärsytti kulkea Blisin tahdissa. Olin kuvitellut etukäteen, että paritunnilla pääsisimme helpolla, ehtisin jutustella Lyytin kanssa ja ratsastus tapahtuisi vähän niin kuin siinä sivussa. Toisin kuitenkin kävi. Olin  hiessä ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen, vaikka ulkona oli melkein viisitoista astetta pakkasta. En ollut harjoitellut Blisin kanssa vielä kovinkaan paljoa askelpituuden säätelyä, joten ponikin hikosi ja turhautui ja alkoi kalisutella kuolaintaan, kun ei ymmärtänyt, mihin pyrin. Varsinainen vastuu ratsastamisesta jäi paljon Lyytin vastuulle. 

"Tää tuntuu melkein Hanskin tunnilta", Lyyti puuskahti minulle, kun olimme monen kierroksen ajan yrittäneet saada Blisin ja Oilin kulkemaan edes suunnilleen samassa tahdissa käyntiä uralla. Olimme yrittäneet muutamaa volttia, mutta ne olivat olleet kiemurareunaisia kuin huonosti paistetut räiskäleet. Painopisteeni oli heijannut, kun olin käännellyt niskaani nähdäkseni missä Lyyti ratsasti, eikä Bliss ollut voinut käsittää mitä siltä pyysin.

Selkäni oli takin alla hiessä, kun yksinkertaiset peilitehtävät alkoivat viimein onnistua Blisiltä ja Lyytiltä. Bliss oli kuuma ja puhalteli sieraimistaan ilmaa niin, että arvelin sen vetävän kolme varttia pukkilaukkaa, kun päästäisin sen tarhaan tunnin jälkeen.

Kokeilimme lopputunnista samoja peilitehtäviä vielä ravissa. Blisin kapasiteetti ei riittänyt enää minun kuuntelemiseeni, joten keskityin vain ratsastamaan sillä siistit voltit ja annoin Lyytin hoitaa varsinaisen peilaamisen. 

Loppukäyntien ajaksi heitin loimen Blisin hikiseen selkään ja kävelytin sitä Oilin ja Lyytin rinnalla monta kierrosta maneesia ympäri. Kaiken hikensä ja tarmonsa keskelläkin Bliss vaikutti tyytyväiseltä, olihan se saanut viettää kokonaisen tunnin esikoululaishevosen elämää uuden kurssimammansa rinnalla. 

KATRILLITUNTI
9.3.2021 - Eedin hyvän mielen ratsastuskurssi

Katrillitunnin alussa ajattelin ensimmäisen kerran, että ilmassa alkoi olla jo kevättä. Tähän asti oli tuntunut ihanalta päästä maneesiin pakoon kylmää tuulta ja viiltävän jäistä lumisadetta, mutta tänään - tänään olisin mielelläni ratsastanut kentällä ja nauttinut kalvakan talviauringon ensimmäisistä säteistä.

Oli harmi, että Eedin kurssi päättyisi tänään. Minusta tuntui, että se oli ollut juuri sellainen koulu, jota Bliss oli kaivannut tähän väliin. Kaiken lisäksi se oli pitänyt ratsukouluttamisen hauskana. Puursin ponin kanssa niin paljon kaurapuuromaisten perusasioiden kanssa, että Eedin kurssilla vasta muistin hengittää ja pitää hauskaa. Blisistäkin näki, että sille teki hyvää osallistua tunnille, jossa oli muitakin hevosia. 

Etenkin Oili. Bliss oli, jos mahdollista, kasvattanut ihailuaan vielä viime viikosta. Se oli pari kertaa viikon mittaan hirnunut kimeää ja hellyyttävää fanihirnuntaa, kun Oili oli kulkenut sen ohi tallipihalla. Kun Oili ja Lyyti nyt tulivat maneesiin, Bliss kääntyi allani ja alkoi stepata makeilevasti puolittain kohti Oilia, puolittain siitä poispäin. En voinut kuin nauraa ponini selässä.

"Toi on niin kaikki tai ei mitään", Lyyti tirskahti pysäyttäessään Oilin keskihalkaisijalle. 

Olin jännittänyt katrillituntia etukäteen, sillä paritunnin perusteella Bliss ei ollut vielä valmis katrillitunnin tehtäviin. Olin joutunut muistuttamaan itselleni, että tunti pitäisi ottaa pelkästään huvin ja urheilun kannalta. Hyvän mielen ratsastuskurssi, sillähän me olimme. Riittäisi, että poni tekisi sen, mihin pystyisi.

Katrillitunti oli tosiaan pienimuotoinen kaaos. Vaikka olimme harjoitelleet tehtäviä jo viime tunnilla, kaikki tuntuivat ottavan paineita siitä, että nyt pitäisi ratsastaa oikea ohjelma. Bliss haahuili miten sattuu ja yritti kääntyä Oilin perään, vaikka sisäpohkeeni teki niin paljon töitä että tuntui olevan tulessa. Onneksi Eedi suhtautui kaikkeen kuten kuului, katseli katsomon laidalta ja tipahti aina välillä hihittämään kaidetta vasten.

"Ei kun tulkaa sieltä vasemmalta", hän sanoi naurunsa seasta. 

Tunti, joka olisi voinut olla hermoja raastavan sekava, olikin oikeastaan aika hauska. Bliss ei luultavasti tajunnut koko tunnin aikana mitään, mitä tapahtui ja kulki kuin kantava kuormajuhta-aasi, mutta vaikutti hyväntuuliselta ja hörisi pari kertaa ohittaessaan Oilin. Pari kertaa se myötäsi vahingossa niskastaan, mutta muisti sitten romahtaa iloiseen remonttihevosen köyryyn, jossa se juoksenteli ravinsekaista käyntiä ja puhkui innoissaan, kun annoin pohkeita. 

Tunnin loputtua Eedi hyppäsi katsomosta maneesin keskelle näyttäen tyytyväiseltä.

"Tässä tää nyt sitten oli. Kiitos."

Hän kulki maneesin poikki, saappaat tumahdellen pehmeästi vaaleaan hiekkaan, ja avasi pariovet maaliskuun kellankarvaiselle auringolle. 

[Pyry]

Lunta sateli hiljalleen huoneen ikkunan takana, kun Pyry selaili vanhaa ratsastuspäiväkirjaansa.

5.1.
Eedin kurssi lupasi hyvää mieltä, eli jos sitä on nyt ostettavissa kuin kaupan hyllyltä niin tänne kiitos! Iita tykkäsi alkutunnin rennosta venyttelystä, kuski oli vaan aika jäykkänä. Pitäiskö venytellä joskus toisenkin kerran? Iita vasemmassa kierroksessa painoi aika paljon kädelle. Laukoissa Iita oli yllättävänkin reipas, selkeesti toisten ratsukoiden seassa ratsastaminen pitkästä aikaa herätti tammaa. Oma kevyt istunta oli vähän vaappuvaa. Eiks tän pitänyt olla rennon mielen kurssi, miksi mun jalat on ihan hapoilla?!

12.1.
Pakkasmaastot, niin parasta <3<3<3 Tällä kertaa oli oikeasti rento ja hyvä mieli, Iitakin käveli korvat hörössä pitkällä ohjalla tyytyväisenä.

19.1.
Iita oli oikein työskentelymoodissa tänään, röhisi tyytyväisenä ravissa ja oli molempiin kierroksiin kivan kevyt suustaan. Käynnissä nousi jopa selkä välillä istunnan alle Tammalle tuli hiki vaikka mentiin aika rauhaksiin, selkeästi saatiin kroppaa töihin! Tällä kertaa sai kunnolla fiilistellä ja nauttia menosta, Eedi kehui kanssa kamalasti ;_;

26.1.
Apuaaa tikkujen ylitystä! Iitan kanssa hypätään tosi harvoin ja pieniä joten ratsu oli kivan innostuneella tuulella. Mutta eihän se mikään esteponiini oo, se nähtiin (ja kuultiin) taas puomien kolistelulla. Eedi neuvoikin, että sen kanssa vois ihan hyvin vähän useammin jumppailla puomien avulla. Ekat esteet meni hengittämättä ja kun tultiin pidemmälle tehtävälle niin... Siis mikä syvälle kulmaan ratsastaminen, eikö käy vaan random haahuilu, jonka jälkeen melkein kompastutaan diagonaalilla ja käännytään ensin väärään suuntaan? Joo ei oo meidän laji tää korkeushyppely. Hillitön hiki molemmilla tunnin päätteeksi, hei missä se rento meno

2.2.
Tän päivän temppurata oli haastavuudeltaan tällaiselle koordinaatiokyvyttömälle puusilmälle ihan GP-tason vaikeusastetta. Iita käveli sillalle lunkisti, mutta puomilinjalle ei saatu askelia osumaan sitten millään. Ja kuski alkoi säheltää ihan kunnolla tämän takia jolloin kavaletille tuli kanssa tosi huonoja lähestymisiä. Tänään olin ite jotenkin taas niin kireenä, että tunnelma tarttui hevoseen :/

9.2.
Huomaa selkeästi, että meidän meno paranee heti kun päästään aitojen ulkopuolelle. Iita meni kuin tasainen veturi laukkasuorilla, se on siinä kyllä ihan parasta. Vähän sitä joutui jopa pidättelemään kun mentiin porukalla kovaa! Pitkällä suoralla ehtii jotenkin myös oma kroppa rentoutumaan ja kevyt istunta on paljon tukevampi. Iitan askel pääsee kanssa hyvin venymään laukkojen jälkeen käynnissä. Nyt oli varsinainen hyvän mielen maasto, niin hevoselle kuin kuskillekin.

16.2.
Tänään vuorossa oli hevosjalkapalloa! Idea oli tosi hauska ja hetken ihmettelyn jälkeen saatiin Iitaakin vähän innostumaan asiasta. Huomasi kyllä tosi hyvin, jos ei ulkoavut ollut mennyt läpi, hevonen karkasi heti linjalta. Iita ei varsinaisesti mikään luonnonlahjakkuus palloilussa ollut, mutta luulen että tällaisista tempauksista saisi meille molemmille vähän erilaista intoa yhdessä tekemiseen. 

23.2.
Jatkettiin saman tyylisellä temppuradalla kuin muutama viikko sitten. Omaa hahmottamista auttoi selkeesti se, että rataa oli jo aiemmin menty. Pujottelussa tuli taas ilmi ne ULKOAVUT ja niiden tärkeys, miten voi olla niin vaikeeta. Iita innostui kivasti selkeistä tehtävistä eli niitä pitää tehdä myös selkeesti itsenäisesti ratsastaessa, se kun välillä kyllästyy kentällä (tai sit kuski ei osaa keskittyä).

2.3.
Katrillityyppisessä treenissä pääsi tosi paljon huomaamaan sitä, kuinka paljon vaikuttamista tarvitaan hevoseen. Käynnissä Iita alkoi olla taas kivan kevyt ja nopea avuille, ravissa alkoi vähän turhan paljon taas painamaan kädelle. Paljon puolipidätteitä, älä jää itse vetämään vastaan! Pidä tahti mieluummin hitaana kuin että mennään kiireisiksi. Ensi viikolla päästään jatkamaan tästä katrillin merkeissä.

9.3.
Oma huomiokyky oli vähän hakusessa tänään katrillin kanssa ja se näkyi tietenkin myös hevosessa. Alkusähellyksen jälkeen löytyi kuitenkin alle taas se kevyt hevonen vaikka itse katrillissa olikin kaikenlaista sähellystä Oikea vasen, mitä näitä suuntia nyt on! Vaikka välillä tänkin kurssin kanssa on mennyt vähän tuskaiseksi oman paineistumisen ja motivaation puuteen takia, niin on ollut tosi hyvä päästä kuitenkin valvovan silmän alla taas ratsastamaan rennolla mielellä. Ehkä kaikkee ei tarvii tehdä niin järkyttävän tosissaan aina? Ja on ihan ok mokailla?! Huh huh, kaikenlaista järisyttävää sitä tuleekin ratsastuksen ohessa opittua.