18.12.2020 Western-tunti

[Anne]

Jouluinen ja luminen western-tunti treeniaukiolla Kristerin pitämänä.

Mukaan mahtuu 4 ratsastajaa. Täynnä!

Tuulia - Arktik
Eedi - Oili
Lola - Roi
Lyyti - Windi


Auringon laskiessa ja hämärän saapuessa ratsukkojoukko siirtyi treeniaukiolle. Tunnin aiheena oli palautella mieleen westernin perusteita ja istuntaa sekä katsoa miten hevoset muistivat oppimaansa tästä lajista.

Tuulia - Arktik
Arktik kiirehti aluksi ja oli hieman ulalla, kun mentiin pitkin ohjin pelottavassa lumimassassa! Muutamia laukkapyrähdyksiä nähtiin, mutta Tuulia oli onneksi rauhallinen ja sa istunnalla hyvin pidettyä orin aisoissa. Lopputunnista Arktik rauhoittui ja käveli jo rennosti selkäänsä käyttäen.

Eedi - Oili
Oili oli melko mukava tänään Eedin alla ja toimi pehmeästi ja kuunnellen ratsastajaansa. Se nautti selvästi westernistä ja vaikka innostuikin siirtymisissä pariin otteeseen, näytti tekevän mielellään töitä. Eedillä myös hyvä tatsi lännenratsastukseen!

Lola - Roi
Roille koko tunti oli enemmän rutiinin hakemista ja muistuttelua western-avuista. Krister menikin vierelle pariin otteeseen maastakäsin ohjaamaan. Lolalla oli jämpit avut, mutta hieman liian tunnollinen ja kouluratsastajamainen tapa ratsastaa. Ensi kerralla saa olla rennompi!

Lyyti - Windi
Windi oli hyvin innoissaan päästessään taas hommiin ja olisi tehnyt sliding stoppia ravista jo pienemmästäkin Lyytin pidätteestä. Lyyti sai lopputuntia kohti haettua avuille enemmän liikkumavaraa, vaikka pilkukas tamma olisi korvat hörössä suorittanut vaikkamitä muuveja!

[Tuulia]

<3

[Eedi Myllyoja]

Oilin pyöreä ja matala selkä tuntui vähän oudolta, eikä ihan outojen apujen käyttö paljoa helpottanut fiilistä. Liikkeelle päästiin helposti, ja onnistuin jättämään ohjat pitkiksi, vaikka niitä olisi tehnyt mieli vähän lyhyemmiksi hypistellä. Pysähdyksestä tuli mun ja Oilin kompastuskivi. Meidän piti tehdä siisti pysähdys tiettyyn kohtaan, mutta Oili jatkoi tasaista tahtia käynnissä mun yrityksistäni huolimatta. Krister joutui huutelemaan mulle muutaman kerran ohjeita, ennen kuin lopulta sain Oiilin pysähtymään.

Muiden siirtyessä ravaamaan, me saatiinkin Oilin kanssa vielä treenailla muutama kerta sitä pysähtymistä. Onneksi olin kuitenkin saanut langan päästä kiinni, ja sain hevosen pysähtymään ainakin melkein joka yrityksellä, joten mekin päästiin testaamaan ravia. Lännensatulassa ja Oilin tasaisessa ravissa oli mukava istua, vaikka ohjattomuus ja sisemmän jalan irroitus hevosesta kääntäessä tuntuivatkin edelleen melko oudolle.

Tunnin lopuksi päästiin myös testaamaan pikkupätkät laukkaa, ja se nousikin Oililta turhankin innolla. Laukan jälkeen me taas mystisesti hukattiin ne pysähdysavut, mutta onneksi se ei menoa paljoa haitannut!

[Lyyti]

Lyytin oli pakko myöntää, että Windi ei vain ollut... kiva hevonen. Siinä ei ollut mitään erityisen miellyttävää tai hauskaa. Noh, ehkä erikoinen ulkonäkö. Mutta luonteeltaan ja käytökseltään Windi oli kuin katkera, äkäinen vanha mummo. Windi oli yksi niistä hevosista, jolla ei ollut suurta ihailijajoukkoa edes innokkaimpien tuntilaisten joukossa. Ja se ei tammaa haitannut ollenkaan. Se mökötti mielellään itsekseen. Lyyti mietti, millainen ihminen halusi Windin hoitohevosekseen. Sillä hoitaja Windillä oli, pitkäaikainen sellainen, vaikka kyseistä tyyppiä ei tallilla usein näkynytkään.

Vaan eipä auttanut itku markkinoilla, sillä Lyyti oli saanut Windin ratsukseen western-tunnille. Lyyti huokaili katkerasti kaivaten hyväntuulista Oiliaan, kun Windi luimi ja mulkoili häntä kiukkuisesti karsinassaan. Toisaalta nauratti, kun Eedi kuului komentelevan Oilia käytävällä: “Oili, voitko seistä aloillas 3 sekuntia?!?”

Mutta Lyytin oli nieltävä kaikki ilkeät ajatuksensa sillä sekunnilla, kun hän istui Windin selässä keikkuvaan lännensatulaan. Uskomatonta mutta totta – Windi tuntui olevan innoissaan!
“Mite tää äkäpussi voikii olla näin energinen”, Lyyti puuskahti Kristerille, joka naurahti.
“Windi on kuule ihan huippu lännenratsu.”

Ja totta se oli. Tunti oli Lyytin ensimmäinen kosketus lännenratsastukseen, ja hänellä kesti saada kiinni avuista. Mutta Windi osoittautui ymmärtäväiseksi ja kärsivälliseksi ratsuksi; se toimi oikein kehnoista avuista huolimatta ja höristeli korviaan oikein puhisten innosta. Lyyti rakastui täysin westerniin; se tuntui niin hevoslähtöiseltä ja rennolta pitkine ohjineen ja painoapuineen. Moni asia tuntui niin hassulta, esimerkiksi se, että jalka laitettiin luvan kanssa syvälle jalustimeen. Windi pysähtyi ja liikkui melkein ajatuksesta. Happamasta, ihmisiä karsastavasta diivasta kuoriutui miellyttämisenhaluinen ja yhteistyökykyinen ratsu. Lyytillä oli oikein huono omatunto huonosta asenteestaan.

Länkkäritunnista jäi niin hyvä fiilis, että se tuntui varpaissa asti. Krister oli varma, turvallisen tuntuinen opettaja, joka selitti asiat selkeästi ja ymmärrettävästi aloittelijoillekin. Ja Windi! Lyyti oli siihen niin tyytyväinen, ettei korvaansa lotkauttanut, kun se tunnin jälkeen luimi ja heilutteli päätään yhtä temperamenttisesti kuin aiemminkin. Windi oli selvästi tarkoitettu Pohjois-Amerikan preerioille, ei tänne kylmään ja lumiseen Suomeen. Ei Lyyti siksi voinut sen pahantuulisuutta enää moittia.

[Lola]

Lännenratsastus oli varusteita myöten Lolalle ihan uusi kokemus. Ensin piti opetella miten lännensatulassa istutaan. Ihan niin rennosti Lola ei osannut istua, kuin muut, mutta yllättävän kivasti Roin kanssa tunti silti sujui. Asiat olivat ehkä molemmille uusia, joten niitä oli hyvä opetella yhdessä. Yllättäen rentous myös löytyi lopputunnin laukkapätkiltä.