Lola
Uusi ihmettelijä
Posts: 42
Hoitoheppa: Hilppa
Koulutaso: VaA
|
Post by Lola on Dec 1, 2020 13:09:10 GMT 2
Lolasta oli kiva pukeutua siisteihin kisavaatteisiin, puunata hevonen ja laittaa valkoinen huopa selkään. Vanha kisatakkikin mahtui vielä päälle, mutta kisahousut Lola oli joutunut ostamaan uudet. Lokakuun illan jo hieman hämärtäessä, joukko siististi pukeutuneita ratsukoita odotteli pihalla lähtöä. Lola oli pukenut kisatakin alle tummanpunaisen villapaidan ja käärinyt samansävyiset pintelit Hilpan tummiin jalkoihin, tamma näytti hyvin elegantilta ja siistiltä. Kohta joukko lähti ratsastamaan reippaassa vauhdissa kohti metsästysmajaa. Lola tuli joukon perällä ja piti Hilpan tahdin sopivan rauhallisena. Esteet ratsukko kiersi suosiolla, ihan niin paljon rohkeutta Lolasta ei löytynyt, että hän olisi hypännyt sekalaisia maastoesteitä metsätiellä 20 muun ratsukon kanssa hevosella, jolla ei ollut aikaisemmin hypännyt. Ei sillä, että Lola olisi moneen vuoteen hypännyt ja silloinkin jotain 30cm kavaletteja tallin pomminvarmimmalla hevosella. Ei, kiertäminen sopi Lolalle oikein hyvin. Hän nautti viileästä syysilmasta ja Hilpalla ratsastamisesta, se riitti hyvin. Kun ketunhännästä oli kisailtu ja voittaja selvinnyt, jatkui matka pellolta kohti metsästysmajaa. Ilta rupesi jo pimenemään ja oli mukava päästä majaan syömään hyvää ruokaa. Hilppa ei pimeästä hätkähtänyt vaan eteni varmoin askelin metsästysmajan pihaan asti.
|
|
|
Post by Saaga on Dec 1, 2020 13:18:04 GMT 2
Saagalta ja Abriannalta ylittyivät vahdikkaasti melkein kaikki esteet. Isommat jäi hyppäämättä, mutta Saagalla oli pienemmilläkin pompuilla hyvin hauskaa!
|
|
|
Post by Eedi Myllyoja on Dec 10, 2020 12:32:07 GMT 2
Vaikkei lyhytkoipisesta Vapusta itse jahdissa ollut vastusta suurille puoliverisille, Eedistä oli todella mukavaa viettää aikaa hieman erilaisen ratsun selässä, ja Vappu osoittautui nappivalinnaksi Hubertukseen! Tamma liikkui reippaasti koko retken ajan, kuitenkin innostumatta liikaa. Ratsukko ylitti myös kaikki pienikokoiset esteet innolla, joka ylitti Eedin itsensäkin.
|
|
Lydia
Uusi ihmettelijä
Posts: 31
Oma heppa: Iisi
|
Post by Lydia on Dec 26, 2020 17:26:06 GMT 2
Lydia ei ollut koskaan aiemmin osallistunut hubertusratsastukseen. Hän ei ylipäätänsä ollut ikinä harrastanut hevosinensa mitään hauskaa, sillä kenttäratsuilla treenisuunnitelma oli pilkuntarkka eikä mihinkään kissanristiäisiin ollut asiaa ainakaan kesken kisakauden. Sitä paisti kenttäratsastus oli hauskinta, mitä Lydia tiesi, eikä hän ollut edes kaivannut sen kummempaa hupia.
Nyt Lydialla ei kuitenkaan ollut enää kenttäratsastusta, mutta hänellä oli Iisi, ja Seppeleessä taas järjestettiin vähän väliä kaikenlaisia tapahtumia. Koska Lydia ei ollut erityisen sosiaalinen, hän oli jättänyt suurimman osan tilaisuuksista väliin, vaikka välillä olikin katunut päätöstä jälkeenpäin. Hubertusratsastukseen hän oli kuitenkin Emmyn kannustamana ilmoittautunut, ja kun lokakuinen päivä lopulta valkeni, Lydia tunsi vatsassaan tuttuja perhosia. Ne kertoivat jännityksestä, mutta eivät huonolla tavalla – jotain mielenkiintoista oli tulossa.
Kun Lydia pääsi Seppeleeseen, tallissa parveili jo siististi pukeutuneita ratsastajia ja kiiltäviksi suittuja hevosia. Iisi oli vielä tarhailemassa, mutta se oli Lydian onneksi peitelty kaulakappaleellisella loimella eikä hänen tarvinnut jynssätä kuin orin jalat. Hevosen harjaa hän ei ehtinyt letittää, mutta suihki siihen Showshinea niin, että lopulta koko orin kaula välkehti. Iisillä oli uusi tummanvihreä satulahuopa ja itselleen Lydia oli kaivanut kaapista vanhan vihreän kisatakkinsa, joka istui hänelle edelleen kuin valettu. Takki tuoksui hivenen ullakolta, mutta myös menneiltä ajoilta: kisareissuilta, voitonjanolta, kovalta työltä ja vähän menestykseltäkin. Lydia uskoi, että se toisi hänelle onnea.
Iisi ei olisi malttanut pysyä aloillaan valokuvauksen ajan ja lähti matkaan minikokoisin raviaskelin, kun heidän kunnioitettavan kokoinen letkansa suuntasi lopulta metsään. Lydian jalka tuntui yllättävänkin hyvältä koleana syyspäivänä, mutta hänen käsiään alkoi sen sijaan nopeasti särkeä Iisin painaessa ohjalle ja nykiessään päätään. Lydian onneksi matka taittui vauhdikkaasti reipastempoisessa ravissa ja laukassa, ja kun kilometrit kuluivat, Iisikin tyytyi Salman määrittelemään vauhtiin.
Lopulta itse ketunmetsästyksessä orin patoutunut energia purkautui hieman väärään suuntaan, kun se ampaisi luvan saatuaan laukalle kuolainta purren. Vauhti ei Lydiaa pelottanut – päinvastoin, hän rakasti vauhtia ja hieman vaarallisiakin tilanteita, koska muuten ei kukaan kenttäratsastajiksi alkanut – hävisi Iisiltä samalla ohjattavuus. Ori paineli hyvän matkaa väärään suuntaan ja kääntyi kuin valtamerialus niin laajassa kaaressa, ettei Lydialla ollut lopulta mitään saumaa napata kettua.
Mutta hauskaa hänellä kyllä oli. Niin tuntui olevan Iisilläkin, joka pärskähteli korvat pyörien ja silmät loistaen ja heitteli päätään pitkän aikaa ketunmetsästyksen jälkeen. Vielä metsästysmajan pihassa se tanssahteli häntä soihtuna perässään ja hetken aikaa Lydia, joka oli jo ilmoittautunut illalliselle, mietti pitäisikö hänen kuitenkin ratsastaa hevosensa suoraan takaisin Seppeleeseen. Paluumatka lyhtyjen kanssa voisi olla Iisin kanssa kokemus.
”OIethan säkin jäämässä syömään? Siellä on kuulemma salakapakkakin”, Emmy kuitenkin kysyi Lydialta ja hymyili niin ystävällisesti, että Lydia ei voinut muuta kuin hymyillä takaisin ja vastata, että joo, kyllä hän tulisi.
Illallinen jännitti Lydiaa ehkä enemmän kuin itse ratsastus, mutta metsästysmajan iloinen puheensorina ja hyvän ruoan tuoksu saivat ylimääräiset perhoset katoamaan. Illasta olisi varmasti tulossa hauska.
(merkit ok tähän asti!)
|
|
|
Post by Tuulia on Jan 6, 2021 0:23:48 GMT 2
Rauhallisella metsäpätkällä Nella nappasi selfien perääpitävästä pikööri-Tuuliasta seuralaisineen! Kiitos hauskasta tapahtumasta <3
|
|