25.9.2020 Hanskin estetunti

[Hanski Appelgren]

Hanskin estetunti - lähestymisiä ja askelten mittaamista.

Mukaan mahtuu 6  7 ratsukkoa. Täynnä!

Pirre - Paahtis
Lyyti - Perle
Jassu - Laila

Mel - Lyyli
Milla-Riina - Pinja

Liinu - Whinny
Emmy - Chico

Tunti aloitettii lämmittelyjen jälkeen puomiparilla, jonka väliin mahtui 6 laukka-askelta. Tehtävänä oli säädellä laukkaa niin, että puomien väliin oli mahdollista saada viisi tai seitsemänkin askelta.

Tämän jälkeen hypättiin pientä pystyä, jossa enne ponnistusta oli puomi maassa kolme askelta ennen. Samaa pystyä jatkettiin niin, että apupuomi otettiin pois ja jokainen laski kolme laukka-askelta enne enestettä.

Tämän jälkeen hypättiin pientä kaksoissarjaa, jossa esteiden välioli hevosille, n. 2,5 askelta eli Hanskin mielestä hieman epäreilu. Joko hevonen täytyi ratsastaa vauhtiin tai koota pienemmille askelille.

Loppuun vielä itsenäiset verkat ravissa ja letkeässä laukassa, pieni loppukävely lähimaastossa.


Pirre - Paahtis
Nuorelle koulusuokille aikamoista päänvaivaa ja raasu näytti olevan hieman sekaisin. Eipä opettajakaan sen selässä tervimmillään ollut, lähinnä matkusteli ja naureskeli pienille esteille. Vaikka ois miten pro, Hanskin tunneille ei tulla rentoutumaan!

Lyyti - Perle
Aika epämääräisiä ja mutkittelevia lähestymisiä, Perleä vaikea koota, joten helpomi antaa mennä, mutta sitten hypyissä kyllä kolisee puomit. Lyyti saisi enenmmän ratsastaa, hyvä tuntuma edestä, pohket tiukemmin kiinni ja ulkoavut esille. Perlelle hyvin vaikeaa oli sarja, mutta naarmuitta selvittiin.

Jassu - Laila
Lailalle nämä olivat helppoja tehtäviä, mutta Jassu ei ennen Hanskin tunneilla ollutkaan. Hanski joutui muistuttamaan useamman kerran, että äänen kun lasketaan, sitten lasketaan ÄÄNEEN. Laila oli vähän laiskalla päällä ja sitä on vaikea motivoida tehtävillä, jotka se on tehnyt jo satoja kertoja. Hyvä, varma ratsu kuitenkin hieman pelokkaan oloiselle Jassulle.

Mel - Lyyli
Lyyli pysyi taas hädin tuskin laukassa tehtävien ajan. Kuusi kieltoa, lukemattomia raviinrikkoja ja laiskaa toimintaa. Paitsi silloin kun tamma jää yksin, siihen saa energiaa ratsastamalla se lajitovereita kohti. Melille ensi kerralla joku menevämpi ratsu, nyt tehtävät jäivät puolitiehen, eikä Hanski ollut ollenkaan tyytyväinen.

Milla-Riina - Pinja
Pinja loisti, nämä tehtävät ovat jotain mistä Pinja nauttii. Ei liikaa aivojumppaa, mutta mauhtia sopivissa sykleissä. Milla-Riina ratsasti Pinjan melko pakettiin ja haaste olikin saada tamma venymään pitemmille askelille. Hanski saikin koko ajan muistuttaa, että hevosen muoto ei nyt ollut tärkein, vaan puhtaasti askeleet, rytmi ja vaadittu tehtävä. Milla-Riina ei tuntunut tykkäävän tästä kommentista.

Liinu - Whinny
Liinun tamma kuumeni jostain syystä, ehkä se ei ollut tottunut näin isossa tuntihevosjoukossa odottamaan omaa vuoroaan. Siksi tamma oli kokoamistehtävässä vaikea pitää kasassa ja muutamia äkkipukkejakin se esitteli. Esteet olivat helppoja ja Liinu joutuikin keskittymään enemmän odotteluajan rauhoitteluun kuin itse tehtäviin.

Emmy - Chico
Ruuna oli hyvin innoissaan ja korvia höristellen lähti suorittamaan tehtäviä. Emmyn vaikeudet oli pitää hevonen suorana ja ylitykset keskeltä. Chico kiemuteli hieman pohkeiden välissä ja olisi intoa puhkuen suorittanut tehtävät vähän sinne päin. Hanskin millintarkka perfektionismi kuitenkin nyt tuli esiin ja hän pyysi Emmyltä koko ajan vain tarkempaa ja tarkempaa suoritusta.

[Lyyti]

Hanski, tuo kirottu pahanilmanlintu. Lyyti tunsi naisen hyytävän katseen selässään taluttaessaan ruunikonkimoa Perle-ruunaa maneesiin. Tulikin taas suostuttua Hanskin haukuttavaksi, Lyyti mietti mielessään kivutessaan Perlen satulaan. Ja ratsuna vielä tämä höntti! Lyyti oli jo hypännyt Perlellä toisella kesän leireistä, ja osasi jo odottaa vauhdikasta ja jokseenkin hallitsematonta menoa. Mutta se ei oikeastaan harmittanut tai huolettanut lainkaan; kömpelö, rakastettava Perle oli yksi Lyytin lempihevosista Seppeleessä. Siinä oli jotain sympaattista ja hellyyttävää. Lyyti myös piti Perlen hoitajasta, Sartsusta, jossa oli jotain varsin maanläheistä ja tuttua – hän oli samanlainen leppoisa maalainen kuin Lyytikin.

Tuntui kertakaikkisen hullulta olla samalla tunnilla Emmyn ja vielä Pirren kanssa. Lyyti päätti pistää parastaan, vaikka Hanskille nyt ei mikään koskaan riittänytkään. (Että se olikin hankala tyyppi!) Ei hän kuitenkaan halunnut täysin nolata itseään tallinomistajan ja sen mukavamman ratsastuksenopettajan edessä.

Perle tuntui tänään varsinaiselta jyrältä; se oli iso ja vahva, ja kun se oikein innostui, tuntui Lyytistä välillä, että hän jäi ruunalle toiseksi. Jo alkulämmittelyissä Perle kuumui niin, että kolisutteli maassa olevien puomien yli niin, että melkein hävetti. Kun ratsukko odotteli seuraavaa vuoroaan, Lyyti koitti saada Perleä enemmän kuulolle puolipidättein ja pysähdyksin. Se toimikin ihan hyvin kun käynnissä ja kaikessa rauhassa; mutta laukassa Perle olisi halunnut vain antaa mennä, Lyytin kauhuksi ja Hanskin ärtymykseksi.

Varsinaiset esteet eivät sujuneet sen kummoisemmin. Hanski oli väkertänyt yksittäisen pystyesteen ja asetti sen eteen vielä puomin. Perle kuumui esteen nähdessään niin, että kurmotti menemään tukka pitkällä – Lyyti sai vain vaivoin ruunaa pidätettyä niin, ettei se jyrännyt esteen läpi sen ylittämisen sijaan. Puomit kolisivat ja Hanski arvatenkin manasi minkä ehti niitä nostellessaan.

Lyytiä melkein nauratti, sillä koko tunti tuntui melkoiselta farssilta. Lyyli kielsi monen monituista kertaa, Lailaa ei paljon kiinnostanut, ja Paahtis vaikutti aivan eksyneeltä. Whinnyä näytti turhauttavan odottelu ja paikallaan junnaaminen, ja se esitteli muutamat ärtyneet pukit.

Kahden esteen sarjan Perle ja Lyyti suorittivat arvattavaan tyyliin: innosta puhisten, mutta ilman minkäänlaista tarkkuutta tai hallintaa. Ruunan ponnistuspaikat olivat niin omituisia, että se kolautti jälleen kavioita puomeihin minkä ehti. Hanskia ärsytti. “Perlen selkään terveisiä, että SINÄ OLET RATSASTAJA ETKÄ MATKUSTAJA!!! Se ei ole höyryjuna vaan HEVONEN!”

Vasta viimeisellä yrityksellä Lyytistä tuntui, että hän sai Perleen vähän enemmän otetta. Määrätietoisilla avuilla ja ennakoivalla katseella hän sai ruunan jonkunlaiseen kuriin, ja ainakaan puomit eivät tippuneet! Lyyti taputti Perlen kaulaa tyytyväisenä, tähän oli hyvä lopettaa. Kai ratsastus sai myös välillä mennä päin prinkkalaa, kunhan oli hauskaa. Loppuverkkojen leppoisa laukkailu ja lyhyt kiekka maastossa saivat puolien kolinan aika lailla unohtumaan, ja Perlestä jäi hyvä mieli.

[Piritta]

Voihan Paahtis. Siinä oli mun uljas ratsuni, kun tein paluun esteratsastuksen maailmaan. Kyllä olikin vierähtänyt aikaa siitä, kun olin viimeksi hypännyt esteitä.

Vaikka niin, ajattelin nähdessäni Hanskin tunnin estekaluston, tokkopa tämänkään päivän jälkeen voisin sanoa ihan oikeasti hypänneeni. Esteitä ei ollut montaa ja puomit olivat hädin tuskin kannattimilla. Hyvähän niillä olisi lämmitellä, mutta odotin kyllä mielenkiinnolla, nousisivatko ne tuosta ennen tunnin loppua vielä mihinkään.

Hannele Appelgren ja mä ei oltu mitään sydänystäviä. Muistin elävästi, miten se oli teininä todennut mun olevan ylipainoinen ja kysynyt ymmärsinkö mä ratsastuksen olevan urheilua. Että en kuulemma näyttänyt urheilijalta ja kuntokin loppui tunnin aikana kesken. Se oli toista aikaa kuin nykyään: jos Hanski nyt päästelisi sellaisia totuuksia suustaan, siitähän nousisi someälläkkä. Nykyään Hanski oli melkein poliittisesti korrekti. Ei ainakaan kommentoinut ratsastajien ulkonäköä päin naamaa, ja olihan sekin sentään jotakin.

Kaunopuheinen se ei ollut siltikään. Se jakeli noottia milloin kenellekin, mutta musta tuntui, että ihan erityisen mielellään mulle, olinhan sentään hänen kollegansa. Ai mikä ilon päivä, kun se pääsi tylyttämään mua oikein luvan kanssa eli opettamisen nimissä!

Paahtiksen pää sauhusi, niin kovasti se joutui miettimään mihin jalkansa pistäisi. Mun pää ei sauhunnut, koska mulla ei kerta kaikkaan ollut paineita tämän tunnin tekemisistä. Tämä oli ensikosketus esteisiin pitkän tauon jälkeen, ja tästä olisi suunta vain ylöspäin. Siksi mä keskityin vain nautisekelemaan ja palauttelemaan tuntumaa hommaan.

Suomenhevoseksi Paahtiksella oli kiva laukka, ja siinä oli hyvä jymistellä menemään kohti kaksoissarjaa. Ensin ratkaisin tehtävän ratsastamalla eteen kahdella askeleella, ja se oli Paahtiksesta vielä aika helppoa, vaikka se joutuikin hyppäämään B-osan vähäsen ideaalia kauempaa. Yritteliäästi se loikkasi, ja muistelin ekaa Seppeleeseen tuomaani hevosta Väinöä. Näissä oli jotakin samaa, vaikka kyllä mun täytyi Väinön hyväksi sanoa, että esteälyä sillä oli enemmän kuin rotukollegallaan. Sen sijaan Paahtiksen askellajit tuntuivat laadukkaamilta.

Jos mun olisi pitänyt valita, olisinko ottanut omakseni Väinön vai Paahtiksen, kyllä mä esteratsastajana olisin kallistunut ensimmäiseen.

Kaikkein mieluiten mä olisin kuitenkin ostanut jonkun nätin, näppärän puoliverisen, ehkä vähän sellaisen kuin Milla-Riinan ratsastama Pinja tai Emmyn Chico.

Mutta yhtä hymyä mä silti olin, kun tunti päättyi. Olisin valmis hyppäämään Paahtiksella koska tahansa uudestaan. Ehkä sitä voisikin ehdottaa: heppahan hyötyisi esteratsukoulusta, jos sitä aiottaisiin jatkossakin käyttää estetunneilla. Oli se sen verran koheltaja, ettei rutiinista olisi sille yhtään haittaa. Mainitsin Hanskille ohimennen ajatuksesta, ja matamin kulmakarvat nytkähtivät selittämättömästi.

"Saahan sitä kaikenlaisilla projekteilla elämäänsä täyttää", se sanoi.
En jaksanut loukkaantua. Hanski oli ihan hakoteillä, jos se kuvitteli, että mulla oli sisällötön elämä. Itsellään varmasti olikin.

[Emmy]

Chicolla välillä hieman liikaakin energiaa hypyissä.