12.6. Kesäkuun valmennus - hevos I - Neliöjuuret

[Janna Luhta]

12.6. KESÄKUUN VALMENNUS - HEVOS I

NELIÖJUURET

Alsila, Rasmus - Rosengårds Coral Berg, Kristian - Kallan Verdigris Hilvan, Elias - Lynchburg Cablegram Joutsjoki, Susanna - Rosegarden's Tayanita Rosengård, Josefina - Rosengårds Belisa

Valmennus ratsastetaan Seppeleen kentällä aurinkoisena ja melko lämpimänä kesäkuun päivänä. Ratsukot lämmittelevät reippaassa tahdissa samalla, kun Janna viimeistelee rataa. Pitkillä sivuilla on reilusti tilaa ratsastaa pohkeenväistöjä ja kiemurauria uralla ja sen sisäpuolella. Valmennuksen tarkoituksena on harjoitella laukan säätämistä, joten Janna huikkaa ratsastamaan askellajien sisällä runsaasti askeleenpidennyksiä ja -lyhennyksiä.

Ensimmäiseksi hypätään kummallakin lyhyellä sivulla violetilla merkityt pystyt (kaikki 70-80 cm). Pystyillä Janna neuvoo hakemaan hevosiin tasaista tempoa ja laskemaan ääneen laukat. Pitkällä sivulla laukkaa voi pidentää. Tässä tehtävässä Janna kehottaa ennen kaikkea hakemaan tasaisuutta - vaihtelut eivät saa olla nykiviä, vaan avut tulee antaa riittävän selkeästi hevosta auttaen. Esteneliön sisään mahtuu ratsusta riippuen 2-3 laukkaa.

Violetin linjan jälkeen siirrytään vihreälle. Tässä tehtävässä hypätään kaikki lyhyen sivun suuntaisesti olevat pystyt (70-80 cm). Kaarteissa laukka saa kasvaa, kuitenkin niin, että lähestyminen seuraavalle pystylle on hallittu ja sulava. Janna neuvoo, että tehtävän voi tehdä joko kokonaan yhdessä laukassa, tai sitten laukanvaihdoin (myös ravisiirtymä välissä on ok). Parin kierroksen jälkeen Janna kehottaa vaihtelemaan esteiden välisen kaaren kokoa - ratsastajat pääsevät kokeilemaan, kuinka tiukan lähestymisen esteelle he uskaltavat ratsastaa.

Lyhyiden välikäyntien aikana Janna kyselee kesän kisasuunnitelmista.

Siirrytään siniselle linjalle. Tässä tehtävässä vaihtelevat apupuomilliset 90-100 cm:n pystyt ja yksipuomiset 70 cm:n pystyt. Esteneliön sisään mahtuu ratsusta liittyen 2-3 laukkaa ja neliöiden välille 4-5 laukkaa. Janna neuvoo ratsastajia laskemaan laukat tässäkin tehtävässä ääneen. Tehtävää tehdään pari kertaa niin, että ratsastajat saavat kokeilla, miten esteiden välisten laukkojen määrää on mahdollista hallita.

Lopuksi siirretään keltaiseen linjaan, joka yhdistelee kaikkia aiemmin tehtyjä tehtäviä. Laukkoja lasketaan edelleen ääneen. Ennen suoritusta ratsukot saavat arvioida tehtävän eri osiin mahtuvat laukat, ja suorituksen jälkeen tarkistetaan kuinka lähelle arviot osuivat. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tehtävän kaksi viimeistä pystyä (vihreässä esteneliössä) nostetaan ratsukon maksimikorkeuteen.

Rennot ja letkeät loppuravit ja -käynnit ratsastetaan Seppeleen kesään heränneessä maastossa.

Maksuaikaa 30.6. asti. 

Rasmus & Carri:  Carri oli tässä valmennuksessa kukassa. Estekorkeus oli sille selkeästi mukava ja hevosesta näki, että se nautti kun hypyn jälkeen seurasi aina uusi hyppy. Pitkät linjat ja ratamaiset tehtävät tuntuivat toimivan hevoselle mainiosti. Violetin linjan estepareilla se sortui kaahailuun - hevosesta näki, ettei pari yksittäistä pikkuhyppyä riittänyt sille - ja sama vauhti oli kostautua vihreän linjan kaarteilla ennen kuin Rasmus sai ratsastettua hevosta paremmin avuille. Välikäyntien aikana Carrin korvat pyörivät ja häntä huiski niin, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi minkä hevosen hyppyhaluja ei vielä oltu tyydytetty. Sinisellä ja keltaisella linjalla hevonen alkoi kuumua ja esitteli pari hutaistua kaarta karatessaan Rasmuksen avuilta, mutta muuten hevonen toimi oikein hyvin koko valmennuksen ajan.

Rasmus sen sijaan pähkäili laukkojen kanssa. Osa Carrin lopputunnin hutiloinneista johtui luultavasti siitä, että Rasmus yritti hiki hatussa arvioida miten hevonen tulisi jalkansa asettelemaan. Janna huuteli Rasmusta kuuntelemaan hevosta enemmän ja avautumaan sille, pois oman päänsä sisältä, mutta ääneen laukkojen laskeminen tuntui sotkevan Rasmuksen oman rytmin. Lopputunnista Janna neuvoi Rasmusta jättämään huutelun ja laskemaan laukat päänsä sisällä ja silloin sekä ratsastaja rentoutui että tempo palautui yhtäläiseksi. (Kotiharjoitukset päivitetty valmennuskansioon.)

---

Valmennuksen maksuhaaste: Törmäsit loppukäyntien jälkeen maastossa palatessanne johonkuhun seppeleläiseen. Kehen - mitä tapahtui?

Maksuhaasteet ovat vapaaehtoisia ideoita kirjoittamista varten.

[Rasmus]

Perjantaina mä ja Josefina suunnattiin hevosinemme jälleen Seppeleeseen. Oli estevalmennusrenkaan kolmannen treenin vuoro, ja koska Carri oli pitänyt hetken hyppytaukoa, mä odotin mielenkiinnolla miltä ori tuntuisi. Ainakin sileän treenissä edellisenä päivänä se oli pursunnut hyväntahtoista energiaa, meinannut olla jopa vähän liian kevyt ja ilmava ratsastaa – mutta hyppyjä ajatellen se saattoi toki tietää hyvää.

Janna Luhta oli levitellyt kentälle aikamoisen liudan esteitä, ja Carri tuntui heti ensimmäisistä käyntiaskelista alkaen innokkaalta ja halukkaalta hyppäämään. Sille sopi mainiosti, että estekorkeus oli maltillinen, mutta sen sijaan se ei olisi ihan halunnut mennä keskittymistä vaativien tehtävien edellyttämää rauhallista, pientä laukkaa. Kaarevilla urilla ori yritti alituiseen pinkaista avuilta, ja vaikka se herkkänä hevosena tuli kyllä pidätteestä takaisin, mä kaipasin vähän sujuvuutta tehtäviin. Vaikka Carri kävikin kierroksilla, mun piti muistaa ratsastaa sitä myös jalalla eteen, tai se jäi korskumaan ja pomppimaan lyhyellä kaulalla ja jännittyneellä selällä ja ryntäsi lopulta esteelle.

Hankaluuksia tuotti myös ja etenkin laukkojen ääneen laskeminen. Vaikka mä tarkalleen tiesin, minkä mittainen kunkin ratsuni laukka oli ja osasin laskea jäljellä olevat askeleet vaikka takaperin ja unissani, ääneen laskeminen sekoitti mun pakkaa. Mä en ollut tykännyt siitä poniaikoina enkä tykännyt vieläkään. Onneksi Janna armahti mut lopulta ja mä sain laskea päässä, mikä vähensi mun ylimääräistä sähellystä ja rauhoitti hevosenkin. Lopulta Carri tekikin hyvää työtä jo vähän rennommalla fiiliksellä, vaikka sillä selvästi vähän patoutunutta energiaa olikin.

Kun me saavuttiin loppuverryttelylenkiltä takaisin tallipihalle, hoitopuomilla tutun näköistä hevosta harjaili tutun näköinen nainen. Mä tunnistin Adalind Larssonin, kun se kääntyi ympäri vilkaisemaan meitä tulijoita, mutta mulla meni hetken aikaa tunnistaa Lysithea, jota mä en ollut aiemmin nähnyt kuin kuvista – se oli mun entisen hevosen Easyn jälkeläinen. Easy sen sijaan oli juuri muutamaa viikkoa aiemmin muuttanut uudelle omistajalleen Seppeleeseen ja vaihtanut nimeksi suomalaisittain Iisiksi. Pienestä Lysithea-rääpäleestä oli kasvanut jo kohtuullisen kokoinen nuori tamma, joka seuraili uteliaasti ympäristöään.

”Moi!” Adalind tervehti tunnistettuaan mut. Mä hyppäsin alas satulasta ja talutin Coralin vähän lähemmäs.
”Moi”, mä naurahdin. ”Pienet piirit!”
”Sanos muuta”, Adalind hymähti. ”Me muutettiin Lytyn kanssa nyt kesäksi tänne.”

”Niin joo”, mä nyökkäsin. ”Sillä on sitten perhe lähellä. Mä näinkin Easya tänään ennen valmennusta.”
”Se on kyllä komistunut entisestään. Mä en ole vielä ehtinyt sen omistajaa tavata, mutta eiköhän ennemmin tai myöhemmin. Aika pieni tallihan tämä kuitenkin on!” Adalind nauroi. ”Mitä se täällä?”
”Me ollaan tuossa Janna Luhdan estevalmennusrenkaassa”, mä vastasin ja taputin Coralia kaulalle. ”Hyppään tällä lainaheppa-Carrilla nyt.”
”Aivan, no sittenhän me nähdään varmaan toistekin!”
”Ehdottomasti”, mä vastasin, ja toivoin että nähtäisiinkin. Olisi kiva päästä seuraamaan Easyn lapsen ja Laran lapsenlapsen kasvua ja kehitystä, nyt sen kerran lähellä asui. Kuka tietää, ehkä se joskus jatkaisi sukuaankin ja veisi Laran nimeä sukutaulussa eteenpäin sittenkin, kun sitä ei enää olisi.