|
Post by Maikku on Dec 9, 2007 15:09:45 GMT 2
|
|
|
Post by Maikku on Dec 9, 2007 17:26:02 GMT 2
|
|
|
Post by Maikku on Dec 9, 2007 21:58:33 GMT 2
|
|
|
Post by Dreamer on Dec 24, 2007 3:55:04 GMT 2
Jouluaaton aatto Kävelin tallia kohden, pikku pakkanen nipisteli kasvojani mutta aurinko paistoi oikein kauniisti. Tai ainakin jossain päin maailmaa, tällä hetkellä metsän takaa siinsi vain punainen kajo, joka enteili pientä valoista ja aurinkoista hetkeä päivemmällä. Muutamat hevoset tervehtivät minua jo tarhoistaan ja näin Pikunkin vilkuilevan minua ponitarhasta, kävin nopeasti tervehtimässä kimoa. "Mitäs Pikku-ukko? Onko ollut mukava talviaamu, toin sinulle jouluomenankin, saat sen sitten myöhemmin." rapsuttelin ruuna vielä hetken ja suuntasin sitten askeleeni tallia kohden. Avasin tallin oven ja astuin sisään, käytävällä touhusivat muutamat hevosen omistajat ja hoitajat omiensa kanssa ennen kuin tekisivät lähtöään kotiin joulun laittoon. Tervehdin muutamia tuttuja ohi kulkiessani ja hymyilin muutamalle vieraammalle kasvolle. Otin Pikun riimunnarun karsinan edestä ja palasin tarhalle, jossa poni seisoskeli vielä ja katseskeli lähestymistäni uteliaana. Päästyäni lähemmäs ruuna huomasi ettei minulla ollutkaan mitään mielenkiintoista mukana ja päättikin leikitellä kanssani. Tarhan kinokset olivat aivan liian korkeita minulle, eikä minulla olisi toivoakaan saada kimoa kiinni jalan joten tyydyin pikkuiseen huijaukseen ja rapistelin vanhoja kuitteja taskussani. Hetkessä Pikku olikin kiinni, vaikkei selvästi ollutkaan siihen tyytyväinen. "Äläs nyt mökötä pian on joulu, sitä paitsi tänään laitankin sinut oikein hienoksi ja käymme pikkuruisella kävelylenkillä ja saat hieman herkkuja. Eikös kuulosta ihan hyvältä, sitten saat minun puolestani syödä ja löhötä tarhassa niin paljon kuin sielu sietää." tallin ovelle tultaessa Pikku alkoi kiinnostua yhä enemmän ja enemmän tallin oven yllä olevista koristeista. Ja lopulta ruuna yritti kahmaista koko viritelmän alas, onneksi ensimmäinen yritys epäonnistui ja toiseen en enää antanutkaan tilaisuutta vaan talutin kimon pikapikaa sisään. Jätin Pikun hetkeksi karsinaansa kun lähdin noutamaan sen harjoja, matkalla ihailin tallin joulukoristeita ja jonkun koristeiksi naamioimiaan palaneita pipareita. Yläkerrasta kuului puheen sorinaa ja naurua, mutta en viitsinyt lähteä kiikkumaan portaita ylös, joten nappasin Pikun harjat ja palasin takaisin karsinalle. Harhasin ruunaa pitkin ja vakain vedoin, pian Pikku alkoikin nuokkua ja hyvä ettei rösähtänyt makuulle. Kavioitakaan ruuna ei meinannut saada muka väsyksissään nostettuaan, mutta tajusi kyllä ettei pääsisi minusta eroon värkkäämällä. Lopuksi vielä harjasin pään niin hyvin kuin pystyin ja Pikku sulkikin silmänsä ja nautti huolenpidosta. Lopulta kun olin saanut koko paksun talvikarvan niin puhtaaksi kuin mahdollista, päästin Pikun taas hetkeksi irti ja lähdin etsimään Annea tai jotakin muuta tallilaista käsiini. Löysinkin Annen toimistosta paperihommista ilmeisesti, "Jaa eikö edes pientä vapaata edes aaton aattona?" kysäisin hymyillen. Anne nosti päätään hieman säikähtäneenä "Ai hei, en kuullutkaan tuloasi. Joo aina on jotain tekemistä, sitten huomenna kunnon juhla-ateria korvaa kyllä kaiken." hän sanoi itsekkin hymyillen. "Sitä minä vain että olen Pikun kanssa lähössä lyhyelle kävely lenkille, ei mene varmaan ku ehkä tunti." katsahdin eka kertaa rannekellooni koko päivänä ja yllätyin kun se ei ollutkaan niin paljoa kuin odotin. "Jaa maastoonko olet menossa? Etikkö jonku kaveriksi, olis paljon turvallisempaa." Anne sanoi ja tähyili käytävälle mahdollisia ohikulkijoita. "En minä ratsastaa meinaa, ihan kunnon talutus lenkki vain, mutta voin minä jonkun pyytää mukaan jos joku viitsii minun kanssa lähteä tallustelemaan hangessa." naurahdin ja olin jo kääntymässä lähteäkseni kun Anne ehti vielä tokaista minulle "No jos kerran niin lyhyen lenkin tehet, niin tuskin siinä ketään tarvii mukaan, paitsi jos seuraa on vailla.". Kiinnitin riimunnarun ja talutin Pikun ulos, ovella ruuna muisti taas houkuttelevat todisteet mutta nyt olin tarkkana ja tokaisin kimolle muka ankarasti "No ukkoseni, saat vielä mahan puruja ku syöt mitä sattuu.", hymyilin silti kun Pikku höristi korviaan äänen sävylleni. Suuntasimme metsään, oli oikein hiljaista ja vielä hieman hämärääkin mutta pian koittaisikin päivän valoisin aika. "Sitten kun mennään takasin tallille niin saat sen sinun jouluomenasi ja katson jos löytyisi porkkanaakin." jutustelin kimolle kaikenlaista kävellessämme polkua pitkin kohti isompaa tietä. Pian meidät ohittikin muutama maastolainen, tunnistin Sofian ainoana heidän joukostaan. "Hei, miten sinä täällä yksin kävelet, etkö ratsasta?" joku kysyi minulta ohi mennessään. Hymyilin hänelle ja vastasin "Rauhoitun ja kuuntelen luontoa ja ajattelin että olisi mukava käydä lyhyellä kävelyllä Pikun kanssa näin hyvällä ilmalla.". Ratsukot jatkoivat matkaansa ja kuulin vielä kaukaa heidän naurunsa, Pikku olisi halunnut saada kaverit kiinni mutta heidän mentyään ruuna rauhoittui nopeasti. Jatkoin jutusteluani ponille ja matka jatkui rauhallisissa merkeissä, palasimme tallille juuri kun päivä alkoi pimetä. Poskeni olivat aivan punaiset pakkasesta, jota oli vain muutama aste, ja Pikun hengitys huurusi tasaiseen tahtiinsa. Hevoset tarhoissann seurasivat kulkuamme ja muutama hirnahti tehvehdykseksi. Karsinassaan Pikkua odotti jo päivän ruoka ja ruuna kävikin sen kimppuun ruokahalulla. Itse hain lupailemani omenan ponille repustani ja toimiston edessä törmäsinkin venyttelevään Anneen "Ai sinä tulitkin jo, kuulle viitsitkö tarkistaa saivatko kaikki tarhassa olijat syötävää? Minulla on vielä noita paperihommia, kahvitauolle yritin juuri hiippailla." hän kysyi hymykare huulillaan. "Tottakai, siinä menee varmaan selkäkin kipeäksi jos joutuu tihrustamaan paljon pikkupränttiä. Laitan ennen lähtöä Pikunkin vielä ulos, ettei raasun tarvi koko jouluaattoa sisällä kököttää." hymyilin Annelle ja kävin tarkistamassa tarhailijoiden hyvinvoinnin. Kaikki näytti olevan kunnossa joten palasin sisälle tallin lämpöön. Palatessani Pikku oli jo syönyt kaiken jopa omenankin jonka olin ohikulkiessani antanut sille. "Jaa onkos ukkoseni jo syönyt, mitä haluaisitko ulos? Etpä sinä ainakaan hikinen ole." mutisin ponille kiinnittäessäni riimunnarua jälleen. Tarhaan päästessään Pikku ravaili hieman juhlien vapautumistaan ja rauhoittui lopulta hamuilemaan ruohonkorsia joita ponit olivat huolimattomuudessaan jättäneet. Itsekkin lähdin kotia kohti joulun valmisteluun.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 3, 2008 12:05:04 GMT 2
Pitköästä aikaa taas yhdessä!
Tulin taas pitkästä aikaan hoitamaan Piccoloa! Ilma oli kirpeä, pakkasta oli noin 10 astetta. Astuin lämpimään talliin, josta huokui hevosen tuoksu ja hyvä ilmapiiri. Hiippailin hoitajien huoneeseen, joka oli täynnä porukkaa. Laitoin reppuni kaappiini, joka oli kyllä todella sotkuinen. Huokaisin katsoessani sitä. Sitten suljin sen oven ja menin istumaan muiden hoitajien kanssa sohvalle.
Upposin pehmeään sohvaan aivan Wearin viereen. Hän hymyili minulle, minä hymyilin takaisin. Sitten kysyin: - Miksi te kaikki muuten olette täällä? - Lähdemme kohta harjaamaan hoitsujamme, sitten lähdemme maastoon. Haluaisitko tulla mukaan? Wear kysyi. Minä nyökkäsin. - Kai tulet Pikulla? Wear, Toi, Ella, Anita ja AMK kysyivät. Minä nyökkäsin. Sitten lähdimme yhdessä alakertaan harjaamaan hoitsujamme.
Menin hakemaan Pikun harjoja. Palatessani huomasin keskellä käytävää harjan. Katsoin, kenen se oli. Se oli Taigan. Vein sen Wearille ja menin Pikun luokse. Pikku hörähti heti nähdessään minut. Annoin sille minttukaramellin, koska se ei ollut saanut niitä varmaankaan pitkään aikaan. Pikku nuolaisi huuliaan nielaistuaan karkin. Se yritti kerjätä minulta lisää, mutta sanoin sille, että se ei saisi nyt enempää. Se näytti hämmentyneeltä. Rapsutin sitä turvasta ja menin karsimaan harjaamaan Pikusta kaiken lian pois.
Harjaamisessä ei ollut kovin suuri urakka, sillä ulkona ei ollut kuraa, vaan lunta. Harjattuani Pikun puhdistin sen kaviot, sekä selvit hännän ja harjan. Sitten menin hakemaan Pikun satulaa ja suitsia.
Tullessani satulahuoneesta Pikku odotti taas innolla herkkuja. Naurahdin, että se ei saisi mitään. Taas se näytti hieman hämmästyneeltä. Menin karsinaan ja nostin satulan sen selkään. Sitten laitoin vyön kiinni. Otin suitset ja pujotin ne kuolaimet lämmitettyäni Pikun päähän. Laitoin hihnat ja remmit kiinni, sekä katsoin, että Pikun otsatukka ei ollut jäänyt suitsien alle. Sitten menin hakemaan itselleni kypärää ja turvaliiviä. Sen jälkeen talutin Pikun ulos.
Ulkona odottelivatkin jo Wear ja Taiga, sekä Anita ja Andrew. Nousin Pikun selkään ja annoin Pikun kävellä Taigan vierelle. Kiristin vyön ja katsoin jalustimet oikean mittaisiksi. Sitten Toi talutti Celen ulos Ella perässään taluttaen Mankia. - Enään puuttuvatkin AMK ja Blade, sanoin Ellalle. Hän nyökkäsi ja nousu selkään. Jouduimme odottamaan AMK:ota vähän aikaa. Sitten kun hän tuli ulos, teimme järjestyksen. - Ensimmäisenä saa tulla jonoon Anita ja Andrew, Wear huuteli. - Sitten sen jälkeen AMK ja Blade, Ella ja Manki, Toi ja Cele, Maikku ja Pikku, sekä minä ja Taiga pidämme perää.
Lähdimme tuossa jonossa kulkemaan tallitietä pitkin iloisesti hymyillen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, sekä paiste heijastui hangesta suoraan silmiimme. Jouduimme vähän siristelemääs, jotta näkisimme jotakin. Käveltyämme Seppeleen oman tien päähän, me pysähdyimme. Eteemme avautui autotie. Anita katsoi, ettei autoja tullut ja ylitimme tien kaikki samaan aikaan. Sitten jatkoimme tietä pitkin oikealle niin kauan, että tie haarautui ja käännyimme tielle, joka johtaisi laukkasuoralle. - Ravia! Anita huudahti Andrewin selästä ja kaikki siirsivät ratsunsa raviin. Edessä näkyi vain jono ratsukkoja, jotka ravasivat reippaasti kopistellen tien pintaa. Siirryimme käyntin, kun piti kääntyä laukkasuoralle. Kävelimme pientä polkua pitkin. Sitten Anita pysähtyí ja sanoi: - Kaikki muistavat sitten, että laukatessa ei poistuta jonossa eikä ohitella? Hyvä niin, silä kohta laukkaamme. Kun minä annan merkin niin nostetaan laukka, ja pidetään hevoset kurissa hyvillä välimatkoilla, onko selvä? Me nyökkäsimme. Odotimme Anitan antamaan merkkia ja nostimme laukan. Tuuli tuiversi hiuksissani, kun laukkasin Pikulla lumisella hangella. Vain lumi pöllysi kasvoihini. Nousin kevyeen istuntaan. Pikku pysyi hyvin hallinnassani, kaikkien hevoset laukkasivat todella nätisti. Takanani Taiga vain välillä pukitti innostuksesta, mutta Wear pysyi hyvin selässä. Sitten Anita antoin merkin ja siirryimme raviin, sekä kohta käyntiin. Kiitin Pikkua. Lähdimme kävelemään polkua pitkin tiellä, josta jatkoimme aivan Seppeleeseen asti.
Palattuamme tallille tulimme alas selästä iloisina ja punaposkisina. Talutimme hevoset talliin ja otimme niiltä varusteet pois. Kaikki eivät loimittaneet hoitsujaan, mutta minä loimitin. Sitten sanoin Pikulle heipat ja lähdin.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 18, 2008 21:21:23 GMT 2
Hengähdyshetki kiireiseen viikkoon
Astelin tallille, matka otti hieman tavallista enemmän voimille painavan koulurepun kanssa, mutta se ei paljon minua häirinnyt. Pitkästä aikaa pääsin tallille koulun kiireistä. Pakkasta oli tavallista runsaammin ja kylmä ilma kirveli poskissa, vaikka kuinka yritinkin niitä suojata kaulahuivilla. Pihassa ei ollut ketään, mutta kentällä näkyi uurastavan edes yksi ratsukko. Avasin tallin oven ja lämmin henkäys tulvahti kasvoilleni, muutama hevonen tarkasteli minua mutta jatkoivat puuhiaan. Pikku hörähti hieman tunnistettuaan minut. "Hei Ukkoseni, ompa mukava kun tunnistit." hymyilin ruunalle ja rapsutin sen otsassa olevaa pyörrettä, "Mutta nyt odotas vain hetki niin käyn vaihtamassa päälleni tallivaatteet." ja jätin ruunan rauhaan. Yläkerrassa oli kerrakseen vilskettä, samalla kun hypin yhdellä jalalla saadakseni housut lopultakin jalkaani joku tuli kysymään minua mukaan maastoon. Naama punaisena ähisin "Joo voisin lähteä Pikun kanssa, menee hetki kun saan vaatteet päälle." vasta kun hengähdin lopultakin täysin pukeutuneena ja kahdella jalalla tajusin etten ollut edes vilkaissut kysyjään. "Öö, ketkä on lähössä maastoon?" kysyin tallin puolella touhuajilta, käsiä nousi eripuolilta ja Taigan karsinasta ilmestyi Wearin pää "Minähän kysyin äsken, siehän olit lähössä pikulla. Vai?" hän kysyi hymyillen. "Joo olen, en vain äsken edes vilkkaissut kun kysyit mutta hetki menee." hymyilin hieman ja tiesin että olin poskiltani aivan punainen noutaessani Pikun harjoja. Kimon pehmeä karva oli aivan kurainen vatsan alta, "Miten ihmeessä sie olet onnistunu tuohon, missään muualla likaa kuin mahassa?" kyselin kuuratessani rapaa, vastaukseksi sain vain korvan lotkautuksen ja Pikku jatkoi nuokkumistaan. "Onko kaikki nyt valmiita?" käytävältä kuului Wearin ääni. Lähes kaikki mumisivat myöntävän vastauksensa, olin itsekkin Pikun osalta valmis. Kimo hohteli niin puhtaana kun minulle oli mahdollista, itse tosin olin aivan pölyinen mutta päätin tyytyä siihen. Nappasin kypäräni ja hanskani samalla kun vein Pikun harjat pois. "Okei onko kaikki jo selässä?" kuuluis kirkas ääni jonon edestä, itse en ollut aivan varma kuka puhui mutta vastasin samalla kuin muutkin. Lähdimme matkaan, minulle ennestään tuntemattomampaa tietä pitkin ja pian nautin viileästä ilmasta ja puhelin muiden kanssa. Joka puolella höyrysi ja kaikilla taisi olla punaiset posket pakkasen jäljiltä. Lopulta laukkasuora siinsi edessämme ja tunsin kuinka Pikkukin yritti päästä lisäämään vauhtia ja minun piti pidätellä ruuna todellan ettemme olisi pääseet haistelemaan Celen häntää. Kimo hörisi lopulta myöntymiseksi. "Kaikki pitävät sitten kunnon välit, eikä lähetä ohittelemaan kohta laukataan, kuulivatko kaikki?" kuului edestä, pian saimmekin merkin ja minun ei tarvinnut kuin hieman siirtää pohjetta taakse ja ruuna nosti korvat hörössä laukan. Kaikki laukkasivat hiukset kypärän alta hulmuten, lopulta kun piti hidastaa takaisin raviin ympäriltämme kuului protestoivaa korsketta ja Pikku heitteli hieman päätän ja olisi selvästi halunnut jatkaa samaa vauhtia. Tallille palattaessa kaikki hymyilivät punaposkisina ja useat jäivät hetkeksi vielä ihastelemaan auringon punehduttavaa taivasta ennen sisään menoa. Pikku oli hiennyt matkan aikana jonkin verran ja nautti silmin nähtävästi kun kuivailin sen kimoa karvaa kumisualla, lopuksi laitoin ruunalle vielä loimen päälle ettei se vain saisi nuhan poikastakaan. Myös satula huopa tarvi hieman käsittelyä ja ripustinkin sen kuivaan. "Jaa ehditte käymään jo maastossa." Sofian pää kurkisteli Pikun karsinaan jossa tarkastelin ruunan hokkien pitävyyttä. "Joo, tultiin vähän aikaa sitten, meitä oli aika porukkaki." hymyilin pahoittelevasti ja rapsutin Pikun otsaa mietteissäni. Ruuna painoi päänsä alas ja sulki silmänsä nauttien rapsutuksesta. Lopulta hyvästelin kimon ja hain kouluvaatteeni ja tavarani ylhäältä ja lähdin tarpomaan lumessa kohti bussipysäkkiä.
(kirjoittelen nyt tänne, kun sähköposti on täysin sanonut itsensä irti, et tainnut saada viime viikkoistakaan viestiä)
|
|
|
Post by Maikku on Jan 19, 2008 17:38:49 GMT 2
Lapsikatras
Nousin autostamme höyryävään ulkoilmaan. Katselin ympärilleni, tallipihassa oli paljon autoja, mistäköhän sekin johtui? Menin kuitenkin sisään ja sieltä suoraan hoitajian omaan pikkuiseen "vinttiimme". Hoitajien huone oli melkein täynnä väkeä. Siellä olivat tallin melkein kaikki aktiiviset ja vanhat hoitajat. Tervehdin heitä. Sitten Anne tuli huoneeseen ja sanoi: - Tänään meille tulee talutusratsastusryhmä, joten taluttajia tarvitaan. Hoitajien pitää taluttaa hoitsujaan. Lapsia on kymmenen, joten muistakaa pitää ponit kurissa! Tuon sanottuaan Anne laittóiu ilmoitustaululle lapun, jossa luki näin:
Ratsastaja - Hevonen - Taluttaja
Meri - Taiga - Wear Saara - Pella - Sofia Viivi - Pikku - Maikku Tiia - Palmikko - Magnet Mikko - Blade - AMK Harri - Jambo - Heidi Ulla - Andrew - Anita Oona - Manki - Ella Janni - Pampula - Kismet Kaisa - Eppu - Kukka
Huomasin taluttavani Pikkua, joten lähdin kävelemään portaita alas Anita perässäni. Haimme hoidokkimme harjat ja menimme harjaamaan niitä. Tervehdin Pikkua taputtamalla, sekä antamalle herkkupalan. Se hymähti. Naurahdin ja menin karsinaan. Aloin harjata ponia pölyharjalla.
Kun olin lopultakin saanut Pikun hoidettua, menin hakemaan sen varusteita. Satulahuone oli tyhjä, koska kaikki muut olivat vielä harjaamassa hoidokkejaan. Otin Pikun varusteet ja vein ne sen luokse. Sen jälkeen nostin satulan Pikun selkään, sekä kiinnitin vyön ja pujotin kuolaimet sen suuhun. Sitten katsoin kaiken olevan kunnossa. Menin karsinan ulkopuolelle odottamaan muita hoitajia, jota pääsisimme lähtemään maneesiin.
Kun muutkin hoitajat olivat valmiita, talutimme hoitohevosemme meneesiin. Siellä odottikin liuta lapsia, joita Anne ohjasi oikeiden ratsujen luokse. Lopulta Saarakin tuli luokseni. - Hei, olen Maikku. Tämä poni tässä on Pikku, sanoin - Jaa, Saara vastasi innokkaasti samalla, kun nostin hänet ponin selkään. Kiristin vyön ja tarkistin jalustimet. Sitten neuvoin häntä istumaan oikein. Kun kaikki lapset olivat päässeet selkään, Anne käski meitä viemään ponit uralle. Lapset leikkivät tunnin aikana väriä, peiliä, yms. Kaikilla oli kivaa. Kun lopulta he tulivat alas selästä, veimme ponit talliin.
Tallissa annoin Pikulle herkkuja, sekä otin varusteet pois. Pikku ei ollut hikinen, joten en loimittanut sitä. Sitten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 20, 2008 11:34:22 GMT 2
Puomeja ja kavaletteja Tulin tallille. Ulkona paistoi aurinko ja satoi lunta. Astuin sisään talliin, kopistelin kenkäni ovenvierustaan. Tallissa ei ollut paljon ketään, vain Anne, Jaakko sekä muutama tallityttö. Kävin viemässä reppuni kaappiini. Sen jälkeen kävin katsomassa oliko Pikun karsina jo puhdistettu. Se oli vielä putsaamatta, joten hain kottarit ja talikon, menin putsaamaan hoitsuni karsinaa. Ensin poistin kakkakikkareet karsinasta ja heitin ne kottareihin. Sitten erottelin kuivat ja puhtaat purut märistä ja likaisista. Välillä löysin purujen alta yllätyskakkoja Kun olin kutakuinkin saanut Pikun karsinan puhdistettua, lähdin työntämään painavia kottikärryjä lantalaan. Minulla oli täysi työ saada ne sinne, sillä ne olivat todella painavat. Kun lopulta olin saanut kaikki likaiset purut ja kakat kaadettua lantalaan, menin hakemaan puhtaita puruja purulasta. Siellä lapioin kottikärryt vähän vajaaksi puruista ja menin viemään purut Pikun karsinaan. Kun olin saanut kaadettua ja levitettyä purut, vein kaikki tavarat takaisin paikoilleen. Sen jälkeen päätin puhdistaa vielä Pikun juoma-automaatin, sekä ruokakupin, ennen kuin ottaisin ponin sisälle. Hain ämpärin ja sinne vettä, sekä suuren pesusienen. Kun pääsin karsinaan takaisin, aloin kuurata juoma-astiaa oikein kunnolla, poistin kaiken lian ja katsoin, että astia ei haissut pesun jälkeen enään pahalle. Se ei haissut, joten olin saanut pestyä sen hyvin. Sitten pesin ruokakupin. Laitoin sen pohjalle tilkan vettä ja kuurasin koko kupin sisältä ulos vaihtaen välillä pesuvettä. Kun olin saanut ruokakupinkin tyhjennettyä, laitoin tavarat paikoilleen, ruokakuppiin taskustani pari porkkanaa ja lähdin hakemaan Pikkua tarhasta. Pääsin ulos. Lumisade oli lakannut. Lähdin kävelemään kohti tarhaa, jossa Pikku oli. Viheltelin vähän. Päästyäni lähemmäs Pikku nosti päänsä, katsoi minua hetken ja ravasi luokseni. Kiitin sitä ja kerroin, että se pääsisi täysin puhtaaseen karsinaan, jossa olisi porkkanoita. Poni hörähti, naurahdin ja kiinnitin riimunnarun kiinni Pikun riimuun. Talutin Pikun ulos tarhasta ja suljin portin perässäni. Lähdimme kävelemään kohti tallia. Pääsimme Pikun kanssa hyvältä tuoksuvaan talliin. Pikku hirnahti sisällä oleville hevosille. Talutin hoitoponini karsinaansa. Siellä otin siltä riimun pois ja päästin sen syömään porkkanoita. Ripustin riimun ja narun karsinan ulkopuolella olevaan naulaan. Sen jälkeen lähdin hakemaan Pikun hoitovälineitä, eli harjoja. Satulahuoneessa ei ollut ketään. Nappasin sieltä vain Pikun harjat ja menin takaisin talliin. Tallissa törmäsin Taigan hoitajaan Weariin: - Ai hei! sanoin hänelle. - Moi vaan, hän vastasi. - Meetkö sä tänään ratsastamaan? kysyin Wearilta. Hän nyökkäsi. Kerroin hänelle, että treenaisin Pikun kanssa tänään puomeja ja kavaletteja, ja kysyin häneltä, haluaisikohan Taigakin tulla. Hän lupasi tulla, joten hänkin meni hakemaan Taigan sisälle. Päästyäni Pikun karsinaan aloin harjata sitä varmin ottein pölyharjalla kaulasta takajalkoihin. Se näytti nauttivan. Harjasin vielä toisenkin puolen samalla tavalla. Sitten setvin hännän ja harjan sormin. Sen jälkeen harjasin Pikun pään ja puhdistin kaviot. Missään ei ollut ongelmia, joten menin hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta. Löysin varusteet käteeni ihmeen nopeasti, joten niiden hakemisessa ei mennyt pitkää tovia. Laiton satulan Pikun selkään ja kiinnitin vyön. Sitten vedin suitsen sen päähän ja kiinnitin kaikki hihnat. Sitten laitoin Pikun karsinaansa odottelemaan, menin Wearin kanssa laittamaan meille puomeja. Maneesi oli tyhjä. Otimme seinustalta puomeja ja asettelimme niitä paikoilleen. Laitoimme toisella pitkälle sivulle laukkapuomit, toisella kolme kavalettia peräkkäin. Toiseen päätyyn tuli pääty-ympyrä puomien yli raviväleillä. Toiseen päätyyn tuli ympyrä, jossa oli kaksi kavalettia. Kun olimme saaneet kaikki oikeille paikoilleen oikeilla väleillä, menimme hakemaan hoitoponejamme tallista. Haimme ponit ja toimme ne maneesiin. Nousin Pikun selkään, kiristin vyön ja katsoin jalustimet sopivan mittaisiksi. Sitten lähdin kävelemään uraa pitkin ohjin käynnissä, jotta Pikun lihakset lämpenisivät. Käveltyämme noin 10 minuuttia otin lyhyet ohjat ja tein muutaman pysähdyksen ja peruutuksen. Sen jälkeen siirsin pikun raviin ja aloin keventää. tein molempiin päihin pääty-ympyrät, toisessa päässä menin puomien yli, mutta toisessa en mennyt kavaletteja. Sitten vaihdoimme suuntaa teimme saman toiseen suuntaan. Kun ponit olivat lämminneet kunnolla, siirsimme ne hetkeksi käyntiin. Aloimme tulla omalla vuorollamme laukkapuomeja toisella pitkällä sivulla. Wear aloitti, Taiga meni puomien yli lennokkaasti. Seuraavaksi oli minun vuoroni, nostin laukan ja lähestyin puomeja. Nousin kevyeen istuntaan, Pikku liisi puomien yli. Se tuntui innokkaalta. Tulimme vielä saman uudestaan, sitten vaihdoimme suuntaa. Toisessa suunnassa tulimme samalla tavalla, mutta tällä kertaa minä sain aloittaa. Nostin laukan ja käänsin ponin puomeille. Nousin taas kevyeen istuntaan, tällä kertaa jouduin vähän pidettelemään Pikkua. Kun olimme ylittäneet puomit kerran tähän suuntaan, menimme pääty-ympyrälle, jossa oli kaksi kavalettia. Otimme hyvät välimatkat ja nostimme laukan. Käänsin ja taivutin Pikkua kohti ensimmäistä kavalettia, se hyppäsi sen yli, katsoin toiselle ”esteelle”, johdin ja hyppäsimme senkin yli. Wearillakin sujui hyvin. Vaihdoimme suuntaan ja teimme saman toiseen suuntaan. Ohjasin kohti ensimmäistä, yli, johdan seuraavalle, katson, yli ja taas johdan kohti seuraavaa. Pikku oli innoissaan, kun siirsin sen käyntiin. Annoin sen vähän aikaa kävellä, sen jälkeen siirsimme raviin ja tulimme ihan uraa pitkin kolme kavalettia. Käänsin Pikun kohti niitä, suoristin, nousun kevyeen istuntaan, yli, yli ja yli! Onnistuimme. Sitten nostin laukan ja hyppäsin sarjan laukassa, Pikku kuunteli jokaista pyyntöäni, apuani. Sen jälkeen siirsin Pikun raviin ja ravailimme tehden ympyröitä ja loivia, mutta kaarevia uria. Sitten siirsin Pikun käyntiin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin 15 minuuttia. Sitten tulin kaartoon, alas selästä ja kiitos. Vein Pikun talliin, Wear lupasi korjata esteet. Kun olin päässyt talliin, otin ponilta varusteet pois, lomitin ponin ja annoin herkkupalan. Sitten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 21, 2008 14:25:40 GMT 2
Irtojuoksutusta ja ilopukkeja Kävelin tallitietä pitkin koulureppu selässäni. Olin päässyt tänään vähän aikaisemmin, joten minulla olisi hyvää aikaa hoitaa pientä pullaponia, Pikkua. Lumi narskui allani. Yöllä oli satanut paljon lunta. Koulussa olin saanut päähäni lumipallon, jos toisenkin. Siitä en nyt välittänyt, sillä Seppele häämötti jo edessäni. Nopeutin kävelyni juoksuaskeliksi, meinasin liukastua, mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Pääsin tallipihaan. Pikku seisoi lumivalkoisena omassa lumivalkoisessa tarhassaan. Kävin tervehtimässä sitä, muta menin kuitenkin talliin. Kävin vessassa vaihtamassa tallivaatteet päälleni. Sitten laitoin reppuni kaappiini. Päätin pestä Pikun varusteet. Menin hakemaan lämmintä vettä, sienen ja satulasaippuaa. Sitten asetuin satulahuoneeseen Pikun suitset sylissäni. Otin mukavan asennon. Aloin puhdistaa suitsia, katsoin kaikki hihnat ja remmit tarkkaan, jottei piiloon jäisi yhtään likaa. Kuivasin myös huolellisesti. Sitten niputon Pikun suitset ja laitoin ne naulaan. Otin satulan syliini ja aloin puhdistaa sitä. En vaahdottanut istuimen kohdalla, jotta ei tulisi yllätyksiä Vaihdoin jalustinremmien paikat ja puhdistin ne. Sitten harjasin satulavyön ja vaihdoin huovan sinisestä vaaleanvihreään. Sitten vein tavarat paikoilleen ja lähdin hakemaan Pikkua sisälle. Pikku hirnahti nähdessään minut. Taputin sitä. Laitoin riimunnarun kiinni ja vein Pikun talliin. Siellä laitoin sen karsinaansa ja menin hakemaan satulahuoneesta harjoja. Tultuani takaisin Pikku rupesi kerjäämään herkkuja. En kuitenkaan antanut, sillä antaisin vasta liikutuksen jälkeen. ”Harjaan sinut nyt pikaisesti, sitten pääset maneesiin juoksemaan”, sanoin sille. Se hörähti ja aloin harjata sitä pölyharjalla. Kun olin harjannut Pikun läpikotaisin, puhdistin kaviot ja harjasin pään. Sitten vielä setvin Pikun häntä- ja harjajouhet. Pikku oli valmis. Laitoin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan Pikkua maneesia kohti. Maneesi oli tyhjä, onneksi. Suljin kaikki ovet ja talutin Pikun maneesin keskelle. Sitten päästin ponin irti. Se sinkosi matkaan. Se laukkasi ympäri maneesia todella, TODELLA kovaa! Se pukitteli ja iloitsi vapaaksi pääsemisestä. Välillä Pikku vaihtoi suuntaa, välillä taas sinkosi matkaan. Lopulta se väsyi ja tuli luokseni. Kiitin sitä, ja annoin porkkanan. Talutin sen ulos maneesista. Lähdin taluttamaan sitä kohti metsätietä, sillä siellä menisimme loppukäynnit. Tultuamme takaisin Pikku vaikutti iloiselta. Se ei ollut yhtään hionnut, joten Pikku ei tarvinnut loimea. Kiitin sitä, vein tallin ja annoin herkkupalan. Sitten suljin karsinan oven, keräsin kamppeeni ja lähdin kotiin tekemään läksyjä.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 22, 2008 14:15:26 GMT 2
Ponin vapaapäivä ”Eli tallihommia”
Tulin koulun jälkeen tallille äitini kyydissä, sillä en jaksanut kävellä. Tänään En menisi ratsastamaan, vaan antaisin Pikulle vapaapäivän. Menin talliin, Pikku ei ollut vielä sisällä, sen karsina ja varusteet olivat puhtaita, joten en tiennyt, mitä tekisin. Keksin. Siivoaisin kaappini, se olikin varmasti kamalassa kunnossa! Kaivoin avaimeni taskustani, löysin sen heti. Avasin kaappini, sain päälleni heti turvaliivin, ratsastushousut ja kypärät. Olin sullonut ne kaappiini eilisessä kiireessä. Nostin tavarat lattialta ja laitoin ne penkille. Tyhjensin koko kaapin, se oli täynnä tyhjiä karkkipusseja, heppaherkkupusseja, paperia, kyniä, jouhia ja kissan-, sekä koirankarvoja. Pyörittelin päätäni: "Tässähän olisi aivan kamala urakka! En selviäisi siitä ikinä!", voihkin. Aloitin kuitenkin tavaroiden järjestelyn. Vähän ajan päästä kaappini näytti aivan uudelta. Anne käveli taakseni minun huomaamattani. "Olet tehnyt hyvää työtä, hän kehui. Voisitko siivota minunkin kaappini?" hän kysyi. Lupauduin. Hän avasi kaappinsa oven. Siellä oli kännykkä, lompakko, karvoja, sekä ratsastustamineet. Aloitin taas järjestelemällä. Tämän kaapin sain nopeasti siivottua. Sen jälkeen lukitsin kaappien ovet ja menin talliin. Anne oli jakamassa iltapäiväheiniä tarhoihin. Hän pyysi minua auttamaan. ensin sain sylillisen heiniä Kamulle, sitten sain viedä Pikulle. Vein myös Taigalle, Pellalle ja Amille. Anne ehti viemään muille.
Otin harjan käteeni ja aloin lakaista tallikäytävää. Lakaisin tallin aivan päästä päähän. Kun työ oli tehty, kipitin hoitajien oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Aloin keittää kaakaota. Siinä samassa Wear tuli vintille. Hän tuli viereeni nuuskimaan hyvää tuoksua. Naurahdin. Wear kattoi pöydän (eli laittoi kaksi mukia ja kaksi lautasta pöydälle:D) ja minä keitin kaakaot, sekä etsin kaapista pari pullaa. Sen jälkeen istuimme pöytään. ”Menetkö ratsastamaan tänään Taigalla?” kysyin Wearilta. Hän nyökkäsi ja kertoi menevänsä maastoon. ”Haluatko tulla mukaan?” hän kysyi. Kieltäydyin, koska Pikulla oli vapaapäivä. Sen jälkeen korjasimme jälkemme. Menin kysymään vielä, tarvitsisiko Anne apua. Hän ei tarvinnut, joten lähdin kävellen kotiin lumisateessa.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 23, 2008 14:50:18 GMT 2
Kunnon töitä ja löhöilyä
Opettajat ovatkin hyvää porukkaa kun laittavat koulun kiinni hieman aikaisemmin kokouksen takia, säästyimpä taas ruotsin tunneilta. Hyppäsin bussiin tavalliseen tapaan ja köröttelin kohti Seppelettä, perillä kylmä ilma pureutui jälleen ihooni ja minun oli kiristettävä kaulahuiviani ettei kylmä pääsisi takin sisään. Tarhailevat hevoset seurasivat kulkuani kohti ovea ja avatessani ulko oven kasvojani vasten tulvahti ihanan lämmin hevosen tuoksuinen ilmavirta.
Tervehdin Bladea ja rapsutellessani tamman valkeaa tähteä paikalle pyyhälsi oikein tomeran näköinen aikuisratsastaja harjojen kanssa, "Terve, onko tämä Blade, minun kuuluis saaha se tunnille." nainen kysyi minulta hymyillen. "On tämä, tarvitko apua vai löysitkö jo kaikki tarvikkeet?" hymyilin takaisin, "Minä olen siis Dreamer." sanoin ja ojensin käteni tervehtiäkseni. "Eli sinä olet Bladen hoitaja vai? En tarvi mitään apua, luulen ainakin että löysin kaikki varusteet, minä olen Reetta." nainen sanoi tarkistettuaan läpi kaikki kädessä olevat tavaransa, "No jos tarvit apua niin kysy vain, aina täällä on joku auttamassa." hymyilin ja jätin Reetan valmistelemaan tammaa rauhassa hymyssä suin. Itse löysin itseni pian Pikun karsinasta, en ollutkaan hetkiseen hoitanut kimoa ruuna kunnolla läpi, selvitin harjaa ja häntää takuista, harjasin kimon harjan hohtavan valkoiseksi. "No niin ukkoseni, pitkästää aikaa päästään kunnon töihin maastoiltua on tultu jo niin paljon." ähisin Pikulle puhdistaen samalla kavioita. Lopulta olin tyytyväinen työhöni ja hengähdin hieman, eipä hetkeäkään kun Ellin kasvot kurkistivat sisään Pikun karsinaan. "Hei, liikenisikö täältä hieman apua heinien kantamiseen?" Elli kysyi, "Aina, aioin ratsastaa Pikulla mutta en onneksi ollut maastoon menossa niin se voi odottaa." sanoin hymyillen. "Anteeksi nyt, mutta oli pieni pakko kun Jaakko sattui juuri lähtemään käymään kaupungissa ja Anne on pitämässä tuntia." anteeksi pyytelevä ääni kuului käytävästä Ellin jo kiiruhtaessa seuraavalle karsinalle avun toivossa. "Ei se mitään." vakuuttelin Ellille. Pian meitä oli aimo joukko hoitajia auttamassa Elliä ja työt sujuivatkin nopeasti. Pian koko joukkio oli vintillä juomassa kahvia ja syömässä Ellin tarjoamia pullia vaivan palkaksi.
Pian palasin jo Pikun karsinalle varusteet mukanani, kävin ruunan vielä läpi pölyharjalla, mutta kimo oli yhä harjauksen jäljiltä puhdas. Lopulta pikku oli täysin valmis lähtemään töihin, mutta itse olin kuin puusta revitty. No ei auta ajattelin ja puhdistin pahimmat liat ja pölyt irti vaateista ja vetäisin kypärän päähän.
Maneesissa oli juuri loppumassa aikuisratsastajien tunti ja kaikilla oli juuri samallainen hymy huulillaan kuin aiemmin päivällä näkemilläni talutustuntilaisilla, ponkaisin hymyillen Pikun selkään yllättävän vaivattomasti, joku minua hieman lyhempi oli ratsastus ilmeisesti viimeksi sillä minun oli hieman säädettävä jalustimia minulle sopiviksi. "No niin tänään otetaan kevyesti, ei hurjasteluja." sanoin kimolle samalla kun kannustin sitä eteenpäin. Ruuna lähti innokkaasti tallustelemaan uraa pitkin ja kohta kokosinkin ohjat ja aloin tehdä kiemurauria ja pääty-ympyröitä ensi käynnissä, sitten lisäsin ravin pääty-ympyrälle ja jatkoin kiemurauria käynnissä. Hetken aikaa tätä jatkettuani vaihdoin suuntaa ja tein samat siihenkin suuntaan. Pikku ravasi innokkaana allani ja tuntui kuuntelevan pienintäkin liiketta selässään, lopuksi vielä annoin ruunan venyttellä rauhassa ja otimme loppukäynnit rauhassa seuraten samalla muiden työskentelyä. Lopuksi taputin kimoa kiitokseksi ja nousin selästä.
Pikku oli hieman hiennut satulan alta mutta muuten ruuna oli kuiva, kuivattelin ruunaa hieman ja laitoin loimen ponin päälle ettei se vain vilustuisi. Lopuksi sujautin sille porkkanan pätkän ja rapsuttelin vielä hetken kimoa. "No niin ukkoseni, lepäileppä rauhassa jos vaikka joku toinenkin hoitaja kävisi sinua lellimässä." sanoin hymylyillen ponille ja jätin sen mussuttamaan porkkanaansa. Palautin varusteet niiden oikeille paikoilleen ja jopa siivosin oman kaappini, loppu ajan löhöilin vintin sohvalla ja nauroin muiden kanssa siinä samalla, lopuksi juoksin kuin hullu bussille vaikka olin muka varannut hyvin aikaa kävellä pysäkille.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 24, 2008 14:01:02 GMT 2
Kamala lumimyräkkä – ei ratsastusta, mutta hoitamista Hyppäsin autostamme iloisesti hyräillen. Satoi todella paljon lunta, oli ihan kunnon myräkkä. Loikkasin tallinoven luokse ja avasin oven. Menin äkkiä sisään pakoon lumisadetta Hevoset oli jo tuotu sisälle pahan sään takia. Menin Pikun luokse, sen karsinassa ei ollut ihmisiä. Tervehdin sitä, se hörähti minulle. Annoin sille minttukaramellin ja lupasin, että toisin niitä ensikerralla ison pussillisen. Se nosti päätään kuullessaan nuo sanat. Naurahdin. Silitin ponin turpaa. Sitten annoin taputuksen ja lähdin hakemaan Pikun harjoja. Satulahuoneessa ei ollut ketään, joten en jäänyt sinne juttelemaan, vaan otin vain ponin harjat ja hipsin takaisin sen karsinalle. Laitoin harjat karsinanvierustalle. Sitten menin ponin karsinaan ja talutin Pikun käytävälle. Laitoin sen siihen kiinni oikein suurharjauksen ajaksi. Aloin harjata Pikkua ensin kumisuolla, jotta sen veri alkaisi hyvin kiertää. Pyörittelin ja hyörittelin sukaa sen karvalla. Pikku nautti, siltä se ainakin näytti, koska se melkein nukkui. Vaihdoin harjaa ja harjasin ponin läpikotaisin pölyharjalla, jotta kaikki lika irtoaisi varmasti. Sitten harjasin mahan, kainalot ja jalat. Selvitin hännän, sekä harjan. Sitten harjasin Pikun pään erityisen huolellisesti. Sen jälkeen otin pesusienen ja puhdistin Pikun silmäkulmat ja sieraimet. Vaihdoin eri sieneen ja puhdistin hännänalusen, sekä sukupuolielimet. Siitä Pikku ei kamalasti tykännyt, mutta oli silti kiltisti. Sitten otin kaviokoukun ja pyysin Pikkua nostamaan ensin oikean etujalan, sitten oikean takasen, sekä vasemmat jalat. Puhdistin kaviot huolella. Sitten laitoin harjat harjapussiin ja lähdin käymään satulahuoneessa hakemassa kavioöljyä. Pengoin Pikun kaappia ja löysin lopulta sen kavioöljyn. Menin takaisin ponin luokse ja sivelin sen kaviot sillä. Sitten otin vielä yleisharjan ja harjasin ihan koko ponin, pään, hännän ja harjan, jalat, kainalot, mahanalusen ja muut paikat. Kun olin ne saanut harjattua, oli hoitoponini harjattu hyvin. Laitoin harjapussin sivummalle ja otin taskustani letityskumilenkkipaketin, sekä harjakamman. Letittäisin Pikun harjan oikein hienoksi. Aloitin jakamalla koko harjan 12 osaan. Sitten letitin ne osat, myös otsatukan. Sen jälkeen vedin letit kuminauhan avulla sykerölle. Tein otsatukalle saman. Sitten menin hännän kimppuun. Tein sinne söpön, ranskalaisen letin, jonka viimeistelin pienellä rusetilla. Sitten katsoin lopputulosta, Pikku oli hirvittävän suloinen. Anne tuli taakseni, säikähdin ja melkein pomppasin ilmaan, kun hän sanoi: - Pikku on oikein söpö. Kai liikutat sen tänään? - Ajattelin kyllä vain hoidella, miten niin? kysyin - Tänään ei ole tunteja, koska on niin kova myräkkä, että tiet ovat tukossa. Voitko juoksuttaa Pikkua? Anne jatkoi. - No, kai mä voin, lupasin Annelle. Sitten Anne lähti ja minä menin hakemaan Pikun suitsia, juoksutusliinaa ja juoksutusraippaa. Kun olin ne hakenut, Pikku odottikin käytävällä jo todella kärsimättömästi. Rauhoittelin Ponia. Se rauhoittui. Laitoin suitset sen päähän ja kiinnitin suitsiin liinan. Laitoin käsineet käteeni ja lähdin taluttamaan Pikku kohti kylmää ja tyhjää maneesia. Maneesissa oli onneksi kuitenkin vähän lämpöisempi kuin ulkona. Kävelytin Pikku ensin noin kymmenen minuuttia, sitten patistin sen ympyrällä raviin. Se ravasi kauniisti. Vaihdoimme suuntaa, ravasimme siihenkin suuntaan, sitten pyysin sitä laukkaan, laukkasimmekin molempiin suuntiin vähän. Sitten pyysin ponin raviin ja käyntiin, kun olin juoksuttanut sitä noin 15 minuuttia. Sitten kävelimme noin 10 minuuttia. Sen jälkeen vein ponin talliin ja otin siltä varusteet pois. Purin letit, loimitin ponin ja keräsin kamppeeni. Äiti tuli hakemaan minua, joten sanoin kaikille heipat ja lähdin.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 25, 2008 13:59:10 GMT 2
Räväkkä maastolenkki
Oli kaunis talvipäivä, sää oli eilisestä todellakin muuttunut! Paistoi aurinko, eikä satanut mitään. Astuin talliin. Tänään hoitaisin molempia hoitoheppojani, Pikkua ja Kamua. Ensin hoitaisin kuitenkin Pikun. Menin Pikun karsinalle. Se oli karsinassaan makoilemassa. Herätin sen, se nousi minttukaramellin voimalla pystyyn. Kiitin ponia ja annoin herkkupalan. Sitten hain sen harjat, jotka olisivat satulahuoneessa. Otin harjat käteeni ja menin takaisin Pikun karsinalle. Se katseli minua otsatukkansa takaa. Kiitin sitä ja menin karsinaan. Aloin harjata sen koko kroppaa pölärillä. Harjasin molemmat puolet, sekä selvitin jouhet. Pikku nautti. Se nosti aina välillä päätään. Sitten harjasin sen pään, sekä puhdistin kaviot. Olin saanut Pikun harjattua, joten laitoin harjat pussiin ja lähdin hakemaan Pikun varusteita, sillä lähtisimme tänään maastoon. Kun olin hakenut Pikun varusteet tyhjästä satulahuoneesta, palasin sen luo. Nostin satulan sen selkään, sekä kiinnitin vyön. Sitten pujotin suitset sen päähän ja kiinnitin remmit, sekä hihnat. Suoristin Pikun otsatukan. Sitten menin hakemaan omaa kypärääni. Palasin Pikun luokse kiristäen kypäräni leukahihnaa. Se katsoi minua virnuillen. Virnuilin takaisin ja aloin taluttaa Pikkua ulos.
Ulkona oli edelleen niin kaunis ilma, kuin oli ollut tultuani tallille. Ei tuullut yhtään. Pikku seisoi kiltisti paikoillaan tarkkaillen ympäristöään, kun kiristin sen vyötä ja säädin jalustimia. Sitten ponnistin ponin selkään jua annoin sen kävellä pitkin ohjin tallin ohi. Menisimme maastoon, ensin kävelimme Seppeleen omaa tietä vähän vajaan kilometrin. Pikku oli kokoajan valpas, mutta tuntui kuitenkin luotettavalta istua sen selässä. Silitin ponin pörröistä kaulaa. Sitten keräsin ohjat. Pyysin Pikun raviin, aloin keventää lyhyen, pompauttavan ravin mukana. Se pukitti kerran, mutta en edes meinannut pudota. Ravasimme Seppeleen tien päähän. Siellä siirsin käyntiin ja pysäytin Pikun. Sitten katsoin, ettei autoja tullut. Ylitin tien ja jatkoin oikealle. Pidin lyhyitä ohjia, koska olimme autotiellä. Kävelimme seuraavaan risteykseen ja käännyimme siitä ylittäen tien oikealle. Sitä tietä pitkin kävelimme vähän matkaa, kunnes käännyimme suoralle, jota sanottiin laukkasuoraksi. Siinä annoin Pikulle vapaat kädet. Se pukitti ja nosti laukan, ja laukkasi suoran päähän. Se pukitteli tänään paljon. Käännyimme takaisin ja laukkasimme suoran toiseen suuntaan. Otin harjasta kiinni, jotta en vahingossakaan putoisi. Sen jälkeen siirsin puuskuttavan ponin käyntiin. Annoin sen kävellä pitkin ohjin tien yli, siitä metsäreittiä pitkin takaisin tallille. Tallilla tulin alas selästä, nostin jalustimet ja löyhäsin vyön. Sitten talutin Pikun talliin, jossa otin siltä varusteet pois ja harjasin pikaisesti. Sitten laitoin sille loimen. Sen jälkeen suuntasin hoitamaan Kamua.
|
|
|
Post by Dreamer on Jan 25, 2008 23:53:07 GMT 2
Laatuaikaa
Löysin Pikun tyytyväisenä karsinastaan, en viitsinyt alkaa riisumaan lointa turhaan vaan aloin selvitellä harjaa ja letitin sen kauniisti ja jatkuvasti niin että pää tuli vasta sään tuntumassa. Kun pää puoli oli yhtä palmikkoa ja lettiä siirryin hännän kimppuun, häntään suunnittelin kalanruodon ja se alkoi luonnistua aluksi ihmeekseni hyvin. "Hmm, tiädätkös Pikku ehkä minusta sittenkin voisi tulla kampaaja, tosin ei ihmisille niillä on mielipiteitä." selitin ruunalle nauraen, "No mehän olisimme täysin hukassa jos meillä ei olisi mielipiteitä olisimme kaikki samallaisia." Nelli yhtyi nauruuni "Ja kaikkihan haluaisivat saman hoitohevosen!" hän jatkoi. "Niin, tosin heitä voisi käskeä haluamaan muuta, eikä olisi sotiakaan kun kaikki haluais samaa." jatkoin pientä kuvitelmaamme "Ja kaikki vain kököttäisivät paikoillaan ihan hölmöinä." jatkoimme vitsailua tovin kunnes Nellillä tuli kiire oman hoitohevosensa luo ja minä jatkoin Pikun hännän parissa. "No nyt tämä menee ihan väärin, tää käänty poju oikein päin tästä tuli puoliksi tavallinen ranskanletti." kertoilin Pikulle ruunan hännästä ja työni tuloksista ja päätin purkaa ja jatkaa oikein menneestä kohdasta.
"No nyt." huokaisin kun sain kun sainkin hännän oikein. Sitten jo purinkin letit ja hemmottelin Pikkua vielä hetken ja rapsuttelin ja puhelin kimolle kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Lopulta lähdin talsimaan aurattua tietä kotiin päin.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 26, 2008 10:35:46 GMT 2
Kunnon hoitokerta ja peräänantoa
Tulin iloisesti hyppien tallille. Ilma oli vielä vähän hämärä, kello oli noin 10.30. Tänään hoitaisin molemmat hoitsuni, siivoaisin niiden karsinat, puhdistaisin varusteet, ratsastaisin, sekä tekisin muita hoitotoimenpiteitä. Menin sisään talliin. Tallissa ei ollut hoitajia, mutta kuitenkin tallipoika Jaakko, Elli ja Anne. He puhdistivat karsinoita. - Mä voin sitten siivota tänään Pikun ja Kamun karsinat, huikkasin Annelle. Hän kiitti. Menin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Sen jälkeen suuntasin niitä työntäen Piccolon karsinalle. Aloin siivota karsinaa. Pikku oli oikein karsinoidensotkemisen mestari! Se oli täynnä kakkaa, sekä märkiä puruja. Aloin lapata lantaa kottikärryihin. Siinä oli suuri ja vaivalloinen työ. Kun olin puhdistanut karsinan, menin viemään lannat lantalaan.
Avasin painavan tallin oven ja katolta putosi lunta päälleni. Ehdin väistää, onneksi lantakärry ei kaatunut, vaan pysyi itsepintaisesti pystyssä. Työnsin kottarit lantalaan ja kaadoin kaikki jätökset sinne. Levittelin niitä hiukan, jotta "lastaussillan" eteen ei tulisi kamalan suurta lantakikkarekasaa. Työnsin kottarit purulaan. Siellä täytin ne puhtaalla, hyväntuoksuisella purulla. Pyyhin hikeä otsaltani ja työnsin purukärryt Pikun karsinaan. Kaadoin kaikki purut sinne ja levittelin ne huolella. Sen jälkeen vein kaikki työvälineet pois. Hain ämpärin ja pesusienen, puhdistaisin Pikun kupit. Ensin tyhjensin Pikun automaattivesiastian. Sitten aloin puhdistaa sitä, välillä laitoin uutta vettä, jotta kuppi puhdistuisi. Sen sain puhdistettua, joten kävin heti heittämässä likaiset vedet pois ja hakemassa vähän puhdasta vettä ruokakuppia varten. Aloin puhdistaa myös ruokakuppia. Se ei onneksi ollut kovin likainen, joten työ kävi nopeasti ja helposti. Katsoin aikaansaannostani. Ponilla olisi täysin puhdas karsina ja puhtaat kupit. Vein työvälineeni pois. Menin hakemaan Pikun harjoja satulahuoneesta, jotta saisin alkaa harjaamaan sitä heti, kun toisin sen sisälle.
Lähdin hakemaan Pikkua sisään. Se oli syönyt jo päiväheinänsä, mutta oli silti aitauksen toisella puolella. Hamuilin taskustani porkkanan, jolla houkuttelisin Pikun luokseni. Sen nähtyään se ravasi hymistellen aidanviertä suoraan syliini. Kiinnitin Pikun riimun kädessäni olevaan riimunnaruun. Annoin porkkanan ponille ja avasin portin. Pujahdimme ulos ja suljin portin, jotta muut ponit eivät karkaisi. Sitten pyysin Pikkua kävelemään vierelläni kohti tallia.
Pääsimme talliin, en vienyt Pikkua karsinaansa vaan jätin sen käytävälle harjauksen ajaksi. Otin harjalaatikosta pyörityssuan, eli kumisuan. Aloin harjata sillä Pikkua, pyörittelin ja hyörittelin koko Pikun läpi. Se nautti, siltä se ainakin näytti. Poistin kaiken irtolian Pikun karvasta. Sitten vaihdoin pölyharjaan ja harjasin pölyt pois Pikun karvalta. Välillä puhdistin sukaa kovempaan harjaan, piikkisukaan. Enhän halunnut harjata likoja takaisin Pikkupökkypulleroiseen! Kun olin saanut Pikun karvan kiiltäväksi, laitoin harjan pois. Selvitin Ponin jouhet hellävaraisesti sormin. Siitäkin se näytti nauttivan. Nypin myös purut pois, sekä selvitin tuuhean ja valkoisen otsaharjan. Sen jälkeen otin käteeni pehmoisen pääharjan. Sillä harjasin Pikun pään. Se seisoi kiltisti, kun vaihdoin käteeni kaviokoukun ja menin ensimmäisen jalan viereen. Pyysin sitä nostamaan sitä, se teki työtä käskettyä. Poistin lumet ja kakat Pikun kaviosta ja tarkistin, että kenkä sekä hokit olivat hyvin paikoillaan. Missään ei ollut vikaa. Otin kaikki muut kaviot samalla tavalla. Sen jälkeen katsoin kullannuppuani ja ihailin työni tulosta. Olin saanut Pikun harjattua ja se oli koko ajan hyvin kiltisti. Taputin ponia. Sitten laitoin harjat pois ja lähdin hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta. Etsin katseellani Pikun varusteita, sillä ne olivat vaihtaneet paikkaa. Lopulta kuitenkin löysin satulan, mutta jouduin hetken katselemaan, ennen kuin löysin myös suitset. Kun minulla oli kaikki varusteet sylissäni, lähdin takaisin rakkaan hoitoponini luo. Se hörähti hiljaa nähdessään minut. Pikku näytti hassulta, niin kärsimättömältä. Naurahdin ja nostin satulan sen selkään. Se seisoi kiltisti. Vedin satulan oikealle paikalleen. Sitten suoristin huovan ja kiinnitin vyön. Satula näytti olevan oikein sen selässä, joten otin suitset käteeni ja irrotin Pikulta riimun. Pujotin kuolaimet sen suuhun helposti. Sitten vedin suitset sen päähän ja suoristin jouhet, sekä kiinnitin hihnat. Kun olin saanut varusteet puettua, Wear käveli taakseni. Pyysin häntä pitämään Pikkua sen aikaa, kun hakisin kypäräni. Hän suostui, joten hipsin kaapilleni ja vedin sieltä kypäräni. Kun tulin takaisin, kiitin Wearia ja talutin Pikun maneesiin.
Maneesissa oli ei ollut vielä ollut ketään, joten räpsäytin valot päälle. Pikku säikähti ääntä ja hyppäsi taaksepäin. Rauhoitin ponin. Sitten kiristin vyön, sekä tarkistin jalustimet oikean mittaisiksi. Sitten kapusin selkään. Pyysin Pikkua kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Se siirtyi käyntiin ja käveli reippaasti, minne halusin. Taputin sitä. Annoin sen kävellä noin 10 minuuttia ihan vapaasti. Sitten keräsin ohjat ja pysäytin ponin. Pyysin sen takaisin käyntiin. Se totteli hyvin. Aloitimme tekemällä jokaisen sivun keskelle voltin. Teimme saman molempiin suuntiin, Pikku kuunteli hyvin, taipui ja asettui, sekä kulki korvat höröllä. Kiitin Pikkua. Sitten pyysin sen raviin. Jouduin pari kertaa pidättämään, jotta löytäisimme oikean rytmin. Kevensin. Aloimme tehdä päätyihin ympyrät, sekä pitkille sivuille loivatkiemuraurat. Pikku liikkui hienosti. Taputin ja kiitin sitä. Sitten vaihdoimme suuntaa tekemällä kokorataleikkaa, eli lävistäjän. Siellä vähän lisäsi ravia, sekä vaihdoin keskellä kevennyksen. Tein saman tehtävän toiseenkin suuntaan. Pikku oli todella hieno poni, se alkoi hakeutua muotoon. Taputin ja kiitin sitä äänellä, ettei asentoni kärsisi. Ravattuamme toiseenkin suuntaan kunnolla siirsi ponin käyntiin ja annoin sen kävellä kierroksen. Sen jälkeen nostin laukan. Laukkasin ensin päätyyn ympyrän, sitten keskellekin pari kiemuraa. Tein saman toiseen suuntaan. Sen jälkeen ravasin Pikulla pari kierrosta, sitten siirsin käyntiin. Taputin ponia ja annoin kävellä 10 minuuttia. Sen jälkeen käänsin Pikun kaartoon, tulin alas selästä, löyhäsin vyön, nostin jalustimet ja kiitin Pikkua. Sitten talutin Pikun lämpimään talliin.
Tallissa riisuin ponilta varusteet. Se oli hikinen. Avasin suitsista kaikki remmit ja vedin suitset pois Pikun päästä. Sitten avasin vyön ja nostin sen talutan päälle. Nostin satulan ponin selästä ja vein tavarat paikoilleen unohtamatta pestä kuolaimia. Sitten laitoin Pikulle loimen, koska se oli hikinen. Taputin ponia kiitokseksi, sekä annoin pari porkkanaa, sekä lisäksi minttukaramellin. Sen jälkeen lähdin karsinasta ja menin putsaamaan varusteita.
Ensiksi otin lämmintä vettä, pesusienen ja satulasaippuaa. Sitten aloin hinkata suitsista likaa, pois, tänään en pesaisisi satulaa. Hinkkasin ja kuivasin suitsia. Kun ne olivat puhtaat, niputin ne siististi ja laitoin naulaansa. Sitten menin hoitajien vintille, nyt hoitaisin Kamua.
|
|