|
Post by Dreamer on Jan 27, 2008 21:02:10 GMT 2
Tuntilaisia
Tulin jo aamulla tallille vihellellen jotain lastenlaulua joka oli jäänyt sitkeästi takaraivooni. Tervehdin pikaisesti Bladea joka näytti tyytyväiseltä ahmiessaan aamiaista, "Terve tyttö, nauti sinä vain rauhassa aamiaisesi, sinun kanssasi mina touhuan myöhemmin tänään." hymyilin Bladelle joka nosti turpaansa vain tönäistäkseen minua hieman tervehdykseksi ja sitten työntäen päänsä taas ruokaansa.
Jätin Bladen ja suuntasin Pikun karsinan luo, aluksi näytti ettei karsinassa ollut ketään mutta kun kurkistin sisään näin pienen tuntilaisen harjaamassa Pikun mahaa. "Terve" sanoin iloisesti ja hymyilin pienelle lettipäiselle tytölle, tyttö näytti hieman pelokkaalta suurine silmineen ja kalpeine kasvoineen. "Hei." kuulin ujon vastauksen, "Sinä siis sait Pikun tunnille, onnentyttö." sanoin rohkaisevasti. "Mie olen Dreamer, yks Pikun hoitajista, tarvitko apua?" jatkoin kun tyttö vain hymyili eksyneen oloisena. "No joo, satulan kanssa jos voisit auttaa kun en saa sitä ikinä oikealle paikalleen." tyttö sanoi ja näytti jo hieman iloisemmalta. "No kyllä sinä opit ei tarvi kuin hieman harjoittelua ja kertausta." sanoin samalla nostaen satulan Pikun selkään, ruuna seisoi kilttiin tapaansa paikallaan ja antoi meidän touhuta rauhassa. "Mie oon muuten Maija." tyttö sanoi jo reippaanpaan sävyyn, hymyilin ja sanoin Maijalle meneväni vaihtamaan paremmat vaatteet päälleni.
Vaihdettuani vaatteeni ja laskeuduttuani alas vintiltä Anne vinkkasi minut luokseen toimistoon. "Sinulle oli asiaa?" kysyin astuessani toimistoon, "Joo voisitko avustaa seuraavalla tunnilla, se on melkein aivan alottelijoitten tunti ja tänään on eka kerta ilman taluttajaa, mutta ajattelin silti että kaikilla olisi hyvä olla joku kävelemässä vieressä ainakin aluksi." sanoin auttavani tunnilla ja kysyin ketä auttaisin. "No.." Anne tutkiskeli hetken papereitaan "Kaikilla muilla on jo avustajat paitsi Pikulla, tyttö on vähän epävarma mutta eiköhän se mene pian ohi." Anne sanoi hymyillen ja alkoi vetää kenkiä jalkaansa.
"Hei sinäkö olet mulla avustajana" Maija sanoi selvästi helpottuneena tutusta kasvosta, "Pelkäsin jo että minulle tuleekin joku tiuskija." tyttö jatkoi. "Pöh, ei täällä kukaan tiuski, kaikkihan joskus on ollu aloittelijoita ja Pikku on tosi kiltti." sanoin samalla auttaen tyttöä satulaan. Tunti alkoi tavalliseen tapaan käynnillä, sitten kuului käsky koota ohjat ja alkaa pysähtyä jokaisella lyhyellä sivulla. Anne jakeli ohjeita jokaiselle joka niitä tarvitsi, "Maija kiristä vähän ohjia, sinun pitää nostaa kädet kainaloon jos meinaat saada Pikun pysähtymään noiden avulla." sanoin tytölle jolta Pikku oli jotenkin saanut kirittyä ohjia kädestä "Ja jos tuntuu että se poni yrittää vetää ohjia käsitä niin ota parempi ote peukalon avulla." jatkoin kun näin ohjien taas roikkuvan liian löysällä. Maija tuntui vetämään kaikki neuvot sisäänsä ja pian parin epäonnistumisen jälkeen Pikku pysähtyi täysin eikä vain hidastanut vauhtia. "Maija hyvä pysähtyminen siellä päässä, vielä kun rentoudut siellä satulassa niin Pikku pysähtyy kuin seinään sinun pyynnöstäsi." kuulin Annen kehuvan Maijaa ja tyttö säteili ylpeänä. Pian mukaan tulivat voltit pysähtymisen sijaan ja joka toisella pitkällä sivulla sai ravata jos uskalsi, "Saavatpa nämä hoitajatkin vähän liikuntaa juostessaan. Ja muistakaa; Jos ette ravaa tulkaa sisemmäs ravaavien tieltä ettei tule kolareita." Anne lopetti ohjeistuksensa. Maija tuntui innostuvan kuullessaan tehtävän "Jess, osaaniki voltit paremmin ku pysähtymiset ja ravaaminen on kivaa." tyttö selitti minulle, sitten ilme hieman muuttui ja kuulin huolestuneen äänen "Ei kai haittaa vainka ravaanki? Siis se että joudut juoksemaan." en voinut olla hymyilemättä. "Kuule jos sinulla on hauskaa niin ei haittaa ollenkaan, tiesin kyllä mihin ryhdyin." sanoin tytölle ja juoksin Pikun vierellä tytön nostaessa iloisesti ravin. Kaikki tuntilaiset ravasivat rohkeasti ja pian tuntia lopeteltiin ja autoin Maijaa hoitamaan Pikun loppuun.
Lopulta tuntilaisten hälyn hiljennyttyä palasin Pikun luo ja rapsuttelin sitä, "Nauti nyt hetki, tunnin päästä alkaa jo toinen tunti hieman kokeneempien osalta ja joudut kunnolla töihin." varoittelin kimoa ja kimo tuntuikin ottavan vinkistä vaariin ja laittoi maikoilemaan karsinaansa. Kuulin sen kuorsaavan lähtiessäni Bladen karsinaa kohti jakaakseni huomiotani sillekkin.
|
|
|
Post by Maikku on Jan 28, 2008 16:11:07 GMT 2
Murheita ja kyyneleitä Hyppelehdin iloisesti tallille. Tänään vain hoitaisin vähän Pikkua, sillä olimme koulussa joutuneet hiihtämään, se ei ollut kivaa! Mielialani kuitenkin koheni, kun avasin tallin oven ja näin tallikäytävällä vain Annen, en joutuisi auttamaan pieniä tuntilaisiä, siihen pinnani ei tänään riittänyt. Kävelin pää riipuksissa Annen ohi. Anne huomasi alakuloisuuteni, ja kysyi, mikä oli hätänä. Huokaisin vastaukseksi, mutta Anne kuitenkin pysäytti minut ja pakotti kertomaan. - Mua väsyttää. Kokeet meni huonosti, jouduttiin hiihtään ja huomenna uimaan! Enkai joidu taluttamaan? Anelin. Hän oli huolestuneen näköinen ja kysyi, miksen jäänyt kotiin. Jatkoin: - Kotona vaan joituisin vahtiin mun pikkusiskoa, Jenniä. Joten ei ollut muuta paikkaa, mihin tulla. - Noh, sun ei tänään tarvi liikuttaa Pikkua, jos et halua. Onneksi tänään ei tarvita erityistä talutusapuakaan, Anne kertoi. Huokaisin helpotuksesta ja menin hakemaan satulahuoneesta Pikun harjoja. Sille kertoisin kaikki murheeni. Toivottavasti kukaan ei kuullut, en jaksa selitellä niitä kellekään. Menin Pikun karsinaan. Se hörähti vastaukseksi. Annoin sille porkkanaa samalla, kun aloin kaivaa harjoja sen pussista. Kerroin sille samalla, kuinka minua väsytti ja kiukutti. Välillä se tönäisi minua rohkaisevasti. Kun olin saanut ponin harjattua, mielialani oli vielä kohentunut hiukan lisää. Sitten menin ylös hoitajienhuoneeseen. Siellä oli paljon hoitajia, he istuivat pöydän vieressä pullaa nakertaen. Jäin katsomaan vähän kauemmas. Sitten Anita huomasi minut ja pyysi istumaan viereensä. Menin ujosti hänen luokseen ja istuuduin. Kaikki tuijottivat minua, mutta vain Wear, pöydän toiselta puoleta uskaltautui kysymään: - Miks sä muuten aina oot kaksin niin puhelias, mutta vähän isommassa porukassa muutut niin pieneksi ja muka surkeaksi? Ujostuttaako sua? Lehahdin tulipunaiseksi. Anita vieressäni veti kätensä hartioideni yli. Tunsin oloni niin surkeaksi. Ujostelinko muka aina niin paljon, että muut olivart kiinnittäneet siihen huomiota? Minua rupesi puistattelemaan, koska olin niin ujo! En uskaltanut koskaan tehdä mitään kenenkään muun hoitajan seurassa, kuin Wearin, johtui varmaan siitä, että olimme usein yhdessä täällä tallilla. Vedin Anitan käden pois hartioiltani. Nousin pöydästä ja kiirehdin Pikun luo. Halasin Pikkua. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin. Kaikki olivat minulle niin mukavia, mutten uskaltanut tutustua keheenkään! Weariin jotenkin, mutta silti. Silitin Pikun pehmoista kaulaa. Se hörähti vastaukseksi. Pyyhin silmäni kämmenselkääni. Kuulin askelten äänia. Joku käveli taakseni, mutten kehdannut katsoa, kuka se oli. Kuulin kuitenkin tutun äänen. Se oli Wear. Katsoin häntä punaisilla silmilläni. Hän veti minut alas ja istuuduimme Pikun karsinan lattialle. Sitten Wear alkoi puhua: - Miks sä itket? Sanoinko mä jotain pahaa? - Et. Musta vaan tuntuu niin tyhmältä, kun en ikinä uskalla tehdä mitään! voihkin. - Älä välitä. Ei sun tarvi ajatella, et olisit huonompi kun muut, vaikka ootkin nuorin! Wear lohdutti. Aloin taas nyyhkyttää: - Niin, mä oo vielä nuorin ja alan heti poraamaan! Ei tästä tuu mitään. - Noh, tuu nyt takasin tonne yläkertaan! Puhutaan asiat yhdessä selviks, Wear painosti. Suostuin ja pyyhin kyyneleitä poskiltani. Sitten seurasin Wearia yläkertaan, jossa muut hoitajat jo odottelivat. Menimme rinkiin lattialle. Menin Wearin ja Anitan väliin. Päätimme, että jokainen sanoisi jotain hyvää kaikista. Anita aloitti: - Maikku on kiva ja hauska, vaikkakin vähän ujo, Wear on ihana! Ella on ihanan rauhallinen ja Sofia, sä oot hauska tyyppi! Seuraavaksi oli minun vuoroni: - Wear, sä oot ihan hirmu kiva. Suhun mä oon täälä ekana pistäny silmäni . Ellasta en oikein tiedä, kun en ole tutustunut, Sofia, sä oot vaikuttanut kivalta ja tunnolliselta. Ja Anita, sä oot kiva ja huolehtivainen! Anita hymyili jutuilleni. Kun kaikki olivat kertoneet toisistaan jotain, oli aika mennä kotiin. Sanoin kaikille heipat ja lähdin.
|
|
|
Post by Maikku on Feb 1, 2008 14:20:50 GMT 2
Esteratsastusharjoituksia
Tänään tulin varmana tallille. Aamulla oli satanut jo aika paljon lunta, joten lunta oli kinoksittain joka paikassa. Vieläkin satoi vähän, muttei enään rankasti. Illalla varmaan myrskyäisi. Astuin sisään talliin. Tallista huokui lämmin heinän ja hevosen tuoksu. Tallista kuului hirnuntaa, joten hevoset oli tuotu lumisateen alta pois. Hyppelehdin ylös hoitajienhuoneen portaita pari askelta kerrallaa. Heitin reppuni kaappiini ja löhösin sohvalle Anitan viereen. - Ai, moi, Maikku, Anita sanoi iloisesti. - Moi, mitäs muuten sä aijot tänään Antun kanssa tehdä? kysyin uteliaasti. - Aateltiin mennä vähän esteitä, Anita jatkoi. - Voinko mäkin tulla Pikun kans? kysyin toiveikkaana katsoen Anitaa koiranpentuilmeellä. - Tottakai! Wearkin tulee Taigalla, sekä Dream Bladella. Siitä tulee hauskaa! Anita virkkoi. - Kai voidaan laittaa sitten vähän pienempi este isomman viereen? kysyin - Joo, että noi ponitkin pääsee kunnolla hyppään, Anita jatkoi. - Mennänkö hei nyt harjaan noita pulleroisia? kysyin. - Joo, mennään, Anita sanoi ja lähti kävelemään vintiltä alas tulevia portaita. Seurasin hänen perässään.
Pääsimme talliin. Kävelin Pikun karsinan luo harjapussi kädessäni, jonka olin napannut tullessani talliin. Annoin ponille minttukaramellin, ei se ollut saanut niitä pitkiin aikoihin! Taputin ponia kaulalle ja menin harjapussi kainalossani sen karsinaan. Näytin sille harjoja, jotta se ei epäilisi mitään. Sitten kaivoin pussista pölyharjan ja aloin harjata sillä Pikku kaulasta alkaen. Pikku nautti, kun menin sään kohdalle. Siitä rapsutin harjalla vähän aikaa. Sitten jatkoin mahan alle, josta Pikku ei oikein pitänyt. Se heilautti päätään, mutta en välittänyt, jotta se ei luulisi, että saisi sillä huomiota. Jatkoin vain harjaamista, harjasin jalat, pepun ja kyljet. Sitten harjasin toisen puolen, joka sujui jo vähän paremmin, siinä Pikku ei pullikoinut ja näyttänyt mieltään. Kiitin sitä. Sitten selvitin varovasti sormin Pikun harjan ja hännän. Sen jälkeen puhdistin rakkaan hoitoponini pään. Sitten vaihdoin harjaa ja otin kaviokoukun. Sillä puhdistin Pikun kaikki neljä kaviota hyvin, mutta varovasti osumatta säkään. Tunnustelin myös jalkoja, enkä löytänyt mitään ihmeellistä. Taputin ponia. Sitten laitoin harjat harjapussiin ja ripustin pussin Pikun karsinan ulkopuolelle roikkumaan.
Lähdin hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta. Päästyäni satulahuoneeseen näin siellä Anitan ja kysyin: - Mennäänkö me sitten rakentaan ne esteet, kun ollaan laitettu ittemme ja hoitsumme kuntoon? - Niin, mä pyysin kyllä jo Annee ja se meni rakentaan ne, eli sitten kun sä oot valmis, voit mennä maneesiin, Anne vastasi. - Okei. Laitatko sä nyt Antun? kysyin. - Joo, laitan, sen jälkeen meen lämmitteleen, Anita sanoin. - No, mä otan nyt nää Pikun varkat, moikka! huudahdin ja kannoin Piccolon varusteet ponin karsinalle.
Pikku odotti kiltisti, kun nostin satulan sen selkään. Vedin satulan oikealle paikallaan, ja kiinnitin vyön toiseen reikään. Katsoin vielä, että huopa oli suorassa. Se oli vähän rytyssä, joten suoristin sen ja vedin Pikun viimeisetkin jouhet pois satulan alta. Sitten otin suitset käteeni ja laitoin ne Pikun päähän. Kuolaimetkin Pikku otti todella kiltisti, ei ollut mitään ongelmaa. Kiristin hihnat sopivan kireiksi ja suoristin otsatukan. Sitten Pikku olikin valmis, joten laitoin vain kypärän päähäni Pikun karsinan edestä ja lähdin taluttamaan ponia maneesille.
Maneesissa ei ollut vielä muita kuin Wear ja Taiga, mutta perässäni tulivat heti Anita ja Anttu. Enään Dream puuttui, mutta Anita kertoi, että hän tulisi pian. Dreamkin tuli samalla maneesiin, kun olin nousemassa Pikun selkään. Ponnistin selkään, pääsinkin sinne. Sitten lyhensin jalustimia, koska joku pidempi oli ratsastanut Pikulla viimeksi. Kiristin vielä vyön ja suoristin turvaliivini. Sen jälkeen ohjasin Pikun pitkin ohjin uralle kävelemään. Katselin ympärilleni. Kaikki olimme jo kävelemässä. Anne oli pystyttänyt meille Anitan pyynnöstä keskellä kaksi pystyä, toinen toin 85 senttinen, toinen oli noin 70cm. Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu puomeja, ja niitä oli aivan kamalan paljon, koko pitkä sivu täynnä! Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu sarjan, joiden välit olisivat poneille kolme askelta, hevosille kaksi. Ne esteet olivat noin 60 senttisiä. Kun olimme kävelleet noin kymmenen minuuttia, otimme hoitsujemme kanssa lyhyet ohjat ja siirryimme raviin. Anita neuvoi, että tehtäisiin vaikka vähän ravin lisäyksiä, sekä paljon kaarevia uria, mutta esteille, eikä puomeille saanut vielä mennä. Teimme työtä käskettyä ja hoitsumme alkoivat kuunnella meitä. Sitten vihdoimme suuntaa, teimme samat asiat myös toiseen suuntaan. Sitten teimme myös muutamat laukannostot molempiin suuntiin. Kun hepat oli lämmitelty, Anita alkoi puhua. Hän puhui näin: - Mennään tuonne toisella pitkälle sivulle jonoon. Sieltä tullaan sitten yksitellen nuo ravipuomit tuossa kevyessä istunnassa! Maikku ja Pikku saakin sitten siitä aloittaa! Siirsin Pikun raviin. Se tuntui kamalan reippaalta, joten yritin vähän saada raviin parempaa rytmiä. Siinä onnistuin, joten käänsin puomeille, nousin satulasta, annoin vähän ohjaa ja katsoin edessä olevaa peiliä. Onnistuimme. Meidän jälkeemme tulivat Anita ja Andrew, sitten Dream ja Blade, ja viimeisenä Wear ja Taiga. Kaikki onnistuivat hyvin, joten Anita antoi uusia neuvoja: - Nyt tullaan sitten laukassa tuo sarja. Kaikki osaavat hypätä sarjaa, joten aloitetaan samalla järjestyksellä. Nostin laukan ja laukkasin pitkän sivun vähän reippaammin. Sitten rauhoitin ponia ja käänsin esteelle. Tulimme aivan suoraan, yksi, kaksi, yli ja alas, yksi, kaksi, kolme, yli ja alas. Selviydyimme esteestä hienosti. Muutkin selviytyivät. Tulimme sarjan muutaman kerran. sen jälkeen ylitimme keskellä olevia pystyjä. Kaikki onnistui hienosti. Sen jälkeen teimme hoitsuillemme loppuravit. Ravasimme muutaman kierroksen ja siirryimme käyntiin. Annoimme ponien kävellä kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen tulimme alas ja veimme ponit talliin. Wear lupasi innokkaasti tulla keräämään esteet pois. Otin Pikulta hikiset varusteet pois. Sitten harjasin sitä vähän, ennen kuin laitoin sille loimen. Sen jälkeen keräsin kamppeeni, sanoin kaikille heipat ja juoksin bussille, koska en jaksaisi kävellä kotiin. Ehdin juuri bussiin.
|
|
|
Post by Dreamer on Feb 11, 2008 21:07:40 GMT 2
Iltamia
Kaikkea sitä kuuleekin jälki-istuntoa suunsoitosta! Mietin marssiessani toiseksi viimeiseen bussiin seppelettä päin, suomen koulujärjestelmähän ei tätä tyttöä estä käymästä tallilla mutisin etsiessäni edes yhtä vapaata penkkiä kaikkien työstä päässeiden joukosta. Lopulta näin Kukan tutun kasvon ja istuin hymyillen tytön viereen. Pian koko bussi täyttyikin meidän kahden naurusta ja kikatuksesta, eikä matka seppeleeseen tuntunut kovinkaan pitkältä. Noustessani katsoin Kukkaa ihmetellen "Etkö sinä tule?" kun tyttö jäikin istumaan paikallaan, "En tänään, nyt oon menossa ihan kaverille." tyttö vastasi hymyillen aurinkoisesti.
"Terve ukkeli, sie olet näköjään ollu tänään töissä." tervehdin Pikkua hymyillen, poni nosti päätäään ja hörisi minulle. Ruuna oli tehnyt paljon tunteja tänään, ainakin jos tuntilistaa oli uskominen joten pääti antaa kimon vain lepäillä. Itse kävin Pikun varusteiden kimppuun ja tarkistin ja puhdistin ne tarkasti. Kun olin valmis palasin ruunan karsinalle harjojen kanssa ja olin päättänyt saada ponin jouhet kuosiin.
Pikku nautti toden teolla vetäessäni pölyharjalla sen karvaa, poni oli selvästi piehtaroinut ja karva vain pöllysi harjan jatkaessa liikettään. Jopa korvista pöllähti hirmuinen pölypilvi. Harja oli onneksi helppo ja häntäänkään ei uponnut liikaa aikaa ja ehdin jopa ajoissa pysäkille vaikka Pikun hyvästelemiseen ja Bladen hellimiseen upposikin yllättävän kauan.
|
|
|
Post by Dreamer on Feb 25, 2008 16:56:32 GMT 2
Tallillaa oleilua
Kerrankin pääsin tallille pienen tauon jälkeen ja muuton tuoksinnasta hengähtämään, aluksi aioin aloittaa Bladesta ja käydä tamman kanssa lyhyen maaston, mutta sitten tarhasta minua kutsuikin eräs valkoinen pieni poni. Pikku hörähti matalasti kun näki minun tulevankin kohti tarhoja, "Terve Pikkuseni, mitäs sanoisit pienest hankilaukasta?" kysäisin hymyillen ruunalta. "Pitäisin oikein paljon, kiitos kysymästä." Anitan iloinen ääni kuului takaani ja kääntyessäni näin tytön pitelemässä luimivaa Anttua hymyillen, "Tosin sinä taidat tarvita hieman isompaa hevosta että pysyt minun ja Antun perässä." tyttö jatkoi mittailessaan kimojen korkeuseroa. Hymyilin aurinkoisesti Anitalle "Taidat olla oikeassa, Pella olisi Pikulle paljon parempi kisakumppani, mutta täytyy pojunkin päästä jaloittelemaan." sanoin silitellen Pikun otsaa ja jatkoin "Oikeastaan voisin juoksuttaa tätä nyt ja ensi kerralla lähden maastoon vaikka Ami seurana." sanoin naureskellen ja tartuin Anitan ojentamaan naruun. "Miten sinulla on kaksi näitä?" kysyin tytöltä ihmetellen, "No tuli vahingossa otettua, mie ootan sinua ja juon samalla kaakaota." Anita vastasi ja vilkutti minulle olkansa yli.
Kenttä oli todella hyvässä kunnossa totesin itsekseni taluttaessani ylienergistä Pikkua vierelläni, "Eikö sinua ole liikutettu vai oletko vain saanut nukuttua hyvin?" kyselin ruunalta samalla kun tarkastin kaikki läpi ja selvitin juoksutusnarun käsissäni. "No niin poika." sanoin ja annoin kimolle merkin lähteä kävelemään, Pikku lähtikin oikein iloisena kävelemään korvat hörössä ja otti välillä pieniä raviaskeleitakin mutta kuunteli rauhoittelujani. Lopulta annoin sille luvan nostaa ravin ja sen Pikku tekikin. Hetken ravailun jälkeen huomasin pääno menevän jo aivan pyörälle, silti pyysin ruunaa nostamaan vielä laukan ja annoin lisää narua että se varmasti riittäisi ja kimo nostikin vauhdikkaan laukan ja kipitti minkä jaloistaan pääsi. Muutaman kierroksen annoin Pikun irrotella ja sitten pyysin sitä rauhallisesti hidastamaan ensin raviin ja sitten käyntiin. Lopuksi teimme samat toiseenkin suuntaan ja annoin ruunan vielä tasoittaa hengitystään rauhassa.
Kun kimon hengitys oli tasaantunut talutin kimon talliin jossa harjasin sen uudestaan perusteellisesti. Nyt Pikulla oli aikaa rauhassa nauttia harjauksesta ja kuivauksesta. "No niin poika eikö ole mukavaa olla harjattavana." sanoin Pikulle joka nojasi minuun silmät ummessa ja melkein pelkäsin sen kaatuvan. Lopuksi asettelin loimen vielä kostean turkin päälle lämmöksi ja annoin porkkanan ja hyvästelin ruunan hetkeksi suunnatessani vinttiä kohden.
|
|
|
Post by Maikku on Mar 2, 2008 14:00:17 GMT 2
Pikakäynti
Hyppelin iloisesti tallille, vaikka en ollutkaan pitkään aikaan käynyt hoitajamassa Pikkua, en ehtisi olemaan kauaa, sillä läksyt olisi tehtävä ja huone siivottuna iltapalaan mennessä. Kaikki oli tekemättä Ylläsreissailun takia. Menin sisään talliin ja moikkasin ohimennen muita hoitajia. Osa moikkasi takaisin, tai siis kaikki jotka tuntivat minut, mutta oudoimmat katsoivat vain söherrystäni vierestä. Esittelin itseni Maikuksi, mutta en paljon muuta, kuin hymähdyksiä uusilta hoitajilta vastaukseksi saanut. Luovutin, otin Pikun harjapakin, omenalohkon ja kuivan leivänpalan kainalooni ja suunnistin askeleeni kohti kimon ponin omaa karsinaa.
Se hörähti nähdessään minut, sydämeni täytti onnen leimaus, olin pelännyt sen jo unohtavan minut! Silitin sen pehmeää kaulaa, sekä annoin herkkupalat ahneelle ponille. Sen jälkeen otin Pikun harjat pussista ja aloin hajata Pikun likaista karvaa. Se näytti todellakin nauttivan siitä. Puhdistin myös ponin kaviot, sekä selvitin jouhet helläkätisyyden vuoksi sormin. Harjasin vielä Pikun suloisen pään täysin puhtaaksi. Sen jälkeen laitoin karsinan oven kiinni ja laitoin tavarat paikoilleen. Hipsin muiden hoitajien luokse.
He keittivät juuri kaakaota. Wear pyysi minua istumaan viereensä. Menin hänen viereensä. Anita nosti kaapista minullekin pullan, sekö mukillisen kaakaota, jonka muut olivat juuri saaneet. Kiitin. Muut hoitajat kertoivat, mitä aikoivat tehdä vielä tänään. He pyysivät minua mukaan maastoon, mutten ehtinyt. Sitten vilkaisin kelloa. Kello oli kahdeksan, joten piti äkkiä mennä kotiin.
|
|
|
Post by Dreamer on Mar 7, 2008 1:48:10 GMT 2
Hiihtolomaa ja tuskailuja pituudesta
Tallustelin rauhassa tallille ja nautin auringon paisteestam yöllä oli taas tullut lunta ja kirkkaus oli sokaista minut. Tallissa oli kunnon tohina päällä, mutta tuntilaisia oli selvästi vähemmän näin keskellä vikkoa. "Mitäs ukkeli sanoo?" kysyin hymyillen heiniä mutustelevalta kimolta joka hörähti minulle vaimeasti tervehdykseksi. Jätin ponin lopettelemaan syömistä rauhassa ja kurkistin Taigan karsinaan jossa Wear hoivaili silmäteräänsä "Moip, oletko lähössä maastoon?" kysyin tytöltä nojaten kaltereihin. "Joo mutta en ainakaan heti, ajattelin vain harjata tätä edes hieman puhtaammaksi, se taas piehtaroi heinissä." Wear vastasi ähkien samalla Taigan kavioiden kanssa, "No sano ku alat lähteen niin mieki tuun Pikun kanssa, jos sillä ei ole tunteja tänään." sanoin aikomuksissani lähteä toimistoon tarkistamaan, "Ei sillä oo, kaikki pikku ponit on nyt vähä pakosta vapaalla ku tää on aikuistuntien päivä ja niillähän yltää kohta jalat maahan Pikun selästä." Wear pysäytti minut hymyillen ja jatkoi kikattaen "Kanttii muuten kattoo mitä toi sun possus tekee tuolla karsinassaan.". Käänsin katseeni ja näin puhtaan kimon loiskuttelevan vettä alusilleen ja kaiken lisäksi laskeutuvan alas piehtaroimaan. "Voi ei, tuossa onki sitten hommaa." sanoin muka surullisena mutta purskahdin pian nauruun, "Okei sano ajoissa ku oot lähössä niin saan ton possun puhtaaksi.", jatkoin hymyillen.
"Hei olisin nyt lähössä, jos vaan toi Jaakko sut päästää." Wear ilmoitti ja melkein kaatui kottikärryihin jotka olivat hyvää vauhtia täyttymässä, "Saat kyllä siivota sen jos kaajat, Dreamer on huhkinu kohta yheksän karsinan verran niiden eteen." Jaakko huudahti Pellan karsinasta kuullessaan kolinan joka syntyi kärryistä. "Emmä niitä kaaja, mutta Driimin mä vien." Wear piikitteli takaisin minun heittäessäni viimeisiä lapiollisia kärryyn. "No ethän sä sitä voi viedä, siivoo kohta paremmin ku mä." Jaakko valitti muka uuvuksissa työntäessään kottikärryään seuraavalle karsinalle, "Ai kohta vai? Mie ainaki meen ku saan tän mun kymmenennen karsinan puhtaaksi." sanoin painottaen karsinoiden lukua ja iskien Wearille silmää. "No mee vaan, ekköhän sä oo sen ansainnu, mutta varo vaan ku mä pysyn noitten kopujen selässä tarpeeksi hyvin niin saatta musta seuraa." Jaakko kiusoitteli hymyillen ja taputti Humua kaulalle. Jätimme miehen uurastamaan rauhassa ja suuntasimme kummatkin oman ratsumme luo, eli ei kovin kauas.
Pian olimmekin ponien selässä valmiina lähtemään, onnekseni Pikku oli ollutkin luultuani helpompi saada puhtaaksi. "No on siinä pari." Wear tokaisi hetken tutkailtuaan meitä, tajusin pian mitä tyttö tarkoitti "No joo, mulla on ollu sellanen kasvurykäys.." sanoin pitentäen jälleen jalustimia kun tavallinen koko ei enää riittänytkään. "Onneksi mä oon tällänen maahiainen ja muutenki tuskin kasvan tälle kullannupulle liian isoksi." Wear hymyili halaten Taigaa tiukasti ennen liikkeelle lähtöä, itsekkin taputin Pikkua kaulalle haikeana "Mulla ei näköjään mee kauaa ennen ku kasvan liian isoksi tälle kullalle." sanoin surullisena heilutellen hieman jalkojani. "No mutta nyt unohetaan nuo ja pidetään hauskaa!" Wear keskeytti synkät mietteeni päästessämme metsän siimeksiin, kuin yhteisestä sovinnosta kehotimme ponit raviin.
Palasimme vasta muutaman tunnin kuluttuna iloisina ja punaposkisina tyttöinä, huolet olivat kaukana mietteistä. "Näitkö miten Pikku-poikaki intoutu jo heittelemään persettään tuolla, meinasin jo lentää pelkästä ihmetyksestä ojaan." selitin innostuneesti Wearille kimon touhuilusta, "Ai sitäkö se oliki luulin että Pikku meinas liukastua ja esitellä mulle hokkejansa." Wear nauroi takaisin, "Tai sitten se oli tosi outo iskuyritys Taigaa kohtaan." me kummatkin nauroimme ja hyppäsimme alas ponien selästä. Tallissa meitä odotti hirveä hullunmylly Pampulan ja Siirin tullessa meitä vastaan ovella. "Tytöt älkää vain päästäkö niitä ovesta ulos!" tuli pian hengästyneen näköinen Jaakko huutamaan vaikka olimme saaneet jo ponit kiinni kiitos niiden tuuheiden etuharjojen, pian mieskin huomasi sen ja vaikeni "Ai, no.. Hyvä saitte ne kiinni, ne pääs äsken livahtamaan kun joku tuntilainen erehty karsinasta." Jaakko selitti hämmästyksestä päästyään etsien samalla käsiinsä riimuja poneille. "Oliko mukavaa muuten maastossa?" mies kysyi kiinnittäen lukkoa pampulan riimuun ja vilkaisi meihin, "Oli aivan mahtavaa. Tosi hyvä ilma tuolla." Wear alkoi selittää miehelle samalla kun minä vein Pikun karsinaansa ja aloin jo riisua ponia.
Pikun jäätyä tyytyväisesti karsinaansa minä päätin jäädä vielä hetkeksi tallille ja kapusinkin vintille jossa istuivat jo valmiiksi Anita, Ada, Magnet, Chao ja muita joita en aivan varmasti tuntenut. Anita hymyili minun hieman myrtyneelle ilmeelleni "No mikäs Driimii painaa ku on noin myrtsinä?" Magnet kysyi nähdessään myös ilmeeni, "Pituus." tokaisin ja lösähdin Adan viereen sohvalle, "No mikä pituudessa on vikana, maksaisin aika paljon jos olisin sun pitunen." joku vieraampi kasvo tokaisi hymyissä suin, "No ei se muuten mutta kasvan kohta liian pitkäksi Pikulle." tokaisin tuskaisesti. "Aaa, no ei ihme mulle kävi Pikun kanssa vähä samoin, mutta onneks Leevi on isompi." Carkki totesi nielaistuaan kaakaonsa, "No joo, onhan mulla Blade sitten ja siitä tuskin kasvan yli." sanoin hymyillen hieman "Mutta silti tulee ikävä Pikkua ja sen luonnetta." huokaisin syvään. "No voithan sä vielä hoitaa sitä vaikka isoksi kasvakki." Ada kehotti, "Joo on onneksi se, mutta eihän se ole Pikullekkaan kaiketi ihan reilua ku yks hinkkaa sen verille." naurahdin ja aloin hieman pohtia asiaa muiden puhuessa omista hoitsuistaan vanhoista ja nykyisistä, "Sähän voit vielä juoksuttaa ja muuta sellasta." joku heitti kaapeilta, "Joo niin voisinki, mutta mulla alkaa muutenki koulu painaa päälle eikä aika riittäis millään kahteen hoitsuun, ehkä näin on hyväki ei tarvi alkaa tuskaileen kumman hoitamisen lopettais ja Pikulla ois kuitenki Maikku aina hellimässä siinä missä Bladella ei oo ketään." selostin ja satuin katsahtamaan kelloa "Voi ei Teemu tulee aivan kohta hakemaan." kauhistuin huomatessani sen näyttävän jo kello kuutta. "Teemu?" Anita kysyi kiinnostuneena ja punastuin hieman "Siis joo mun poikakaveri, kaverilla on synttärit ja pitäs niitä lähtee juhlimaan." selitin vieläkin punastuneempana. "Ai ihan poikakaveri ja ajaa auto?" Ada kysyi hieman hämmästyneenä, "Eiku ihan mopoa." sanoin vaihtaessani vaatteita ja vetäessäni mekkoa niskaan. "Meinaakko oikeesti tollalailla pärjätä ulkona?" Magnet kysyi tutkaillen minun harjatessa hiuksiani, "No siis Teemulla on kyllä ajokortti mutta ku ei oo omaa autoo on vain mopo, mutta nyt se sai auton lainaksi. En kai minäkään hullu ole." naureskelin ja otin askeleen kohti portaita, "Hei tuhkimo, nuo ei taida olla sinun lasikenkäs." Ada huudahti nähdessään jalkani, "Ei mitään ku näillä pääsee ulos tallista." sanoin osoittaen tallikenkiä jotka olivat yhä jalassani.
"Ohhoh mihin neiti on lähössä tollasena, lannanluontiin tietenkin." huuhdahti nähdessään minut vielä syöttämässä Bladelle porkkanaa, "Joo tietysti ja samantein haen sikolättiin piiaksi." tokaisin sarkastisesti ja hymyilin tammalle tämän hymyillessä myös yrittäen hamuta minulta lisää porkkanaa. Kävin vielä Pikullekkin viemässä toisen porkkanan ja rapsuttelin ruunaa kunnes näin ikkunasta pihalle tulevan auton valot ja hyvästelin ruunan ja kipaisin pihalle.
|
|
|
Post by Maikku on Mar 23, 2008 19:26:02 GMT 2
Pääsiäismaasto
”Ihanaa, taas pitkästä aikaa hoitamassa Pikkua!” kuului huuto tallin käytävältä. Tyttö, joka huusi, katsoi minuun ja säteili, kuin Naantalin aurinko. En meinannut ensin tunnistaa häntä, koska hän oli muuttunut. Äänestä kuitenkin huomasin tytön olevan Wear. Juoksin hänen luokseen, kaadoin hänen vieressään olevat melkein täydet lantakärrytkin! ”Hups.” sanoin, ja aloin kikattaa. Wear alkoi heittää lantoja takaisin kärryyn, yritin auttaa, mutta Wear vain naureskeli ja sanoi, että hän osaisi itsekin. Punastuin. Sitten kysyin: ”Mitä teet tänään Taigan kans?” Wear nosti katseensa minua kohti ja sanoi ”Aattelin mennä maastoon Oonan kans, mutta se ei tuukkaan”. ”Mä voisin tulla. Mentäis vaikka ilman satulaa?” sanoin. Wearin ilme kirkastui. ”Totta kai!” hän sanoi ja säteili taas. ”Mutta ensin sun pitäis varmaan siivota Pikun karsina, sillä se on kaameessa kunnossa, kato vaikka” Wear sanoi ja kurkistimme Pikun karsinan. Naurahdin ja lähdin hakemaan lantakärryjä, sekä talikkoa. Oli niin ihanaa olla taas tallilla kavereiden seurassa!
Työnsin lantakärryt lantalaan. Kyllä putsaamisessa olikin ollut työtä! Wear oli aivan oikeassa, Pikun karsina oli todella likainen. Kaadoin lantakärryn sisällön lantalaan ja hain uusia puruja. Kun Pikun karsina oli valmis, menin hakemaan valkoista, mutta aika puhdasta hoitoponiani sisälle. S etuli heti luokseni, ei yrittänyt yhtään kapinoida minua vastaan. Otin ponin kiinni ja talutin sisään tallin oven raosta, joka meni heti kiinni, paiskautumatta perässämme. Talutin Pikun karsinaansa, sekä otin sen päästä riimun pois. Päästessään irti riimusta Pikku alkoi painaa turvallaan heti juoma-astiaansa saadakseen janonsa sammumaan. Pikku joi ahneesti. Taputin sitä kaulalle ja pudotin ruokakuppiin kuivuneen palan ruisleipää. Sitten menin hakemaan Pikun harjoja.
Löysin Pikun harjat helposti, joten pääsin takaisin Pikun karsinaan nopeasti. Otin ensin pölyharjan käteeni ja suin Pikun sillä kokonaan. Sen jälkeen harjasin muut osat, tarkastin jalat ja kaviot. Sitten menin hakemaan Pikun suitsia, mutten ottaisi satulaa, sillä ilman satulaa olimme sopineet menevämme. Menin Pikun karsinaan kuolaimet oikeassa kädessäni ja muut suitsien osat vasemmasta roikottaen. Puhalsin kuolaimiin lämmitellessäni niitä. Sen jälkeen työnsin ne Pikun suuhun, sekä kiristin kaikki hihnat. Laitoin kypärän päähäni ja talutin Pikun ulos.
Ulkona oli kylmä. Wear oli juuri ulos tultuani nousemassa Taigan selkään. Menin hänen viereensä ja ponnistin selkään. Sitten lähdimme kävelemään vieretysten tallipihan ja aittarakennuksen ohi kohti hyviä maastopolkuja, lempimetsäämme. Kävelimme vieretysten pitkin ohjin kanervojen ja koivujen reunustamalla tiellä. Välillä ponit haukkasivat tien reunasta suullisen ruohoa. Mikään lehtikään ei värähtänyt. Oli ihanan rauhallista. Käveltyämme kymmenisen minuuttia vähän ravasimme, sekä menimme pellolle laukkaamaan. Ponit innostuivat oikein kunnolla! Molemmat vetivät pari pukkiakin! Kävelimme takaisin tallille. Tulin alas selästä ja vein Pikun talliin. Harjasin Pikkua, laitoin loimen, sekä annoin namuja. ”Hyvää pääsiäistä, Pikku!”
|
|
|
Post by Maikku on Mar 26, 2008 19:59:10 GMT 2
Tallilla tapahtuu ilman hevosiakin – Annella yökyläilyä Juoksin hengästyneenä tallille, olin tullut suoraan koulusta. Oli satanut ihan kamalasti lunta, joten hevoset eivät olleet näköjään pihalla. Toisaalta, hyvä niin, ettei Pikku ollut ihan läpimärkä. Mutta virtaa sillä varmasti olisi! Avasin tallin painavan ja raskaan oven, pudistelin itseni lumesta. Astuin sisään talliin ja ensimmäisenä käytävällä näin lyhyen, oudon näköisen tytön. Punastuin heti hänet nähdessään, miksi aina vieraiden ihmisten lähellä kävi niin, en ymmärrä! Kävelin hänen ohitseen ujon näköisenä, vahingossa tönäisin harteeseen. Tyttö kääntyi minuun päin tomerasti ja esitteli itsensä kuuluvalla äänellä: - Moi, mie oon Essi, oon justiinsa vähän aika sitten täälläkin alkanut hoiitamaan. Kukkas sie ollet? Meinasin lähteä äkkiä karkuun, niin pelottavan kuuloinen Essi oli. Mutta käännyin häneen päin ja katsoin häntä ujosti. Silmiin en uskaltanut katsoa. - Mä oon Maikku. Sanoin muka itsevarmasti. Essi tarkasteli minut päästä varpaisiin ja nyökkäsi mielestäni halveksuvasti. - Älläs nyt rupee jänistämään. Ketäs sie hoirat? - Ai, mä? Mun hoitoponini on Pikku, se vaalee poni tuol tallin nurkassa, sanoin edelleen ujosti. - Jassoo. Mä hoidan Leeviä, sitä vähän vaikeempaa. Nyökkäsin ja Essin hiljentyessä kävelin hoitajien huoneeseen. Siellä näin Wearin ja Oonan, kun Anita keitti heille kaakaota. Myös Anne istui pöydän ääressä lukemassa sanomalehteä. Menin istumaan hänen viereensä. Hän luki juttua, joka oli vähän aika sitten kirjoitettu Seppeleestä. Katsoin hänen olkansa yli. Anne käänsi juuri sivua ja töytäisi kyynärpäällään minua mahaan, ihan vahingossa. Vinkaisin ja kaaduin selälleni lattialle. Sen jälkeen silmissäni pimeni, olin varmaan lyönyt pääni. Voih, apua! Kuulin Annen voihkivan vieressäni. Minua pyörrytti julmetusti. Yritin nousta ylös. En kuitenkaan päässyt, vaan menin makaamaan lattialle. - Maikku, ei oo mitään hätää, Anne sanoin ja istuutui viereeni lattialle. Avasin silmäni. Annen pää pyöri päässäni. - Pääsetsä siitä edes tohon sohvalle? Wear kysyi hätääntyneenä ja nyki Annea hihasta. - En mä tie. Voin mä yrittää. Nousin ylös ja huomasin olevani ihan jääkaapin kulman vieressä. Päätäni vihloi. - Voih, Maikku, sun päässä on haava! Mä haen siihen jotain! Anita vinkaisi ja juoksi portaat alas talliin, jossa ensiaputarvikkeet olivat. - Ei mulla mitään hätää oo, vähän pyörryttää, sanoin Annella, kun hän katsoi minua huolestuneilla kasvoillaan. Kömmin sohvalle istumaan. Päähäni sattui ihan hirveästi. Meinasin ruveta itkemää. Yritin pidätellä kyyneliäni. Minua pyörrytti, huomasi ja oksetti. Kerroin olostani, Anne käski minun olla ihan paikallani. Yritin istua rauhassa, minua värisytti. Sitten huimasi ja pyörryin uudestaan. Anita juoksi takaisin yläkertaan, kun Anne antoi minulle vettä. - Tänään et kyllä nouse Pikun selkään. Toi sun pääkin on niin pahan näkönen. Ehkä meidän pitäis lähtee terveyskeskukseen? Nielaisin palan kurkustani. Vai terkkariin? Ei ikinä! Pärjäisin ilman hoitotoimenpiteitäkin, vaikka minua edelleen huimasi. Ja oksetti. Menin makuulle, istuessa pyörrytti liikaa. Anne otti minua vastaan polvensa päälle. - Maikku, onko sulla muuten paha olo, ettei vaan olis aivotärähdys, kun sua niin pyörryttääkin. - On mulla vähän, sanoin ja meinasin oksentaa. – Mua oksettaa aika lailla. - Voi ei! Hei, tota Anita, tee Maikulle jotain syötävää. - Joo, Anita sanoi, kuulosti siltä, että hän meinasi purskahtaa itkuun. Kyyneleet tulvivat silmiini. En enään pystynyt pidättelemään niitä. Anne huomasi ne ja silitti poskeani. Tunsin oloni vaivautuneeksi, mutta turvalliseksi. Painoin pääni Anne syliin. Sitten minua alkoi pyörryttää, silmissäni pimeni. En tiedä pyörryinkö, vai nukahdinko, mutta hyvältä se tuntui. Kun heräsin, olin huoneessa enään Annen kanssa. Vieläkin olin häntä vasten. Kukaan hoitajista ei ollut vieressäni. Oloni tuntui vähän paremmalta, mutta pyörrytti ja huippasi yhä. Anne kysyi: - Onko jo parempi olo? Hän auttoi minut pystyyn ja halasi minua. Ihme kyllä, pysyin rentona. - Joo, on. Saanko nyt mennä laittaan Pikun kuntoon ratsastusta varten? - Eh, et todellakaan! Tänään et ratsasta, vaikka kuinka haluaisit. Pysyt tässä sohvalla, jotta voimme käydä terveyskeskuksessa. Soitin vanhemmillesi. Ne eivät ehdi tulla hakemaan sinua. He ovat laivalla, onko totta? - Joo, niin ne ovat. - Joten jäät luokseni yöksi. - Siis mitä? - Juuri niin. Kiva saada vähän seuraa. - Okei. No, mitäs nyt? - Saat ottaa vähän leipää, sitten saat jäädä makailemaan tänne. Käyn vaihtamassa sisällä vaatteet, sitten lähdemme terveysasemalle. Ja ei mutinoita! - Nyökkäsin ja otin pöydällä olevan leivän. Sen jälkeen kävin makuulleni. Anne tuli sisään yläkertaan, hän auttoi minut ylös ja talutti autolle. Sanoin, että osaisin itsekin kävellä, mutta hän sanoi, että pelkäsi, että kaatuisin uudestaan. Mutisin jotain vastaan. Sitten pääsimme autoon. Anne ajoi rauhallisesti terveyskeskuksen ovelle. Sitten menimme sisään, pääsimme heti vastaanottoon. Anne tuli mukaan lääkärinkin puolelle, sitä ihmettelin, mutten välittänyt. Kun tulimme ulos vastaanotolta, tiesin, että olin saanut pahan aivotärähdyksen. Anne joutuisi herättämään minua yöllä, noloa! Sitten menimme takaisin sisään, sain tulla talliin ruokkimaan hevosia. Huomenna en joutuisi onneksi kouluun, kävimme hakemassa tavaroitani kotoa, koska jäisin kuulemma muutamaksi päiväksi. No, ei se minua haitannut. Saisin olla hevosten kanssa!
|
|
|
Post by Maikku on Mar 27, 2008 14:26:04 GMT 2
Tallilla tapahtuu ilman hevosiakin – Annella yökyläilyä - osa 2 Heräsin, kun auringonsäteet pilkottivat Annen olohuoneen verhon läpi kasvoihini. Anne istui keittiön pöydän ääressä mutustelemassa leipää, hän oli juuri keittänyt itselleen kahvia. Anne oli herättänyt minut muutaman kerran yöllä, koska lääkäri oli käskenyt. Ihan hyvin olin kuulemma herännyt. Toivottavasti minun hänen luona olemisestaan ei olisi liian suurta vaivaa. - Tuuppas nyt ottaan vähän leipää, kello on jo 8. Juuri tulin ruokkimasta hevosia. Sä varmaankin voit tulla mun kans viemään hevoset tarhaan ja laittaan niille heinät? Anne kysyi ja virnisti. - Joo, totta kai. Ei mua enään pyörrytäkkään, sanoin ja hoipertelin pöydän toiselle puolelle istumaan. – Saanko mä muuten tänään jo ratsastaa? jatkoin. - Ei sun kuule vielä tänään kannata. Mutta voit auttaa mua muissa tallihommissa, jos sopii. Voit harjailla myös noita hevosia tunteja varten, kun Pikkukin menee tänään talutustunnille. Ei, sä et mee taluttaan! Anne sanoi ja naurahti yritettyäni sanoa vastaan. Otin pöydältä leivänviipaleen Annen kehotuksesta ja kaadoin Annelle myös kahvia. Hän ei näyttänyt väsyneeltä, onneksi. Siihen minun olisi tyydyttävä. - Anteeksi muuten siitä eilisestä, kaikki oli ihan mun syytäni, Anne takerteli. - Ei, ei mitään, ei se sun vika ollut! Oma vikani, kun työnnän nenäni aina toisten asioihin! hermostuin. - Mutta, vaihdappas äkkiä vaatteet, niin mennään talliin, Anne ohjasti ja hyppelin pois huoneesta. Laitoin toppatakin päälleni. Minulla ei ollut enään yhtään paha olo, vaan tunsin oloni pirteäksi ja pirtsakaksi. Juoksin Anne perään ulos ja liukastun. Kaaduin heti selälleni portaiden juureen jään päälle. Anne juoksi luokseni hätääntyneenä, kuin jäin makaamaan. Minua nauratti, ja nousin peppuani hieroen ylös. Ei mua muualle sattunut, kun persuuksiin, yritin selittää . Anne naurahti ja menimme sisään talliin. - Nonniin, aloitetaanpa siitä, että poneille annetaan kaksi siivua, vähän isommille hepoille kolme ja isoille neljä siivua heinää, Anne selitti. Tiedät varmaankin, ketä on missäkin tarhoissa, joten voimme alkaa laittaa heiniä. - Juu, okei, sanelin ja menin hakemaan heiniä. Ensin vein Pikun ja muiden ponien tarhaan heinäkasoja, niin monta, kuin siinä tarhassa oli poneja. Sitten vein heinät Jambon tarhaan, sekä Kamukin sai siinä samalla ruokaa. Kun olimme jakaneet heinät, veimme hevoset ulos niitä syömään. Osa hevosista piti loimittaa, mutta osaa ei. Aloitin viemällä Pikun ulos. Sille ei laitettu loimea. Talutin sen tarhaansa, jonne Anne oli jo vienyt Taigan. Taiga hirnahti nähdessään Pikun tulevan sen kanssa ulos. Päästin Pikun tarhaan ja menin takaisin talliin. Otin sieltä Pellan talutettavakseni. Vein sen samaan tarhaan, kun Pikun ja Taigankin. Sitten vein vielä monia hevosia ulos, laitoin niille loimia ja riimuja, sekä nousin kaaduttuani lumihangesta ylös. Sitten siivosin vähän tallikäytävää, varusteita, sekä karsinoita. Sitten olikin kello sen verran, että menimme sisälle syömään.
|
|
|
Post by Maikku on Apr 5, 2008 11:27:22 GMT 2
Kurainen poni, hienoksi laittautumista, sekä maastolenkki.
Ajoin vanhalla pyöränrämälläni tallin pihaan. Hyppäsin sen selästä ja katsoin kelloa. Kello oli 11.40, joten Pikku söi varmaankin vielä päiväheiniään tarhassa. En heti menisi häiritsemään sitä, vaan heitin pyöräni nojaamaan tallin nurkalle seinään ja juoksin ovelle. Kun avasin tallin oven, pyöräni kaatui. Huokaisin ja manasin, että minun olisi mahdollisimman pian saatava uusi pyörä, kun kesäkin on tulossa. Menin suoraan hoitajien oleskeluhuoneeseen. Heitin reppuni kaappiini ja otin kaapista juotavaa. Minulla oli kamala jano, sillä aurinko oli porottanut koko pyöräilymatkani ajan selkääni, nyt selkäni oli ihan märkä. Otin kaapistani t-paidan, joka oli siellä aina varoilla. Menin vaihtamaan paidan vessassa. Sen jälkeen hyppelehdin portaat alas talliin, jossa näinkin Annen. - Moi! huudahdin, että Anne oikein säpsähti. - Joo, moikka! Mä tässä nyt siivoon näitä karsinoita. Sä siivoot varmaankin Pikun karsinan, eikö niin? Anne kysyi koiranpentuilmeellä ja ulisi leikkien koiraa. - Joo, totta kai, hyvä koira, sanoin ja silitin Annen päätä. Naurahdin ja menin hakemaan ulkoa kottikärryjä, joihin laittaisin kaikki märät puru ja lannat.
Otin tallin seinustalta uutuuttaan kiiltävät punaiset kottikärryt ja talikon. Työnsin ne talliin ja suoraan Pikun karsinalle. Sitten aloin poistaa ensin kakkakasoja, sen jälkeen heitin kaikki puhtaat purut keskelle karsinaa, jotta löytäisin niiden alle piiloutuneet märät ja likaiset aluset. Puhdistin karsinan myös likaisista puruista, sen jälkeen lähdin työntämään kottikärryjä lantalaan. Kärryt olivat painavat, mutta jaksoin juuri ja juuri työntää ne lantalaan. Sitten hain vielä kokonaisen kottikärryllisen uusia ja hyvältä tuoksuvia puruja varastosta. Sitten vein nekin Pikun karsinaan ja levittelin purut huolella. Sen jälkeen vein talikon ja kottarit pois. Päätin puhdistaa vielä Pikun juoma- ja ruokakupin, ennen kun hakisin kuraisen ja likaisen ponin sisälle.
Lähdin ripein askelin hakemaan ämpäriä, tiskiharjaa, sekä pesusientä. Löysin ne satulahuoneesta. Sitten menin Pikun karsinalle ja aloin juoksuttaa vettä juoma-astiasta samalla kovaa likaa raaputtaen tiskiharjalla pois. Puhdistin kuppia vielä vähän myös sienellä, joten siitä tuli ihan puhdas. Haistoin kuppia ja vettä, kun olin tyhjentänyt sen ja laittanut painamalla puhdasta tilalle. Vesi tuoksui hyvältä, joten tyhjensin vesikupin. Sitten menin kaatamaan likaisen veden ulos tallinseinustalle. Hain toimistosta puhdasta vettä tilkan ämpäriin ja menin takaisin Pikun karsinalle. Siellä kaadoin vähän vettä ruokakuppiin. Puhdistin ruokakupin ulkoa, ja sisältä. Hinkkasin ja raaputin tiskiharjalla. Kuppi lähti puhtaaksi. Sitten tyhjensin kupin vedestä kauhan, sekä pesusienen avulla. Menin kaatamaan likaiset vedet pois. Sitten vein kaikki tavarat paikoilleen ja lähdin hakemaan kuraista, mutta ihan hirvittävän söpöä Piccoloponia tarhasta.
Kävelin reippaasti tarhalle, jossa Pikku oli. Otin porkkanan taskustani, Pikku ravasi hörähdellen luokseni. Silitin sen pehmeää kaulaa. Muut ponit olivat tarhan toisessa päässä, joten ne eivät tunkeneet tarhasta ulos. Kiinnitin Pikun riimuun vaaleansininen narun ja talutin ponin ulos haasta. Suljin portin huolellisesti jäljessäni. Annoin Pikulle porkkanan ja lähdin taluttamaan Pikkua talliin.
Kiinnitin Pikun sen karsinan viereen molemmille puolille käytävää vetosolmuilla. Taputin ponia, sen harja irtosi ja kura pöllysi. Pikku täytyisi harjata todella hyvin ja huolellisesti, että sen karva lähtisi taas puhtaaksi. Hain Pikun harjat ja tulin takaisin. Ensin otin kumisuan. Sillä aloin pyöritellä Pikun karvaa reippain liikkein. Välillä kopautin harjaa lattiaan, jotta kura ja karva irtoisivat, etten siirtäisi niitä takaisin hoitoponiini. Harjasin Pikun kaksi kertaa läpikotaisin kumisuolla, niin että kaikki irtolika oli irti karvasta. Sitten otin pölyharjan, jolla harjasin mudan pois Pikun selästä. Edelleen ponista lähti todella paljon karvaa, joten uudet ja viininpunaiset ratsastushousuni olivat jo ihan valkoiset Pikun karvan ansiosta. Sen jälkeen Pikku näytti jo vähän siistimmältä. Otin yleisharjan, jolla harjasin Pikun jalat, onneksi ne eivät olleet kovin kuraiset! Tarkistin myös kaikki vuohiskuopat, sekä harjasin vuohiskarvat suoriksi. Sitten otin harjan, jolla selvitin Pikun hännän, ensin nypin kaikki purut ja heinät karvasta pois, sitten suoristin hännän aivan selväksi harjaamalla. Sen jälkeen harjasin harjan. Sitten otin pääharjan ja harjasin Pikun pään sillä varovasti. Päästäkin lähti todella paljon karvaa, joten vedin sen vielä pölyharjalla varovasti. Pikku seisoi todella nätisti. Sitten puhdistin Pikun kaviot. Yhteen oli kiilautunut kivi, joten poistin sen sieltä varovasti. Tarkastin vielä, että kengät olivat hyvin paikallaan. Pikulta oli näköjään poistettu jo hokitkin, ja laitettu juuri uudet kengät, hyvä niin. Sitten menin hakemaan Pikun kaapista kavioöljyä, jolla viimeistelin hienon harjaustulokset laittamalla sitä kavioihin. Päätin vielä letittää Pikun jouhet, että siitä tulisi todella hieno! Hain letityskuminauhoja Pikun kaapista. Valitsin valkoisia, jotta ne eivät näkyisi paljoa. Aloitin hännästä. Ensin vähän kostutin sitä suihkepullolla, jotta jouhet pysyisivät aisoissa. Sen jälkeen otin Pikun hännän päältä jouhia, jotka jaoin kolmeen osaan. Ne letitin siistille letille, jonka kiinnitin kuminauhalla. Sitten menin harjan kimppuun. Sitäkin vähän kostutin ja jaoin kahdeksaan osaan. Ne kaikki osat letitin, ja kiinnitin sykerölle. Sitten vielä letitin Pikun otsatukankin, sen käänsin sykerölle. Sitten katselin lopputulosta. Pikku oli niin suloinen! Annoin sille palan porkkanaa, joka oli jäänyt taskuuni. Poni rouskutti porkkanan tyytyväisenä. Sitten lähdin hakemaan Pikun varusteita. Lähtisimme pitkälle maastolenkille ihan kahdestaan.
Kannoin Pikun varusteet sen luokse, sekä asetin satulan Pikun selkään. Kiristin vyön ja laitoin riimun Pikun kaulalle, pujotin kuolaimet suuhun ja kiinnitin kaikki hihnat. Sitten otin Pikun varustekorista räikeän siniset pintelit, sekä valkoiset patjat. Ne käärin Pikun jalkoihin. Sen jälkeen laitoin riimun Pikun päähän suitsien päälle ja menin laittamaan itseäni valmiiksi. Loikin tallin yläkertaan. Avasin kaappini oven, reppuni putosi heti päälleni. Naurahdin ja laitoin sen kaappiin. Otin kaapista uuden turvaliivini. Se oli palaturvaliivi, ja olin siitä hyvin ylpeä. Puin sen huolellisesti päälleni ja kiristin narut. Sitten laitoin Eurohunterin kypärän päähäni ja otin kaapista raipan. Sitten vaihdoin ratsastuskenkäni jalkaani ja vedin niiden päälle uudet saappaanvarteni. Olin itsestäni ylpeä. Laitoin vielä nahkahansikkaat käteeni ja sitten sipsuttelin alakertaan ja talutin Pikun ulos.
Ulkona vedin jalustimet alas ja katsoin, että ne olivat oikean pituiset. Sitten kiristin vyön sopivan kireälle ja ponnistin selkään. Pääsin sinne heti helposti. Sitten taputin Pikkua ja kehotin sitä lähtemään liikkeelle. Kävelimme pois pihasta, lähdimme pitkälle maastolenkille. Kävelimme koivujen reunustavaa tietä pitkin poispäin Seppeleestä. Katsoin taakseni, tallia ei näkynyt enään, koivut olivat niin tuuheita. Taputin ponia, kun tulimme risteykseen. Pysähdyimme odottamaan, että pääsisimme tien yli niin, ettei siinä menisi autoja. Odottamisessa menikin tovi. Kun lopulta pääsimme yli, käännyimme vasemmalle ja jatkoimme autotien viertä kävellen, samalla, kun keräsin ohjia lyhyiksi. Pikku tarkkaili ympäristöä, muttei säikkynyt autoja. Kiitin sitä aina välillä. Ohitsemme porhalsi pitkä rekkajono. Pikku hermostui, se alkoi tepastella. Ohjasin sen ojaan siksi aikaa, kunnes rekat ajoivat pois. Sitten pääsimmekin kääntymään hiekkatielle, joka johti metsään. Siellä pyysin Pikkua ravaamaan. Poni nosti iloisesti ravin ja pukitti pari kertaa. Otin harjasta kiinni ja naurahdin. Ravasimme aika pitkän tovin hiekkatietä pitkin. Sitten nostin laukan ja käänsin Pikun tuttuun ylämäkeen. Sen laukkasimme ylös ja ylhäällä siirsin käyntiin. Annoin Pikun kävellä pienen rinteen alas. Välillä se haukkasi puista itselleen herkkupaloja. Menimme pitkin ohjin koko matkan metsässä ihan tallille saakka. Siellä tulin alas selästä ja talutin iloisesti hoitoponini talliin. Otin Pikulta varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Sitten käärin pintelit pois ponin jaloista ja laitoin ne koriin, josta olin ne ottanutkin. Sitten irrotin kaikki letit. Vein Pikun takaisin tarhaan, siellä Taiga tuli heti sen luokse. Hymyilin ja katselin poneja hetken. Sitten menin riisumaan itseltäni varusteet. Tallustin yläkertaan ja otin kypärän päästäni, sekä riisuin turvaliivin. Sitten avasin saappaanvarteni, sekä vaihdoin kengät. Sen jälkeen laitoin kaikki varusteeni kaappiini ja otin sieltä reppuni. Menin ulos ja polvin kotiin syömään.
|
|
|
Post by Maikku on Apr 16, 2008 18:58:38 GMT 2
Uusi karsina ;D.
Juoksin tallin pihaan. Menin talliin, olin menossa katsomaan Pikkua. Menin sen karsinalle, mutta se ei ollutkaan siellä! - Hei, Maikku, Pikku on aitassa Pellan kanssa, Anne sepusti takaani. Suuntasin matkani siis sinne.
Menin aittaan, suoraan Pikun karsinaan. Pella yritti heti päästä halauksiin, mutta vähän vain rapsutin sitä. - Noh, Pikku, miltä tuntuu olla täällä Pellan kanssa? kysyin ja rapsutin sen korvaa. - Mennäänpän nyt talliin harjaamaan sut, sepustin ja avasin aitan oven. Palla jäin nurkkaan, kun suljin oven perässäni. Talutin Pikun aurinkoisen pihän yli talliin. Siellä sidoin sen käytävälle ja menin hakemaan harjoja satulahuoneesta. Tänään en ratsastaisi Pikulla harjaisin vain.
Kun tulin hakemasta harjoja, Pikkun hirnahti minulle. Annoin sille palan sokeria ja rapsutin säästä. Se selvästi nautti. sen jälkeen aloin harjata sitä pölärillä. Vedin siistejä vetoja kohti ponin peppua. Kohta olin harjannut koko suloisen ja pörröisen ponipakkauksen. Sitten puhdistin kaviot, sekä tarkistin kengitykset. En huomannut mitään poikkeavaa, joten selvitin hännän, sekä- harjan. Sen jälkeen vein Pikun takaisin Pellan luokse, Pella vähän jo huutelikin Pikulle, minne se oli jäänyt.
Sitten menin satulahuoneeseen ja päätin pestä Pikun varusteen. Otin satulasaippuaa, sekä hanasta lämminta vettä. Sitten aloin puhdistaa varusteita sienen, sekä pyyhkeen avulla. Puhdistin kaikki hihnat tarkasti. Sitten laitoin tavarat paikoilleen ja hipsin kotiin tekemään läksyjä.
|
|
|
Post by Maikku on Apr 27, 2008 11:54:21 GMT 2
Hyppään autostamme ulos kauniiseen ja raikkaaseen kevätilmaan. Lämmintä on noin 18 astetta, joten ei ole yhtään kylmä (:. Menen talliin ja hyppelen portaat ylös hoitajien oleskelutilaan. Heitän repun kaappiini ja istuudun sohvalle Sirun viereen. Siru selaa kamerastaan kuvia, jotka on juuri ottanut Ristosta. - Hei, näytäppäs vähän mullekin, mulla on samanlainen kamera, pyydän ja otan kameran vastaan Sirun ojennettua sen. Selaan kameraa. Siellä on ihana kuva Pikusta! - Oih! Voikko sä hei lähettää tän kuvan mulle sähkärillä? kysyn Sirulta ja näytän kuvaa, johon ihastuin. - Totta kai. Mulla on muuten yks hyvä kuva susta ja Pikusta, kun te meette pohkeenväistöö, niin koneella, Siru selittää innoissaan. - Voikko lähettää senkin mulle? kysyn ja en meinaa pysyä aloillani. - Joo, mut mä en tiiä mikä sun sähkäri on. Siru jatkaa. - Ootas, kirjotan sen tähän paperiin, sanon samalla, kun repäisen pienen palan paperia taskustani. Sitten rustasin osoitteeni siihen ja annoin sen Sirulle.
Jatkuu...
|
|
|
Post by Maikku on Apr 30, 2008 14:45:51 GMT 2
Vappuaatto Hyppään autostamme ulos kauniiseen ja raikkaaseen kevätilmaan. Lämmintä on noin 18 astetta, joten ei ole yhtään kylmä (:. Menen talliin ja hyppelen portaat ylös hoitajien oleskelutilaan. Heitän repun kaappiini ja istuudun sohvalle Sirun viereen. Siru selaa kamerastaan kuvia, jotka on juuri ottanut Ristosta. - Hei, näytäppäs vähän mullekin, mulla on samanlainen kamera, pyydän ja otan kameran vastaan Sirun ojennettua sen. Selaan kameraa. Siellä on ihana kuva Pikusta! - Oih! Voikko sä hei lähettää tän kuvan mulle sähkärillä? kysyn Sirulta ja näytän kuvaa, johon ihastuin. - Totta kai. Mulla on muuten yks hyvä kuva susta ja Pikusta, kun te meette pohkeenväistöö, niin koneella, Siru selittää innoissaan. - Voikko lähettää senkin mulle? kysyn ja en meinaa pysyä aloillani. - Joo, mut mä en tiiä mikä sun sähkäri on. Siru jatkaa. - Ootas, kirjotan sen tähän paperiin, sanon samalla, kun repäisen pienen palan paperia taskustani. Sitten rustasin osoitteeni siihen ja annoin sen Sirulle.
Sitten kiitin Sirua ja astelin tallin alakertaan. Sieltä suunnistin matkani kohti tarhoja ja menin hakemaan Pikun sisälle. Poni hirnahti nähdessään minut. Talutin sen sisään ja otin harjat Pikun naulakosta. Aloin harjata ponia. Se oli likainen, mutta sian sen kuitenkin harjattua hyvin. Kaviotkin Pikkun nosti reippaasti. - Hyvä poika, hienoa! kehuin ja taputin sitä kaulalle. Sitten vein sen takaisin ulos, koska en tänään ratsastaisi sillä.
Menin hakemaan sienen, koska puhdistaisin Pikun kupit. Ne eivät olleet kovin likaiset, mutta hyvähän ne oli välillä putsata. Hankasin ja hinkkasin ja lika lähti. Samalla viheltelin Yön joutsenlaulua. Kun olis putsannut kupit, menin takaisin vintille. Siellä jois vähän mehua ja menin istumaan pöytään. Anne oli tuonut tallin hoitajille munkkeja vapun kunniaksi. Otin yhden ja istuuduin Annen viereen. Sitten mussutin sen. Kännykkäni soi ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Maikku on May 16, 2008 13:47:51 GMT 2
|
|