22.5. Toukokuun valmennus - hevos II - (rakkauden) tiet

[Janna Luhta]

22.5. TOUKOKUUN VALMENNUS - HEVOS II
(RAKKAUDEN) TIET

Alsila, Rasmus - Rosengårds Coral Chaput, Amelie - Vulst Af Rid Daukes, Emily - Cioccolato Lakkahalla, Lili - Blueprint Nevaoja, Aaron - Rawgabbit Breathplay Rosengård, Josefina - Rosengårds Belisa Vaniala, Ansa - ML Hustler

Kevät on aiheuttanut kiiman ja kiima on aiheuttanut sen, että tallin tammat ovat menneet sekaisin. Vieraiden hevosten puksuttaminen paikalle trailereissaan aiheuttaa sen, että rauhallista kevätiltaa tarhassa viettävä tammaremmi alkaa pöristä ja velloa pitkin tarhansa aitoja. Kun ratsukot siirtyvät kentälle, tallin toiselta puolelta kuuluu edelleen kimeää hirnuntaa. 

Valmennusryhmässä on väkeä, sillä oman valmennuksensa aikaan kisaamassa ollut Rasmus on Carrin kanssa tullut korvaamaan tähän ryhmään.   

Janna lähettää ratsukot maastoon lämmittelemään ja kehottaa kiertämään tammatarhan kaeumpaa. Emmy ratsastaa Chocolla kärjessä. Kun ratsukot palaavat, ovat etenkin orit ja ruunat huomattavan pörheinä - siitäkin huolimatta, että Emmy on vienyt heidät maastoon huolellisesti tammatarhan kiertäen. 

Lämmittelyä jatketaan kentällä reippaassa ravissa. Tallin takaa kuuluvat ihastuneet hirnahdukset saavat hevoset korskahtelemaan ja ottamaan sivuhyppyjä. Janna kehottaa hakemaan hevosiin tuntumaa ennemmin herkällä kuin voimakkaalla ratsastuksella. Siitä sukeutuukin lämmittelyn haaste: miten ratsut saadaan kiinnostumaan työskentelystä, kun niiden sydän vetää kaipaavien hirnahdusten suuntaan? Janna ohjeistaa ratsastamaan runsaasti taivutuksia, ja lämmittelyn loppupuolella pitkille sivuille otetaan pohkeenväistöpätkät kumpaankin suuntaan. Tässä kohtaa Carrin mitta meinaa tulla täyteen ja Rasmus saa tulla tehtävän muutamaan kertaan ennen kuin rauhallinen pohkeenväistö toivotussa askellajissa alkaa sujua. 

Esteet on jaettu kentällä pareihin: ensin hypätään matalampi, noin 80-senttinen pysty, ja sen jälkeen 110-senttinen taempi pysty. Puomeja on vain yksi - näin hevoset pääsevät harjoittelemaan lähestymisiä ja esteiden hahmottamista.

Ensimmäiseksi hypätään suoraa, keltaista linjaa. Ensimmäiselle esteelle tehdään lähestymisiä sekä helpompaa reittiä, uraa pitkin lyhyen sivun kautta, että vaikeampaa reittiä kahden lähellä olevan sinisen esteen välistä, jolloin linja tulee ratsastaa jyrkemmässä kulmassa. Varsinaisella linjalla hevoset saa päästää isoon laukkaan, mutta Janna varoittelee heittämästä päätösvaltaa täysin hevosen harteille. Ensiarvoisen tärkeää on ratsastaa herkästi ja hevosen mielenkiinto ylläpitäen. Husu puhkuu energiaa, mutta Ansa ratsastaa sitä taitavasti kootummaksi, kun hevonen alkaa harppoa liiaksi. 

Hetken kuluttua siirrytään seuraavaan tehtävään (oranssille linjalle). Tässä tehtävässä ratsukot pääsevät testailemaan, kuinka tiukkoja kaarteita uskaltavat ratsastaa. Tehtävä on näennäisesti helppo, mutta ratsastajien tulee tukea hevosta myös kaarteen aikana ja arvioida, miten terävässä kulmassa hevonen pystyy hyppäämään. Uula tekee pari niin tiukkaa kaarretta, että kompuroi hiukan esteen jälkeen. Janna kehottaa Amelieta hidastamaan, jotta hevonen saa tilaa hypätä kummankin esteen huolella. 

Valmennus ja ihastuneet hirnahdukset alkavat selkeästi kuumentaa hevosia, joten Janna huikkaa ottamaan ylimääräiset välikäynnit. 

Kolmas tehtävä (vaaleansininen linja) on toisinto edellisestä tehtävästä, mutta vaikeustasoa on nostettu reilusti. Keltaisten esteiden jälkeen ratsastettava voltti saa olla pieni, mutta sen tulee olla ehdottoman pyöreä ja hallittu. Choco näyttää kankealta eikä haluaisi taipua ympyrällä, joten Janna kehottaa ratsastamaan reilusti ison voltin ja pienentämään vasta sitten, kun hevonen tuntuu valmiilta siihen. Tätä voisi harjoitella myös kotiläksynä. Henki on kuumunut kovasti ja Janna pyytää Aaronia tekemään hevosella hetken helppoja käynti-ravitehtäviä ennen tehtävälle siirtymistä. Kun tämäkään ei auta, Janna madaltaa puomeja ja lähettää Aaronin pari kertaa tehtävälle ravissa. Tämän jälkeen sama sujuu laukaten. Belisa osoittautuu tässä tehtävässä melko kömpelöksi, mutta vetreytyy pikku hiljaa, kun Jusu malttaa tehdä alle pari loivempaa volttia ja antaa hevoselle aikaa päästä mukaan tehtävään.

Neljättä tehtävää (violetinsininen linja) varten estekorkeus nostetaan kokonaisuudessaan 100-110 senttiin. Suoralla tiellä päästään keskittymään hyvään, tasaiseen ratsastukseen ja keskellä estettä pysymiseen. Lili ja Blue tekevät hienoja, tasaisia suorituksia, mutta Janna muistuttaa kiinnittämään erityistä huomiota istunnan mukautumiseen, jotta sama onnistuu isommillakin esteillä. 

Loppuravien ja -käyntien aikana Janna kyselee ratsukoiden kevään ja kesän kisasuunnitelmista ja lupaa ottaa ilmoitetut kisat huomioon valmennusten suunnittelussa.

Maksuaikaa 31.5. asti.

Valmennuksen maksuhaaste: Kirjoita yllättävästä keskustelusta, jonka kävit toisen valkkaryhmään kuuluvan kanssa tallissa ennen valmennusta.

---

Jusu & Belisa: Belisa suoritti tehtävät koko valmennuksen ajan melko tasaisesti, mutta huomasi selvästi, että muiden ratsujen hermostuminen vaikutti hevoseen. Se muuttui aremmaksi ja hitaammaksi, eikä malttanut kuunnella Jusua yhtä hyvin kuin edellisellä valmennuskerralla. Edistystä edelliseen valmennukseen oli kuitenkin havaittavissa, sillä Belisan hyppytyyli oli muuttunut napakammaksi ja se vaikutti kerryttäneen hiukan itseluottamusta. Kevään kisat olivat selvästi vaikuttaneet positiivisesti hevoseen. Tiukoilla kaarevilla urilla hevosella oli jonkin verran vaikeuksia ja niillä pakka alkoi levitä käsiin. Kotitehtävänä Janna siis neuvoikin Jusua ja Belisaa vaihtelemaan helppojen, hevosen itseluottamusta kasvattavien perustehtävien ja niitä seuraavien yksittäisten vaikeampien linjojen välillä. Kun haastavat tehtävät tulisivat pikkuhiljaa, ei hevonen ehtisi alkaa jännittää. Edellisten kotitehtävien tapaan nytkin Janna neuvoi jatkamaan harjoituksia, joissa hevosella on hauskaa. (Kotitehtävät lisätty valmennuskansioon.)

Maksuhaasteet ovat vapaaehtoisia ideoita kirjoittamista varten.

[aaronnevanoja]

22.5.2020 Toukokuun valmennus - Aaron ja Henki

Janna lähetti koko valmennuspoppoon, eli kuusi ratsukkoa maastoon kävelemään alkukäynnit ja vinkkasi vielä perään, että tammatarhat kannattaisi kiertää kauempaa. Kevät oli saanut Seppeleen tammat villeiksi ja pihaan tulevat uudet orit aiheuttivat kimeää huudahtelua tammatarhojen suunnalta. Henki ei meinannut aluksi millään pysyä kavioissaan, vaan olisi kovasti halunnut käydä moikkaamassa tammasväkeä ja hirnahteli sillä äänenvoimakkuudella, ettei kukaan lähellä oleva kuullut omia ajatuksiaan. Kentälle palatessa sain istua viitisen minuuttia sellaisen hevosen selässä, joka ei kuunnellut juuri yhtään apuja, eikä muuhun kyennyt kuin hirnumaan ja pyrkimään takasille. Reippaassa ravissa alkava verryttely ja yllättävät tehtävät saivat Hengen kuuntelemaan minua kuitenkin paremmin ja se alkoi keskittyä työskentelyyn, vaikka ravissa olikin välillä havaittavissa sivuaskelia ja suu vaahtosi.

Hyppääminen aloitettiin pienillä korkeuksilla ja lähestymisiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Hengen huomiohan oli tietenkin tammoissa, joten ensimmäiset hyppymme menivät ihan päin puuta minun räpeltäessäni selässä ja Hengen ryskätessä esteiden sekaan. Janna käski ratsastaa herkästi ja pyrkiä ylläpitämään hevosen mielenkiinto, mikä Hengen tapauksessa oli varsin vaikeaa ja olin jopa yllättynyt, kuinka haastava näinkin simppeli linjatehtävä oli. Kun lähestymistä ryhdyttiin ratsastamaan jyrkemmän kaarteen kautta, alkoi Hengen mielenkiinto vihdoin kiinnittyä hyppäämiseen ja saimme muutaman ihan kivan hypyn, mihin oli hyvä lopettaa tehtävä meidän osalta. Hetken kuluttua tehtävä vaihtui tiukkoihin kaarteisiin painottuvaan tehtävään, mikä oli Hengen kanssa helpompaa. Sain oriin kivan tuntuman ja hevonen liikkui ohjan ja pohkeen välissä niin, että teimme hurjiakin käännöksiä hallitun näköisesti. Tammoista yhä hieman haltioissaan olevat hevoset käyttäytyivät sen verran kuumasti, että Janna käski koko joukon kävelemään ennen viimeisiä tehtäviä.

Välikäyntien jälkeen siirryttiin tehtävälle, jota pelkäsin jo ennen ensimmäistä yrittämää. Kentälle asetettujen kahdeksan esteen välissä piti tehdä voltti ja koska muut esteet olivat sen verran lähellä, olin kauhuissani siitä, mitä tästä tulisi. Henki on sen verran esteille imevää tyyppiä, että en olisi yhtään ihmetellyt, jos olisimme ampaisseet kahden ensimmäisen esteen jälkeen suoraan seuraaville, joille ei olisi saanut mennä. Janna käski meidät tehtävälle ja empien lähdin kokeilemaan. Ensimmäiset kaksi hyppyä sujuu loistavasti ja Henki tekee hyvät hypyt, mutta huomaan jo esteiden päällä, että hevonen on menossa ihan väärään suuntaan. Tiukoin pidättein saan Hengen juuri ja juuri väistämään väärät esteet ja kääntymään ympyrälle. Tästähän ori vasta kuumuikin ja Janna pyysi meidät tekemään käynti-ravitehtäviä ennen hyppytehtävän loppuunsaattamista, sillä meno näytti päättömän hurjalta. Henki kuumui niin, ettei enää hillitsevien käyntitehtävienkään jälkeen kyennyt rauhoittumaan, joten Janna laski tehtävän esteet meidän osaltamme niin mataliksi, että pääsimme tekemään tämän ravissa. Ravissa sujui ja samoin sen jälkeen kankeassa laukassa, mutta päätimme, että hevosen olisi nyt hyvä aika lopettaa tämä tehtävä tähän ja kävellä välikäynnit, sillä hermot olivat sen verran kireinä kaikilla, ettei mistään tullut enää mitään.

Henki sai kävellä hyvän tovin ennen neljättä tehtävää. Kävelyn aikana sain Hengen ruotuun, sillä tammatarhoilla oltiin hiljennytty täysin, ne sai ilmeisesti heinää. Viimeinen tehtävä oli hyvin saman tyylinen kuin ensimmäinenkin, eli simppeli linjaharjoitus. Suoralla keskityttiin tasaiseen ratsastukseen ja esteet tuli hypätä keskeltä, mikä oli Hengelle ensimmäisellä yrityksellä vähän haastavaa, sillä ori oli väliaikaisesta rauhoittumisestaan huolimatta vielä valppaana, enkä oikein saanut pohkeitani läpi. Lopulta mekin saimme onnistuneet hypyt ja hyppäämine voitiin päättää siihen.

[Rasmus]

Mun ja Carrin kevät oli edennyt vauhdikkaasti, ja vaikka yhteistyö oli vielä lapsenkengissä ja täysin oikeat nappulat odottelivat edelleen löytymistään, hevonen oli jo väläytellyt kapasiteettiaan kisoissakin. Toukokuun alku me oltiin kisattu Ruotsissa Hannaby Hanami Weekillä ja Carri oli kruunannut viikon ottamalla lauantaina kakkossijan 130cm:n luokassa. Vaikka muutamaa kuukautta aiemmin asetetut tavoitteet kaudelle alkoivat jo varsin lähellä siitä huolimatta, että ulkokisakausikin oli vasta aluillaan, ei mulla varsinaisesti ollut varaa lepäillä laakereillani Carrin tapaisen kiihkeän ja herkän hevosen kanssa.

Niinpä me oltiin ahkerasti treenattukin, ja erityisesti pidetty mielessä Janna Huhdan huhtikuun valmennuksessa antamat kotiläksyt. Vaikka mua kyllästytti raahata puomeja maneesiin kerta toisensa jälkeen, mä olin tunnollisesti tehnyt puomitreeniä kerran pari viikkoon yhden hyppykerran lisäksi. Puomeilla mä ratsastin loivia ja tiukempia kaarevia uria ja yritin saada Carria hitusen aktiivisemmaksi ja nopeammaksi avuille, myös niille, joita se ei olisi ihan halunnut noudattaa (useimmiten pidäte, vähemmän yllättäen). Musta tuntui, että treeni olikin kantanut kohtuullisen hyvin hedelmää.

Toukokuun valmennuksessa me ei kuitenkaan ihan päästy esittelemään kaikkea sitä osaamista, mitä oli viime viikkoina kertynyt, sillä Carri oli täpinöissään ja tuntui liikkuvan vähän veitsenterällä koko ajan. Se olisi mielellään singonnut horisonttiin jo alkukäynneissä, ja pohkeenväistö ärsytti oria erityisesti – se olisi halunnut heti hyppäämään. Mä yritin istua viilipyttynä koheltavan hevosen satulassa ja pitää käden kevyenä, herkkänä hevosena Carri kun ei sietänyt vetoa yhtään.

Onneksi ori jonkun verran asettui, kun me päästiin verryttelyjen jälkeen hyppäämään. Hieman kovaa se olisi halunnut mennä, mutta tapansa mukaan ei ollut tippaakaan puomeissa kiinni, joten se selvitti linjat kunnialla. Ketteränä hevosena kaarteet eivät tuottaneet Carrille ongelmia, mutta voltti linjojen keskellä ei olisi kiinnostanut sitä ollenkaan. Mun piti muistaa pitää oma ratsastus rauhallisena, että sain hevosen kääntymään voltille ilman hermojen menetystä.

Valmennus päästiin onneksi lopettamaan helppoon suoraan linjaan, jolla Carri teki itsevarmoja hyppyjä ja tuntui rennolta selkään. Mä taputtelin sitä kaulalle kiitokseksi hyvin tehdystä työstä ja toivoin, että kehitys olisi nousujohteista jatkossakin. Kesän kisoja ei oltu vielä lyöty lukkoon kalenteriin, mutta mä arvelin, että joku 140 senttimetrin luokkakin voisi olla loppukaudesta mahdollinen.