4.2.2020 Estetunti hevosille (Hanski)

[Hanski Appelgren]

Hanskin estetunti hevosratsukoille 4.2.20 klo 16-17. Mukaan mahtuu 8 ratsukkoa, voi tulla myös Seppeleessä asuvalla yksärillä. Maneesiin jo 15.40, itsenäinen lämmittely.


Mistel - Pinja =)
Emmy - Chico =)
Salma - Agi
Pyry - Iita =)
Rasmus - Kari =)
Jusu - Vappu =)




Tunnin tehtävät:



1. Ristikko + 7. Maapuomit + 8. Kavaletti
Silmät auki, pysytään uralla niin, että 1 ja 7 uran mukana, ristikko 40cm. Äänellä ilmoitetaan tuloista 1 ja 8. Tullaan alkuun ravissa, niin että kaikki ravaavat uraa ja Hanski käskee yksitelle nostamaan laukan jostain vaiheesta uraa, jolloin ylitetään kavaletti 8 hallitusti. Uralla taas ravia ja jokainen katsoo paikat. Eli pitää osata ratsastaa ryhmässä.


2. Okseri + 5. Pysty + 3. Vesimatto + puomi
Muut käyntiin/pysähdykseen. Yksitellen tullaan aloittaen ovilta, vasen kaarros okserille, sieltä kiertäen katsomopäätyyn isolla laukassa. Hevonen suorana vitoselle ja tämän jälkeen laukan pidennys vesimatolle.


4. "Hansknin nuottiavain" Nyt keskittymistä! Tullaan ravissa puomi A, jonka jälkeen heti puomi B, siitä iso voltti ja ylitetään puomi B uudelleen (joka on myös kohta C). Heti taivutus vasemmalle ja puomin D yli. Tästä isolle voltille oikealle ja yli muomien E ja F. Taivutukset, kaaret, tahti ja ylipäätään kuvion muistaminen tärkeää.

9. Maapuomit 2 laukka-askeleen välillä + 1. Ristikko + 7. Maapuomit + 6. Pysty
Aloitetaan katsomopäädystä. Maapuomit, hyvä kevytistunta lähekkä satulaa. Uralle ja siitä ykköselle oikeassa laukassa. Esteen jälkeen hevonen siirretään raviin pitkällä suoralla ja tullaan hallitusti maapuomit, hevonen taipuneena. Ravissa kutosen yli.


8. Kavaletti + 5. Pysty + 6. Pysty + 7. Maapuomit Ympyrällä
Pieni laukka, hevonen hanskassa. Korkeudet ovat matalat, joten kontrolli ja tien pitäminen tärkeää. Katse jo aina seuraavalla esteellä.


Hanskin kommentit:

Mistel - Pinja
"Hevonen vähän haahuileva. Ryntää pitkillä välimatkoilla, kokoaa paremmin loppua kohden nuottiavain-harjotteen jälkeen. Liioittelua hypyssä, tarvitaan malttia ja lähestymisten harjoittelua."

Emmy - Chico
"Aavistuksen hitaat reaktiot. Nuottiavain tuottaa vaikeuksia ja tehtävänä huippuvaikea, mittaa on ko hevonen avuilla. No ei tässä ollut. Pystyt ja perusesteet toimivat melko siististi."

Salma - Agi
"Ei tahdo laskeutua raviin laukasta, joten tullaankin muutama kerta perusestetä köpötellen. Kuumenee nuottiavaimesta ja innostuu vesimatosta. Parhaimmillan heppa toimii suorilla linjoilla, tarvitseekin voimaa ja tasapainoa taivutus-tehtväiin. Hyvä hyppytekniikka ja leijailu, mutta näillä korkeuksilla aivan turhaa."

Pyry - Iita
"Teiden kanssa hakemista ja ratsastajan tasapaino edelleen kadoksissa esteiden päällä. Sinällään tasapainoinen ja tahdikas laukka ja kokonaisuus siistiä, mutta esteiden päällä pakka hajoaa. Tuo se hevonen esteen keskelle!"

Rasmus - Kari
"Mainiota perussuorittamista, ratsastaja itse saisi keskittyä kaarevilla teillä paremmin Poika tukee hyvin hevosta, joka kuumenee ja tämä sillisalaattitehtävä näkyy olevan hevoselle liikaa, vaikka kokneut hyppääkä onkin. Laukan tahia tasaisemmaksi ja esteelle ajoa pois."

Jusu - Vappu
"Poni vaikuttaa olevan hukassa. Kipittää esteeltä toiselle vailla ajatusta, vaikka ratsastaja näyttääkin olevan nopeasti reagoivaa sorttia. Vähän jää matkustamaan ja selkeästi tottunut hevosiin, jotka ohjautuvat pienemmillä avuilla. Varsinkin nuottiavaimessa, tarvitaan selkeät avut ja ajatus, minne ollaan menossa."

"Keskeltä estettä yli!!!!"




Jonkin sortin draamaa maneesilla tullessa, kaahari liikenteessä.

[Rasmus]

Maailma oli todellakin pieni. Oli kertakaikkisen outoa, että hevonen, jolla mä olin vasta muutama kuukausi takaperin ratsastanut Saksassa, majailikin nyt Suomessa ja vieläpä aika lähellä mun kotipaikkakuntaani Kallaa. Iso musta eli Ismo olikin nyt Kari (mä todellakin nauroin kun kuulin asiasta ensi kerran) ja siitä oli tullut ratsastuskouluhevonen, joten mä luonnollisesti pyysin sitä ratsastettavakseni, kun meni suunnattiin Josefinan synttäriestetunnille Seppeleeseen.

Mä olin takavuosina hoitanut ja liikuttanut yhtä estetammaa ratsastuskoululla ja osallistunut välillä tunneillekin, joten ratsastuskouluympäristö ei ollut mulle ihan vieras. Paitsi pohjimmiltaan kuitenkin oli – oli outoa, kun hevosilla oli pääsääntöisesti vain yhdet satulat ja yhdet suitset, tallin käytävillä parveili peruskouluikäisiä tallityttöjä ja lattialla saattoi olla muutama heinänkorsi ilman, että kukaan repi pelihousujaan ainakaan mun nähden.

”Täälläkös se maneesi paloi sillon pari vuotta sitten”, mä supisin Josefinalle, kun me kuljettiin ruskeahiuksisen naisen perässä katsomassa paikkoja. Mähän itse asiassa olin käynyt Seppeleessä joskus (ja tavannut Robertin), mutta siitä oli niin kauan, ettei mua varmaan kukaan muistaisi enkä mä viitsinyt paljastaa, etten ollutkaan täysin ensikertalainen.

”Joo”, Josefina vastasi yhtä hiljaa. ”Ja osa talliakin. Mutta ei siinä tainnut yksikään hevonen kuolla. Oli onneksi kesä.”

”- Ja tässä on Karin karsina”, meidän opas (Sanelma? Selma?) sanoi ja raotti yhden boksin ovea. Ja sieltä Ismo, eikun Kari, työnsi ison päänsä käytävälle ja höristi korviaan. Muistikohan se meidät? Aika monta tuntia mäkin olin sen kanssa edellisenä kesänä viettänyt.

Meitä oli tunnilla kuusi, ja vaikka Seppeleen uusi maneesi ei ollut pieni, tilaa oli merkittävästi vähemmän kuin Auburnin jättiläismaneeseissa (kyllä, nythän niitä oli kaksi). Mun ratsu taisi olla kaikista isoin, ja se tuntui myös kasvaneen sitten viime näkemän. Ratsastettavuudeltaan Is-Kari oli kyllä yhtä kiva kuin ennenkin. Vähän huonosti tasapainossa, vähän hidas kääntää, mutta yritteliäs ja tyytyväinen.

Seppeleen opettaja, maineikas Hanski Appelgren, oli kehittänyt jos jonkinlaista tehtävää. Helpolla täti ei mua aikonut päästää, vaikka en ollutkaan vakio-oppilaita. Se ripitti mua kaarteiden huolimattomasta ratsastamisesta, mikä kyllä kieltämättä näkyi siinä että Kari ei oikein meinannut osua keskelle esteitä yrittämisestä huolimatta, mutta toisaalta perusratsastuksessa ei tuntunut olevan kauheasti sanomista.

Esteet pysyivät kohtuullisen matalina, mikä oli Karille varmaan ihan hyvä ratkaisu: se alkoi kuumua nuottiavaintehtävän aiheuttaman aivohien jäätyä päälle ja olisi halunnut laukata kuin hirvi ympäri maneesia. Mä tunsin olevani kaikkea muuta kuin oikea esteratsastaja, kun roikuin kyydissä ja yritin osua esteille mitenkuten. Onneksi Kari jossain vaiheessa tyytyi vähän vähemmän kiihkeään laukkaan ja me saatiin hyviäkin hyppyjä aikaan. Hauskaa mulla ja hevosella kyllä oli – niin hauskaa, että hetken mä mietin voisinko jotenkin alkaa käymään tunneilla useamminkin.

[Jusu]

Jusun tuntimaksu

Asioita, joita mä en ole koskaan tehnyt:
1) Käynyt ratsastuskoulun tunnilla. Me ollaan vaan ratsasteltu kotona. Rasmuksen lupauksen siitä, että mun synttäreiden kunniaksi me mennään moikkaamaan ratsastuskoulu Seppeleeseen muuttamutta Ismoa eli nykyistä Karia, mä otan haltioissani vastaan. On kiva päästä kokemaan jotakin niin tavallista hevosharrastukseen kuuluvaa. Meitä on maneesissa kuusi ratsukkoa, eikä se nyt kisaverryttelyjen jälkeen kovin ahtaalta tunnu, mutta kaikki hevoset liikkuvat hyvin omassa tahdissaan. Muut ratsastajat taitavat olla aika kokeneita ja jotenkin hevosten erilaisuuden sitten vain unohtaa tunnin aikana, kun opitaan luovimaan ja väistelemään toisiamme sopivalla tavalla.

2) Tullut yhtä pahasti yllätetyksi Hannele Appelgrenin toimesta. Ensinnäkin se yllättää minut tehtäviensä moninaisuudella ja sillä, miten tehokkaasti se ohjaa liikennettä jotta me kaikki ehditään tehdä kaikkia harjoituksia. Mä en ole ikinä valmentautunut näin suuressa ryhmässä. Joka tapauksessa Hannele säästää seuraavan yllätyksen tunnin loppuun, kun se ihan yhtäkkiä käyttäydyttään koko tunnin niin kuin ei muistaisi mua, kysyy:
”No, Jusu, mitä sille isällesi kuuluu? Vieläkö sillä on se sen kenttähevoshupsutus, vanhalla miehellä.”

3) Ratsastanut suomenhevosella, paitsi Sepolla, ja mä olen sentään päättänyt etten anna yhden yksilön pilata koko rodun mainetta. Mun tuntiratsuni Vappuhattu, jonka nimi on musta yhtä sympaattinen kuin hevonen itse, on mahdottoman innokas ja vähän höntti. Mulle tulee vähäsen mieleen Piki, mutta vain luonteen puolesta, sillä kaikki muu hevosessa onkin ihan erilaista: sen laukka on lyhyttä, kipittävää ja ajoittain huojahtelevaista; se tarvitsee kääntyäkseen ihan valtavasti ulkoapujen tukea; sen pörröinen harja kuohuaa joka suuntaan ja välillä mietin, voivatko ohjat kadota jouhien sekaan ikuisiksi ajoiksi. Iloinen pieni hevonen se on yhtä kaikki, ja totisesti pieni, vain ponikorkuinen, vaikka tukevarunkoisena tuntuukin ihan minulle sopivalta. Naureskellen sanonkin Rasmukselle, että ehkä Purtseilla voisi olla tilaa yhdelle heräteostokselle, mutta naureskelu loppuu lyhyeen kun alan miettiä onko mun sopivaa edes vitsailla pienenkään hevosenkokoisista heräteostoksista.

4) Tullut pienten tyttöjen väijyttämäksi. Niitä norkoili siellä täällä jo ennen tunnin alkua, ja tunnin aikana niitä oli aimo lauma katsomossa kännykkäkameroidensa kanssa, ja jollakin oli järjestelmäkamerakin. Tunnin jälkeen, kun olen luovuttanut Vapun seuraavalle ratsastajalleen kuten ratsastuskouluissa tehdään ja astunut sitten maneesin ovista ulos, ne tytöt piirittävät minut pihalla. Käsittämätöntä kyllä, ne tahtovat yhteiskuvia. Hämmennyn. En osaa kieltäytyä, vaikken ymmärrä miksi kukaan tahtoisi kuvan ratsastuskypäräpäisen ja kevyesti hikisen Josefina Rosengårdin, eli siis minun, kanssa.

Salma selittää pelastettuaan minut ohikulkiessaan:
”Ah, tervetuloa ratsastuskouluun. Tytöt seuraa tietty aktiivisesti somea, vaikka onko kaikilla edes ikää tunnusten luomiseen, ja osa fanittaa sua kovasti ja osa menee lauman mukana. Varmasti on storyt täynnä sitä kuinka jusurosen kävi ratsastuskoululla tänään, ja Vappu tulee olemaan suosittu ratsu jonkun aikaa.”

Häm-men-tä-vää. Muistan olevani vuoden somevaikuttaja, vaikken yritä vaikuttaa keneenkään enkä miltään paitsi ehkä vähän vähemmän epävarmalta kuin olenkaan. Mitä se vaikuttaminen oikein onkaan?

Me tupsahdetaan talliin, missä Rasmus on jo ehtinyt riisua Karin (niin, Karin: se on nyt Kari eikä Ismo). Salma alkaa iloisesti kysellä miltä vanha tuttu Ismo-Kari oikein tuntui, ja Rasmus vastailee kohteliaasti ja minusta tuntuu ettei se ole kovinkaan hyvin painanut mieleen Salmaa, joka on kilpaillut varmasti paljon samoissa luokissa meidän molempien kanssa ihanalla kimolla ponillaan (ja salaa ja epävarmuuttani olen vain tyytyväinen kun mun poikaystäväni ei muista kaikkia terhakoita valkopöksyisiä kanssakilparatsastajattaria).

”Oletteko olleet siihen tyytyväisiä”, kysyn minä jossakin kohti Salmalta, jolle olen itse isoa mustaa Karia suositellut naisen soittaessa ja kysyessä siitä mielipiteitä ennen hevosen ostoa.
”Voi, joo, tosi! Hirmuisen kiva hevonen, tosi yritteliäs.”

Se on oikein helpottavaa, sillä mä en myöskään ole koskaan

5) suositellut hevosta ratsastuskouluun sillä en tiedä ratsastuskouluista mitään. Siitähän olisi voinut tulla ihan katastrofi. Ismosta, eli siis Karista, ratsastuskoululla mun suosittelemanani. Onneksi ei tullut.

Julkaisu instagramissa

[Emmy]

Chicolla oli tänään pelleilypäivä. Se oli verkassa ihan apina. Ensin ajattelin sen olevan vain hermostunut siitä, että meidän päälle Salman kanssa oli meinannut ajaa joku kaahari, kun olimme ylittämässä teitä maneesille. Yritin pitää Chicon työntouhussa, jotta se unohtaisi hermoilut, mutta Tyyppi vain jatkoi pelleilyä. Hanski ei katsellut meidän menoa kauhean hyvällä silmällä.
-Emmy, sun pitää saada se hevonen keskittymään, jos meinaat selvitä näistä tehtävistä. Nainen huikkasi kentän keskeltä.
Minua hieman hävetti.. pitäisihän minun yksi hevonen saada hallittua.

Chicon keskittyminen parani hieman, kun pääsimme estetehtävien pariin. Se tuntui kuuntelevan ja ensimmäisessä tehtävässä, jossa esteitä tultiin jatkuvassa liikkeessä, se siirtymisien avulla pysyi hyvin ruodussa ja hyppäsi siististi. Tokalla tehtävällä suoriuduimme hyvin muuten, mutta vesimatto yllätti Chicon ja se sai siitä uutta pelleilyenergiaa. Minulla meni hetki kerätä pakka, mutta lopulta saimme vesimatonkin ylitettyä ongelmitta... ja tässä piti minulla olla tuleva kenttähevonen.. Muut tehtävät, lukuunottamatta nuottiavainta, joka oli ihan supervaikea, meillä meni ihan mallikkaasti. Chico hyppäsi kivalla energialla ja vaikka se toisinaan sortui pelleilemään ja katosi avuiltani, meni meillä kokonaisuudessaan tunti ihan hyvin. Ainakin minun mielestä, en ole varma oliko Hanski ihan samoilla linjoilla.

[Anne]

Pinja oli tunnin jälkeen pörhäkkänä. Olihan sillä mennyt hermot varsinkin, kun olisi pitänyt kiemurella apujen välissä nuottiavaimella. Hyvinhän heppa hyppäsi Mistelin alla suoralla.

[Pyry]

Kohti tuntematonta ja Hanskin yli!