Abriannan hoitokirja

[Emmy]

Abrianna J&K

hoitaja: Krista

[Saaga]

Hyväntuulinen poni

Abriannan punaruskea pää kurkisteli karsinan oven yli uteliaasti. Sillä oli korvat hörössä ja ilme oli kiltti. Salma oli kertonut, että se oli tosi mukava ja kiltti tamma, paitsi silloin kun sillä oli kiima. Nyt Abrianna tuntui olevan kuitenkin hyvällä tuulella. Laskin harjakopan maahan ja avasin karsinan oven. Abrianna painoi uteliaasti päänsä lähemmäs taskujani ja nuuski niitä. Otin harjat karsinan sisäpuolelle ja suljin oven.
Päätin laittaa Abriannan kuitenkin kiinni, minulle tuntematon hevonen se kuitenkin oli, ja aloin harjailemaan. Abriannan karsinakäyttäytymisessä ei ollut moitittavaa se seisoi silmät puoli ummessa ja korvat rennosti sivuilla, kun harjailin sitä. Se tuntui nauttivan rapsutuksista ja nosti jokaisen kavion kiltisti. Toivottavasti minulla ei tulisi tämän ponin kanssa tylsää..

Emmy oli pyytänyt minua harjaamaan ja varustamaan Abriannan, jotta hän pääsisi hieman läpiratsastamaan sitä maneesissa. Minuakin syyhytti päästä selkään, mutta pitäisi kuulemma hetki odottaa, että poni olisi kotiutunut. Abriannan kanssa samalla kerralla oli tullut toinenkin poni: Halla ja kaksi hevosta Perle ja Kari. Halla oli tosi suloisen näköinen welsh ja Perle ja Kari isoja estehevosia.

Olin saanut Abriannan harjattua ja silittelin sen kaulaa. Abriannaa kiinnosti taas, jos käteeni olisi ilmestynyt jotain herkkuja ja se nuuski lapastani.
”Sori..” mutisin ja silitin ponin päätä. ”Saat sitten kun olet tehnyt vähän töitä.”
Nostin harjakopan karsinan viereen ja lähdin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Palasin karsinalle, jossa Abrianna odotteli kurkistellen karsinan oven yli tallin menoa. Nostin satulan oven päälle ja pujahdin sisään. Laitoin Abriannalle ensin satulan, joka sujui hyvin. Tyypillä ei ollut mitään sanottavaa satulavyöstä tai mistään muusta. Se antoi kiltisti myös suitsia itsensä. Akkaa oli aina saanut maanitella ottamaan kuolaimet ja se oli aina yrittänyt potkaista takaseinään reiän, kun sitä oli satuloinut, mutta Abrianna nappasi kuolaimet suuhunsa heti. Kiinnitin hihnat ja lähdin sitten taluttamaan ponia maneesille. Salma ja Emmy olivat siellä molemmat. Salma oli juuri laskeutumassa ison mustan hevosen selästä. Pyry otti sen vaihdossa ja Salma sai itselleen tummanruskean ponin, jonka tunnistin Hallaksi. Itse ojensin Abriannan ohjat Emmylle ja suuntasin vaiteliaana katsomon suuntaan.

Jos olin huolehtinut siitä, että minulla tulisi tylsää Abriannan kanssa, ei minun selkeästi tarvinnut huolehtia siitä enää ainakaan ratsastamisen kohdalla. Abrianna tuntui hyvin osaavalta, mutta sen tyyli edetä oli melko säpäkän ja osittain poukkoilevan oloista. Emmy sai ponin hallittua hyvin ja tuotua esteille, niin että molemmat olivat ehjänä toisella puolella, mutta välillä meno oli aika villin näköistä. Saisinkohan minä ponia kulkemaan mitenkään päin.. saa nähdä.

”Haluutko Saaga tulla kävelemään loppukäynnit?” Emmy huikkasi ja käänsi Abriannan uralta keskelle.
Poni puuskutti hieman ja näytti taas yhtä kiltiltä kuin karsinassa.
”Joo, tottakai!” Innostuin ja nappasin kypärän penkiltä mukaan.
Emmy auttoi minut melko isolta tuntuvan ponin selkään ja säädimme jalustimet minulle sopiviksi. Painoin hyvin kevyesti pohkeet Abriannan kylkiin ja se keinahti liikkeelle ja suuntasi takaisin uralle. Tässä sitä oltiin uuden, oman hoitoponin selässä. Aika jännää. Abrianna käveli reippaasti mutta sen olemus oli rauhallinen. Minulla oli tyytyväinen olo sen selässä. Ehkä meistä tulisi ihan hyvät kaverit.

Kun Emmy ja Salma oli saaneet laitettua esteet pois, laskeuduin Abriannan selästä ja lähdimme kaikki kohti tallia. Vein Abriannan karsinaan ja riisuin siltä varusteet.
”Heitä sille loimi selkään, enne kuin viet sen ulos.” Emmy huikkasi mennessään ulos.
”Okei..” mumisin lähinnä itselleni.
Harjailin ponin kevyesti, tarkastin sen kaviot ja rapsuttelin sitä vähän kaulalta.
”Kyllä sä oot ihan kiva..” totesin ja hymyilin hieman. ”Kunhan tutustutaan toisiimme.”
Vein ponin harjat ja varusteet pois ja hain samalla sen loimen ja muutaman leipäpalan, jotka olin ponille luvannut. Abriannan mutustellessa leipiä, heitin loimen sen selkään ja kiinnitin remmit. Pujotin tamman kauniin pään riimuun ja lähdin viemään sitä pihalle.
Katselin kun Abrianna käyskenteli säyseästi yhdelle heinäkasoista, joita Pyry juuri heitteli hevosille ja alkoi syömään.

Saaga & Abrianna
11. tammikuuta 2020 / ensimmäinen

[Saaga]

Ensimmäinen estetunti

Tänään meillä oli Abriannan kanssa ensimmäinen yhteinen estetunti. Me oltiin suunnilleen vajaan kuukauden verran keretty tutustumaan toisiimme ja olin ilmoittautunut ponin kanssa viikkotunneillekin. Selässä olin päässyt myös muutamaan otteeseen käymään, mutta tänään tosiaan hypättäisiin ekaa kertaa Hanskin valvovan silmän alla.

Abrianna oli taas superkiltti hoitaa ja laittaa valmiiksi (kevätkiimoja odotellessa). Maneesiissa poni oli rauhassa ja pääsin hyvin nousemaan kyytiin. Verkassa Abrianna tuntui aavistuksen löysältä ja väsyneeltä, koitin tehdä siirtymisiä, jotta saisin ponia kuulolle. Kun aloitimme estetehtävät ponin mielenkiinto heräsi, vaikkakin se tuntui unohtaneen miten jalkoja nostetaan laukassa. Puomeilla kolistelimme menemään minkä kerkisimme ja yritin kannustaa tammaa vähän ponnekkaampaan laukkaan. Itse estetehtävillä poni hyppäsi aika kivasti ja tuntui hyvältä. Kaikki muut tehtävät paitsi nuottiavain sujuivat melko hyvin ja tykkäsin ponin hypystä. Sillä oli tasaisen varma ja ilmava hyppy.

Loppuverryttelyissä minulla oli hyvä fiilis, Abrianna tuntui kivalta ja vaikka yhteistyössä oli vielä paljon hiottavaa, oli tämä hyvä alku sille. Ehkä meistä tulisi vielä jonain päivänä ihan oikea kisaratsukko!

Saaga & Abrianna
3. helmikuuta 2020 / toinen

[Saaga]

Kesäkivaa

Kesäloma oli vihdoin startannut ja se tarkoitti sitä, että voisin viettää kaikki päivät tallilla! Abriannan kevätkiimakiukkuilut oli jo tasaantuneet ja tänään se oli ollut raukeasti silmät ummessa harjauspuomilla, kun olin oiken kunnolla jynssännyt sen puhtaaksi. Lämmin, ihana kesäpäivä vaati pientä ilman satulaa irroittelua. Siispä suuntasimme Abriannan kanssa treeniaukiolle vähän pelleilemään.

Saaga & Abrianna
4. kesäkuuta 2020 / kolmas

[Nella]

Kisahoitajana Lofooteilla
juhannus 2020

Olihan se hienoa lähteä kisahoitajaksi Norjaan, nähdä vuonohevoskatrilli ja päästä ravintolaan illalliselle, mutta Nellan matkan kohokohta oli silti myöhäisillan maastoretki oikealla vuonohevosella yöttömän yön auringon alla, ja vielä parhaan ystävän kanssa!



Saaga & Abrianna ja Nella & Trane

[Saaga]

Sommersolverv

Äiti oli lopulta antanut periksi Norjan matkalle. Äiti oli aluksi sitä mieltä etten voi alaikäisen lähteä sellaiselle yön yli kestävälle reissulle, mutta huudettuani äitille olevani kuitenkin jo 14-vuotias, enkä mikään vauva ja että saihan Nellakin lähteä, äiti suostui miettimään asiaa ja puhua isän kanssa. Lopulta he päättivät antaa minun lähteä. Olihan kuitenkin valmennusryhmässäkin sen vuoksi, että pääsisin kisaamaan.

Tämä oli ihan mahtavaa! Juhannus Norjassa kisaamassa, eikä missään tylsällä mökillä mummojen ja pappojen kanssa. Aivan mahtavaa! Ja Nellakin oli lähdössä mukaan, ei kisaamaan mutta minun ja Abriannan kisahoitajaksi. Ihan superkivaa!

Lähtöpäivän aamu valkeni lämpöisenä ja valoisana. Vaikka oli ihan superaikaista, oli silti jo tosi valoisaa. Seppeleen pihaan oli ilmestynyt iso hevosrekka, sen lisäksi ison citymaasturin perään viriteltiin traileria.

Äiti halusi välttämättä tulla sisälle talliin vaikka sanoin että pärjään itse. Menimme Abriannan karsinalle, josta poni kurkisteli oven yli tulijoita. Tallissa kävi jo kova kuhina, kun hevosia laitettiin valmiiksi matkaa varten.
“Tässä on Saaga Abriannalle kuljetussuojat takasiin, etusiin voit kääriä nämä pintelit, en millään löytänyt Abriannalle sopivia etujalan kuljetussuojia.” Karsinalle pölähtänyt Salma totesi ja pudotti lattialle kasan suojia.
“Hännän voisi letittää tai kääriä, ettei se jää kiinni mihinkään. Ja laita Abriannalle tämä ohut loimi rekkaan.” Salma jatkoi.
“Okei!” vastasin ja yritin muistaa kaikki ohjeet.
“Mun pitää varmaan alkaa laittaa Abriannaa kuljetuskuntoon..” totesin äitille.
“Okei, no kai minä sitten lähden.. Hyvää matkaa ja ole kiltisti ja käytä koko ajan truvavyötä!” äiti höpötti. “Muistaa käyttää turvaliiviä ja muista syödä ja juoda, jos on kuuma, ettei tule huono olo!” hän vielä jatkoi.
“Joojoo äiti, kyllä mä pärjään..” totesin ja antauduin äidin rutistettavaksi.
Lopulta hössöttäjä lähti tallista ja kuulin auton ajavan pihalta pois. Huokaisin ja rupesin laittamaan Abriannaa valmiiksi.

Kohta kaikki hevoset oli lastattu rekkaan ja traikkuun ja porukka sulloutunut hevosrekkaan ja kahteen autoon. Itse istuin toisen auton takapenkillä Nellan ja Vernan välissä. Ratissa istui Lyyti ja apukuskin paikalla Rai. Lähdimme Seppeleen pihasta ajamaan kohti Norjaa.

Matka oli pitkä, ajoimme ja matkasimme laivalla vuorokauden. Lauantaiaamuna saavuimme paikan päälle Norjan Lofooteille. En ollut koskaan käynyt Norjassa. Maisemat olivat ihan todella upeat ja hetken ei voinut kuin ihastella. Meidän piti kuitenkin ruveta purkamaan hevosia autoista ja majoittamaan niitä talliin. Abrianna oli matkustanut hyvin ja se oli ollut kiltisti jokaisella pysähdyksellä. Hieman vain ihmetellyt uusia paikkoja ja hajuja. Nytkin se katseli uteliaasti ympärilleen kun talutin sen pois autosta. Se ravisteli päätään ja kuopi hieman maata. Talutin ponin muiden perässä talliin, jossa hepat majoittuivat. Abrianna sai oman karsinan ja riisuttuani siltä suojat ja loimen, se jäi tyytyväisenä syömään sinne aamuheiniään.

Kun hevoset ja niidet tavarat oli saatu purettua ja paikalleen, lähdettiin me kohti meidän omaa majoituspaikkaa. Me saatiin hotellista Nellan kanssa oma huone ja heitimme tavarat sinne. Porukka oli kuitenkin lähdössä heti takaisin tapahtuma-alueelle, koska päivän ohjelma oli alkamassa. Lähdimme tietysti porukan mukaan, koska Nellakin halusi nähdä ehdottomasti vuonohevoskatrillin.

Katrillin jälkeen alkoivat koulukisat Kaija kisasikin aamupäivän luokissa Poemilla ja heidän suoristusta oli kiva seurata. Me kierreltiin Nellan kanssa muiden luokkien aikana tapahtuma-aluella ja ostettiin jätskikiskasta jäätelöt. Norjassa oli vähän viileämmät kesäsäät kuin Suomessa oli ollut, mutta ihan tarpeeksi lämmin. Hirveällä helteellä ei ollut edes kiva ratsastaa. Iltapäivän koululuokissa kannustimme Misteliä sekä Kaijaa. Kun kisat oli ohi, palasimme hotellille syömään ja me otettiin Nellan kanssa pienet päiväunet ennen illan maastoretkeä.

Myöhään lauantai-iltana kokoonnuimme tallilla lähtemään maastoilemaan. Juhannuksen yöt olivat valoisia ja keskiyön aurinko paistoi matalalta. Minä lähdin Abriannalla, jotta se saisi vähän liikuntaa pitkän matkan jälkeen ja ennen huomisia kisoja, ja Nella sai tallilta lainaan vuonohevosen. Retki oli ihan satumaisen upea ja meillä oli tosi kivaa Nellan kanssa. Näihin maisemiin voisin jäädä vaikka asumaan!

Seuraavana päivänä me herättiin Nellan kanssa virkeinä ja suunnattiin hotellin aamupalalle. Kun mahat oli ängetty täyteen pekonia ja paahtoleipää, oli aika suunnata takaisin tallille. Estekisat starttaisivat kymmeneltä ja sitä ennen pitäisi olla hepat laitettuna valmiiksi. Onneksi minulla oli Nella kisahoitajana, joten ei tarvisi Abriannan kanssa yksin säätää.

Pikkuhiljaa mua alkoi jo jännittää luokka. Meillä oli mennyt treeneissä Abriannan kanssa tosi kivasti koko kevät ja alkukesä, mutta kisatilanne oli ihan eri. Varmaan unohtaisin radan ja tiputtaisin kaikki esteet.. Nella onneksi jaksoi kannustaa ja rohkaista minua koko ajan, kun laitoimme Abriannaa valmiiksi. Poni sai harjaan nätit sykeröt ja jalkoihin uudet valkoiset suojat. Pyyhkäisin vielä hieman pölyä satulan päältä ja men oltiin Abriannan kanssa valmiita. Lähdimme hyvissä ajoin Nellan ja ponin kanssa kohti verkka-aluetta.

Minua hermostutti verkassa. Siellä oli paljon muita ratsukoita ja en tiennyt mihin väliin olisin mahtunut. Onnistuin kuitenkin ottamaan muutaman hypyn ja Abrianna tuntui hyvältä. Se hyppäsi kivalla energialla ja reippaasti. Vatsani oli silti täynnä perhosia.

Me hypättiin Abrianna kanssa 70cm luokka. Kun pääsin kentälle valmistautumaan, musta tuntui, että esteet näytti tosi korkeilta ja meinasi iskeä rimakauhu. Seurasin edellisen ratsukon menoa ja ne teki tosi hyvän radan. Se ei kauheasti auttanut mun jännitykseen. Kun tuli mun vuoro startata, hengitin syvään pari kertaa. Tervehdin tuomaria, sain lähtömerkin ja se oli menoa. Onneksi Abrinna oli niin superponi, että jännitys katosi ensimmäisen esteen jälkeen täysin. Onnistuin keskittymään vain aina seuraavaan esteeseen ja nauttimaan Abriannan upeista hypyistä. Puomit pysyivät ylhäällä ja ylitimme maalilinjan ilman vihrepisteitä! Abrianna sai superkiitokset, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Ratsastin radalta ulos.

Keskittyneenä suorittamassa perusrataa..

Nella oli vastassa meitä pihalla ja ponkaisin Abriannan kyydistä pois.
“Onnea! Puhdas rata ja ihan tosi hienosti meni!” Nella sanoi ja taputti Abriannaa.
“Abrianna oli tosi upea! Ihan tykki.” totesin vain ja hörppäsin Nellan ojentamasta vesipullosta vettä.

Uusintaa odotellessa meillä oli aikaa käydä juottamassa myös Abrianna ja seurata sivusta loppuja luokan ratsastajia. Näin osan Kurren ja Hallan suorituksesta, joka ei mennyt ihan niin hyvin kuin meillä, Halla kolisteli kaksi estettä alas. Pian kuitenkin luokka oli ratsastettu loppuun ja tuomarit julkistivat uusintaradan esteet. Yritin nopeasti painaa mieleen kuulutetut estenumerot ja miettiä reittiä. Me jouduttiin ihan ekana kentälle, ei sentään jouduttu starttaamaan ensimmäisenä, mutta valmistautumaan. Näin siis onneksi yhden suorituksen ennen meitä ja sain kerrattua radan vielä pari kertaa.

Kun edellinen oli ratsastanut maaliin, valmistelin Abriannaa ja pidin mielessä, että nyt pitäisi ratsastaa aikaa. Lähtömerkki soi ja nostin laukan. Ylitimme lähtöviivan ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle. Abrianna painoi hieman kädelle ja eteni reippaasti. Hyvä sinänsä, mutta minulla ei jäänyt esteiden välissä kauheasti aikaa ratsastaa, joten pari mentiin ihan tuurilla yli. Lopulta pääsimme maaliin puhtaasti ja jopa kohtuullisen hyvällä ajalla. Minua oli jännittänyt uusinnan aikana niin paljon, että radan jälkeen en edes muistanut miten me oltiin päästy se läpi. Huokaisten kuitenkin ratsastin kentältä pois ja jäimme Nellan kanssa jännittyneenä odottamaan tuloksia.

Lopulta olin kolmas, KOLMAS! Siis aivan mieletöntä. Nella melkein pomppi ilosta ja minäkin olin ihan häkeltynyt. Pääsimme palkintojenjakoon kentälle ja Abrianna sai kauniin sinisen ruusukkeen. Olin ihan täpinöissäni! Pääsimme ruusukkeiden jaon jälkeen vielä laukkaamaan kunniakierroksen musiikin soidessa. Parhaita hetkiä elämässäni! Ihan mahtava tunne.

Nella nappasi palkintojenjaon jälkeen meistä kuvan!

Palasimme Nellan ja Abriannan kanssa tallille ja koko sebe jengi onnitteli minua. Hoidimme Abriannan ja se sai heinää ja porkkanoita ja jäi niitä tyytyväisenä mutustelemaan. Me lähdettiin Nellan kanssa seuraamaan vielä aamupäivän vikaa luokkaa.

Loppupäivän oli kiva istua katsomossa, nauttia tapahtuma-alueen herkuista ja kannustaa muita sebeläisiä. Illalla meillä oli vielä After Ride partyt ja upea ravintolaillallinen. Se oli todella hauska viettää Nellan kanssa. Muiden kuitenkin lähtiessä vielä juhlimaan, me palattiin Nellan kanssa hotellille nukkumaan. Huomenna pitäisi kuitenkin lähteä aikaisin aamulla takaisin kohti Suomea.. Nämä kisat olisivat kuitenkin ehdottomasti yksi unohtumattomista kokemuksistani tähän saakka.

Saaga & Abrianna
20.-21. kesäkuuta 2020 / neljäs

[Saaga]

Leirifiikisiä

Abriannan kanssa ilman satulaa leirin maastoestetunnilla!

Saaga & Abrianna
18. heinäkuuta 2020 / viides

[Saaga]

Vielä yksi lämmin viikonloppu

Abriannan kanssa vietettiin vielä yksi helteinen sunnuntai käyden pienellä uimareissulla!

Saaga & Abrianna
23. elokuuta 2020 / kuudes

[Saaga]

Seppele Cup - kesän osakilpailu

Tömähdin kentän hiekkaan. Jalat hieman rikkoivat pudotusta, mutta ilmat lähtivät silti pihalle. En päässyt heti nousemaan, keho tuntui menneen lukkoon ja jouduin hetken keräilemään itseäni maasta. Me oltiin Abriannan kanssa tehty hyvä rata Seppele Cupin 70cm radalla ja olin ollut Abriannaan tyytyväinen. Maalilinjan jälkeen olin kehunut tammaa, päästänyt ohjia hieman ja laukannut rennosti. Jotain kuitenkin kävi, mistä en ollut ihan varma, oliko Abrianna vähän pukittanut, tehnyt sivuloikan, vai oltiinko me menty vain ihan täysin päinvastaisiin suuntiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että olin lentänyt melko komeasti Abriannan selästä.

Kovinkaan pitkää hetkeä en kerennyt ilmaa keuhkoihini kerätä, kun vieressä oli jo ratahenkilö ja kohta ensiavusta vastaava nainen, joka kyseli olinko kunnossa. Totesin vain, ilmojen lähteneen pihalle. Ainakaan mihinkään ei sattunut, onneksi minulla oli äiti, joka ei missään nimessä päästäisi minua hevosen selkään ilman turvaliiviä. Ensiapunaisen avulla pääsin kentästä ylös. Pudistelin hieman vaatteitani ja kiersin sitten katseellani kenttä. Toinen ratahenkilö oli saanut Abriannan kiinni. Lähdin kävelemään kentän poikki heidän luokseen ja otin Abriannan ohjat käsiini. Talutin ponin hieman noloissani pois kentältä. Toivoin vain, että olin tosiaan ratsastanut maalilinjan yli ennen kuin putosin.

Pihalla Nella juoksi minua vastaan, tietysti äitini kannoillaan.
“Hurja tippuminen!” Nella totesi. “Hyvin ajoitit sen kyllä maalilinjan jälkeen, ettei teitä hylätty!” Nella sanoi ja nauroi.
“No hyvä, mä jo aattelin, että meni koko hyvä rata ihan viemäristä alas..” totesin ja taputin Abriannaa.
Äiti tietysti hössötti tapansa mukaan ja oli suunnilleen sitä mieltä, että paikalle pitäisi soittaa mediheli. Vakuutin äidille olevani ihan kunnossa ja lopulta hän päästi meidät hoitamaan ja juottamaan Abriannaa.

Abrianna jäi hetkeksi nurmikolle, jossa Nella syötteli sitä, samalla kun seurasimme luokkaa loppuun. Tippuminen ei alkushokin jälkeen tuntunut juuri mitenkään, mutta mietin, että huomenna voisi osa lihaksista olla hieman jäykkiä. Onneksi ei käynyt pahemmin. Kävin kahviosta hakemassa minulle ja Nellalle lasit mehua, joita sitten hörpimme elokuun lopun lämpimässä, aurinkoisessa säässä. Tunnelma oli näissä kisoissa kyllä kohdillaan ja en malttanut odottaa huomista, kun kisattaisiin isoja luokkia Artsilassa upealla derbykentällä! Niitä me mentäisiin Nellan kanssa ehdottomasti katsomaan.

Saaga & Abrianna
29. elokuuta 2020 / seitsemäs

[Saaga]

Pukuestekisat

Itse en ollut koskaan niinkään innostunut Disney-prinsessoista. Pikkusiskon kanssa olimme kuitenkin katsoneet hiljattain Aladdinin ja Taika oli ihastellut Jasminen ihania sinisiä housuja ja pitkää tukkaa.

Valokylän tallilla lokakuun viimeinen päivä kisattavissa estekisoissa me oltiin ilmottauduttu pukuratsastusluokkaan ja minulla oli ollut hieman vaikeuksia keksiä, miten me pukeuduttaisiin. Taika oli ollut leffan katsomisen jälkeen täysin haltioitunut Jasminesta ja sen lemmikkitiikeristä Rajahista. Siitä sainkin idean pukeutua kyseiseksi kaksikoksi kisoihin. Perhe olisi tulossa katsomaan niitä, joten se olisi varmasti kiva juttu Taikallekin. Siispä rupesimme äidin kanssa suunnittelemaan ja omepelemaan pukua minulle ja Abriannalle. Minä olin tietysti Jasmine ja Abrianna oli Rajah. Teimme siniset pussihousut sekä sinisen topin, jonka puin vaaleanruskean fleecetakin päälle. Kypärään ompelimme sinisen koristeen ja hiukset letitettiin sinisillä nauhoilla samalla tavalla, kuin Jasminella. Ratsastussaappaiden päälle äiti vielä ompeli Jasminen tossuja muistuttavat pääliset.

Abrianan sai päälleen oranssiin korvahuppuun ommellut tiikerinkorvat, tiikeriraidallisesta kankaasta ommellun pepun päälle yltävän huovan ja jalkoihinsa oranssit pintelit. Hännän letitiin tiukasti, jotta se hieman muistuttaisi tiikerin häntää. Abriannaa hassut varusteet ei kauheasti haitanneet, se hieman ravisteli päätään, kun korvahuppu tuntui hassulta sen päässä. Siihen se kuitenkin tottui melko nopeasti. Minulla oli hieman vaikeuksia istua pussihousuissa selässä. Ne olivat hieman liukkaammat, kuin normaalit ratsastushousut, joten tuntui, että liukuisin selästä alas minä hetkenä hyvänsä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suoritimme radan onnistuneesti läpi.

Saaga & Abrianna
31. lokakuuta 2020, kahdeksas

[Saaga]

Hubertusratsastus

Saagalta ja Abriannalta ylittyivät vahdikkaasti melkein kaikki esteet. Isommat jäi hyppäämättä, mutta Saagalla oli pienemmilläkin pompuilla hyvin hauskaa!

Saaga & Abrianna
24. lokakuuta 2020, yhdeksäs

[Saaga]

Seppele Cup - joulun osakilpailu

Abriannalla oli tänään kiukkupäivä. Sillä ei ollut ollut kiukkupäivää pitkään aikaan. Hyvin suunniteltu ruokavalio oli pitänyt suurimmat tammakiukkuilut kurissa. Tänään sillä kuitenkin oli sellainen päivä, että se liimasi korvansa pitkin niskaa, kun menin sen karsinaan ja yritti syödä sormet, hihan, takinhelman ja pari muutakin asiaa. Sain sen hampaat aika kipeästi takareiteeni, kun puhdisiten sen kavioita. Iho ei mennyt rikki, mutta mustelma oli odotettavissa.
-Miks just tänään! Valitin Nellalle, joka oli päässyt auttamaan mua kisoihin. -Olis ollu ihan kiva pärjätä, eikä lentää seinään...
-Hyvin se menee, Nella vakuutteli samalla kun väisti Abriannan hampaita.
-Luuletko.. sanoin jurosti.

Saimme Nellan kanssa Abriannan harjattua, satuloitua ja suitsittua, harjankin saimme jopa leititettyä. Nella meni pihalle taluttelemaan Abriannaa, kun vaihdoin kisavaatteet. Lähdimme 70cm luokassa Abriannan kanssa viidentenä, joten pääsimme verkkaamaan ensimmäiseen verkkaryhmään. Vaikka luokan lähtijät oli jaettu verryttelyryhmiin, oli meitä maneesissa silti paljon. Otimme Abriannan kanssa hyvän ravi ja laukkaverryttelyn sekä muutaman hypyn. Minulla oli hieman vaikeuksia Abriannan kanssa verkassa, sillä kiukuttelultaan se luimi jokaiselle ohiratsastavalle ja heitteli peppuaan, jos yritin pyytää siltä jotain mitä se ei halunnut tehdä. Hypyt se hyppäsi kuitenkin moitteetta, vauhdilla ja korkelta, mutta muuten hyvin.

Verkan jälkeen saimme hetken odotella ennen, kuin oli meidän vuoro. Ulkona oli kaunis talvipäivä ja hieman pakkasta. Nella toi viltin Abriannan pepun päälle, ettei sen lihakset turhaan jäähtyisi. Pidin sen pienessä liikkeessä. Sitten meidät kuulutettiin valmistautumaan maneesiin. Nella nappasi viltin ja toivotti minulle onnea. Pääsin valmistautuessani seuraamaan Kurren ja Hallan suoritusta. Heille tuntui sujuvan rata tosi hyvin, Halla suoritti esteen toisensa jälkeen puhtaasti ja lopulta heidän virhepistesaldo oli pyöreä nolla. Näytin ohi ratsastavalle Kurrelle peukkua ja estin Abriannaa samalla potkaisemasta Hallaa naamaan.

Sitten oli meidän vuoro. Keräsin Abriannan ohjat, nostin laukan muutalle askelleelle testatakseni, että poni oli kuulolla ja sitten tervehdin tuomaria, pilli vihelsi ja nostin Abriannalla laukan. Poni oli reipas ja vahva, minulla oli täysi työ sen kanssa radalla, että saimme meidät ohjattua oikeille esteille. Hypyt sujuivat kuitenkin hyvin, jokainen puomi pysyi ylhäällä ja kaikista mentiin yli.

Abrianna heitti pari pukkia esteiden välissä kiukusta tai siitä että valmistautuva ratsukko oli meitä liian lähellä. Sain sen kuitenkin niiden jälkeen ruotuun ja kaikista esteistä yli. Lopulta ratsastimme maalilinjan yli nollan virhepisteen saldolla. Abrianna sai isot kiitokset ja ratsastimme maneesista pois. Nella riensi meidän luokse ja onnitteli puhtaasta radasta.
-Huh.. oli kyllä työmaa.. Abrianna oli tosi vahva, totesin Nellalle ja pomppasin ponin selästä alas. -Tarviin jotain juotavaa.
-Mee kahvioon, siellä on vaikka mitä, mä kävelytän Abriannaa sillä välin, Nella sanoi ja nappasi ponin ohjat.
Suuntasin hakemaan juotavaa.

Uusinnassa Abrianna oli säpäkkä, mutta helpompi ja kevyempi ratsastaa, kun perusradalla. Siltä löytyi valtavasti vauhtia kavioista ja me viiletimme radan läpi, niin että pelkäsin pari kertaa, että se vetää jossain kurvissa turvalleen. Ei, Abrianna ei kaatunut ja selvisimme radan nollalla virhepisteellä ja hyvällä ajalla. Olin poniin tyytyväinen ja ajattelin, että oli tulos mikä tahansa, selvisimme kunnialla näistä kisoista ja se riitti minulle. Tähän minun ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä sillä lopullisissa tuloksissa olimme Abriannan kanssa ENSIMMÄISIÄ. En ollut Abriannan kanssa vielä voittanut yhtään luokkaa, joten fiilis voitosta oli ehdottomasti mahtava. Palkintojen jaossa kanssamme seisoi myös Kurre ja Halla, he olivat yltäneet kolmanneksi. Abrianna sai upean, ison sini-valko-kultaisen ruusukkeen suitsiinsa ja pääsimme kunniakierrokselle ensimmäisenä. Poni päästeli ihan huolella ja laukkasi maneesin ympäri reipasta laukkaa, saattoi siinä yksi pieni kiukku/ilopukkikin lentää. Viimeinen sille päivälle.

Maneesin ulkopuolella Nella odotteli minua ja onnitteli ykköspaikasta. Palasimme tien yli tallille ja veimme Abriannan karsinaan. Purimme sen ja jätimme sitten rauhassa sen syömään pientä heinämäärää, mash-vettä ja paria leipäpalasta. Kävimme Nellan kanssa ostamassa joulutortut ja glögit ja palasimme maneesille seuraamaan loppuja kisoja. Rinnassani kupli ilo, ykköspaikka Seppelecupissa Abriannan kanssa, mahtavaa.

Saaga & Abrianna
12. joulukuuta 2020 / kymmenes

[Saaga]

Aattoratsastus 2020

Aattoratsastus oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Tänä vuonna ratsastinkin sen ensimmäistä kertaa Abriannan kanssa, kun viimevuonna olin vielä istunut Akan pyöreässä selässä ilman satulaa. Abrianna tuntui oleva innoissaan muiden hevosten seurasta ja se pörisi tallipihalla, kun odottelimme, että pääisismme lähtemään. Päivä oli ollut aurinkoinen, lunta oli maassa reilusti ja pakkastakin mukavat muutama aste. Aurinko tosin alkoi jo olla laskemaan päin, niin kuin se tähän aikaan vuodesta tuppasi olla. Tosi talvipäivän seisaus oli jo ohitettu, joten tänään päivä oli aavistuksen pidempi kuin eilen. 

Lopulta, kun kaikki olivat valmiita, Salma viittoi meidät lähtemään. Järjestäydyimme letkaksi Bonnien perään ja suuntasimme lumiseen metsään. Abrianna kulki reippaasti muiden perässä ja sillä oli selkeästi paljon energiaa, kun lähdimme ensimmäisen kerran ravaamaan, Abrianna hyppi ja loikki kuin pupu ja en ollut ihan varma mitä askellajia se meni, kuitenkin hetken ravailun jälkeen tamma tasoittui ja löysi hyvä, rytmikkään ja etenevän ravinsa. Tamma hörisi ja pörisi ja kulki kaula kauniisti kaarella, se oli innoissaan. Ensimmäisellä laukkapätkällä eivät meinanneet tamman etukaviot pysyä maassa kun piti kauhoa menemään ennemmin loikkien kuin laukaten. Mua kuitenkin vain selässä nauratti tamman hölmöilyt ja onneksi pysyin myös kyydissä, sillä saattoi Abriannalta muutama ilopukkikin lennellä.

Pimeän tullen sytettiin lyhdyt ja takaisin tallille kuljettiinkin rauhallisempaa tahtia. Taijanomainen tunnelma oli käsinkosketeltavaa: hiljainen lumen alla uinuva metsä, pakkanen nipistelemässä poskipäitä, sinisenharmaa pimeä maisema, jossa loistavat keltaiset lyhdyt, hevosten askeleet lumisilla poluilla. Katsahdin ylös taivalle ja näin hiljalleen illan pimetessä ensimmäisenä esiin tulevat tähdet. Abrianna pärskähti ja taputin sitä kevyesti kaulalle. Tätä hetkeä en vaihtaisi.

Tallille päästyämme ja hevoset hoidettuamme, meille oli tarjolla oleskeluhuoneessa kasa jouluherkkuja. Oli glögiä, pipareita, torttuja, kuumaa kaakaota, teetä, suklaata ja vaikka mitä muuta. Herkuttelimme ja rupattelimme aikamme, kunnes osa porukasta alkoi lipua kotiin. Mä halusin kuitenkin jäädä auttamaan iltatallissa ja sainkin kunnian jakaa hevosille niiden iltakaurat. Eedin jakaessa heiniä ja Emmyn jouluomppuja, mä pudottelin kauroja hevosten laareihin, toivotellen samalla jokaiselle hyvää joulua.

Saaga & Abrianna
24. joulukuuta 2020 / yhdestoista

[Saaga]

Välipäivien estetunnit

Abriannan kanssa välipäivien ponien estetunnilla sulattelemassa kinkkukiloja.

Saaga & Abrianna
30. joulukuuta 2020, kahdestoista

[Saaga]

Laurin valmennuspäivä

Abriannan kanssa okserilla. Tammassa oli hitusesti energiaa, mutta hyvät kontrolliharjoitukset pitivät sen hyvässä ruodussa. Tästä on hyvä jatkaa seuraavan viikonlopun kisoihin!

Saaga&Abrianna
11.huhtikuuta 2021 / kolmastoista