17.10.2018 - Hevosten estetunti

[Piritta]

Ponien tapaan myös hevosratsukoille tarjolla erikoisesteitä. Estekorkeus on tällä tunnilla n. 80cm.

Osallistujat:
Emmy - Punkku
Sartsu - Egsy

Kehys
Kentällä opettaminen alkoi käydä mun hermoille, ja arvatkaa mitä: se ei johtunut syksystä taikka sateista! Siitä se johtui, että musta tuntui kuin mä olisin ollut näytösikkunassa. Isoon, kaapumaiseen sadetakkiin pukeutuneena mä pönötin kaikkien nähtävillä. Kummallista, miten intohimoisimmat heppaihmiset jaksoivat seistä jopa pienessä tihkusateessa katselemassa, kuinka Sartsu ja Emmy yrittivät saada paukapäiset hevosensa yli erikoisesteistä.

Sekin kentällä pidetyissä tunneissa oli pielessä, että mm. Punkun kaltaiset kaverit saattoivat silloin keksiä mörköjä ihan joka puolelle. Mä olin vähän pahoillani Emmyn puolesta, kun olin ajattelemattomuuksissani mennyt antamaan sille tälle tunnille juuri liukkaan mustan luikeroruunan. Punkku oli nyt päättänyt, että sitä pelotti KAIKKI. Tuuli, puskat, ne erikoisesteet, tavalliset estetolpat, mun sadetakki ja varmaan kentän aitakin. Voi huoh.

Ja Egsy sitten? Se perseili ihan jotakin omiaan, kai Punkun pelleilystä sähköistyneenä. Kauhuissani mä odotin, milloin jompikumpi tai molemmat hevosista saisi karistettua kuskit selistään.

Ei ollut mun elämäni paras tunti, ei hevosten osalta eikä oman pedagogiikan. Tai no, tajusin sentään olla vaatimatta ratsastajilta juuri muuta kuin kyydissä pysymistä. Saatiin siinä jokunen estekin ylitettyä, mutta ei kyllä tehty puoliakaan siitä, mitä mä olin suunnitellut, koska hevoset härvelsivät ja pyörivät vauhtia hidastavilla ympyröillä noin 28 minuuttia siitä tunnista.

Ja sitten, vähän niin kuin ponitunnilla, mä häiriinnyin yleisöstä. Tällä kertaa yhdestä tietystä pitkätukkaisesta vaaleasta häiskästä, jonka spottaaminen näkökulman laidalta sai mut voimaan pahoin (vai oliko se kuitenkin sen sikiön tekosia). Mä käännyin tuijottamaan kesätoimittaja Valtteri Sammasta jaksamatta piitata siitä, että Emmy meinasi juuri ratsastaa mun yli vauhkoilevalla Punkulla.

"Mitä SÄ teet täällä?" mä kysyin kimakalla äänellä kesken tunninpidon ja kohtasin haastavasti Sammaksen katseen.
"Juttua", se vastasi ärsyttävästi.
Mä läiskäisin kädet tomerasti vyötäisilleni ja kiukkusin:
"Etkös sä ole nuuskutellut täällä ihan tarpeeksi!! Täällä yritetään keskittyä ratsastuskoulun arkeen ja siihen, että hommat toimii. Tässä mitään skandaalihakuisia lääppi...... lööppihaukkoja tarvita!"

Ok. Ylireagointiako? Mun poskia täplitti puna, enkä tiennyt, oliko se enemmän häpeää vai kiukkua vai jotain muuta.

"Näyttää tosi toimivalta", Valtteri Sammas sanoi muka kohteliaasti ja nyökkäsi kuin kunniaa antaen Egsyn suuntaan, joka juuri pysähtyi liukuen esteen eteen ja jysäytti koko homman hajalle. "Mä lupaan, etten oo häiriöksi. Nuuskuttelen jossakin syrjässä."

"Tee se", mä tuiskahdin takaisin ja käännyin ratsukoideni puoleen oikein suurieleisesti.

"Kas niin! Ottakaa hetki ihan vaan kevyttä ravia, reippaasti edeten, tässä mun ympärillä keskiympyrällä niin että saadaan ne jotenkin hallintaan..." paapotin Sartsulle ja Emmylle ja mietin, saataisiinko touhuun mitään kontrollia.

Kontrollia. Hah. Kyllä nyt elämä oli osoittanut mulle jo moneen kertaan, ettei sellaista taikavoimaa ollut olemassakaan.

[Emmy]

Mä rakastin erikoisesteitä. Mitä erikoisempia, sen parempi. Mutta en tänään, en nyt kun ulkona oli kylmää, harmaata, satoi ja tuuli. Eikä maneesia. Syksyn ollessa pitkällä maneesittomuus otti veron myös tuntiosallistujiin. Meitä oli tän päivän estetunnilla kaksi. Minä ja Sartsu. Ja jos ihan totta puhutaan, oli itselläkin käynyt mielessä tunnin peruminen parikin kertaa.
Sen lisäksi, että keli oli mitä oli ja tunti pidettiin ulkona, Pirre oli laittanut mulle Punkun. Mä pidän haasteista joo, mutta kokemuksesta tiedän, että Punkku ei ole mikään pakan rohkein hevonen ja tiesin jo nyt että se tulisi tänään säikkymään ihan kaikkea. Katsahdin tummaan hevoseen karsinassa, jossa se seisoi ihan valmiina. Huokaisin ja vedin uudenkarhean punaisen sadetakin turvaliivin päälle ja lähdimme Punkun kanssa syysharmaaseen säähän.

Yksi niistä harvoista esteistä mistä Punkku meni jopa yli..

[Anne]

Sartsun mielestä 80cm esteet olivat hänelle liian korkeita ja miten muka tämä hopeinen hevonen kantaisi naisen niiden yli?

Egsyn ravi oli poukkoilevaa, sen laukka omaperäistä ja esteiden ylitys lähti aina pari askelta liian aikaisin. Ainakin hevonen osasi hypätä, mutta Sartsu jäi joka hypyssä jälkeen ja roikkui miltei takaosalla ylityksissä. Opettajaa ei tuntunut kiinnostavan juurikaan, miten suoritus meni. Taisi keskittyä enemmän Emmyyn, tuohon superratsastajaan. Vaikka ei Sartsu nyt yleensä kenestäkään pahaa ajatellut. Mutta Egsyn koikkelehtiessa pitkin kenttää ilman opettajan neuvoja, pieni kateuden pilkahdus tuntui jopa yleensä rennon naisen sisällä.

Ja sitten tuli vielä joku tyyppi kentän laidalle seurailemaan. Lokakuun ilta oli pimentymässä ja Punkku näkyi kentän päässä hukkuvan illan kosteututeen. Kentän valoissa kimmelsi miljoona kosteuspisaraa. Aika paljon sitä ehtiikin huomioida, Sartsu mietti vaikka Egsy veikin häntä vauhdilla.

Sartsu otti loppua kohden tiukemman otteen. Oleskeluhuoneessa oli jo astiallinen halloween-karkkeja odottamassa ja ehkä joku joulufani olisi keittänyt makeaa glögiäkin. Egsy pärskähteli, hyppäsi ja meni kaarteet rautakankena (paitsi "taipui" kaulastaan). Sartsu tiesi, ettei esteratsastajan ura olisi hänen tulevaisuuttaan, mutta oli itsestään aika ylpeä, että oli päässyt kuitenkin Emmyn kanssa ainoana samalle tunnille.

Tunnin jälkeen Egsy sai pienen herkun ja Sartsu vielä enemmän.