Post by Hanski Appelgren on May 18, 2018 21:31:51 GMT 2
Hanski ei ole edes pahoillaan tunnin sanahirviömäisestä otsikosta. Milloinkas Hanski olisi pahoillaan mistään?
Kesäkuun alussa hassutellaan tekstilajeilla estetunnin merkeissä. Maksu kirjoitetaan annetun genren mukaisesti. Sen ei tarvitse olla pitkä. Pohjatarina tulee niin ikään noudattamaan jonkinlaista tekstilajia.
Valitse ao. listasta hevonen ja tekstilaji ja ilmoittaudu rohkeasti mukaan (max. 6 osallistujaa):
Rotta - dekkari / jännitys - Sartsu
Reino - uutinen - Fiia
Egsy - käyttöohje - Robert
Punkku - horoskooppi - Pyry
Minttu - satu - Cella
Oili - runo
POHJATARINA - lastenkirja
Esteetön estetunti
Estetunti oli alkamassa ja ilmassa kipristeli jännitys. Hannele seistä törötti tomerana keskellä kenttää ja katseli suutaan suipistellen ratsastajia, jotka värähtivät tiukan katseen alla. Ratsastajat näkivät kyllä, että nyt oli tosi kyseessä. Niin oli aina, kun Hanski seisoi sillä tavalla - opettajatar oli kuin vääpeli taikka Kiinan muuri, jonka läpi kukaan ei pääsisi. Jalat päättäväisessä haara-asennossa ja kädet käskevässä puuskassa.
"Nyt vipinää niiden ponien kinttuihin!" Hanski määräsi, vaikkei paikalla ollut yhtäkään ponia. Ratsastajat vilkuilivat toisiaan kuin yrittäen arvailla, keiden ratsut lopulta olivatkaan opettajan mielestä liian hitaita.
"Hop hop!" kiekui Hanski ja yskäisi komeasti sanojensa vakuudeksi. "Tukehdun hiekkaan, jos annatte niiden laahustaa tuolla tavalla! Joka iikka paukuttelee nyt niitä heinänpaksuntamia kylkiä vetelillä narupohkeillaan. Tahmatassut eivät minun tunnillani hyppää."
Ratsastajille alkoi käydä selväksi, että kesähelteistä huolimatta täällä täytyisi tehdä töitä. Fiia hikoili jo hieman epätoivoisena Reinon selässä, sillä täplikäs ruuna oli jo kesälomatuulella. Ei Reino yleensäkään hötkyillyt, mutta nyt vielä vähemmän. Voi pojat, Fiia ajatteli ja häntä hirvitti. Oltiin tuskin otettu ohjia käteen ja nyt jo piti huhkia itsensä läkähdyksiin saadakseen lomailevaksi alkeisratsuksi heittäytyneen täplähepan edes kävelemään riittävän rivakasti.
"Ja raviin mars mars", kajahti Hanskin toimelias töräytys.
Virkaintoinen Egsy kuunteli ratsastuksenopettajaa ja plumpsahti raviin ennen kuin Robert-raukka sen selässä ehti löytääkään omia pohkeitaan. Egsyn koikeltava loikka heilautti ratsastajaa, joka toivoi, ettei Hanski nähnyt.
Vaan aivan turhaan. Haukansilmäiseltä opettajattarelta ei jäänyt mikään huomaamatta. Matami Appelgren tuhahti nenänsä kautta niin voimakkaasti, että oli hyvin mahdollista, että kentän toisella puolella Minttua hoputtelevan Cellan saappaaseen kopsahtanut pikkukivi olikin opettajan nenään joulunjälkeisen flunssan jäljiltä varastoitunut räkäpaakku. Posket häpeästä heloittaen Robert ryhtyi kiireesti keventämään ja punastui yhä syvemmin huomattuaan tumpeloineensa lisää.
"Robert-hyvä, kai sinä osaat edes keventää oikealle jalalle", Hanski varmisti suloisen ystävällisesti, ettei rassukan väärä kevennys jäänyt keneltäkään muultakaan huomaamatta.
Ravia mentiin menemästä päästyään. Sartsusta alkoi tuntua, ettei ravaaminen ja keventäminen loppuisi koskaan. Niinpä hän oli peräti hieman helpottunut, kun Rotta kompuroi kulmassa ja siirtyi hetkeksi käyntiin. Hanski pyöritteli silmiään ja jupisi jotakin huonokuntoisista ratsastajantekeleistä ja omat jalkansa solmivista hevosista.
"Käydäänpäs sitten hommiin", Hanski lausui lopulta kaivatut sanat ja selitti sitten tehtävän.
Helppoa! ilahtui Cella kuullessaan, että suoralle linjalle lähestyttäisiin kevyessä ravissa. Sitten vain suiruteltaisiin laukkaa toiselle esteelle, ja Mintullahan oli ihanan pehmeä laukka ja innokas mieli! Voitaisiinkohan jo aloittaa?
Mutta Hanskilla oli vielä muuta mielessä.
"Se, joka ensimmäisenä kertoo, montako laukkaa väliin tulee, saa aloittaa."
Oi voi, tuumasi Pyry, joka ei ollut varma, oliko Hanski lainkaan kertonut, montako metriä esteiden välissä oli. Hevosen selästä sitä oli kamalan vaikea arvioida! Pyry vilkuili muita ratsastajia, jotka pysyivät yhtä hiirenhiljaisina kuin hänkin.
"HA-LOO?" truuttasi Hanski, jonka kärsivällisyys alkoi loppua. "Eikö kukaan tiedä? Hyvä on! Seison sitten tässä odottamassa, kunnes joku kakistaa oikean vastauksen ulos. Kävelkää ympäri kenttää siihen saakka."
Alkoi pahasti vaikuttaa siltä, ettei estetunnilla hypättäisi lainkaan. Niinpä Cella kaikista hullunrohkeimpana katseli estelinjaa arvioiden ja virnisti sitten itsevarmasti. Hänpä tiesi vastauksen!
"Kolme askelta", hän hihkaisi Hanskille, ja muut ratsastajat ilahtuivat - nytpä päästäisiin vihdoin hyppäämään.
"NJÖÖÖT!" Hanski kuitenkin karjaisi. "Ei todellakaan! Hyvänen aika. Onko aurinko täysin sulattanut teidän aivot? Kuinka retuperällä voi tämän tallin esteratsastuksellinen tietotaito ollakaan?"
Sydänjuuriaan myöten julmistuneena Hanski teki päätöksen. Tässä tallissa ei kukaan hyppäisi ennen teoriakurssin käymistä. Kylläpä Anne olisi tyytyväinen, kun Hannele esittäisi ideansa. Tietenkin omistaja olisi samaa mieltä Hannele Appelgrenin kanssa ja vaatisi jatkossa ratsastajilta täsmällistä osaamista ennen estetunneille oppimaan tulemista. Ai että. Hanski rakasti asioiden laittamista järjestykseen.
Oppilaat eivät ehkä olleet yhtä haltioissaan asioiden uudesta käänteestä. Robertia ahdisti: vaikuttiko hänen väärä kevennyksensä asiaintolaan? Fiia pohdiskeli, että olipa hyvä, että hän piti myös kouluratsastuksesta. Koulutunneilla tehtäisiin varmaan jatkossakin asioita. Sartsu odotteli vielä optimistisena sitä, että Hanski pyörtäisi päätöksensä ja päästäisiin hyppäämään. Pyry ei ollut yhtä luottavainen, sillä hän kohtasi matami Appelgrenin lähes päivittäin töissä ja tiesi, etteivät sensorttiset ihmiset kerta kaikkiaan muuttaneet mieltään. Ikinä. Mistään.
Cella ei ollut vielä ymmärtänyt sitä tosiseikkaa, että oli sangen vaarallista mainita Hänen-Jonka-Nimeä-Ei-Pidä-Mainita nimi Hanskin kuullen. Toisaalta, ei Hanskin ollutkaan tarkoitus kuulla Cellan Fiialle osoitettua kuiskausta, mutta cellat nyt vain ovat keskimääräistä surkeampia kuiskailijoita.
"Saataisiinpa me Pirre pian takaisin", blondi supatti noin kuudenkymmenen desibelin voimakkuudella.
Robert ja Pyry hätkähtivät niin, että likimain putosivat satuloista. Fiia esitti suurieleisesti, ettei ollut kuullut hömelön ystävänsä möläytystä. Sartsun teki mieli vihellelle.
Hannele Appelgren tuijotti Cellaa ilmeettömänä ja ajatteli, että pahuksen Pirren oli syytäkin pysyä poissa, kunnes asiat Seppeleessä olisivat jälleen niin kuin kunniallisella ratsastuskoululla kuului olla.
Kesäkuun alussa hassutellaan tekstilajeilla estetunnin merkeissä. Maksu kirjoitetaan annetun genren mukaisesti. Sen ei tarvitse olla pitkä. Pohjatarina tulee niin ikään noudattamaan jonkinlaista tekstilajia.
Valitse ao. listasta hevonen ja tekstilaji ja ilmoittaudu rohkeasti mukaan (max. 6 osallistujaa):
Rotta - dekkari / jännitys - Sartsu
Reino - uutinen - Fiia
Egsy - käyttöohje - Robert
Punkku - horoskooppi - Pyry
Minttu - satu - Cella
POHJATARINA - lastenkirja
Esteetön estetunti
Estetunti oli alkamassa ja ilmassa kipristeli jännitys. Hannele seistä törötti tomerana keskellä kenttää ja katseli suutaan suipistellen ratsastajia, jotka värähtivät tiukan katseen alla. Ratsastajat näkivät kyllä, että nyt oli tosi kyseessä. Niin oli aina, kun Hanski seisoi sillä tavalla - opettajatar oli kuin vääpeli taikka Kiinan muuri, jonka läpi kukaan ei pääsisi. Jalat päättäväisessä haara-asennossa ja kädet käskevässä puuskassa.
"Nyt vipinää niiden ponien kinttuihin!" Hanski määräsi, vaikkei paikalla ollut yhtäkään ponia. Ratsastajat vilkuilivat toisiaan kuin yrittäen arvailla, keiden ratsut lopulta olivatkaan opettajan mielestä liian hitaita.
"Hop hop!" kiekui Hanski ja yskäisi komeasti sanojensa vakuudeksi. "Tukehdun hiekkaan, jos annatte niiden laahustaa tuolla tavalla! Joka iikka paukuttelee nyt niitä heinänpaksuntamia kylkiä vetelillä narupohkeillaan. Tahmatassut eivät minun tunnillani hyppää."
Ratsastajille alkoi käydä selväksi, että kesähelteistä huolimatta täällä täytyisi tehdä töitä. Fiia hikoili jo hieman epätoivoisena Reinon selässä, sillä täplikäs ruuna oli jo kesälomatuulella. Ei Reino yleensäkään hötkyillyt, mutta nyt vielä vähemmän. Voi pojat, Fiia ajatteli ja häntä hirvitti. Oltiin tuskin otettu ohjia käteen ja nyt jo piti huhkia itsensä läkähdyksiin saadakseen lomailevaksi alkeisratsuksi heittäytyneen täplähepan edes kävelemään riittävän rivakasti.
"Ja raviin mars mars", kajahti Hanskin toimelias töräytys.
Virkaintoinen Egsy kuunteli ratsastuksenopettajaa ja plumpsahti raviin ennen kuin Robert-raukka sen selässä ehti löytääkään omia pohkeitaan. Egsyn koikeltava loikka heilautti ratsastajaa, joka toivoi, ettei Hanski nähnyt.
Vaan aivan turhaan. Haukansilmäiseltä opettajattarelta ei jäänyt mikään huomaamatta. Matami Appelgren tuhahti nenänsä kautta niin voimakkaasti, että oli hyvin mahdollista, että kentän toisella puolella Minttua hoputtelevan Cellan saappaaseen kopsahtanut pikkukivi olikin opettajan nenään joulunjälkeisen flunssan jäljiltä varastoitunut räkäpaakku. Posket häpeästä heloittaen Robert ryhtyi kiireesti keventämään ja punastui yhä syvemmin huomattuaan tumpeloineensa lisää.
"Robert-hyvä, kai sinä osaat edes keventää oikealle jalalle", Hanski varmisti suloisen ystävällisesti, ettei rassukan väärä kevennys jäänyt keneltäkään muultakaan huomaamatta.
Ravia mentiin menemästä päästyään. Sartsusta alkoi tuntua, ettei ravaaminen ja keventäminen loppuisi koskaan. Niinpä hän oli peräti hieman helpottunut, kun Rotta kompuroi kulmassa ja siirtyi hetkeksi käyntiin. Hanski pyöritteli silmiään ja jupisi jotakin huonokuntoisista ratsastajantekeleistä ja omat jalkansa solmivista hevosista.
"Käydäänpäs sitten hommiin", Hanski lausui lopulta kaivatut sanat ja selitti sitten tehtävän.
Helppoa! ilahtui Cella kuullessaan, että suoralle linjalle lähestyttäisiin kevyessä ravissa. Sitten vain suiruteltaisiin laukkaa toiselle esteelle, ja Mintullahan oli ihanan pehmeä laukka ja innokas mieli! Voitaisiinkohan jo aloittaa?
Mutta Hanskilla oli vielä muuta mielessä.
"Se, joka ensimmäisenä kertoo, montako laukkaa väliin tulee, saa aloittaa."
Oi voi, tuumasi Pyry, joka ei ollut varma, oliko Hanski lainkaan kertonut, montako metriä esteiden välissä oli. Hevosen selästä sitä oli kamalan vaikea arvioida! Pyry vilkuili muita ratsastajia, jotka pysyivät yhtä hiirenhiljaisina kuin hänkin.
"HA-LOO?" truuttasi Hanski, jonka kärsivällisyys alkoi loppua. "Eikö kukaan tiedä? Hyvä on! Seison sitten tässä odottamassa, kunnes joku kakistaa oikean vastauksen ulos. Kävelkää ympäri kenttää siihen saakka."
Alkoi pahasti vaikuttaa siltä, ettei estetunnilla hypättäisi lainkaan. Niinpä Cella kaikista hullunrohkeimpana katseli estelinjaa arvioiden ja virnisti sitten itsevarmasti. Hänpä tiesi vastauksen!
"Kolme askelta", hän hihkaisi Hanskille, ja muut ratsastajat ilahtuivat - nytpä päästäisiin vihdoin hyppäämään.
"NJÖÖÖT!" Hanski kuitenkin karjaisi. "Ei todellakaan! Hyvänen aika. Onko aurinko täysin sulattanut teidän aivot? Kuinka retuperällä voi tämän tallin esteratsastuksellinen tietotaito ollakaan?"
Sydänjuuriaan myöten julmistuneena Hanski teki päätöksen. Tässä tallissa ei kukaan hyppäisi ennen teoriakurssin käymistä. Kylläpä Anne olisi tyytyväinen, kun Hannele esittäisi ideansa. Tietenkin omistaja olisi samaa mieltä Hannele Appelgrenin kanssa ja vaatisi jatkossa ratsastajilta täsmällistä osaamista ennen estetunneille oppimaan tulemista. Ai että. Hanski rakasti asioiden laittamista järjestykseen.
Oppilaat eivät ehkä olleet yhtä haltioissaan asioiden uudesta käänteestä. Robertia ahdisti: vaikuttiko hänen väärä kevennyksensä asiaintolaan? Fiia pohdiskeli, että olipa hyvä, että hän piti myös kouluratsastuksesta. Koulutunneilla tehtäisiin varmaan jatkossakin asioita. Sartsu odotteli vielä optimistisena sitä, että Hanski pyörtäisi päätöksensä ja päästäisiin hyppäämään. Pyry ei ollut yhtä luottavainen, sillä hän kohtasi matami Appelgrenin lähes päivittäin töissä ja tiesi, etteivät sensorttiset ihmiset kerta kaikkiaan muuttaneet mieltään. Ikinä. Mistään.
Cella ei ollut vielä ymmärtänyt sitä tosiseikkaa, että oli sangen vaarallista mainita Hänen-Jonka-Nimeä-Ei-Pidä-Mainita nimi Hanskin kuullen. Toisaalta, ei Hanskin ollutkaan tarkoitus kuulla Cellan Fiialle osoitettua kuiskausta, mutta cellat nyt vain ovat keskimääräistä surkeampia kuiskailijoita.
"Saataisiinpa me Pirre pian takaisin", blondi supatti noin kuudenkymmenen desibelin voimakkuudella.
Robert ja Pyry hätkähtivät niin, että likimain putosivat satuloista. Fiia esitti suurieleisesti, ettei ollut kuullut hömelön ystävänsä möläytystä. Sartsun teki mieli vihellelle.
Hannele Appelgren tuijotti Cellaa ilmeettömänä ja ajatteli, että pahuksen Pirren oli syytäkin pysyä poissa, kunnes asiat Seppeleessä olisivat jälleen niin kuin kunniallisella ratsastuskoululla kuului olla.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!