|
|
Post by Anne on May 17, 2018 9:23:02 GMT 2
Valmentajana Hanski  Tehtävinä: ravipuomit ja kavaletit. Ensin yksittäisenä. Näiden jälkeen kontrolli ja siirtyminen laukkaan tötteröiden kohdalla. Helppo tie uraa pitkin pystylle (pitkällä sivulla). Siitä kahden kulman läpi lävistäjälle, jossa pysty. Pystyllä laukanvaihto ja samojen tötteröiden välistä, jossa laukka nostettiin, ulos. Salma - Egsy 80-100cmHevonen arastelee ravipuomeja ja pariin otteeseen hyppäsi puomisarja yli. Pidätä - hellitä, ratsastaja joka askel. Puomin päällä "liidossa" kokoava puolipidäte. Kavaleteilla parempi, nostaa jalkoja. Pakenee laukassa ulkoapuja, raippa voi auttaa sisälapaa pysymään kasassa. Rauhallinen laukka, jotta hevonen ehtii miettiä ponnistuspaikan. Tarvitsee vielä aivojumppaa. Kotitehtävä: Kavaletit ja helpot ristikot. Maastossa rentoa ratsastelu metsässä, saa harjoittaa koordinaatiota. Hertta - Minttu 60cmKipittää tasaisesti puomien yli. Parempi suoruus, takaosa luikertelee. Istu pystymmässä kavalettien yllä. Älä aja nostoihin. Keskity laukkaan, älä mieti liikaa estettä. Paremmin läpi kulmissa. Älä sukella. Hyvä käsi, myötää. Kotitehtävä: Laukkatehtäviä sileällä. Oman kevyen istunnan treenaamista kaikissa askellajeissa. Emmy - Kuutti 80cmKeskittyminen puomeilla. Älä anna kuikuilla esteitä, kun niitä ei vielä ratsasteta. Päästä sisäohjasta selkeämmin, ratsasta ulkoavuilla koko tehtävä. Älä kaadu ponin mukana kaarteisiin. Hyvä odotus esteille. Rentoudu. Kotitehtävä: Sileän työskentelyä ja kaarteilla puomeja, kavaletteja. Innaritreeni. Tuulia - Hestia 80-100cmRatsasta kouluratsastajamaisemmin välit. Älä anna ponin syöksyä esteelle. Nopeammat avut, ei jäädä vetämään. Hyvää pehmeää ratsastusta muuten, ehkä hieman alkujännitystä. Kotitehtävä: Ristikkotreeni ja erikseen pieni ratatreeni; rutiinia. Inkeri - Polina 60-80cmPoni alkuverkassa pyöreämmäksi ja pehmeämmäksi kyljistään. Ratsasta isoille askelille, anna käyttää selkää. Tasaiset puomit. Jännittyy laukassa. Omat kädet alas, ratsasta pohkeella, älä yllytä. Hyvä hyppytekniikka hevosella. Ratsastaja katsoo minne on menossa. (Tää on niinku perussääntö esteradoilla). Kotitehtävä: Pitällä suoralla pitkää sarjaa. Ratsastajalle kiintopiste suoran päähän, katse pysy koko ajan siellä. Oma asento pystyssä. Saaga - Gekko 40-60cmPoniin vauhtia. Lämmöissä hae jo hyvä vauhti. Tahmaantuu puomeilla. Laukassa voit päästää ohjasta, ettei ihan kuole. Pari kertaa arastelee ja selkeämpi päämäärä, ei niin, että tehtävä loppuu hyppyyn. Hyvä rento ratsastaja, saa vaikuttaa enemmän. Kotitehtävä: Sileällä kaikki askellajit läpit. Ratsasta viileällä (illalla/aamulla) jos mahdollista, että ponille mukava fiilis. Pieniä ristikoita vauhdikkaassa laukassa. |
|
|
|
Post by Saaga on Jun 10, 2018 18:21:32 GMT 2
En ollut ikinä ollut Hanskin valmennuksissa tai tunneilla. Olin kuullut, että Hanski oli aika tiukka, joten vähän jännityksellä odotin mitä valmennus piti sisällään. Olin ihan tosi innoissani siitä, että pääsisin valmentautumaan taas. Gekko vaikutti kivalta ponilta siihen hommaan ja meillä tulisi varmasti olemaan tosi kiva kesä yhdessä. Gekko seisoi karsinassa ponitallissa. Nella oli sen jo harjannut hyvin, joten minulla oli enää jäljellä varustaminen. Meitä vastapäisessä karsinassa laittoi kirjavaa Hestiaa valmiiksi Saksasta palannut Tuulia. En juuri tuntenut tyttöä, mutta muutamien keskustelupätkien jälkeen vaikutelma oli hyvin ystävällinen. Nostin Gekon sinisen satulan ja asettelin sen ponin selkään. Kiinnitin ensin vyön ja pujotin sitten suitset ruunan päähän. Pyysin karsinan vieressä hengailevaa Nellaa katsomaan ponin perään hetken, olin unohtanut turvaliivin kaappiini, joten jouduin kipittämään takaisin päätallille hakemaan sitä. Ulkona oli aika lämmin, joten pärjäsin t-paidassa. Vedin turvaliivin sen päälle ja palatessani ponitalliin, muutkin olivat valmiina. Painoin vain kypärän päähän ja lähdimme kohti kenttää. Huhupuheet pitivät paikkansa ja Hanski oli tosi vaativa ja tiukka valmentaja. Minua se ei niinkään häirinnyt, koska meillä meni Gekon kanssa ihan kivasti ja parhaiten tunsin itseni oppivat, kun valmentaja osasi vaatia. Gekko tuntui aluksi vähän hitaalta, mutta Hanski kehotti ottamaan lämmittelyssä sen kanssa reipasta laukkaa, jottei poni jäisi tahmaiseksi.
Ravipuomeilla meillä meni ihan hyvin, Gekko kipitti niiden yli juuri niitä huomaamatta, mutta kun puomi nousi kavalettikorkeuteen, Gekko aluksi niitä arasteli. Hanski kuitenkin käski minut patistamaan ponin esteille, ne kun eivät pieniä poneja syöneet. Parin pompun jälkeen homma alkoi sujua jo paremmin ja minullakin usko ponin estelahjoihin nousta. Tästä kehkeytyisi varmasti oikein oivallinen valmennuskumppani.
|
|
|
|
Post by Tuulia on Jul 30, 2018 17:51:04 GMT 2
Hanskin estevalmennus Lauantai 2. kesäkuuta 2018 Kesäkuun ensimmäinen lauantai oli lämmin, kun suuntasin kohti ponitallia. Siellä Inkeri harjaili jotain uutta ponia, moikkasin ja kävelin tallin perälle. Hestiaa vastapäätä olevassa karsinassa hääräili tuttu kaksikko - Nella, joka oli toisinaan hoitanut meiän Violaa ja Gekko, joka oli toissakesänä saapunut Seppeleeseen. Karsinassa oli vielä yksi tyttö lisää, ja hän paljastui Saagaksi, joka valmentautuisi Gekon kanssa. Tytöt juttelivat mukavia ja pian olimmekin matkalla kohti kenttää. Hanski oli tiukka valmentaja, mutta se on vain hyvä asia - silloin valkasta jää paljon käteen. Treenasimme ihan vain puomeja, kavaletteja ja paria pystyä. Tein pikkuvirheitä siellä täällä, mutta ei ollut mitään selkeää kotiläksyn aihetta: rutiinia vaan kaivataan. Hanski suositteli ristikko- ja ratatreenejä. Ja oli muuten kiva nähdä Emmyä ja Salmaa pitkästä aikaa, kuulla heidän kuulumisia ja kertoa omia muistoja Saksasta!  // Halusin maalata jo, vaikka oikea käsi ei vielä toimi tarpeeksi hyvin sitä varten. Maalasin sitten vasurilla, siksi suttu :D //
|
|
|
|
Post by Inkeri on Aug 9, 2018 14:13:16 GMT 2
Joo. Jospa joku päivä osaisin kertoa, miksi hitossa olin mennyt valitsemaan valmennusryhmän hevosekseni suomenhevosen. Tarjolla olisi ollut esimerkiksi Hestia, jonka Saksasta paluumuuttajana Suomeen tupsahtanut Tuulia oli napannut mun nenän edestä. Mun mielikuva Polinasta, joka oli siis ollut mun varavaihtoehto, oli ollut sirpakka ja kiva estetykki, joka oli tasainen suorittaja ja hyppäsi menemään vaikka minkälaisia oksereita. Etenkin olin ajatellut, että jes, valmennusryhmä, ihana tilaisuus pitää hauskaa ja MENESTYÄ KILPAILUISSA. Ja nyt mulla oli hevosena suomenhevonen. Toimituksen huomiona kerrottakoon mun inhonneen suomenhevosia aina.
Suomenhevoset olivat niin juntteja. Karkeasti ne sai jakaa kahteen ryhmään: niihin, joita ei saanut liikkumaan eteenpäin edes puskutraktorilla, ja niihin, jotka painoivat kuolaimelle pää matalana kaahottaen menemään höyryjyrän lailla ilman minkäänlaista halua reagoida ratsastajan apuihin. Jälkimmäisen ryhmän selkään jos eksyi, oli kämmenet rakkuloilla jo ensimmäisen kerran jälkeen: viikon kuluessa ne olivat kovettuneet känsiksi. Ja arvatkaa mitä, Polina kuului juurikin siihen kategoriaan.
Olin ihan kiitollinen Hanskille siitä, että se oli laittanut meidät hyppäämään korkeintaan kasikymppistä, ihan mun ja hevosen terveyden kannalta. Ensimmäisellä valmennuskerralla me mentiin vain puomeja ja jotain yksittäistä pystyä, mistä ennakko-oletuksena saatettiin EHKÄ selvitä hengissä.
Polina oli melkoinen kipittäjä, mutta ei ollenkaan niin pehmeä ja avuille vastaanottavainen kuin Tirppa. Se oli kyljistään kova, suustaan kova, ja etenkin päästään kova. Mä yritin pehmittää sitä parhaani mukaan, mutta yhtäkkiä musta tuntui siltä, etten osannut ratsastaa ollenkaan. Hanskin rääkyminen kentän keskellä ei ihan hirveästi helpottanut muutenkin tukalaa oloa.
”Et sä tyttö hyvä voi vaatia sitä ponia rennoksi, jos itse istut puukalikkana siellä selässä! Myötää välillä!! Anna käyttää selkää!” valmentajamme vauhkosi suu vaahdossa.
Teki mieli luovuttaa, nousta selästä ja ilmoittaa, että tämä oli tässä, mä en suomenhevosiin enää koskisi kuuna päivänä. Hytkyin pari kierrosta Polinan selässä kuin perunasäkki – ollaan sitten rentoja kerran sitä vaaditaan. Poni ravasi menemään innosta piukeana korvat hörössä, ja Hanski näytti olevan hermoromahduksen partaalla.
”Yritä edes!”
Siirryimme laukkaan. Polinan laukka oli tasaista, mutta erittäin jännittynyttä, ja musta tuntui edelleen siltä, ettei mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Mun katse harhaili ihan missä sattui, muttei ainakaan menosuunnassa, kun yritin lähinnä keskittyä pysymään kyydissä ja olemaan valmis, mikäli poni lähtisi omille teilleen. Tämä todennäköisesti jännitti sitä vielä entisestään.
Saimme lopulta pari ihan kivaa hyppyä, jotka johtuivat lähinnä siitä, että Polinan perustekniikka hyppäämiseen oli suunnilleen kunnossa. Se suoriutui vaihdoista, kunhan malttoi vain kuunnella ja keskittyä edes sen sekunnin ajan, kun mä annoin sille avut esteen päällä. Joka toisella kerralla ei malttanut.
Lopputulemana mä en vielä tunnin jälkeenkään voinut sanoa pitäväni suomenhevosista. Ehkä Tuulia suostuisi vaihtamaan poneja, jos anelisin kauniisti.
|
|
|
|
Post by Emmy on Aug 15, 2018 11:56:41 GMT 2
Kuutti tuntui kentällä innokkaalta. Selväsi kesän ensimmäiset päivät lisäsivät hevosen virtaa ja se tuntui olevan innoissaan. Kentällä oli esteitä, joten mitäs muutakaan. Tänään oli kuitenkin valmennuksen aiheena puomit ja kavaletit. Minun oli vähän hankala saada Kuutti keskittymään puomeihin, kun se kokoajan odotti pää pystyssä, josko seuraavaksi lähdettäisiin hyppäämään oikeita esteitä. Hanski huomauttikin napakasti, että minun tulisi pitää tyypin keskittyminen siinä, mitä me oltiin sillä hetkellä tekemässä, eikä antaa sen haaveilla jostain ihan muusta.
Pikkuisen piti taas tämän yhden touhottajan kanssa vääntää siihen mihin olisi suotavaa ne aivonystyrät keskittää ja miten puomeilla mennään. Tyypiltä kun tuppasi unohtumaan se jalkojen nosto. Sen mielestä vain maassa makaavat puomit olivat niin säälittäviä, etteivät ne ansainneet osakseen jalkojen nostelua. Me siirrettiin yhtä puomitehtävää varmaan parilla metrillä, kun Kuutti kolautteli niihin jalkojaan systemaattisesti jokaisella kierroksella.
"Nyt jotain ryhtiä siihen ratsastukseen tai pistän sut ulos koko ryhmästä." Hanski lopulta kimpaantui.
Keräilin nolostuneena oman (ja Kuutin) keskittymisen ja vaadin sitä oikeasti nostaman jalkojaan. Kiinnitin huomiota omiin ulkoapuihin ja siihen, että Kuutti on minulla napakasti alla aina kun tulemme puomeille. Lisäksi siirsin oman katseeni puomeista pois. Lopulta puomit alkoivat olla hiljaa ja Kuuttikin jaksoi nostella niitä koipiaan, joskin vielä välillä jokunen puomi sen kavioon kopahti.
Kavaleteille meillä oli parempi tatsi, tosin Kuutti innostui näistäkin miniesteistä niin paljon, että mulla oli vähän vaikeuksia pitää se asiallisessa kuosissa ja vauhdissa. Siksi sorruin vähän jännittämään kroppaa jokaisella hypyllä. Hanski kehottikin minua rentoutumaan esteellä enemmän ja kaikesta Kuutin pöllöilystä huolimatta antaa sille hypyssä tilaa. Kun hypyt suureni, Kuutti alkoi toimia paremmin. Se oli vähän hassu siinä mielessä, että pikkuesteillä se ei juuri jaksanut keskittyä, mutta kun rima nousi, oli tyyppi helpompi saada keskittymään tehtäviin ja silloin se myös antoi helpommin itsestään enemmän. Onnistuin rentoutumaan hypyissä ja homma alkoi lopputunnista luistaa ihan kivasti.
Kotitehtäväksi me saatiin Hanskilta sileällä työskentelyä sekä niitä kompastuspuomeja ja kavaletteja. Pakko oli olla samaa mieltä, että ne oli ne meidän heikoimmat alueet.
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!