Jos olisin saanut itse päättää, olisin lähtenyt tallille vain hupparissa. Äiti oli kuitenkin vaatinut että puen vielä tuulitakin päälle.
”Siellä on Saaga vielä aika viileä vaikka kevät onkin.” Äiti oli perustellut. Ei siinä auttaut muuta kuin totella, tai äiti ei veisi minua tallille.
”Menette tänään siis maastoon?” Äiti kyseli peruuttaessaan pihasta tielle.
”Joo, se on hoitajille tarkoitettu joka kuukautinen maastoreissu.” Selitin. Olin innoissani, ensimmäinen maastoiluni Seppeleessä. Anne oli luvannut jopa, että hyppäisimme muutaman maastoesteen. Siistiä!
”Olet sitten varovainen, ponit käy villiksi näin keväällä, varsinkin maastossa.” Äiti huolehti ja katsahti minuun. ”Sinun olisi pitänyt laittaa turvaliivi.. Ehkä voisit lainata tallilta, pitää muistaa kysyä --”
”Jos meinaat että meinaat poistui autosta ja nolata minut, niin ihan turha luulo!” Keskeytin äidin.
”Hmph.. kysyt sitten itse.. minun pitää muutenkin lähteä heti ajamaan takaisin, Taigalla alkaa tanssitunti.”
”Hyvä..” totesin huojentuneena. Maineeni ei kestäisi jos äiti tulisi tallille hössöttämään.
Pihassa pinkaisin autosta, heitin heipat äitille ja sinkosin talliin. Kävin katsomassa tuntilistan, vaikka olin aika varma, että saisin Akan, olin sitä toivonut. Niinpä niin, nimeni perässä luki ’Akka’. Hymyilin ja kipaisin ulos ja suoraan ponitallille. Akka ei ollut sisällä, mutta jätin kypärän ja sen karsinalle, hain harjat ja satulan sekä suitset valmiiksi ja otin riimunarun mukaani. Pinkaisin ulos ja suoraan ponitarhalle.
Ulkona oli oikeasti lämmin ja minulla oli vähän kuuma jopa hupparissa
ja takissa. Päätin jättää hupparin takin alta pois, kun pääsin takaisin talliin. Akka oli melko lähellä aitaa mutta peppu porttiin päin. Se lepuutti toista jalkaansa ja korvat lötköttivät sivuilla. Toisella taisi olla päikkäriaika. Ennen kuin lähdin lähestymään vislasin ja sanoin Akan nimen ääneen, jotta se huomaisi, että joku oli tullut sitä hakemaan. Akka hätkähti hieman, vaihtoi painon kaikille neljälle jalalle ja se kääntyi katsomaan äänen suuntaan. Nähdessään minut, se käänsi herttaisesti korvansa luimuun ja lähti liikkeelle.
”Just joo..” mutisin ääneen ja painelin ponin perään.
Akka napsautti hampaitaan hihani suuntaan kun pyörittelin kumisualla irtokarvaa pois sen selästä.
”Älä viiti..” totesin ohimennen ja napsautin sormiani. Akka mulkoili minua hetken, vaihtoi painoa jalalla ja käänsi katseensa muualle.
Jatkoin tyypin harjailua ja irtokarvan hinkkaamista. Akalla oli jo aika kiva, lyhyt kesäkarva, mutta vanhaa karvaa lähti silti vielä melkoisesti. Poneilla kun tuota talvikarvaa oli aika paljon.
Kun olin saanut ponin harjailtua, nostin sen selkään satulan. Akka oli saanut pari uutta huopaa ja tällä hetkellä käytössä oleva oli ihana turkoosi. Kiinnitin vyön (pienen pullistelun hankaloittamattamana) ja häntäremmin. Pujotin Akan pään suitsiin ja kiinnitin remmit. Kurotin kypärän käytävältä ja lähdin sitten taluttamaan Akkaa pihalle Pyryn ja Polinan perässä.
Päivä oli aurinkoinen ja melko lämmin sekä puissa oli jopa vähän vihreää. Akka oli silmin nähden innoissaan maastoreissusta. Se kipitti pienillä jaloillaan vauhdikkaasti Polinan perässä ja ei jäänyt kyllä yhtään jälkeen heppajoukosta. Minusta oli ihan mahtavaa päästä keväiseen maastoon. Ilmassa oli ihanaa kesää enteilevää tunnelmaa ja hepatkin tuntuivat super-virkeiltä.
Ensimmäiset ravipätkät vaihtuivat melkein laukaksi, mutta Akka himmaili kun pyysin. Reippaasti se vipelsi muiden vanavedessä. Laukkasuoralla poni ei pysynyt karvoissaan ja sen oli ihan pakko heittää pari ilopukkia. Selässä pysyin ja oikeastaan poni oli vain hassu, kun noin rupesi riekkumaan. Laukan jälkeen poni vähän rauhoittui, mutta pienistä jaloista löytyi vauhtia tallin pihaan asti.
Polina ei malttanut odottaa liikkeelle lähtöä. Tiedossa olisi vauhdikas maasto!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!