Post by Piritta on Jan 4, 2018 11:03:41 GMT 2
Pirre is bäk! Tallissa on jo ehditty pelätä, ettei Piritta palaa töihin, sillä joku kuuli Hanskin puhuvan kevätpuolen tuntien suunnittelusta. Sitten joku kuuli jonkun kuulleen ja niin puhe Hanski-open pysyvästä pestistä jäi elämään. Eikä se sillkaa valetta ole! Kevätkaudella 2018 seppeleläiset saavat nauttia kahdesta esteopesta. Pirittan valmentajaopintojen aikana Hanski on suureksi onneksemme osa-aikaisena ilonamme.
Joka tapauksessa tämä tunti on Pirittan paluu. Kentällä on vain kolme estettä, mutta hiki virtaa varmasti silti.
Tunti sopii ratsastajille, jotka jo hallitsevat laukan säätelyä ja haluavat kehittyä paremmaksi askelmäärän arvioimisessa.
Käytössä olevat hevoset:
1. Alex
2. Lasse
3. Egsy
4. Minttu
5. Tikru
6. Charlie
Esitä 2-3 toivetta. Pirre tekee lopulliset jaot.
Hevosjako:
Anni - Egsy
Daniel - Lasse
Fiia - Tikru
Salma - Alex
Sarianna - Minttu
Vanessa - Charlie
Tuntui hyvältä olla taas töissä. Kevät olisi hyvin erilainen kuin aikaisemmat, sillä palaisin töiden ohessa myös koulun penkille. Ammattitaidon kehittäminenhän oli tosi pop, joten asiat olivat Annen kanssa järjestyneet mitä kivuttomimmin. Anne oli tyytyväinen, kun sai minut takaisin tiimiin, mutta myös karttuva osaamiseni aiheutti hymyn. Olisin entistä parempi myyntivaltti esteistä kiinnostuneille asiakkaille, kun olisin muutakin kuin ratsastuksenohjaaja.
Pyry ilahtui paluustani niin, että tarjoutui ihan itse rakentamaan estetehtävät tuntiani varten maneesiin. Hyvä niin, sillä muuten olisin komentanut. Selkäleikkauksessa oli etunsa: tuskin joutuisin ihan hetkeen kanniskelemaan puomeja ja tolppia, kun ratsastajat pelkäisivät menettävänsä minut taas. Annoin Pyrylle piirroksen tehtävästä ja pyysin sitten käyttämään pinkkejä puomeja, koska eihän tämä olisi ollut minun tuntini ilman possuesteitä.
Tehtävä oli yksinkertainen, muttei loppupeleissä ihan helppokaan. Ratsastajat joutuisivat vaihtamaan askelmäärää laukkaa ja kaarteiden kokoa muuttelemalla. Ainakin osalta ratsukoista voisi vaatia myös laukanvaihtojen onnistumista, mutta tärkeintä olisi sujuvat linjat ja toimiva laukka. Olin laskenut välit siten, että loivalla kaarteella voisi tehdä viisi laukkaa, hieman suuremmalla sitten kuusi. Niiden piti olla melko helpot määrät.
Osasin jo etukäteen arvella, että rakas Tikruni aiheuttaisi Fiialle päänvaivaa. Se ei ollut suuri hevonen, mutta sillä oli valtava luonne ja ulottuva laukka, ja kun se lukitsisi esteen tutkaansa, se menisi eikä kyselisi. Tässä tehtävässä esteitä osuisi peräkkäin sen näkökenttään kolme. Onnea vaan, Fiia, ajattelin, ja hehkuin innosta - pääsisin näkemään tammani tositoimissa!
Egsystä en tiennyt, mitä odottaa. Ei tiennyt Annikaan, joka oli ihan vastikään alkanut hoitaa uutta tulokasta. Maneesiin tullessaan Anni näytti päättäväiseltä, mutta vähän jännittyneeltäkin. Ei mitenkään kauhistuneelta, ei, kyllä se jännitys oli innostunutta odotusta.
Alkuverkkana laitoin ratsukot ravaamaan suorassa linjassa puomien yli. Vinot puomit saivat hevoset vähän miettimään, miten jalkojaan heiluttelivat. Daniel näytti tykkäävän tehtävästä ihan erityisesti. Samaa tehtiin myös laukassa, ennen kuin sitten kehotin ratsukot takaisin kevyeen raviin siksi aikaa, että nostin maapuomeja ylös.
"Vasen kierros! Vuoroaan odottavat kävelee isolla voltilla. Ura jää vapaaksi, saatan komentaa jonkun tulemaan heti perään toisen kierroksen ja silloin ei parane olla tiellä", huutelin.
"Kaksi asiaa, jolla voitte tässä tehtävässä vaikuttaa laukka-askeleiden määrään: laukka itsessään ja tie esteiden välissä. Laajempi kaari, enemmän askeleita, suorempi linja, vähemmän askeleita. Aika iisibiisi, niin simppeliä matikkaa että mäkin tajuan. Mä en anna teille valmiita askelmääriä, vaan saatte itse kokeilla ja sitten veikata, mitä askelmääriä tähän väliin pitäisi tulla", annoin pienen ongelmanratkaisutehtävän alkuun. Esteratsastajien pitäisi oppia näkemään aika tarkkaan linjoista päällepäin, mitä askelmääriä niille mahtuisi, se helpottaisi kummasti kisaradoillekin lähtemistä.
"Vanessa lähtee ensimmäisenä Charlien kanssa. Seuraava on jo liikkeellä, kun edellinen on linjalla. Saatte itse sopia järjestyksen ja pitää huolen, että kaikki pääsee hyppäämään."
Charlie oli oma mukavuudenhaluinen itsensä. Se ei ollut vielä edes ihan hereillä, ja rullasi kamelimaista, ei täysin kolmitahtista laukkaa Vanessan alla. Ratsastaja huomasi heti linjalle sisään tullessaan, että laukka oli liian vetelää: ensimmäisestä hypystä tuli hidas ja esteiden välissä oltin hankaluuksissa, kun laukka meinasi sammua.
"Mä tiedän!" Vanessa vinkaisi, ennen kuin ehdin antaa hänelle huutia liian löysästä sisäänratsastuksesta. "Saanko tulla heti perään uudestaan?"
Anni oli jo lähtenyt Egsyllä liikkeelle, ja niinpä vastasinkin Vanessalle:
"Joo, tule heti vaan Annin ja Egsyn perässä uusi kiekka. Revitä vähän pitkällä sivulla, Charlien pitää herätä!"
Ja niin Vanessa teki.
Sillä tavoin tunnin esteosuus lähti rullaamaan. Jokainen kävi vuorollaan suorittamassa tehtävän, ja päästiin siihen tulokseen, että kuusi laukkaa oli yleisin. Tikru harppoi isompaakin kaarta viidellä askeleella ja Sariannan alla innostuneena posottava Minttu teki seitsemän, mutta sillä olikin aika lyhyt, jopa ponimainen askel. Hyppäämistä se kuitenkin rakasti, ja minun teki mieli yhtyä Sariannan hymyyn. Päistärikkö oli kauhean suloinen lyllertäjä, ja aivan takuulla yksi tallin omien kisojen ruusukehaista pienillä esteradoilla.
"Jos tämä olisi jossain kisaradalla, te tietysti haluaisitte vähentää askelia voittaaksenne sekunteja", sanoin painokkaasti, ennen kuin lähetin ratsukot tavoittelemaan viittä laukka-askelta.
Toisilta se sujui aivan helposti. Salmalle ja Alexille löytyi nopeasti sujuva viiden laukan rytmi ja tie. Ex-laukkahevosen kanssa isompi haaste olikin tehdä väliin enemmän askeleita, ja sitä laitoin Salman treenaamaan. Alexin ratsastaminen tasapainoiseen, napakkaan laukkaan silloinkin, kun se oli innoissaan, oli Salmalle hyvä harjoitus.
Daniel oli yllättänyt minut halukkudellaan tulla hyppäämään. Aika rennon näköisenä koulupylpertäjä keikkui Lassen selässä ja ratsasti esteiden välejä täsmällisen säntillisesti. Lasse vaihtoi laukan joka kerta, jos ei esteen päällä, niin sitten askeleessa nopeasti sen jälkeen.
"Daniel sen kuin brassailee menemään", tuhahdin minä, ja uhkasin: "Kohtapa nostan esteitä, katsotaan, milloin alkaa koulusetää hirvittää."
Tehtävä pysyi samana koko tunnin ajan. Vain suunta vaihtui välillä, ja toisinaan nostin esteitä vähän. Välillä vaihdoin tavoiteltavaa askelmäärää. Suurin muutos oli kahden esteen muuttaminen kapeiksi oksereiksi pystyesteen sijaan.
Vaikka tunti oli rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, olin siihen tyytyväinen. Niin taisivat olla ratsastajatkin, jotka tunnin päätteeksi kilvan suitsuttivat sitä, miten kivaa oli, että olin tullut takaisin. Kyllä minäkin olisin ollut onnessani, jos joku olisi pelastanut minut Hanskin valtakaudelta.
Joka tapauksessa tämä tunti on Pirittan paluu. Kentällä on vain kolme estettä, mutta hiki virtaa varmasti silti.
Tunti sopii ratsastajille, jotka jo hallitsevat laukan säätelyä ja haluavat kehittyä paremmaksi askelmäärän arvioimisessa.
Käytössä olevat hevoset:
1. Alex
2. Lasse
3. Egsy
4. Minttu
5. Tikru
6. Charlie
Esitä 2-3 toivetta. Pirre tekee lopulliset jaot.
Hevosjako:
Anni - Egsy
Daniel - Lasse
Fiia - Tikru
Salma - Alex
Sarianna - Minttu
Vanessa - Charlie
Tuntui hyvältä olla taas töissä. Kevät olisi hyvin erilainen kuin aikaisemmat, sillä palaisin töiden ohessa myös koulun penkille. Ammattitaidon kehittäminenhän oli tosi pop, joten asiat olivat Annen kanssa järjestyneet mitä kivuttomimmin. Anne oli tyytyväinen, kun sai minut takaisin tiimiin, mutta myös karttuva osaamiseni aiheutti hymyn. Olisin entistä parempi myyntivaltti esteistä kiinnostuneille asiakkaille, kun olisin muutakin kuin ratsastuksenohjaaja.
Pyry ilahtui paluustani niin, että tarjoutui ihan itse rakentamaan estetehtävät tuntiani varten maneesiin. Hyvä niin, sillä muuten olisin komentanut. Selkäleikkauksessa oli etunsa: tuskin joutuisin ihan hetkeen kanniskelemaan puomeja ja tolppia, kun ratsastajat pelkäisivät menettävänsä minut taas. Annoin Pyrylle piirroksen tehtävästä ja pyysin sitten käyttämään pinkkejä puomeja, koska eihän tämä olisi ollut minun tuntini ilman possuesteitä.
Tehtävä oli yksinkertainen, muttei loppupeleissä ihan helppokaan. Ratsastajat joutuisivat vaihtamaan askelmäärää laukkaa ja kaarteiden kokoa muuttelemalla. Ainakin osalta ratsukoista voisi vaatia myös laukanvaihtojen onnistumista, mutta tärkeintä olisi sujuvat linjat ja toimiva laukka. Olin laskenut välit siten, että loivalla kaarteella voisi tehdä viisi laukkaa, hieman suuremmalla sitten kuusi. Niiden piti olla melko helpot määrät.
Osasin jo etukäteen arvella, että rakas Tikruni aiheuttaisi Fiialle päänvaivaa. Se ei ollut suuri hevonen, mutta sillä oli valtava luonne ja ulottuva laukka, ja kun se lukitsisi esteen tutkaansa, se menisi eikä kyselisi. Tässä tehtävässä esteitä osuisi peräkkäin sen näkökenttään kolme. Onnea vaan, Fiia, ajattelin, ja hehkuin innosta - pääsisin näkemään tammani tositoimissa!
Egsystä en tiennyt, mitä odottaa. Ei tiennyt Annikaan, joka oli ihan vastikään alkanut hoitaa uutta tulokasta. Maneesiin tullessaan Anni näytti päättäväiseltä, mutta vähän jännittyneeltäkin. Ei mitenkään kauhistuneelta, ei, kyllä se jännitys oli innostunutta odotusta.
Alkuverkkana laitoin ratsukot ravaamaan suorassa linjassa puomien yli. Vinot puomit saivat hevoset vähän miettimään, miten jalkojaan heiluttelivat. Daniel näytti tykkäävän tehtävästä ihan erityisesti. Samaa tehtiin myös laukassa, ennen kuin sitten kehotin ratsukot takaisin kevyeen raviin siksi aikaa, että nostin maapuomeja ylös.
"Vasen kierros! Vuoroaan odottavat kävelee isolla voltilla. Ura jää vapaaksi, saatan komentaa jonkun tulemaan heti perään toisen kierroksen ja silloin ei parane olla tiellä", huutelin.
"Kaksi asiaa, jolla voitte tässä tehtävässä vaikuttaa laukka-askeleiden määrään: laukka itsessään ja tie esteiden välissä. Laajempi kaari, enemmän askeleita, suorempi linja, vähemmän askeleita. Aika iisibiisi, niin simppeliä matikkaa että mäkin tajuan. Mä en anna teille valmiita askelmääriä, vaan saatte itse kokeilla ja sitten veikata, mitä askelmääriä tähän väliin pitäisi tulla", annoin pienen ongelmanratkaisutehtävän alkuun. Esteratsastajien pitäisi oppia näkemään aika tarkkaan linjoista päällepäin, mitä askelmääriä niille mahtuisi, se helpottaisi kummasti kisaradoillekin lähtemistä.
"Vanessa lähtee ensimmäisenä Charlien kanssa. Seuraava on jo liikkeellä, kun edellinen on linjalla. Saatte itse sopia järjestyksen ja pitää huolen, että kaikki pääsee hyppäämään."
Charlie oli oma mukavuudenhaluinen itsensä. Se ei ollut vielä edes ihan hereillä, ja rullasi kamelimaista, ei täysin kolmitahtista laukkaa Vanessan alla. Ratsastaja huomasi heti linjalle sisään tullessaan, että laukka oli liian vetelää: ensimmäisestä hypystä tuli hidas ja esteiden välissä oltin hankaluuksissa, kun laukka meinasi sammua.
"Mä tiedän!" Vanessa vinkaisi, ennen kuin ehdin antaa hänelle huutia liian löysästä sisäänratsastuksesta. "Saanko tulla heti perään uudestaan?"
Anni oli jo lähtenyt Egsyllä liikkeelle, ja niinpä vastasinkin Vanessalle:
"Joo, tule heti vaan Annin ja Egsyn perässä uusi kiekka. Revitä vähän pitkällä sivulla, Charlien pitää herätä!"
Ja niin Vanessa teki.
Sillä tavoin tunnin esteosuus lähti rullaamaan. Jokainen kävi vuorollaan suorittamassa tehtävän, ja päästiin siihen tulokseen, että kuusi laukkaa oli yleisin. Tikru harppoi isompaakin kaarta viidellä askeleella ja Sariannan alla innostuneena posottava Minttu teki seitsemän, mutta sillä olikin aika lyhyt, jopa ponimainen askel. Hyppäämistä se kuitenkin rakasti, ja minun teki mieli yhtyä Sariannan hymyyn. Päistärikkö oli kauhean suloinen lyllertäjä, ja aivan takuulla yksi tallin omien kisojen ruusukehaista pienillä esteradoilla.
"Jos tämä olisi jossain kisaradalla, te tietysti haluaisitte vähentää askelia voittaaksenne sekunteja", sanoin painokkaasti, ennen kuin lähetin ratsukot tavoittelemaan viittä laukka-askelta.
Toisilta se sujui aivan helposti. Salmalle ja Alexille löytyi nopeasti sujuva viiden laukan rytmi ja tie. Ex-laukkahevosen kanssa isompi haaste olikin tehdä väliin enemmän askeleita, ja sitä laitoin Salman treenaamaan. Alexin ratsastaminen tasapainoiseen, napakkaan laukkaan silloinkin, kun se oli innoissaan, oli Salmalle hyvä harjoitus.
Daniel oli yllättänyt minut halukkudellaan tulla hyppäämään. Aika rennon näköisenä koulupylpertäjä keikkui Lassen selässä ja ratsasti esteiden välejä täsmällisen säntillisesti. Lasse vaihtoi laukan joka kerta, jos ei esteen päällä, niin sitten askeleessa nopeasti sen jälkeen.
"Daniel sen kuin brassailee menemään", tuhahdin minä, ja uhkasin: "Kohtapa nostan esteitä, katsotaan, milloin alkaa koulusetää hirvittää."
Tehtävä pysyi samana koko tunnin ajan. Vain suunta vaihtui välillä, ja toisinaan nostin esteitä vähän. Välillä vaihdoin tavoiteltavaa askelmäärää. Suurin muutos oli kahden esteen muuttaminen kapeiksi oksereiksi pystyesteen sijaan.
Vaikka tunti oli rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, olin siihen tyytyväinen. Niin taisivat olla ratsastajatkin, jotka tunnin päätteeksi kilvan suitsuttivat sitä, miten kivaa oli, että olin tullut takaisin. Kyllä minäkin olisin ollut onnessani, jos joku olisi pelastanut minut Hanskin valtakaudelta.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!