Iitan Hoitokirja

[Anne]

Kesäunia



Alviina näki unta kesäisestä ratsasteluhetkestä Iitan ja Vapun kanssa. Remake tästä

[Pyry]

18.8.2021

Aamun tuulessa oli tuntunut syksyn viileä häivähdys. Nyt se oli kuitenkin tiessään ja tallipihalle porotti aurinko. Pyry harjasi auringossa nuokkuvaa Iitaa. Hän oli tuonut sen harjauspuomin ääreen, mutta heittänyt riimunnarun vain tamman kaulalle, se ei vaikuttanut haluavansa lähteä minnekään omille teilleen. Ruunikon silmät olivat painuneet puoliksi kiinni ja alahuuli roikkui löysänä. Vain häntä jaksoi laiskasti huitaista aina välillä kärpäsiä ja viimeisiä paarmoja pois takajalkojen välistä. Kumisuka hieroi esiin hilsettä ja pölyä ja Pyry pohdiskeli Iitan pesemistä. Hän katseli hevostaan arvostelevalla silmällä ja ja kuljetti sitten toisen kätensä sen kylkiluiden yli. Kämmentä joutui painamaan hevosen kylkeä vasten, jotta luiden kumpareet sai tuntumaan. Kumisuan pyörivä liike ei keskeytynyt Pyryn huokaistessa tuskaisena.

"Voisitko sä vaan laihtua", hän mutisi, mutta Iita ei näyttänyt kiinnostuvansa.

Pyry siirtyi hevosen toiselle puolelle kiertäen sen leveän takamuksen. Hän oli joutunut hakemaan Iitan pois laitumelta jo viikon päästä, sillä se tuntui paisuvan silmissä. Annen keväinen huomautus Iitan ylipainosta oli painanut hänen mieltään jo pitkään ja viimeviikkoinen Allun kuulusteleminen ei auttanut. "Hei mitä sä tiedät kaviokuumeesta?" oli ollut viaton kysymys, joka oli johtanut yli tunnin diaesitykseen, jonka aikana Pyry muuttui kasvoiltaan valkoisemmaksi ja möykky hänen vatsassaan mustemmaksi. Allu ei ollut sitä huomannut vaan kiinnostuneena hän oli tarkastellut luentodiojensa röntgenkuvia vääntyneistä kaviokulmista. Seuraavat päivät Pyry oli pakkomielteisesti tunnustellut Iitan kaviopulssia, silmäillyt sen niskan rasvakertymää ja laskeskellut mielessään jo valmiiksi sairaskengitysten hintaa.

Iita keskeytti Pyryn ajatukset pärskähtämällä äänekkäästi. Pyry vilkaisi tamman päätä. Se ei näyttänyt kipeältä, eikä se liikkunut huonosti. Ei se lennokaskaan ollut, mutta se vasta muutos olisikin. Silti hän oli aivan varma, että hän oli sairastuttanut tamman ja hetkenä minä hyvänsä se paljastuisi. Hän tuijotti Iitan etukavioita kiinteästi, kuin se olisi auttanut muodostamaan hänelle röntgenkatseen ja tuomaan asiantuntemusta kavioluiden asennoista. Iita haukoitteli.

"Joko te ootte kohta valmiita?" Inkeri huikkasi tallin ovelta. Pyry hätkähti ajatuksistaan. 

"Kohta joo." 

"Mmhm, siltä näyttää. Laita mulle viesti, meen ylös", Inkeri mutisi tyytymättömänä vastaukseksi ja katosi viileään talliin takaisin.

Pyry nappasi pölyharjan käteensä ja yritti kiirehtiä. Totta oli, että Iitan painoa piti saada alas, vaikka se ei juuri tällä hetkellä kärsisikään akuutisti. Oli myös totta, että Pyry ei tuntunut asialle itse saavan mitään aikaiseksi. Kaikki hänen energiansa tuntui vain menevän asiasta ahdistumiseen. Hänen ratsastamisensa oli valitettavasti kärsinyt Iitan myötä. Ei sen takia että hänen satulassa vietetyt tuntinsa olisivat vähentyneet, mutta mahdollisuudet tunteihin ja valmennuksiin olivat pienentyneet Iitan syödessä sen osan Pyryn tuloista, joka ennen oli mennyt ratsastuksenopettajien taskuun. Pyryn ahdistus oli lopulta kasvanut niin suureksi, että se näkyi ulospäinkin.

"Ja mikä sua sitten vaivaa?" oli Inkeri lopulta tuhahtanut väsyessään katselemaan ahdingossaan tutisevaa Pyryä kodin lisäksi tallilla.

Pyry oli vuodattanut lopulta kaiken sen ahdistuksensa Inkerin päälle yllättäen varmasti heidät molemmat. Olivathan he tallikavereita ja kämppiksiä ja kollegoita, mutta että läheisiä ystäviä, joille vuodattaa murheitaan? Se oli uutta. Inkeri oli kuitenkin vain räpäyttänyt silmiään asialle. 

"No jos mä treenaan teitä ainakin alkuun? Sovitaan joku pikkusumma tai jotain", nainen oli todennut ja poistunut keittiöstä nopeasti ennen kuin Pyry keksisi liikuttua tästä tarjouksesta tai alkaa avautua lapsuudestaan. Tai jotain.

Joten tässä nyt oltiin, Iita lopulta varustettuna ja pitkästä aikaa matkalla Pyryn kanssa kentän aitojen sisäpuolelle. Pyry napsautti kypärän lukon kiinni ja naputteli WhatsApp-viestin Inkerille ilmoittaakseen olevansa valmis.

"infoo sit ku oot lämpänny", kilahti vastaus. 

Pyryn huulet kiristyivät kiinni toisiinsa. Mitähän tästäkin tulisi?

[Pyry]

6.9.2021

Casa de Ultimate Kaaoksessa ei ikinä ennen ole ollut näin jäätävä tunnelma. Heidän yhteistaloudessaan oli paljon huonojakin päiviä, ovien paiskontaa (lähinnä Inkerin taholta) tai tapettiin sulautumista ja paikalta postumisia (näissä sekä Pyry että Allu olivat taitavia), mutta tämä oli jotain uutta. Aleksanteri onnistui karkaamaan viereisen paikkakunnan teurastamon hygieniaharjoitteluun juuri oikealla hetkellä ja jätti Pyryn harjoittelemaan mahdollisimman hiljaa talossa kulkemista, jotta varmasti kuuli Inkerin liikkeet. Kumpikaan heistä ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta Inkeri oli muuttunut valtavan kokoiseksi. Naisen energia ja viha täyttivät koko ison talon ja vuosi ulos pihalle asti. Yleensä Pyry ei kokenut suurta riemua kuullessaan, että hänen tarvitsisi tehdä muutama ylimääräinen työvuoro, mutta tällä kertaa hän pyrki kahmimaan niin paljon töitä kuin mahdollista. Pyry oli nukkunut Emmyn talon päädyssä muutaman yön, vedoten turhaan matkustamiseen ilta- ja aamutallin välillä. Tallinomistaja oli kaikessa muutosstressissään ollut yllättävän suopea ja ymmärtäväinen antaessaan yksiön vapaasti Pyryn käyttöön. Emmy selkeästi tiesi jotain enemmän kuin Pyry.

Mitä Pyry sitten tiesi? Pyry tiesi Inkerin mustelmista, mutta ei syytä niihin. Pyry tiesi, ettei Inkeri voinut tulla hetkeen tallille, muttei oikein käsittänyt sitäkään. Mutta mikä tärkeintä, Pyry tiesi olla tiedustelematta asiasta enempää etenkään Inkeriltä.

Eedi oli tulossa iltatalliin, joten Pyry pyrki käyttämään mahdollisimman paljon illasta aikaa Iitan kanssa. Inkerin oli ollut tarkoitus pitää heille tuntia tällä viikolla, mutta noh… Onneksi asia oli siirtynyt eteenpäin kuin luonnostaan, Pyry olisi tässä hetkessä mieluummin mennyt Hanskin estetunnille Agilla kuin joutunut samaan maneesiin kämppiksensä käskytettäväksi. Kentällä ei ollut kuin Mistel Lailan kanssa ja Rai keventelemässä Chillyllä, mutta aitojen sisäpuoli ei kuitenkaan ollut hirvittävän kutsuvan oloinen, joten heijastimin varustautuneena Pyry ohjasi Iitan jo hiljalleen hämärtyville metsäpoluille. Seppele Cup olisi jälleen edessä, mutta heillä ei ollut mitään aikomusta osallistua. Toisaalta kisaaminen toisi motivaatiota treeniin, mutta Pyry oli liian ahdistunut oman ratsastamisensa tasosta tällä hetkellä. Pöytäkirjasta vieraan tuomarin varmasti tuomitsevien kommenttien lukeminen olisi vain liikaa.

Iita käveli pitkää tasaista käyntiään syksyltä tuoksuvassa metsässä. Aina välillä Pyryn sydän tuntui pakahtuvan hänen tajutessaan, että tamma todella oli hänen elämässään. Se kuljetti ratsastajansa luottavaisesti ja tasaisesti mihin tahansa uuteenkin ympäristöön, säikähtäessäänkin hevonen lähinnä vain jähmettyi. Pyry vain toivoi voivansa olla sille tarpeeksi hyvä omistaja ja ratsastaja. Ja niin, ystävilleen parempi tuki. Hengitys huurusi heikosti Pyryn huokaistessa. Ehkä hänen oli aika palata kotiinsa ja kohdata Inkeri. Kenties jopa puhua tälle. Huh.

[Pyry]

30.12.2021
Vastasatanut lumi innosti tammatarhassa ja Iita otti reippaat aamurallit aitasta ulos päästyään.

[Anne]

Aitta joulukuntoon





Aittaheppojen hoitajat työntouhussa!

[Pyry]

"Perke-"

Muuta Pyry ei ehtinytkään sanoa kun maisema kierähti ympäri. Mikään kenkä ei pitänyt vasta sataneessa lumessa, joka sopivasti liukui kannan alta pois paljastaen liukkaan jään. Sekunnin murto-osassa hän ehti kartoittaa tilanteen vaaranpaikat. Vasen käsi irrotti Iitan riimunnarun ja nousi vaistomaisesti suojaamaan Pyryn päätä, mutta oikea nyrkki ei suostunut päästämään irti narusta, jonka toisessa päässä Agi leijaili pöristen. Pienet kaviot huitoivat huolestuttavan lähellä maassa makaavan lumista pipoa.

"Nyt loppuu!" hän ärjäisi hangesta ja huitaisi narulla Agin ojennukseen. Tamma pörisi sieraimet laajentuneina, mutta sai kaikki kavionsa pidettyä lumihangessa. Iita käytti vapautumisensa hyväkseen kääntämällä pyllynsä tallinpihan poikki ujeltavaa myrskytuulta kohden.

Ähkäisten Pyry kömpi ylös huitoen samalla lumia kahisevasta takistaan Agin säpsähdellessä jokaista maahan tippuvaa hiutaletta. Vaaleat korvat pyörivät helikopterin lapojen lailla ja Pyry alkoi olla jo ihan varma, ettei selviäisi yhtenä kappaleena aitalle asti. Toistaiseksi missään ei tuntunut hälyttävää kipua, joten ainakaan painovoima ei ollut saanut luita poikki. Eri asia sitten onnistuisiko talvimyrskystä kipinää kerännyt puoliverinen siinä.

"Oijjoijjoijjoi!"

Pyryn huomion kiinnitti ujeltava ääni, jonka lähteeksi paljastui pihan poikki pitkine jalkoineen koikkelehtiva Hannes. Narun päässä oleva hevonen keräsi uudet kierrokset paikalle juoksevasta tallinomistajasta ja vaati jälleen Pyryn jakamattoman huomion.

"Eihän vaan käynyt pahasti, täytyy kyllä heti paikalla tilata hiekotus pihalle, moni tykkää sepelistä, mutta kyllä mun mielestä sellainen sileämpi hiekka on miellyttävämmän näköinen jos koko pihalle pitää laittaa. Tulee jotenkin tasapainoisempi kokonaisuus siitä."

Pyry ojensi lumista pipoaan mumisten olevansa kunnossa ja yritti päästä uudestaan liikkeelle, Agi leijaili hänen vieressään kauhuissaan korviin satavista hiutaleista ja vieressä muksahtelevista ihmisistä.

"Tais heppakin vähän pelästyä tota äskeistä", Hannes naurahti hermostuneesti.

"Voitko ottaa sen Iitan kiinni?" Pyry huomautti Agin nyt kiskoessa häntä kohti aittaa.

Hannes katsoi hetken huuli pyöreänä ja Pyry mietti kuinka monisanaisesti hän joutuisi täsmentämään tälle, että juu se siinä pihalla vapaana oleva hevonen on juuri se jonka voisit ottaa kiinni, mutta onneksi Hanneksella viimein leikkasi. Epäröiden tämä tarttui Iitan roikkuvaan naruun ja ohjasi ruunikon kääntämään leveää takamustaan oikeaan suuntaan. Tilanne tuntui olevan jotenkuten hallinnassa (kiitos Iitan), joten Pyry keskitti huomionsa aitalle pääsemiseen. 

Agi liihotteli passagessa pihan poikki ja Iita seurasi perässä taivuttaen massiivista kaulaansa tuulta vasten. Hannes kulki lähinnä koristeena narun toisessa päässä suomenhevosen kulkiessa automaattiohjauksella omaan karsinaansa. 

Hannes oli juuri taittelemassa riimunnarua sievälle rusetille karsinan oveen Pyryn viimein saatua lumisen toppaloimen Agin päältä. Hiki valui pipon alta ja toista pakaraa poltteli. Se olisi kauniilla mustelmilla huomenna.

"Tää yhdessä tekeminenhän sujuu meiltä aika kivasti vai mitä?" Hannes hymyili hikiselle työntekijälleen.

Pyry jaksoi vielä vääntää kasvoilleen väsyneen hymyn.

"Mut eiköhän nyt oo jo tauon paikka, ootko muuten miettinyt miten hyvältä luonnonkivilaatat näiden pilttuiden ovissa näyttäisi?" Hannes jatkoi haaveillen.

"Joo tota, mulla on tässä vielä aika monta hevosta haettavana sisään", Pyry totesi ja lammasmaisesti hymyillen poistui paikalta. 
Jos ei kiukkuiset tammat saaneet häntä henkihieveriin, sen saattaisi tehdä kaikki Seppeleen dramaattiset kaksijalkaiset.

[Pyry]

16.2.2022

Pyry tuijotteli ulos oleskeluhuoneen huurteisesta ikkunasta. Sitä oli tullut tehtyä taas viimeaikoina paljon. Ulos hiljaisena tuijottelua. Jonkin odottamista. Ympärillä tuntui tapahtuvan koko ajan kamalasti ja paljon, mutta Pyryssä itsessään ei tuntunut tapahtuvan mitään. Seppele oli jälleen hetken hiljaisuuden jälkeen oma dramaattinen itsensä, Allu sekoili suuntaan ja toiseen ja Inkeri oli Inkeri. Pyry oli myös Pyry, mutta ei ollut ihan varma siitä halusiko olla.

Pyry väänteli sormiaan teekupin ympärillä odotellen sen sisällön viilentymistä juomiskuntoon. Tuulenpuuska tarttui tallin rakenteisiin ja sai katon natisemaan. Hyvä hevosenomistaja olisi viimeistään tässä vaiheessa pohtinut hevosensa liikuttamista maneesissa ennen illan tunteja ja nousevaa myrskyä, mutta Pyry ei ollut kovin hyvä hevosenomistaja. Iita seistä möllötti tarhassa taas tänäänkin.

Pakko oli myöntää, että Pyryn motivaatio oli jälleen kerran notkahtanut. Ei innostanut osallistua valmennuksiin tai kisoihin, tai rehellisemmin sanottuna ei ollut rahaa. Tuntui siltä, että hänen osansa oli vuosikausia lapata lantaa, joka ikinen päivä toistaa samat rutiinit ja päivän päätteeksi olla niin täynnä tallia, että hyvä että jaksoi oman hevosensa hoitaa. Kaikki oli niin päämäärätöntä. Toisin kuin muilla. Muilla oli urasuunnitelmia, kisareissuja, ihmissuhteita ja perheen lisäyksiä. No joo, jotkin näistä eivät Pyryä lainkaan kiinnostaneet, mutta ne olivat kuitenkin muutoksia. Eivät samaa paikallaan pyörimistä ja ikkunoista tuijottelua ja teen viilentymisen odottelua.

Portaissa narahti, mutta oleskeluhuoneen ovi pysyi hiljaa ja kiinni. Hyvä niin, muiden seura Pyryn vajottua itsesääliseen tilaansa ei kokemukseen pohjaten laisinkaan helpottanut. Pyry hörppäsi teetään ja vilkaisi samalla kelloa. Tallilla olo ei juuri nyt(kään) tuntunut erityisen hyvältä ja teki mieli mennä omaan kotiin tuijottamaan tietokoneen näyttöä ja olemaan paikalleen jumahtanut ja itsesäälinen. Siellä ei tarvinnut olla reipas ja avulias, mutta ei sielläkään Pyry täysin avoin ollut viime kuukausien aikana ollut. Koska miksi muuten hän piilotteli masennuslääkereseptiään ja turhautunutta olotilaansa huoneensa suljetun oven taakse?

Allu sai luvan olla valmis lähtemään kotiin, mieluiten pizzerian kautta, Pyry päätti ja nousi pöydän äärestä tuolin jalkojen kirskahtaessa lautalattiaa vasten. Tee oli vielä vähän turhan kuumaa päätyäkseen yhdellä kulautuksella kurkusta alas, joten se päätyi viemäriin. Huoneen ovi narahti Pyryn selän takana ja hetken hän toivoi Allun kuulleen ajatuksensa, kunnes Alviinan ääni paljasti ovenavaajan henkilöllisyyden. Pyry nielaisi turhautuneen huokaisunsa ja kääntyi ovea kohden.

”Ai sä olitkin vielä täällä, kukakohan sun auton sitten just ryösti”, Alviina heläytti ja Pyryllä kesti hetken tajuta lauseen sisältö.

”No tuskin ketään se rotisko ainakaan rahojen toivossa kiinnostaa”, Pyry mutisi olettaen Alviinan kehitelleen jonkinlaisen ihan oman juonikuvion mielessään pelkästään tylsistymisen välttämiseksi.

”Jaa’a, ainakin se joku lähti aika vauhdilla just pihasta kovin paljon sun näköisellä autolla”, Alviina vastasi edelleen heleällä äänellä vilkuillen samalla huurtuneesta ikkunasta.

Nyt Pyryäkin alkoi huolestuttaa ja hän otti muutaman hätäisen askeleen ikkunan suuntaan.

”Mitä hel—”

Alviina oli ikävällä tavalla oikeassa. Pyry kääntyi kannoillaan ja ryntäsi huoneesta maireasti hymyilevän blondin ohi eikä suostunut edes vilkaisemaan tähän. Takki roikkui oleskeluhuoneen ulkona kenkämeren yläpuolella naulassa, johon Pyry oli sen heittänytkin. Sormukset kilahtivat äänekkäästi yhteen Pyryn käsissä hänen etsiessään paniikinomaisesti avaimiaan takin taskuista. Miksi hän oli hankkinut takin, jossa oli noin viisisataa erikokoista ja eri paikkoihin aseteltuja taskuja? Kädet etsiytyivät housun taskuille, mutta niistä löytyi vain käytetty nenäliina ja pari hevosnamia.

”Pitääkös meidän perustaa etsintäpartio vai soitetaanko heti poliisille?” Alviina kysyi laulavalla äänellään oven raosta. Pyry mulkaisi oven karmiin nojailevaa naista.

”Missä Allu on?”

Alviina kohautti olkiaan viattoman näköisenä.

Pyry tuhahti ja veti takin sekä kengät päällensä, aikomuksena päästä tästä mahdollisimman kauas.

Tallin käytävät olivat vielä hiljaisia eikä Allu vastannut puhelimeensa.

Missä sä oot
Pyry 16.2.2022 klo 15.14

ALLU HALOO VASTAA
Pyry 16.2.2022 klo 15.17

Minne helvettiin sä lähdit onko sulla auto
Pyry 16.2.2022 klo 15.17

vastaa
Pyry 16.2.2022 klo 15.19

haloo
Pyry 16.2.2022 klo 15.23

Pyry 16.2.2022 klo 15.23

sä unohit mut
Pyry 16.2.2022 klo 15.33

[Pyry]

8.5.2022

Niin siis Pyrynhän ei pitänyt olla missään Hanami weekeillä. Mutta kuten muutenkin elämässään, Pyry vaan jotenkin sattumankaupalla ja vähän vahingossa päätyi sinne missä tällä hetkellä oli eli omaan maksutasoonsa aivan liian kalliin hotellihuoneen aivan liian kalliissa liinavaatteissa. Huoneesta oli tosin muodostunut pakostakin vähän kotoisampi kuluneen viikon aikana. Siellä haisi ja patterilla roikkui Pyryn käsienpesualtaassa liottamat kalsarit. Pyryn varautumattomuus yhtäkkiseen viikon reissuun näkyi erityisen hyvin äärimmäisen suppeana vaihtovaatemääränä, joka laivareissun jäljiltä oli vieläpä yksiä bilehousuja pienempi. Inkeri oli suostunut avuliaasti (Pyryn luvattua hoitaa loppukuun tiskivuorot) hoitamaan Matu-Liinia ja Sartsu (vähemmällä anelemisella) Iitaa.

Puhelin värähti sängyn viereisellä pöydällä ja muistutti kesken jääneestä painajaisesta, jossa Pirre oli lähettellyt Pyrylle laittoman hävyttömiltä vaikuttavia kuvaviestejä ja kryptisiä emojirivejä. Vatsassa muljahti, mutta onneksi viestin lähettäjä oli huomattavasti vähemmän uhkaava Salma, joka muistutti yhteiskeskustelussa orikavalkadin aikatauluista hymiöiden kera. Jos Pyry ei tuntisi Salmaa paremmin, olisi hän jo useamman kerran epäillyt naisen loputtomalta tuntuvan energisyyden lähteeksi jotain laitonta piristettä.

Pyry oli vetänyt patterinlämpimät alushousut jalkaansa ja istunut aamiaispöydässä tuttuun tapaansa Aleksanterin ja Mannyn vieressä. Aleksanteri yritti joka toinen aamu sulautua ruokasalin tapetteihin ja joka toinen valua pöytäliinan alle, mutta miehen ahdistunut hyörinä oli jo niin arkipäiväistä, että siitä oli oppinut nopeasti tulkitsemaan kuinka vakava tilanne oli. Tänä aamuna tilanne oli kohtuullisen huolestuttava, koska suuri osa seppeleläisistä norkoili buffetin ääressä pitkään ja Aleksanteri vääntelehti tuolillaan kuin olisi istunut muurahaiskeossa housuitta. Pyry mutusti croissanttiaan murustellen sänkiintyneelle leualleen ja toivoi laivamatkan kotiin olevan vähän rauhallisempi.

~~~

Tulevaisuuden Jalostusoriit liihottelivat areenaa ympäri ihastuneiden huokauksien saattelemina. Ja olivathan ne hienoja, ei tosin yhtä hienoja kuin suomenhevosten orikuvaston orit, joita Pyry oli viime yönä gaalan jälkeisessä väsymystilassa puhelimeltaan selaillut. Eedi oli aloittanut varsakeskustelun Pyryn, Allun, Eedin ja Riiniksen kävellessä takaisin linnahotellia kohti. Riinis oli kompastellut korkokengissään mukulakivien keskellä ja nojaillut sitten Pyryyn loppumatkan. Eedi oli valottanut suunnitelmiaan tulevan varsansa suhteen ja heittänyt ilmoille kysymyksen siitä, kuka Seppeleen asukeista olisi seuraavana varsotusvuorossa.

"No hei eiks Iita olis hyvä", Riinis oli heittänyt Pyryn käsikynkästä ja saanut tämän naurahtamaan epäuskoisesti.

"Ei tehä siitä nyt yhtään sen lihavampaa kuin jo on", Pyry oli kommentoinut. Riiniksen heitto oli tyyliä kännissä ja läpällä, mutta orien tepastelua seuratessaan Pyryn ajatukset vaeltelivat levottomina.

Ainakin siihen asti kunnes Salma tökkäsi kylkeen yllättävän kipeästi.

"Kato ton kirjavan värisen nimi on Flame. Sopis Liekkijärvelle", polkkatukkainen hihitti korvaan.

[Pyry]

10.5.2022

"Se oli sit viimenen kerta kun mä autan sua yhtään missään", jäinen ääni sanoi keittiön ovelta.

Pyry oli juuri työntänyt jääkaappikylmän pizzapalan suuhunsa ja kykeni vastaamaan vain kysyvällä ilmeellä.

"Ja milloin olit aatellut kertoa mulle, että vain pari metriä mun sängystä asuu myrkyllinen käärme, jonka terraario ei oo ees lukittu?"

Inkerin ilme oli kummallinen yhdistelmä loputonta väsymystä ja energistä kiukkua. Hyvin vaarallinen yhdistelmä.

Pyry nielaisi äänekkäästi pizzan - ei suinkaan pelon - takia.

"Ensinnäkään, se ei oo myrkyllinen vaan tappaa kuristamalla --"

"Aa no sehän muuttaa sit kaiken", Inkeri keskeytti kädet puuskassa. "Tukehtuminen on niin hirveen kiva tapa mennä."

Pyry mutristi suutaan ja hörppäsi yli viikko sitten avatusta limupullostaan. Väljähtänyttä, mutta sentään kylmää.

"Ja mä oon puhunut asiasta vaikka kuinka pitkään, hain Matu-Liinin huhtikuussa", Pyry jatkoi. Huhtikuussa auringonpaisteessakin oli ollut vielä kylmä ja Pyry oli vuorannut Matu-Liinin matkustusterraarion lämpimillä vesipulloilla, ettei kuvankaunis sateenkaariboa paleltuisi kotimatkallaan lemmikkitarvikeliike Tuli-Liskosta. "Helpottais varmaan kartalla pysymistä, jos kiinnittäisit huomiota tän kämpän tapahtumiin vähän enemmän."

Inkerin silmissä välähti vaarallisesti. Painostavan hetken jälkeen blondi tuhahti vähättelevästi ja nappasi pöydältä rusehtuneen banaanin, joka vielä jotenkuten pysyi banaanin muodossa. "Ihan sama, mut tästä lähtien herra hoitaa aamuruokinnat ihan ite. Hyvä, että mulla on kaikki sormet ees tallella."

Pyryllä raksutti hetken, keittiön kello nakutti ja Inkerin leuat jauhoi banaania.

"Siis miten usein sä sitä ruokit?"

Inkeri muljautti silmiään. "No hiiri päivässä, niin ku sanoit. Tosi kiva muuten kun meidän pakkanen on nykyään varattu kuolleille hiirille --"

"Hiiri VIIKOSSA, mä sanoin! Plus kirjotin sulle hoito-ohjeet."

"Jotka oli puolikkaan raamatun pituiset, kiitti vaan."

Auki jääneen jääkaapin moottori kolisi äänekkäästi ja Pyry tönäisi oven kiinni turhan voimakkaasti saaden koko kaapin heilahtamaan ja moottorin pörähtämään vielä kovemmille kierroksille. Tämä keskustelu ei johtaisi pidemmän päälle kuin tuhoisaan salamasotaan, jota Pyry ei nyt missään nimessä kaivannut. Hänen rauhallinen lomaviikkonsakin meinasi tuhoutua jo menomatkalla Ruotsiin, kun puolet porukasta makasi laivan sellissä ja loput puolet baaripöytien alla.

"Kai mä samalla voin laittaa Matu-Liinin laihikselle ku Iitankin", Pyry sitten mutisi ja istahti luovuttaneena keittiön pöydän ääreen. Inkeri viskasi banaaninkuoret roikkumaan täyden kompostiämpärin laidalle.

"Pyydät Hannesta vuoraamaan sen karsinan joillain energisoivilla kristalleilla, eiköhän se siitä", Inkeri vastasi kaivaen puhelimensa esiin ja jääden selailemaan sitä laiskan näköisesti. "Ei siitä jätkästä mihinkään muuhunkaan oo, kusi vaihteeksi kaikki työvuorotkin ruhtinaallisesti."

Pyry irvisti myötätuntoisesti. "Ehkä Emmy hiljalleen huomaa, ettei sitä saa päästää liikaan vastuuseen."

Inkeri tuhahti äänekkäästi katse tiiviisti puhelimessaan. "Luuletko että Emmy suostuu luopumaan enää sugar daddystään."

Pyryn kulmat kohosivat. "Kui?"

Blondin katse kohosi puhelimen ruudusta hetkeksi. "Olisit kuullut kuinka innoissaan ne viime viikolla suunnitteli maastoradan ja esteiden kunnostusta. Emmyllä oli metrinen tehtävälista jo valmiina." Inkeri hymyili kierosti. "Ja käsi ojossa."

Keskustelu oli ajautunut jälleen vaarallisille vesille ja Pyry väisti Inkerin katsetta. Mutta uteliaisuus voitti mukavuudenhaluisuuden.

"Onkse Hannes oikeesti niin rahoissaan?" hän kysyi varovaisesti.

Inkeri laski puhelimen käsistään ja nojautui keittiön pöydän yli kohti Pyryä.

"Se äijä omistaa kohta meidät kaikki. Katotaan vaan niin kohta Seppelettä ei samaksi paikaksi ees tunnista."

Pyry nielaisi vaikka kurkkua kuivasi yllättäen.

Inkeri iski kämmenet pöytälevyyn ja suoristi selkänsä. "Mä lähden nyt vaihteeksi nauttimaan iltatallista ja kaikista kädettömistä ihmisistä ja jalattomista hevosista ja miljoonista ähkyistä. Ja lehmistä." Inkeri liikehti poistuakseen keittiöstä, mutta pysähtyi vielä ovella. "Sori et lihotin Matu-Liisan."

"Liinin."

"Täh?"

Pyry nosti katseensa Inkerin silmiin. "Sen nimi on Matu-Liini."

[Pyry]

25.6.2022

"Sano sille yhdelle paskiaiselle, että oikeudessa nähdään."

Pyry huokaisi ja muljautti toisenkin jalkansa linttaan astuttuun lenkkariin.

"No enhän mä noin voi sille sanoa, en mä sitä oo haastamassa mihinkään. Lähinnä se mun avuntarjous koski sun hevostas. Hannes ei oo mun palvelusten piirissä", Pyry vastasi, mutisten viimeisen lauseen.

"Ai", keittiön pöytään nojaava Inkeri vastasi nostamatta katsettaan puhelimestaan. "Kato kuinka tuskaselta Siiri näyttää ötököiden suhteen ja ota sit yöksi sisään, jos vaikuttaa siltä. Mut voisit ihan hyvin yrittää vähän kovistella sitä Hannesta, alkaa vituttaa että mä oon ainoa joka joutuu opettaa sille jotain tapoja."

"Jootiettymoi", Pyry tokaisi ja luikahti äkkiä kuistin kautta ulos. 

Tietysti Inkerillä oli syy olla vihainen ja kieltämättä Hanneksen käytös oli huolestuttanut Pyryä viime aikoina jopa normaalia enemmän. Mies vaikutti olevan pelottavan helposti päähänpistojensa vietävissä. Mitä seuraavaksi, saisiko Hannes loistavan liikeidean muuntaa ratsastuskoulu kotieläinpihaksi tai päiväkodiksi? Kakarat päiväunille karsinoihin kaltereiden taakse ja lapsenlikaksi muunnettu Pyry vääntämään hernerokkaa siksi aikaa?

~~~

Iltatallissa oli hyvin aikaa kehitellä erilaisia Hannes-skenaarioita vaikka Pyry käyttikin työvuorostaan ainakin kolme minuuttia Siirin tuskastuneisuustilan arviointiin (lopputulos: hännän pyörimistahdin keskiarvo kuusi heilahdusta minuutissa, eli melko vakio) ja ainakin seitsemän minuuttia rapsutellen Iitaa nisien välistä (tamman lempparikutkutuskohta). Siitä hommasta tammatarhasta hänet saikin verekseltään kiinni Hannes, joka portilta huikkasi Pyryä poikkeamaan toimiston kautta ennen kotiin lähtöään. Iita heilautti korviaan protestiksi Pyryn poistuessa sen luota ollen vuorenvarma Hanneksen asentaneen häneen työtehokkuutta mittaavan mikrosirun. Ja nyt hänen tulisi selvittää kaikki hukkaan heitetyt nisienrapsutteluminuutit työnantajalleen.

Tallin käytävä oli lähes säihkyvän puhdas, kun Pyry vihdoin toimistoon menoa vitkuteltuaan avasi oven ja kurkkasi sisään. Hannes näytti melkein vakavastiotettavalta ja vastuuntuntoiselta tuijottaessaan kulmat hienoisesti kurtussa tallin uuden tietokoneen uutta näyttöä. Illuusiota nakersi litteällä näytöllä tasapainotteleva vaaleanpunainen sydämen muotoon viilattu kivi, joka oli vähemmän hienostuneesti kiinnitetty vinoon näytön päälle sinitarran palalla.

"Sulla oli jotain?" Pyry köhähti, kun Hannes ei tuntunut reagoivan tähän.

"Ah, Pyry, hienoa kun tulit, mulla olikin sulle asiaa", Hannes tokaisi näyttäen ilahtuneelta ja aidon yllättyneenä Pyryn paikallaolosta.

"...niinhän sä sanoit", Pyry aloitti, mutta Hannes huitoi Pyryä innostuneesti lähemmäs varsinaisesti kuulematta mitään.

"Katos tätä, eikö näytäkin hienolta", Hannes aloitti heilutettuaan Pyryn lähemmäs ja nyt vääntäen näyttöä Pyryn suuntaan.

"Joo?" Pyry huomasi tuijottavansa kuvaa rautiaasta suomenhevosesta.

Hannes tuijotti Pyryä odottava katse silmissään. Oliko Hannes kutsunut Pyryn luokseen saadakseen validaatiota siitä, että osaa tunnistaa laadukkaan hevosen puolikuolleesta muulista? Tuliko Pyryn onnitella häntä? Koska Pyry ei selkeästi osannut reagoida Hanneksen odottamalla tavalla, osoitti Hannes Pyryn istumaan. Hannes nojasi käteensä ja otti unelmoivan ilmeen kasvoilleen. Pyrylle tuli paha aavistus.

"Olen ymmärtänyt, että suomenhevoiset liinaharjoineen ovat katoava osa suomalaista mielenmaisemaa", Hannes aloitti vakavasti. Pyryn hämmentynyt kulmien kurtistus oli jotenkin tulkittavissa rohkaisevaksi eleeksi, joten Hannes jatkoi. "Olen myös kuullut sanottavan, että jokainen kiva suomenhevostamma ansaitsee kokea äitiyden ihmeen." Hannes keskeytti hetkeksi ja katsahti ulos ikkunasta. "Se on jotain sellaista, jota me kaksi emme tule ikinä ymmärtämään", hän sanoi sitten hiljaa, kunnes tuntui muistavan missä on ja palautti huomionsa Pyryyn. "Tiesitkö sinä Pyry, että hevosvarsa syntyy täysin valmiina, se pystyy juoksemaan vain muutaman tunnin ikäisenä äitinsä rinnalla?"

Pyry oletti kysymyksen olevan retorinen, mutta Hanneksen hiljaisuus piteni ja mies katseli häntä odottavana. "Tota... Joo?"

Leveä ilahtunut hymy levisi tallinomistajan kasvoille. "Niin, minunkin on hankala sitä uskoa! Mutta eiköhän minun ole aika antaa Iidan kokea tämä äitiyden ihme, mitä ajattelet?"

"...siis Iitalle varsa?" Pyry sanoi hiljaa hetken yritettyään hahmottaa keskustelun juonta. "Tota, se on mun hevonen", hän sitten lisäsi tajuttuaan itsestäänselvien faktojen joskus olevan Hannekselle hankalia hahmottaa.

Hanneksen ilme muuttui äkisti sekoitukseksi pöyristyneisyyttä ja hätääntyneisyyttä, kuin Pyry olisi juuri syyttänyt häntä jostain. "Totta kai se on! Kai minä nyt sen tiedän kenen hevonen mikäkin hevonen on ja mitä niille kukin saa lain mukaan tehdä. Ja että niillä on passit ja internetissä lukee omistajan nimi kaikkien nähtävillä, jos vaan osaa etsiä. Näähän nyt on ihan itsestäänselviä asioita meille hevosihmisille", tallinomistaja paasasi heiluen hermostuneena tuoli naristen. "Kaikki tosiaan vaan tietää nää asiat, vaikkei näitä missään opeteta yhtään kenellekään."

Hanneksen äänessä alkoi kuulua hienoinen murtuminen ja hän joutui hetken selvästi kasaamaan itseään. Pyry tuijotti kattoon ja yritti näyttää siltä, ettei olisi huomannut, kuinka Hanneksen alahuuli värisi. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden.

"Niin tota kiitos keskustelusta, mutta jos sulla ei ollut muuta..." Pyry sitten vihjailevasti sanoi siirtäen painoaan sohvalla noustaakseen ylös.

"Mutta sä et vielä antanut vastaustasi mulle!" Hannes huudahti ja tarrasi Pyryä kädestä kiinni estäen tämän lähdön.

Pyry tuijotti miehen ruskeisiin silmiin ja käänsi sitten katseensa omaan vankina olevaan ranteeseensa. "Niin mikä se kysymys oli?"

"Tehdäänkö Iidalle varsa? Minä päätän nimen näin kasvattajana ja maksan kulut, katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo. Tuleeko siitä ratsastuskoulun työntekijä vai sinulle kisatoveri, senhän näkee sitten vasta, eikö niin?" Hanneksen sävy ja ilme oli aneleva ja ote edelleen kiinni Pyryn ranteessa. "Mä niin mielelläni tekisin osani suomenhevoisten kasvattamisessa ettei ne kuole sukupuuttoon. Mieti nyt jos Iida jää sukunsa viimeiseksi. Niin kuin se samurai siinä elokuvassa."

Pyryn päässä pyöri ja ranteeseen sattui. Hän halusi tilanteesta vain pois, tämä oli aivan liian intensiivistä ja Hanneksen ilme aivan liian avuton ja viimeisen kommenttinsa ansiosta nyt lisäksi surullinen. "Okei", hän tajusi sanovansa.

Hannes hengähti helpotuksesta ja päästi Pyrystä irti. "Loistavaa."

Pyry hieroi rannettaan ja katsoi miestä kulmiensa alta epäilevästi. "Mutta mä päätän sen orin."

Hannes ei tuntunut välittävän tästä seikasta, mutta huoli kuului äänestä hänen varmistaessaan, että hän saisi nimetä varsan. Pyry kohautti olkiaan, mutisi joon ja karkasi sitten oven raosta ennen kuin tallinomistaja keksisi jotain muuta hänen päänsä menoksi. Hevosen nimeämistä ei nyt edes Hannes voisi mokata.

[Pyry]

30.6.2022

Pyry sulki tallin vessan perässään jo kolmatta kertaa tunnin sisällä. Hermostutti. Hän vilkaisi kelloa ja oli melkein kääntyä heti takaisin pöntölle, mutta tätä menoa he eivät pääsisi koskaan matkaan. 

"Ready?" Anna kysyi kulmakarvojaan kohottaen kun Pyry astui ulos paahteiselle tallipihalle. 

Pyry nyökkäsi, suuta kuivasi liikaa puhumiseen.

"Meen hakee Iitan, Allu näytti olevan kanssa valmis."

Anna lähti aitalle ja Pyry käveli Emmyn talon ja oritarhojen väliin parkkeeratun trailerin luo. Allu nojaili beigen ikkunattoman pakun kylkeen ärsyttävän rennon oloisena. Tai no ei se ihan tasaisen beige ollut, Allun olan takaa pilkisti valkoisen hevosen selässä keikkuvan alastoman naisen pää.

"Miltä murhaajalta sä tän oikein vuokrasit? Tuol takapenkillä on pressu ja jesaria, en yhtään yllättyis jos penkkien alla on joku luusaha."

Pyry vilkaisi pakun kyljessä olevan pariskunnan ilmeettömiä kasvoja. "Se oli joku Artsin ravikaveri eli en haluu ees arvailla mitä kaikkea tää auto on todistanut."

Iita kopisteli kohti traileria Annan kanssa ja keskeytti pohdinnan.

"Toivottavasti se ei nyt saa mitään lämpöhalvausta tuolla", Pyry mutisi Annan kävellessä Iitan edellä traileriin.

Iitan etukaviot kolahtivat lastaussiltaan ja se pysähtyi sillalle hetkeksi nojaamaan riimunnarua vasten. Narun paine ei antanut periksi ja kohtalonsa hyväksyen tamma asteli laiskasti loputkin askeleet sisälle traileriin.

"Mä olisin enemmän huolissani meistä", Allu huikkasi pakun ovelta. "Tän murhapakun ilmastointi ei pelaa nimittäin kunnolla."

Pyry murahti ja nosti sillan kiinni. Iita kävi välittömästi matkaeväidensä kimppuun ja riuhtoi raivokkaasti erittäin tiheäsilmäisestä heinäverkostaan korsia suuhunsa. Anna hyppäsi sivuovesta ulos ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan.

"Ei toi traikun ilma varmasti tunnu niin pahalta kun päästään liikkeelle kun on luukut hyvin auki", blondi lohdutti Pyryä ja lukitsi oven perässään.

Pyry pureskeli huultaan, mutta ei väittänyt vastaan. Mielessään hän oli käynyt läpi sata ja yksi kauhuskenaariota tulevaan astutusmatkaan liittyen. Hanneksen kanssa käyty keskustelu oli ollut viimeinen varmistus hänen päätökselleen astuttaa Iita ja sopiva ori oli ollut hänellä jo Hanamista asti mielessä. Mutta nyt asiat tuntuivat etenevän pelottavan nopeasti kun Pyryn epäröivä soitto Saaristoon olikin päättynyt Henry Säären tokaisuun siitä, että mitä nopeammin tamma saataisiin astutettua, sen parempi. Pikaisen aikataulun takia tämä matka varmasti tuntuikin niin epätodelliselta ja jopa uhkaavalta. Entä jos Pyry ei ollutkaan osannut ottaa jokaista pientä yksityiskohtaa huomioon?

Auton ilma oli kuuma ja tunkkainen ja polttavalle etupenkille istuminen oli tuskallista. Allu vetäisi aurinkolasit kasvoilleen ja hääräsi ilmastoinnin kanssa.

"Se on täysillä nyt", mies totesi kokeillessaan kättään tuuletusaukkojen edessä. "Ehkä tää vaan vaatii aikaa ennen kuin alkaa viilentää..."

"Toivottavasti, mä sulan näihin penkkeihin kiinni", lippiksellään kasvojaan löyhyttelevä Anna valitti heidän takaansa.

Pyryn puhelin kilahti. "Napataan Riinis kaupalta, se tulee kanssa mukaan", hän totesi naputellessaan mehujäiden tilausviestiä Riinikselle vastaukseksi, eikä Pyry nähnyt Allun kasvoilla värähtävää monitulkintaista ilmettä.

~~~

Alkuillasta Iita kolisteli lastaussiltaa pitkin alas ja nosti hölmistyneenä päänsä tajutessaan seisovansa kotitallin sijasta Saariston hevosopiston pihassa. Pyry silitti sen hionnutta kaulaa, tamma vaikutti matkasta väsyneeltä, mutta kuitenkin hyvinvoivalta. Pakulaisilla sen sijaan vaikutti olleen huomattavasti raskaampi matka.

"Viittittekö käyttää sen pesulla tossa vanhan tallin päädyssä, siellä on sille karsina kanssa", Pyry kysyi Riinikseltä ja Annalta ojentaessaan Iitan narun Annan käteen. "Tallimestari on kuulemma uudessa tallissa, käyn jutskaa sen kanssa."

Naiset lähtivät viemään Iitaa kohti punaista tallirakennusta Riiniksen tutkiessa puhelimensa karttasovelluksesta lähimmän uimarannan sijaintia. Veteen pääseminen sai vielä hetken odottaa. Allu jäi mukisematta siivoamaan traileria hiestä tummuneessa paidassaan sillä Pyry oli luvannut juottaa tälle niin paljon kylmää kaljaa kuin vain sieni-Allu kykenisi nestettä imemään.

Uudessa tallissa oli taivaallisen viileää ja hämärää ja Pyry onnistui paikallistamaan hevosopiston tallimestarin. Nopeasti he kävivät läpi Iitaan liittyvät käytännön asiat, ensimmäistä astutusta yritettäisiin jo aamusta. Pyryn vatsassa lehahti hermostuneisuuden perhoslauma, joka oli ollut aktiivinen siitä asti kun ensimmäisen ajotunnin jälkeen hän keksi kysyä Allulta mitä kaikkea astutuksessa voisi mahdollisesti mennä pieleen. Tallimestari tulkitsi Pyryn kauhusta laajentuneiden silmien kuuluvan innostuksen piikkiin ja viittasi kädellään hänet peräänsä. Tallin ovelta kasvoille löyhähti paahteinen ilma, mutta auringon piinaavuus painui taka-alalle, kun Pyry löysi katseellaan tarhassaan seisovan orin.

"Täällä on meidän Vinkku, laitetaanko varsaa tulille?"

"Laitetaan", Pyry henkäisi ja olisi varmasti unohtunut tarhan laitamille oria katselemaan koko loppuillaksi, jollei Allu olisi tullut kertomaan vaaleasta savupilvestä, joka oli purkautunut pakun konepellin alta hänen yrittäessään käynnistää autoa uudestaan.

[Pyry]

1.7.2022


Iita tapaamassa Saariston Vinorukkia

[Pyry]

13.8.2022

Pyry oli vahdannut hysteerisenä vahatippoja, Iitan ruuminlämmön muutoksia ja hännänseudun lihasten löystymistä. Pitkään aikaan ei tuntunut tapahtuvan yhtikäs mitään ja yhtäkkiä kaikki tuntui tapahtuvan kerralla. Pyry ja Allu vahtivat vuorotellen varsomiskameran rakeista kuvaa ja lopulta lauantaiaamun vasta hiljalleen valjetessa Iita vääntäytyi vaivalloisen näköisenä kyljelleen. Vain muutaman hetken jälkeen  paksuilla oljilla makasi ruunikko isomerkkinen tammavarsa. Pahimman helteen viilentyessä se käveli huojuvin jaloin emänsä vierellä pihalle ja jaksoi hetken tutustua maailmaan, kunnes siniset herasilmät painuivat taas kiinni.

[Pyry]

23.11.2022

"Niin on kai tällä jo nimi?"

Pyry nojasi maneesin laitaan ja katsahti Eediin, joka rapsutti hurjasti kutisevan varsakarvan haituvia Iitan varsan pyllyn päältä. Kirjavat varsat olivat päässeet hurjastelemaan ennen tunteja keskenään maneesin hiekalle ja irtojuoksutus oli sujunut ilman suurempaa draamankaarta.

"Varsa", Pyry totesi hetken mietittyään.

Eedi pyöräytti silmiään ja suoristi selkäänsä sen verran, että sai tökättyä Pyryä kylkeen.

"Ei se voi työnimellä ikuisuutta hei kulkea."

Pyry irvisti Eedille vastaukseksi.

"Nimi on jätetty Hanneksen vastuulle ja viimeksi kun kysyin asiasta siellä horror-hotellissa niin se vaan toppuutteli, että luovuutta ei voi käskeä."

Eedi pudisti päätään epäuskoisena. Iitan varsa työnsi pyllynsä vaativasti takaisin tämän käsien ulottuville. 

"Ihme tyyppi", hän sitten mumisi. Pyry ei voinut muuta kuin nyökätä.

~~~

SKRVIIIK.

SKRVIIIK.

SKRVIIIK.

Toinen tuulilasinpyyhkijöistä kirkui surkeana yrittäessään pyyhkiä märkiä hiutalerättejä etulasista. Pyry odotti pakastimena virkaa toimittavan autonsa muuttumista edes jääkaappilämpimäksi ennen kotiin lähtöä. Lunta oli tullut koko päivän, mikä oli tarkoittanut litimärkien ja puoli tonnia painavien loimien ripustamisen lisäksi jatkuvaa lumen kolaamista. Tallipiha oli aurattu aamulla, mutta siitä ei paljoa ollut enää apua iltapimeässä. Nyt Pyryn lumesta märän takin sisällä olevat hiestä märät paidat alkoivat muuttua ikävän kylmiksi. Suihkuun ja sänkyyn, mahdollisimman nopeasti. 

Koputus kuljettajan puoleiseen ikkunaan säikäytti Pyryn, eikä Hanneksen lasiin painautunut naama vähentänyt järkytystä.

"Nyt se syntyi, Pyry!" mies henkäisi lasia vasten ja lähti koikkelehtimaan tallia kohten viittoen kädellä toista seuraamaan.

Pyryä kiinnosti autosta takaisin lumisateeseen poistuminen yhtä paljon kuin niitä kuuluisia kiviä kiinnosti yhtään mikään, mutta Hanneksen viesti oli sen verran salamyhkäinen ja pahaenteinen, ettei hän uskaltanut jättää asiaa selvittämättä. Ehkä Hannes oli kaikkien heidän tietämättään varsottanut Akan, eikä kukaan heistä ollut tajunnut että poni oli jotain muuta kuin vain normaalin lihava.

Ähkäisten Pyry pungersi autosta ulos ja seurasi Hannesta sisälle talliin. Tallinomistaja oli selkeästi juossut sisälle toimistoon vauhdilla sillä hän odotti Pyryä pöydän äärellä juhlallisesti seisten kultakantinen muistikirja käsissään.

"Niin kuka syntyi?" Pyry kysyi pyyhkiessään huurustuneita lasejaan puhtaaksi.

Hannes hymyili.

"Iitan varsa", hän sitten melkein kuiskasi.

Pyry lösähti väsyneenä sohvalle ja kiskaisi litimärän pipon päästään. "No nyt täytyy sanoa, että viesti tuli vähän turhan myöhässä perille", hän vastasi lakonisesti vetäen samalla hikisiä hiussuortuvia otsaltaan. Pakkasen aiheuttama kylmyys ja fyysisen puurtamisen tuoma iholle kuivuva hiki oli harvinaisen inhottava yhdistelmä.

Hannes pudisti päätään hyväntahtoisesti.

"Mutta tänään hän syntyi uudelleen", mies sanoi ja avasi arvokkaan varovaisesti mystillisen kirjasensa. Hannes harppoi muutamat askeleet sohvalle tavalla, joka toi Pyryn mieleen yläasteella kuvaamataidon tunnilla näkemänsä nykytanssiesityksen. Sohva notkahti toisen miehen painon alla. "Katsohan", Hannes henkäisi ja ojensi kultakantisen kirjansa Pyryn märkään syliin.

Pyryn piti hetken aikaa tuijottaa koukeroisia kirjaimia, kunnes tajusi mitä Hannes oli kalligrafioinut aukeamalle.

ESI-LIINAKKO

"...okei?" Pyry katsahti kysyvästi Hannekseen, joka tuijotti häntä odottava hymy kasvoillaan.

"Niin. Siinä se vihdoin on. Olen odottanut nimen saapumista nyt kuukausitolkulla ja lopulta se oli niin helppoa. Tutustuin katsos suomenhevosen esihistoriaan ja hevosten nimeämistapoihin ja värejä merkitseviä sanoja on tiedätkö käytetty todella paljon hevosten nimeämiseen. Viime yönä uneeni saapui sitten tämä kaunis kultatukkainen varsa joka rubiininpunaisella kielellään lipaisi poskeani hellästi. 'Minä olen Esi-Liinakko', sen sielu sanoi minulle", Hannes sanoi ääni hieman värähtäen.

Pyry siirsi kirjaa sylistään voidakseen nojata voipuneen päänsä kylmiin käsiinsä. Hän voisi olla jo kotona odottamassa suihkun lämpeämistä.

"Niin, se liikutti minuakin kovasti", Hannes sanoi ja painoi kätensä Pyryn olalle.

"Hannes", Pyry mutisi rintaansa vasten. "Se varsa on ruunikko."

"Voi ei, pitääkö eläinlääkäri kutsua?" Hannes kauhistui.

Pyry nielaisi turhautuneen huokaisun. "Sen väri on ruunikko."

Hannes tuijotti Pyryä.

"Sen harja ja häntä on mustat."

Hannes tuijotti Pyryä.

"Sen tukka ei oo kullan värinen."

"Niin siis vielä."

"Mitä?"

"Niin se ei ole vielä vaihtanut väriä kultaiseksi, tai siis liinakoksi", Hannes korjasi Pyryä asiantuntevan oloisena.

Nyt Pyry huokaisi."Ei se väri tuu muuttumaan. Ne pysyy mustina.

"Hannes näytti hämmentyneeltä. "Mutta jotkut varsat muuttuu eri väriksiksi kun ne kasvaa!" hän sitten huudahti kuulostaen melkein loukatulta.

"Mmm, joo jotkut. Ei tää."

Hannes hiljeni hetkeksi.

"Eikö eläinlääkärikään voi auttaa?"

"Ei voi."

Toimistoon laskeutui hiljaisuus. Pyry vilkaisi Hannesta, jonka kasvoilla oli kovin eksynyt ilme. 

"Ei tämä nimi nyt sitten ole kovin sopiva..." Hannes tuijotti kauniisti kirjailtua Esi-Liinakkoa.

Pyry hymyili sellaista hymyä jossa painetaan huulet toisiaan vasten niin että posket vähän jännittyvät ja samalla toivotaan, että toinen uskoo hymyilijän ajattelevan empaattisia ajatuksia.

Hannes hipeli kuivuneita mustekoukeroita hellästi. "Mulla oli aika pitkä lista nimiä, tämä tuli ihan salamana sen listan ulkopuolelta ja tuntui niin oikealta."

Pyryn väsyneistä aivoista kuului raksahdus.

"No mähän voin kattoa sitä listaa ja valkata sieltä?"

Hannes katsahti Pyryyn ja näytti surulliselta.

"Se nimi on edelleen sun valitsema, mä vaan... toimin esitarkastajana!" Pyry yritti selittää. 

Suru hellitti hiukan.

"Niin... ehkä se olisi järkevää." Hannes katsahti vielä Esi-Liinakkoa ja nyökkäsi sitten päätöksen tehneenä. "Kyllä. Se on hyvä idea. Odotas hetken, lista on täällä..."

Hannes nousi sohvalta ja alkoi rapistella pöydän laatikoita. Pyry vilkaisi salakavalasti kelloa, hänen työvuoronsa loppui jo puoli tuntia sitten.

"Ah, täällä, sitriinikiven alla, niinpä tietenkin..." Hannes huudahti ja heilutti paperia voitonriemuisesti. "Sitriini on täynnä luovaa energiaa", hän jatkoi nostaen kellertävän kiven toimiston hehkulamppua vasten.

"No niinpä tietenkin", Pyry vastasi ja nousi kankeasti ylös. Hän nappasi listan nopeasti taskuunsa ja kääntyi ovea kohden.

"Mutta sitä en vain ymmärrä..." Hannes aloitti ja Pyry pysähtyi äänettömästi kiroten. Hän pakotti parhaan asiakaspalveluhymyn kasvoilleen ja käännähti katsomaan tallinomistajaa.

"Niin?"

"Että kuka se kultatukkainen varsa oli?"

Pyry räpytteli hetken yrittäessään tajuta mistä Hannes nyt houraili.

"Niijjuu. Ehkä se oli Iitan seuraava varsa", hän sitten vitsaili ja kääntyi karatakseen ovesta ulos. Pyry ehti kuulla vain alun Hanneksen hämmästyneestä lausahduksesta.

"Viesti tulevaisuudesta..."

~~~

"Mikä helvetti tää on?" Inkeri mutisi sipsin muruset suusta lennellen.

Pyry oli juuri matkalla yläkertaan kuivaten samalla pyyhkeellä suihkunmärkiä hiuksiaan. Hän vilkaisi keittiön oven aukosta Inkeriä, joka tuijotti Hanneksen kirjailemaa paperia. 

"Hanneksen visio Iitan varsan nimeksi, tietty", hän vastasi lakonisesti. Keittiön pöydällä oleva sipsikulho kiinnitti huomion ja Pyry asteli villasukissaan lautalattia naristen sitä kohden.

Inkeri vilkaisi Pyryä kulmiensa alta. "Voi varsaparkaa."

Pyry tunki naamansa täyteen paprikasipsejä. "Kai siellä joku hyväkin on pakko olla, en ehtinyt vilkaista kun vain alkua. Tai ees joku välttävä."
Inkerin silmät vaeltelivat pitkin paperia.

"Onks Pippiliina välttävä?" hän sitten tyrskähti. Sipsit lentelivät pöydälle. "Mut hei, sentään se on tainnut oppia viimein mun nimen." 

Pyry käveli Inkerin taakse ja vilkaisi listaa blondin olan yli.

"Toi on varmaan sen kauppalista."

"Mmm-hm."

Pyry huokaisi ja hieraisi sipsin rasvaamilla käsillään silmiään. "Mikä niistä on vähiten kauhee?"

Aleksanteri asteli keittiöön ja alkoi valittaa hänen tyhjentyneestä sipsikulhostaan, kunnes tajusi että kumpikaan kämppiksistä ei kiinnittänyt valitukseen mitään huomiota.

"Mikä toi on?"

Pyry oli tässä vaiheessa painanut väsyneen päänsä keittiön pöytää vasten ja mutisi vastauksensa: "Hanneksen aivopierulista Iitan varsan nimeksi. Pakko valita nyt joku niistä että saa sen elukan joskus rekisteröityä."

Aleksanteri vilkuili listaa läpi. "Palliton on ihan osuva."

Pyry äännähti tuskaisesti.

"No hei eiks Senna hoo oo ihan kiva?" Inkeri yritti. "Hoo on varmaan Hannesta varten, että se muistaa sen olevan hevonen."

Pyry nosti päänsä ja makusteli nimeä.

"Se on itse asiassa ihan nätti nimi." 

Ehkä tämä ei ollutkaan täysin toivotonta?

"Kai te tajuutte et se on vaan Hannes takaperin?" Aleksanteri huomautti avuliaana, nappasi sipsikulhonsa ja tassutteli television ääreen.

"No voi jeesus sentään!" Pyry parkaisi ja Inkeri repesi nauruun.

Pyry kiskoi nimilistan hervottomasti nauravan Inkerin käsistä ja yritti epätoivoisesti etsiä jotain sievälle suomenkirjavalle tammavarsalle sopivaa nimeä. "Olkoot sitten Leipäjuusto vaikka, mä en enää jaksa ajatella tätä enempää", hän äännähti tuskaisesti, ruttasi paperin pieneksi tolloksi ja viskaisi sen sitten kohti paperikorin virkaa toimittavaa pahvilaatikkoa.

Rypistynyt nimilista kimposi laatikon reunasta lattialle.


Kiitos nimiehdotuksista discordilaisille <3

[Anne]

19.12.22

Lumi oli muuttunut hieman nuoskaisemmaksi. Sartsu siirtyi Perlen karsinalta kohti Iitan aittaboksia, jossa tamma lämpöisteli varsansa kanssa. Sartsulla oli lahja Pyrylle, tulevaisuuden suitset varsalle, jonka nimi ei kai vieläkään ollut virallisissa papereissa. Pyry oli saanut päivän työnsä tehtyä ja vaihtoi kynttilää aitan tukissa roikkuvaan lyhdykköön.

- Pyry, ole hyvä! Sartsu ojensi paketin Pyrylle ja halasi häntä. - Kun päästään kouluttamaan varsaa, niin voit kuvitella miten hienona se näissä on.

Pyry aukaisi varovaisesti paketin, josta paljastui turkoosit nahkasuitset. Räntäsateelta suojassa aitan katoksessa parivaljakkoi tunnelmoi laskeutuvaa joulua ja miettivät, miltä pikkutamma näyttäisikään isompana.