Joulutehtävä 1/3Aamutalli joulun tunnelmissaPieniä lumihiutaleita tuiskutti niin kiivaasti, että tuntui, kuin ne olisivat yrittäneet kasata luminaamion ylleni. Taivaalta kohtisuoraan tippuvat hiutaleet sulivat kasvojeni paljaalle kaistaleelle kuin pienet kosteat suukot.
Kello lähenteli kuutta aamulla. Olin lupautunut tekemään aatonaaton aamutallin Pyryn kanssa.
Tienoo oli hiljainen ja sininen, sillä tavalla liikkumaton, jollainen se vain jouluna oli. Satunnaiset omakotitalot Seppeleeseen vievän ison tien laidalla olivat kuorruttautuneet kullanhohtoisen kutsuvin valosarjoin. Ehdin vilkaista yhdestä ikkunasta sisään ohikulkiessani. Mustahiuksinen lapsi, ehkä viisivuotias, istui keittiön pöydän ääressä tonttulakki päässään ja nauroi. Näky piirtyi takaraivooni kirkkaana ja elävänä.
Pyry oli jo Seppeleessä lapioimassa pääovien eteen satanutta pehmeää lumikinosta. Anne ja Krister olivat jättäneet päärakennuksen portaille pienen lempeän lyhtyparin. Muuten ikkunat olivat vielä pimeinä. Heilautin kättäni ajankohtaan nähden reippaan näköiselle Pyrylle ja hän hymyili lämpimän vastatervehdyksen.
"Hyvää joulua", hän sanoi lapion varteen nojaten.
"Huomenta! Mä voin alkaa jakaa rehuja", sanoin kopistellen kengänkantoihin tilsautunutta lunta.
"Tuossa on tallin avaimet", Pyry sanoi kaivaen paksun toppatakkinsa taskusta helisevän nipun. "Mä lapioin ja sytytän lyhdyt."
Tallissa oli hiljaista. Karsinoiden oviin kiedotut jouluköynnökset helisivät hiljaa. Joku hoitajista oli tuonut punakylkisiä joulupalloja, toinen ripustanut korkealle oven yläpalkkiin pilvireunuksisen piparkakun. Talli tuntui hämärältä ja salaperäiseltä, kuin ihmeellinen joulun henki olisi todellakin laskeutunut sinne.
Uusi hevonen, kapea ja kekälemäinen Punkku, työnsi päänsä käytävälle kun sytytin valot. Taputin sitä ohimennen kaulalle. Joku hevosista hirnahti syvällä kurkkuäänellä aamunälkäänsä.
Rehukärryt täyttyivät nopeasti. Mitatessani kauroja ja kivennäisiä ämpäreihin kuulin, kuinka Pyry kopisteli portaat yläkertaan. Myöhemmin rehuvaraston avoimesta ovesta kantautuvista humahduksista päättelin hänen tiputtavan heiniä. Minua haukotutti makeasti. Tallissa oli niin monta uutta hevosta, että sain mitata tarkkaan pysyäkseni kärryillä rehumääristä.
"Mä voin jakaa rehut ponitalliin ja aittaan", sanoin, kun Pyry tuli heinäntuoksuisena ovelle. Hän nyökkäsi.
"Mä otan sitten tallin."
Hän hivuttautui ohitseni toiselle rehukärrylle ja tuuppasi sen tottuneesti liikkeelle. Kärryn renkaan hiljainen nitkunta hiljeni vähitellen, kun hän työntyi kynnyksen ylitse ja katosi tallikäytävälle.
Latasin toisen rehukärryn täyteen ja työnsin sen odotteluhuoneen kautta ulos. Lumimyräkkä iski kasvoilleni saman tien. Työnsin leuan kaulahuivin sisään ja puskin painavan kärryn hangen läpi aitan ovelle. Lyyli, Huiska ja Oili hörähtelivät ilahtuneina, kun luminen naamani pilkisti ovenraosta sisään.
Ponitallissa tuoksui vielä uusi maali ja rakentaminen. Ponien päät pongahtelivat puoliovien ylitse, kun työnsin kärryt uuteen rakennukseen. Se tuntui hirvittävän matalalta ja somalta. Karsinoiden maalatut seinät kiiltelivät himmeästi. Ikkunoille oli kasaantunut korkeat nietokset lunta ja niiden takaa näkyi kaistale tummaa taivasta ja satunnaisia sitä läikittäviä tallin valoja.
Tyytyväinen pärskähtely täytti tallin, kun rehut ropisivat laarien pohjille. Viskoin heinät ovien ylitse reilulla kädellä. Elmo työnsi saman tien koko turpansa hyväntuoksuiseen korsikasaan. Jätin valot päälle ja purjehdin kärryineni takaisin talliin.
"Valmista?"
"Juuri sopivasti."
Pyry jakoi juuri viimeisiä heiniä Agin karsinalla. Vilkaisin oven ylitse hevostani, joka kuopi puhtaanvalkea kaula tiukalla kaarella. Se hyökkäsi heiniä päin, haukkasi puoli sylillistä suuhunsa ja kääntyi kohti lumen täplittämää ikkunaa.
"Huhuu? Onko täällä ketään?"
Pääovelta kuuluva ääni sai minut ja Pyryn säpsähtämään. Annen aamuiset kasvot kurkistivat karsinarivistön välistä.
"Haluatteko tulla aamupalalle?"
Hengähdimme molemmat kai erikoisen autuaallisen joon, sillä Anne naurahti ja pisti kätensä puuskaan.
"Pitäisikö minun ajatella, että tallintekijäni tarvitsevat lomaa, kun ajatus aamupalasta saa heidät näyttämään tuolta?"
Aamupala oli minun makuuni vähättelyä. Anne oli kattanut pöytään karjalanpiirakoita, hedelmiä, kolmea erityyppistä leipää ja riisipuuroa. Kannuissa höyrysi kahvia, teetä ja glögiä. Olimme juuri vaihtaneet Pyryn kanssa ihailevan katseen, kun Anne avasi kuivakaapin oven ja otti hyllyltä joulutorttuja.
"Hyvää joulua", Anne sanoi vino hymy huulillaan. Hän veti meille tuolit esiin pöydän alta.
Muut, Kristakin, taisivat nukkua vielä. Söimme kuin pienet sudenpoikaset. Anne istuskeli meitä vastapäätä ja vei ruokaa suuhunsa huomattavasti rauhallisempaan tahtiin. Tajusin ajatella vasta aamupalan loppupuolella, että hän oli varmaankin nähnyt meidät pihamaalla eikä suinkaan sattumalta valmistanut sellaista juhla-ateriaa.
Krista heräsi, kun hörpin viimeisiä jumalaiselta maistuvia glögikulauksia. Anne haki hänet unisena ja yöpukusillaan makuuhuoneesta ja vilkutteli iloisesti peräämme, kun lähdimme viemään hevosia ulos.
"Otetaanko tarha kerrallaan?" Pyry kysyi kiskoen takkinsa vetoketjua kiinni.
"Otetaan", nyökkäsin.
Veimme hevoset ulos kaksi tai neljä kerrallaan. Rauhallisemmat ja älykkäämmät, kuten Myntti ja Reino tai Siiri ja Lemon, sai kuljettetua kätevästi yksi hevonen kummassakin kädessä. Zodiacin tai Windin kaltaiset reaktiivisemmat hevoset saivat yksityiskyydityksen.
Vein sekä Bonnien että Agin pihalle. Agi potkaisi takajalkansa portilla ilmaan niin, että loimen kiinnitykset kilahtelivat ja lumitilsat olivat lentää kasvoilleni. Bonnie jäi pyörimään ympärilleni ja puhalteli hyväntuulisena ilmaa kasvoilleni.
"Palkinto sille, joka siivoaa puolet bokseista ensimmäisenä", heitin Pyrylle, kun palasimme Elmon ja Gekon tarhattuamme talliin.
"Selvä", Pyry virnisti minulle.
Jos kylmä oli tähän mennessä hiipinyt takkini alle, nyt se karkasi. Talikkoa heiluttaessa minun oli pakko avata takki ja lopulta heittää se yläkerran portaiden kaiteelle roikkumaan. Lumihiutaleet pistelivät kasvojani, kun kiiruhdin hangen poikki tyhjentämään kottikärryä karsinoiden välillä.
Pyry oli nopeampi, tietysti. Aamutalleja tehneenä hänellä oli rutkasti enemmän kokemusta karsinoiden kääntelystä kuin minulla kahden hevoseni kanssa. Kun siivosin viimeistä kolmea karsinaa, Pyry jo puisteli turvehippuja villapaidastaan.
"Voittaja", huohotin palatessani viimein tyhjin käsin talliin. "Mitä haluat palkinnoksi?"
"En mä tarvitse mitään", Pyry sanoi kursailevasti. Hymyilin hengitystäni tasaten.
"Tule käymään meillä kahvilla, kun ollaan valmiita. Jesse ja mä ollaan leivottu."
Hinkkasin juomakupit puhtaaksi sillä aikaa, kun Pyry keräsi ämpärit karsinoista ja huuhteli ne pesarissa. Kylmä vesi pisteli paljaita sormiani.
"Valmista tuli", huikkasin hänelle lopulta tallikäytävän toiseen päähän.
Joulupallot kimalsivat ikkunoista valkenevassa aatonaaton valossa.
Joulutehtävä 2/3AattoratsastusIlta alkoi jo laskeutua, kun ratsauduimme täydellä tallipihalla aattoratsastusta varten. Meitä oli, kuten asiaan kuului, paljon. Reino kuopsutteli reessä niin, että valjaisiin kiinnitetyt pienet kulkuset helisivät ystävällisesti. Bonnie väräytti korviaan äänelle. Paksujen vällyjen välissä istuivat Vanessa, hänen vaarinsa ja Lynn kuin kolme pientä tonttua. Pyry nökötti tottuneen näköisenä kuskipukilla ohjakset kädessään. Vain pieni hiustupsu ja silmät pilkistivät kaulahuivin ja pipon välistä.
Bonnien ratsastusloimi oli jäädä saappaaseeni kiinni, kun ponnistin ponin selkään. Se piteli päätään korkealla ja katseli maisemaa suoristaessani loimen ja kiristäessäni vyötä vielä parilla reiällä. Anne kävi jakamassa lyhdyt ja järjesti meidät pitkään jonoon, joka kiemurteli tallipihan poikki kohti uutta ponitallia ja sen takana aukeavaa lumihuppuista metsää.
"Glögitarjoilu alkaa ponitallissa heti, kun olette saaneet hevoset hoidettua takaisin sisään. Hyvää reissua", hän sanoi.
Lähdimme matkaan rauhallisessa käynnissä. Kylmä tuuli puhalsi aukealla pihalla ja hellitti vasta, kun pääsimme puiden väliseen hiljaisuuteen. Kannattelin lyhtyä satulan etukaarella ja annoin sen kallistella Bonnien tasaisten askelten tahdissa. Viima nipisteli varpaita, mutta sillä tavalla, joka ei erityisemmin häirinnyt.
"Lauletaanko jotakin?" Annin ääni kaikui edempää jonosta, kun olimme ratsastaneet jonkin matkaa.
Hiukan epävireinen, mutta sitäkin hartaampi En etsi valtaa loistoa kumpuili lumen peittämien kuusenoksien välillä. Hevoset höristelivät korviaan ihmeissään. Rapsutin Bonnien kaulaa vapaalla kädellä ja annoin jalustinten kilahtaa vaivihkaa pois jaloistani.
Lyhdyn valo lepatti rauhallisesti, kun palasimme reilua tuntia myöhemmin tallipihalle. Kylmä oli saanut Bonnien puhisemaan ja ottamaan loppumatkasta pieniä sivuloikkia. Se kiihdytti tyytyväisenä tahtiaan, kun talli pilkotti puiden välistä.
Tallissa tuoksui joululta. Joku oli käynyt hakemassa kuusen ja pystyttänyt sen satulahuoneen oven viereen. Bonnie tuhahteli kuuselle, kun talutin sen lumia kengistäni kopistellen talliin.
"Se oli tuossa jo menomatkalla", muistutin ponia.
Riisuttuani Bonnien varusteita heitin punaisen loimen sen selkään. Sen sieraimet värähtelivät äänettömästä hörähdyksestä, kun taputin sen kaulaa. Ennen lähtöä ponitalliin kaivoin harjapussista punakylkisen omenan, jonka kimo söi kädestäni muutamalla mehukkaalla haukkauksella.
Ponitalliinkin oli tuotu joulukuusi. Sen uudet asukkaat kurkkivat meitä uteliaina, kun kokoonnuimme glögimukiemme kanssa karsinoiden väliin.
"Hyvää joulua!" Anne kuulutti kohottaen omaa kuppiaan. Hörppäsin samaan aikaan muiden kanssa. Makean mausteinen maku jäi suuhuni vielä pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun muki oli jo tyhjentynyt.
Ennen kotiin lähtöä livahdin vielä Agin karsinalle.
"Mulla on sullekin jotain", sanoin lempeällä äänellä hevoselleni. Se käänteli epäluuloisena korviaan, mutta käänsi ne lopulta höröön, kun vedin esiin toisen punakylkisen omenan. Hevonen haisteli sitä sieraimet laajentuen ja noukki sen sitten varovaisesti etuhampaillaan kämmeneltäni.
Ehkä ensi jouluna sekin olisi jonkun alla aattoratsastuksella.
Joulutehtävä 3/3 Lohta syömässä
(varattava 1kpl jaossa)
Ja haluaisin myös uutta hännänselvitysainetta!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!