Hoitajahaut syyskuu 2017

[Anne]

Hoitajahaut ovat avoinna kaikille hoitajakurssin suorittaneille, apuhoitajana vähintään 5 kertaa hoitaneille sekä vanhoille sebeläisille.

Hoitajaksi haetaan hahmolla, joka myös toimii hoitajana, joten mietithän itsellesi inspaaavan hahmon jo valmiiksi =)


Hoitajaa etsivät:

Charlie
Lauhkea, hieman löysäkin ruuna, joka kaipaa jämäkkää ratsastajaa. Toimii niin esteillä kuin koulussakin.
>> sivu


Pancho
Herkkä ja osaava lustianoruuna. Etsii hoitajaa, joka painottaa kouluratsastukseen ja on valmis treenaamaan Panchon kanssa enemmänkin.
>> sivu


Eiko
Nuori inralnnicobtamma. Hauska hösö, jonka kanssa pääsee varmasti kokemaan kaikki ratsastuskouluponin riemut.
>> sivu


Lyydia
Jähmeä, hieman juro tamma. Ratsastuksessa on ainakin haastetta! Haetaan kakkoshoitajaa jakamaan hoitovastuuta Loviisan kanssa.
>> sivu

Peck
Hauska, nyreä russiruuna nuoremmalle hoitajalle.
>> sivu


Hestia
Esteponi junioriratsastajalle, joka myös on innostunut kisaamaan ja valmentautumaan. Hesellä hyvää potentiaalia esteille.
>> sivu


Hevosiin saattaa tulla muutoksia. Haku on auki 30.9. klo 18 asti.

[Isabel]

Kun ponilla ja tytöllä klikkaa, siitä voi tulla jotain mahtavaa – tai näin toivoo ainakin 13-vuotias esteratsastajan alku Isabel Lawrence, joka on muuttanut Suomeen vuosi sitten ja siitä lähtien käynyt Seppeleessä ratsastustunneilla (kuvitteellisesti) haaveillen hoitoponista koko pitkän talven ja kesän. Kokonaisuudessaan kolmisen vuotta ratsastellut Isabel on ehkä tallinomistajan edessä ujosteleva enkeli sädekehineen, mutta ei koskaan pelkää haasteita ja onkin oman paikkansa löytämisen jälkeen eloisa sekä ainapirteä tyyppi, joka usuttautuu mukaan kaikkeen menoon. Kuten voi arvata, päättäväisyyttäkään ei tytöltä puutu ja hän ei pelkää yrittämistä. Ikäluokalleen melko tyypillisesti Isabel tykkää mennä kovaa ja korkealta – lajiksi valikoitui esteratsastus heti ensimmäisen ristikon ylityksen jälkeen. Tätä nykyä brunette harjoittelee 50cm ratoja mutta uskaltaa yksittäisenä hieman enemmän! Kouluratsastuskin on ihan jees, mutta siinä kilpailutaso on HeD-HeC. Isabel puhuu suomea vähän vaivalloisesti, sillä ensisijainen äidinkieli on englanti, mutta tyttö kehittyy koko ajan (:

Isabelin tunnistaa hoikasta vartalosta, pitkistä tummanruskeista hiuksista ja suurista silmistä. Hän kokee itsensä varsin muotitietoiseksi ja tallille ei voi mennäkään ihan missä tahansa varusteissa. Kirkkaanpinkki on kovassa käytössä, mitä vaatetukseen tulee, yhdistettynä tummansiniseen. Merkillä on väliä. Tyttö ottaa kovasti vaikutteita idoleistaan eli Seppeleen hoitajista ja oman hevosen omistavasta serkustaan, mitä tallityyliin tulee.

Unelmien hoitoponi olisi Hestia, napakka ja sopivasti estepainotteinen ponski. Suloinen ulkomuoto on vain pintapuolinen raapaisu Hesen moniin hyviin puoliin: kirjoittajan sydän hakkaa kohti reippaita ponitammoja, ja niin hakkaa myös hahmonkin. Hestia käy järkeen myös realismin nimissä, jos haavemaailmasta hetkeksi poistutaan: se olisi juuri oikea poni viemään Isabelin tavoitteellista ratsastajanuraa eteenpäin. Silmissä siintävät esteradat, ja niillä kirjava tamma voi viedä tytön pitkälle. Tästä ponista voi ammentaa tunnelmallista tarinaa vielä hamaan tulevaisuuteen asti.

Seppele siksi, että se on ajankohtainen, todentuntuinen talli, jonka jokaisen nurkan pystyy silmillään näkemään. Tunnelma on ihanan kodikas ja kotimainen: samanlaista saa hakea. Seppele tuntuu jo nyt jollain tavalla tutulta ja siinä samalla sitten rennolta paikalta, jonka luomassa ympäristössä olisi mukavaa ja helppoa saada tekstiä aikaiseksi. Tätä tunnetta tulee aika harvoin aidosti koettua virtuaalitallien parissa, ja tämä on yksi niistä muutamista mustavalkoisista asioista: joko talli tuntuu omalta, tai sitten ei. Täytyy tosin sanoa, että päätökseen vaikuttavat ehdottomasti myös mukavan sekä tiiviin oloinen talliporukka, aktiivinen toiminta ja oikeasti inspiroiva poni-hahmo-yhdistelmä, joka vihdoin löytyi.

En lupaa viikoittaisia tarinoita tai jokaiseen tapahtumaan pää kolmantena jalkana ryntäämistä, mutta lupaan olla vastuullinen, ajattelevainen ja toivottavasti myös muita kuin vain itseäni innostava naama tallilla. Haluan varmasti olla mukana keskusteluissa ja jakaa hyvää henkeä foorumilla muutenkin! Tykkään kirjoitella perinteisiä ponityttötarinoita, mutta Seppeleessä voisi myös juonitella, harjoitella piirtämistä ilman arvostelevien katseiden pelkoa ja kehittää aivan uusia seikkailuja muiden tallilaisten kanssa. Hestian päiväkirja saisi olla ponitytön onnenkantamoisten, tuskien, ilojen ja surujen keskipiste. Ja jos tuuri käy, ehkä inspiraatiota todella tulee niin paljon, että sitten on vaan pakko kirjoittaa viikoittain!

Syysterveisiä koko Seppeleen väelle!

[Eveliina]

Syksyinen tervehdys!

Olen Eveliina Helmelä, aivan pian (itseasiassa haun päättymispäivänä, 30.9!) 18 ikävuoteen yltävä kähärätukkainen, kiltti ja huomaavainen hevostyttö. Oikeastaan kutsun itseäni ennemminkin ponitytöksi, sillä tuskin 160 senttiin jämähtäneen pituuskasvuni ansiosta sovin vielä vallan mainiosti ponin selkään, enkä ole vielä koskaan törmännyt hevoseen, josta aivan erityisesti pitäisin. Elämäni poneja sen sijaan löytyy monen monta kappaletta!

Aloitin ratsastuksen 7 vuotiaana suurella, kilpailuun ja valmentautumiseen painottuvalla ratsastuskoululla, jolla olen ratsastanut siitä asti. Kokemusta on kertynyt melkolailla kaikesta, aina pahankurisista pikkuponeista ihan kovan tason kilpahevosiin asti, ja toimin usemman vuoden ajan myös valmentajani hevosenhoitajana.
Laadukkaan valmennuksen ansiosta pääsin myös kilpailemaan lähinnä Helppo B ja 80cm luokkia, joille tosin hyppäsin tasooni nähden aivan liian aikaisin. En koskaan ollut niitä ratsastajia, jotka toivat hienoilla kilpaponeilla ruusukkeet kotiin. Pikemminkin olin se ratsastaja, jolle vakuuteltiin, että tarvitsen vain ratarutiinia, vaikka muksahdin esteradalla maan kamaralle ihan vain, koska en päässyt hyppyyn mukaan.
Ala- ja yläasteaikoina suorastaan asuin tallilla, mutta viimevuosina olen kömpinyt läpi tallikiusaamisesta, estepelosta, kilpailupelosta ja totaalisesta motivaationpuutteesta. Onneksi nämä ovat jo pikkuhiljaa takanapäin, ja koska skippasin hurjapäisen ja kokeilunhaluisen teini-minäni, niin se taitaa nostaa päätään vasta näin täysi-ikäisyydeen kunnyksellä, aika hurjaa!
Haluaisin siirtyä entiseltä ratsastuskoulultani Seppeleeseen, sillä en viihtynyt enää kilpailun, menestyksen ja ehkä talousvaikeuksien takia myöskin hiukan rahanhajuisessa ympäristössä. Kun valmentajani omistama hoitohevonen lähti eläkekotiin ja myös parhaimmat ystäväni kyllästyivät touhuun jo muutama vuosi takaperin, en koe enää minkään sitovan minua paikkaan, joka sai minut melkein unohtamaan, miksi harrastan tätä lajia!
Seppelettä sen sijaan olen seuraillut jo iät ja ajat, ihaillen luovia ja tunnelmallisia merkintöjä hevosten päiväkirjoissa. Näin ulkopuolisen silmiin myös ilmapiiri vaikuttaa lämminhenkiseltä ja vastaanottavaiselta, toivottavasti tällainen omaperäinen otuskin pääsisi siihen mukaan!

Kuten mainittu, olen tavattoman kiltti, sympaattinen ja suurisydäminen naisenalku. Joskus minun kuvataan ajattelevan vähän liikaakin, ja voinhan minä myöntää, etten ole kovin räväkkä tai rohkea persoona, enkä mielelläni sano mitään, joka saattaisi vähänkään loukata vastapuolta.
Nyt täysi-ikäisyyden lähestyessä, olen kuitenkin kasvanut ihmisenä aivan valtavasti. Olen uskaltanut näyttää, kuinka pidänkin salilla käymisen sijaan kirjoittamisesta, piirtämisestä ja valokuvaamisesta. Olen pystynyt myöntämään, etten olekaan niin luja ja vankkumaton persoona, kuten monet ihailemani ihmiset ovat. Olen hyväntahtoinen ja mukautuvainen tyyppi, sopivassa seurassa aika puheliaskin, ja ajoittaisesta ujoudestani huolimatta pyrin aina olemaan avoin ja hymyileväinen kaikkien kaveri.
Minulla on toki myös se ylienerginen ja touhukas puoli, ja monet sanovat minua hieman (lue: todella) lapsenmieliseksi, sillä en mielelläni pysähdy hetkeksikään! Tallilla olen ahkera ja tunnollinen, hevosten kanssa osaan olla topakkakin tarvittaessa. Miellyttämishaluisen ja uutteran luonteeni ansiosta minulle saakin tallilla helposti delegoitua lähes minkä tehtävän tahansa. Olen tunnettu siitä, että olen aina valmis vapaaehtoiseksi apukädeksi!

Hakisin nyt hoitajaksi irlannincobtamma Eikolle. Jokin kiltin ja pehmeän kuoreni alla piilotteleva geeni pitää sopivista haasteista, ja uskoisin Eikon olevan sellainen. Se olisi juuri sopivan kokoinen; onhan se melkein poni, mutta vielä sittenkin, vaikka saisin vielä jonkinmoisen kasvupyrähdyksen! Entinen hoitohevoseni oli tosiaan nyt jo kilparadoilta eläköitynyt teräsmummo, joten voin myöntää kokemukseni nuorista hevosista olevan jokseenkin vähäistä. Kuten kerroin, monenlaisiin hevospersooniin olen kuitenkin ehtinyt jo törmätä, joten uskon tulevani Eikon kanssa hyvin juttuun. Seppeleen hersyvä ratsastuskouluympäristö varmasti tarjoaa apua ja tukea tarvittaessa, ja todennäköisesti oppisimme Eikon kanssa myös paljon toinen toisiltamme.
Minulla olisi halua ja motivaatiota sekä puuhailla Eikon kanssa rennosti virkistäen tamman mieltä ratsastustuntien lomassa, mutta mahdollisesti myös nähdä paitsi hevosen, mutta myös itseni saavutettu kehitys, ehkä jopa kilpailuiden merkeissä, jos vain suinkin uskaltaudun!
En halua enää antaa sisäisten tai ulkoisten esteiden tukahduttaa rakkauttani hevosiin tai ratsastukseen, ja luulen kiltin, mutta höpsön Eikon pitävän arjen juuri sopivan eloisana, ettei tylsääkään ehdi tulla! Mielestäni meitä voisi kiharan hiuspehkon ja lapsenmielisyyden lisäksi yhdistää myös herttainen sydän ja halu kasvaa itsevarmaksi, itsensä tuntevaksi aikuiseksi.

Ruudun takana puolestaan kirjoittelee hyvin Eveliinamainen tyyppi, uskaltaisinkohan jopa sanoa, että se olen minä. Vielä syyskuun loppuun olen ylioppilaskirjoitusten työllistämä, mutta sen jälkeen pääsen todellakin juhlimaan 18-vuotis syntymäpäiviäni ja ennen kaikkea jännittämään hoitajahakujen tuloksia. 30.9. ei ole koskaan tuntunut näin sykähdyttävältä!

Peukut ja varpaat pystyyn kaikkien hoitajaksi hakevien puolesta!

[Deleted]

Hei,

Nimeni on Mika Kantola ja olisin kiinnostunut Pancho-nimisen herran hoitajapestistä. Tässä hakemuksessa kerron hieman itsestäni sekä miksi juuri Pancho ja miksi juuri Seppele.

Olen parikymppinen reipas nuorimies, joka etsii tällä hetkellä elämälleen jotain merkitystä. Olen käynyt lukion ja sen jälkeen vuoden mittaisen urheiluhierojakoulun. Pääsin viereiseen kaupunkiin eräällä yksityiselle hierojalle lisäkädeksi, joka edellytti muuttamista näille seuduille. Kun huomasin, että muutamien kilometrien päässä sijaitsee Liekkijärvi, jonka läheisyydessä Seppele sijaitsee, olin varma, että tänne haluan muuttaa. Ja vielä varmempi olin, kun huomasin, että hoitajahaku avautui sopivasti. Olen harrastanut entisellä kotipaikkakunnallani ratsastusta 10-vuotiaasta asti, kahdella eri ratsastuskoululla. Toisessa vuokrasin 18-vuotiasta entistä kouluratojen kuningasta, joka näytti minulle kouluratsastuksen salat. Lopetin ratsastuksen tämän menehdyttyä. Olen ratsastustasoltani HeA ja hyppään myös ihan mielelläni, vaikkei se luissa ja ytimissä olekaan.

Luonteeltani olen aika rauhallinen, ehkä hieman sisäänpäinsuuntautunut ja monen mielestä erityisen mielenkiintoinen persoona. Tarvitsen aikaa tutustuakseni ihmisiin, koska monelle menneisyydestäni on ollut hankaluuksia hyväksyä hevosharrastukseni. Toki ympäristössä, joka on täynnä hevoshulluja, on varmaan minunkin helpompi sopeutua porukkaan. Olen harrastanut ratsastuksen lisäksi myös jääkiekkoa ja tällä hetkellä käyn kuntosalilla sekä pelaan satunnaisesti eri ryhmissä sählyä, sulkapalloa ja koripalloa. Pidän oikeastaan kaikista urheilulajeista.

Panchoon ihastuin oikeastaan heti, kun hevosia aloin käymään läpi. Barokkihevoset ovat kauniita, varsinkin Panchon kaltaiset tukkajumalat. Myös tämän koulupainotteisuus iski minuun heti, kuin juuri minulle tarkoitettu ratsu. Huomasin myös, että herra on uusi tallissa, ettekä tekään sitä vielä kokonaan tunne, mutta en pelkää lähteä tutustumaan tuntemattomaan. Uskon, että meistä voisi tulla loistava pari. Ja mitä Seppeleestä olen kerennyt netistä kokemuksia lukea, paikka vaikuttaa todella mukavalta. Olisi todella mahtavaa päästä tutustumaan Panchoon, Seppeleeseen sekä sen talliporukkaan!

Ystävällisin terveisin,

Mika Kantola

[Aada]

Lyydian apuhoitajaksi? 

Tällä kertaa hoitajan pestiä tavoittelee Aada Lanne, hyväntuulinen ja pirteä hevosihminen. Luonnonblondi ei koskaan kieltäydy tehokkaasta estetreenistä, mutta ei sen puoleen rennosta maastolenkistäkään. Aada on vauhdikas tyyppi, eikä kalpene ihan heti, vaikka hevonen menisikin vähän kovaa tai säikähtelisi vihreitä miehiä - tyttö rakastaa kikkailua hankalissa tilanteissa, ja ehkäpä juuri siksi esteratsastus on valikoitunut vaaleaverikön lajiksi. Kuusitoistakesäinen Aada ei kuitenkaan tavoittele menestystä kisakentillä, vaan pitää enemmän teknisistä harjoituksista kotitallilla, mutta aina toisinaan tytön on kuitenkin pakko päästä vähän kurvailemaan uusintaradoille.
Aada vaikuttaa 160 senttisen vartensa ja vaaleiden hiustensa kanssa vähän mauttomalta, mutta todellisuudessa tyttö on huumorintajuinen sekä positiivinen tyyppi, joka on yleisesti ottaen koko maailman kaveri.

Juuri Lyyli tuntuisi sopivalta hoitohevoselta mielenkiintoisen ja opettavaisenkin luonteen vuoksi. Vaikkei liikuttaminen kakkoshoitajan tehtäviin kuulukaan, olisi tamma tunneilla todellinen opetusmestari Aadalle, joka on tottunut ratsastamaan sähäköitä kilpaponeja valtamerilaivan tavoin kääntyvien hevosten sijaan.
Parivaljakosta saisi hämmennettyä tunnelmallisia tarinoita arkisilla kommelluksilla höystettynä. Aada saisi tarjottua uusia ulottuvuuksia tuntiratsun elämään, mutta Lyylilläkin olisi varmasti paljon annettavaa tytölle.
Bonuksena on toki tilastotamman suloinen ulkonäkö ja mukavalta vaikuttava virallinen hoitaja.

Hyppy ratsastuskoululle hulppealta kisatallilta tuntuu toki, mutta hoitajien väliset draamat ja kiljuvat pikkulapset ovat se juttu, mitä Aada kaipaa tällä hetkellä elämäänsä. Tyttö pohti hetken viralliseksi hoitajaksi hakemista, mutta loppujen lopuksi apuhoitajan pesti on tässä tilanteessa realistisin valinta. Aada nimittäin muutti Liekkijärven alueelle aivan vastikään, joten Seppele on tuolle umpivieras paikka – pidempään tallilla hoitaneen, tässä tapauksessa Loviisan, olisi siis hyvä olla neuvomassa tallin käytäntöjä.

Seppele on tallina yhdellä sanalla kuvattuna onnistunut. Tiivis sekä lämminhenkinen porukka, aktiivinen toiminta ja uniikki kuvitus tekevät Seppeleestä inspiroivan paikan, myös esimerkiksi Kauden Kaksikko -äänestykset ja upeat spessukuvat antavat lisämotivaatiota aktiiviseen hoitamiseen.

[Siiri]

Tervehdys Seppeleen väki! Päätin koettaa onneani hoitajahaussa, koska mikäs olisikaan sen parempi valopilkku pimeään syksyyn kuin ihana, oma hoitohevonen? Eikä ainoastaan hoitohevonen ihan mistä tahansa paikasta, vaan Seppeleestä. Kirjoittaminen on aina ollut minulle rakas harrastus ja olisi ihanaa päästä purkamaan inspiraatiota rennolle, kuitenkin aktiiviselle tallille.

Hoitajaksi on hakemassa 17-vuotias Siira Koskinen. Olen pitkänhuiskea naisenalku varustettuna laventelin värisillä, pitkillä hiuksilla ja otsatukalla. Silmäni ovat suuret, väriltään ruskeat ja usein niissä on mustat rajaukset. Luonteeltani olen rennon rempseä, aluksi tosin hieman hiljainen. Minun kanssani on helppo tulla juttuun - ei kannata säikähtää varjoissa luikkivaa persoonaani. Kun tulee vain rohkeasti juttelemaan, löytää minusta puheliaan ja ehkä jopa räväkän puolen. Nykyisen ratsastuskokemukseni olen kerännyt poneilla ratsastellen, ja vasta nyt olisi tarkoitus siirtyä ponitytöstä hevostytöksi. Noin 175 sentin pituuteni puolesta sovinkin varmasti paremmin hevosen kuin ponin selkään. Sen verran hoikka ja kevytrakenteinen olen, että painoni puolesta voin poneilla ratsastaa, mutta pienten ponien kanssa pitkät jalkani tuppaavat häiritsemään.

En ole koskaan harrastanut ratsastusta ratsastuskoululla. Perheeni kotipihassa on aina ollut poneja, joilla olen sitten oppinut ratsastuksen perusteet äitini ja satunnaisten valmentajien avustuksella. Pian parikymppinen risteytysponiruunani Osku opetti minut ratsastuksessa koulupuolella noin helppo B:n tasoiseksi, ja esteitä ylitimme 70cm-tasolla. Nykyään vanhahko poni kestää vain kevyttä liikutusta, eikä vanhemmillani ole varaa ostaa minulle osaavaa puoliveristä. Siispä päätin sitten hakea hoitohevosta Seppeleestä, koska kannustava oppimisympäristö ja mahdollisuus kehittyä yhä paremmaksi ratsastajaksi kiehtovat. Aito ratsastuskoulun meininki ja yhteisöllisyys paistaa Seppeleessä läpi ja se on tietysti hyvä juttu.

Sydämeni valittu hoitohevonen olisi Charlie. Ihastuin ruunan luonteeseen, koska tykkään helponpuoleisista hevosista, joiden kanssa pääsee rauhassa harrastelemaan. En kiellä, etteikö Charlie näyttäisi kertakaikkisen hurmaavalta kirjavan värityksensä ja suklaasilmiensä kera, mutta luonnehan se on aina pääroolissa. Uskoisin herralla olevan minulle paljon opetettavaa, sitten kun yhteinen sävel sen kanssa löytyy. Saankin varmasti tehdä työtä sen eteeen, että saisin ruunan kulkemaan reippaasti eteenpäin ratsastaessa. Laiskahkon ponini kanssa olen jo saanut hieman esimakua siitä Lisäksi tarkoitus olisi päästä kehittymään etenkin estepuolella osaavammaksi, vaikka kouluratsastuskin on minusta aivan yhtä mukavaa. Monipuolinen Charlie vaikutti siihenkin tarkoitukseen sopivalta. Kuitenkin luulisin arjen hoitohevoseni kanssa olevan enemmän rentoa yhdessäoloa kuin veren maku suussa treenaamista, nautinhan itsekin rennosta tekemisestä aivan kuten Charlie. Rennot maastolenkit <3

Yritin pitää hakemuksen tiiviinä, toivottavasti tässä tuli kaikki tarvittava mainittua. Onnea myös muille hakijoille, nyt vaan peukut pystyssä tuloksia odottelemaan!

[Luna]

Mahdollinen comeback

Äidin saatua yllättävä työtarjous Saksassa asiat alkoivat muuttua nopeaan tahtiin ja ennen kuin sitä huomasin olin takaisin Liekkijärvellä. Katselin syksyn lehtiä samalla kuin luin kokeisiin, olihan koeviikko juuri pyörähtänyt käyntiin. Vaikka olikin kokeita ja ensimmäinen koeviikko koko lukion aikana ajattelin sen olevan hyvä idea käydä tallilla, ihan vaan nopeasti katsomassa miten paikka oli muuttunut. Siinä mä sitten seisoin, ilmoitustaulun edessä käymässä läpi samoja mietteitä kuin silloin kun näin ensimmäisen kerran paperin jossa luki "hoitajahaku" ja vaikka ponit olivat Hestiaa lukuun ottamatta eri en osannut olla miettimättä sitä kuinka olin vähän yli kolme vuotta sitten saanut oman hoitoponin.

Muutaman päivän päästä olin yhä miettimässä kannattaisiko kuitenkaan hakea sitä hoitajan paikkaa, entä jos ei onnistaisikaan mutta niinhän oli käynyt aiemminkin ja siitäkin oli selvitty. Valinta oli siis tehty, aioin hakea hoitajaksi Eikolle. Oli melko helppoa valita haluavani hoitaa juuri Eikoa, se oli ulkonäkönsä puolesta mitä suloisin hevonen ja vielä todella hellyyttävän oloinen. En ollut paljoa puuhannut nuorten hevosten kanssa mutta en epäillyt sen olevan ongelma kirjoittaessa hakemusta. Eiko olisi sopiva hevonen minulle koska se opettaisi toimimaan vielä rauhallisemmin ja kärsivällisemmin ja voisimme kehittyä sen kanssa yhdessä. Eiko ei ollut yhtään saman tyyppinen kuin edellinen hoitoponini Humu joka oli kokenut ratsastuskouluponi ja rauhallisuuden huipentuma, yhteistä näillä kahdella on kuitenkin kiltti luonne. Kirjoitin myös että olin Helsinkiin muutettua jatkanut ratsastusta ratsastuskoululla jossa ratsastin yleensä säikkyä poniruuna Liinusta.

Tämän kaiken takanan on Luna joka on sitten viime näkymän seppeleessä vanhentunut ja viisastunut vaikka pituutta ei olekaan tullut lisää. Luna on yhä vähän yli 150 senttinen ratsastaja joka tunnetaan myös Humun entisenä hoitajana. Luonteensa puolesta Luna on yhä ujon puoleinen mutta kestää sentään puhua ihmisille, kunhan ei liikaa. Lunalla on tapana ajatella kaikkea vähän liikaa ja murehtia turhista tai olla ajattelematta laisinkaan mikä ei ole yhtään sen parempi kuin yli-ajatteleminenkään. Ulkonäkönsä puolesta Luna on lyhyt brunette jolla on melkein olkapäille asti ulottuvat tikkusuorat hiukset jotka yleensä ovat hieman takussa. Lunalla on siniset silmät ja pyöreähköt kasvot jotka saavat kuusitoistavuotiaan näyttämään nuorehkolta mutta uskottavasti oman ikäiseltään. Yleensä Luna meikkaa kevyesti ja lievän acnen aiheuttaman epävarmuuden seurauksena meikki voi huonona ihopäivänä lisääntyäkin. Luna käy lukion ensimmäisellä luokalla ja asuu isänsä ja tämän kihlatun Katariinan kanssa. Katariinan kautta kuvioihin on myös ilmestynyt velipuoli Leevi jonka kanssa Luna on jo nykyään melko hyvissä väleissä. Lunan äiti asuu tällä hetkellä Saksassa töidensä vuoksi joka on syy Lunan paluuseen Liekkijärvelle. Vaikka Luna on syntynyt Liekkijärvellä niin hän on viettänyt suurimman osan lyhyestä elämästään Helsingissä joka voi hetkittäin kuulua tämän puhuessa. Ratsastajana Luna on tasainen ja tytölle on kertynyt tiettyä napakkuutta Liinus nimisen ponin kanssa puuhailtua viimeset puolisentoista vuotta. Ratsatustaso Lunalla on helppo C-B ja esteillä tyttö on päässyt hyppäämään 80 senttiä.

Irl olen Lunan ikäinen ja luonteeltani hyvin samankaltainen heppatyttö. Olen hoitanut poneja niin virtuaalitalleilla kuin oikeassa elämässä viimeiset viisi vuotta. Seppelettä olen aina ihaillut ja olen ollut tarpeeksi onnekas ollakseni osa seppeleen porukkaa jo kerran ja se olisi toiveissa taas. Lopetettuani Humun hoitajana olen kehittynyt kirjoittajana joka ei sinäänsä ole yllätys ottaen huomioon että olen vanhentunut muutaman vuoden. Olen harkinnut Seppeleeseen palaamista useamman kerran ja tämä aika tuntui sopivalta ja vielä kun löytyi sopiva hevonen jolle hakea hoitajaksi niin tiedän voivani olla aktiivinen hoitaja mitä nyt koeviikosta(käynnissä vielä tulosten tullessa) on selvitty.

-Luna

[Deleted]

Moi vain kaikille!

Olen Eleonoora Järvi, 14-vuotias Liekkijärvelle viime kesän alussa muuttanut yläasteikäinen tyttö. Omistan tummanruskeat, kiharaiset hiukset ja pituutta löytyy roimat 165cm. Asun muutamien kilometrien päässä Seppeleestä, ja olenkin käynyt tallin tunneilla jonkin ajan. Haluaisin nyt kuitenkin uudenlaista virkistystä elämääni hoitohevosen muodossa.

Ratsastushistoriaani kuuluu monta monituista tuntia ratsastuskouluilla sekä muutama vuokra- ja ylläpitoponikin. Ratsastustasoni on tällä hetkellä helppo B ja 80cm, ja mukautuvana ratsastajana suoritan niin koulukiemurat kuin estetehtävät mukisematta. Olen päässyt jonkin verran testailemaan myös kenttäratsastusta ihan oikeiden kilpahevosten kyydissä, ja siitä oli lähtenyt kipinä maastoesteratsastuksen aloittamiseen.

Nyt haen hoitajaksi siis Pancholle, Eikolle taikka Hestialle.

Olen aina ihaillut erilaisia hevosrotuja, joilla on upeat hulmuharjat. Lusitanot kuuluvat myös näihin, ja Panchon pärähtäessä hoitajahakuihin täytyihän minunkin nöyrtyä ja astella muiden hoitajaehdokkaiden jonoon. Ruunan koulupainotteisuus ei haittaa, voisin juuri kehittää hiukan puutteellisiksi jääneitä kouluratsastustaitojani edellisten hevosten olleen estesukuisia.

Eiko olisi mukavan näköinen tamma, vaikka se vielä nuoruudenhöselö onkin. Heikkouteni ovat laikukkaat hevoset, joten pisteenä iin päälle tamma on vielä nättikin, tuuhea harja mukaanlukien. Seitsemän ratsastusvuoden aikana kokemustani on eniten kuitenkin kartuttaneet oman tahdon omaavat pikkuponit, jotka haluavat päättää mistä mennään, mitä tehdään vai tullaanko edes karsinasta ulos. Herkkähipiäisten hevosten hoito on siten jäänyt vähemmälle, mutta veikkaan että Seppeleen vakioporukalta tippuisi jeesiä tarvittaessa tällaisten hätähousujen kanssa.

Hestia, mikäs muukaan kuin laikukas hevonen(♥). Seppeletaipaleeni alussa ehdin ihastua kivaan, kompaktiin esteponitammaan. Olen siitä lähtien seuraillut Hestian taivalta, vaikken ikinä hoitajaksi ole päässytkään. Nyt olisi upea mahdollisuus päästä tämän tamman kanssa touhuilemaan.

Seppeletaipaleeni alkoi joskus vuoden 2012 tiimoilla, kun törmäsin Seppeleeseen googletellessani virtuaalihevosista. Siitä lähtien olen sitten omistanut omia tallejakin kuin hoitohevosia, eli pikseliponeilusta on kokemusta. Nyt olen pitänyt jonkin aikaa virtuaaliheppailuista taukoa, mutta uuden inspiraation iskiessä päätin kokeilla siipiäni hoitajahauissa. Seppeleessä minut ensisilmäyksellä ihastutti upeat, taidolla piirretyt kuvat ja taidokkaat tarinat. Mutta nyt olisi mahtavaa päästä tähän samaiseen porukkaan!

Toivotan nyt vain kaikille muillekin onnea hoitajahakuihin!

[Siiri]

Pistän nyt tämän viestin sotkemaan hoitajahakua, anteeksi siitä. Voipi poistaa jos siltä tuntuu.

Mutta siis, mietin hahmoni nimeä ja tulin siihen tulokseen, että haluaisin vaihtaa sen. Yritin keksiä jonkun omaperäisen nimen ja jo nyt tuo tuntuu aika tyhmältä nimeltä Jos siis mitenkään mahdollista, alkaisin pyörimään täällä perinteisemmällä Siiri-nimellä. Yritin vältellä nimeä koska tallilla on jo saman niminen poni, toivotaan ettei aiheuta hämminkiä :'D

Eipä mulla muuta, toivottavasti nimen vaihto on ok

[Sointu]

Punainen, aaltoileva tukka, tuikkivan vihreät silmät sekä grippipaikkaiset ratsastushousut? Jep, katsot Sointua!  

Kuusitoistakesäinen tyttö on innostunut kouluratsastuksesta toden teolla, ja valmentautunut lajissa nyt pari vuotta siihen asti, että talli, jossa tytön entinen hoitohevonen asusti, lopetettiin konkurssin takia. Toki sitä ennenkin on hän kerran viikossa käynyt tunneilla, mutta muutama vuosi takaperin neiti sai varsinaisen kouluratsastuskärpäsen pureman. Tyttö on edistynyt nopeasti ja on tasoltaan melko vahva helppo A ja esteillä 50 cm ratana menee mukavasti – Sointu odottaa innolla kehittymistä siitä vielä eteenpäin! Niinpä tällä hetkellä Soinnun tähtäimessä on Betumen hoitajan titteli.



Usein luullaan, että Sointu Amalia Eloranta on ujo, hiljainen ja stereotyyppinen introvertti, joka viettää päivänsä yksin kuulokkeet korvillaan kaukana muista ihmisistä. Siltähän se saattaakin vaikuttaa; tyttö tekee lähes kaikki ryhmätyöt yksin, viihtyy omissa oloissaan ja kaiken kaikkiaan pitää eläinten seurasta enemmän kuin ihmisten, mutta salaisuus on siinä, että Sointu on hidas lämpeämään vieraita kohtaan. Kunhan malttaa mielensä ja jaksaa tutustua punatukkaan kunnolla, voi luottaa siihen, ettei salaisuuskaan pääse lipsahtamaan tämän huulilta. Ystäviensä seurassa neito löytää huumorintajunsa ja rentoutuu huomattavasti, uskaltautuen kokeilemaan jos jonkinlaista juttua. Sointu kuvailisi todennäköisesti itseään sanoilla kärsivällinen, herkkä, perfektionisti, pirteä sekä intohimoinen, eivätkä adjektiivit kauas putoa todellisuudesta.

Vaikka hiljainen onkin, Soinnusta saa kyllä ääntä lähtemään hevosohjelmien tai kisakatsomoiden avulla. Hän on kaukana täydellisyydestä, mutta teknisesti tietää, miten asiat pitää tehdä; niinpä Sointu ei pelkää kommentoida muiden tyyliä käsitellä hevosia tai ratsastaa. Vähän ujoon tyyliinsä kuitenkin vedoten punatukka esittää asiansa kiltisti muotoiltuna ja ehdottaa aina mahdollista vastausta ongelmiin. Liekö yllätyskään, että tytön toiveammatti on tietysti ratsastuksenopettaja.

Hiljaisesta olemuksestaan huolimatta Sointu yrittää parhaansa, ja auttaa mielellään apua tarvitsevia, eikä kieltäydy lähes koskaan töistä. Nuori nainen on jättänyt useita musiikkifestareita ja muita hauskoja tapahtumia kaveriensa kanssa väliin, kun tallilla on tarvittu kisa-apuria, esittäjää näyttelyihin tai muuten vain apua tallihommiin. Onhan häntä työnarkomaaniksikin kutsuttu. Sotkuisissa satulahuoneissa Sointu on jopa ärsyttävän perfektionistinen, jos hän jotain on päättänyt siivota, ei siellä ole sen jälkeen pölynhiukkastakaan. Piste.



Vastoin yleistä käsitystä myös hevostytöt tykkäävät muistakin asioista kuin hevosista. Ainakin yleensä. Niin on myös Soinnun tapauksessa; suunnistusta tyttö on harrastanut kolmetoistavuotiaasta asti ja tykkääkin varsin paljon juoksennella metsissä tiukan kouluratsastajapersoonansa lisäksi. Matkaratsastus on myös kiinnostanut Elorannan tyttöä, ja sitä hän mielellään varmastikin lähtisi kokeilemaan mahdollisuuden tullen.



Kuten aiemmin tulikin jo mainittua, Soinnulla on punaiset hiukset ja vihreät silmät, joissa välkkyy aina pirteä pilke; mitä muuta? Ruskettunut iho, siro rakenne ja vähän surumieliseltä näyttävä naama. Nuori nainen ei kuvailisi itseään varusteurheilijaksi, mutta haluaa silti näyttää hyvältä tallillakin. Joidenkin mielestä on turhamaista pitää meikkiä tallilla, mutta toisaalta Sointu pyöräilee lähes aina suoraan koulusta tallille, eikä siis vaivaudu pyyhkimään mitään poiskaan. Grippipaikkaisten ratsastushousujensa kanssa tyttö on erittäin tarkka: "Sellaiset typerät kaunokirjoitukset eivät koskaan pitäneet ketään satulassa! Jos maksan, maksan kunnon gripeistä." on yleinen lausahdus tytön suusta.

Soinnun ulkonäköä tarkemmin katseltuna tarkasti muotoillut kulmat ja tummanpunaiset, aaltoilevat hiukset ovat varmastikin ne ensimmäiset jutut, mitä tytössä huomaa. Kuusitoistavuotiaan nuoren silmät ovat pirteät ja uteliaat, ja useat ovat kertoneet Soinnun nauravan silmillään. Tallilla ollessaan hiukset ovat tiukasti nutturalla ja ilme on keskittyneen vakava varsinkin hevosen selässä, mutta alun pelottavaa kouluratsastajakriitikkoa ei saa pelästyä.



No mutta, miksi juuri Pancho? Kouluratsastuksessa kehittymistä ja treeniä tahtova Sointu ihastui ruunaan ensinäkemältä. Upeat liikkeet omistava, hieman haastavakin lusitano olisi mahtava hoitohevonen tytölle, joka tahtoo edistyä ja kokea kehittymistä omissa (ja miksei hevosenkin) taidoissa. Kuusitoistavuotias nuori toivoo kaiken lisäksi näkevänsä itsensä joskus kouluradoilla siistin mustan frakin ja siistityn hevosen kanssa - Sointu ottaa alkavan uransa vakavasti ja uskoo, että Pancho olisi juuri se hevonen häntä varten!



Soinnun takana piileksii nuori henkeen ja vereen suokkityttö, joka on pyörinyt virtuaalitalleilla parin vuoden ajan ja kirjoitellut ykkösluokasta lähtien. Kuten hahmoakin, minua kiinnostaa kouluratsastus sekä hyvin toimivat hahmo-hevonen-parit, jolta Sointu ja Pancho nyt minun silmääni vaikuttaisivat. Näyttäväliikkeiset, osaavat ruunat ovat herkkä kohtani ja sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan tästä kaksikosta, mikäli minut Seppeleeseen valitaan. Jaamme Soinnun kanssa ainakin yhden saman piirteen: intohimon kunnollisia grippihousuja kohtaan.



Kiitoksia nyt kumminkin mahdollisuudesta yrittää Panchon hoitajaksi ja mahtavaa syksyä tänne Seppeleeseen!

[Anne]

Hoitajahakujen tulokset! Vaikea valinta kliseisesti jälleen kerran, tässä valinnat tällä kertaa:

Siiri - Charlie
Sointu - Pancho
Eveliina - Eiko
Aada - Lyydia (kakkoshoitaja/apuhoitaja, voi hoitaa nomraalistikin jos haluaa)
Isabel - Hestia

Kiitos kaikille hakijoille!
Peck etsii vielä hoitajaa ja Aristo apu/kakkoshoitajaa, näistä voi laittaa mulle viestiä jos kiinnostaa =)

[Anne]

Jos haluatte osallistua RKM-mittelöihin, ilmoitelkaa siitä mahd. pian!