|
|
Post by Piritta on Jul 26, 2017 10:36:18 GMT 2
Seppeleen 10-vuotiscupin alla treenataan esteverkkaa ja radanratsastusta sekä etsitään jokaiselle cupiin sopiva. Valmennukset tapahtuvat pienissä tasoryhmissä. Ilmoittaudu mukaan hevosella, jolla aiot osallistua kisoihin. Tasot: Ristikko 60cm 80cm 100cm  Hypätään numeron suunnasta."Tämä on tehtäviltään oikeastaan aika ookoo reilu rata", Pirre esitteli luomustaan. "Toki toin sinne eri estetyyppejä, mutta niiden ei pitäisi olla ongelma, kun ratsastatte kunnolla ettekä seilaa. "Mitä pitää muistaa ykköseltä kakkoselle? Huhuu? Hiljaista on. Avitan: SUORAAN ykkösen jälkeen, kaarre kakkoselle lähtee vasta TÄMÄN tolpan kohdalta, ei YHTÄÄN aikaisemmin. Etenkin jos hevosella on iso laukka, saatte huonot askeleet jos oikaisette. "Kolmoselle ei ole MITÄÄN ihmeellistä. Se on tavallinen lähestyminen kulman jälkeen, ookoo, porttieste, peruskauraa. Sen jälkeen EI LÄHDETÄ OIKOMAAN, ollaan perusradalla ja seuraavana on sarjaeste jolle haluatte HYVÄSSÄ laukassa sisään. Jokaiikka ratsastaa KUNNOLLA PÄÄTYYN ja vasta lyhyen sivun lopusta sarjalle. Ristikko voi tehdä vähän pienen hypyn ekalle osalle ja koska takana on muuri, jota osa voi tuijotella, se tarkoittaa mitä? "JALKA. Jos hevonen sen lisäksi, että a-osalle tulee pieni hyppy, vielä jarruttelee, koska takana näkyy muuri, se on saatava korjattua heti eteen, jotta se yltää b-osalle. "No siitä sitten taas lasketellaan oikein kunnolla päätyyn. Tulee helppo suora linja vitoselta kutoselle. Kasikymppiläiset ja metriläiset saa kutosen trippelinä, sille siis edetään eikä tulla liian pieneen askeleeseen, muuten se on ihan tavallinen helpossa kohdassa oleva hyppy. "SUPERtärkeää, ettei kutosen jälkeen horjahdeta sisään vaan päästään taas kunnolla kulmaan ja päätyyn. Seiska on sama vanha portti, ei mitään ihmeellistä. Ja kun tulee hyvässä tasapainossa, pääsee jatkamaan helposti kasille. Mitä erityistä siitä, että tässä killuu vain yksi puomi ylhäällä? Ei mitään? No, katsotaan miten käy. "Siihen loppuu perusrata. Uusinta eli kakkosvaihe alkaa heti samalta viivalta, johon ykkösosa päättyy. Jos hevonen on avuilla ja uskallus riittää, tästä saatte lähteä ratsastamaan aikaa. Tein pari kohtaa, joissa voi ratkaista hanattamalla tai pienellä tiellä, ne saatte pähkäillä itse. "Kysyttävää? Ei? Hyvä. Sitten vaan hyppyhommiin." Ryhmät60cmPyry & Reino Clara & Huiska Sartsu & Myntti Sussu & Polar 80cmEmmy & Kurbus Wenla & Gitta Robert & Rotta Fiia & Elmo 100cmSalma & Bonnie Anni & Laila Cella & Windi Lynn & Tikru |
|
|
|
Post by Jusu on Aug 13, 2017 14:24:56 GMT 2
 Epäonnistuneen hypyn jälkeen Tikru juoksee alta pois ja Lynn keräilee tasapainoaan. Kuinkahan käy? |
|
|
|
Post by Clara on Sept 19, 2017 23:30:54 GMT 2
Kiitos!  |
|
|
|
Post by Pyry on Dec 31, 2017 20:38:08 GMT 2
 Reinolta löytyi kerrankin vauhtia esteiden välillä! |
|
|
|
Post by Emmy on Feb 4, 2018 23:30:01 GMT 2
Hevosen mielentila: vireä
Pöllöilyenergian määrä: 98%
Ratsastajan keskittyminen: unohtui talliin
Tippumisia: 1
Kieltoja: 5
Pirren turhautumisen taso: 110%
Ratsastajan itsevarmuus: 0%
Estereenin jälkeen mietin tosissani, kannattaako minun edes osallistua kisoihin ollenkaan. Pirre oli pyöritellyt silmiään niin monta kertaa, etten ihmetellyt, jos ne olisi pudonnut päästä. Kuutti oli nähnyt kentän laidalla niin monta vihreää ukkoa, että uskoin avaruusaluksen laskeutuneen Liekkijärvelle. Oma keskittyminen oli niin huonoa, että en olisi yllättynyt jos olisin löytänyt aivoni unohtuneena olohuoneen pöydälle. Kokonaisuudessaan esteratatreeni ei siis ollut kovin onnistunut.
Elokuinen ilta oli lämmin, istuskelin tallin seinustalla ja pesin Kuutin harjakopan sisältöä samalla kerraten päivän kehnosti menneen valmennuksen fiiliksiä. Mieli oli hieman maassa, vaikka Pirre oli sitkeästi yrittänyt tunnin jälkeen prepata minua, siitä huolimatta että olin suorittanut niin huonosti.
"Välillä on huonoja päiviä ja epäonnistumiset on tärkeitä elämässä, ne pitää jalat maassa ja niistä oppii aina jotain uutta. Tästä ei ole Emmy kuin suunta ylöspäin ja kisoissa tsemppaat, niin ne menee varmasti hyvin. Sun ratsastuksessa ei ole käytännössä mitään vikaa, kun jaksat keskittyä, et turhaudu etkä jää haaveilemaan", Pirre oli kannustanut, kun olin laskeutunut kentällä ratsailta.
"Hei Emmy.." Kuului lempeä ääni tallin ovelta. Se oli Salma. Salma ja Bonnie olivat tottakai suorittaneet tasaisen varmaa ja tyylikästä suoritustaan valmennuksessa ja sitä katsellessa oman epäonnistumisen tunne oli vaan pahentunut. Katsahdin naisen kasvoihin ja käänsin sitten katseen takaisin harjoihin.
"Moi Salma.."
"Voinko liittyä seuraan?" Hän kysyi varovaisesti.
"Tottakai." Vastasin
Salma istahti viereeni ja alkoi jynssätä harjoja kanssani. Hän ei sanonut mitään ja jostain syystä se auttoi. Tässä ei tarvittu sanoja, vaan ystävän kannustava läsnäolo. Vastoinkäymisien kautta voittoon, ehkä ne kisat menisivät lopulta ihan hyvin.
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 15, 2018 8:15:55 GMT 2
Sartsu tuskaili Myntin selässä. Hiki valui vanhan teknisen paidan sisäpuolella, kun nainen sai ratsastaa vanhaan Mynttiin liikettä. Ensimmäiselle radalle lähdettiinkin melko huonossa laukassa.
- Et pysty mitenkään suorittamaan nelossarjaa tolla laukalla, Pirre huikkasi jo kakkosesteen jälkeen. Nyt liikettä hevoseen!
Sartsu antoi pohkeita ja maiskutteli. Myntti lisäsi askeleeseen pituutta noin poli senttiä.
- Raippa, kun suoristat neloselle sitten eteen. Tuntuma pysyy, oma asento pystyssä, etä lähde ennakoimaan, muuten Myntti kieltää ja tulet alas sieltä.
Pirre antoi muutaman rohakisumaiskutuksen ja Myntti virittyi vielä asteen ja pomppasi sarjasta yli.
- Hyvä, nyt pidät radan loppuun samaan laukan!
Sartsun työ tuntui helpottavan, kun Myntti alkoi hakea esteelle ja jokaista askelta ei tarvinnut enään puskea.
- Oma istunta kasassa. Ulkoavut. Myötää vaikka hetkittäin sisäkädellä, sen verran pitkät tiet, että ehdit kouluratsastaa sitä tässä välissä! Myntti pärskähti ja pehmeni myötäyksestä. - Noin, hyvä!
Loppurata sujui jo paremmin.
Uusintaan Sartsu lähti paremmalla asenteella, mutta oikoi ehkä liikaa, koska näin päin ratsastettuna Myntti sitten kielsi muurille. Toisella yrittämällä se meni yli, vaikkakin varovasti.
|
|
|
|
Post by Robert on May 24, 2018 15:28:11 GMT 2
Rotta oli hevonen, jota en ollut sen Seppeleeseen tullessa ikinä ajatellut tällaisena: iloisena ja mukavana tuntihevosena, joka suoritti niin sileällä kuin esteelläkin kauniisti ja varmasti. Siitä oli vierähtänyt tovi jos toinenkin kun mä olin viimeksi käynyt Rotan kyydissä, ja olin vallan unohtanut, kuinka kiva hevonen se olikaan. Liian helposti sitä muisti vain kuihtuneen hevosenraadon, jonka Anne oli aikoja sitten kärrännyt Seppeleen pihalle. Silloin sen kylkiluut pystyi laskemaan vaikka sadan metrin päästä ja kaula sillä oli niin ohut, että se näytti ihan mahdottoman epäsopusuhtaiselta rakenteeltaan.
Nyt mun pohkeet tunsivat allaan hevosen pyöreät kyljet ja Rotta lähestyi porttiokseria korvat tötteröllä. Sen laukka lyheni ennen estettä kuin paremmallakin estehevosella, ja se ponnisti esteen yli vaivatta--mun oli helppo lähteä hyppyyn ja laskeutua siitä hevosen tahdissa, sitä häiritsemättä, ja ihan yhtä helppo ohjata Rottaa seuraavalle esteelle. Sen toinen korva pyöri kuin propelli, vuorotellen kohti mua ja sitten taas kohti menosuuntaa, ja kaikkea siltä väliltä. Toisen korvan se piti tiukasti eteenpäin. Vähän kuin sanoakseen, että mää hoidan jos sää et.
Trippeli tuli pohjaan. Puomi kolahti, ensimmäinen tai viimeinen, ja Rotta nykäisi ensimmäisen laukka-askeleen alastulon jälkeen vähän aiempaa räväkämmin.
"Älä jarruttele liikaa! Siinä trippelissäkään ei ollut mitään muuta kinkkistä, kuin se, että se on trippeli, sulla oli hyvä tie ja hyvä laukka, mutta otit liikaa kiinni kun jännitit estetä", Pirre muistutti kun kentän sora rapisi puomeille, jotka kuitenkin pysyivät paikoillaan. "Teillä on hyvä flow, pidä tuo. Anna laukata eteen, mutta pidä kontrolli."
Annoin Rotalle enemmän ohjaa, ja se vapautti lyhyttä askeltaan. Portti tuli aavistukseen pohjaan sekin, mutta alastulo oli hallitumpi. Musta tuntui kuin olisin jo ollut kisoissa--niin hiljaista kentällä tuntui olevan vaikka samaan aikaan kolme muuta ratsukkoa köpötteli uraa pitkin omaa vuoroaan odotellen. Pystylle tuli hyvä hyppy, vaikka lähestyminen olisi voinutkin olla suorempi. Pirre ei siitä kuitenkaan huomauttanut, sillä oli muuta kommentoitavaa: "Uusinta alkoi jo. Missä hana?"
Rotta pärskähti tyytyväisenä pohkeille ja tuntui kuin se olisi löytänyt kokonaan uuden vaihteen. Pirren suunnittelema uusinta oli helppo tai haastava, ihan miten sen tahtoi tehdä. Vanhana kilpaesteratsastajana mä näin yhä parhaat reitit, nopeimmat kaarteet, aikaasäästävimmät lähestymiset. Mutta mun aivot olivat tottuneet suunnittelemaan niitä ponille, joka eli kilpaesteratsastukselle. Ponille, joka kääntyi vaikka pennin päällä ja hyppäsi ihan mistä tahansa kulmasta. Rotta oli, niin kiva kuin se olikin, vain tuntihevonen.
Portilta pystylle oli aika peruskauraa, tiukalla käännöksellä sai ehkä sekunnin jos sitäkään pois kuvitteellisesta kellosta. Rotta hyppäsi vinosti, just niinkuin pyysin, ja mä kehuin sitä äänellä. Okserille mä olin miettinyt kahta eri reittiä, mutta meidän vino hyppy ei sallinut enää ratsastusta oikealle, vasemmalle kääntyvään lähestymiseen. Fiksumpi olisi tullut pystyn paremmasta linjasta ja okserille kääntänyt vasemmalle. Mä en kuitenkaan voinut sille mitään, ja pelasin ehkä vähän varman päälle okserin kanssa--ne olivat vaarallisempi kuin pystyt, joista pääsi yli aina vaikka takaperin.
Sarjalle laukka oli pitkä, ja pujahdimme porttiokserin ja pystyn välistä, ja Rotta fiksuna hevosena ehti vaihtaa laukkaa kaksi kertaa sinä aikana, mikä oli omiaan sotkemaan rytmiä ja askelta. Vino lähestyminen ristikolle takasi sen, että sarjan B-osalta tuli puomi alas. Portti sentään päästiin kunnialla yli, ja Pirreltäkin herui kehuja: "Siinä oli hyvää yritystä ajatuksen tasolla, mutta mieti loppuun asti. Esteen jälkeen on kuitenkin aina toinen este, ja sun pitää jo edellisen esteen päällä valmistella seuraavaa."
Mutta flow oli löytynyt. Ja siitä mä olin erityisen tyytyväinen.
|
|
|
|
Post by Cella on May 31, 2018 16:56:48 GMT 2
"Siis hyppääminen on kyllä niitä huippuharvinaisia hetkiä kun Windin saattaa nähdä korvat hörössä! Sillä on nimittäin korvat nyt Cella hörössä! Ajattelin kertoa, koska sä et itse sitä sieltä kypärän lipan läpi voi nähdä." - Passiivis-aggressiivisesti jotain vihjaava Pirre |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!