|
|
Post by Anne on Jan 10, 2017 20:48:47 GMT 2
Seppele pakkaa hevoset ja ihmiset autoihin ja lähtee viettämään ikimuistoista leiriä Kolilammen hevoskeskukseen. Mukaan lähtee 14 tuntihevosta ja 1 hevonen opettajille. Leirille mahtuu jopa 24 osallistujaa, joten kaikkien halukkaiden pitäisi päästä mukaan. Leiri on ensisijaisesti avoinna seppeleen hoitajille ja y-omaistajille, mutta tuntilaiset ja hengaajat ovat tervetulleita mukaan, mikäli paikkoja riittää. (Myös sub-hahmot) Opettajina Anne ja Däni. Mukaan lähtevät hevoset (valittu mukaan reissuun sopivat yksilöt, joten jos oma hoitoheppasi jää kotiin, sille on hyvä syy tallinpitäjien puolelta!): Päähoitovastuut leirin ajan, sulkeissa hevosen yöpymispaikka: Torkku - Emmy & Clara (karsina) Gitta - Wenla & Aurinko (pihatto) Kössi - Anthon & Anni (karsina) Elmo - Nette & Robert (kuljetusauto) Huiska - Elsa (pihatto) Kuutti - Tuulia & Pyry (kuljetusauto) Lasse - Ada & Sartsu (kuljetusauto) Lemon - Yasmin (pihatto) Lyydia - Loviisa & Krisu (pihatto) Myntti - Aleksanteri (pihatto) Tirkku - Inkeri & Nella (karsina) Polar - Katsu & Wilma (karsina) Eela - Fiia (pihatto) Windi - Cella & Lynn (pihatto) +operatsuna Alex - Lynn & Sartsu avittaa (karsina) Ohjelma: Su 5.2. Hevoset pakataan autoon, autot starttaavat viimeistään klo 9. Ajomatka pysähdyksineen yms. tulee olemaan 5-6 tuntia. Hevosten kotiuttaminen, tavarat, hevosten liikutus maastakäsin. Ma 6.2. Koulutunti + hiihtoratsastus Ti 7.2. Laskettelu Ukko-Kolilla 1/2 ryhmästä, 1/2 ryhmästä maastoratsastus Ke 8.2. Laskettelu Ukko-Kolilla 1/2 ryhmästä, 1/2 ryhmästä maastoratsastus To 9.2. Estetunnit + mäenlaskua Pe 10.2. Halukkaille kyyti Ukko-Kolille, muille parittain pidettävät ratsastusvalmennukset. Leiribileet illalla. La 11.2. Lumiesteitä ja tehtävärataa. Su 12.2. Paluu kotiin, lähtö klo 9. Joka ilta lämpiää sauna.Ohjelma tarkentuu vielä, kun osallistujat on valittu. Ilmoita osallistumiseesi, kiinnostaako sinua pe 10.2. laskettelu vai hevostelu. Teemme lskettelulippuvaraukset hyvissä ajon. Leiri on samanhintainen kaikille. Leiristä suoritetaan ainakin 1 pitempi tarina tai huolellisempi kuva/sarjis & 1 lisämaksu. Suoritukset voi tehdä vapaasti mistä leirinajan hetkestä vain!
Osallistujat ja huonejaot 24/28Huone 1Aleksanteri Anthon Daniel Krister Pyry Robert Huone 2Aurinko Clara Katsu Nella Nette Sartsu Tuulia Wenla Wilma Yasmin Huone 3Ada Anni Cella Elsa Emmy Fiia Inkeri Loviisa Lynn TupaAnne
Su 5.2.2017
Ma 6.2.2017KoulutunnitTunnit pitää Anne. Aiheena istunta + vastalaukat. Ensimmäinen osa tunnista keskitytään hyvään perusistuntaan käynnissä ja ravissa. Hevoset ratsastetaan notkeiksi ja vastaanottavaisiksi avuille. Toinen osa tunnista ensin myötälaukkaa ja haetaan vastalaukkaa väistättämällä hevosia uran sisäpuolelta uralle laukassa. Tehdään myös yksittäisiä vastalaukka nostoja. Ryhmän kaksi kanssa kokeillaan myös ympyrällä vastalaukan nostoja ja pätkiä vastalaukkaa. Voit kertoa tunnin kulusta vapaasti.Tunti 1 klo 10-11Clara - Torkku Elsa - Kuutti Wilma - Tirkku Nette - Windi Tuulia - Elmo Robert - Lasse Wenla - Lyyli Inkeri - Polar Tunti 2 klo 11-12Anni - Lyyli Lynn - Lasse Ada - Eela Krisu - Huiska Anthon - Kuutti Emmy - Windi Fiia - Myntti Cella - Torkku Tunti 3 klo 12-13Yasmin - Eela Allu - Huiska Sartsu - Kössi Katsu - Gitta Pyry - Lemon Aurinko - Polar Nella - Myntti Loviisa - Tirkku HiihtoratsastusWenla selässä, Nette suksilla ja Gitta vetojuhtana.Hevosina: Lemon, Kössi, Myntti, Gitta Hiihtoratsastuksen hurmaa koettiin keskusken pihalla ja lammen jäällä. Ainut ehdoton kielto oli, että laiturin päässä olevaan avantoon ei saanut pudota!
Ti 7.2.2017Laskettelu:AnneAda Allu Anni Anthon Aurinko Cella Clara Elsa Emmy Fiia Inkku Katsu Maasto:Daniel - AlexKrisu - Kössi Loviisa - Kuutti Lynn - Torkku Nella - Gitta Nette - Tirkku Pyry - Lyydia Robert - Windi Sartsu - Huiska Tuulia - Eela Wenla - Lasse Wilma - Myntti Yasmin - Elmo Vapaapäivä: Polar & Lemon
Ke 8.2.2017Maasto:Anne - AlexAda - Lemon Allu - Kuutti Anni - Lasse Anthon - Eela Aurinko - Huiska Cella - Lyyli Clara - Gitta Elsa - Polar Emmy - Myntti Fiia - Windi Inkku - Torkku Katsu - Elmo Kössi vapaapäivä. Laskettelu:DanielKrisu Loviisa Lynn Nella Nette Pyry Robert Sartsu Tuulia Wenla Wilma Yasmin
To 9.2.2017LumiesteetTunti 1 klo 10-11Yasmin - Tirkku Allu - Lemon Sartsu - Huiska Katsu - Polar Pyry - Windi Aurinko - Eela Nella - Kuutti Loviisa - Kössi Tunti 2 klo 11-12Clara - Tirkku Elsa Kössi Wilma - Kuutti Nette - Elmo Tuulia - Huiska Robert - Gitta Wenla - Windi Inkeri - Myntti Tunti 3 klo 12-13Anni - Alex Lynn - Lemon Ada - Kuutti Krisu - Lyydia Anthon - Myntti Emmy - Polar Fiia - Lasse Cella - Eela Vapaapäivä: Torkku
Pe 10.2.2017Laskettelemaan, lähtö klo 8:00Anne Elsa Anni Lynn Fiia Rober Anthon Yasmin Cella Emmy Wilma Allu Inkku Nette Krisu Aurinko Rinkivalmennukset alkaen klo 10 - 16, rentoon tahtiin. 45min/valmennus:Edellinen valmentaa aina listassa seuraavan, Daniel valvoo ja antaa ehkä lisävinkkejä. (Loviisa) - Clara/Tirkku - Sartsu/Myntti - Nella/Elmo - Wenla/Torkku - Ada/Gitta - Tuulia/Lasse - Katsu/Windi - Pyry/Lyydia - Loviisa/Polar Vapaapäivä (Daniel mahdollisesti ratsastaa läpi tai jakaa vielä liikutettavaksi): Kössi, Huiska, Kuutti, Lemon, Eela
La 11.2.2017
Su 12.2.2017 |
|
|
|
Post by Jusu on Feb 15, 2017 21:53:50 GMT 2
Lynnin leiripäiväkirjaTiistain maasto Torkun kanssa Innostuin kokeilemaan pikaväritystä (maks. 30min, josta lipsahdin kyllä muutamalla minuutilla yli) vähän cel shadingin hengessä. Ei ole tyylipuhdas eikä voi varsinaisesti ko. tekniikan nimeä käyttää, mutta piirtoblokin poistoon oiva tapa. Keskiviikkona rinteessäEn ollut laskenut laudalla lainkaan ehkä kolmeen vuoteen, ja alku olikin haparointia. Kun naureskellen valitin Danielille, etten ehkä vaihtaisi ratsastuskisoja snoukkaskaboihin, mies murahti nyrpeänä, että häneen verrattuna laskin sujuvasti kuin joku puoliammattilainen. Niinpä niin: ratsastusgurun taidoista ei ollut hyötyä rinteessä, ja Daniel viettikin ekana päivänä enemmän aikaa turvallaan kuin pystypäin. Muut sebeläiset saivat viuhua menojaan kohti vaativampia rinteitä, mutta minä jäin pitämään seuraa Danielille, joka ryömi sinnikkäästi helppoa rinnettä ylös alas kerta toisensa jälkeen. Jos ihan totta puhutaan, niin ei minua haitannut lainkaan vähän palautella lautailun vaatimaa kehonhallintaa takaisin muistiin mukavassa pikkurinteessä. "Mulle riitti", Daniel kiukutteli erään erityisen huonon laskunsa pääteeksi. "Pidetään vaan tauko", sanoin minä, sillä Danielia odotellessa oli nenänpäätä jo nipistellyt pakkanen, ja ajatus kaakaosta oli hurjan houkutteleva. Kaakao kuului rinnepäivään. Kuuma, höyryävä, pehmeän suklainen juoma ja rinnekahvilan lomatunnelma - mitä muuta ihminen kaipasi talvipäiväänsä? "Varaa sä pöytä, mä jonotan tiskille", Daniel ehdotti ja nyökkäsin tyytyväisenä. En ehtinyt istuskella pöydässä kovinkaan kauan ennen kuin luokseni pölähtivät Wilma, Nette ja Loviisa sekä hetkisen heidän jälkeensä Pyry, Sartsu ja Yasmin. "Mitä sie täällä yksin istuskelet?" Sartsu kysyi iloinen ilme pyöreällä pakkasenpunoittamalla naamallaan. "Daniel on tuolla", viittasin kassan suuntaan. "Se on ostamassa juotavia." "Uu, innostuisikohan se maksamaan meidänkin kaakaot", Wilma vitsaili ja kaiveli rahaa lasketteluhousujensa vetoketjutaskusta. "No mutta löytyihän täältä niitä kolikoita! Mennään mekin vaan jo kassalle!" Vaikutti siltä, että muilla oli ollut mukava laskettelupäivä. Danielkaan ei enää murjottanut, vaan osallistuikin meidän muiden iloiseen rupatteluun. Ehkä muiden seura piristi häntä tai sitten hänen kaakaoonsa oli lorahtanut triplamäärä minttuterästettä - hän nimittäin kuulosti melkein innostuneelta kysyessään vähän myöhemmin, joko mentäisiin rinteeseen. "Tulkaa meidän kanssa sinne yhteen kivaan rinteeseen", Loviisa ehdotti ja epäilin, että Daniel kieltäytyisi kaatuilemasta muiden nähden. "Mennään vaan", Daniel kuitenkin nyökkäsi päättäväisesti - ja sitten mentiin. Tauon jälkeen lasku alkoikin jo sujua! Minulta ainakin, ja kyllä Danielinkin menossa jotakin edistystä tapahtui. Jouduin minä häntä aina alhaalla odottelemaan, mutta en enää olisi ehtinyt laskea rinnettä kahteen kertaan hänen yhden rämpimisensä aikana. "Olisikohan suksilla helpompaa", mies vielä pohdiskeli hississä matkalla ylöspäin, mutta kohautti sitten olkiaan. "Tuskin mä niillä sen paremmin laskisin, kun en ole niitä käyttänyt sitäkään vähää kuin tätä kapistusta." "Hyvinhän sulla jo menee", sanoin kannustavasti ja sain sulhasmiehen tuhahtamaan naurunsekaisesti. "Tuo oli vähän samanlainen kehu kuin mitä mä jakelen kehnoille ratsastajille, joiden hevonen on hyytynyt pitkän sivun aikana käyntiin vain kaksi kertaa aikaisemman kymmenen sijaan." "Sellaistahan sun menosi on", nyökyttelin viattomana. Välillä laskimme kahdestaan ja välillä liityimme taas muiden seuraan; milloin kukakin sattui osumaan kohdalle. Erityisen täsmällisesti kohdalle osui Robert aivan viimeisen laskumme päätteeksi. "Varo!" huusin, mutta aivan turhaan: Robert ei ehtinyt väistää eikä Daniel saanut lautansa kulkua hallittua samalla tarkkuudella kuin hevosten, ja MUKSIS - hevosmiehet päksähtivät päistikkaa nurin, Robert-parka alimmaisena. Jostakin kuului naurua. Kristian se siellä hirnui, ja saattoi Wenlakin vähän tirskahtaa. Danielia ei naurattanut, eikä Robertiakaan sen puoleen. "Mikä freakin' bludger sä oikein ajattelet olevasi", Robert nurisi hänet kolkanneelle Danielille, joka örisi jotakin sorin tyyppistä. Kolarista huolimatta päivä päättyi ilman murtuneita luita ja päällisin puolin ihan hymyileväisissä, joskin enempi vähempi väsyneissä tunnelmissa.
|
|
|
|
Post by Anne on Feb 17, 2017 10:35:24 GMT 2
Muokkasin vielä vähän hevosjakoja koulutunnille, kun tein kunnon ekselin, muuten ei aivot pysty =D Loput hevosjaot yms. tulossa tänään vkl aikana.
|
|
|
|
Post by Cella on Apr 15, 2017 14:00:21 GMT 2
Mä heräsin ensimmäisenä leiriaamuna itsekseni ennen yhteisherätystä, joka on melkoisen ennenkuulumatonta. Tuijotin rähmäisin silmin mökin raskaita, jykeviä kattohirsiä, ja kelasin pitkien unien puurouttamista aivoistani vastausta siihen, missä sitä tällä kertaa herättiinkään. Kuulin Fiian kääntävän kylkeään mun alapuolella olevassa punkassa, ja tunsin pienen hymyn kutittavan mun suupieltäni. Ai niin. Talvileiri oli alkamassa. Ulkona oli näin aikaisin aivan pimeää ja hiljaista, sen huomasin heti hipsiessäni kylmän puulattian poikki ikkunan luokse. Lunta oli täällä idässä aivan valtavat kinokset, ja autojen päälle kertyneestä kerroksesta päätellen sitä oli tullut yön aikana lisää. Mulla oli ihana talvifiilis, kun kiskoin pitkiä, kissakuvioisia villasukkia paljaisiin jalkoihini, ja kuuntelin keittiöstä kantautuvia aamupalavalmistelun ääniä. Periaatteessa olisin voinut mennä kurkkimaan, kuka siellä oli mun kanssani hereillä, mutta päädyin silti jäämään siihen ikkunalaudalle silmäilemään hitaasti auringonnousun rusehtavia sävyjä saavaa talvitaivasta. Keittiöön menemisessä oli nimittäin suuri riski, että se toinen aamuvirkku pistäisi mut töihin. Mun pieni auvoisa aamuhetki olikin ainoa hiljaisuuden ja rauhan tuokio koko päivän aikana. Kun Daniel oli käynyt itse aamuihmisyyden ruumiillistumana murisemassa kaikki hereille makuuhuoneista, täytti puheensorina, nauru ja aamupalavälineiden kolina suuren leirikeskuksen jokaisen nurkkauksen. Pitkät ruokapöydät läntättiin yhdeksi valtavaksi neliöpöydäksi, jotta kaikki istuivat samassa porukassa, ja suuri valurautainen puurokattila tyhjeni nopeasti väen tankatessa ensimmäistä päivää varten. "Sä astuit Cella mun jalan päälle kun lähit aamulla sängystä", Fiia kumartui kertomaan mulle meidän välissä istuvan Allun takaa. Mä keskeytin mun aamupalaviihteeni, eli armaan poikaystäväni kiusaamisen sen villisti nukkumisesta pystyyn jääneiden hiusten takia. "Ai!! Anteeksi! Ne tikkaat ei ihan ollu mun hallussa", vastasin Fiialle, ja tarjosin sille hieman litistynyttä suklaakeksiä sovuntarjoukseksi. "Huomio kaikki!" Anne hiljensi meidän melko kakofoniseksi nousseen ruokapöytäkeskustelun taputtamalla käsiään, ja heiluttamalla suurta, valkoista paperia käsissään. "Päivän ohjelma ja aikataulu tulee aina näkyviin tälläisellä paperilla tähän salin seinään, siitä näkee tuntien ja ruokailujen ajat sekä kyydit niille, jotka lähtee tulevina päivinä laskettelemaan. Hevoset vaihtuu käytännössä joka tunnille, joten selvittäkää aina ajoissa knet laitatte kunt– hei! Ei teidän – Te näette tämän paperin kyllä kaikki, ei teidän tarvitse tänne heti kaikkien tulla pällistelemään!!" Mä seurasin hihitellen pöydän äärestä, miten Anne-parka pelastautui innokkaasti päiväohjelman kimppuun hyökkäävien leiriläisten alta, ja koska laumasielu olin, nousin itsekin katsomaan lappusta lähempää. Koulutuntia, hiihtoratsastusta ja saunomista oli ensimmäiselle päivälle luvassa. Kaikkea, mitä talven hevosteluleiriltä kaipasikin. Me lähdettiin Lynnin kanssa ensimmäisten joukossa aamupalalta tsekkaamaan pihatossa majailevan Windin ja sen kämppäkavereiden vointia ensimmäisen yön jäljiltä. Pihaton tammat höristelivät meille korviaan meidän tarpoessa paksun lumipeitteen poikki, ja näytivät kaikin puolin virkeiltä ja sopeutuneilta uuteen ympäristöönsä. "Kaikki heinätkin on menny, hyvä juttu", Lynn osoitti lapasellaan maassa lepäileviä hajanaisia heinänkorsia, ja kääntyi sitten katselemaan ympärilleen mun hajottaessa ohkaista jääkerrosta tarhan vesialtaan pinnalta. "Täällä on kyllä niin nättiä! Talvella Suomessa on ihana matkustaa!" Mä nostin katseeni altaasta ympärillä aukenevaan korkeiden vaarojen ja lumisten puiden täyttämään maisemaan. Lynn oli oikeassa, täällä oli todella nättiä. Ehdin moikata Windiä nopeasti ja riisua Lynnin kanssa sille yöksi laitetun loimen, ennen kuin ensimmäisessä koulutuntivuorossa olevat leiriläiset valtasivat pihattotarhan valmiina harjaamaan ja varustamaan ratsunsa. Me poistuttiin takavasemmalle muiden tieltä, ja lähdettiin vaeltamaan takaisin kohti leirirakennusta, jonka savupiipusta pyörteili kutsuvalta ja lämpimältä näyttävää vaaleaa savua siniselle taivaalle. "Me varmaan ehitään hyvin vähän katella ympärillemme ja huilatakin vielä hetki ennen sitä meidän tuntia, etkö säkin ollu siinä toisessa kouluryhmässä?" mä rupattelin Lynnille, joka nyökkäsi niin että pipo meinasi pudota kiharoilta. "Huilaaminen kuulostaa ainakin hyvältä, ja venyttely", kamu haaveili, ja pyöritteli eilisestä pitkästä ajomatkasta sekä tavaroiden ja hevosten purkamisesta jumiutuneita hartioitaan. "Cella ja Lynn!" Kristerin matala ääni pysäytti meidät leirikeskuksen portaille. Mies heilutti meille kättään pienemmän ulkorakennuksen edustalla, ja osoitteli pahaenteisesti useita sekalaisen näköisiä laskettelusuksia, jotka oli levittänyt hangelle eteensä. "Pitää iltapäivän hiihtoratsastusta varten testata näiden keskuksen suksien kunto, tuutteko vähän auttamaan?" Me vilkaistiin Lynnin kanssa toisiamme, ja väistettiin ovesta ulos tulvivaa iloisesti nauravien leiriläisten aaltoa. Me hymyiltiin toisillemme pienesti, ja kuin yhtenä naisena suuntasimme Kristerin avuksi. Turhat huilaamiset saivat odottaa. Eikä se haitannut.
 Perjantain laskettelupäivänä me vuokrattiin Allun kanssa moottorikelkka, jolla me päästeltiin kakspäällä pitkin merkattuja reittejä. Vaikka kaikkien mielestä oli lievästi sanottuna huono idea pakata niin paljon huono-onnisuutta yhden moottoriajoneuvon selkään, kaikki meni lopulta hyvin, ja oli sairaan hauskaa päästä kelkan kanssa tutkiskelemaan Ukko-Kolin upeita maisemia.  Tämmöisistä talvijutuista perinne! |
|
|
|
Post by Emmy on Jun 20, 2017 21:54:22 GMT 2
Maanantai / hiihtoratsastusta Lemon lähti Annin käskystä kipakasti laukkaan. Nojasin taaksepäin ja valmistauduin narun nykäisyyn. Se tuli silti yllättäen, onnistuin kuitenkin säilyttämään tasapainoni, kun viiletimme pitkin lammen jäätynyttä pintaa. Sukset luistivat hangella loistavasti ja lumi pöllysi Lemonin kavioista niin, että olin tyytyväinen päässä olevista laskettelulaseista. Hiihtoratsastus oli kyllä nastaa puuhaa, ei voi muuta sanoa. -Varo Emmy avantoa! Anni huikkasi selästä. Naurahdin mielessäni ja ajattelin samalla, että tämä on ihan oikeasti mahtavaa. Parempaa kuin laskettelu. Vauhti oli huimaa ja pystyssä pysyminenkään ei ollut alun jälkeen niin vaikeaa. Kun olimme harjoitelleet tätä, olin kaatunut varmaan sata kertaa, mutta sitten sain ideasta kiinni ja tässä sitä viiletettiin. Mahtavaa! Anni kaarsi Lemonia loivasti lammen rannan tullessa vastaa, varauduin käännökseen, johon sentään vauhti vähän hiljeni. Kun suoralle päästiin taas, Lemon ampaisi sellaista kyytiä eteenpäin, etten ole ennen kokenut moista. Tässä oli enemmän vauhtia, kun pulkalla moottorikelkan perässä, mitä oli tullut joskus harrastettua kaverin kanssa pienenä. Anni hidasteli Lemonia raviin ja itse jarruttelin vähän samaan tahtiin suksilla. Vauhti hidastui ja Lemon pudotti ravin käyntiin. Anni ohjasi sen rannalle, jossa muut jo odottelivat innokkaasti vuoroaan. Riisuin sukset ja kypärän ja annoin ne malttamattomalle Inkerille. Lemonin kyytiin nousi Cella. -Varo vaan Inkku, saat kokea kunnon kyydin, Cella kiusasi. -Anna palaa! Inkeri vain totesi ja nappasi kapulan käsiinsä. Katsoimme Annin ja muiden kanssa kun Lemon ravasi lennokkaasti keskemmälle lampea. Cella pisti tammaan vauhtia ja meno oli hurjaa katsottavaa. Inkeri pysyi menossa mukana ja kaksikko palasi ehjänä rantaan. -Et pudonnut avantoonkaan, Fiia totesi ja muut nauroivat. -Se olisi ollut varmaan virkistävä kylpy, naurahdin. Ilta laskeutui Kolilammille kylmänä, kuulaana ja kirkkaana. Päivän koulutunnin ja hiihtoratsastuksen jälkeen lihakset olivat hellinä ja niitä oli ihana päästä lämmittelemään saunaan. Muutama rohkea rokansyöjä uskaltautui dippaamaan itsensä avantoonkin, mutta itse jätin ainakin tältä osin leikin muille, vaikka Fiia kovasti koittikin minua houkutella pulahtamaan (ei sillä että nainen itse olisi varpaansa kastellut). Ei, tyydyin istumaan tattina saunan lämpimillä lauteilla ja kuuntelemaan ulkona kantautuvaa kirkunaa ja kikatusta. Pehkuun ei kömmitty ihan kymmeneltä vaikka koko päivän edestä ulkoilua uni olisi maittanut hyvin. Juttelimme kuitenkin vielä muutaman tunnin ja jokainen oli samaa mieltä: päivä oli ollut hauska ja seuraavat viisi olisivat varmasti myös. Ihana leiri olisi edessä! Keskiviikko / Maastoilemaan!  Mynde oli tapansa mukaan mukavaa maastoseuraa!Kiitos kivasta leiristä!! |
|
|
|
Post by Pyry on Oct 5, 2017 10:29:52 GMT 2
Hiihtoratsastustunnelmissa Kössi, Anthon ja Fiia sekä Gitta, Yasmin ja Pyry. 
 Lyydia kirpeässä pakkassäässä odottamassa maastoon pääsyä. |
|
|
|
Post by Clara on Oct 27, 2017 16:33:10 GMT 2
Maanantai Me oltiin saatu Emmyn kanssa Torkku yhteiseksi hoitohevoseksi leirille. Kevyt pakkanen nipisteli hymystä pyöristyneitä poskiani taluttaessani kyseistä ruunaa kohti leirin ensimmäistä koulutuntia. Minun silmissän hevonen oli aika kookas, ja siinä oli jotain hassunkurista. Se oli kiltti ja symppis kaveri, joka voitti pörröisyydellään varmasti kaikki Seppeleen muut hevoset, eikä jouhien suhteenkaan ollut valittamisen varaa. Nimittäin jouhta tuossa hevosessa riitti, pitkää ja paksua harjaa oli saanut setviä oman aikansa, hännästä puhumattakaan. Yksinkertaisuudessaan minä pidin Torkusta, ja olin onnellinen saatuani uudehkon tulokkaan hoitsuksi leirille sekä tälle ratsastustunnille. 
Jos aamulla olinkin hymyillyt onnellisena, niin vielä leveämpi hymyni oli ratsastustunnin jälkeen! Torkku oli ihana. Ja entäs sitten, kun me päästiin vihdoin hiihtoratsastuksen pariin? Siitähän vasta riemu ratkesi!
"Hahhahhaa Clara toi on aika kaukana hiihtämisestä!" Wenla kikatti.
"Eiks se ollu niin että tyyli vapaa!" ehdin hihkaista tytölle vastaukseksi, ennen kuin lensin jo naama edellä lumeen. Jo kolmatta kertaa.
Olin oikea luonnonlahjakkuus tässä lajissa. Homma hanskassa ja hanskat hukassa, sukuvika kai sekin on jos suksi luistaa vähän turhankin liukkaasti. Hiihtäminen oli minusta ihan kivaa, mutta en ikinä ollut oikein päässyt lajiin sisälle. Tasapaino suksien päällä oli hakusessa, etenkin kun Lemon välillä innostui kiihdyttelemään..
"Yasmin, hidasta!" kiljaisin, kun tunsin voimakkaan nykäisyn ja vetoliinat kiristyivät. Puristin kapulaa kaikin voimin, todennäköisesti rystyset valkeina, mutta sitä oli paha mennä arvuuttelemaan hanskojen läpi.
Tumma tyttö vilkaisi minua virnistäen ja kiristi ohjia. Lämminveritamma pärskähti ja heilautti päätään protestiksi. Minua nauratti. Ja niin todennäköisesti kaikkia muitakin, jotka näkivät Wenlan taltioiman videon urheasta tasapainoilustani suksilla.
 Lumiesteitä Tirkulla |
|
|
|
Post by Loviisa on Jan 16, 2018 17:48:53 GMT 2
Tiistai Talvileiri kolinlammen hevoskeskuksessa! Miten ihana viikko olikaan tuloillaan ja täydellinen pysähdys pimeän talven keskelle. Olin kuin pikkutyttö ennen leirin alkua, hyvä että sain edes unta edellisyönä. Vaikka olinkin monet leirit Seppeleessä kerennyt koluta ja oli mukavaa päästä joskus muihinkin puitteisiin. Tiistai valkeni aurinkoisena, pieni pakkanen höyrysti hengityksen ja nipisteli poskilla. Tänään oli maastopäivä, jota olin odottanut. Puolet leiriläisistä lähtivät laskettelemaan, joka meillä oli vuorossa vasta huomenna. Keli oli lähes täydellinen maastolle. Danielin vetämänä lähdimme maastoon. Oli mielenkiintoista saada juuri Kuutti tälle maastolle, sillä harvoin olin sillä ratsastanut. Rakastin maastoreissuja, sillä nautin luonnon keskellä menemisestä. Aurinko tervehti meitä korkealla taivaalla, vaikka sen säteet eivät lämmittäneetkään, sai se mielen iloiseksi ja pienen toivonkipinän keväästä. Lähdimme lumipolkua pitkin rauhallisesti käynnissä, jäätyneet lumivaipat oksien päällä säteilivät kuin timantit. Miten ihanan näköistä kaikki oli! Maastoreitti oli monipuolinen. Kolin maastot antoivat mahdollisuuksia aivan toisenlaisille maastoille kuin Seppeleen polut. Täällä löytyi mäkiä ja hevoset saivat tehdä kunnolla töitä niiden päälle kiipeämisessä. Maisemat mäkien päältä olivat loistavat, milloin avautui silmiemme eteen upea peltoaukea taikka kiiltävä järven jää. Kuutti allani oli mukava ja vauhdikas, juuri mistä pidinkin. Sain olla koko ajan myös hereillä, sillä muuten ruuna saattoi keksiä omiaan. Laukkasuoralla sain vauhtia sydämmeni kyllyydestä. Kuuttia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä vaan kevyet laukkapohkeet saatuaan se kirmasi isoon laukkaan. Ilman pieniä kommervenkkejä matka ei kuitenkaan mennyt, juuri laukkapätkän jälkeen, ruuna päätti ettei halunnut vielä lopettaa. Kuolaimen pureminen, päänheitto ylös ja menoksi, mutta onneksi matka pysähtyi lyhyeen, sillä edessä menevä Elmo päätti juuri työntää ahterinsa eteen ja Kuutti ei päässyt päätä pitemmälle. Ruuna heitti koko kroppansa sivulle, mutta pysähtyi kuitenkin. Jalustimet lähtivät omia teitään ja tippuminen oli melko lähellä. Pystyin kuitenkin pysymään juuri ja juuri selässä. Mäkien päällä saimme aina pitää taukoja sillä kuvia oli saatava. ”Ota musta vielä tässä ja sit sillee vähän sivulta. Eiku just toiselta puolelta, hei ei näistä tullu yhtään hyviä!!” Nette luetteli ja Wilma yritti tehdä työtä. Pystyin lukemaan Danielin ajatukset ilmeestä päätellen. Loppuviimein se komensikin porukan liikkeelle. ”Ja nyt ei oteta enää sitte yhtään kuvaa tai muuten me ei olla yöhön mennessä takasin!” Saavuimme takaisin hevoskeskukseen hyvissä ajoin. Hämärää jo oli, joka olikin tehnyt takaisin tulosta vielä tunnelmallisempaa. Sininen hetki, oli maalannut koko maiseman. Mieli olit kevyt.  Kuva Kuutin selästä vaellusreitin varrelta, Kolin huipulta. Olin nähnyt vain kesäisiä kuvia, mutta näky oli upea myös talvella, jopa Daniel ei pistänyt hanttiin kuvauspaussia. Kiitos leiristä!
//Näin oikein silmissäni hienon maalatun maisemakuvan, mutta ei sitte ihan taidot riittäny..
|
|
Tämmöisistä talvijutuista perinne!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!