Alkukesän koulukurssi 9.-12.6.

[Daniel]

Ennen maailmalle viilettämistään koulu-Dani pitää vielä kurssin kaikille ratsastuksensa kehittämisestä kiinnostuneille. Mukaan mahtuu kaiken kaikkiaan 12 osallistujaa (6 per ryhmä). Kurssi on avoin sebeläisille ja max. kahdelle liekkijärveläisratsukolle. Kurssin ajan on mahdollista yöpyä leirimökeissä, mutta ruokailuja talli ei tarjoa. Kurssin päätteeksi ratsastetaan kouluohjelma, josta saa suullista ja kirjallista palautetta. Osia radasta voidaan palautteen perusteella ratsastaa uudestaan.

Ohjelma:
Torstai, 9.6.
klo 13.00 C/B-ryhmän 1. tunti (Ohjastuntuma, istunta ja apujenkäyttö)
klo 14.00 A-ryhmän 1. tunti (Hevoset avuille ja "läpi")
Perjantai
klo 13.00 C/B-ryhmän 2. tunti (Siirtymiä askellajien välillä ja sisällä)
klo 14.00 A-ryhmän 2. tunti (Siirtymiä askellajien välillä ja sisällä)
Lauantai
klo 12.00 C/B-ryhmän 3. tunti (Laukkatyöskentelyä)
klo 13.00 A-ryhmän 3. tunti (Kankitunti)
klo 17.00 C/B-ryhmän 4. tunti (Kouluradan treenausta)
klo 18.00 A-ryhmän 4. tunti (Kouluradan treenausta)
Sunnuntai
n. klo 11.30 C/B-ryhmän puoliohjattu verkka alkaa
klo 12 alkaen C/B-ryhmän radanratsastukset
n. klo 13.00 A-ryhmän puoliohjattu verkka alkaa
klo 13.30 alkaen A-ryhmän radanratsastukset

Ilmoittautuneet
HeC/B 5/6
Wenla - Gitta
Pyry - Reino
Inksu - Tirppa
Clara - Netta
Kristian - Tollo

HeA 6/6
Cella - Windi
Fiia - Eela
Anni - Väiski
Salma - Bonnie
Robert - Laila
Mikaela - Lusmu

Tunnit:
Torstai, HeC/B

Tunnilla keskityttiin perusratsastukseen: suoria ja kaarevia teitä, muutamia väistöjä ja taivutuksia, pysähdyksiä ja siirtymisiä. Syynättiin istuntaa eri askellajeissa ja haettiin hevosia tuntumalle ja hyvään tahtiin. Daniel kirjasi harakanvarpaillaan itselleen ylös ratsastajien vahvuuksia ja heikkouksia jatkoa varten.

Wenla & Gitta
+ Tasainen ohjastuntuma
+ Ryhdikäs istunta (muista myös jousto!)
- Ajoittain liian hidas ja "arka" jalka

Pyry & Reino
+ Käsien asento
+ Rento istunta
- Välillä löysä ohja

Inksu & Tirppa
+ Jalka hevosen ympärillä
+ Nopea myötäys, kun poni reagoi
- Kanna oma käsi

Clara & Netta
+ Pehmeä, tasainen ohjastuntuma
+ Katse
- Jalka rennoksi

Kristian & Tollo
+ Ryhdikäs
+ Hyvä tahti
- Nopeampi myötäys, palkitseva reaktio hevosen reaktioon

Torstai, HeA
Lainauksia Danin ruutuvihkosta:
Cella & Windi: Nopeutta, nopeutta ja nopeutta. Vahva hevonen, jonka kanssa ei vie pitkälle kirsikankukkailu eikä moukarointi. Kultainen keskitie. Nopea paine, nopea reaktio, heti hellitys. Jos reaktiota ei tule, napakampi paine, hellitys.
Fiia & Eela: Tasaisuutta kaikkeen tekemiseen. Ei reagoida kuumumiseen vetämällä tai lukitsemalla. Käsi rauhassa, istunta tukevasti hevosen ympäri ja opastus oikeaan tahtiin ja suuntaan.
Anni & Väiski: Ei saa lähteä vetokilpaan. Välillä voitava hellittää tuntuma löysäksi ja hevonen kantaa silti itsensä. Nopeampi, ei puristava jalka. Loppua kohden hyvin pehmeä, tyytyväinen.
Salma & Bonnie: Poni kärsimättömänä, kaikkimullehetinyt. Kun se lähtee hosuloimaan, kaikki paine pois lisäämisen sijaan. Ponin kysymysmerkit hyviä, herää ihmettelemään ja odottamaan, mitä tyyppi tahtoo.
Robert & Laila: Laila on puudeli, mutta ei silti pidä hipsutella. Pohje ei ole pölyhuiska. Herkkishepalle tasaista, tukevaa tukea, ei jätetä sitä leijailemaan yksin. Lailalta saa ja pitää pyytää, sano että nyt tehdään äläkä kysy tehdäänkö.
Mikaela & Lusmu: Meno tänään vähän nihkeää, ratsastajalta turha puristus pois. Yritä vähemmän ja saat enemmän. Ratsastajan rentoutuessa hyviä, ilmavia pätkiä. Vähän pyylevä. Hevonen. ei mixu

---

Perjantai, HeC-B & HeA
Tehtyjä harjoituksia:
1) Sitä perinteistä: kirjainväleittäin reippaampaa ravia isolla kevennyksellä ja pienempää ravia pienemmällä kevennyksellä. Siirtyminen tapahtuu HETI pisteessä, ei vähän valuen sinne päin jotenkin.
2) Radan poikki harjoitusravissa, keskihalkaisijalla neljä askelta HYVÄÄ, etenevää käyntiä.
3) Käynnissä radan poikki, keskihalkaisijalla pysähdys, SUORA ja TARMOKAS peruutus neljä askelta, siirtyminen HYVÄÄN käyntiin.
4) Pääty-ympyrällä käynti-laukkasiirtymisiä.
5) Kirjainväleittäin laukassa isoa laukkaa - pientä laukkaa
6) Lävistäjällä askeleenpidennys ravissa
7) Loppuraveissa vielä vähän jojottelua keskiravi - lisätty ravi -ajatuksella

---

Lauantai, HeC-B 1

Harjoituksia tunnilla:
- Laukannostoja käynnistä ja ravista ja siirtymisiä laukasta käyntiin ja raviin
- Siirtymisiä laukan sisällä ympyrällä ja suoralla uralla
- Erikokoisia voltteja laukassa, laukan energia säilyy kääntyessä
- Kulmanratsastusta

Lauantai, HeA 1

Ketjun kiristäminen & kangen tarkoitus


Ohjasote

Kanget eivät ole tuntsareille ihan jokapäiväistä pureskeltavaa. Aiheuttiko kankisuitsitus päänvaivaa ratsastajalle tai hevoselle? Miten hevonen reagoi kankiin tunnilla?

Tunnilla totuteltiin kankiin ja hiottiin perusratsastusta eri askellajeissa. Ravissa ja laukassa samoja tehtäviä kuin C-B -ryhmän kanssa.


Lauantai, HeC-B 2
Tutki kouluohjelmaa Helppo C:2 2000.
- Mitkä kohdat ohjelmasta ovat sinulle ja ratsullesi helpoimpia?
- Missä osissa voi tulla haasteita?
- Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi yleisvaikutelma-osiossa? Kuinka paljon pisteitä arvioit, että voit hyvällä ratsastuksella kustakin osiosta saada?

Lauantai, HeA 2
Tutki kouluohjelmaa Helppo A:10 2011
- Mitkä kohdat ohjelmasta ovat sinulle ja ratsullesi helpoimpia?
- Missä osissa voi tulla haasteita?
- Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi yleisvaikutelma-osiossa? Kuinka paljon pisteitä arvioit, että voit hyvällä ratsastuksella kustakin osiosta saada?

---

Sunnuntai

Verryttely ja rataharjoitukset:
- Ratsastetaan lauantaina treenattuja ratoja
- Verryttelyssä voi kysyä apua ja vinkkiä
- Radalle saa ottaa raipan
- A-ryhmäläiset valitsevat suitsituksen (nivel / kanget)
- Suullinen palaute heti lopputervehdyksen jälkeen
- Suullisen palautteen pohjalta voidaan ratsastaa jotkut pätkät uudestaan, mutta ne eivät vaikuta arvostelupaperiin
- Arvostelupaperit jaetaan kaikille kurssin päätöstilaisuudessa (don't worry, käytössä on sihteeri - ei tarvitse tulkita Danin hieroglyfejä)
- Päätöstilaisuudessa jaetaan pienet palkinnot ryhmien "voittajille"


Rataharjoituksen arvostelut
- Sijoitukset ja prosentit arvottu Arvontakoneella

HeC-B
max. pisteet 250
1. Wenla - Gitta 170p. / 68% "Hieno, energinen suoritus. Seuraavaksi sitten HeB "
2. Clara - Netta 164p. / 65,6% "Kaunis, eleetön ratsastus, rauhallinen poni. Hieman napakkuutta."
3. Kristian - Tollo 152p. / 60,8% "Hevonen ajoittain vahva. Tasainen ohjelma."
4. Inksu - Tirppa 140p. / 56% "Jännittynyt poni, rauhallinen ratsastus. Lisää rutiinia vaan!"
5. Pyry - Reino 139p. / 55,6% "Enemmän eteenpäinpyrkimystä, täsmällisemmät siirtymät."

HeA
max. pisteet 250
1. Robert - Laila 155p. / 62% "Siisti, tasainen ohjelma. Nyt vaan pökköä treeniin ja kisaamiseen."
2. Anni - Väiski 151p. / 60,4% "Tasapainoinen suoritus, hevosella riittävä eteenpäinpyrkimys."
3. Salma - Bonnie 145p. / 58% "Ajoittain kiireinen. Hyvä, energinen raviohjelma."
4. Fiia - Eela 142p. / 56,8% "Jännittyy välillä ja tästä johtuen muoto vaihtelee."
5. Mikaela - Lusmu 141p. / 56,4% "Hevonen tänään tahmea, laukkaohjelmassa parhaimmillaan."
6. Cella - Windi 139p. / 55,6% "Valitettavat rikot k.käynnissä ja v.laukassa, tänään epätasainen."

[Daniel]

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan

[Clara]

Torstai



Perjantai



Lauantai

//Teki mieli piirrellä, joten menkööt tälläkertaa nyt ihan kuvien muodossa : D Iso kiitos mielenkiintoisesta kurssista!

[Cella]

Torstai

Musta ei tuntunut enää hassulta se, että Daniel oli kouluvalmentaja.

Siis, älkää ymmärtäkö väärin, aina mä olin sitä kunnioittanut ja tiennyt sen olevan osaava, ja toivonut itselleni edes sen verran taitoa kun sillä oli sen oikeassa ukkovarpaassa – pointti oli siinä, että se oli Daniel. Se sama Dani jota saattoi kahvihuoneessa kiusata ihan vaan siksi että oli kivaa nähdä sen vaipuvan jurotukseen, ja jonka sängyssä mä olin nukkunut pariinkin otteeseen (Lynnin kanssa toim. huom.), kun illanvietto Poppelikujalla oli venähtänyt pitkäksi. Siksi oli tuntunut jotenkin uunolta mennä peeloilemaan sen eteen hevosen kanssa, ja kuulla kuinka sen ääni muuttui siksi asialliseksi opettajaääneksi, eikä sille voinut letkauttaa mitään kun se paasasi jotain nivusten jäykkyydestä.

Varmaan lisäkokemus sen teki, tai sitten mä olin vaan nyt tottunut siihen Danin opepuoleen, mutta nyt sen auktoriteetti oli jotenkin täysin luonnollinen asia, eikä siihen enää kiinnittänyt huomiota että se oli itseasiassa mun KAVERI, joka siellä kentän keskellä karjui. Tänäänkin me oltiin saatu Windin kanssa siltä paljon hyviä neuvoja ja päästy imemään hippusia sen tietotaidosta kitusiimme kuin nälkäiset kampelat. Hellepäivä oli tehnyt Windistä melko hitaan, siis vielä tavallistakin hitaamman apuihin vastaajan, ja musta oli välillä tuntunut että mä yritin puristella pohkeillani elotonta peltiä. Dani ei onneksi ollut silti heittänyt hanskoja tiskiin meidän kanssa – sekin suuri plussapuoli oikeasti tutussa valmentajassa oli, että se tiesi kuinka hyvään me pystyttiin, ja miten juuri meitä oli hyvä motivoida.


Perjantai

Perse oli kipeä koko päivän. Se on kyllä mulle ikuinen mysteeri, kuinka JOKA KERTA, kun pääsi oikein jonkun silmien alle rääkättäväksi, löytyi seuraavana päivänä kropasta ihan uusia lihaksia – vaikka mä kuitenkin ratsastin joka ikinen päivä niin hoitohevosen, oman hevosen kuin työnkin puolesta. Kuinkahan laiskasti ja lepsusti mä sitten itsenäisesti humputtelin?

Kurssipäivä alkoi jo heti aamusta, ja vanha kunnon sanonta siitä, kuinka ahneella on paskainen loppu, kävi kyllä mun kohdalla toteen liian ison sulamattoman aamupalan ja hölskyvän verryttelyravin muodossa. Mutta ei auttanut valittaa. Aamutunnissa oli aina hyvänä puolena se, ettei helle päässyt vielä vaivaamaan. Kirkas taivas ja täyttä huutoa joikaavat linnut ennustivat, että tästäkin oli tulossa kuuma päivä.

Mä olin aina jotenkin ajatellut, että laukkaohjelmat olivat mun ja Windin vahvaa alaa – Windillä oli hyvä, eteenpäinpyrkivä laukka, ja se oli usein nopeimmassa askellajissa kaikkein kevyimmillään. Ilmeisesti Daniel ei ollut samaa mieltä, tai ainakin se tuppasi löytämään erittäin paljon sanomisen aihetta meidän laukkasiirtymisistä ja temponvaihteluista.

”Cella, Windi karkaa koko ajan pois muodosta”, mies huokaili mun hikoillessa Windiä suurempaan laukkaan kirjainväleillä.

”Kohota kättä ja ratsasta jalalla ohjaa kohti, ei se paketti muuten pysy kasassa. Nyt, jalka. Ja jalka. Ja jalka. Cella, missä sun jalka on???”

”Kohta jossain minne aurinko ei paista”, mä mutisin turhautuneena hampaideni välistä niin, että Daniel ei kuullut. Meidän ohi ympyrällä ravaava Mikaela sen sijaan kuuli, ja siltä pääsi riemastunut hihitys.


Lauantai

Okei, kankisuitset. Not my thing. Tai no, mä pidin niistä, mutta ne ei tainneet vastata mun tunteisiin.

Siitä oli niin pirun kauan, kun mä olin viimeksi pidellyt kankia käsissäni, että Danielin oli opastettava mua lähes alusta lähtien uusiksi. Toinen ohja tuntui kummalliselta lisäkkeeltä sormiväleissä, koko nyrkin asento tuntui jotenkin väärältä, eikä Windin oudon kuolaimen aikaansaava maiskuttelu ainakaan auttanut asiaa. Luojan kiitos Windi oli niin epähevonen, mitä uusiin asioihin tuli – se ei ollut kahta kertaa vilkaissut outoja renkaisia kankikuolaimia, eikä ottanut minkäänlaista stressiä vaikka mulla ei ollut aavistustakaan, miten niitä käytettiin.

Alkukankeuden (… heh) jälkeen kankitunti sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Kun mä olin lopulta saanut tuntuman toiseen ohjaan, enkä meinannut jatkuvasti päästää sitä liian löyhäksi, sen käyttö tuntui jotenkin kutkuttavan ammattimaiselta. Pakko myöntää, että mä vähän kadehdin Miksua ja Robertia, jotka vanhoina tekijöinä ratsastelivat kuin kankisuitset olisivat niiden luonnollinen kehon jatke, kun meillä oli Windin kanssa vähän erimielisyyksiä jokaisessa suorituksessa siitä, miten päin tässä uudessa tilanteessa kuului kulkea. Muuten kaiken kaikkiaan tuntui, että tunti olisi voinut mennä huomattavasti huonomminkin.

Iltapäivän puolella meille ilmoitettiin kouluohjelmat seuraavan päivän arvosteltavaa rataharjoitusta varten. Fiia nojaili Windin karsinanoveen mun harjaillessa tammaa kuntoon päivän toiselle tunnille, jossa me aloiteltaisiin ohjelmaan tutustuminen.

”Elii… takaosankäännöksen jälkeen keskikäyntiä, sitten mitä?” Fiia kuulusteli multa ohjelmapaperiaan selaten, ja mä pysäytin suan Windin kyljelle muistellessani tarkemmin.

”Keskikäynnin jälkeen… sitten tulee se täyskaarto?”
”Ei vielä.”

”Äh”, mä suljin silmäni, ja yritin kuvitella eteeni äsken selailemani ohjelman järjestyksen. Otin pari askelta poispäin Windistä, ja liikuin hitaasti kuvittelemani ohjelman mukaan.

”Kokoominen…” mä lyhensin askeltani.

”…takaosankäännös…” mä pyörähdin akselini ympäri muutamalla askeleella, ja kuulin kuinka Windi huokaisi. Se ei tainnut pitää mua kummoisena kouluratsuna.

”… keskikäynti… Aa! Sit tulee harjotuslaukkaa geestä!” mä hihkaisin muistaessani, ja Fiia nyökkäsi tyytyväisenä.

”Mua kyllä kieltämättä vähän stressaa ne laukat, meidän laukkatehtävät ei oo oikein sujuneet tänä viikonloppuna”, mä myönsin Fiialle, ja kurottelin ottamaan Windin suitset oven naulasta. ”Ne on varmaan meille huomennakin se haastavin juttu.”

”Hyvin se menee, eikä se onneks oo vakavaa vaikkei meniskään”, Fiia hymähti, ja nosti katseensa kouluohjelmalapustaan.

”Harjottelemaanhan tänne on tultu, ei olemaan täydellisiä.”



Sunnuntai

Vaikka rataharjoituksen jälkeiset fiilikset olivatkin nämä, kurssista jäi hyvä maku suuhun! Onnistumisen kokemuksia ja hikipisaroita tänne tultiin hakemaankin.


Kiitos kurssista!! Oli sairaan mielenkiintoinen ihan IRL:kin, kattelin noi kankivideot läpi moneen otteeseen ihan innoissani

[Fiia]

torstai
Rakas kurssipäiväkirja,

tänään alkoi DANIELIN koulukurssi. On aina yhtä kiva päästä valmentautumaan sen silmien alle, se kun tietää miten Eela toimii ja osaa antaa älyttömän hyviä täsmävinkkejä sillä tavalla että mäkin tajuan mitä se hakee takaa. Optimisesti uskon, että me tullaan tämän viikonvaihteen aikana löytämään ihan uusia ulottuvuuksia ratsukkona.

Vielä tän päivän jälkeen en kyllä hurraisi, sillä Eela oli vähän levoton koko tunnin ja stressasi paitsi ötököitä myös mun epäselviä apuja. Danilta tuli sanomista erityisesti mun kädestä, joka jää helposti vähän jumiin kun hevonen jännittyy. Käden kanssa pitäisi muistaa olla paljon pehmeämpi ja joustavampi, sillä ainakaan vetämällä Eela ei rentoudu. Niinpä me keskityttiinkin kevyeen tasaiseen ohjastuntumaan ja hyvään istuntaan. Mun pitäisi päästä istumaan paremmin Eelan ympäri ja vaikuttamaan painoavuilla. Se oli yllättävän vaikeaa alkuun, mutta ehkä jotain pienen pientä edistystäkin tapahtui tunnin aikana.

HUOM: TAHTI on tärkeä!! Tehtäväksi etsiä ja löytää oikea työskentelyravi ja -laukka, jossa hevonen liikkuu tasaisessa tahdissa.

perjantai
Rakas kurssipäiväkirja,

Daniel oli kuullut mun suunnitelmat, sillä heti tänään lähdettiin ihan urakalla hakemaan tahtia – siirtymisten avulla tietysti. Ravin pidentäminen ja lyhentäminen sujui alkuun vähän hätäisesti, sillä olin edelleen käden kanssa liian levoton ja sain Eelankin hermostumaan. Däni ohjasi mua ajattelemaan siirtymisiä etenkin askellajin sisällä pelkästään istunnalla ja ehkä ihan minimaalisella puolipidätteellä. Ero entiseen oli kyllä huomattava kun tajusin mitä se pyysi mua tekemään: istumaan tiiviisti ja vaikuttamaan sillä.

Ravi-käynti-ravi -siirtymissä Eela jäi jännittyneeksi ja käynti meinasi jäädä paikalleen. Ajatuksena oli ratsastaa käyntiäkin ETEENPÄIN pohkeella ohjaa kohden, jolloin jokainen käyntiaskel olisi laadukas. Tämä tuotti mulle yllättävän paljon vaikeuksia. Onneksi kuitenkin pysähdykset ja peruutukset olivat hyviä, niin en ihan vaipunut murheen alhoon. Harjoittelemaan tänne on tietysti tultu, mutta välillä soisi onnistumisiakin osuvan väliin.

Laukassa Eela oli tänään jo parempi kuin eilen, se eteni tasaisessa TAHDISSA ja pidensi ja lyhensi laukkaa joustavana kuin kuminauha. Loppuraveissa Eela olikin paljon helpompi ja rennompi kuin alussa, ja lisätyt ravit irtosivat ilman mitään laukkapyrähdyksiä tai sekoiluja. Tunnista jäi ihan hyvä fiilis ja innolla jatketaan kohti huomisen tuplatreenejä.

Tänään illalla mä myös pesin Eelan Salman ja Mikaelan suosiollisella avustuksella. Hevosesta irtosi litroittain harmaata vaahtoa, mutta lopulta siitä tuli aika siisti. Mä olin ihan unohtanut miten kirkkaan punertava se todellisuudella on. Mun kaunokki<3

lauantai
Rakas kurssipäiväkirja,

tänä aamuna mä olin niin jumissa etten melkein päässyt sängystä ylös. Onneksi meidän ryhmä ratsasti vasta yhdeltä, niin että ehdin käydä Wenlan ja Claran kanssa kävelemässä pikku lenkin ja venytellä sitten kipeitä lihaksia varovasti. Pitäisi ottaa lihashuolto ohjelmaan useamminkin, sillä mä en venyttele koskaan enkä ainakaan lämmittele ennen ratsastustuntia.

Kankitunti sujui yllättävän huvin pienestä kireydestä huolimatta. Eela oli hyvässä työskentelymoodissa saatuaan kaksi päivää purkaa virtaansa kunnon kouluratsastukseen, ja pehmeä peräänanto löytyi paljon nopeammin kuin vaikka eilen. Tunnilla tehtiin ihan perusjuttuja, siirtymisiä ja voltteja, jotka kuitenkin teki tosi hyvää mulle ja Eelalle. Sain ahaa-elämyksen pienenkin painonsiirron vaikutuksesta hevosen liikkumiseen ja kääntymiseen. Tämä oli kyllä tosi hyvä tunti, jäi mahtava fiilis, vaikka selkä olikin ihan
läpimärkä sen jälkeen.

Illalla ratsastettiin sitten vielä koulurataa pätkissä. Daniel pyysi miettimään helpoimpia ja vaikeimpia juttuja helpon A:n ohjelmassa, joten listaan ne tähän.

Meille helppoja:
- väistöt
- takaosakäännökset
- keskilaukka

Meille vaikeita:
- lisätty käynti
- täyskaarrot laukassa
- vastalaukka? riippuu päivästä

Että näillä mennään sitten huomiseen!

sunnuntai
Rakas kurssipäiväkirja,

Tänään ratsastettiin kouluradat minikisojen muodossa. Mä ehkä sitten kuitenkin vähän jännitin ”kisa”tilannetta, sillä Eela oli heti levottomampi kuin eilen. Päätin ratsastaa nivelellä, ja jo sillä tasaisen kuolaintuntuman löytäminen oli vaikeaa ja muoto vaihteli, kuten Danielkin meille kirjoitti kommentteihin.

Prosentteja tuli joku 56, mikä on kyllä aika huono – mun mielestä meidän pitäisi kuitenkin pystyä lähemmäs 60 prosentin tuloksiin säännöllisesti. Mutta onneksi nää kurssit on harjoittelua varten. Sain kyllä paljon ideoita siihen, miten lähden Eelan kanssa jatkamaan ja mitä otetaan tavoitteeksi ensi syksylle.

Kurssin päätteeksi me lähdettiin melkein kaikkien kurssilaisten kanssa ABC:lle ja ostettiin kaksi Daim-kakkua pakasteesta. Mä söin melkein neljäsosan ja nyt tuntuu etten tarvitse mitään sokeria enää koskaan. Mutta eiköhän me oltu se ansaittu! On tässä aika paljon ratsastettu ja tehty töitä yhden viikonlopun aikana.

[Wenla]

Torstai:

Mä olin odottanut koulukurssia kuin kuuta nousevaa, ja se oli vihdoin täällä. Me oltiin Gitan kanssa todellakin tämän tarpeessa, sillä kunnon treenaaminen (etenkin sileällä, hups) oli jäänyt aivan liian vähälle. Olin keksinyt tekosyita vältelläkseni ratsaille nousemista, tai kun olin noussut Gitan selkään, olin karauttanut maastoon. Mutta oli mulla oikeasti ollut myös kiireitä. Mä vaan toivoin, että Daniel ei joutuisi huokailemaan liikaa katsellessaan meidän menoa. Mä en nimittäin ollut varma saisinko mä Gittaa kulkemaan mitenkään päin.

Gitta tuntui alkuverkoissa laiskalta. Se löntysteli menemään uralla kuin mikäkin laiskiainen, eikä noteerannut mun apujani ollenkaan. Mun oli käytettävä suunnilleen jokaista soluani, että mä sain ponin vähänkään reippaampaan raviin.
”Tervetuloa vaan kaikille, tänään kurssin ensimmäisellä tunnilla keskitytään ihan perusratsastukseen. Mennään väistöjä, taivutuksia, siirtymisiä ja muuta sellaista,” Daniel aloitti kentän keskeltä. Sillä oli kädessään vihko ja kynä, joka nostatti mulle jo valmiiksi hien pintaan. Nyt pitäisi ratsastaa.

Alkutunti oli aikamoista taistelua siitä, kuinka vauhdikkaasti me mentäisiin Gitan kanssa. Mä käytin jalkaa omasta mielestäni ihan reippaasti, mutta sain kuitenkin kuulla siitä Danielilta.
”Gitan kanssa nopeampi jalka. Sun jalka on Wenla nyt niin sanotusti arka, joten sä voit käyttää sitä vielä reippaammin,” Daniel sanoi ja kirjoitti vihkoonsa jotain. Mä nielaisin melko kuuluvasti ja kannustin Gitan uudestaan laukkaympyrälle. Siinä laukkaillessani mun aivot alkoivat yliajattelemaan. Mä mietin olisiko mahdollista, että mä olin rasittanut Gittaa liikaa ja se oli sen takia melko verkkainen. Ja siinä miettiessäni me melkein törmättiin Reinoon ja Pyryyn.

Mä pystyin melkein kuulemaan Danielin huokauksen.

Raviväistöihin mennessä me löydettiin Gitan kanssa ihan hyvä tahti, eikä Danielkaan nähnyt sen suhteen mitään valitettavaa. Ja meidän väistöt onnistuivat! Gitta kuunteli mua ja teki väistöt nätisti sekä käynnissä että ravissa. Daniel jopa nyökkäsi hyväksyvästi meidän suuntaan.

Laukassa mä sain tehdä töitä hyvän rytmin ja muodon löytämiseksi. Mä tein voltteja ja pääty-ympyröitä ahkerasti, sekä vaihtelin asetusta sisältä ulos. Pikkuhiljaa Gitta alkoi rentoutua ja ottaa paremmin jalkoja alle. Tai sitten se oli vain mun mielikuvitus, joka halusi niin käyvän.
”Wenlalla hyvä ja ryhdikäs istunta Gitan selässä, vähän joustavampi voisi olla, mutta muuten oikein hyvä,” Daniel kommentoi. Mä taputin Gittaa ja siirsin sen raviin pääty-ympyrällä.

Loppuverkoissa Gitta oli ihan älyttömän mukavan tuntuinen, ja mun teki mieli ratsastaa toinenkin tunti siihen perään. Pitäisi muistaa varata kisoissa tarpeeksi aikaa verryttelemiseen, niin me voitaisiin onnistuakin ihan hyvin.
 
Ravien jälkeen mä siirsin Gitan vastahakoisesti käyntiin ja annoin ponille pitkät ohjat. Olisin voinut oikeasti ratsastaa vielä toisen tunnin.
”Mä keräsin tältä tunnilta jokaisen ratsukon plussia ja miinuksia, niin mä käyn ne jokaisen kanssa nyt läpi,” Daniel sanoi ja asteli mun ja Gitan vierelle.
”Plussina mulla on täällä tasainen ohjatuntuma, joka säilyi läpi tunnin. Sitten on ryhdikäs istunta, johon voisi kuitenkin saada hiukkasen lisää joustoa. Parannettavaa on pohkeiden käyttämisessä, jalkaa pitäisi käyttää vähän nopeammin ja rohkeasti. Mutta hyvin ratsastettu,” Daniel selosti ja painui sitten Inkerin ja Tirkun luokse. Mä jäin miettimään sen sanoja, ja olin taas vähällä törmätä Reinoon ja Pyryyn.

”Hups, sori!” mä huikkasin ja pysäytin Gitan nopeasti.

Perjantai:

Sunnuntai:

Gitta oli tuntunut superilta jo verryttelyssä, eikä radalla mennyt yhtään huonommin. Saatuani kuvat radasta käsiini mä olin purskahtanut hillittömään nauruun; mun naamalla oli jokaisessa kuvassa äärettömän typerä hymy. Mulla oli siis ollut todella hyvä fiilis jo radalla, mutta auta armias kun mä kuulin tulokset. Mä olin varmasti koko kulmakunnan onnellisin ihminen, vaikka kyseessä oli vain rataharjoitukset.

Me nimittäin voitettiin Gitan kanssa.

Mä olisin halunnut pitää juhlat itseni kunniaksi, mutta muut eivät ihan innostuneet ajatuksesta. Niinpä me päädyttiin ABC:lle syömään Daim-kakkua, joka ei ollut koskaan ennen maistunut yhtä hyvältä. Mulla oli muutenkin ihan helvetin hyvä fiilis; kesäloma oli vasta aluillaan, mä sain viettää aikaa kavereideni kanssa kakkua syöden ja mulla oli maailman paras hoitoponi.

”Mä en syö enää ikinä mitään,” Fiia valitti nielaistuaan viimeiset suupalat kakkupalastaan ja sai mut naurahtamaan. Niinpä niin.
”Miten teidän loma jatkuu tästä, onko kukaan menossa reissuun?” Salma kyseli iloisena pöydän päästä.
”Mulla on muutama viikko kesätöitä ja sitten ei oo oikeastaan suunnitelmia kenttäleirin lisäksi,” mä tuumasin ja vilkaisin ikkunasta ulos. Mulla oli vähän haikea fiilis kurssin päättymisestä, sillä menisi varmasti juhannukselle ennen kuin näkisimme suurella porukalla uudestaan. Silloin olisi nimittäin tiedossa juhannusvaellus tai joku sen tapainen.

Kurssin aikana mä sain etenkin kehuja:

- Istunnasta (?)
- Ohjastuntumasta
- Väistöistä
- Siirtymät olivat lähes aina siistejä ja sujuvia ja ennen kaikkea, ne tapahtuivat silloin kun mä niin halusin eikä silloin kuin Gitta halusi. Koska sekään ei aina ollut itsestäänselvää
- Osasin kuulemma myös tehdä siistit letit Gitalle

Miinusta tuli ainakin näistä:

- Asenne ("Wenla sä osaat kyllä mä tiedän, sun pitää vaan uskaltaa ratsastaa. Ei auta mitään että vaivut itsesääliin")
- Aavistus lisää joustoa istuntaan
- Liian arka jalka
- Suora hevonen?
- Saavu tunnille ajoissa

Kurssi oli kuitenkin loistava, ja mua ärsytti, etten ollut ehtinyt mainita sitä Danielille. Mutta ehkä se itsekin tiesi kuinka hyvä se oli opettamaan.

/ Kiitos tapahtumasta!! Parempi myöhään ku ei millonkaan...?

// kuvan pitäis olla vissiin kentältä oho

[Pyry]

Torstai

Kieli keskellä suuta keskittymistä...


Perjantai



Lauantai

Toisen ryhmän kankitreenejä seuratessa oli hyvin aikaa myös vilkuilla läpi huomisen rataa.

"Ravista pysähtyminen on meidän bravuuri. Tai itse asiassa missä vaan milloin vain pysähtymisessä me ollaan aika hyviä. Paitsi jos ruoka-aika on mennyt ohi. Mut sit siitä takas raviin... ei tuu onnistumaan tässä elämässä. Sit jotain koukeroita, niistä saa pisteitä jos vaan seuraa reittiä hyvin, ei pitäis olla ongelmaa. Ja taas pysähdys! Täähän on supersimppeliä. Jaa, pitäis peruuttaa... No mut tässä ei täsmennetä että pitääkö peruuttaa suoraan! Me ollaan hyviä koukeroissa takaperinkin. Askeleen pidennys... noo, sen saa naamioitua kevennyksellä hienosti, kun Reino jaksaakin yhtäkkiä liikkua ku en hytky liikaa selässä. Ööö, mitä on keskikäynti? Laukka pitäis nousta pisteessä... no, reipas pohkeella pamautus vaan, ei sitä kukaan varmaan huomaa... Sit pitäisi vielä saada se laukka pysymään yllä. Ja vielä lävistäjäkin! Ei mut jes, raippahan sai olla mukana! Sithän me voidaan jopa vähän aikaa edetä... Raviin siirtyminen ei pitäisi olla ongelma ja sit taas laukkaillaan. Oikea nousi ainakin tänään paremmin kuin vasen. Ja sit tosi nätti ja rauhallinen siirtyminen raviin, ISTUNNALLA, joojoo. Ja sit vähän kääntyilyä ja seis. Täähän on ihan piis of keik!"

Sunnuntai



Verkassa ratsukolla oli hieman eri moodit päällä ja ratakin alkoi vaikuttaa yhtäkkiä super hankalalta. Nämä energiatasojen vaihtelut saattoivat hieman näkyä lopputuloksessakin... Mut hei, läpi meni!