Seppeleen Tallikirja 2016 -->

[Inkeri]

Mun aamuni olivat tällä viikolla alkaneet pelolla. Suorastaan hyytävällä kauhulla.

Kauhuun ei tottunut koskaan. Sen kanssa oppi elämään, mutta silti mun piti liikkua kotona varpaillani kuin odottaen hyökkäystä; hetkeä, kun mut yllätettäisiin selän takaa. Jokainen virheliike saattoi olla tappava.

Tällä kertaa oranssinkirjava uhka tarttui syöttiin. Pieneen, jäiseen otukseen, jonka olin tiputtanut lasikopin luukusta sisään. Olin turvassa siihen asti, että sille tulisi uudelleen nälkä.

Jotenkin mä en ollut ennen tätä viikkoa koskaan sisäistänyt, että meillä oli kotona oikeasti yksi pakastelokero täynnä kuolleita hiiriä. Hiilidioksidilla myrkytettyjä siimahäntiä, jotka päätyivät Pyryn lemmikkikäärmeen, Matu-Liisan, aamiaislautaselle joka saakelin päivä. Onneksi mun kaikki ruokani ehtivät aina homehtua ennen kuin ne ehtivät pakastimeen asti: olisipa ollut kiva lämmittää itselleen mikrossa vahingossa lihapullapastan sijaan rasiallinen kalmanharmaita raatoja.

Juoksin vessaan oksentamaan.

Jotenkin mä en ollut ennen tätä viikkoa tajunnut edes Matu-Liisan olemassaoloa. Että meillä asui kuolleita hiiriä myrkkyhampaillaan syövä petoeläin, jota Pyry rapsutteli iltaisin korvan takaa kuin Iitaa konsanaan. Että kyseinen Mato Matala saattoi minä hetkenä tahansa saada tarpeekseen terraarioelämästään, luikerrella mun peittoni alle, kuristaa ja syödä suihinsa.

Mikä olisikaan parempi tapa kuolla kuin käärmeen ruokana. En tiennyt, olisiko mun pitänyt jatkaa kotona hiippailua peläten henkeni edestä vai suosiolla varata saman tien aika hiilidioksidimyrkytykseen.

Pyry saisi luvan tiskata tästä hyvästä ainakin kuukauden.

Toisen kuukauden tiskaisi Cella, joka ei vieläkään ollut raahannut sitä määkivää, haisevaa emakkoaan pois tallilta, vaan oli sen sijaan, sekin, lähtenyt viikoksi larppaamaan oikeaa kilparatsastajaelämää Ruotsiin kirsikankukkien keskelle, ja jättänyt elukkansa, kenenkäs muunkaan kuin Inkerin hoidettavaksi. Kun mä olin kuullut, että oikeasti kaikki muut olivat lähdössä samalle reissulle, olin mylvinyt Hannekselle paskasta vuorosuunnittelusta niin, että sen lempikivet olivat lentäneet pöydältä lattialle, ja katkonut vahingossa Eedin lempitalikon.

Sen lisäksi, että olin jo käärme- ja lehmävahti, olin ilmeisesti myös joku hiton virallinen lapsenvahtipalvelukin. Seppele oli nimittäin yhtäkkiä täynnä teinejä. Se yksi lännenratsastajaa leikkivä ponipoika tosin väitti olevansa yli kaksikymppinen, mutta niin kauan kuin se hoiti pilkullista ponia, ei se voinut olla päivääkään yli kuudentoista.

Hyvä puoli teineissä oli se, että niiden käyttöä ilmaisena työvoimana ei varsinaisesti kritisoitu, eikä se yksi muikkeli ainakaan paljoa uskaltanut kysellä, kun päätin iskeä eräänä päivänä sille luudan käteen ja pitää itse ensimmäisen ruokatunnin kuukauteen. Tänään ne olivat sen länkkäpoitsun kanssa saaneet siivota pihaton. Kun mä olin viisitoista, olisin voinut vaikka maksaa moisesta huvista. Ja melkein maksoinkin – kyllä ratsastuskoululla hoitajana toimiminen oli melkein verrattavissa maksulliseen orjuuteen.

Mutta jotta mä en vain olisi päässyt liian helpolla, jopa Krister ja Anne olivat MOLEMMAT lähteneet naapurimaahan ja jättäneet pershedelmänsä pyörimään tallille mun kiusaksi. Krista itse sanoi asuvansa isovanhemmillaan vähän matkan päässä, mutta olin aika varma, että se hengasi yöt jossain heinäkasassa piilossa – miten se muuten olisi ehtinyt tallille aina täsmälleen siihen aikaan, kun mä saavuin paikalle? Se pörräsi mukana aamusta iltaan kuin takiainen.

“Miksi sä et Inkeri lähtenyt Ruotsiin?” oli se näsäviisas taapero mupeltanut heti maanantaina Akan karsinasta letittäessään ponin tukkaa viidettä kertaa samana päivänä.

“Miksi itse et lähtenyt”, olin kysynyt takaisin.

“En mä osaa vielä ratsastaa niin hyvin”, Krista tuhahti. Tismalleen, ajattelin. Miksi musta ei koskaan ollut tullut samanlaista ratsastajatähteä kuin vaikka Salmasta? Sama talli, samat lähtökohdat – ja lahjojakin oli ihan varmasti vähintään yhtä paljon. Ainoa, vissiin ratkaiseva ero oli lompakon paksuudessa.

“Ja iskä sanoi, että se on aikuisten reissu”, pikkutyttö jatkoi silmin nähden pettyneenä.

Puristin hampaita tahtomattani yhteen ajatellessani, mitä kaikkea kyseisellä aikuisten reissulla tapahtuisikaan. Kuinka laiva ja kirsikkapuisto olisivat täynnä jotain säihkysilmäisiä ratsastajattaria. Kuinka umpihumalaiset Manny ja Krister tuskin edes muistaisivat, kuka mä olin, kun en ollut paikalla. Kuinka kaikki pitäisivät hauskaa, eikä laivakaan varmaan edes uppoaisi keskelle Turun saaristoa niin kuin olin viimeksi aamulla Matu-Liisaa syöttäessäni toivonut. Sen ne kaikki olisivat ansainneet, sen sijaan, että tälläkin hetkellä ne kaikki patsastelivat jossain kirsikkapuistossa kuin kuninkaalliset.

“Me ollaan nyt valmiita”, länkkäripoitsu puuskaisi, kun ne punaposkiset, pienet natiaiset ilmestyivät kottikärryineen ja känsäisine sormineen mun nenäni alle.

“Pihatto kiiltää”, vahvisti lettipäinen tyttö kiertäessään Pepsi Max-pullon korkkia auki.

“Kleopatran aitaus ei kiillä”, totesin ykskantaan ja tyrkkäsin niille takaisin talikot, jotka oli jo toiveikkaasti hylätty kottikärryjen päälle. “Hopi, hopi.”

Pepsi Maxin korkki kiertyi hitaasti ja vastahakoisesti ettootosissasi-ilmeen kera kiinni, mutta länkkäpoitsu tarttui kärryistä kiinni ja kääntyi ympäri melkein hymyillen.

“Se on se lehmä”, kuului vastaus, kun se tyttö oli ensin supattanut pojalle jotain siitä, ettei se tiennyt, kuka oli Kleopatra.

Kohta tietäisi. Eikä mua olisi haitannut, jos ne olisivat vahingossa päästäneet sen karkuun samalla. Hetken ehdin haaveilla metsän kautta lähimmälle pihvitehtaalle kirmaavasta hiehosta, kunnes Krista ilmoitti, että Peck oli tarhassaan hiestä märkä eikä ollut syönyt korttakaan sen päiväheinistä.

[Kiril]

14.9.2022 - Liekkijärvellä asustavat lepakko ja yöperhonen pyörittelevät silmiään Seppeleen sekoilulle.

[Emmy]

torstaina 30.9.

Tarhat olivat mutaiset, ulkona oli sumuista ja Muhkulla oli riviä. Eläinlääkäri oli antanut sen jalkoihin rasvaa ja käskenyt pitämään ne puhtaana ja kuivana, helpommin sanottu kuin tehty. Olin pitkin hampain joutunut ajelemaan osan muhkun tuuheista jalkakarvoista ja tallihenkilökunnan sekä Muhkun hoitajan kanssa oli sovittu tiukka pesuaikataulu. Jospa se siitä, nämä olivat näitä syksyn ei niin kivoja puolia.

Lisäsin eläinlääkärin laskun työpöytäni vinoon paperipinoon, huokaisin ja istahdin työpöydän ääreen. Lulu leikki vieressä leluillani ja Minni oli käpertynyt pöydän alle. Naputtelin koneella ensiviikon tuntivarauksia, kirjoitin laskuja, maksoin laskuja, tein rehutilaukset ja sovin kuiviketoimituksen. Pitäisi vielä soittaa kengittäjälle ja tilata lisää heinää. Lulu alkaa kitistä ja huomaan neidin olevan väsyneen oloinen.
”Time for a nap, miss Olivia?” Kysyn Lululta, minulla on ollut tapana puhua Lululle englantia aina kun muistan ja pystyn, jotta neiti oppisi senkin kielen.
Lulu venyttää pienet kätensä suuntaani viestittääkseen, että haluaa syliin. Nostan vauvan syliini ja silittelen punertavia kiharoita. Käyn hakemassa naulakosta Lulun kantoliinan ja käärin tytön lähelle vartaloani. Vaunut ovat talolla, joten tyttö saa nukkua kantoliinassa. Siinä hän on ollut ihan tyytyväinen yleensä. Heijaan Lulua ja laulelen hänelle matalalla äänellä. Neiti nukahtaa melko nopeasti. Puhelimeni värisee, se on kengittäjä, juuri kun olin soittelemassa perään, olin jättänyt viestin vastaajaan jo toissapäivänä.



Sain sovittua tarvittavat kengitysajat. Suljen koneen, laitan kengät jalkaan ja lähden tallin puolelle, Minni nostaa päänsä, nousee ylös ja lähteen häntä heiluen mukaan. Kaipaan teetä, joten suuntaan yläkertaan. Oleskeluhuone on tyhjä, keitän kupposen ja istahdan violetille sohvalle Lulu sylissäni, tyttö ynähtää mutta jatkaa unia. Minni jää istumaan sohvan viereen.
”Ei oo sulle mitään pöhkö koira.” Sanon Minnille ja rapsutan sen päätä, Minnin häntä vipattaa.

Teen juotuani palaan alakertaan, Lulu nukkuu vielä tyytyväisenä kantoliinassa. Iltapäivän tunnit ovat alkamassa ja porukkaa alkaa valua talliin. Minulla oli puoli kolmen talutustunnin pito, se onnistui lapsi sylissäkin, jos hoitajat vain ilmaantuivat taluttamaan. Kävin pukemassa itselleni hieman lisää vaatetta, maneesissa oli vähän viileämpi ja laitoin Lululle pipon päähän ja kääräisin villapeiton liian päälle. Palasin tallin puolelle ja seurasin, että jokainen talutusratsastukseen osallistuja sai hoitajan auttamaan. Puoli kolmelta porukka lähti tallista kohti maneesia, kävelin edellä. Ulkona oli sumuista ja satoi hienonhienoa tihkua, nostin Lulun kantoliinaa hieman niin, ettei tytön kasvot kastuneet. Pääsimme maneesiin ja kiipesin katsomoon ja aloitimme tunnin.

Tunti meni onnistuneesti, Lulu heräsi puolessa välissä ja istui tyytyväisenä sylissäni ja ihasteli poneja. Minni istui myös katsomossa nätisti ja viihdytti Lulua silloin kun poneissa ei ollut tarpeeksi viihdykettä. Palasin porukan kanssa talliin ja valvoin, että kaikki saavat hevoset hoidettua pois. Annella oli illan loput tunnit, joten vastuu niistä siirtyi hänelle. Kävimme Lulun kanssa hakemassa toimistosta vielä kirahvin mukaan, koska tyttö sen välttämättä halusi ja lähdimme sitten talolle, Lululla alkoi olla kohta iltaruuan aika.

[Emmy]

Uuteen vuoteen 5.1.

Jaaha.. mihinkähän liemeen olin taas itseni keittänyt... Katselin karsinassaan heiniä rouskuttava ruskeaa laihaa tammaa. Sen korvat pyörivät päässä hermostuneesti ja se pälyili vähän väliä käytävään, kuulosteli ääniä ja katseli ympärilleen. Suunnilleen suoraan raviradoilta tänne ratsastuskouluun oli aamulla saapunut lämminveritamma, jolla ei ollut minkäänlaista ratsastuskoulutusta ja jonka selässä käynnit oli varmaan laskettavissa kahden käden sormilla. Tamma jolla oli jouset jalkojen tilalla ja korvien välissä jotain muuta kuin aivot. Silti, kun ravitallilta oli tammaa meille tarjottu, en ollut voinut vastustaa sen kaunista ja sielukasta katsetta. Neiti oli raviradoille sopimaton laukkaherkkyyden ja huonohen juoksuaikojen takia, joten sille etsittiin parempi koti. Ilmeisesti se parempi koti oli nyt täällä, ratsastuskoulussa. Voihan kiljuva kanalintu sentään.

Kyseenalaistin hetken kaikkia elämänvalintojani ja käännyin sitten mennäkseni toimistoon, Blue Velvet eli Pupu saisi hetken olla karsinassaan ja kävisin sitten viemässä sen loppupäiväksi ulos muiden kanssa. Olivia oli tällä viikolla aloittanut päiväkodin, mikä vapautti minua päivisin paneutumaan enemmän tallin asioihin, kuten hankkimaan osaamattomia hevosia opetukseen ja lupautumalla kouluttamaan tallilaisten varsoja. Sellaista sattuu, kun on selkeästi liikaa aikaa ja mieltymys hukuttaa itsensä töihin. Toimistossa minulla oli muutama lasku laitettavana eteenpäin ja kuiviketilaus odotti hyväksymistä. Hannes oli mukavasti pyörittänyt paperia viimepäivinä, joten olin saanut keskittyä hevosiin. Uusi tuntiponi Koopa oli jo ottanut paikkansa tunneilla ja pärjäsi siellä hyvin. Nemokin oli päässyt muutamalle kokeneempien tunnille harjoittelemaan.

Huokaisin ja päätin, että oli aika käydä viemässä neiti vieterijalka ulos tarhaan tutustumaan muihin hevosiin. Pupu nosti päänsä karsinassa niin nopeasti, että se ihan viuhahti ilmassa ja työnsi hermostuneen turpansa oven yli. Se nuuhkutteli nopeasti hanskojani ja perääntyi sitten nopeasti kun avasin oven. Silitin tamman päätä samalla kun otin sen narunpäähän ja lähdin taluttamaan ulos. Pupun askeleet olivat hätäiset ja nopeat, kaviot kopisivat tiuhaan tallin betonilattiaan ja tamma tuntui säpsähtelevän kaikkea tallissa olevaa. Ulos kun pääsimme sai tuulinen sää sen melkein lähtemään lentoon, se loikki pitkillä koivillaan kuin pupu (pun intended) ja minulla oli hienoisia vaikeusia taluttaa sitä tarhaan. Lopulta pääsimme tarhalle ja päästin Pupun tutustumaan uusiin kavereihinsa. Uusi hevonen laumassa sai kaikki liikkeelle ja hetken ne juoksivat kuin kaistapäät. Lopulta lauma rauhottui syömään päiväheiniään, jotka Inkeri oli juuri jakanut. Pupu pälyili ja juoksenteli vielä hetken, mutta rauhottui heinäkasalle, josta Ruttu antoi sen syödä kanssaan.



Itse palasin talliin ja mietin vielä hetken omia elämänvalintojani.

[Emmy]

11.10. Fortune

Rahat ei riitä. Emmy puhalti ilmaa terävästi ulos. Päivän, viikon ja kuukauden tuskastuttavin hetki oli käsillä, kun piti yrittää tehdä rehutilaus, joka jokaisella solullaan taisteli vuosibudjettia vastaan. Hevoset oli kuitenkin ruokittava. Loppukesän sateet olivat nostaneet kuivan heinän ja esikuivatun säilöheinän hinnat pilviin ja jostain syystä kaurasta oli tullut hinnan perustella luksustuote. Koko tallin hevosten ruokkiminen vaati ainakin yhden ja puoli omaisuutta ja Emmyllä ei ollut siitä edes neljäsosaomaisuutta. Hanneksen mielestä luonto ruokki eläimiä ja hyvä onni tulee niille jotka sen ansaitsevat. Ainakin Sense oli löytänyt talon parhaimman paikan Emmyn juuri tulostamien tiliotteiden päältä.

[Emmy]

13.10. Dodge

Minni oli oppinut vuoden aikana hyvin väistämään Senseä, joka oli, kuten arvolleen kuuluu, tallin kuningatar. Toisinaan kuitenkin Minnikin osasi laittaa tappelussa oman osansa peliin ja Senselle vähän vastaan. Sense ei enää suhtautunut avoimen vihamielisesti Minniin vaan niiden taistelut olivat muuttuneet leikiksi. Tosin Sense yleensä enimmäkseen kiusasi Minniä.

[Emmy]

18.10. Drop

Hannes:
Tallin katto vuotaa

Emmy:
Mitä? Miten niin katto vuotaa??

Hannes:


Hannes:
Älä ole huolissasi, laitoin ämpärin alle ja kyltin ettei kukaan liukastu

Emmy:
MISTÄ SE VUOTAA???

Hannes:
Älä huoli, vedessä on hyvä energia!

Emmy:
Ei ole, jos se tulee katosta!!

Hannes:
Pisaroiden putoaminen on rauhoittava ääni, tuo seesteistä tunnelmaa tallille.

Emmy:
HANNES!!!

[Pyry]

Tallityöntekijän arkea osa 1 - Asiakkaat



Tallityöntekijä 1: "Siis... onko toi yksi tuntilainen ilman housuja?"

Tallityöntekijä 2: "MITÄ? Missä, kuka? Ai toi. Ei, sillä ei vaan kuulemma ollut mitään housuja missä ei oo saumoja niin halus mennä ratsastamaan sukkahousuissa."

T1: "...onhan se Hanskin tunti? Pitää mennä katsomoon seuraamaan tää tilanne loppuun."

T2: "...oota mä tuun kanssa."



Tallityöntekijä: "Tarvitsetko apua missään?"

Asiakas: "Kyllä mä pärjään, oon aika paljon näitä heppoja laitellut kuntoon heh heh."

T: "Ookoo, tule pyytämään apua jos tarvii!"

A: "Juu mee vaan auttamaan muita, homma hanskassa."

*viiden minuutin kuluttua*

T: "Jahas, mites täällä on karsinan ovi selällään ja hevonen oli toisessa päässä käytävää?"

A: "SIIS SANOIN SILLE ETTÄ PAIKKA ETTÄ HAEN SATULAN JA SE VAAN OTTI JA LÄHTI!."

T: "...juuh, laitetaas heppa ja ovi kiinni ja minäpä vähän autan tässä."

A: "No mut mähän sanoin jo, että pärjään kyllä!"



A1: "Ai sä meet Oililla, näin kun se pukitti tällä edellisellä tunnilla."

A2: "Pukitti?! No en mä sillä sitten sillä halua mennä. Haluuko joku vaihtaa?"

A3: "No mä en ainakaan millään pukittelijalla mene!"

A1: "En mäkään!" *bongaa tallityöntekijän* "Hei meidän tunnilta pitää ottaa Oili pois, se pukitti tolla edellisellä tunnilla!"

T: "Niin siis Oili potkaisi takajalalla koska sitä ärsytti kärpäset ja vähän siinä samalla pylly nousi, ei siis yrittänyt pukittaa ratsastajaa selästään. Se on tosi kiltti heppa."

A2: "No voiko ne kärpäset häätää pois kun mun pitäisi ratsastaa sillä seuraavaksi?"



A: "Mä en haluais mennä tunnille kun maneesin katolta tippuu lunta."

T: "Joo sitä nyt valitettavasti tulee, mutta suosittelen, että meet kuit--"

A: "Ja sit jos tulee vettä tosi kovaa niin en halua mennä, kun se kopisee siihen kattoon."

T: "Hevoset harvoin siitä mitään--"

A: "Ja voisko mun tunnin ajaksi tulla joku vahtimaan sitä katsomoa, että siellä ei meluttaisi?"

T: "Meidän hevoset on kyllä tott--"

A: "En kanssa yhtään tykkää jos joku muu hevonen alkaa temppuilla kun mitä jos se mun hevonen menee siihen mukaan?"

T: "Ymmärrän, et nää voi jännittää, kannattaa puhua opett--"

A: "Ja sit muut ratsastajat kun ne korjaa esteitä pois niin kolisuttelee niitä puomeja aika kovaa, niin voisko siitä sanoa että pitää olla hiljempaa?"

T: "Hevoset harvemm--"

A: "Ja minkä takia tälle tallialueelle saa tuoda koiria, niiden haukkuminen voi säikäyttää mun hevosen?"

T: "No kaikki hevoset voi joskus pelästyä, mutta sulla on Muhku ratsuna tänäänkin niin siitä rauhallisempaa ei oikein löydy."

A: "...täällä on kyllä ihan tosi huono asiakaspalvelu."



A: "Siis tuu apuun Rösti vuotaa verta!!"

T: "Mitä? Mennään kattomaan."

A: "Kato nyt."

T: "...mistä se veri tulee?"

A: "No tästä jalasta!"

T: "Ootas... missä... aa, täällä on tällainen pintanaarmu, minäpä huuhtaisen sen nopeasti niin näen paremmin."

A: "Mut eihän sillä voi ratsastaa kun se VUOTAA VERTA."

T: "Kyllä se voi tunnille mennä, tää jalka ei turvota eikä ole lämmin ja se ainakin käynnissä liikkuu ihan puhtaasti."

A: "SIITÄ VUOTAA VERTA."

T: "Joo'o, se on pieni naarmu. Et kai säkään jää heti koulusta pois jos sulle tulee pieni haava?"

A: "No en kai, pelkäsin vaan että se vuotaa kohta kuiviin."

T: "Kyllä se Rösti nyt tästä selviää, lupaan."



T: "Pysäytä Windi, se ontuu."

A: "Eikö sillä voi ratsastaa?"

T: "Ootas, jaaha, täällä on kenkä ihan poikittain jalassa."

A: "Voiko sillä ratsastaa?"

T: "No ei ennen kuin tuo kenkä otetaan irti ja lyödään uudestaan paikalleen. Ja kaviot pitää aina tarkastaa ennen ratsastusta hoitamisen yhteydessä juuri tällaisten takia niin ei tule sitten viime hetkellä yllätyksiä."

A: "En mä tiennyt."

T: "...ookoo, no se on kyllä meillä ihan normaalikäytäntö ja lukee tuolla tallin ohjeissa ja muutenkin hevosten kaviot pitää aina tarkastaa ennen kuin lähtee ratsastamaan."

A: "En mä tiennyt."

T: "No nyt tiedät "

A: "No mun tunti alkaa ihan parin minuutin päästä niin voitko vaihtaa sen kengän nyt?"



A: "Mulla olis vähän nyt aikaa kun ootan kyytiä niin voinko auttaa jossain?"

T: "Aa no tosi kiva, voit vaikka ottaa Lailalta loimen pois."

A: "Miten tää otetaan?"

T: "Aa, no mäpä näytän."

A: "Mihin mä nyt laitan tän?"

T: "Taittele se siihen oveen."

A: "Miten?"

T: "No mäpä näytän."

A: "Mitä mä sit voin tehdä?"

T: "No jos sä vaikka lakaisisit tätä käytävää."

A: *vetelee luutaa kahden minuutin ajan epämääräisesti käytävän lattiaa pitkin* "Hei nyt mun äiti tuli niin meen pois, oli kiva olla avuksi!" *jättää luudan makaamaan keskelle käytävää*

T: "...joo kiitos."

[Pyry]

Tallityöntekijän arkea osa 2 - Hevoset (eli tägää lempihevosesi)

Heppa 1:

+ juoksee kivasti tunneilla kaikentasoisilla ratsastajilla
+ terveyden perikuva

- pelottelee tuntilaisia
- hajottaa aidat

Heppa 2:

+ antaa osaavimmille ratsastajille elämyksiä
+ sopeutuu laumaan kuin laumaan ja pysyy aidoissa

- saa ähkyn vaan siitä että tallin pihaan ajetaan aavistuksen edellisestä poikkeava heinäkuorma
- näkee hevosia syöviä hirviöitä joka paikassa

Heppa 3: 

+ taipuu varmasti kaikkeen mitä kokeilla keksisi, esteille, vikellykseen, westerniin, ajoon...
+ ei mekasta tallissa edes ruoka-aikaan

- palastelee kavereiden loimia
- kesäihottuma/metabolinen/kaviokuumetaustaa/joku-muu-kiva-lottovoitto... 

Heppa 4:

+ pomminvarma ratsu
+ teräsvatsainen, ei oireile vaikka söisi pelkkiä männynkäpyjä ja metallinauloja

- järkyttävän sotkuinen
- hankalasti motivoitavissa mihinkään, joka voisi johtaa hikoilemiseen

Heppa 5:

+ supernero esteillä
+ maastovarma myös yksinään

- kiukuttelee karsinanaapureilleen
- käsittämättömän tapaturma-altis

Heppa 6:

+ käyttäytyy asiallisesti hoitotoimenpiteissä
+ toimii eritasoisilla tunneilla
+ SIISTI, ei piilottele kakkoja tai myllää karsinaansa joka ikinen yö ympäri
+ ei liian iso, ei liian pieni
+ terve (ei pelkästään tiettävästi, vaan ihan oikeasti!)
+ ei altis tapaturmille

--- mielikuvituksen tuotetta

[Emmy]

Sponsoreita

Olin suosiolla jättänyt kisauaton hankkimisen Hannekselle tänävuonna. Kuitenkin Hanneksen esitellessä hyvin hulppean ison hevosrekan piirteitä ja puitteita, oli minun kysyttävä jälleen, että mistä moiseen rahat.

"Huolehdit maallisesta omaisuudesta aivan liikaa, ystävä hyvä." Hannes oli vastannut
"Mutta, jos välttämättä tarvitset sitä tietoa, niin voinhan sen sinun kanssa jakaa." hän oli kuitenkin jatkanut.
"Olen neuvotellut molempia osapuolia hyödyttävän mainossopimuksen. Rekan kyljessä on mainoksia ja minulla on julisteita, joita voimme kiinnittää hevostemme karsimapaikoille. Olen myös sopinut Julin kanssa, että hän tekee tästä matkasta ja autosta tiktok videoita." Hannes selitti innokkaasti.
"Tiktok-videoita? Juli?" kysyin hieman hämmentyneenä.
"Niin, se on suuri mainosalusta." Hannes totesi.

Minun oli vaikea kuvitella Hannesta selaamassa tiktokia tai Julia tekemässä hevosautosta jotain edustavia mainosvideoita, mutta olin oppinut luottamaan Hanneksen bisnessopimuksiin ja siihen, että ne oli tehty niin, että kaikki osapuolet olivat samalla sivulla sovituista asioista. Kaikilla herkuilla varusteltu hevosrekka oli iso mukavuus ja en toki turhaan halunnut siitä kieltäytyä, vaikka kuviossa hieman jotain kysymysmerkkejä olikin.

"Auto toimitetaan meille lähtöpäivää edeltävänä iltana!" Hannes totesi iloisesti. "Jätän sinulle tämän esitteen, niin voit tutustua autoon."

Hieman hämmentyneenä, kuten yleensä Hanneksen kanssa käytyjen bisneskeskustelujen jälkeen, jäin tarkastelemaan hyvin hulppean auton kaikkia upeita piirteitä. Tästä tulisi taas hyvä reissu.

[Pyry]

Tallipäivään mahtuu tuhansia askelia, kiireisimpiin helposti kymmeniä tuhansia. Pyry oli jälleen askeltanut paikasta toiseen, tallista tarhaan, rehuhuoneeseen, heinävintille, varustehuoneeseen, kentälle, toimistoon...

Hän oli askeltanut pesupaikan ja siellä olevan pesukoneen ohi jo useita kertoja yhtenä keväisenä tallipäivänä. Hanneksen hän oli huomannut oleilevan pesupaikalla jo pitkään. Aluksi Pyry kuvitteli tämän tekevän jotain aktuaalisia työhommia, mutta kolmannen kerran tämän ohittaessaan Pyry tajusi Hanneksen vaan hengailevan. Eihän siinä sitten mitään, Pyry jatkoi töitään. Viidennellä ohituksella Pyry huomasi Hanneksen tanssivan aloillaan ja kuvitteli tämän jääneen kuuntelemaan musiikkia. Seuraavalla kerralla Pyry ajatteli varmistaa asian, mutta ei, Hanneksella ei ollut kuulokkeita. No, ei Hannes ollut ainoa ihminen maailmassa joka tanssi pään sisäisen musiikkinsa tahtiin. Pyry jatkoi töitään.

Noin varttitunnin päästä Pyry jälleen ohitti pesarin ja kyllä, Hannes siellä edelleen tanssahteli Pyryn korville olemattoman rytmin tahtiin. Pyry seisahtui mukamas venyttelemään. Hannes tanssahteli silmät puoliummessa. Pyry yskähti, mutta tanssija ei reagoinut. No, työt eivät tekemällä loppuneet ja Pyry käännähti jatkaakseen matkaansa, mutta Hannes pysäytti hänet.

"Pyry, tule tänne!" kuului kehoitus.
"Huomasin että kuulostelit samaa rytmiä, tule toki tanssimaan."

Pyry tuijotti työnantajaansa. "Niin mitä rytmiä?" hän sitten kysyi.

Hannes nosti innostuneena kädet ilmaan, mutta jalat jatkoivat tanssia. "No sitä suuremmalla syyllä, tule kuulostelemaan!"

Hannes tepsutteli lattiakaivon ympärillä ja teki Pyrylle tilaa pesukoneen viereen.

"Kuuntele mikä mieletön rytmin kulku. Tällaisina hetkinä harmittaa etten ole musikaalisempi, mieti kuinka hienoa olisi tulla tähän jammailemaan", Hannes selitti innostuneena.

Pyry vilkuili ympärilleen. Hannes ei ollut asentanut pesariin kaiuttimia eikä katon rajassa lirkuttanut mikään lintukaan, ihme kyllä.

"Tota, mun pitäis..." hän aloitti mutta Hannes tarttui Pyryä käsivarsista ja miehen liike tarttui sitä myöten Pyryyn. Ja sitten hän kuuli sen.

Pum tsappa dum tsappa dum tsappa pumdum.

Pum tsappa dum tsappa dum tsappa pumdum.

Hannes tanssitti Pyryä ja Pyry tuijotti epäuskoissaan satulahuopia pyörittävää pesukonetta.

Pum tsappa dum tsappa dum tsappa pumdum, sanoi pesukone.

Pyry käänsi katseensa Hannekseen, jonka kasvoilla oli leveä hymy. "Eikö olekin mieletön rytmi, en ole ennen tajunnutkaan mitä energiaa tuo kone sisällään pitää."

Pyry heilui koneen rytmissä Hanneksen heiluttelemana. "Joo", hän vastasi, löytämättä mitään parempaakaan vastinetta.

Sekunnit tanssivat eteenpäin ja Pyry heilui Hanneksen liikkeessä.

"Mun pitäis mennä jatkamaan töitä", Pyry sai sitten sanottua. Hannes hätkähti ja päästi toisesta irti.

"Totta kai, kone kyllä odottaa täällä jos tahdot jatkaa sen kanssa myöhemminkin!"

"Kiva", vastasi Pyry ja kääntyi poispäin. Harvemmin tallipäiviin mahtui tanssiaskelia.

~~~

Tapaus palasi Pyryn muistiin hänen siivotessa pesukarsinan nurkkaa, juuri sitä nurkkaa missä Hannesta tanssittava pesukone oli ollut. Kone oli jo vanha, aikansa elänyt ja kökötti nyt talliovien edessä. Siellä se odotti kuljetusta pesukoneiden hautausmaalle, ehkä ennemminkin kuitenkin purkumaalle ja Pyry päätti käyttää tilanteen hyväksi. Asentaja toisi kohta uuden koneen mutta nyt lattia oli tyhjä kunnon siivousta varten.

Pyry keskittyi kuulokkeista tulevaan musiikkiin enemmän kuin ympäristöönsä ja ojentautuessaan sammuttamaan vesijohtoa hän säikähti pahanpäiväisesti käytävällä seisovaa Hannesta. Hetken kesti ennen kuin Pyry sai kuulokkeet päästään ja letkun käsistään.

"...rytmi sitten päättyy", hän ehti kuulla loput Hanneksen lauseesta.

"Sori?"

Hannes nosti katseensa tyhjästä nurkkauksesta Pyryyn.

"Niin että on sääli kun ajallamme kaikkien meidän sisäinen rytmi päättyy", Hannes totesi surullisena.

Hetkeksi Pyry kauhistui pelästyessään jonkun Hanneksen läheisen kuolleen mutta tajusi sitten miehen katseen suunnasta kenen rytmin päättymistä nyt surtiin.

"Niin..." Hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. "Mutta ehkä sillä uudella koneella on kanssa hyvä rytmi?" hän sitten ehdotti.

Hannes keräsi keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi kevyesti. "Totta kai on, rakas Pyry. Kaikilla meillä on uskomaton rytmi. Mutta on se silti surullista kun yksi rytmin lyönneistä jää hetkeksi puuttumaan, vaikkakin uusi tulee aina tilalle. Pian voimme iloita uudesta rytmistä, mutta nämä siirtymät on tärkeää huomioida."

"Niiiiin."

Pyryn mielestä laskeutunut hiljaisuus alkoi muuttua kammottavan kiusaantuneeksi, mutta Hannes ei tuntunut välittävän. Hetken päästä hän laski kätensä Pyryn olkapäälle.

"Näen että tämä on rankkaa sinullekin, tule vain juttelemaan kanssani jos tarvitsee. Mutta muista, kohta meillä on uusi rytmi." Hannes hymyili ja puristi vielä Pyryn olkaa, sitten käveli ulos tallista.

Pyry tuijotti hetken eteensä hämmentyneenä ja sitten päätään pudistaen tarttui luutaan. Koneen nurkasta irtosi tyydyttävä määrä likaa ja irtokarvoja ja Pyry napsautti puhelimestaan musiikin takaisin päälle.

Pum tsappa dum tsappa dum tsappa pumdum.

Pyry jäykistyi ja jäi kuuntelemaan tarkemmin, mutta pian outo rytmi katosi ja tuttu Radioheadin kappale täytti korvat.