Aattoratsastus 2015

[Jason]

On joulu todella luminen,
olotila hieman kuminen.
On ulkona nimittäin todella kylmä,
vaikka meitä on suuri ryhmä.
Ei jännityksestä tietoakaan,
vain rauhaisaa joulutunnelmaa.

On minulla alla hurja ratsu,
ei sen kanssa kyllä muuta kuin
lumihangessa kastu.
On Alexilla tuhat loimea päällä,
se kun ei pärjää tällaisela säällä.
Silti se innoissaan jolkottaa,
ja liian kovasta vauhdista mulle joku
aavistuksen vain motkottaa.

On jouluna tarkoitus rauhallisesti olla,
ei kukaan tänään ole pelkkä nolla.
On tarjolla kotona myöhemmin hyvää ruokaa,
tuskinmalttaa odottaa äitin uunivuokaa.
On ratsulle myös yllätys tulossa,
kunhan maastosta selviytyy lumesta ja
lyhdyistä.

Ei kukaan enää hiiskahdakkaan,
eteenpäin vain livutaan,
jouluiseen tunnelmaan,
hiljaisuuteen hiivutaan.
Lumiset puut ja kaunis lumisade,
lämpimän maan asukas olisi nyt kade.

Ei tällaista kauneutta voi olla arvostamatta,
ei tällaista upeutta voi olla hevosilla
parantamatta.
Ei enempää voi pyytää kun punaista
tonttu ratsua,
ja naurattaa katsella Alexin ilmettä hassua.
Se työntää kieltään ulos kylmään ilmaan,
kun suuntamme metsätiellä kohti rauhallista
iltaa.

Hyvää joulua pitää muistaa toivottaa,
ja lahjoja jakaa,
tontun roolia toimittaa.
En tänään ole yhtään surullinen oikeastaan,
on kaikki niin kuin pitää,
ja kaikki ihan mukavaa.

Kiitos, näin vuoden melkein myöhässä

[Robert]

Punaiset, pakkasenpuremat nenät pilkottivat huivien takaa. Hengitys höyrysi ilmassa, ja Harryn turpakarvat olivat kuuran kauttaaltaan vuoraamia. Kauempaa raikasi iloisella sävyllä muutaman ratsastajan joululaulukuoro, naurua ja termoskuppien kolistelua.

Kaviot narisivat hankea vasten, ja satulat narisivat ihan muuten vaan. Harmaakorvan paljas selkä tuntui lämpimältä mun kerrastojen alla. Liekki tanssi hiljalleen lyhdyssä mun kädessä, ja jos mä oikein pinnistelin, mä pystyin melkein kuulemaan sen ratinan.

Lyhtyvalot maalasivat yötä keltaiseksi. Mä hyräilin englantilaista joululaulua henkeni alla.

Jostain kuului kikatusta ja kiljuntaa. Muutama lapsi ja pari vanhempaakin talvihaalarit yllään nauroivat hangessa. Maassa lepäsi niin lumienkeleitä kuin -ukkojakin, kaikki sulassa sovussa keskenään. Perheen posket olivat punaiset ja hymyt herkässä, ja nuorin pysähtyi osoittamaan hevosletkaa henkeään haukkoen. Toinen vanhemmista nosti lapsen harteilleen, ja koko perhe seurasi meidän sekalaista seurakuntaa.

Mä en erottanut kuin niiden höyrynä taivaita kohti karkaavan hengityksen ja äidin kuiskauksen: joulutaikaa.

Rauhallisessa käynnissä vilkaisin taakseni. Tappi niiskaisi Röllin ohjasten takana, karvahatun korvaläpät tiukasti korvilla, ja Anne oli hautautunut viltin alle Mikaelan ja Sariannan kanssa.

Sen huulilla oli poissaoleva, seesteinen hymy kun se tuijotti kaukaisuuteen—harvaan rakennettujen talojen jouluvaloja ja ulkotulia, taivaan maalaavia tähtiä, lämpimänä hohkavia lyhtyjä.

Mä en keksinyt suomenkielistä sanaa sille miltä se näytti.

Content, siltä se näytti.

Maantiellä lumi kantoi paitsi ratsukot ja reet, niin myös vastaantulevan, pulkkaa innoissaan kiskovan koiran ja jo vähän kellastuneella lampaantaljalla riemuissaan kikattavan mukulan.

Koiran vieressä kävelevä mummo yritti hyssytellä tonttulakkipäistä ja punaposkista lasta, mutta hymyili itsekin hevosletkan ratsastajille nyökäten. Harry venytti kaulaansa pitkälle tienpuolelle, pulkan rahinaa kummastellen. Napero venytti kättään, tien toiselta puolelta asti, ja harmaakorva puhalsi pitkän henkäyksen sieraimistaan.

Lapsi taputti käsiään yhteen ja nauroi tähtitaivaalle.

Mua hymyilytti kun taputin Harryn kaulaa, ja kuura maalasi munkin silmäripset valkeiksi.

[Odelie]

Andrein kuittaus
Joulun tunnelma on aina niin kovin kaunis. Kuin koko maailma olisi pysähtynyt ja ainoastaan meidän hevoskatraamme liikkui hiiren hiljaa, silti lähes liikkumattomana. Lumihiutaleet jotka leijailivat taivaalta, tuntuivat leijailevan yhtä liikkumattomana taivaalla ja ainostaan hevosten ajoittainen hermostunut liikehdintä sai heräämään siitä lumisen kauniista horroksesta, jossa leijailin.

Kaikkialla oli valkoista ja niin kovin kaunista. Ympärillä olevista vihreistä kuusista vain pilkahteli vihreää väriä sieltä sun täältä, mutta lumi oli vanginnut kaikki puut raskaalla lumikerroksellaan. Henkäisin syvään antaessani katseeni vaeltaa ympäriinsä hiljalleen, ei ollut syytä miksi en olisi voinut luottaa ratsuuni niin, että sain vetäytyä hetkeksi siihen omaan kuplaani ja kuvitella maailman yhtä puhtaaksi kuin tämä puhdas pölyävä jouluinen lumi ympärillämme.

Oli vauhti mikä tahansa, me pysyimme kun maagisesti paikallamme. Vaikka hevosia oli ympärillä erilaisia, kaikki tuntuivat sulautuvan suloiseen yhteiseen massaan. Nyt kuului plrinää ja hörinää, kun hevoset vaihtoivat mielipiteitään ja ratsastajat edessä päin kikattelit hiljaa. Silti niin villiin joukkoon oli hetkeksi laskeutunut harvinainen kunnioittava hiljaisuus. Sellainen, jonka joulun tunnelma ja valkoinen maisema meille loi.

Silittelin ratsuni kaulaa pienesti hymyillen. Kevyt pakkanen nipisteli sormenpäitä, vaikka hanskakerroksia oli kaksi. Kevyt ravipätkä ja hiljalleen kolahteleva lyhty sai kaikkiin vähän vireyttä ja ilomielinen pulina alkoi kuulua ympärillä helisevästi. Joulu oli minulle pyhää aikaa, sitä aikaa kun mietittiim asioita hiljaa sisällään ja annettiin auvon laskeutua leijailemaan itseensä. Minä en puhunut, puristin vain ohjia kädessäni ja rentoutin pohkeita, jotta ratsulla olisi helpompi liikkua. Joulu oli juhlan aikaa, hiljaisuuden ja vapauden juhlaa.

Rosan kuittaus
Katselin vain sateeseen,
Lumiseen ja kylmään,
Ihmettelin mikä oli saanut minut liittymään tähän ryhmään.
Oli joulu minulle lähinnä perheen oma juhla,
Nyt ei kodista tietoakaan vain tyhjä koti ja olo tuhma.
Siksi talliin mukaan lähdin aattoiseen ratsastukseen,
Vaikka ratsu mielellään olisi jäänyt vain horrokseen uniseen.

Kylmä ilma pirteä kaikkia kuitenkin piristää,
Ja vihdoin jopa Kössi hieman tahtiaan kiristää. Kauniit lumiset puut ja hanget hirviöiltä näyttää,
Ja tietty Kössin täytyy saada jouluinen tilaisuus käyttää.
Tonttuja se näkee siellä täällä,
Parvi niitä tanssahteli sen mielestä jäällä.
Silti sitä selässä pysytty on tähän asti,
Ja iloisena pysyy koko hoitajakasti.

Sitten rauhoitutaan hiljaisuuteen,
Mielet vaeltaa ehkä joulumieleen.
On kotona odottamassa koreilevat pöydät,
Tänään kukaan ei ole kun surulliset tai köyhät.
Iloiset kasvot tietää hyvää ruokaa,
Lahjojakin avataan ja ehkä hoitsulle uusia hienoksia suodaan.
Mikään ei merkitse silti yhtä paljon kun perhe,
Se etten lähtenyt jouluksi kotiim, olikohan se paha erhe.

Ei mieltä silti voi pahoittaa huikealla reissulla,
Kuin kiljasuja kuunnellaan ja
Kohta luminen naama on minulla.
Ei Kössi kestäny muiden pientä iloa,
Se keräsi itsensä täyteen joulun ihmeoloa.
Se hypähteli ympärillä kuin innokas talvijänis,
Jotenkin vain arvasin että tässä näin kävis.

Silti sitä noustiin pian takaisin selkään,
Enkä kyllä innokkuutta loppu matkaa pelkää.
Vauhtia riittää nyt enemmän kuin koko vuonna,
Ja saatan täällä selässä nauruun ehkä kuolla.
Kössin mieli iloinem pelasti minum retkeni,
Ja pian saisin tallissa viettää sen kanssa kahden oman jouluhetkeni.