Hoitajahaut elokuu 2015

[Anne]

Ennen kun syksyn arki käynnistyy tosissaan, haetaan hoitsuttomille hevosille hoitajat. Hoitohevosta voivat hakea kaikki hoitajakurssin suorittaneet ja Seppeleen nykyiset hoitajat. Alteregoista yksityisviestiä minulle

Hoitajaa etsivät (listaan saattaa tulla muutoksia haun aikanakin, joten kannattaa pitää silmät tarkkoina):

Alex
Tuntihevosen tavoille jokseenkin tottunut ruunapoika, jolta löytyy vauhtia ja äkkipikaisuutta tarvittaessa. Alex rentoutuu myös westerntunneilla ja sopii herkkyytensä puolesta siihenkin lajiin. Rautias ruuna on Odelien omistuksessa ja uusi hoitaja pääseekin olemaan tekemisissä paljon hevosen omistajan kanssa.
>>Tutustu

Eela
Tasokas, kaunis ja herkkä tamma. Osaava esteillä ja taidokas koulussakin. Maastossa saattaa innostua säheltämään. Omaa paljon tammamaisia piirteitä, mutta on kuitenkin hyvin yhteisyökykyinen hevonen.
>>Tutustu

Laila
Suuri, taitava ja paikkansa tietävä tamma. Erityisesti kouluratsastukseen soveltuva. Kokeilee herkästi, eikä pidä epämääräisistä avuista. Mukava käsitellä. Säikkyy, kun siltä rouvasta tuntuu. Kimoontuu hyvää vauhtia ja kuvista poiketen on tätä nykyä vaaleampi tapaus.
>>Tutustu

Venna
Sähäkkä ja luonteikas pikkutamma kaipaa taitavaa ratsastajaa ja määrätietoista hoitajaa. Liinaharjainen kaunotar, joka on tuntilaisten suosiossa.
>>Tutustu

Walma
Helppo C-tasolle edistynyt shettistamma etsii itselleen pienikokoista ratsastajaa, joka voi luotsasta ponia eteenpäin. Varsinkin esteillä Walmaa olisi tarkoitus saada eteenpäin. Walman apuhoitajana toimii 9-vuotias Lilja, joka pääsee käymään satunnaisesti tallilla. Hoitajan toivotaan tulevan juttuun myös apuhoitajan kanssa.
>>Tutustu

Kerro alle minkä hevosen hoitajaksi haluat ja samalla hahmostasi. =)


Hakemuksia otetaan vastaan 20.8.2015 asti.

[Deleted]

                       

Hoitajakurssin olen käynyt nimellä Olivia, toivottavasti hyväksyisitte minut takaisin joukkoon tyhmästä tempustani huolimatta ja vaikken hoitajaksi pääsisikään

Hih, sanokaa jos ette saa selvää jostain kohdasta!
Alexille haen näin koneella kirjoittaen.
Miksi Alex?
Myös Alex hurmaa olemuksellaan ja valloittavalla, hauskalla luonteeltaan! Rakastan pippuriponien lisäksi niitä leikkisiä vauhtihirmuja, ja Alexilta ei näemmä hiiitaaita päiviä ole, ainakaan paljon. Ei, en hae lähes kaikille vain siksi, että olisi paremmat mahdollisuudet päästä hoitajaksi, vaan kaikki kolme hurmaa, myös Alex. Alex on ex-laukkahevonen, josta ei mulle ainakaan haittaa tule olemaan! Alex on ihan hirmu nätti, joten piirroksiakin tulisitte näkemään. Mutta väri ei ole ainoa asia, miksi haen Alexille, se ei oikeastaan merkitse mitään, plussaa vaan. Kaikki on Alexissa, kuten kaikissa muissakin haun palleroissa täydellistä:
Luonne, väri, suklaiset nappisilmät...
Alex saisi kokea kanssani monet peltolaukat, hikiset koulutreenit, viilentävät uittohetket hauskoja hyppytuokioita unohtamatta! Osaan ratsastaa myös Alexin tapaisia vauhtihirmuja pehmeällä kädellä, joten Alexin suu ei tulisi turtumaankaan energiaräjähdyksissä, kuten ei kenenkään muunkaan. On hirvittävän söpöä ja huvittavaa, että ruuna viskoo harjoja, hamuaa hoitajaa ja vähän kaikkea. Ei uteliaisuudestakaan haittaa ole! Herasilmätkin on kauniita, ja ruuna inspiroi kaikilla tavoilla Vennan ja Walman tavoin. Vaikkei Alexia/Vennaa eteenpäin tarvitse viedäkään (tykkään koulutuksesta), niin ruuna saisi rakastavan hoitajan ja pääsisi Olgan omaksi sydänkäpyseksi, Odelien papereissa . Tulisin varmasti hyvin juttuun naisen kanssa, kuten myös Walman Liljan kanssa. En malta odottaa tuloksia, ja toivon kovasti että pääsen talliporukkaan mukaan! Ja kyllähän ruuna saisi kokea kanssani mooonet lännentreenit trailista tynnyrinkiertoon! Nyt vain toivon parasta, että jonkun kohdalla tärppää!


Onhan myös Eeluska ja Lailuska? Tällä kertaa Laila saa jäädä, Étonnat puolestaan saisi musta aktiivisen, osaavan ja pitkäaikaisen rakastajan. Eela on kaunis, tamma on mukavan haastava ja silti rakastettava sydänkäpy. Kuú sopi Eelalle kuin turpa päähän, mutta toivon pääseväni tammalle. Olen määrätietoinen, ja olen oikeastaan aina ihastellut Eelaa. En hae sille siis vain siksi, että sen kautta saisi oleilla myös hevosen tulevan varsan kanssa, en todellakaan. Eela hurmasi heti mut, ja tykkään tammasta aina vain enemmän!


Nyt vielä tämmöinen "minä tallilla":
Auttaisin siis jokaisen pollen kanssa aloittelijoita, toki muitakin apua huutelevia tuntilaisia ja muitakin apua tarvitsevia niin tallin siivouksessa kuin karkuretkeläisen kiinni saamisessa. Vaalisin heppojen etua, maastoesteet ylittyisi vain turvaliivin kera, lähinä tunneilla. Pimeällä pitäisin heijastimia ja maastoon nappaisin puhelimen. Osallistuisin aktiivisesti tallin toimintaan mukaan hoitsusta tarinoimisen ja piirrustuksien töherryksen ohella. Osaan luotsia Walmaa eteenpäin niin esteillä kuin koulussa, jotenska sen perusteella ainakin voisin sopia sille. Käytän tallilla aina maalaisjärkeäni. Vaalisin aina hevosen etua. Hevosten kanssa touhuamisesta on tullut mulle elämäntapa niin IRL kuin URL, joten nyt toivon tassut ja kaviot ristissä pääseväni jollekin tästä shakista! (=

Vaikkei nyt onnistaisi, niin ei mitään, en aio luovuttaa, vaikka haenkin vain niille, jotka oikeasti inspiroi, silloin Sentin kanssa oli toisin. Eli vaikka palasin, en jatka Sentteröisen kanssa.

[Isla]

Kenestä tässä nyt puhutaankaan?

Isabella Moore, tutummin Isla, on piskuinen blondi, joka ei pelkää vauhtia ja vaaratilanteita. Nimen perusteella tyttöä saattaisi luulla eksoottisemmaksikin, vaikka todellisuudessa sukunimi on peritty isän suvusta parin polven takaa.

14-vuotias Isla muutti Liekkijärvelle yläasteen alussa Tampereelta, jolloin matkasta jäi ystävien lisäksi rakas vuokrashettis. Vaikka Islan haave suuresta omakotitalosta toteutuikin muuton myötä, tyttö jäi kaipaamaan kovasti shettistammaa, jonka kanssa hän ehti hääräillä jo kolme vuotta. Muuton jälkeen Isla ei ole paikkaansa vakiinnuttanut millekään tallille, vaan on käynyt tunneilla jos jonkinlaisilla talleilla Liekkijärven seudulla. Seppeleeseen tyttö eksyi kuitenkin vasta muutama aika sitten, mutta uskoo silti, että talli voisi olla hänelle uusi toinen koti rennon ilmapiirinsä ansiosta.

Ratsastaessa ja hevosia hoitaessa Isla on määrätietoinen ja sisukas - mitäpä muuta voisikaan odottaa tytöltä, joka on ratsastanut enimmäkseen shettiksillä. Lukuisat tippumiskerrat ovat muokanneet Islasta pelottoman ja hieman tyhmänrohkeankin ratsastajan, joka ei pelkää haasteita. Jo vaahtosammuttimen korkuisena juuri ratsastuksen aloittanut tyttö halusi heti ensimmäiseksi tietää, miten poni saadaan laukkaamaan. Kiinnostusta ratsastuksessa kehittymiseen Islalta löytyy paljonkin, mutta shettiksillä harvoin riittää taitoa tyttöä viemään niin korkealle kuin hän itse haluaisi. Siitä huolimatta Isla taittaa koulussa Helppoa B:tä ja esteillä ratana on ratsastuskoulussa pääsyt hyppäämään seitsemääkymppiä.

Luonteeltaan Isla on hyvin ailahtelevainen ja monipersoonainen. Välillä tyttö tuntuu hyvinkin avoimelta ja läppää heittävältä, mutta sitten hän saattaa sekunnin kuluessa sulkeutua omaan haavemaailmaansa. Moni uusi tuttavuus tuppaakin luulemaan häntä perusblondiksi, kun ajatustensa lomassa tyttö ei aina muista kuunnella, jolloin putoaa helposti kärryiltä. Todellisuudessa Isla rakastaa kaiken syvällisen ajattelua aina toisinaan - välillä tytöstä kun ei ole mitään hauskempaa kuin olla täysin ajattelematta. Perfektionistin vikaa Islassa on lähes aina, eikä yleensä tytöstä mikään ole inhottavampaa kuin pienet epätäydellisyydet. Itsevarmuus, seurallisuus ja energisyys ovat myös piirteitä, jotka Islalla ovat tallella melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta kuka onkaan puunattava?

Islan kuvauksen perusteella voisi luulla, että tässä ollaan hakemassa Walmalle, mutta ehei. Vennan hoitajaksi olen täällä tavoittelemassa.

Mistä nyt aloittaisi? Venna on aina Seppeleen hevosista eniten iskenyt, sillä se on (welsh)poni ja tamma, sekä sen ihanan pippurinen draamailijan luonne nostaa hymyn huulille joka kerta. Siihen iskin silmäni jo ensimmäisiä kertoja Seppeleeseen eksyessäni ehkä loppuvuodesta 2011, eikä rakkaus sitä kohtaan ole mihinkään kadonnut. En edes osaa sanoin kuvailla, millaisia tunteita tuo pikseliponi minussa aiheuttaa. Poni on myös ihan mielettömän inspiroiva, eikä sen kanssa varmasti tulisi tylsää.

Pippuriponit ovat aina Islaa miellyttäneet, joten se puoli olisikin jo kunnossa heti kättelyssä. Lisäksi tamma voisi opettaa Islaa paljon kapasiteettinsa ansiosta, mutta sen kanssa voisi myös käydä rennoilla maastolenkeillä, kun Islan hermot kaipaisivat tuulettumista treenaamisen ohessa. Esteet ovat aina Islaa hieman koulua enemmän kiinnostaneet, joten kehitystä voisi senkin lajin osalta tapahtua, kun shettisten hyppykyky ei ole kovinkaan korkealle riittänyt. Vennan kanssa Isla voisi jopa myöhemmin aloittaa kilpailemisen, mistä tyttö on salaa hieman haaveillut omassa päässään jo vuosia. Venna olisi todellakin kunnon haaste Islalle, mutta kaikki vaiva tulisi palkituksi, kun luottamuksen kasvun myötä ponikin varmasti alkaisi kulkea ratsastettaessa oikein päin. Islan mielestä loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on kuitenkin luottamus tytön ja ponin välillä, joten hän jaksaisi kyllä odottaa vaikka koko loppuelämänsä ehkä hieman epävarmankin ponin lämpenemistä häntä kohtaan. Isla voisi elää Vennan kanssa sadunomaista ponielämää, tosin tässä sadussa kaikki ei olisi ruusuilla tanssimista nähnytkään.

Vennaan mulla on selvästi enemmän kiinnostusta kuin muihin Seppeleen hevosiin, joten päätin, että en hae kellekään muulle, kun en siinä mitään järkeä näe.

Mikä Seppeleessä viehättää?

Seppeleeseen eksyin ensimmäisiä kertoja tosiaan varmaan joskus silloin vuoden 2011 lopulla, mutta aktiivisesti jäin tallin arkea seurailemaan alkusyksystä 2013. Ensimmäinen ajatukseni tallin sivuille päätyessäni oli, että miten kukaan voi olla noin taitava piirtäjä. En kuitenkaan silloin vielä tainnut edes koko Tallipostia löytää, joten muutaman kerran sivut läpi luettuani koko asia unohtui.

Sitten jostain syystä muistin Seppeleen syksyllä 2013, jolloin jäin ihan totaalisesti koukkuun. Siitä lähtien mä olen foorumia seuraillut lähes joka päivä vähintään kerran päivässä, parhaimmillaan yli kymmenenkin kertaa päivässä. Luen aina kaikki pienimmätkin kommentit Höpinäboksista ja tarinoihin eläydyn mukaan ihan täysin. En mä edes tiedä, miksi olen niin addiktoitunut tästä mahtavasta tallista. Ehkä se johtuu niin uskomattoman huolella tehdyistä sivuista, ihanasta ilmapiiristä, mielenkiintoisista hoitajista tai niiden takana olevista loistavista kirjoittajista, todennäköisesti kaikista niistä. Jossakin mun omassa maailmassani Seppele on mulle täysin todellinen talli, jonka tohinantäyteisessä maailmassa olisin oikeastikin enemmän kuin mielelläni osana. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, mun elämästä puuttuisi mielettömän iso osa ilman Seppelettä, vaikka en ole edes täällä hoitajana. Enkä edes ole halunnut hoitajaksi kuin muutaman kuukauden.

Seppele on inspiroinut mua ihan hirveesti, mm. silloin kun mä perustin oman virtuaalitallini. Paljon otin siihen mallia Seppeleestä, mutta yritin olla matkimatta liiaksi. Eihän sinne tullut hoitajiksi kun pari IRL-kaveria ja nyt se on täysin kuollut, mutta silti. Kirjoitin sinne myös omia tarinoita, jotka kehitti mua kirjoittajana paljon. Niiden myötä mä aloin tajuta, kuinka kivaa kirjoittaminen onkaan, ja tällä hetkellä haaveissa olisikin mahdollisesti joku kirjoittamiseen liittyvä ammatti.

Eli nyt vielä koko juttu yhteenvetona: ilman Seppelettä mä en olisi varmaan koskaan löytänyt mun rakasta harrastustani ja maailmaa, jonne pääsee koska tahansa pakoon arkea ja sen rasitteita.




Tästä löydät kirjoitusnäyttöä (muutaman kuukauden vanhoja uusimmatkin, kehitystä on taas tullut jonkin verran, mutta en viitsi nyt pitkittää tätä tekstiä enempää)

Tästä löydät piirtonäyttöä (koko galleria on omaa jälkeä, nämäkin jo kaikki noin vuoden vanhoja)


edit/ Äkillisen innostuksen puuskan myötä päätin saada aikaiseksi tuoreempaa piirtonäyttöä, joten tästä pääset kuvaan, joka yrittää esittää Vennaa




Huh, tästä tuli taas vähän pidempi kuin suunnitelin. Toivottavasti kuitenkin edes Anne jaksoi lukea!  Nyt sitten sormet ja varpaat ristissä odottelen tuloksia. Muutoksia tähän hakuun tosin saattaa vielä tulla.



Onnea myös kaikille muille hakijoille, vaikka omalla kohdalla ei tällä kertaa onnistaisi!

[Deleted]

Asialla tällä kertaa on...
Carita, ruskeapunertavahiuksinen naisenalku joka hakee hoitajan pestiä. 19 vuotiaalla Caritalla on paljon huumorintajua ja reippautta joka varmasti näkyy. Reipas tyttönen jaksaa painaa tallilla aamusta iltaan, ja reippautensa takia hänellä saattaa olla liiankin monta rautaa tulessa. Ja kun jokasuuntaan pitäisi lähteä, niin ainoa asia mihin hän on lähtemässä saattaa olla rauhallinen käppäilylenkki maastossa. Carita osaa toimia kaikkien ihmisten kanssa, ja jos turhaan suututtaa neitiä kannattaa varoa!

Ja kohteeksi tällä kertaa joutuu...
Eela tai Alex.
Estetykkejä Carita on aina rakastanut, ja varsinkin Ètonnant on vielä niin nätti että pakkohan sitäkin on pyytää puunattavaksi. Samalainen reippauspilleri on Carita, ja sähäkkä Eela sopii Caritalle kuin nappi silmään. Vaikka neiti on välillä varsinainen diiva, Caritalla riittää pinnaa ohjata sen esteelle vielä kymmenen kertaa jos pikku Eelaa pelottaa kamala vesieste tai maastossa puskassa on pelottava sapellihammastalitintti jota pitää väistää hevosten tavalla.

Eikä Alexiakaan saa unohtaa laskuista! Alex on kiltti mutta sopivasti siltäkin löytyy niitä omia värkkejä, pukkilaukkoja ja pilkettä silmäkulmassa. Carita ei pidä tavallisista tuntijunista jotka saadaan laukkaan vain tuplakannuksilla ja juoksutusraipalla, mutta Alex osaa välillä piristää (myönteisesti tai kielteisesti). Länkkää tullaan varmasti harjoittelemaan, vaikka Caritalla ei ole siitä hirveästi kokemusta, sekä Välillä voi ottaa rennommin ja suunnata maastopoluille, eikä tarvitse aina miettiä niitä avotaivutuksia ja estevälejä.

Miks just seppele?
Seppele on talli joka erottuu joukosta upeilla piirrustuksillaan ja persoonallisilla hevosillaan. Tietenkin upeaa talliporukkaa unohtamatta!
Seppeleessä olen pyörinyt vuoden, ja pikseliponeilua olen harrastanut varmaan kohta sen kolmisen vuotta, eli kokemusta löytyy. Seppeleen löysin ensimmäisen kerran joskus vuonna 2012, ja olin silleen että ''vau, kuka voi oikeesti piirtää noin hyvin'' ja siitä oma innostus lähti hevoskuvien piirtelyyn tietokoneella, joista tuli sitten hirveitä, kurttupäisiä hontelokoipia ja sitten sen yhden piirrustuken jälkeen luovutin. Nyt olen alkanut oikeasti harjoittelemaan, ja tuloksia on tullut niin käsin piirtämisestä kuin tietokoneella joten jos pääsen Eelan tai Alexin hoitajaksi, lupaan että piirroksia tulee!

Hoitajakurssin tein Inna nimellä, jonka poistin sillä hahmo ei ollut omanlaiseni.

Toivotan kaikille onnea hoitajahakuihin, vaikka itsellä ei tärppäisi!

[simona]

hei vaan taas
Hei vaan! Ruudun takana kirjoittelee jo ehkä tutuksi tullut peppi pitkätossu, porkkanapää ja milläkin nimillä haukuttu tytöntyllerö.
Ponivaiheeni ei suinkaan ole, todellakaan mennyt vielä ohitse. Sama pieni, iloinen nykyään 13-vuotias Simona on löytänyt innostuksensa hevostelun pariin ja palannut touhuiluun ylläpitoponinsa Pampulan kera, mutta yksinkertaisesti toivoisin hoitoponia myös Seppeleestä. Hoitajakokemustahan minulta löytyy, mutta aikaa on vierähtänyt viimeisistä ajoista jo niin kauan, että olen tosissani alkanut ikävöimään sebekavereitani ja tuttuja poneja! Pampulan muutettua pois, en ole löytänyt hoitajahauista oikein minulle sopivia poneja, jotenka nyt - kun ystävämme Walma tuli kuvioihin, olen erittäin innoissani ja minun oli pakko tulla kirjoittamaan hakemus!

Simona on oikea ilopilleri, joka kuitenkin joskus saattaa käydä hieman hermoille. Tuo lettipäinen ääliö ei kuitenkaan ole niin tarkka tai mukana aikataulussa, vaan elää suoraansanottuna hieman holtitonta elämää itsensä kanssa. Kuitenkin ponien seurassa ja tallissa tyttö pistää parastaan ollakseen hyvä hoitaja, eikä jätä tallikamppeitaan karsinan nurkille. Simonan taustoihin kuuluu Seppeleen entisen tuntiponin Pampulan puolen vuoden hoitokokemus, sekä jälkimmäinen ylläpito, mutta kaipuu Seppeleeseen on liian suuri.
Kirjoittaminen olisi suhteellisen aktiivista, sillä minulta löytyy paljon ideoita, innostusta ja motivaatioita raapustaa uusia tarinoita. Piirtäminen ei ehkä ole ihan minun juttuni, mutta
tarinoiden kirjoittaminen sitäkin enemmän.
Seppele on aina ollut lähellä Simonan sydäntä, ja nyt kun Walman nimi kirjoitettiin hoitajahakulistoihin, pieni toiveen pilkahdus syttyi sisälläni. Pieni, pyöreä otus olisi Simonalle enemmän kuin täydellinen! Tytöllä löytyy motivaatiota melkein mihin vain, sekä hieman haitaksi koitunut uhkarohkeus kajauttaa uusiin ideoihin, mutta kyllä Simona osaa järkeänsäkin käyttää.

Simona on erittäin sosiaalinen ihminen, joten hän tulisi varmasti juttuun Walman apuhoitajan kanssa. Simona pitää auttamisesta, kavereista ja uusista tuttavuuksista, sekä ponitytöistä! Mikään ei ole sen parempaa tytön mielestä, kuin pikkuponi vierellä ja parhaimpia tallikavereita ympärillä. Simona on myös hieman ujompaa sorttia aikuisempien ihmisten kanssa, mutta kun tyttö sosiaalistuu, hän puhuu kuin papupata. Ja se on paljon.
Vaikkei Simona ole kasvatettukaan käyttämään meikkiä tai uusia merkkiratsastusvaatteita, tuo on silti huolellinen. Vaikka tallille saatetaan tulla hieman repaloistuneissa housuissa ja villapaidassa, Simona kuitenkin pistää kaikki taitonsa peliin, että voisi näyttää, että rakastaa hoitoponiaan yli kaiken.
Simonalla ja Walmalla ei ehkä heti tulisi sitä kliseistä rakkautta ensisilmäyksellä - sanontaa, mutta uskoisin, että Simonalle tekisi hyvää hieman kokemattomampi ja nuorempi poni Pampulan jälkeen. Uusiin haasteisiin on tartuttava, esteet on tehty ylitettäviksi! Tai, Walman ja Simonan tyyliin niistä vain mennään läpi.

Walma on ollut Simonan kolmas suosikki Seppeleestä jo kauan. Simona on 142-centtimetriä pitkä tyttö, joka on hieman liian pieni hoitamaan isoja hevosia. Toki Vennakin kiinnostaisi, mutta uskoisin pikemminkin Simonan sopivan paremmin pienen hiilenmustan kurittelijan selkään kuin siron, suklaasilmäisen welshponin.
Simona on ratsastustasoltaan Helppo B, mutta uskoisin hänenkin kehittyvän vielä enemmän kun toimisi Walman kanssa. Yhteinen edistyminen voisi tehdä molemmille osapuolille terää. Myös huvittelu on iso asia, sillä Simona ei tietenkään pärjää kahta viikkoa ilman yhtä ilman satulaa menemistä ja vähän rennompaa shettismeininkiä. Vakava ratsastelu on okei, mutta Simonasta näkee jo heti, ettei hän tähtää isojen yleisöjen eteen.

Seppele on aina ollut paikka, missä ei kiusata tai katsota muita nenänvartta pitkin. Ilmapiiri on aina ollut hyvä, kavereita on ollut ja saatu lisääkin. Kirjoitustaidot ovat kehittyneet, ja Seppele on ainoa virtuaalitalli, missä olen edes harkinnut olevani sen pidempään. Seppele on just se juttu, miten nyt sanotaankaan. Kaikki tutut ihmiset, jotka tiesin ja uudet tuttavuudet kiehtovat enemmän kuin paljon! Simona on tuttu hahmoni, joten haluaisin päästää hänet mahdollisuuteen Seppeleeseen, sillä en tosiaankaan osaa monien kokemuksien kautta kirjoittaa kenenkään keksimäni tarinahahmon näkökulmasta yhtä hyvin, kuin pienen ponityttö Simonan.
Joten peukut, varpaat ja kaikki mahdolliset pystyyn muille hakijoille! Toivon paljon, että pääsisin uusiin kommelluksiin ja elämyksiin Walman kanssa, mutta  vielä enemmän sitä, että Walma saisi hyvän hoitajan!


Ajattelin nyt kirjoittaa hieman värikkäämättömän hakemuksen, jossa kertoisin vain tärkeämpiä. Täydellä tunteella, teitä on ollut ^Ikävä! 

[amelie]

Amelie on mustalla tukalla ja kalanruotoleteillä varustettu mantelisilmäinen 14 - vuotias tytöntyllerö joka vierastaa vähän isompia hevosia, mutta ponivuodet ovat vasta puolivälissä tämän tytön ratsastusuraa. Lapista kotoisin oleva Amelie, omaa vaaleanruskean ihon, joka periytyy tämän hollantilaisjuuriselta isältään. Samoin tytön mustat ja tuuheat ripset ovat hollanninjäämiä - unohtamatta Amelien nukkemaisia piirteitä. Vaikka Amelie on ulkonäöltään vastakohta perussuomalaisille, hänen puheessa pilkahtaa hienojakoinen lapin murre - jalostettuna "mä-sä" tyylillä. Hän erottuukin muista hauskalla puhetavallaan, joista saa huomautuksia jatkuvasti, muttei lannistu edes ikävistä kommenteista.

Hevosnais taitoja on harjoiteltu Amelien äidin vanhalla, mutta pippurisella vuonohevosella, jolla on sitten menty täydet neljä vuotta putkeen ja siihen päälle lukuiset irtoratsastustunnit aina alkeiskurssilta lähtien. Melko vaativa Skidi - on ollut siis Amelien elämässä vuosia ja sen kanssa on sitten hypätty viittäkymppiä, kisattu yhdet ja ainoat koulukilpailut, ilman sen suurempia kommelluksia. Amelie on nyt kuitenkin vähän varmempi ja rauhallisempi ratsastaja ja nykyään jopa yllättävän kärsivällinen. Amelie on perinnyt kärsimättömän luonteenpiirteensä äidiltään, mutta on nyt pikkuhiljaa saanut sitä karkoitettua hevosten seurassa.

Ameliella kyllä riittää pinnaa vaikeidenkin ponien kanssa vaikka nuori onkin ja ratsastuskoulumuistoista on jäljellä enää kaikkien inhokkiponi johon Amelie aikoinaan ihastui kuin 'rakkautta ensisilmäyksellä'. Kyseinen poni on opettanut melkein yhtä paljon kuin Skidi, mutta nyt on Amelie saatava uutta verta ponikuvioihin.

Tyttö osaa myös nauraa kuin itkeäkin asioista, mutta pikku pukit tai putoamiset eivät lannista tätä tyttöä. Harvinaisen utelias pikkuneiti on pirteä, mutta osaa myös toimia rauhallisena ponien kanssa. Ameliella on suuri kaveripiiri, joka johtuu tämän loputtomasta tutustumisen-halusta, sekä ystävällisyydestä myös vähän erikoisimmillekin persoonille. Amelie kuitenkin löytää ystäviä myös ponipalleroista kuin tallilaisistakin, ja toisi varmasti vähän ärsyyntymystäkin, mutta tuo jaksaa aina vain tehdä ja tehdä. Varusteputsaus, likaisen ja kuraisen puskaponin harjaus ja vain pyöriminen tallilla saavat tytön kasvot jo täyteen hymyyn.

Amelien silmät nauliutuivat kahteen ponipalleroiseen, Walmaan ja Vennaan. Molemmissa namupaloissa riittäisi haastetta - yhtälailla kuin iloakin. Nämä kakkossuosikkia siksi, että molemmat ovat pippurisia ja suloisia ponipalleroa, joiden kanssa Amelie tulisi varmasti hyvin toimeen.

Walmaa Amelie on jo ihastellut pitkään, ja syyt tähän ovat tietenkin "pörröharja ja nappisilmät", mutta kyllä Amelie löysi pinnan alta muutakin, kuin söpön ulkokuoren. Walma rakastaa esteitä yhtälailla kuin Ameliekin, ja poni on vähintäänkin yhtä jääräpäinen kuin tämä tyttö. Amelie pystyisi harrastelemaan Walman kanssa monipuolisesti, ja mikä parasta - Amelie saisi monta kertaa halussa olevan Walman hoidokikseen, ja tämän tytön salainen unelma toteutuisi.

Vennassa taas sykähdytti haaste: Tamman draamailua Amelie kyllä jaksaisi vähän huonompanakin päivänä, mutta haluaisi myös kehittyä Vennan kanssa ratsukkona. Vennasta saisi irti vaikka kuinka upean ratsun, ja edistyminen kiinnostaisi niin kilpailutasolla, kuin karsinakäytöstavoissa. Vaikka toki rentoiluakin olisi reilusti, niin Amelie tykkäisi panna parastaan ratsastamisessa. Parivaljakolla olisi varmasti paljon yhteisiä ja onnellisia hetkiä, myös niiden vähän harmaidenkin päivien joukossa.

Lyhyesti sanottuna tyttö on pirteä, pirtsakka ja innokas ratsastaja joka tykkää tehdä kaikkea ponien kanssa, eikä lannistu vaikka pikkuinen virhe sattuisikin tulemaan. Rauhallinen ja ihmeellisen kärsivällinen kavioisten kanssa ja harjaus ja hevosten hyvinvointi on aina etusijalla, ei haittaa vaikka aina ei pääse ratsaille - tärkeintä, että poni voi hyvin ja viihtyy!

Pikseliponeilusta on jo monisen vuotta tultu harrasteltua, eikä vieläkään ole kyllästytty - aina vaan yritetään ja yritetään, kohteena joka ikinen kuukausi Seppele. Jos nyt kuitenkin minut satutaan valitseman jommankumman ehdokkini hoitajaksi, olisin innokas piirtämään satunnaisia piirroksia päiväkirjaan. Käteen menee niin lyijykynä kuin läppärin hiiri, eikä se olisi edes eka kerta. (Ollaan ainakin sieltä tikkuhevos - tasolta päästy ) Kirjoitustaidot voivat olla sitä sun tätä, ehkä kuitenkin vuosien varrella jonkin verran kehittyneet. Pyrin tuomaan tarinoihini innokkaan ja myös realistisen tunnelman ponielämän keski-, ja parhaista vaiheista.

[Deleted]

Vappu, 19-vuotias elämäniloinen, aina hymy kasvoilla kulkeva nuori nainen. Hiljainen, elämän pieniä hetkiä arvostava hevosihminen, jonka sydän kuuluu esteratsastukselle. Esteiden yli liitely, adrenaliini, jännitys, vauhti ja onnistumisen suuri ilo. Kilpaileminen ei kovinkaan kiinnosta, mutta esteitä on ihan mukava vain harrastella, omaksi iloksi. Ystävällinen ja avoin, uusien ihmisten seurassa hieman aranpuoleinen, mutta tutuille aukeaa superpositiivinen optimisti ja hyvä, pitkäaikainen ystävä.

Eela, luki ruudullisella lapulla ilmoitustaululla. Tasokas, kaunis ja herkkä tamma. Heräsi kiinnostus, ja pian päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja kirjoittaa hakemuksen upealle estepainoitteiselle. Sirolla tammalla on kurvit kohdallaan, kiiltävä maitosuklaanruskea karva. Kuinka voin kuvitella sen tanssahtelemassa korskuen tarhassaan, häntä tötteröllä ja turpa taivaissa. Siinä on nainen! Todellinen leidi, herkkä ja oman arvonsa varsin hyvin tietävä. Eelalla on oikeasti luonnetta. Paljon on syitä tähän listattuna, miksi Eelan hoitajaksi haluaisin. On ulkonäkö, pippurinen luonne, estepainotus vielä kaikenlisäksi. Mutta pääsyy on ehdottomasti se, että Eela on kaikinpuolin täydellinen paketti, jonka kovan kuoren alla piilee lämmin sydän, hyväntahtoinen hevonen, josta jonain päivänä saisi ikuisen ystävän.

Seppele, hurmaavien metsien ympäröimä, luonnon helmassa seisova talli, suloisen punaisine rakennuksineen. Talvella hoitohevosen kanssa tähtien alla, lumi kenkien alla narskuen, tai lämpimässä hämärässä tallissa, kun tuntilaiset häipyneet, kaksin. Sitä saisi kurvailla kentällä, auringossa taikka sateessa, hiekka pöllyen, esteitä ylittäen. Paikka täynnä iloisia, ystävällisiä kasvoja, joista saisi ihania ystäviä. Upeita, täysin erilaisia hevosia, joista Eela astuu esiin parhaiten. Eela ja Vappu, kovin erilaiset, samaan aikaan melko samanlaiset. Ratsukon molempien osapuolien luonteenpiirteet täydentävät mahtavasti toisiaan. Seppele, sympaattinen ja jollakin tavalla kovin herttainen talli, johon on selvästi laitettu paljon aikaa ja yritteliäisyyttä.

Hakemus, tästä saattoi tulla ehkä lyhyt, mutta ytimekäs ehdottomasti, sisältäen kaikki tärkeät asiat. Yhteinen taival Eelan kanssa, jos sellainen alkaa, saakoon se sisältää paljon esteratsastusta, iloa, varsan kanssa puuhailua ja kesähetkiä, kun lämpöä ja aurinkoa on vielä jäljellä. Ruskettukaamme, kun vielä voi! Nyt jännitetään, nautitaan kesäloman viimeisistä päivistä ja sitten syksyn sateissa istahdetaan koneelle kirjoittelemaan!

[Kikka]

Tie vie takaisin, tai ainakin yrittää

Okei, tässä nyt ei voi muuta sanoa kuin anteeksi ja paljon. Ekan luonnoksen jälkeen musta tuntui, että selittelyt ja anteeksi-litaniat vei vähän liikaa tilaa ja nyt vedän lyhyemmin. Olin eittämättä talliporukan musta lammas ja ymmärrän täysin miksi a) lensin pihalle ja b) en välttämättä saa kovin hyvää vastaanottoa uudelleen. Harkitsin uudestaan hakemista useamman päivän ja lopulta päätin, että kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan. Hanskat ei tipahda, periks ei anneta ja muuta sellasta.

Inspiraatio (ja oikea elämä) lillui jossain kuopan pohjalla, mutta pää pystyssä voin nyt sanoa, että asiat on onneksi mallillaan taas ja yritän korjata ne myös mulle rakkaassa Seppeleessä. Venna ei ollut mulle oikea, aika oli väärä ja toimin tyhmästi kun en osannut päästää irti vaikka silloin se olisi ollut järkevämpää kuin toisten hermojen raastaminen omalla toiminnallani. Siis anteeksi (ja hei, täällä ollaan).

--

Hoitajaksi tavoittelee yksi rakkaimmista pöytälaatikkohahmoistani (joka tämän viestin myötä jättää pöytälaatikon ja astuu muiden nähtäväksi, hui), 15-vuotias Kikaksi kutsuttu pellavapää jonka soikion muotoisia kasvoja kehystää villit luonnonkiharat. Kikka taitaa sujuvan tanskankielen vietettyään maassa puoli vuotta viime talvena. Ensikosketuksen hevosiin Kikka sai alkeiskurssilta 8-vuotiaana, jonka jälkeen tyttö on käynyt aktiivisesti ratsastusleireillä, kuitenkaan harrastamatta ratsastusta säännöllisesti. Maaseudulla asuvien sukulaisten luona blondi on pitänyt huolta perheen vanhasta shireristeytyksestä, jonka kuoltua palo omaa hoitohevosta kohtaan voimistui. Luonteeltaan Kikka on sosiaalinen (täysin opeteltua, aiemmin oli ujo kuin mikä) ja oikean posken hymykuoppa on käytössä ahkeraan. Kirkkaansinisten, greipinmuotoisten silmien kautta maailmaa katselee positiivinen ja unelmiinsa uskova määrätietoinen tyttö, joka rakastaa jännitysromaaneja ja kiinnostuu jokaisesta mysteeristä ja seikkailusta mikä eteen astuu. Laila on yksi sellainen mysteeri, hevosen vaatteisiin verhoutuneena.

--

Hoitohevoseksi haen Lailaa, valkoista kuningatarta. Kimo oli suosikkini jo silloin kun hain sille ja Vennalle samassa haussa. Historia hakujen osalta toistaa itseään ja mä hapuilen rouvaa rakastaviin hyppysiini tälläkin kerralla. Kimo on sellainen ystävä jonka jokainen, oli heppahöpö tai ei, tarvitsisi. Kikka rakastaisi ujoa ja hellyyttävää Lailaa ehdoitta ja hevosen halikiintiö olisi täynnä vuoden jokaisena päivänä. Kimon kanssa keskityttäisiin ensisijaisesti hoitamaan tuntihevosten (ja sen hoitajan) hommat hyvin (autetaan tuntilaisia, pidetään varusteet kunnossa, talutetaan jos tarve on), mutta vastapainoksi luvassa olisi myös tavoitteellista koulutuuppausta ja sykettä nostattavia maastolenkkejä. Lailasta haen haastavaa hoitohevosta jonka kanssa tarinointi varmasti sujuisi, siihen kohdistuvan inspiä pulppuavan kiinnostuksen vuoksi. Laila innostaa ja inspiroi hyvin paljon ja sormet syyhyää päästä kirjoittamaan sen vihkoseen, jos vain onnistaisi! Melkein tärisen jännityksestä Lailan hoitajavalintoja kohtaan.

--

Miksi sitten minä? 

En tiedä! Kaipa ei ole syitä eikä näyttöjä miksi miut otettaisiin hoitajaksi. Kaipaan Seppelettä ja kirjoittamista tosi kovasti, etenkin nyt kun muita inspiroivia väyliä tarinoille ei ole, Ruolammen ollessa hiljainen ja Bladen lähdettyä kauniimmille maille. Alku täällä oli mitä oli, irl-elämän kuviot heijastui vahvasti tänne ja uskon niin käyvän nytkin – positiivisessa mielessä! Saattaa olla, että ulos potkiminen vasta lopullisesti herätti mut ja siitä saattoi olla jopa hyötyä, siitä oppi ja toivon mukaan saan uuden mahdollisuuden. Me näkyillään sitten seuraavissa hoitajahauissa mikäli tässä ja nyt ei tärppää. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta siis.

Eikö ole muita talleja kuin Seppele? Miksi sinne?
Ei mulle. Seppele on ollut, on ja tulee olemaan oikea ja ainoa ja sitä on vaikea verrata muihin missään suhteessa. Seppeleessä leijuu sellaista taikaa mitä ei löydy jokaisesta kolosta ja kyllä saa haravoida ennen kuin tulee vastaan. Musta ensin tuntui että en hae takaisin, en ole tarpeeksi hyvä ja tuskin onnistun saamaan hoitovihkoa tarinoinnille enää toista kertaa. Yhteenkuuluvuus, joku paikka missä kuuluu joukkoon ja saa olla oma itsensä on kumminkin sitä mitä tällä hetkellä toivon eniten kun tällaisia rakoja ei oikeassa elämässä tunnu löytyvän, ainakaan parin vuoden sisään. Seppele jotenkin lohdutti ja kantoi mua sillon kun viime vuonna oli ihan kamalaa, nyt ei ole mutta palanen musta on poissa, tuolla jossain huitelemassa ilman Sebeä. En mä tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, tuleeko palanen takaisin vai etsinkö sitä seuraavassa haussa. Mutta tää tunne on vahva.

ONNEA KAIKILLE!! <33

edit// ja siis helge-nimellä on kurssi suoritettu.

[Aurinko]

Heissan kaikille!

Täällä ruudun takana istuu 17-vuotias lukiolaistyttö, jolle on kertynyt virtuaalitalleilukokemusta kolmen vuoden ajalta Hallavassa, jossa olen pari viimeistä vuotta pyörinyt moderaattorina Aleksi-gurun vasempana kätenä. Hallavan tarinassa seikkailee ensimmäinen virtuaalihahmoni Valma. Tarina- ja kuvanäyttöä löytyy Dunjan päiväkirjasta, mutta jos haluaa saada todenmukaisemman käsityksen kirjoittajankyvyistäni, kannattaa ehkä aloittaa lukeminen päiviksen loppupäästä... Viimeisimmätkään tarinat Dunjan päiviksessä eivät tosin vastaa täysin sitä, mitä aikoisin Seppeleessä tarjota, nimittäin...

... toinen hahmoni Aurinko eroaa ystävällisestä, äidillisestä Valmasta kuin yö päivästä. Hän on rikkaiden vanhempien lapsi, ja vanhemmat ovat jatkuvasti matkoilla, joiden aikana Aurinko asuu kahdestaan perheen taloudenhoitajan kanssa keskustan isossa, hienossa omakotitalossa. Auringon vanhemmat ostavat tytölle kalliita vaatteita, lahjoja ja harrastuksia. Auringon tapaakin usein hienosti pynttäytyneenä, mutta hänen mielestään vanhemmat ovat hylänneet hänet taloudenhoitajan niskoille ja yrittävät vaientaa kolkuttavan omantuntonsa lellimällä häntä.
 14-vuotias Aurinko voi ruskeine nappisilmineen ja hyvin hoidettuine, tummine hiuksineen näyttää kiltiltä tytöltä, mutta todellisuudessa hän on kaikkea muuta kuin aurinkoinen - hän on oikea Pikku Myy ja toisinaan jopa pahanilmanlintu. Tyttö on usein pahalla päällä, ja silloin tavarat lentelevät ja kaikki vastaantulijat saavat kuulla ärräpäiden lentelevän. Jos Aurinkoa lähestyy tämän mielestä liian tuttavallisesti, saa tytön ujouden vuoksi osakseen tylyn tai jopa kiukkuisen vastaanoton. Aurinko karttelee paikkoja, missä on paljon ihmisiä, jotka ehkä haluaisivat tutustua häneen.
 Sisimmässään Aurinko on kuitenkin herkkä, ujo ja läheisyyttä ja hyväksyntää kaipaava, helposti punasteleva tyttö, jonka kaikki huono käytös kumpuaa hylätyksi tulemisen pelosta. Neiti rakastaa kaikkea kaunista, kuten jaloja poneja ja pastellinvärisiä mekkoja, mutta viettää aina herkät hetkensä salassa ja nolostuu tavattomasti, jos joku yllättää hänet poimimasta kukkia tai tekemästä lumienkeleitä - silloinkin yllättäjä saa todennäköisesti kuulla vihaisia kommentteja stalkkaamisesta. Aurinko on tolkuttoman utelias ja rakastaa seurata etäältä tallilaisten draamoja. Uteliaisuutensa tähden hän myös joutuu usein jos jonkinlaiseen seikkailuun.
 Hevosten kanssa Aurinko on erittäin lempeä ja vakaa, itsepäisempi kuin yksikään shettis, eikä pelästy pienistä. Ratsastajana Aurinko on puskaratsastajatyyppiä, eikä hän viihdy kisoissa tai valmennuksissa, sillä hän pelkää epäonnistumisia. Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, kun saa ponin kulkemaan muodossa tai onnistuu tekemään esteradalla virheettömän suorituksen. Jos pitää valita koulu- ja esteratsastuksen väliltä, Aurinko valitsee esteet.Hoitajantyönsä hän hoitaa takuuvarmasti huolella, koska hän kammoaa ajatusta siitä, että joku voisi löytää hänen työstään torumisenvaraa.

Auringon ensimmäinen hoitsutoive on Venna, tuo toinen vähemmän aurinkoinen persoona, joka sopisi tytölle kuin nenä päähän. Kahdesta draamakuningattaresta tulisi erottamaton pari, ja he koluaisivat läpi kaikki lähimetsät seikkailujen perässä ja kieltäisivät ulos radalta seuraestekisoissa. Venna olisi Auringolle juuri sopiva hoitoponi, jonka kanssa hän voisi nauttia vielä 150-senttisenä viimeisistä villeistä ponivuosistaan.
 Vai olisiko Auringon sittenkin aika jo siirtyä hevosiin? Kun Laila tuli hakuihin, ihastuin siihen heti, ja se pääseekin kakkostoiveeksi. Ehkä Aurinko saisikin opetella elämään tallilla ihmisiksi toisen ujon kanssa? Lailalla riittäisi kokoa ja osaamistakin siltä varalta, että Aurinko ottaisi kunnon kasvupyrähdyksen ja päättäisi ryhtyä valmentautumaan tosissaan.

Seppeleen ylläpito haluaa varmaankin mielellään kuulla, miksi juuri Seppele. Siihen on yksinkertainen syy: kun virtuaalitalleilusta on kolmen vuoden aikana tullut minulle rakas harrastus, ajattelin, että miksen saman tien pyrkisi tänne virtuaaliheppailijoiden Mekkaan. (Lynnillä, Hallavan Eevi-Sofialla, oli osansa asiaan minun suostuttelemisessani.) Olen seurannut viime kuukauden ajan Seppeleen arkea hevosten päiväkirjoista, ja Seppele täyttää kolme minua inspiroivan paikan kriteeriä: porukka on aktiivista, tarinoita rustaillaan vuorovaikutteisesti muiden kanssa ja talliporukalla on hyvä yhteishenki. Minulla olisi kova kaiho liittää Aurinko mukaan tähän riemunkirjavaan porukkaan ja painaa oma kädenjälkeni Seppeleen tarinaan.
 En anna turhia lupauksia siitä, että kirjoittaisin päiväkirjaan joka päivä, sillä sellaiset lupaukset eivät toteudu, tai harrastuksesta tulee pian pakkopullaa. Sen sijaan lupaan olla aktiivinen foorumilla, osallistua Seppeleen toimintaan ja kirjoitella ja piirtää silloin, kun meidän kirjoittajien palvoma voima, Inspiraatio, on minulle suotuisa. Useimmiten minulle sopiva kirjoitustahti on suunnilleen kerran viikossa.

Seppeleeseen pääseminen olisi minulle tietysti siisti juttu, mutta toivotan onnea muillekin hakijoille 
Hyvää syksynalkua kaikille!
~ Aurinko


Muoks: Innostuin piirtelemään Hallavan ja Seppeleen hevosia. Tässä on Venna minun mielikuvissani:



 

[Anni]

Tsau! Mä oon Anni, 21-vuotias rääväsuu, joka on pyöritellyt päässään tätä syrjähyppyä ratsastuskoulumaailmaan jo useamman kuukauden. Olen tottunut ns. yksityisiin hoidokkeihin, joita ei ole "tarvinnut jakaa" muiden kanssa. Ajatus ratsastuskoulun hälinästä kauhistuttaa tietyllä tasolla, mutta toisaalta jokin siinä myös houkuttaa - mulla saattaisi olla jotain annettavaa Seppeleelle. Saatan olla osalle tuttu liekkijärveläisenä (Ruolampi) sekä mökkiretkeilijänä ja klinikan demoratsastajana. Ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen kun olen, saattavat koulun asiakkaat lopulta vaikka kyllästyä kestohymyyn huulillani. Se siitä sitten, vakkariporukan tehtäväksi jäisikin kuunnella sitä asiatonta hölötystä, joka purkautuu hysteerisinä tyrskähdyksinä pitkien päivien päätteeksi  ihan hillumisen ilosta.
Kokemusta hevosista ja ratsastuksesta multa löytyy aboutiarallaa 15 vuoden ajalta. Olen hevostenkäsittelijänä määrätietoinen mutta rauhallinen, enkä kavahda haasteita. Ratsastajana lähden aina liikkeelle siitä, että hevonen on rento ja liikkuu eteen omalla moottorillaan - muu ehditään fiksata kuntoon tunnin tai oman treenailun lomassa. Turpa ryntäissä ja takaosa tallissa ei siis ole mun juttu: mä jopa meinaan, että kenenkään ratsastajan ei pitäisi saada mitään ilmaiseksi. Töitä on tehtävä, ei ne onnistumiset muuten palkitse.

Hoitohevostoiveen suhteen olin alkuun vähän kahden vaiheilla. Normaalisti olisin sanonut epäröimättä, että Eela se on. Tällä kertaa kyseinen sähköjänis ei kuitenkaan ole tavoitteluni kohde, vaikka luonteeltaan minulle sopisikin. Huomioni kiinnitti nimittäin Laila, jossa yhdistyy montakin kiinnostavaa piirrettä: tammalla on luonnetta, ulkonäköä, kokoa ja varmasti paljon annettavaa minulle. Lisäksi tällainen 162-senttinen kääpiö kun tarvitsee vähän isomman ratsun, että tulee nähdyksi..  Pidän esteistä ja niiden tuomasta vauhdista, mutta myös kunnon koulurääkissä on sitä jotain. Siinäkin mielessä Laila täyttäisi kriteerit, tammalla kun riittää ponnua molempiin lajeihin. Mulla olisi Lailalle annettavaa omastakin puolesta, sillä pystyisin tarjoamaan tammalle monipuolista treeniä sekä ratsastajan, jolla on motivaatiota ja polte oppia lisää. Mulla ei ole tapana pelätä maneesin nurkissa vaanivia mörköjä, mä syön niitä aamupalaksi.

Mä en pahemmin piirtele, kirjoittaminen on se mun juttu. Seppele onkin vasta toinen piirrostalli, jolle haen hoitajaksi sitten vuoden 2004, jolloin tämän tytön pikseliponeilu starttasi Freebokin vieraskirjoihin rustaillen. Ruolammen foorumilta löytää kuitenkin peräti yhden (!) piirrustusnäytön ja sitäkin enemmän tarinointia. Kun URL-minältäni nappaa pari vuotta iästä ja ratsastusvuosista poispoikkeen, pääsee fiiliksiin tyypistä täällä ruudun takana. Paljoa en siis puijaa ja hevoskuvailut sekä ratsastusfiilistelyt kumpuavat lähes poikkeuksetta tosielämästä. Aina kun ei voi onnistua, varsinkaan näiden eläinten kanssa.

Anni kiittää ja kuittaa sekä toivottaa tsemiä muiden hakuihin, samassa veneessä ollaan!

[Merida]

Heipsan! Ette arvaa, miten hankalaa on yrittää kirjoittaa tätä ja kerta toisen jälkeen tuntuu, että tekstistä tulee aina vain tarpeettomampaa. Joka tapauksessa, täällä kirjoittelee neljänteentoista kesäänsä päässyt Saaga Merida Blikst. Pienestä pitäen on tullut Seppeleen sivuja tuijoteltua, ja silloisen parhaan kaverini kanssa ihailtiin Annen kuvia kieli ulkona. Näin vanhempana tuli osallistuttua ekaa kertaa hoitajakurssille, ja läpi päästiin. Siksipä täällä oikeastaan ollaankin, hakemassa Seppeleen mahtiporukkaan osalliseksi.

Mua kutsutaan usein myös kääpiöksi tai tenavaksi, jonka luulen ja tiedän johtuvan pituudestani. En sinänsä olet lyhyt, mutta myönnetään - muihin ikäisiini verrattaessa voin olla hiukan pätkä. Senttimetrejä on siis tähän mennessä kerääntynyt noin 149 senttimetriä. Terkkari sanoi, että pituutta on luvassa enintään noin kymmenen senttiä, eli lyhyys tulee vaivaamaan mua koko elämäni. Olen melko hoikka, ja kasvojeni piirteet ovat terävät. Siitä huolimatta kasvoilleni tulee herkästi hymykuopat, jotka ovat mielestäni ihan söpöt. Nauran paljon, vaikka aikuisten seurassa en välttämättä aina uskallakaan näyttää sitä hulluinta puoltani. Olen sen enempää esittämättä melko stressiin taittuva, esimerkiksi yläasteen kolmet kokeet samalla viikolla saavat minut herkästi huonovointiseksi ja hermostuneeksi. Hevosten kanssa ajan viettäminen on stressin hoitoa niin oikeassa, kun pikseliponien elämässäkin.
Eloisat, vaaleansiniset silmäni aiheuttavat usein ihmisissä ihastusta, ja täytyy myöntää että pidän niistä itsekin. Omistan tällä hetkellä punaiseen päin kääntyvät, hieman olkapäiden alapuolelle ylettyvät hiukset. Tallille astellessani on jalassa yleensä kevyet collage-housut tai lempiratsastushousuni. Tykkään pitää hiuksiani rennosti letillä, mutta vielä useammin ne on kiinnitetty napakalla poninhännällä. Kesäisin tallilla pärjää kevyesti topilla, mutta talvisin minut näkee pukeutuneena noin viiteen eri takkiin, kun olen ilman kovia pakkasiakin melko altis kylmettymään helposti.

Pikseliponeilua on tullut harjoitettua vuodesta 2010 lähtien, mutta piirrosponien sekaan tulin vasta vuoden 2013 aikoihin. Tykkään tosi paljon kirjoittaa ja äidinkieli on minulle vahva oppiaine. Toisinaan myös innostun piirtelemään, jolloin hepan päikkyyn voi tulla montakin töherrystä peräkkäin.
Jo pelkän pituuteni vuoksi olen ollut suurimmaksi osaksi ponien, erityisesti shetlanninponien ratsastajana ja hoitajana. Osaan koulupuolella helpon C:n asiat, ja olenkin opetellut jo B:stä asioita. Esteillä hyppään ratana vain 60 senttimetriä, mikä johtuu lähinnä siitä, että hyppykaverini ovat olleet aina melko pienisäkäisiä. Vuosiinhan ei yleensä ratsastuskokemuksen kanssa ole katsomista, mutta mainittakoon siitä huolimatta että hevoskiinnostukseni alkoi 8-vuotiaana ja ratsastuksen sain aloittaa 10 vuoden ikäiseksi päästessäni. Pidän sekä sileällä työskentelystä ja esteiden hyppäämisestä, mutta maastoilu ei ole ihan minun juttu. En osaa luokitella itseäni este- tai kouluratsastajaksi, vaan tykkään tehdä molempia vaihtelevasti. Lisäksi suosikkeihini kuuluu myös hömpöttely ja ilman satulaa humputtelu, eli aina ei kukkahattutätinä reenata.
Olen tällä hetkellä hoitajana myös toisella piirrostallilla, mutta silti en voi olla vastustamatta kiusausta yrittää päästä Seben mahtavaan porukkaan. Tässä tallissa kiehtoo sen pitkäaikaisuus ja aktiivisuus. Myös kuvat ovat todella upeita ja huolellisesti toteutetut hevoset ja talli saa inspiraation pulppuamaan.

Kun odottelin hoitajakurssin tehtävien tulevan, olin varma että jos kurssista läpi pääsen haen Vennalle ja Walmalle. Kun Laila ja Eela tuli, aloin miettiä näitäkin tammoja, sillä ne kiehtoivat minua kovasti siksi, etten paljoa ole ollut tälläisten nelijalkaisten kanssa tekemisissä. Alex ei minua oikeastaan missään vaiheessa innostanut, joten se oli heti alkukättelyssä suljettu ehdokkaista.

Venna on ehdoton ykkössuosikkini, siitä ei poispääsyä ole. Sirot welshponit suloisine säihkysilmineen ovat aina olleet salainen ihastukseni, mutta sitä ei ole sallinut kertoa shettishoitsuilleni. Tammassa on juuri sitä rakastettavaa luonnetta, joka saa motivaation pauhaamaan ja sormet näpyttelemään kiivaasti tekstiä. Vennan koko hipoo myös täydellisyyttä lyhyehkölle neidolle, eikä tämä draamaqueen äkäisestä olemuksestaan huolimatta jäisi ilman haleja ja pusuja. Vaikka pääasiallisesti hevosten ja ponien kanssa ei ole tärkeintä treenaus, pääsisin siitä huolimatta kokeilemaan osaamistani reilusti omani yläkanttiin tämän taidokkaan tytön kanssa. Tamman rotu, tarmokkuus unohtamatta taitavaa osaamista, hurmaava ulkonäkö ja moni muu asia suorastaan houkuttelee hakemaan osaksi Seppeleen talliporukkaa.

Koska kolme muutakin hevosta miellytti hoitajahaussa, annoin luvan itselleni hakea myös toiselle Seppeleen kauraturvalle hoitajaksi. Aluksi olin ihan että Walma sen on oltava, mutta sitten se olikin Laila ja sitten Eela. Ja sama homma uudestaan. Kauan siis sain mielessäni asiaa pyöritellä, kunnes päädyin Lailaan. En vain voinut pienestä koostani huolimatta jättää kirjoittamatta myös tälle kaunottarelle.
Vennan tavoin myös Lailalla olisi minulle paljon annettavaa niin maastakäsin ja selästä. Myös kaipaamaansa hellyttää se tulisi saamaan ja paljon. Voisin pituudestani välittämättä myös vannoa, että alkututustumisen jälkeen ratsastuksin sujuisi ihan ilman sen suurempaa säätöä. Varsinkin aluksi tämän tamman kanssa ei edettäisi mitenkään tarkalla aikataululla, vaan tapaamisemme olisi rentoa tutustumista ja monipuolisesti tulisimme touhuamaan niin ratsastuksesta irtojuoksutukseen.

Nyt kun asia on päästetty ilmoille, ei auta muu kuin odottaa parasta ja pelätä pahinta. Jos tällä kertaa ei onnista, tapaamme mitä luultavammin ensi hauissa! Onnea muillekin hakijoille tasapuolisesti!

[Deleted]

Moikka moi! Täällä ruudun takana kirjoittelee jo täysi-ikäiseksi kasvanut tyttö, joka tässä pari päivää sitten aloitti lukion kolmannen luokan. Virtuaalihevosista alkaa olla kokemusta jo kymmenisen vuotta ja ratsastanut olen kohta 9 vuotta. Viime kevääseen asti olen käynyt aktiivisesti ratsastustunneilla ja nyt elokuun alusta aloin vuokraamaan erästä ponia. Eli hevosten käsittely ja ratsastuskokemusta kyllä löytyy Hoidan tällä hetkellä yhdellä toisellakin tallilla, sekä minulla on pari omaa, kilpahevosia kasvattavaa tallia, mutta koen aikani riittävän myös tänne. Olen joskus nakki ja muussi hoitanut täällä erästä ponia, silloisesta nimimerkistä ei kylläkään ole enää mitään muistikuvia. Hoitokurssin olen suorittanut Liinun kanssa vuonna 2012.

Hahmoni, Jemiina Rajala
Henkilö, joka tulisi täällä seikkailemaan mahdollisena uutena hoitajana olisi 19-vuotias Jemiina Rajala. Jo lukion käynyt, välivuotta viettävä ja työssä käyvä hevoshullu. Luonteeltaan hieman ujo ensalkuun, mutta oikea räpätäti tutustuessaan ihmisiin. Nauttii yksinolosta, mutta seurankipeänä lyöttäytyy kyllä porukoihin jos on tarve. Ratsastanut pikkutytöstä, kilpaillut vuokraponillaan kenttää, mutta loukkaantumisen jälkeen lopettanut kilpailemisen. Ratsastuksessa vielä hieman arkuutta, mutta varmuutta alkaa pikkuhiljaa löytymään. Pituutta tältä tyttöseltä löytyy vaivaiset 160cm, jota koristaa yläpäästä pitkät lainehtivat vaaleat hiukset ja sinertävät silmät, sekä laadukkailla vaatteilla vuorattu varsi.

Hoitohevostoive
Hoitohevoseksi toivoisin Eelaa tai Lailaa. Vaikka molemmat ovatkin tammoja, muistuttavat ne lempihevostani ratsastuskoululta. Toisena päivänä kys. ruuna on kuin Eela ja toisena kuin Laila, mutta silti minulle todella rakas. Eelassa sykähdytti eniten hänen temperamenttisuus ja esteinto. Itsekin hieman temperamenttisena ihmisenä kaipaisin samanlaista hevosta rinnalleni. Ja esteinto.. noh Jemiina rakastaa edelleen esteitä ja varsinkin maastoesteitä, mutta arkuutensa vuoksi tarvitsee kokenutta ratsua alleen. Laila ihastuttaa taas koollansa ja herkkyydellänsä. Rakastan isoja hevosia, varsinkin jos niistä kuoriutuu lopulta kuin isoja koiria. Herkkyys taas mahdollistaisi täydellisen ystävyyssuhteen alkua, opetellessani käsittelemään tätä ujoa tammaa.

Miksi Seppele?
Seppele on aina ollut se lämminhenkinen ja aktiivinen, ihana piirrostalli, jota varmasti jokainen piirrosheppojen ystävä on jossain välissä ihaillut. Kuten minäkin. Haluaisin päästä mukaan tallin porukkaan ja luoda jotain uutta sen yhteishenkeen. Haluan päästä tarinoimaan Seppeleen maisemissa ja tehdä sitä mitä olen pikkutytöstä asti haaveillut


Piirrustusnäyttöä

[Linnea]

H E I P P A !
Minäkin ajattelin tulla kokeilemaan onneani hoitajahaussa, sillä tarinoiden kirjoittelu on aivan mahtavaa puuhaa ja yksityishaussa ei tälläkertaa lykästänyt. Olisi hienoa päästä takaisin aktiiviseen porukkaan tarinoimaan entistä aktiivisemmin! Intoa ja aikaa nimittäin löytyy arjesta nykyään paljon enemmän kuin ennen elämäntilanteen tasoituttua. Unohtamatta sitä, että Seppeleen menoa olen kaivannutkin pitkään.

H A K I J A
Minut tuntee ennestään varmaan parhaiten Sentin entisenä hoitajana, joka joutui lopettamaan hoitamisen irl kiireiden takia. Tässä kuitenkin vielä vähän parempaa esittelyä hahmosta.

Linnea on 21-vuotias eläintenkouluttajaksi juuri valmistunut nuori nainen, joka suuntautuu alallaan ongelmatapauksiin. Henkisesti vielä selvästi ikäistään nuorempi neitokainen on hyvin itsevarmaa ja herkästi innostuvaa sorttia, joka tekee välillä vaikutuksen spontaaniudellaan. Hän tosiaan innostuu asiasta kuin asiasta helposti ja saa silloin monesti melkein kaikki muutkin hyvälle tuulelle. Nuori nainen on rohkea, joskus tosin jopa tyhmänrohkea ja omaa paljon kilpailuhenkisyyttä, kuitenkin kohtuuden rajoissa. Linnea on hyvin energinen ja rakastaa kaikenlaista liikkumista, vaikka ei ole tehnyt liikunnasta itselleen pakkomiellettä. Hän ei liiku, koska haluaa kuntonsa kasvavan, vaan yksinkertaisesti siksi, että tykkää siitä. Huonona puolena naisessa on se, että hän haluaa tehdä jatkuvasti jotakin. Pitkä paikoillaan oleminen ilman sen kummempaa tekemistä saa monesti tämän vain turhautumaan. Joskus Linnea voi vaikuttaa jopa ylimieliseltä ja omasta rauhastaan pitävältä, mutta kun häneen tutustuu, niin asia on lähes päinvastoin. Naiselle voit myös helposti luottaa salaisimmatkin salaisuutesi, sillä ne hän osaa pitää varmasti tallessa. Tyhmänrohkean voisi mieltää myös uhkarohkeaksi, sillä seikkailunhaluisen naisen saat varmasti vedettyä mihin tahansa mukaan. Harrastanut hevosia 18 vuotta ja kilpaillut esteillä 140cm tasolla. Nyt tosin keskittyy enemmän rennompaan hevosharrasteluun.

H E V O N E N
Eela. Siihen minä päädyin miettiessäni sen ja Alexin välillä kun Sentin hoitajana en voi enää jatkaa. Säpäkkä tamma sopisi tällaiselle uhkarohkealle ja vauhdista pitävälle tyypille, joka jaksaisi päivästä toiseen kestää Eelan tammamaisia mielen ailahduksia. Tylsiä päiviä ei tosiaankaan tulisi uuden hevostuttavan kanssa! Luvassa olisi paljon tarinointia ja mahdollisesti piirroksiakin, kun tamma on ihanan helpon värinen väritellä.


S E P P E L E
Aktiivisuus on varmaan avainsana miksi Seppeleeseen haluan palata. Tekee mieli kirjoitella tarinoita, mutta on tylsä kirjoitella virtuaalitallille, jos paikka olisi muuten varsin epäaktiivinen. On kiva kun on yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta kaikkien saralta. Sitä tulisin myös itse antamaan.

Perinteisesti toivotan onnea myös muille hakijoille, samalla kun itse toivon takaisin pääsyä, jotta pääsisin käyttämään valtavaa tarinainspiraatiotani hyödyksi!

[kirsti]

Onneani koetan myös minä, vaikka olenkin aivan uudenuutukainen seppelettä seuraava. Innostus tallitoimia ja hoitamista kohtaan on kuitenkin niin kova, että päätin lähettää hakemuksen - muutoin päivät kuluvat vain Seppeleellä maleksien ja tekemistä etsien. Onhan suuri into ja energiamäärä hyvä käyttää ihan oikeisiin asioihin, eikä vain vierestä seuraamiseen!

Haen siis hoitajaksi Walmalle. Arvoin jonkin aikaa yksityishevostoiminnan ja tavallisen hoitajatoiminnan välillä, mutta koska vapaana olevista hevosista Walma sykähdytti niin paljon, hylkäsin yksärinomistajahaaveet, ja heittäydyin kokonaan perus hoitajatoiminnan tasolle. Olen aina ja ikuisesti poniratsastaja, tai ainakin henkisesti, eikä ne ratsastuskoulun automaattiooppelit niin miellyttäneet, joten ehdoitta tahdoitta päädyin lopulta jukuripäiseen shetlanninponitammaan. Seppelettä on toki tultu seurailtua, ja muutamaa kertaa hoitohakemustakin rustailtua, mutta sen muutaman yrityksen jälkeen into on lopahtanut muiden upeiden hakemusten keskellä. Mutta eikös se ollut niin, että kolmas kerta toden sanoo? Ja olen hoitajakurssinkin hamassa menneisyydessäkin rustaillut, mutta hämärän peittoon jäi, tuliko sitä edes läpäistyä, kun yksittäinen yksiviestinen kirjautuja uppoaa helposti muiden lukuisten seuraan.

Vaikka en Seppeleessä ehtinyt kuin vielä tarkastella paikkoja, vankka ja pitkäaikainen kokemukseni edellisellä tallilla korvannee osan siitä. Foorumin käyttö ja koodaaminenkin luonnistuu, vaikka ollaan vasta melko ruohonjuuritasolla siinä mielessä. Olen rohkea hyppääjä, mutta pitkäaikainen kouluratsastustastani takaa sen, että myös koulujunttausta tullaan reenaamaan yhdessä pullaponin kanssa. Olen kevytkätinen, ja loputtoman kärsivällinen ratsastaja, vaikka on pakko myöntää, että huonoimpina päivinä pinna saattaakin palaa, mutta onneksi noita päiviä on melko harvassa. Muutamasta pukista ja putoamisesta tämä tyttö ei helpolla hetkahda, vaan takaisin satulassa ollaan nopeasti. Hoitajana olen rento, mutten huolimaton, vaikka pieni jännitys elämässä ei olekkaan haitaksi. Kuraisen ponin harjaaminen ja lannanluominenkin saa hymyn huulille, ja ehkä niitä touhuja saisi alkaa puuhailemaan enemmänkin, jos minut vaikka satuttaisiin valitsemaan Walman, tai varatoiveeni Vennan hoitajaksi.

Walmassa oli heti jotain, mikä miellytti minua. Olen ponityttö henkeen ja vereen, mutta tamman pippurilla maustettu luonne ja taitavuus saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi, että tämän ponin kanssa minä haluan viettää rentoja ja rauhallisia maastoretkiäkin, kuin kentällä hyppäämisen iloa, sekä hevosmaailman ylä – että alamäkiä, kuin myös ponin puunailua ja maastakäsittelyä. Puskaratsastajanahan olen melkoinen Eräs-Pete, mutta osaan myös pysytellä maneesin neljän seinän sisälläkin koulupuurtamassa tämän mustan poninpalleron kanssa.

Vennan kanssa taas olisin valmis menestymään ratsukkona, vaikka niitä sunnuntaikävelyjäkin tulisi varmasti harrastettua useaan otteeseen. Tammamainen diivamaisuus olisi tietenkin kaiken suola, ja onhan se hyvä, että joku tuntee oman arvonsa (; Kuningatarhengellähän saadaan vähän jännitystä tähänkin elämään!

Itse olen siis 14 vuotias ponityttö, joka on harrastanut hevosia koko pienen ikänsä aina ala-asteen ensimmäiseltä luokalta tähän päivään asti. Pidän kyllä huolen, että omaisuuteni on aina levitetty ympäri tallia, ja tämän tytön voi löytää etsimässä milloin puhelinta, milloin lapasia. Ja huolen pidän myös siitä, ettei minua kutsuta missään nimessä Kirstiksi. Kiki on tämän työn yleisin lempinimi, mutta myös Kikka ja Kimi ovat mukiinmeneviä kutsumanimiä. Kiki on aina hymy huulilla, ja puna-oranssithiukset leimaavat hänet heti väripilkuksi blondijen ja brunettejen seurassa. Punapää on seikkailunhaluinen metsässä samoilia, joka tulee toimeen kaikkien kesken. Myös Walman apuhoitajan kanssa Kiki tulisi varmaankin hyvin juttuun, eikä hän turhaan ujostelekkaan kenenkään kanssa.

Näin IRL, olen hoitanut virtuaalihevosia, ylläpitänyt talleja ja roolipelannut netissä yli neljän vuoden ajan. Etenkin kirjoittaminen tuottaa minulle suurta nautintoa, mutta haluaisin ehdottomasti kokeilla siipiäni myös piirtämisen saralla. Motivaationi aktiiviseen hoitamiseen on suuri: olen tuntenut oloni hieman turhautuneeksi, kun Seppeleen foorumilla tekemiseni on tähän mennessä rajoittunut vain hoitajakurssin käymiseen. Kirjoittelen mielelläni pitkiäkin juttuja ja osallistun moneen mukaan. Olen hyvilläni saanut huomata, kuinka aktiivista toiminta Seppeleessä on. Odotan innolla, että pääsen kunnolla hyppäämään kelkkaan mukaan ja osallistumaan mitä erilaisimpiin tapahtumiin.

Olen yläasteelainen tyyppi, jonka viikonloput ja iltapäivät ovat yleensä melko vapaita, ja aktiivinen pyrinkin olemaan,. Sponsoriratsastajana virtuaalitallilla oleminen toisi ihanaa vastapainoa oman elämän ajoittaiselle kiireisyydelle: hevosista ja maalaismaisemista kirjoittelu on mitä mainioin tapa rentoutua.

Kirjoittelen mielelläni pitkiä, elämänmakuisia kertomuksia. Tämänhetkisellä inspiraatiotasolla tekstiä meinaisi tulla koko ajan, Seppeleessä kun on jotakin sellaista, joka aivan oikeasti innostaa kirjoittamaan ja miksei piirtämäänkin. Olisin myös itse halukas kurssittamaan taitojeni ja Seppele-kokemukseni tästä vielä karttuessa. Katsellaanhan nyt, katsellaan..

Kiitos suuresti mahdollisuudesta – ja onnea muillekkin hakijoille hoitohevos-saralla!

[Viivi]

Pitkän aikaa Seppeleen(kin) toimintaa seurattuani uskaltauduin koettamaan onneani.

Kuka on Anastasia?

Anastasia, tutummin Nastia tai Nasu, on 19. ikävuoden saavuttanut ja hevosenhoitajatutkinnon suorittanut, korkealle tähtäävä kilparatsastaja. Intohimoinen, mutta maalaisjärjen omaava nuorukainen on 15 vuoden ajan harrastanu hevosia eritavoilla. Takana on menestyksekkäät koulu- ja esteurat ja ravikortin hankittuaan, on Nastia muutamat ravitkin käynyt. Anastasia on aloittanut ratsastuksen 4-vuotiaana äitinsä kilpatallilla, jossa tällä oli oma opetusponi. Vartuttuaan Anastasia alkoi ratsastaa äitinsä hevosia ja kilpailemaan koulu- sekä esteratsastuksessa. Veljensä tavoin hän kuitenkin siirtyi askeleen eteenpäin ja Nastia kilpailee tällähetkellä kenttäratsastuksessa vaativalle tasolle saakka.

Luonteeltaan Anastasia on ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, vaikka ulkonäkönsä puolesta häntä voisi luulla itsekkääksi ja äidin lellipennuksi. Tätä Anastasia ei kuitenkaan ole, vaan ottaa kaikki huomioon possuista ihmisiin. Nastia on eläinrakas henkeen ja vereen eikä tekisi pahaa kellekkään. Tyttöä ei kuitenkaan ole aina kohdeltu, kuin hän olisi ansainnut ja tämän takia luotto ihmisiin ja itseensä on mennyt lähes kokonaan. Anastasia saattaa aluksi vaikuttaa sulkeutuneelta, vaikkei sitä todellakaan ole, mutta tutustuttuaan tyttöön, saa hänestä esiin iloisan energiapakkauksen ja vaikka parhaan ystävän. 

Hevosten kanssa Anastasia on määrätietoinen ja osaa vaatia sen, mitä haluaa. Liikoja hän ei kuitenkaan koskaan vaadi ja pyrkii tietämään tarkalleen, mihin hevonen pystyy. Anastasia tulee kaikenlaisten hevosten kanssa toimeen ja osaa olla tilanteesta rippuen rauhallinen, napakka tai nopea reagoimaan. Nastian voi laittaa minkälaisen hevosen selkään tahansa, mutta 170cm pituuden takia tätä ei voi laittaa tallin pienimpien ratsujen selkään. 

Anastasia omaa pitkät, lämpimän ruskeansävyiset hiukset ja ruskeat silmät. Tyttö on vähän reilu 170cm pitkä ja on kaikissa tilanteissa aina huoliteltu. Ylleen Nastia pukee tallille mustat lökärit ja liilan T-paidan ja kylmemmillä keleillä Turkoosin hupparin tai liilan juoksutakin. Tennarit ovat olleet myös tallilla kovassa käytössä. Ratsastaessaan Anastasialla on yllään farkkuratsastushousut, ruskeat saappaat ja ruskea kypärä. Hiukset ovat yleensä auki, tai sidottu löysälle letille, vasemmalle olkapäälle lepäämään.

Kenestä Nastia sitten innostui?

Ensimmäiseksi silmään pisti Alex. Alex sopisi Nastialle sen energisyyden ja osaavuutensa takia. Nastialla olisi taitoa pitää tämä hyppysissä, mutta myös treenata hevosen tasolla. Alex on kuitenkin hevonen, jonka kanssa mielellään viettäisi myös rauhallisia maastohetkia, maastakäsintyöskentelyä tai muuten vain hölläilisi treenauksen ja kaiken muun ohella. Tulevaisuudessa Anastasia haaveilisi myös kilpakentistä, mikäli omistajalta siihen saataisi lupa. 

Toisena toiveena tulisi sitten Laila. Hieman säikyt hevoset inspaavat ja kiehtoo omalla tavalla Anastasiaa, jolla on kykyä myös rauhoittaa jännittynyttä hevosta istunnallaan ja roihkeilla avuilla. Alex silti ykköstoiveena ja pysyy sillä paikalla!

Miksi Seppele?

Seppelettä olen katsellut jo virtuaaliharrastukseni alkuajoista (2009), mutta koskaan en ole näin tasokkaaseen talliin uskaltanut hakea nuorempana. Jossain vaiheessa taas en tullut sen takia, koska en koskaan sattunut selailemaan sivuja hoitajakurssin aikaan, mutta nyt kun sen olen suorittanut ja olen saanut tarpeeksi rohkeutta hakea, aion myös tehdä sen. 
Seppele on aina vaikuttanut paikalta, missä kaikilla on hyvä olla. Kun katsoo menoa esim. ht.netin foorumilla, luulisi, että kaikkialla virtuaalimaailmassa katsotaan nuorempia nenänvartta pitkin. En ehkä kuulu ihan niihin nuorimpiin, mutta en myöskään vänhimpiin, joten talleille haku on yleensä ollut arveluttavaa ja olen tuntenut itseni huonoksi muiden rinnalla. Seppele kuitenkin on paikka, jossa kaikki vaikuttaa olevan suht samalla tasolla, enkä ole huomannut alaspäin katsomista missään vaiheessa. Tämä onkin onneksi yleistä lähes kaikilla piirrostalleilla, mutta seppele on aina ollut minun ehdoton suosikki ja vaikuttaa minunlaiselle (IRL) sosiaaliselle ja suvaitsevaiselle ihmiselle sopivalta paikalta. Myös merkit ja muut palkinnot, mitä Seppeleessä jaetaan, innostaa minua tulemaan teidän joukkoon.


Mutta enivei!
Kirjoitusnäyttöä löytyy täältä. (tuo piirretty koira on ensimmäinen koira jonka oon piirtänyt, joten älkää kattoko siita mun taitoa!!)
Piirrustus näyttöä ei viimepäiviltä ole, mutta vuodelta 2013 löytyy Tämä, ja siitä olen jonkin verran kehittynyt!


Eikai muuta, onnea muille hakijoille! Nälkäpeliä lainaten: Olkoon onni aina tyeille myönteinen!